Lue keskustelun säännöt.
Miksi anoppi alkaa lasten saannin myötä ärsyttää?
18.05.2022 |
Meillä oli minusta ennen lasta ihan asialliset välit, ja tavallaan on vieläkin, mutta sisimmissäni kihisen kiukusta. En jotenkin jaksa koko anoppia enää. En usein mene mukaan kuin pakollisiin suurempiin juhliin, koska anopin näkemisen jälkeen ärsyttää monta päivää.
Asioita, jotka anopissa ärsyttää:
1.) Oman äitiyden ja hänen lastensa jalustalle nostaminen. Kyllä kaikki oli aina niin ihanaa, kun hän oli äiti ja kyllä hänen lapsensa oppivat kaiken niin paljon ennen muita ikätovereita. Olihan hän niin täydellinen äiti!
2.) Minun asemani dissaaminen. Anoppi päsmäröi ja jakelee ikivanhoja neuvoja. Tuntuu myös, että hän usein jollain tavalla vähättelee minun osuuttani koko lapsenlapsen olemassaolossa. Anoppi esimerkiksi väittää jatkuvasti, että lapsi näyttää vain heidän suvultaan, vaikka lapsessa on ilmiselvästi paljon minun sukuni näköä. Ihan kuin olisin ollut joku omituinen sijaissynnyttäjä, joka on synnyttänyt hänelle uuden "lapsen" jolla ei ole ollenkaan minun geenejäni.
3.) Vanhentuneet käsitykset naisen asemasta. Kyllä on hirveää, kun kaksivuotias menee päiväkotiin! Pitäisihän lasta hoitaa kotiin esikouluun saakka, kuten hän teki. :) Mitään uraa anopilla ei tietystikään ollut, mutta innokkaasti paheksuu nykyäitejä milloin mistäkin.
4.) Jatkuva tarve nähdä pientä lastamme, vaikka anopilla on monta isompaa lastenlasta. Isommat vaan eivät enää kiinnosta, kun pikkuiset ovat niin ihania! Kysyin kerran mieheltä, kuinka usein tämä tapasi isoäitejään lapsena. Kohtalaisen harvoin, vaikka nämä asuivat samassa kaupungissa. Nyt anoppi repii pelihousunsa, jos ei ole nähnyt lastamme kahteen viikkoon.
Amen, piti avautua.
Kommentit (146)
Onko Ap mies ainut poika? Jotenkin tuntuu siltä, että kaikista pahimmat anopit tulee niiltä jotka ovat ainoita poikia. Toisaalta voinhan olla väärässäkin ja todennäköisesti myös olen väärässä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Hölöhölö, ei osaa. Et sinäkään osaa kertoa vanhempiesi elämästä tai vaikka parisuhteesta ajoilta kun olit lapsi.
Osaan kertoa omasta lapsuudestani. Paremmin kuin äitini.
Niin varmaan joo. Sinähän hänen ajatuksensa ja tunteensa olet tuntenut ja kokemukset kokenut. Sinä itse kaikkivaltias.
Kenen ihmeen "hänen"?
Osaan kertoa omasta lapsuudestani, minä kirjoitin, aivan kuten ap:n mies osaa kertoa omasta lapsuudestaan.
Niin omasta näkökulmastasi, et äitisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Hölöhölö, ei osaa. Et sinäkään osaa kertoa vanhempiesi elämästä tai vaikka parisuhteesta ajoilta kun olit lapsi.
Osaan kertoa omasta lapsuudestani. Paremmin kuin äitini.
Niin varmaan joo. Sinähän hänen ajatuksensa ja tunteensa olet tuntenut ja kokemukset kokenut. Sinä itse kaikkivaltias.
Kenen ihmeen "hänen"?
Osaan kertoa omasta lapsuudestani, minä kirjoitin, aivan kuten ap:n mies osaa kertoa omasta lapsuudestaan.
Niin omasta näkökulmastasi, et äitisi.
Miten minun lapsuudessani voisi olla muita näkökulmia kuin minun näkökulmani? Ja miksi esimerkiksi minun perheeni jäseniä kiinnostaisi minun lapsuudestani sukulaisen näkökulma? mikä se edes on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen puolustaa omaa reviiriään. Lapsenlapset aktivoi anopissa pahimmat vaistot. Besserwisseröinnin ja uhriutumisen.
