Aion tehdä kasvislasagnen niin, ettei mies huomaa että se on kasvis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottakai sä omaan lasagneesesi voit laittaa vaikka sissijuustoa, jos niin haluat. Mikä ihme sua estäisi sitä tekemästä?

Eiköhän tuossa haettu tämän yhden "aito lasgane"-jankkaan näkemystä, kun hänellä tuntuu oelvan se yksi aito resepti, mitä koko maailmaan tulee noudattaa.

Juuri näin. Googlailin tässä nopeasti jauhelihalasagnen ohjeita, ja näytätä siltä, että italialaiset yleensä käyttävät parmesaania, ricottaa, naudan jauhelihaa ja makkaraa. Se jo selvisi, että näistä jauheliha on ilmeisesti pakollinen. Nyt yritän tässä haarukoida, että ovatko nämä muut italialaisen lasagnen ainesosat suorastaan kiellettyjä suomalaisessa "aidossa lasagnessa". 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on vaihtavassa lihan soijaan. Ja silleen salaa. Hihihihii.

Todellisuudessa ap lienee trolli. Normaalissa parisuhteessa ihmiset kykenevät keskustelemaan ja useimmat ovat valmiita kokeilemaan erilaisia asioita. Tämä aihe toistuu säännöllisin välein, miten joku salaa koittaa joko tehdä vegeruokaa tai syöttää tutulle kasvissyöjälle lihaa.

Näin on pakko olla. Ja kansa villiintyy. Tehkää lasagneenne miten haluatte.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tehnyt monta kertaa kasvislasagnea ja se on jopa parempaa kuin jauhelihaversio. Samaa mieltä on myös mieheni, joka tykkää paljon liharuuista. En ole käyttänyt mitään lihankorvikkeita vaan pelkkiä kasviksia ja linssejä.

Ei kasvisruuissa mitään vikaa olekaan, vaan siinä, että se tehdään salaa ja yritetään uskotella, että maistuu samalle kuin liha.

Meillä on tästä ollut juuri keskustelua miehen pojan kanssa, hän kun valittaa kasvisruuista, pitäisi olla lihaa. Olen sanonut että tämä on sellainen asia, josta minä en kuuntele mitään poikkipuolista sanaa, että se on nyt vain opeteltava olemaan hiljaa ja syömään se mitä tarjotaan, ja että omilleen muuttaessa syökööt vaikka kokonaisen lampaan pelkiltään lounaaksi. 

Miehelleni sanoin kun alettiin olemaan yhdessä, että en jaksa kuunnella mitään niin lapsellista kuin kasviksista valittamisen. Mieheni syö ihan kaikkea, joten ei ollut ongelma hänelle. 

Kasvisruuat on kasvisruokia, ja niitä tulee opetella syömään sellaisenaan eikä mitään lihakorvikkeita itkeä siihen rinnalle. Se on jännä juttu, että ihminen voi syödä makaronia, porkkanaa, tomaattia, papuja, mutta jos nämä ovat yhdessä ja samassa ruuassa, niin poru alkaa kun on pahaa ruokaa kun ei ole lihaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyrin vähentämään punaista lihaa perheen ruokavaliossa. Koska suuremman perheen äitinä minulla ei ole varaa lisätä kalaruokien määrää, joudun turvautumaan sitten ihan sen lihan vähentämiseen ja korvaamiseen jollain muulla.

Olen tehnyt lasagnea jo pitkään niin, että korvaan osan jauhelihasta soijarouheella tai herniksellä. Soijarouheesta saa hyvää paistamalla sitä ensin öljyssä pannulla (mausteiden kanssa). Alunperin tein tuolla "hauduta pitkään lihaliemessä" mutta siitä tulee edelleen mautonta mössöä.

Vaikka tekisin lasagnen ihan pelkästään jauhelihasta, niin siihen bologneeseenhan kuuluu jo ihan alkuperäisestikin runsaasti kasviksia, porkkanaa, palsternakkaa, sipulia, valkosipulia ja tietenkin sitä tomaattia. Jauhelihan osuus koko lasagnessa on aika pieni, ja jos sen korvaa kokonaan jollain kasvisperäisellä, niin ei sitä oikeasti kukaan näistä älämölöttäjistä huomaa.

