Lue keskustelun säännöt.
Jos nuori ei halua yo-juhlia, onko asia hänen vai vanhemman päätös?
17.05.2022 |
Lähipiirissäni on meneillään pienoinen kriisi. Ylioppilaaksi pääsevä nuori ei haluaisi järjestää juhlia, vaan korkeintaan juhlia illallisen merkeissä oman perheen kesken. Hän on sitä mieltä, että haluaa juhlia sitten kun saa opiskelupaikan tai kun valmistuu yliopistosta. Nuoren äiti veti tästä herneen nenäänsä. Hän on sitä mieltä, että hänen on saatava järjestää juhlat, koska hän on ne ystävilleen ja sukulaisille velkaa. Nuorella on useampia häntä vanhempia serkkuja, ja vanhempien ystävien lapsista suurin osa on tuoretta ylioppilasta vanhempia. Äidin mielestä hänen täytyy nyt voida järjestää juhlat jo siitäkin syystä, että vuosien varrella perhe on vieraillut niin monissa yo-juhlissa.
Nuori on tästä kiukkuinen ja pahoillaan. Hän kokee, että äiti kävelee hänen ylitseen. Nuori on sellainen ettei perusta trendeistä tai traditioista, vaan haluaa tehdä oman päänsä mukaan. Hän ei haluaisi myöskään ostaa juhliin uusia vaatteita vaan käyttää toiseen tilaisuuteen hankittua vanhempaa mekkoa, eikä hän haluaisi käydä valokuvaamossa yo-kuvassa, vaan pyytää valokuvausta harrastavaa ystävää ottamaan kuvan ulkona. Äidille ei käy tämäkään, vaan hän vaatii että nuorelle ostetaan uudet vaatteet ja että perinteinen valokuvaus varataan.
Nuori on äidilleen erittäin vihainen.
Mitä mieltä te olette, pitäisikö yo-juhlien järjestämisessä, kuvauksessa yms. kuunnella ylioppilaan omaa mielipidettä, vai päättävätkö vanhemmat? Tuli kyllä tosi paha mieli tämän ylioppilaaksi pääsevän sukulaiseni puolesta, mutta symppaan myös vähän hänen äitiään.
Kommentit (159)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni halusi juuri noin ja hänen toivettaan kunnioitettiin. Minä kirjoitin 2 vuotta myöhemmin ylioppilaaksi, sain vähän yli 5000 e lahjarahaa ja sisko suuttui, koska hänelle ei tuollaisia summia tuotu. Mummi totesi, että ethän sinä halunnut juhlia saavutustasi, me teimme juuri niin kuin halusit.
Eli kannattaa kysyä juhlittavalta, että oikeastiko et halua juhlia ja muistamisia, koska aika moni tuo lahjaksi 50 e ja sukulaiset, esim. kummit, useita satasia. Raha on aika lailla mukava asia, kun muuttaa pois kotoa.
Valinta on tietty nuoren itsensä. Sen yhteisen illallisen voi syödä syksymmällä, vanhemmat voivat rauhassa mennä tuttujen juhliin, kun oma lapsi ei juhli.
Oikeastiko edes nuoren läheisimmät ei muista lahjalla, vaikka juhlia ei järjestä? Niiden juhlien vuoksiko se lahja tuodaan?
Itse ainakin muistin kummipoikaa rahalahjalla, vaikka ylioppilasjuhlia ei järjestänytkään. Ihan siksi, että mielestäni se lahja kuului asiaan siitä huolimatta, etten kakkukahveille päässytkään.
Jos meillä nuori ilmoittaa, että ylioppilaaksipääsyään ei juhlita, niin ei tietenkään viedä lahjaa, sehän olisi aika törkeää. Jos ei halua juhlia, niin tietenkään ei ota vastaan lahjoja, koska ei omasta mielestään ole tehnyt mitään juhlan arvoista. Tuohan on törkeää antaa lahja sellaiselle, joka ei lahjaa halua.