Samoin kuin miniässä. Ja siitä se sotku sitten tyntyy. Ei ole näissäkään kiistoissa oman kokemuksen perusteella koskaan vain yhtä syyllistä, vaikka molemmat osapuolet niin tahtovatkin kuvitella.
Vaan kun eihän se miniä nimenomaan mene sinne anopin kotiin ja perheeseen huseeraamaan, arvostelemaan, tunkemaan, penkomaan ja pätemään.
Vaan se anoppi on toisen kodissa ja toisen perheessä tekemässä kaikkea tuota.
Kyllä se tungettelija on väärässä, jos hän ei ymmärrä, että se on toisen koti ja toisen perhe ja hän on pelkkä huonokäytöksinen vieras.
Isovanhemmat ei ole mitään tungettelevia vieraita vaan perhettä. Jos anoppisi istuisi ja odottaisi valmista, valittaisit ettei hän koskaan tee mitään, ei auta ja luulee olevansa hotellissa.
Mites sun ystävyyssuhteet? Hekin tungettelevia vieraita, joiden pitää tietää paikkansa sun alla?
Jo Raamatussa sanotaan, että mies erotkoon isästään ja äidistään ja muodostakoon perheen vaimonsa kanssa. .
Kumppanin vanhemmat ovat sukua muttei perhettä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Ap ei puhunut tällaisesta mitään. Anoppini ei tekisi tuollaista, mutta jos tekisi, sanoisin hänelle että anna olla viimeinen kerta kun teet jotain noin typerää. Tosin suolan kohdalla varmaan sanoisin lievemmin, että me ei vielä lisätä suolaa soseeseen, vasta myöhemmin.
Älä nyt, sinähän loukkaat tuolla anopin tunteita. Eihän se peruna maistu miltään ellei sitä mausta. Ennenkin lapset saivat makeaa, ei saa olla noin pikkumainen.
No sit hän sanoo niin ja mä naurahdan, että varmaan niin, mutta me mennään tällä. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?
Eli sinua ei haittaa, kun anoppi laittaa puolivuotiaan lapsen ruokiin suolaa, voita ja sokeria? Antaa imeä karkkia? Oho, rento mutsi olet.
Sanoinko niin?
Joo, sanoit, että naurahdit.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Ap ei puhunut tällaisesta mitään. Anoppini ei tekisi tuollaista, mutta jos tekisi, sanoisin hänelle että anna olla viimeinen kerta kun teet jotain noin typerää. Tosin suolan kohdalla varmaan sanoisin lievemmin, että me ei vielä lisätä suolaa soseeseen, vasta myöhemmin.
Älä nyt, sinähän loukkaat tuolla anopin tunteita. Eihän se peruna maistu miltään ellei sitä mausta. Ennenkin lapset saivat makeaa, ei saa olla noin pikkumainen.
No sit hän sanoo niin ja mä naurahdan, että varmaan niin, mutta me mennään tällä. Miksi asioista pitää tehdä niin vaikeita?
Eli sinua ei haittaa, kun anoppi laittaa puolivuotiaan lapsen ruokiin suolaa, voita ja sokeria? Antaa imeä karkkia? Oho, rento mutsi olet.
Sanoinko niin?
Joo, sanoit, että naurahdit.
Niin? Naurahdan, että ai varmaan peruna maistu miltään ilman suolaa, mutta sitä ei meillä käytetä. Miksi en naurahtaisi? Huutaako pitäisi? Vai haukkua anoppi pystyyn?
Eikö tämä asia ole kaluttu täällä jo tuhanteen kertaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Voihan se olla, että ap:n anoppi on yllättäen kokenut jonkin persoonallisuuden muutoksen, eikä ap:llä ole osaa eikä arpaa tapahtumiin, mutta todellisuudessa yleensä molemmat osapuolet vaikuttavat lopputulemaan. Kyllä, myös silloin kun toinen osapuoli on anoppi.
Eli se on ok että isoäiti nälvii, päsmäröi, tunkee, loukkaa lastaan jne?
