Aion tehdä kasvislasagnen niin, ettei mies huomaa että se on kasvis

Kasvislasagne on herkku ja voittaa 100-0 perinteisen.

Ei siinä ole mitään piiloteltavaa tai peiteltävää tai muuksi huijattavaa. Tarjoa rehdisti kasvislasagne.

Törkeä aloitus. Miltä itsestäsi tuntuisi jos sinulle syötettäisiin vaikka koppakuoriaisia jauhettuna ruoan seassa tietämättäsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koulussa kasvislasagne loppuu aina kesken, jos muille on vaikka perunoita ja jauhelihastiketta, vaikka sitä tehdään paljon enemmän kuin muita kasvisruokia. Se on hyvää, teen itsekin vaikka olen sekasyöjä. Ei siihen mitään kummallista korviketta tartte, jättää vaan lihan pois ja laittaa kasviksia tomaattikastikkeeseen, esim paprikaa.

Kyllä jotain proteiiniakin tarvittaisiin. Kasviksista ei saa.

Kyllä saa, esim palkokasveissa ja pähkinöissä ja soijassa on proteiineja.

Surkeita imeytymään verrattuna eläinperäisiin.

Hauskaa miten suomalaisilla on joku pelko että ei saa riittävästi proteiinia.

Vierailija kirjoitti:

Kun sen soijarouheen hauduttaa lihaliemessä ja laittaa runsaasti juustokastiketta, saa miltei syötävän makuista.

Kysyy vinkkejä kasvisversioon niin sinä se puhut lihaliemessä hauduttamisesta

Kasvislasagneen täytteeksi kasviksia.

Tomaattia, munakoisoa, kesäkurpitsaa, paprikaa, oliiveja, sipulia tai mitä ikinä itse haluaa.

Kasvisruoka on eri kuin joku liharuokaa imitoiva ja sen näköiseksi tehtävä ruoka.

Vierailija kirjoitti:

Törkeä aloitus. Miltä itsestäsi tuntuisi jos sinulle syötettäisiin vaikka koppakuoriaisia jauhettuna ruoan seassa tietämättäsi?

Jos ruoka maistuisi hyvältä, niin tykkäisin. En pidä raaoista (=elävistä) toukista tai hyönteisistä, jää se toukkajuustokin maistamatta (casu marzu). Mutta jo ammoisina aikoina 80-luvulla tuli syötyä leipää, jossa oli  jauhojen mukana kulkeutunut toukkia. Ei se leipä maistunut yhtään ihmeelliselle.

Pidän etenkin sirkoista, ne ovat öljyssä paistettuina ja chilillä maustettuina kuin kevyitä pähkinöitä ilman sitä ällöä rasvantuntua, mikä pähkinöissä on.

Lapset ovat syöneet sirkkajauhoa smoothieissaan, ja tiesivät sen etukäteen, ei kuulemma maistunut miltään. Kerran olen vahingossa syöttänyt banaaniallergiselle lapselleni "salaa" banaania, kun en tajunnut, että siinä ruuassa, mitä tarjosin, oli banaania. No, kyllä sen tajusin sitten kun aamuyöllä siivosin oksennusten jälkeen vessaa...

Rajani menee siinä, että ruuassa ei ole basilikaa. Se on pahaa. Sen salaa syöttämisen yrittämistä en antaisi anteeksi, kun pilasivat hyvän ruuan.

Hyvä kasvisruoka on niin hyvää, ettei sitä vannoutuneinkaan lihansyöjä moiti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos toinen ei halua kasvisruokaa syödä, hän ei sitten syö ja tekee itse ruokansa.

Ihmettelen kyllä kovasti tätä näkemystä. Miten nirso aikuisen ihmisen pitää olla, että kasvisruoka herättää tuollaisen reaktion? Aamupuuroon nakinpaloja, ettei vain tule joku puutostauti?

On niitä. Ajatus siitä, että pääruualla pitää olla jotain lihaa, istuu joillakin tiukassa.

Exän kanssa ollessa tein välillä kasvisruokia, koska itse niistä pidän. Sanoin kuitenkin aina etukäteen, että tähän ei tule lihaa, koska tiesin tuosta asenteesta. Söi kyllä, mutta ei ilman vastalauseita. Ennakkoasenteet vaikuttaa paljon myös makuelämykseen.

Mun isä puolestaan, joka on tottunut viimeiset 70 vuotta liharuokiin, on opetellut ihan avoimin mielin syömään myös kasvisruokia ja pitää niitä ihan maukkaina.

Monella kasviruuan ilon pilaa se että käytetään korvikkeita. Minun mieheni syö hyvällä ruokahalulla perunamuusia ja pinaattilättyjä, kasvissosekeittoa, kesäkeittoa, falafelia, jne, vaikka niissä ei lihaa olekaan (munaa ja maitotuotteita kyllä) mutta jos sille yrittää syöttää tekoruokaa, eli kaikenmaailman soijajuttuja, niin inhoreaktio on selkeä.

Makuasioita. Mun mielestä jotkut soijatuotteet ja esimerkiksi delikaura ja vöner on hyviä. Samoin jotkut kasvisnakit ja kasvispullat. Eikä meidän isäkään noille nokkaansa nyrpistele. Paitsi nythökaurasta ei tykännyt.