Sain tietää, että mieheni on ollut yläasteella koulukiusaaja
Ollaan jo kolmekymppisiä, mutta häiritsee...Tuore suhde kyseessä. Vihaan kiusaamista. Itseäni ei ole kiusattu kuitenkaan.
Ajatuksia?
Kommentit (229)
Vierailija kirjoitti:
Tekopyhyyden huipentuma taas tämä ketju, voi jestas! Täällä te haukutte toisianne päivät pitkät ja vittuilette menemään päivästä toiseen... Seuratkaa hetki tätä palstaa, niin näette millaisia kiusaajia ihan tavismammat on... Pliis nyt!
Ossuiko arkaan paikkaan? Voi jehna!
Valmista miehelle joka ikinen päivä ruuaksi härskiintyneistä kapakaloista Janssonin kiusausta mutta nimeä se koulukiusaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
Erittäin usein ns kiusattu on täysin syypää siihen miten häntä kohdellaan.
Palaa tuhon nerokkaaseen kommenttiisi, kun oma lapsi tulee itkien koulusta kotiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erittäin usein ns kiusattu on täysin syypää siihen miten häntä kohdellaan.
Palaa tuhon nerokkaaseen kommenttiisi, kun oma lapsi tulee itkien koulusta kotiin.
En ole tuo sama, mutta kyllähän tuossa jotain perääkin voi hyvin olla. On sellaisia ihmisiä, jotka ovat aina ja kaikkialla muiden uhreja, silloin voi tosiaan omassa päässä se "kiusaaminen"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.
Ei se ihmisen perusluonne miksikään muutu. Jos ihminen on kiva ja mukava lapsena, niin usein on hän on samanlainen aikuisenakin. Ja samoin kiusaajat kiusaavat aikuisenakin. Sen vuoksi on työpaikkakiusaamistakin. Ei ne ihmiset perusluonteeltaan miksikään muutu. Voithan toki kysyä häneltä syytä kiusaamiselle, mutta epäilen, että tulet pettymään hänen luonteensa suhteen.
Kenenkään "perusluonne" ei ole kiusaaja.
Vierailija kirjoitti:
Et hyväksy kiusaamista, mutta kyllä siellä teidän luokalla oli se epäsuosittu tyyppi, jonka kanssa et esim. halunnut tehdä ryhmätöitä, ja ilmaisit sen hyvin selvästi, jos hänen kanssaan samaan ryhmään jouduit.
Ohis, mutta meidän luokalla se olin minä. Esim liikkatunneilla pesiksessä olin aina se viiminen joka valittiin vaikka olin luokkani parhaimpia - olin vain myös se sylkykuppi.
Vierailija kirjoitti:
Hmm... Minua kohtaan on erittäin hellä. On pyytänyt aikuisena anteeksi kiusatulta.
Ap
Näin kiusattuna (12 vuotta) täytyy kommentoida, että anteeksipyyntö ei paranna minua. Ei poista traumojani, vääristynyttä minäkuvaani, paranna mielenterveyttäni. Toki saat parisuhteessasi tehdä ratkaisusi ihan miten lystäät, mutta älä perusta päätöstäsi mihinkään anteeksipyyntöihin - vain sillä miten toimii käytännössä, on väliä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannusta häntä etsimään kiusatut, sopimaan tapaaminen tai vähintäänkin puhelimitse pyytämään anteeksi. On erittäin voimaannuttava kokemus niille kiusatuille ja ehkä kiusaajallekin. Tiedä mitä hyvää siitä syntyy. Kenties ystävystyvät vielä ihan oikeasti.
Itse en halua kohdata enää ikinä enkä koskaan ainuttakaan niistä "ihmisistä", jotka minua lapsena ja murrosikäisenä kiusasivat.
Ikinä eivät saisi anteeksi mitään niistä asioista, joita minua kohtaan tekivät, koska ne ovat vaikuttaneet jopa tähänastiseen elämääni asti.
Tää ei oo henkilökohtasesti ylemmälle, vaan yleisesti tämän kaltaisiin tilanteisiin. Anteeksiantamisella ei oo sille kiusaajalle mitään merkitystä, eikä sitä tarvi tehdä tietenkään kasvokkain ja kohdaten kyseistä henkilöä, mutta anteeksianto on jokaiselle itselleen hyödyllinen. Niitä aiempia kokemuksia ei tarvi hyväksyä, mutta anteeksianto vapauttaa sitä raskasta taakkaa jota kiusaajia kohtaan kantaa.
Kiusaaminen on yhtä kuin pohjaton kateus.
Tarkoittaa että kiusaajalta puuttuu kykyjä, taitoja, kasvatusta, koulutusta, rahaa, ulkonäköä, älyä...
Kiusattu on niin hyvin kasvatettu ettei räkytä lauman mukana rääsyissä.
No en syyttäis aikuista siitä, mitä on lapsena tehnyt. Usein näillä kiusaajilla on itsellään paha olla ja kotona on ongemia.
Jos sii tämä ihminene käyttäytyy nyt aikuisena fiksusti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tekopyhyyden huipentuma taas tämä ketju, voi jestas! Täällä te haukutte toisianne päivät pitkät ja vittuilette menemään päivästä toiseen... Seuratkaa hetki tätä palstaa, niin näette millaisia kiusaajia ihan tavismammat on... Pliis nyt!
Ossuiko arkaan paikkaan? Voi jehna!