Perusreseptini on : raastettua porkkanaa, punajuurta ja lanttua, ja jos sattuu olemaan, niin kesäkurpitsaa tai ihan tavallista kurpitsaa myös. Jauhelihaa ja saman verran soijarouhetta/hernistä, pari tölkkiä tomaattimurskaa (tai pakastimesta tomaattia), pari-kolme valkosipulinkynttä, ruokalusikallinen viherjauhetta (nokkosta, palsternakkaa, lehtikaalia, mangoldia jne). Mausteina pippuri, paprikajauhe, suola, ehkä liemikuutio (jos laitan lipstikkaa, en laita liemikuutiota). Kun kastike kiehuu, heitän sekaan kourallisen punaisia linssejä. Jos jätän jauhelihan kokonaan pois, niin lisään sitten soijarouheen ja linssien määrää. Lisään vielä kastikkeeseen lusikallisen omenahilloa sokerin sijaan (se korvaa makeutta, joka tulisi normaalisti sipulista).

Maito/juustokastikkeen teen niistä juustoista, joita sattuu kotoa löytymään, siihen laitan pippurin ja suolan lisäksi muskottipähkinää.

Lasagnen pitää olla mehukasta, eli kastikkeita saa olla paljon suhteessa levyihin. Nimenomaan maustaminen ja se kastikkeen määrä ratkaisee :-)

Kertaakaan mies ei ole huomannut, että lasagnessa ei ole ollut lihaa. Sen on huomannut, jos ei ole ollut punajuurta ja lanttua ("Tästä puuttuu jotain, tää on erilaista kuin ennen").

Soijarouheen kilohinta on kalliimpi kuin sika-naudan. Joten säästösyistä on tyhmää käyttää sitä. Makuun en ota kanntaa.

Kuivan soijarouheen kilohinnan vertaaminen sika-nauta jauhelihaan on hieman epäreilua. Soijarouheessa on kolminkertainen määrä proteiinia. Annosta kohti sitä kuluu vähemmän.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei halua kasvisruokaa syödä, hän ei sitten syö ja tekee itse ruokansa.

Ihmettelen kyllä kovasti tätä näkemystä. Miten nirso aikuisen ihmisen pitää olla, että kasvisruoka herättää tuollaisen reaktion? Aamupuuroon nakinpaloja, ettei vain tule joku puutostauti?

On niitä. Ajatus siitä, että pääruualla pitää olla jotain lihaa, istuu joillakin tiukassa.

Exän kanssa ollessa tein välillä kasvisruokia, koska itse niistä pidän. Sanoin kuitenkin aina etukäteen, että tähän ei tule lihaa, koska tiesin tuosta asenteesta. Söi kyllä, mutta ei ilman vastalauseita. Ennakkoasenteet vaikuttaa paljon myös makuelämykseen.

Mun isä puolestaan, joka on tottunut viimeiset 70 vuotta liharuokiin, on opetellut ihan avoimin mielin syömään myös kasvisruokia ja pitää niitä ihan maukkaina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tehnyt monta kertaa kasvislasagnea ja se on jopa parempaa kuin jauhelihaversio. Samaa mieltä on myös mieheni, joka tykkää paljon liharuuista. En ole käyttänyt mitään lihankorvikkeita vaan pelkkiä kasviksia ja linssejä.

Ei kasvisruuissa mitään vikaa olekaan, vaan siinä, että se tehdään salaa ja yritetään uskotella, että maistuu samalle kuin liha.

Samaa mieltä. En ymmärrä, miksi pitää valehdella. Jos toinen ei halua kasvisruokaa syödä, hän ei sitten syö ja tekee itse ruokansa.

Mutta sama pätee toisinpäin. En ymmärrä, miksi pitää valehdella käyttäneensä kasvislientä, kun oikeasti ruuassa on käytetty kana- tai lihalientä. Tai vaikka liivatetta.

Valehdella? Perheenäitinä kokkaan päivittäin saatavilla olevista aineksista, ja on aivan arkipäivää, että yhtenä päivänä ruokalajissa X on lihaa ja toisena päivänä ei ole. 

Välillä (jos ruoka on erityisen hyvää) saattaa joku kysyä uteliaana, että mitä tässä on. Ja välillä, kun vaikkapa lapset pilkkovat apuna aineksia, tietävät he luonnollisesti, mitä ruoassa on. Mutta minulle on erittäin vieras ajatus, että jos ruoan koostumus muuttuu, olisin jotenkin huijannut perhettäni.