Kyllä hän silti on kirjoittanut ylioppilaaksi. Normaalisti lahjat ja onnittelut annetaan sen kunniaksi, ei juhlien. Ei kaikkien ole pakko haluta isoja juhlia oli juhlan aihetta tai ei, mutta kyllä saavutuksista saa silti onnitella ja lahjoa. En kertakaikkiaan käsitä tuota logiikkaa.
Jos ilmoittaa, että ei juhli, niin on äärettömän huonoa käytöstä antaa lahja. Juhlat ovat sen saavutuksen kunniaksi ja jos ei halua juhlia, niin kenenkään ei pidä mennä vaatimaan, että lahjat nyt ainakin otat. Toki jos menee koululle vastoin ylioppilaan toivetta, niin silloin ruusu ja lahja ovat paikallaan, mutta samalla nolaa sekä itsensä että nuoren, jonka toivetta ei halua kuulla. Jos vie lahjan ylioppilaan kotiin, on ylioppilas hyvän tavan mukaan velvoitettu tarjoamaan jotain eli hemmetti sentään, siitähän tulee sitten ne juhlat.
Posti on keksitty. Ja mobiilipankki, jonka kautta saa kätevästi tilisiirtoja tehtyä.
Eihän sun mitään tarvi vaatia tai siitä lahjan antamisesta edes tehdä mitään numeroa. Itse soitin kummipojalle, onnittelin ja kerroin, että haluaisin saavutuksesta myös muistaa, kysyin jopa, että onko jotain mitä lahjaksi haluaisi. Hyvin yksinkertaista ja halutessaan olisi voinut lahjasta myös kieltäytyä.
Kuka hullu lähettää nykyään rahaa postissa`?
On kai niitä muitakin lahjoja, kuin raha?
Aika vähän, jos haluaa jotain käyttökelpoista antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni halusi juuri noin ja hänen toivettaan kunnioitettiin. Minä kirjoitin 2 vuotta myöhemmin ylioppilaaksi, sain vähän yli 5000 e lahjarahaa ja sisko suuttui, koska hänelle ei tuollaisia summia tuotu. Mummi totesi, että ethän sinä halunnut juhlia saavutustasi, me teimme juuri niin kuin halusit.
Eli kannattaa kysyä juhlittavalta, että oikeastiko et halua juhlia ja muistamisia, koska aika moni tuo lahjaksi 50 e ja sukulaiset, esim. kummit, useita satasia. Raha on aika lailla mukava asia, kun muuttaa pois kotoa.
Valinta on tietty nuoren itsensä. Sen yhteisen illallisen voi syödä syksymmällä, vanhemmat voivat rauhassa mennä tuttujen juhliin, kun oma lapsi ei juhli.
Oikeastiko edes nuoren läheisimmät ei muista lahjalla, vaikka juhlia ei järjestä? Niiden juhlien vuoksiko se lahja tuodaan?
Itse ainakin muistin kummipoikaa rahalahjalla, vaikka ylioppilasjuhlia ei järjestänytkään. Ihan siksi, että mielestäni se lahja kuului asiaan siitä huolimatta, etten kakkukahveille päässytkään.
Jos meillä nuori ilmoittaa, että ylioppilaaksipääsyään ei juhlita, niin ei tietenkään viedä lahjaa, sehän olisi aika törkeää. Jos ei halua juhlia, niin tietenkään ei ota vastaan lahjoja, koska ei omasta mielestään ole tehnyt mitään juhlan arvoista. Tuohan on törkeää antaa lahja sellaiselle, joka ei lahjaa halua.
Kyllä hän silti on kirjoittanut ylioppilaaksi. Normaalisti lahjat ja onnittelut annetaan sen kunniaksi, ei juhlien. Ei kaikkien ole pakko haluta isoja juhlia oli juhlan aihetta tai ei, mutta kyllä saavutuksista saa silti onnitella ja lahjoa. En kertakaikkiaan käsitä tuota logiikkaa.