Luehan itse tuo aloitus uudestaan. Ap nillittää, että hänestä "tuntuu myös usein kuin hän vähättelisi" ja että anoppi näkee mukulassa vain oman sukunsa näköä :) Ei nyt kuulosta kauhean traagiselta. Olen omille tytöilleni tähdentänyt, että myös miehen äiti on lapselle tärkeä ja että anoppiin suhtaudutaan kunnioittavasti. Onneksi heillä onkin hyvät suhteet anoppeihinsa. Anopit myös saavat osallistua lastenlastensa elämään. Olisikin ollut todella noloa, jos heistä olisi kasvanut palstan anopinvihaajia.
Ja sinähän varmaan tiedät, mitä tyttäresi kirjoittavat vauvapalstalle? He varmaan kertovat sinulle, kuinka anoppi ärsyttää? Jepjep, salli mun nauraa.
Ap
Naura ihan vapaasti. Muista kuitenkin, että sinulla on nyt valta päättää lapsesi suhteesta omaan isoäitiinsä. Kannattaa jo ehkä tässä vaiheessa miettiä, mitä selität sille sitten kun se aikuisena kyselee, että miksei me koskaan käyty siellä toisessa mummolassa. Lapsille suku ja perimä ovat tärkeitä, ja halveksiessasi anoppiasi, halveksit lastasi. Ja vaikka miehesi ei ehkä näytä sitä, saattaa häntäkin loukata se, että sinä et yritä tulla anopin kanssa toimeen. Naiset usein luulevat, että se ei ole iso juttu, jos miehllä menee välit omaan äitiin (kun kaikki tietää, miten ärsyttävä se on), mutta kyllä se vain on. Että aikamoinen vastuu sinulla siinä. Koitahan pärjätä :)
Lapsia ei kiinnosta muu kuin oma napa. Omat lapset ovat käyneet eläessään muutaman kerran minun syntymäkodissani vanhempieni luona. Asutaan kaukana. Vanhempani ovat aina olleet tervetulleita meille, mutta eipä ole montaa kertaa kiinnostanut vierailla meillä. Miehen vanhemmat, jotka asuvat naapurissa, ovat meidän lapsille tärkeät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen puolustaa omaa reviiriään. Lapsenlapset aktivoi anopissa pahimmat vaistot. Besserwisseröinnin ja uhriutumisen.
Samoin kuin miniässä. Ja siitä se sotku sitten tyntyy. Ei ole näissäkään kiistoissa oman kokemuksen perusteella koskaan vain yhtä syyllistä, vaikka molemmat osapuolet niin tahtovatkin kuvitella.
Vaan kun eihän se miniä nimenomaan mene sinne anopin kotiin ja perheeseen huseeraamaan, arvostelemaan, tunkemaan, penkomaan ja pätemään.
Vaan se anoppi on toisen kodissa ja toisen perheessä tekemässä kaikkea tuota.
Kyllä se tungettelija on väärässä, jos hän ei ymmärrä, että se on toisen koti ja toisen perhe ja hän on pelkkä huonokäytöksinen vieras.
Isovanhemmat ei ole mitään tungettelevia vieraita vaan perhettä. Jos anoppisi istuisi ja odottaisi valmista, valittaisit ettei hän koskaan tee mitään, ei auta ja luulee olevansa hotellissa.
Mites sun ystävyyssuhteet? Hekin tungettelevia vieraita, joiden pitää tietää paikkansa sun alla?
Jo Raamatussa sanotaan, että mies erotkoon isästään ja äidistään ja muodostakoon perheen vaimonsa kanssa. .
Kumppanin vanhemmat ovat sukua muttei perhettä.
😅 Juu, onko ihme ettei ketään perheen ulkopuolelta arvosteta kun pelätään, että palaat takaisin heidän helmoihinsa.
Isovanhemmat ovat lähiomaisia ja/tai perheenjäseniä riippuen kontekstista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Mitä kusipäistä tossa nyt oli muka? Ihan jokainen palaa muistoihinsa pienten lasten kanssa. Ei se anoppi voi puhua kuin omasta äitiydestään, miten se voisi apn äitistä puhua? Jokainen puhuu omista lapsistaan, apkin, kenen muiden lapsista voisi puhua?