( tämäkin on kiusaamista)
Totta, täällä kiusataan ihmisiä koko aika. Haukutaan esim, Wt:ksi, kirjoitusasusta ym. Siis ihan kaikesta .
Sitte jeesustellaan tällä asialla, ku joku on lapsen kiusannut jotain. Kyllä aikuiset on itse pahoja kiusaajia myös monessa työyhteisössä. Osa teistäkin arvon mammat. Opetelkaa ensin itse käyttäytymään, jooko?
Vierailija kirjoitti:
Et hyväksy kiusaamista, mutta kyllä siellä teidän luokalla oli se epäsuosittu tyyppi, jonka kanssa et esim. halunnut tehdä ryhmätöitä, ja ilmaisit sen hyvin selvästi, jos hänen kanssaan samaan ryhmään jouduit.
Niin ja sama jatkuu työpaikalla.
Varmaan joku 87 % näistä kauhistelijoista on itse ihminen, jonka käytöksen joku on kokenut kiusaamiseksi
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen on yhtä kuin pohjaton kateus.
Tarkoittaa että kiusaajalta puuttuu kykyjä, taitoja, kasvatusta, koulutusta, rahaa, ulkonäköä, älyä...
Kiusattu on niin hyvin kasvatettu ettei räkytä lauman mukana rääsyissä.
Kiusaamista on paljon erilaista. Kyllä ne normaalit ja mukavatkin lapset yleensä kiusaa jotain edes joskus. Reilusti yli puolet lapsista on joskus kiusannut jotain, varmaan lähempänä 90%, myös moni kiusattu on joskus kiusannut (ennen ja/tai jälkeen kun on itse tullut kiusatuksi).
Raju kiusaaminen ja väkivalta on asia erikseen, siihen ei suurin osa onneksi lähde. Mutta peruskiusaamista on ihan hirveästi, käytännössä kaikkialla missä on lapsia jossaim ryhmässä. Onneksi raju kiusaaminen ei ole niin yleistä ja lievemmäm tapaukset saa loppumaan JOS JOKU NIIHIN PUUTTUU.
Moni menestyvä mies tai nainen on ollut koulukiusaaja. Jokainen luokan suosituin poika tai tyttö on ainakin kerran kiusannut sitä epäsuosittua ehkä tiedostamattaan. Meidän luokan ujolle nörtille luokan suosituin tyttö sanoi discossa "Jussi, mitä vittua sä täällä teet!".
Ja tänään sarjassamme Väärinluettuja Otsikoita: "Sain tietää että mieheni on ollut ydinaseella koulukiusaaja".
Vierailija kirjoitti:
Kiusaaminen on yhtä kuin pohjaton kateus.
Tarkoittaa että kiusaajalta puuttuu kykyjä, taitoja, kasvatusta, koulutusta, rahaa, ulkonäköä, älyä...
Kiusattu on niin hyvin kasvatettu ettei räkytä lauman mukana rääsyissä.
No eikä ole. Tuo on vaan helppo, suomalainen vastaus kaikkeen: kateus.
Yhdellä lapseni luokalla oli sellainen herkempi oppilas, jonka kanssa oli kaikkea säätöä ja hän koki kaiken jotenkin eri tavalla kuin muut. Sen sitten sellainen "voimakas persoona" kumppaneineen otti silmätikuksi. En usko, että kadehtivat mitään. Yleensä se on aika ja paikka ja otollinen tilaisuus, kun erilaiset persoonat erilaisene tapoineen ja moraalikäsityksineen kohtaavaat. Mikä se lopullinen motiivi sitten on... jollakin toki kateuskin, mutta voi olla myös tarve saada itsensä suositummaksi, tarve tuntea itsensä vahvemmaksi eli epävarmuus, kotiongelmat, joita purkaa muihin (ihan sama mikä kohde olisi, se nyt vaan sattuu olemaan se helpoin valittavissa) jne..
Ja oma lapseni ei ollut kukaan osapuolista, kun sitä varmaan seuraavaksi spekuloidaan.
Tiedän koulukiusaajia, jotka ovat edelleen aikuisenakin samanlaisia ylimielisiä kpäitä. Kyllä se oma paremmuus ja muiden pilkkaaminen on ihan luonnejuttu, saattaa olla jopa persoonallisuushäiriö. Toki varmasti on niitä kiusaajia, jotka ovat kiusanneet, "kun muutkin" ja he ehkä ovat saattaneet viisastua vuosien saatossa.
Mua on syrjitty ja kiusattu koulussa joten en hyväksyisi ellei sitten käytös ja luonne ole muuttunut ja on oikeasti pahoillaan ja katuu.
tiedän monta koulukiusaajaa mutta nyt aikuisena ovat oikein mainioita tyyppejä.Monasti kotiolot ovat näillä henkilöillä olleet vähän hankalat.Tietenkin eriasia on sellaiset, jotka kuuluisi tuonne rikospuolelle kuten tapon yritys ja muut henkeä uhkaavat tilanteet
Huomionkipeyttä silloin? Millaiset välit vanhempiin? Etenkin äitiinsä? Kertoo sen miten kohtelee puolisoaan, etenkin kun vastaan tulee kriisitilanne.
Lapsuuden traumat ja hyljeksyntä perheessä tuppaavat kertautumaan parisuhteessa, kunnes tunne tulee käsiteltyä.