Vieraiden ihmisten kanssa on sitten vähän toisenlaista, heillä voi olla kaikenlaisia allergioita. Anoppini ei käytä liivatetta. Mutta meillä oman perheen kesken voi lasagnessa olla hyvinkin monia ainesosia.

En tiedä, ovatko palstalaiset ehkä jotenkin autismin kirjolla, jos näistä asioista ollaan niin tarkkoja, että koetaan tulleensa huijatuiksi.

Mulle on kans aivan arkipäivää tehdä lihatonta ruokaa. Joskus jopa vegaanista. Mutta ymmärrän, että on olemassa ennakkoasenteita, enkä pidä epärehellisyydestä. Jos toinen kysyy, että onko ruuassa lihaa, en ala valehtelemaan, ettei siinä ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tehnyt monta kertaa kasvislasagnea ja se on jopa parempaa kuin jauhelihaversio. Samaa mieltä on myös mieheni, joka tykkää paljon liharuuista. En ole käyttänyt mitään lihankorvikkeita vaan pelkkiä kasviksia ja linssejä.

Ei kasvisruuissa mitään vikaa olekaan, vaan siinä, että se tehdään salaa ja yritetään uskotella, että maistuu samalle kuin liha.

Samaa mieltä. En ymmärrä, miksi pitää valehdella. Jos toinen ei halua kasvisruokaa syödä, hän ei sitten syö ja tekee itse ruokansa.

Mutta sama pätee toisinpäin. En ymmärrä, miksi pitää valehdella käyttäneensä kasvislientä, kun oikeasti ruuassa on käytetty kana- tai lihalientä. Tai vaikka liivatetta.

Valehdella? Perheenäitinä kokkaan päivittäin saatavilla olevista aineksista, ja on aivan arkipäivää, että yhtenä päivänä ruokalajissa X on lihaa ja toisena päivänä ei ole. 

Välillä (jos ruoka on erityisen hyvää) saattaa joku kysyä uteliaana, että mitä tässä on. Ja välillä, kun vaikkapa lapset pilkkovat apuna aineksia, tietävät he luonnollisesti, mitä ruoassa on. Mutta minulle on erittäin vieras ajatus, että jos ruoan koostumus muuttuu, olisin jotenkin huijannut perhettäni.

Vieraiden ihmisten kanssa on sitten vähän toisenlaista, heillä voi olla kaikenlaisia allergioita. Anoppini ei käytä liivatetta. Mutta meillä oman perheen kesken voi lasagnessa olla hyvinkin monia ainesosia.

En tiedä, ovatko palstalaiset ehkä jotenkin autismin kirjolla, jos näistä asioista ollaan niin tarkkoja, että koetaan tulleensa huijatuiksi.

Mulle on kans aivan arkipäivää tehdä lihatonta ruokaa. Joskus jopa vegaanista. Mutta ymmärrän, että on olemassa ennakkoasenteita, enkä pidä epärehellisyydestä. Jos toinen kysyy, että onko ruuassa lihaa, en ala valehtelemaan, ettei siinä ole.

En minäkään pidä epärehellisyydestä enkä valehtele. Mutta toisaalta jos omilla lapsillani alkaisi ilmetä sellaisia ennakkoasenteita, jotka näkyisivät nyrpistelynä normaalille kasvisruoalle, katsoisin minä, että nyt on oma kasvatustehtäväni tapahtunut hutiloiden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei halua kasvisruokaa syödä, hän ei sitten syö ja tekee itse ruokansa.

Ihmettelen kyllä kovasti tätä näkemystä. Miten nirso aikuisen ihmisen pitää olla, että kasvisruoka herättää tuollaisen reaktion? Aamupuuroon nakinpaloja, ettei vain tule joku puutostauti?

On niitä. Ajatus siitä, että pääruualla pitää olla jotain lihaa, istuu joillakin tiukassa.

Exän kanssa ollessa tein välillä kasvisruokia, koska itse niistä pidän. Sanoin kuitenkin aina etukäteen, että tähän ei tule lihaa, koska tiesin tuosta asenteesta. Söi kyllä, mutta ei ilman vastalauseita. Ennakkoasenteet vaikuttaa paljon myös makuelämykseen.

Mun isä puolestaan, joka on tottunut viimeiset 70 vuotta liharuokiin, on opetellut ihan avoimin mielin syömään myös kasvisruokia ja pitää niitä ihan maukkaina.