Ap on nyt vaan päättänyt ottaa kaiken negatiivisesti ja ihan itse näkee anoppinsa olevan hankala. Mukavahan se on kuulla millaista se miehen lapsuus on ollut.
Kaikki.
Kyllä se mies osaa lapsuudestaan kertoa, jos haluaa.
Hölöhölö, ei osaa. Et sinäkään osaa kertoa vanhempiesi elämästä tai vaikka parisuhteesta ajoilta kun olit lapsi.
Osaan kertoa omasta lapsuudestani. Paremmin kuin äitini.
Niin varmaan joo. Sinähän hänen ajatuksensa ja tunteensa olet tuntenut ja kokemukset kokenut. Sinä itse kaikkivaltias.
Kenen ihmeen "hänen"?
Osaan kertoa omasta lapsuudestani, minä kirjoitin, aivan kuten ap:n mies osaa kertoa omasta lapsuudestaan.
Niin omasta näkökulmastasi, et äitisi.
Niin hullulta kuin se sinusta ilmeisesti kuulostaakin niin minun äitini ei ollut minun lapsuuteni päätähti eikä hän ole myöskään minun lapseni lapsuuden päätähti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen puolustaa omaa reviiriään. Lapsenlapset aktivoi anopissa pahimmat vaistot. Besserwisseröinnin ja uhriutumisen.
Samoin kuin miniässä. Ja siitä se sotku sitten tyntyy. Ei ole näissäkään kiistoissa oman kokemuksen perusteella koskaan vain yhtä syyllistä, vaikka molemmat osapuolet niin tahtovatkin kuvitella.
Vaan kun eihän se miniä nimenomaan mene sinne anopin kotiin ja perheeseen huseeraamaan, arvostelemaan, tunkemaan, penkomaan ja pätemään.
Vaan se anoppi on toisen kodissa ja toisen perheessä tekemässä kaikkea tuota.
Kyllä se tungettelija on väärässä, jos hän ei ymmärrä, että se on toisen koti ja toisen perhe ja hän on pelkkä huonokäytöksinen vieras.
Isovanhemmat ei ole mitään tungettelevia vieraita vaan perhettä. Jos anoppisi istuisi ja odottaisi valmista, valittaisit ettei hän koskaan tee mitään, ei auta ja luulee olevansa hotellissa.
Mites sun ystävyyssuhteet? Hekin tungettelevia vieraita, joiden pitää tietää paikkansa sun alla?
Jo Raamatussa sanotaan, että mies erotkoon isästään ja äidistään ja muodostakoon perheen vaimonsa kanssa. .
Kumppanin vanhemmat ovat sukua muttei perhettä.
😅 Juu, onko ihme ettei ketään perheen ulkopuolelta arvosteta kun pelätään, että palaat takaisin heidän helmoihinsa.
Isovanhemmat ovat lähiomaisia ja/tai perheenjäseniä riippuen kontekstista.
Sukulaisia kaikissa konteksteissa. Edes vaikka se oma lapsi kuolisi, he eivät kiilaisi lähiomaiseksi sen lapsen lesken tilalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Minun äitini yritti syöttää siskon 9kk vanhalle vauvalle pipareita ja ties mitä herkkuja viime jouluna. Menin väliin kysymään, että onko tuohon lupa, kun sisko ei nähnyt tilannetta. Äiti vaan naureskeli, että on sitä ennenkin annettu ja tunki piparinmuruja lisää vauvan suuhun.
Kuoliko se niihin?
Ei. Mutta kyllä vanhemmilta pitäisi kysyä lupa ennen kuin alkaa antamaan mitään ns. suositusten ulkopuolelta. Ja se, ettei meidän lapsuudessa ollut samoja suosituksia, ei riitä selitykseksi. Jos kokee, että on oikeus päättää lapseen liittyvistä asioista, silloin on myös velvollisuus ottaa selvää esim. terveyssuosituksista. Tuon ikäinen voi saa saada vaikka mitä vatsavaivaa tai allergiaa ruoka-aineista, joita ei ole ennen kokeillut. Ja vanhemmathan sen taakan sitten kantaa, kun vauva huutaa kivuissaan koko yön.