Jos ilmoittaa, että ei juhli, niin on äärettömän huonoa käytöstä antaa lahja. Juhlat ovat sen saavutuksen kunniaksi ja jos ei halua juhlia, niin kenenkään ei pidä mennä vaatimaan, että lahjat nyt ainakin otat. Toki jos menee koululle vastoin ylioppilaan toivetta, niin silloin ruusu ja lahja ovat paikallaan, mutta samalla nolaa sekä itsensä että nuoren, jonka toivetta ei halua kuulla. Jos vie lahjan ylioppilaan kotiin, on ylioppilas hyvän tavan mukaan velvoitettu tarjoamaan jotain eli hemmetti sentään, siitähän tulee sitten ne juhlat.
Tämä. Postissako ne lahjat pitäisi lähettää ja puhelimitse onnitella? Normaali käytäntö on, että juhlapäivänä tullaan ojentamaan päivänsankarin käteen ruusu, lahja tai rahakuori ja päivänsankari tarjoaa vähintään kahvit. Tästä tilanteesta käytetään nimitystä juhla.
Vierailija kirjoitti:
No eipä sitä kannata juhlia ainakaan jos on juuri nipinapin päässyt läpi. Olen ollut sellaisissakin kemuissa joissa todistukset oli piilotettua, ettei kukaan vaan nää miten rimaa hipoen on menty. Kai se lakitus ja muille ylpeily on monelle suvulle tärkeintä. Itse oppilas vaivautuneena nurkassa odottamassa että joko saisi lähteä kavereiden kanssa illanviettoon..
Olisiko sinua varten pitänyt todistus olla esillä?!
Jos nuori on päässyt ylioppilaaksi, niin hän on päässyt. Ei siihen enää ketään ilkeää tätiä tarvita todistusta nuuskimaan ja arvostelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni halusi juuri noin ja hänen toivettaan kunnioitettiin. Minä kirjoitin 2 vuotta myöhemmin ylioppilaaksi, sain vähän yli 5000 e lahjarahaa ja sisko suuttui, koska hänelle ei tuollaisia summia tuotu. Mummi totesi, että ethän sinä halunnut juhlia saavutustasi, me teimme juuri niin kuin halusit.
Eli kannattaa kysyä juhlittavalta, että oikeastiko et halua juhlia ja muistamisia, koska aika moni tuo lahjaksi 50 e ja sukulaiset, esim. kummit, useita satasia. Raha on aika lailla mukava asia, kun muuttaa pois kotoa.
Valinta on tietty nuoren itsensä. Sen yhteisen illallisen voi syödä syksymmällä, vanhemmat voivat rauhassa mennä tuttujen juhliin, kun oma lapsi ei juhli.
Oikeastiko edes nuoren läheisimmät ei muista lahjalla, vaikka juhlia ei järjestä? Niiden juhlien vuoksiko se lahja tuodaan?
Itse ainakin muistin kummipoikaa rahalahjalla, vaikka ylioppilasjuhlia ei järjestänytkään. Ihan siksi, että mielestäni se lahja kuului asiaan siitä huolimatta, etten kakkukahveille päässytkään.
Jos meillä nuori ilmoittaa, että ylioppilaaksipääsyään ei juhlita, niin ei tietenkään viedä lahjaa, sehän olisi aika törkeää. Jos ei halua juhlia, niin tietenkään ei ota vastaan lahjoja, koska ei omasta mielestään ole tehnyt mitään juhlan arvoista. Tuohan on törkeää antaa lahja sellaiselle, joka ei lahjaa halua.
Kyllä hän silti on kirjoittanut ylioppilaaksi. Normaalisti lahjat ja onnittelut annetaan sen kunniaksi, ei juhlien. Ei kaikkien ole pakko haluta isoja juhlia oli juhlan aihetta tai ei, mutta kyllä saavutuksista saa silti onnitella ja lahjoa. En kertakaikkiaan käsitä tuota logiikkaa.
Jos ilmoittaa, että ei juhli, niin on äärettömän huonoa käytöstä antaa lahja. Juhlat ovat sen saavutuksen kunniaksi ja jos ei halua juhlia, niin kenenkään ei pidä mennä vaatimaan, että lahjat nyt ainakin otat. Toki jos menee koululle vastoin ylioppilaan toivetta, niin silloin ruusu ja lahja ovat paikallaan, mutta samalla nolaa sekä itsensä että nuoren, jonka toivetta ei halua kuulla. Jos vie lahjan ylioppilaan kotiin, on ylioppilas hyvän tavan mukaan velvoitettu tarjoamaan jotain eli hemmetti sentään, siitähän tulee sitten ne juhlat.