Monella kasviruuan ilon pilaa se että käytetään korvikkeita. Minun mieheni syö hyvällä ruokahalulla perunamuusia ja pinaattilättyjä, kasvissosekeittoa, kesäkeittoa, falafelia, jne, vaikka niissä ei lihaa olekaan (munaa ja maitotuotteita kyllä) mutta jos sille yrittää syöttää tekoruokaa, eli kaikenmaailman soijajuttuja, niin inhoreaktio on selkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tehnyt monta kertaa kasvislasagnea ja se on jopa parempaa kuin jauhelihaversio. Samaa mieltä on myös mieheni, joka tykkää paljon liharuuista. En ole käyttänyt mitään lihankorvikkeita vaan pelkkiä kasviksia ja linssejä.

Ei kasvisruuissa mitään vikaa olekaan, vaan siinä, että se tehdään salaa ja yritetään uskotella, että maistuu samalle kuin liha.

Meillä on tästä ollut juuri keskustelua miehen pojan kanssa, hän kun valittaa kasvisruuista, pitäisi olla lihaa. Olen sanonut että tämä on sellainen asia, josta minä en kuuntele mitään poikkipuolista sanaa, että se on nyt vain opeteltava olemaan hiljaa ja syömään se mitä tarjotaan, ja että omilleen muuttaessa syökööt vaikka kokonaisen lampaan pelkiltään lounaaksi. 

Miehelleni sanoin kun alettiin olemaan yhdessä, että en jaksa kuunnella mitään niin lapsellista kuin kasviksista valittamisen. Mieheni syö ihan kaikkea, joten ei ollut ongelma hänelle. 

Kasvisruuat on kasvisruokia, ja niitä tulee opetella syömään sellaisenaan eikä mitään lihakorvikkeita itkeä siihen rinnalle. Se on jännä juttu, että ihminen voi syödä makaronia, porkkanaa, tomaattia, papuja, mutta jos nämä ovat yhdessä ja samassa ruuassa, niin poru alkaa kun on pahaa ruokaa kun ei ole lihaa.

Olet kyllä ihme diktaattori.

En ymmärrä miten joku ei muka huomaa kun on käytetty soijarouhetta jauhelihan tilalla. Vaikka itse tykkään kyllä soijarouheesta tehdystäkin ja ehkä jopa vähän enemmän kun ei ole riskiä jänteenmuruista, mutta ei ne silti samalta maistu. Omalla miehellä ainakin on maku- ja tuntoaisti vaikka mies onkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tehnyt monta kertaa kasvislasagnea ja se on jopa parempaa kuin jauhelihaversio. Samaa mieltä on myös mieheni, joka tykkää paljon liharuuista. En ole käyttänyt mitään lihankorvikkeita vaan pelkkiä kasviksia ja linssejä.

Ei kasvisruuissa mitään vikaa olekaan, vaan siinä, että se tehdään salaa ja yritetään uskotella, että maistuu samalle kuin liha.

Samaa mieltä. En ymmärrä, miksi pitää valehdella. Jos toinen ei halua kasvisruokaa syödä, hän ei sitten syö ja tekee itse ruokansa.

Mutta sama pätee toisinpäin. En ymmärrä, miksi pitää valehdella käyttäneensä kasvislientä, kun oikeasti ruuassa on käytetty kana- tai lihalientä. Tai vaikka liivatetta.

Valehdella? Perheenäitinä kokkaan päivittäin saatavilla olevista aineksista, ja on aivan arkipäivää, että yhtenä päivänä ruokalajissa X on lihaa ja toisena päivänä ei ole. 

Välillä (jos ruoka on erityisen hyvää) saattaa joku kysyä uteliaana, että mitä tässä on. Ja välillä, kun vaikkapa lapset pilkkovat apuna aineksia, tietävät he luonnollisesti, mitä ruoassa on. Mutta minulle on erittäin vieras ajatus, että jos ruoan koostumus muuttuu, olisin jotenkin huijannut perhettäni.

Vieraiden ihmisten kanssa on sitten vähän toisenlaista, heillä voi olla kaikenlaisia allergioita. Anoppini ei käytä liivatetta. Mutta meillä oman perheen kesken voi lasagnessa olla hyvinkin monia ainesosia.