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Äidin ei tarvitse lastaan " omia". Lapsi on äitinsä ja isänsä, eikä isovanhempien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taasko tullaan tähän ikiaikaiseen ongelmaan? Ne, joilla on hyvät suhteet anoppiin, appeen, omaan äitiin ja isään, olkaa onnellisia tilanteesta, älkääkä ruvetko pätemään, kuinka riitaan tarvitaan kaksi. Ei tarvita läheskään aina. Älkääkä kuvitelko hetkeäkään, että tilanteenne ihanuus olisi vain omaa ansiotanne ja johtuisi pelkästään siitä, että osaatte niin hyvin käyttäytyä. Sekään kun ei riitä. Se riita syntyy siitä, että aina vapaasti töksäyttelemään tottunut saakin takaisin joltain, joka ei enää niele kaikkea tuubaa. Sitten ollaan niin marttyyria. Näissä toisenlaisissa perheissä asetelma on jo alkujaan ollut umpikiero, mutta korostuu lapsenlapsen syntyessä.
Jokaisen osapuolen pitää näissä anoppi-appi-miniä-vävykuvioissa osata kunnioittaa toisen rajoja, ja pysyä siinä roolissa, missä sattuu olemaan. Heti, kun aletaan potkia aisan yli, niin ei pidä yllättyä, jos saa nenilleen. Jokaisella on oikeus puolustaa omia rajojaan.
Te, jotka paheksutte tätäkin aloitusta, haluaisitte siis, että ap ja niin monet hänen kaltaisensa vain antaisivat anopin huseerata ja ilkeillä vapaasti, eikä mistään saisi loukkaantua? Juuei. Ja ihan turha vedota kunnioittamiseen, se kun on vastavuoroinen tila.
Minulla on ihan kiva anoppi. Ollaan tekemisissä enkä ikinä pahoittelusi hänen mieltään puhumalla näistä hänelle suoraan.
Hänellä myös on samaa taipumusta etsiä yhteyksiä vain ja ainostaan hänen sukuunsa.
Lapset näyttävät aina hänen sukulaisiltaan (vaikka kaikkien muiden mukaan ovat minun näköisiä). No, tää on mielipidekysymys.
Hyvät piirteet (musikaalisuus, älykkyys, hoikkuus, ihan mikä tahansa) tulee hänen suvustaan. Ihan sama, voi vaikka tullakin. Ja varmaan hän kokee tärkeäksi kokea
Lasten olevan hänen sukunsa jatkumoa.
Puolison lapsuudesta säästettyä tavaraa
Tuodaan meille suurina aarteina. Ja osa onkin. Mutta, koska ne on historiallisia niistä eroon pääseminen on hankalaa. Ja kun meidän lapset on nyt kasvaneet yli duploista, autoleikeistä tms, meillä on säkkikaupalla historiallisia leluja 70-80-luvulta, joita ei noi heittää pois eikä myydä (kai Niitä toivottaisiin säästettävän lapsenlapsille).
Aion pitää niitä puolison siskon mahdollisille lapsille jemmassa muutaman vuoden ja sitten säästää muutaman ja antaa loput eteenpäin.
Mutta oikeasti ärsyttävää on, että hän nostaa meidän ainoan poikamme ärsyttävästi jalustalle siskoihin nähden. Hän ei itse sitä
Tiedosta. Ja lahjat tms muut on ihan tasapuolisia. Mutta hän on aina kiinnostuneen pojan asioista, pojan harrastuksista ja pojan suoritukset on aina hienoimmat.
Ja vaikka meillä on tosi tasa-arvoinen perhe, hän elää vielä vanhanaikaista roolitusta. Jolloin puoliso saa hirveästi ihastelua ponnarin laittamisesta tytölle tai ruuanlaittamisesta. Ja minun odotetaan auttavan anoppia sekä
Hoitavan kaikki lasten asiat, ja puoliso saa levätä.
