Lue keskustelun säännöt.
Miksi anoppi alkaa lasten saannin myötä ärsyttää?
18.05.2022 |
Meillä oli minusta ennen lasta ihan asialliset välit, ja tavallaan on vieläkin, mutta sisimmissäni kihisen kiukusta. En jotenkin jaksa koko anoppia enää. En usein mene mukaan kuin pakollisiin suurempiin juhliin, koska anopin näkemisen jälkeen ärsyttää monta päivää.
Asioita, jotka anopissa ärsyttää:
1.) Oman äitiyden ja hänen lastensa jalustalle nostaminen. Kyllä kaikki oli aina niin ihanaa, kun hän oli äiti ja kyllä hänen lapsensa oppivat kaiken niin paljon ennen muita ikätovereita. Olihan hän niin täydellinen äiti!
2.) Minun asemani dissaaminen. Anoppi päsmäröi ja jakelee ikivanhoja neuvoja. Tuntuu myös, että hän usein jollain tavalla vähättelee minun osuuttani koko lapsenlapsen olemassaolossa. Anoppi esimerkiksi väittää jatkuvasti, että lapsi näyttää vain heidän suvultaan, vaikka lapsessa on ilmiselvästi paljon minun sukuni näköä. Ihan kuin olisin ollut joku omituinen sijaissynnyttäjä, joka on synnyttänyt hänelle uuden "lapsen" jolla ei ole ollenkaan minun geenejäni.
3.) Vanhentuneet käsitykset naisen asemasta. Kyllä on hirveää, kun kaksivuotias menee päiväkotiin! Pitäisihän lasta hoitaa kotiin esikouluun saakka, kuten hän teki. :) Mitään uraa anopilla ei tietystikään ollut, mutta innokkaasti paheksuu nykyäitejä milloin mistäkin.
4.) Jatkuva tarve nähdä pientä lastamme, vaikka anopilla on monta isompaa lastenlasta. Isommat vaan eivät enää kiinnosta, kun pikkuiset ovat niin ihania! Kysyin kerran mieheltä, kuinka usein tämä tapasi isoäitejään lapsena. Kohtalaisen harvoin, vaikka nämä asuivat samassa kaupungissa. Nyt anoppi repii pelihousunsa, jos ei ole nähnyt lastamme kahteen viikkoon.
Amen, piti avautua.
Kommentit (146)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh huh. Olet kyllä pikkumaisin hetkeen näkemäni ihminen. Kyllä se nyt olet sinä, joka omii lapsen, et halua kuunnella anoppiasi ja nakkelet niskojasi kaikille hänen *neuvoilleen*.
Anoppini saa kyllä kertoa miten hän teki tai tekisi minuna, ei se mun äitiyttä vähennä yhtään. Jos jostakin olen eri mieltä, sanon, että kuulostaa kyllä ihan hyvältä, mutta me on nyt päätetty näin.
Suhde anoppiin on äitisihteen lisäksi korvaamaton. Monta naisten reisuua tehty anoppi, äitini, minä ja tyttäreni ja monta perhereissua samoin, silloin on mieheni, poikani, isäni ja appeni mukana myös. Lapsetkin tykkää ja isovanhemmille erityisen tärkeitä reissuja.
Mitä sanoit, kun anoppi pisti vauvan soseeseen salaa suolaa ja voita tai sitten sokeria? Ja antoi imettäväksi kovan karamellin? Kai muistit hymyillä nätisti ja miettiä, että tuo on isoäidin oikeus.
Minun äitini yritti syöttää siskon 9kk vanhalle vauvalle pipareita ja ties mitä herkkuja viime jouluna. Menin väliin kysymään, että onko tuohon lupa, kun sisko ei nähnyt tilannetta. Äiti vaan naureskeli, että on sitä ennenkin annettu ja tunki piparinmuruja lisää vauvan suuhun.
Kuoliko se niihin?
Ei. Mutta kyllä vanhemmilta pitäisi kysyä lupa ennen kuin alkaa antamaan mitään ns. suositusten ulkopuolelta. Ja se, ettei meidän lapsuudessa ollut samoja suosituksia, ei riitä selitykseksi. Jos kokee, että on oikeus päättää lapseen liittyvistä asioista, silloin on myös velvollisuus ottaa selvää esim. terveyssuosituksista. Tuon ikäinen voi saa saada vaikka mitä vatsavaivaa tai allergiaa ruoka-aineista, joita ei ole ennen kokeillut. Ja vanhemmathan sen taakan sitten kantaa, kun vauva huutaa kivuissaan koko yön.
Mikset kertonut suosituksista, ennen kuin annoit hoidettavaksi?
Eihän se auta kun niitä pidetään typerinä ja länkytetään kuten täälläkin että mummo on kasvattanut omatkin lapsensa eikä neköän ole kuolleet jne.
Minun äitini oli sitä mieltä että lapsellani ei ole mitään allergioita, kunhan liioittelen. Olen kuullut muistakin isovanhemmista jotka oäättää siedättää lapsenlapsia.
Ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sukututkimuksesta sen verran, että kukaan ei synny vaan isän ja äidin sukuun. Miettikää kuinka monta sukuhaara lähtee jo muutaman sukupolven jälkeen. Vaikka tänä päivänä yritetään muuta uskotellakin ja luoda mitä mielikuvituksellisempia "perheitä". Haluamalla et saa anopin geenejä lapsestasi pois. Hylkimällä anoppi tai äitiäsi lapsessasi on silti pala heitäkin.
Vierailija kirjoitti:
Sukututkimuksesta sen verran, että kukaan ei synny vaan isän ja äidin sukuun. Miettikää kuinka monta sukuhaara lähtee jo muutaman sukupolven jälkeen. Vaikka tänä päivänä yritetään muuta uskotellakin ja luoda mitä mielikuvituksellisempia "perheitä". Haluamalla et saa anopin geenejä lapsestasi pois. Hylkimällä anoppi tai äitiäsi lapsessasi on silti pala heitäkin.
Sinä ja sun geenis.
Ei se miehen suku se anoppi yksin ole eikä anoppi myöskään ole mikään suvun gate keeper joka pitää pitää tyytyväisenä jotta saa olla suvun kanssa tekemisissä.
En ole uskovainen, mutta jos anoppi alkaa hankalaksi (minä tai sun vaimo) tässä on raamatun jae miniän hyväksi
Ensimmäinen Mooseksen kirja 2:24
"Siksi mies jättää isänsä ja äitinsä ja liittyy vaimoonsa, niin että he tulevat yhdeksi lihaksi'
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moi ap! Onko se herranterttu tyttö vai poika? Jos on poika, niin nyt saat vähän esimakua siitä, minkälaiseksi narsistiseksi mielipuoleksi sinut sitten aikanaan leimaa se nirppanokkainen miniä :) Turha kuvitella, että olisi mitään asiaa lastenlasten elämään :)
Minä olen narsistin tytär ja äitinä aivan erilainen kuin oma ns äitini oli. Ja lastenlapsiini on ihan normaalit välit.
Vai niin. Eksyit kuitenkin vähän aiheesta, etkä ole ap.
En ole väittänyt olevani ap mutta vastasin täysin juuri tismalleen tuohon sinun typerään heittoosi.
Ei se mäntti anoppius mitenkään periydy. Kusipäät on vain kusipäitä.
Vähän kusipäältä itsekin vaikutat kielenkäyttösi perusteella. Sinulla lienee periytynyt äidiltäsi. Olen eri henkilö kenelle vastasit.
Mikset kertonut suosituksista, ennen kuin annoit hoidettavaksi?