Tämä. Postissako ne lahjat pitäisi lähettää ja puhelimitse onnitella? Normaali käytäntö on, että juhlapäivänä tullaan ojentamaan päivänsankarin käteen ruusu, lahja tai rahakuori ja päivänsankari tarjoaa vähintään kahvit. Tästä tilanteesta käytetään nimitystä juhla.
Miksi ei voisi lähettää lahjaa postissa ja/tai onnitella puhelimitse? Niin minä olen tehnyt kaikille läheisille ylioppilaille riippumatta siitä, onko ollut juhlia vai ei. En minä juhlien takia lahjaa anna, vaan saavutuksen takia.
Tsiisus. Vihjaile itsellesi rahanahneudestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MInun äitini sanoi minun yo-juhlia suunniteltaessa, että perinteisesti yo-juhlissa on ollut avoimet ovet, eli kuka tahansa on saanut marssia sisään ja tulla onnittelemaan ylioppilasta, oli hänelle sitten esitetty kutsu tai ei. Äitini oli sitä mieltä, että näin olisi oikeastaan pitänyt edelleen toimia.
Siis mitä? Onko näin?
Niin kauan kuin ylioppilas asuu vanhemmillaan, niin vanhemmat päättävät loppupeleissä asiasta. Tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eipä sitä kannata juhlia ainakaan jos on juuri nipinapin päässyt läpi. Olen ollut sellaisissakin kemuissa joissa todistukset oli piilotettua, ettei kukaan vaan nää miten rimaa hipoen on menty. Kai se lakitus ja muille ylpeily on monelle suvulle tärkeintä. Itse oppilas vaivautuneena nurkassa odottamassa että joko saisi lähteä kavereiden kanssa illanviettoon..
Olisiko sinua varten pitänyt todistus olla esillä?!
Jos nuori on päässyt ylioppilaaksi, niin hän on päässyt. Ei siihen enää ketään ilkeää tätiä tarvita todistusta nuuskimaan ja arvostelemaan.
Läpipääsyäkin varten pitää osata vähintään puolet asioista. Eli kaikki ylioppilaaksi päässeet tai lukion päästötodistuksen saaneet ovat oppineet todella paljon asioita.
Vierailija kirjoitti:
MInun äitini sanoi minun yo-juhlia suunniteltaessa, että perinteisesti yo-juhlissa on ollut avoimet ovet, eli kuka tahansa on saanut marssia sisään ja tulla onnittelemaan ylioppilasta, oli hänelle sitten esitetty kutsu tai ei. Äitini oli sitä mieltä, että näin olisi oikeastaan pitänyt edelleen toimia.
Siis mitä? Onko näin?
Kyllä se perinteiden mukaan on noin. Nykyisessä individualistisessa yhteiskunnassa äärimmäisen harva (ainakaan isoissa kaupungeissa) menee yo-juhliin kutsumatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni halusi juuri noin ja hänen toivettaan kunnioitettiin. Minä kirjoitin 2 vuotta myöhemmin ylioppilaaksi, sain vähän yli 5000 e lahjarahaa ja sisko suuttui, koska hänelle ei tuollaisia summia tuotu. Mummi totesi, että ethän sinä halunnut juhlia saavutustasi, me teimme juuri niin kuin halusit.
Eli kannattaa kysyä juhlittavalta, että oikeastiko et halua juhlia ja muistamisia, koska aika moni tuo lahjaksi 50 e ja sukulaiset, esim. kummit, useita satasia. Raha on aika lailla mukava asia, kun muuttaa pois kotoa.
Valinta on tietty nuoren itsensä. Sen yhteisen illallisen voi syödä syksymmällä, vanhemmat voivat rauhassa mennä tuttujen juhliin, kun oma lapsi ei juhli.