Erityisen ärsyttävää se on, koska en halua siirtää
Lapsilleni mitään patavanhoja näkemyksiä naisten ja miesten roolituksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen puolustaa omaa reviiriään. Lapsenlapset aktivoi anopissa pahimmat vaistot. Besserwisseröinnin ja uhriutumisen.
Samoin kuin miniässä. Ja siitä se sotku sitten tyntyy. Ei ole näissäkään kiistoissa oman kokemuksen perusteella koskaan vain yhtä syyllistä, vaikka molemmat osapuolet niin tahtovatkin kuvitella.
Vaan kun eihän se miniä nimenomaan mene sinne anopin kotiin ja perheeseen huseeraamaan, arvostelemaan, tunkemaan, penkomaan ja pätemään.
Vaan se anoppi on toisen kodissa ja toisen perheessä tekemässä kaikkea tuota.
Kyllä se tungettelija on väärässä, jos hän ei ymmärrä, että se on toisen koti ja toisen perhe ja hän on pelkkä huonokäytöksinen vieras.
Isovanhemmat ei ole mitään tungettelevia vieraita vaan perhettä. Jos anoppisi istuisi ja odottaisi valmista, valittaisit ettei hän koskaan tee mitään, ei auta ja luulee olevansa hotellissa.
Mites sun ystävyyssuhteet? Hekin tungettelevia vieraita, joiden pitää tietää paikkansa sun alla?
Ei millään pahalla, mutta kuinka alhainen sun äo oikein on? Ystävät ja sukulaiset eivät ole millään tavalla rinnastettavissa toisiinsa.
Ystävät VALITAAN, koska heidän kanssa KEMIAT toimii
Sukulaisia EI voi VALITA joten se on täysin (epä)onnen arpaa, että toimiiko kemiat vai ei. Jos ei toimi, tervejärkinen antaa olla, mutta jos se on pers-häiriöinen, se tekee kaikkensa pilatakseen uhrinsa suhteet muihin sukulaisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ne on ne hormonit, jotka tuoreella äidillä hyrrää. Siinä hormonimyrskyssä kaikki, jotka eivät ole omaa lihaa ja verta tai itse naituja, tuntuvat uhkaavilta. Etenkin, jos niill ävielä on erilaiset tavat ja käytänteet. Se helpottaa sitten kun nuorinkin lapsi alkaa olla taaperoiässä. Tavoitteena on siis olla tuohoamatta suhteitaan kaikkiin miehen sukulaisiin sinä aikana, kun ei ole ihan oikeustoimikelpoinen hormonimyrskyn ja väsymyksen takia.
Näin juuri. Yritä muistaa, että anoppi on lapsesi isoäiti ja osa niitä aikuisia, jotka aidosti haluavat tämän parasta ja ovat ns. lapsesi puolella kuolemaansa saakka. Sitä paitsi, huonoilla väleillä anoppiin loukkaat suoraan omaa lastasi (puhun kokemuksesta). Ja joo, tiedän, että kohta tähän ryntää ne palstan peruskirkujat huutamaan "rajattomista" sukulaisista ja että pitää sanoa anopille suorat sanat jne. Suurimmalla osalla ihmisiä on kuitenkin ihan normaalit suhteet myös miehen sukulaisiin. Samaa suosittelen sinulle.
Mistä lähtee ajatus että isoäiti automaattisesti tahtoo hyvää ja lapsen parasta?
Ja miten pidät normaalin suhteen ihmisen joka kohtelee sinua kusipäisesti?
Voihan se olla, että ap:n anoppi on yllättäen kokenut jonkin persoonallisuuden muutoksen, eikä ap:llä ole osaa eikä arpaa tapahtumiin, mutta todellisuudessa yleensä molemmat osapuolet vaikuttavat lopputulemaan. Kyllä, myös silloin kun toinen osapuoli on anoppi.
Milloin oikein edes alkoi tämä ilmiö että mummon pitää päästä sinne lapsensa kotiin noin valtavan usein?
En muista omasta lapsuudestani kenenkään eläneen tuolla lailla symbioosissa mummon kanssa. Ja jos nähtiin, kyläiltiin kohteliaasti pari tuntia.