En tiedä, ovatko palstalaiset ehkä jotenkin autismin kirjolla, jos näistä asioista ollaan niin tarkkoja, että koetaan tulleensa huijatuiksi.

Mulle on kans aivan arkipäivää tehdä lihatonta ruokaa. Joskus jopa vegaanista. Mutta ymmärrän, että on olemassa ennakkoasenteita, enkä pidä epärehellisyydestä. Jos toinen kysyy, että onko ruuassa lihaa, en ala valehtelemaan, ettei siinä ole.

Mitähän alapeukuttamista tässä vastaksessa nyt  oikein oli?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten joku ei muka huomaa kun on käytetty soijarouhetta jauhelihan tilalla.

Niillä ei vaan silloin ole makuaistia. Näin sen on pakko olla. Jauhelihakastike jauhelihasta tai soijasta ei kyllä ole ihan sama asia. Kokeiltu on. Ei se mitään pahaa ole, mutta turhaa väittää, että ovat saman makuisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei halua kasvisruokaa syödä, hän ei sitten syö ja tekee itse ruokansa.

Ihmettelen kyllä kovasti tätä näkemystä. Miten nirso aikuisen ihmisen pitää olla, että kasvisruoka herättää tuollaisen reaktion? Aamupuuroon nakinpaloja, ettei vain tule joku puutostauti?

On niitä. Ajatus siitä, että pääruualla pitää olla jotain lihaa, istuu joillakin tiukassa.

Exän kanssa ollessa tein välillä kasvisruokia, koska itse niistä pidän. Sanoin kuitenkin aina etukäteen, että tähän ei tule lihaa, koska tiesin tuosta asenteesta. Söi kyllä, mutta ei ilman vastalauseita. Ennakkoasenteet vaikuttaa paljon myös makuelämykseen.

Mun isä puolestaan, joka on tottunut viimeiset 70 vuotta liharuokiin, on opetellut ihan avoimin mielin syömään myös kasvisruokia ja pitää niitä ihan maukkaina.

Monella kasviruuan ilon pilaa se että käytetään korvikkeita. Minun mieheni syö hyvällä ruokahalulla perunamuusia ja pinaattilättyjä, kasvissosekeittoa, kesäkeittoa, falafelia, jne, vaikka niissä ei lihaa olekaan (munaa ja maitotuotteita kyllä) mutta jos sille yrittää syöttää tekoruokaa, eli kaikenmaailman soijajuttuja, niin inhoreaktio on selkeä.

Oikein kunnon miesvauva. Syö hyvällä ruokahalulla perunamuussit ja varmaan kulauttaa päälle maitohörpyn tuttipullosta ja päästää röyhtäyksen. Mutta sitten jos yrittää syöttää tekoruokaa, ei suu aukeakaan lusikalle. 

Jospa ap haluaa testata maistaako miehensä lihan puuttumisen? Jos ei ja tykkää, ihan hyvä, mutta pitää sit jälkikäteen sanoo, että se oli ihan kasvislasagnee VAAN.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei halua kasvisruokaa syödä, hän ei sitten syö ja tekee itse ruokansa.

Ihmettelen kyllä kovasti tätä näkemystä. Miten nirso aikuisen ihmisen pitää olla, että kasvisruoka herättää tuollaisen reaktion? Aamupuuroon nakinpaloja, ettei vain tule joku puutostauti?

On niitä. Ajatus siitä, että pääruualla pitää olla jotain lihaa, istuu joillakin tiukassa.

Exän kanssa ollessa tein välillä kasvisruokia, koska itse niistä pidän. Sanoin kuitenkin aina etukäteen, että tähän ei tule lihaa, koska tiesin tuosta asenteesta. Söi kyllä, mutta ei ilman vastalauseita. Ennakkoasenteet vaikuttaa paljon myös makuelämykseen.

Mun isä puolestaan, joka on tottunut viimeiset 70 vuotta liharuokiin, on opetellut ihan avoimin mielin syömään myös kasvisruokia ja pitää niitä ihan maukkaina.

Monella kasviruuan ilon pilaa se että käytetään korvikkeita. Minun mieheni syö hyvällä ruokahalulla perunamuusia ja pinaattilättyjä, kasvissosekeittoa, kesäkeittoa, falafelia, jne, vaikka niissä ei lihaa olekaan (munaa ja maitotuotteita kyllä) mutta jos sille yrittää syöttää tekoruokaa, eli kaikenmaailman soijajuttuja, niin inhoreaktio on selkeä.