Oikeastiko edes nuoren läheisimmät ei muista lahjalla, vaikka juhlia ei järjestä? Niiden juhlien vuoksiko se lahja tuodaan?
Itse ainakin muistin kummipoikaa rahalahjalla, vaikka ylioppilasjuhlia ei järjestänytkään. Ihan siksi, että mielestäni se lahja kuului asiaan siitä huolimatta, etten kakkukahveille päässytkään.
Jos meillä nuori ilmoittaa, että ylioppilaaksipääsyään ei juhlita, niin ei tietenkään viedä lahjaa, sehän olisi aika törkeää. Jos ei halua juhlia, niin tietenkään ei ota vastaan lahjoja, koska ei omasta mielestään ole tehnyt mitään juhlan arvoista. Tuohan on törkeää antaa lahja sellaiselle, joka ei lahjaa halua.
Kyllä hän silti on kirjoittanut ylioppilaaksi. Normaalisti lahjat ja onnittelut annetaan sen kunniaksi, ei juhlien. Ei kaikkien ole pakko haluta isoja juhlia oli juhlan aihetta tai ei, mutta kyllä saavutuksista saa silti onnitella ja lahjoa. En kertakaikkiaan käsitä tuota logiikkaa.
Tästä on jo keskusteltu:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006523932.html
Lahjoja ei anneta, jos juhlia ei järjestetä. Kyllä ylioppilaankin pitää oppia hiukan vastavuoroisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kuin ylioppilas asuu vanhemmillaan, niin vanhemmat päättävät loppupeleissä asiasta. Tietenkin.
Joo, mutta eivät siitä tuleeko ylioppilas paikalle vai ei. Täysi-ikäisellä on oikeus päättää omista asioistaan, vaikka nukkuisi äidin tai isän kanssa samassa sängyssäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni halusi juuri noin ja hänen toivettaan kunnioitettiin. Minä kirjoitin 2 vuotta myöhemmin ylioppilaaksi, sain vähän yli 5000 e lahjarahaa ja sisko suuttui, koska hänelle ei tuollaisia summia tuotu. Mummi totesi, että ethän sinä halunnut juhlia saavutustasi, me teimme juuri niin kuin halusit.
Eli kannattaa kysyä juhlittavalta, että oikeastiko et halua juhlia ja muistamisia, koska aika moni tuo lahjaksi 50 e ja sukulaiset, esim. kummit, useita satasia. Raha on aika lailla mukava asia, kun muuttaa pois kotoa.
Valinta on tietty nuoren itsensä. Sen yhteisen illallisen voi syödä syksymmällä, vanhemmat voivat rauhassa mennä tuttujen juhliin, kun oma lapsi ei juhli.
Oikeastiko edes nuoren läheisimmät ei muista lahjalla, vaikka juhlia ei järjestä? Niiden juhlien vuoksiko se lahja tuodaan?
Itse ainakin muistin kummipoikaa rahalahjalla, vaikka ylioppilasjuhlia ei järjestänytkään. Ihan siksi, että mielestäni se lahja kuului asiaan siitä huolimatta, etten kakkukahveille päässytkään.
Jos meillä nuori ilmoittaa, että ylioppilaaksipääsyään ei juhlita, niin ei tietenkään viedä lahjaa, sehän olisi aika törkeää. Jos ei halua juhlia, niin tietenkään ei ota vastaan lahjoja, koska ei omasta mielestään ole tehnyt mitään juhlan arvoista. Tuohan on törkeää antaa lahja sellaiselle, joka ei lahjaa halua.
Kyllä hän silti on kirjoittanut ylioppilaaksi. Normaalisti lahjat ja onnittelut annetaan sen kunniaksi, ei juhlien. Ei kaikkien ole pakko haluta isoja juhlia oli juhlan aihetta tai ei, mutta kyllä saavutuksista saa silti onnitella ja lahjoa. En kertakaikkiaan käsitä tuota logiikkaa.
Tästä on jo keskusteltu:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006523932.htmlLahjoja ei anneta, jos juhlia ei järjestetä. Kyllä ylioppilaankin pitää oppia hiukan vastavuoroisuutta.