Ikävää sinun kannaltasi. Minulla oli lämpimät välit molempiin isovanhempiini ja olen siitä ikuisesti kiitollinen omille vanhemmilleni. Nykyvanhemmille lapsi on joku sisustuelementti tai pedagogisen kokeilun väline, mutta oikeasti lapsella on oikeuksiakin, esimerkiksi oikeus isovanhempiinsa, vaikka se miten sitä äitä kaivelisi.
Näytäpä lakipykälä, jossa näin sanotaan.
Mun anoppi oli eläessään oikein mukava, mutta hän valitettavasti kuoli muutama vuosi sitten. Appea ei ainoat lapsenlapset kiinnosta pätkääkään. Esikoista yritti potkaista, kun tämä alle 1-vuotiaana kuulemma nauroi hänelle. Keskimmäisen uhkasi heittää vauvana seinään. Kuopusta kävin nopeasti näyttämässä, mutta silloin hän ei vilkaissutkaan lasta, ja sen 3 minuutin vierailun jälkeen pui jälleen nyrkkiä. Ilomielin lupaan noudattaa hänen käskyään, enkä enää koskaan astu siihen taloon varpaallanikaan. Poikansa uhkasi viimeksi ampua. Että ei ne isovanhemmat aina hyvää tahdo. Kaikki maailman haukkumanimet olen lapsistani ja itsestäni kuullut näiden vuosien varrella. Ymmärrän, että kasvatusneuvojenkin jakelut varmasti ärsyttävät ja toistuvat vierailut. Molemminpuolinen kunnioitus ja käytöstavat asian ratkaisisivat normaalioloissa, mutta liikaa ei voi vaatia. Pakostakin eteen tulee silloin etäisyyden ottaminen.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ihan kiva anoppi. Ollaan tekemisissä enkä ikinä pahoittelusi hänen mieltään puhumalla näistä hänelle suoraan.
Hänellä myös on samaa taipumusta etsiä yhteyksiä vain ja ainostaan hänen sukuunsa.
Lapset näyttävät aina hänen sukulaisiltaan (vaikka kaikkien muiden mukaan ovat minun näköisiä). No, tää on mielipidekysymys.
Hyvät piirteet (musikaalisuus, älykkyys, hoikkuus, ihan mikä tahansa) tulee hänen suvustaan. Ihan sama, voi vaikka tullakin. Ja varmaan hän kokee tärkeäksi kokea
Lasten olevan hänen sukunsa jatkumoa.Puolison lapsuudesta säästettyä tavaraa
Tuodaan meille suurina aarteina. Ja osa onkin. Mutta, koska ne on historiallisia niistä eroon pääseminen on hankalaa. Ja kun meidän lapset on nyt kasvaneet yli duploista, autoleikeistä tms, meillä on säkkikaupalla historiallisia leluja 70-80-luvulta, joita ei noi heittää pois eikä myydä (kai Niitä toivottaisiin säästettävän lapsenlapsille).
Aion pitää niitä puolison siskon mahdollisille lapsille jemmassa muutaman vuoden ja sitten säästää muutaman ja antaa loput eteenpäin.Mutta oikeasti ärsyttävää on, että hän nostaa meidän ainoan poikamme ärsyttävästi jalustalle siskoihin nähden. Hän ei itse sitä
Tiedosta. Ja lahjat tms muut on ihan tasapuolisia. Mutta hän on aina kiinnostuneen pojan asioista, pojan harrastuksista ja pojan suoritukset on aina hienoimmat.
Ja vaikka meillä on tosi tasa-arvoinen perhe, hän elää vielä vanhanaikaista roolitusta. Jolloin puoliso saa hirveästi ihastelua ponnarin laittamisesta tytölle tai ruuanlaittamisesta. Ja minun odotetaan auttavan anoppia sekä
Hoitavan kaikki lasten asiat, ja puoliso saa levätä.
Erityisen ärsyttävää se on, koska en halua siirtää
Lapsilleni mitään patavanhoja näkemyksiä naisten ja miesten roolituksesta.
Meillä on samantapainen asetelma jossa kahdesta tytöstä esikoinen on silmäterä ja toinen näkymätön.
En kertakaikkiaan hyväksy tällaista käytöstä lapsiani kohtaan.
Miten tämä liittyy asiaan?