Oikein kunnon miesvauva. Syö hyvällä ruokahalulla perunamuussit ja varmaan kulauttaa päälle maitohörpyn tuttipullosta ja päästää röyhtäyksen. Mutta sitten jos yrittää syöttää tekoruokaa, ei suu aukeakaan lusikalle. 

Mitä itket, syö sinä tekoruokaa jos haluat. Jos kasvisruuan suosiota halutaan nostaa, on se tehtävä kuuntelemalla syöjiä. Sinä voit syödä vaikka muovihaarukoita, mutta muut tekevät omat päätöksensä-

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse tehnyt monta kertaa kasvislasagnea ja se on jopa parempaa kuin jauhelihaversio. Samaa mieltä on myös mieheni, joka tykkää paljon liharuuista. En ole käyttänyt mitään lihankorvikkeita vaan pelkkiä kasviksia ja linssejä.

Ei kasvisruuissa mitään vikaa olekaan, vaan siinä, että se tehdään salaa ja yritetään uskotella, että maistuu samalle kuin liha.

Meillä on tästä ollut juuri keskustelua miehen pojan kanssa, hän kun valittaa kasvisruuista, pitäisi olla lihaa. Olen sanonut että tämä on sellainen asia, josta minä en kuuntele mitään poikkipuolista sanaa, että se on nyt vain opeteltava olemaan hiljaa ja syömään se mitä tarjotaan, ja että omilleen muuttaessa syökööt vaikka kokonaisen lampaan pelkiltään lounaaksi. 

Miehelleni sanoin kun alettiin olemaan yhdessä, että en jaksa kuunnella mitään niin lapsellista kuin kasviksista valittamisen. Mieheni syö ihan kaikkea, joten ei ollut ongelma hänelle. 

Kasvisruuat on kasvisruokia, ja niitä tulee opetella syömään sellaisenaan eikä mitään lihakorvikkeita itkeä siihen rinnalle. Se on jännä juttu, että ihminen voi syödä makaronia, porkkanaa, tomaattia, papuja, mutta jos nämä ovat yhdessä ja samassa ruuassa, niin poru alkaa kun on pahaa ruokaa kun ei ole lihaa.

Olet kyllä ihme diktaattori.

Tuo nainen taitaa olla ainoa ruuanlaittotaitoinen ja -haluinen tuossa perheessä.

Oma lapsi jätti ruokavaliosta pois lihan, kalaa hän kyllä syö. Kun lapsi on tulossa kylään, niin mies kaupassa käydessään ostaa kaikenlaista vöneristä ja mifusta kauramaitoon asti. En itsekään tee silloin liharuokia vaan me kaikki syödään kasvispainotteisesti. Hyvin maistuu miehellekin vaikka hän lihasta tykkää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei halua kasvisruokaa syödä, hän ei sitten syö ja tekee itse ruokansa.

Ihmettelen kyllä kovasti tätä näkemystä. Miten nirso aikuisen ihmisen pitää olla, että kasvisruoka herättää tuollaisen reaktion? Aamupuuroon nakinpaloja, ettei vain tule joku puutostauti?

On niitä. Ajatus siitä, että pääruualla pitää olla jotain lihaa, istuu joillakin tiukassa.

Exän kanssa ollessa tein välillä kasvisruokia, koska itse niistä pidän. Sanoin kuitenkin aina etukäteen, että tähän ei tule lihaa, koska tiesin tuosta asenteesta. Söi kyllä, mutta ei ilman vastalauseita. Ennakkoasenteet vaikuttaa paljon myös makuelämykseen.

Mun isä puolestaan, joka on tottunut viimeiset 70 vuotta liharuokiin, on opetellut ihan avoimin mielin syömään myös kasvisruokia ja pitää niitä ihan maukkaina.

Monella kasviruuan ilon pilaa se että käytetään korvikkeita. Minun mieheni syö hyvällä ruokahalulla perunamuusia ja pinaattilättyjä, kasvissosekeittoa, kesäkeittoa, falafelia, jne, vaikka niissä ei lihaa olekaan (munaa ja maitotuotteita kyllä) mutta jos sille yrittää syöttää tekoruokaa, eli kaikenmaailman soijajuttuja, niin inhoreaktio on selkeä.