Menetkö oikeasti juhliin vain vastineeksi siitä, että annat lahjan? Kuulostaa helkkarin itsekkäältä ja siltä, ettei juhlan kohde merkitse sinulla pätkääkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siskoni halusi juuri noin ja hänen toivettaan kunnioitettiin. Minä kirjoitin 2 vuotta myöhemmin ylioppilaaksi, sain vähän yli 5000 e lahjarahaa ja sisko suuttui, koska hänelle ei tuollaisia summia tuotu. Mummi totesi, että ethän sinä halunnut juhlia saavutustasi, me teimme juuri niin kuin halusit.
Eli kannattaa kysyä juhlittavalta, että oikeastiko et halua juhlia ja muistamisia, koska aika moni tuo lahjaksi 50 e ja sukulaiset, esim. kummit, useita satasia. Raha on aika lailla mukava asia, kun muuttaa pois kotoa.
Valinta on tietty nuoren itsensä. Sen yhteisen illallisen voi syödä syksymmällä, vanhemmat voivat rauhassa mennä tuttujen juhliin, kun oma lapsi ei juhli.
Oikeastiko edes nuoren läheisimmät ei muista lahjalla, vaikka juhlia ei järjestä? Niiden juhlien vuoksiko se lahja tuodaan?
Itse ainakin muistin kummipoikaa rahalahjalla, vaikka ylioppilasjuhlia ei järjestänytkään. Ihan siksi, että mielestäni se lahja kuului asiaan siitä huolimatta, etten kakkukahveille päässytkään.
Jos meillä nuori ilmoittaa, että ylioppilaaksipääsyään ei juhlita, niin ei tietenkään viedä lahjaa, sehän olisi aika törkeää. Jos ei halua juhlia, niin tietenkään ei ota vastaan lahjoja, koska ei omasta mielestään ole tehnyt mitään juhlan arvoista. Tuohan on törkeää antaa lahja sellaiselle, joka ei lahjaa halua.
Kyllä hän silti on kirjoittanut ylioppilaaksi. Normaalisti lahjat ja onnittelut annetaan sen kunniaksi, ei juhlien. Ei kaikkien ole pakko haluta isoja juhlia oli juhlan aihetta tai ei, mutta kyllä saavutuksista saa silti onnitella ja lahjoa. En kertakaikkiaan käsitä tuota logiikkaa.
Tästä on jo keskusteltu:
https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006523932.htmlLahjoja ei anneta, jos juhlia ei järjestetä. Kyllä ylioppilaankin pitää oppia hiukan vastavuoroisuutta.
Minä annoin kummipojalleni 100€ yo-lahjaksi, vaikka hän ei halunnut juhlia. Jostain kumman syystä nuori kapinallinen ei lahjasta kieltäytynyt :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä on taas yksi tapakasvatuksen paikka. Juhlien järjestäminen ja juhlittavana oleminen. Ei niitä opi, jos ei koskaan mitään juhlia järjestetä.
YO-juhliin ei perinteisesti ole kutsuttu, vaan ovi on auki kaikille halukkaille.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on taas yksi tapakasvatuksen paikka. Juhlien järjestäminen ja juhlittavana oleminen. Ei niitä opi, jos ei koskaan mitään juhlia järjestetä.
YO-juhliin ei perinteisesti ole kutsuttu, vaan ovi on auki kaikille halukkaille.
No lapsena pidetään niitä synttärijuhlia tuon takia. Hyödytöntä sitä tapakasvatusta on aikuiselle enää lähteä opettamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on taas yksi tapakasvatuksen paikka. Juhlien järjestäminen ja juhlittavana oleminen. Ei niitä opi, jos ei koskaan mitään juhlia järjestetä.
YO-juhliin ei perinteisesti ole kutsuttu, vaan ovi on auki kaikille halukkaille.
Näin oli ehkä vielä 1970-luvulla. Nykyisin ei enää muualla kuin pikkukylillä, joissa kaikki muutenkin tuntevat toisensa. Muutenhan juhliin voi tulla ties mitä hampuuseja ilmaisen alkoholin toivossa.