Oikein kunnon miesvauva. Syö hyvällä ruokahalulla perunamuussit ja varmaan kulauttaa päälle maitohörpyn tuttipullosta ja päästää röyhtäyksen. Mutta sitten jos yrittää syöttää tekoruokaa, ei suu aukeakaan lusikalle. 

Mitä itket, syö sinä tekoruokaa jos haluat. Jos kasvisruuan suosiota halutaan nostaa, on se tehtävä kuuntelemalla syöjiä. Sinä voit syödä vaikka muovihaarukoita, mutta muut tekevät omat päätöksensä-

Muovihaarukat jätämme väliin, meillä syödään lihaa ja kasvisruokaa. Mutta minun ei tarvitse syöttää miestäni, kuten yllä oleva kirjoittaja tekee, tai tutkia hänen reaktioitaan. Hän syö itse ja kertoo, oliko ruoka hyvää, ja myös kokkaa aivan tasavertaisesti. Tärkeitä taitoja aikuiselle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei halua kasvisruokaa syödä, hän ei sitten syö ja tekee itse ruokansa.

Ihmettelen kyllä kovasti tätä näkemystä. Miten nirso aikuisen ihmisen pitää olla, että kasvisruoka herättää tuollaisen reaktion? Aamupuuroon nakinpaloja, ettei vain tule joku puutostauti?

On niitä. Ajatus siitä, että pääruualla pitää olla jotain lihaa, istuu joillakin tiukassa.

Exän kanssa ollessa tein välillä kasvisruokia, koska itse niistä pidän. Sanoin kuitenkin aina etukäteen, että tähän ei tule lihaa, koska tiesin tuosta asenteesta. Söi kyllä, mutta ei ilman vastalauseita. Ennakkoasenteet vaikuttaa paljon myös makuelämykseen.

Mun isä puolestaan, joka on tottunut viimeiset 70 vuotta liharuokiin, on opetellut ihan avoimin mielin syömään myös kasvisruokia ja pitää niitä ihan maukkaina.

Monella kasviruuan ilon pilaa se että käytetään korvikkeita. Minun mieheni syö hyvällä ruokahalulla perunamuusia ja pinaattilättyjä, kasvissosekeittoa, kesäkeittoa, falafelia, jne, vaikka niissä ei lihaa olekaan (munaa ja maitotuotteita kyllä) mutta jos sille yrittää syöttää tekoruokaa, eli kaikenmaailman soijajuttuja, niin inhoreaktio on selkeä.

Mikä ihme on tekoruoka?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miten joku ei muka huomaa kun on käytetty soijarouhetta jauhelihan tilalla. Vaikka itse tykkään kyllä soijarouheesta tehdystäkin ja ehkä jopa vähän enemmän kun ei ole riskiä jänteenmuruista, mutta ei ne silti samalta maistu. Omalla miehellä ainakin on maku- ja tuntoaisti vaikka mies onkin.

Tai Muu-kasvisjauhetta tai munakoisoa.

On kyllä harhaista väittää, että joku munakoiso paloiteltuna menisi lihasta ja joku muka vielä oikeasti pystyisi ihmisiä harhauttamaan tällä Sen verran munakoiso vetistyy ja mössööntyy ruoassa, ettei voi erehtyä luulemaan sen olevan lihaa ja onhan se ihan eri näköistä ja väristä. Itsekin käytän soijarouhetta ja syön kasvisruokia (olen sekasyöjä), mutta kyllä kaikki nämä lihankorvikkeet ja pelkät kasvikset tunnistaa ja maistaa ruoasta, jos on vähänkin näkö- ja makuaistit kunnossa.

Tuo Muu-jauhis on sellaista vaaleaa mössöä paistettunakin ja menee ihan hötöksi ruoan seassa, joten ei sitäkään voi luulla jauhelihaksi, kun jauhelihassa on enemmän suutuntumaa ja on useimmiten isompina murusina ja tummempaa. Sen myönnän, että Muu-jauhis on lähimpänä jauhelihaa kuin mikään muu korvike, mutta silti sen erottaa. Kallista se on, kun on niin pieni pakettikin, ettei isommalle porukalle sitä voi kyllä käyttää säännöllisesti, joten soijarouhe tai soija + jauheliha tulee edullisemmaksi pitkällä tähtäimellä, jos korvikkeita haluaa käyttää.