Vierailija kirjoitti:
Kunnioittaisin ryhdikkään nuoren toivetta. Suurinpiirtein kaikki tajuaa nykyään että rippijuhliin ja ylppäreihin kutsutaan kaikki kummin
kaimat ja naapurit, jotta saadaan lahjaraha summaa kasvatettua, harva kun kehtaa tulla tyhjin käsin. Olen itse syntynyt 60-luvulla ja silloin esim ei kukaan pitänyt mitään rippijuhlia saatikka että olisi kehdannut jotain rahalahjoja ottaa vastaan. Parhaimmillaan kummit ja isovanhemmat muistivat. Harva 15 v on oikeasti niin harras tai sukurakas että oikeasti haluaisi jotain rippijuhlaa viettää. Ylppärit on siitä noin 3v eteenpäin ja edelleen aika harva sen ikäinen on oikeasti riemuissaan joutuessaan juomaan kahvia setien ja tätien ja vanhempien tuttavien tuttavien kanssa. Mutta kun tietävät että yleensä se kaukaisinkin kummin kaima tuo vaikka vaan jonkun 20 kymppiä ja kun porukkaa on paljon ,potti voi olla sievoinen. Ja nämä kutsutut kumminkaimat sitten manailevat itsekseen kun lauantain pönötyskekkerit pilaavat sen hartaasti odotetun yhden mökkiviikonlopun niistä 4 viikon lomaviikoista joita porukoilla normaalisti on. Ja totuus on että juurikin nämä kummin kaimat ja naapurien ystävien ystävät jättäisivät oikeasti sen kaksikymppisen laittamatta, mutta jos kutsutaan, niin ilmankaan ei kehtaa olla.Eli kiitos teille te suoraselkäiset nuoret ihmiset, jotka ymmärrätte ettei näistä juhlista äitiänne lukuunottamatta kukaan oikein tykkää.
Aijaa.. nyt on pakko korjata väittämäsi. Olen syntynyt -67 ja minulle järjestettiin rippijuhlat ja vieraita saapui aika paljon; sukulaisia, naapureita, ystäviä. Lahjaksi sain silloin jo mm. rahaa ja koruja. Kuten Yo-juhlat järjestettiin myös vuonna -91, mieleeni on jäänyt saamani järkyttävän iso 500 markan rahalahja kummitädiltäni :) Kyllä mun käsittääkseni kaikki luokkani ylioppilaat pitivät juhlat ja kehtasivat jopa ottaa rahalahjat vastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on taas yksi tapakasvatuksen paikka. Juhlien järjestäminen ja juhlittavana oleminen. Ei niitä opi, jos ei koskaan mitään juhlia järjestetä.
YO-juhliin ei perinteisesti ole kutsuttu, vaan ovi on auki kaikille halukkaille.
No lapsena pidetään niitä synttärijuhlia tuon takia. Hyödytöntä sitä tapakasvatusta on aikuiselle enää lähteä opettamaan.
Näyttää tämän keskustelun pohjalta aika monelta aikuiseltakin puuttuvan tavat!!
Vierailija kirjoitti:
Tässä on taas yksi tapakasvatuksen paikka. Juhlien järjestäminen ja juhlittavana oleminen. Ei niitä opi, jos ei koskaan mitään juhlia järjestetä.
YO-juhliin ei perinteisesti ole kutsuttu, vaan ovi on auki kaikille halukkaille.
Ikävää, että sinun lapsillesi ei järjestetty mitään juhlia ennen kuin pääsivät ylioppilaaksi :(
Vanhemmat voivat luoda niitä kivoja muistoja keskenään. Oma "kiva" muistoni yo-juhlista on se, että mietin koko ajan, koska kello on niin paljon, että saan heittää mummon mieliksi hankitun "siveellisen" mekon nurkkaan ja lähteä kavereiden kanssa baa--eikun siis hienolle ylioppilasillalliselle, jossa kaikki keskustelevat vain tulevista pääsykokeista (näin mummolle kerrottiin)