Sain tietää, että mieheni on ollut yläasteella koulukiusaaja

Vierailija kirjoitti:

Erittäin usein ns kiusattu on täysin syypää siihen miten häntä kohdellaan.

Perustele, kuinka kiusattu voi olla syypää??

Esim. minä edelleen joudun kiusatuksi aikuisiässäkin. Pelottaa nytkin mennä työelämään , kun tietää etten olemukseltani miellytä kaikkia. Tätä ennen, olin samassa rakennuksessa öissä, mihin olen nytkin menossa niin siellä jouduin kiusatuksi heti ensimmäisen kahdenviikon aikana erään lievästi kehitysvammaisen ihmisen toimesta ja sen jälkeen siihen yhtyi mukaan muutkin.

Saa nähä mitä ensviikko tuo tullessaan. Onneksi on vain muutaman kuukauden työ.

Mitä ihmettä, eihän menneisyydellä ole mitään merkitystä naisten mukaan?

Ymmärrän sinua ap. Kyllähän tuollainen mietityttää.

Ehkä vähän riippuisi omalla kohdallani siitä, millaista kiusaaminen on ollut. Siis jos se on ollut systemaattista, vuosia kestävää jne ja kovinkin väkivaltaista, vai "ei puhuta tolle tänään"-tyylistä teinien _hetkellistä_ aivopieruilua.

Minä erosin avopuolisostani (ja hänen suloisista yksinhuollettavista tyttäristään) nelikymppisenä, kun sain tietää hänen tappaneen lapsena (12-vuotiaana eli ei mikään taapero enää) lemmikkimarsunsa tahallaan ja kivuliaasti. Hän vielä nauraen selitti, että "Eihän siinä mitään, sehän oli vain marsu".

Selvisipä siinä sitten myös hänen oman herttaisen näköisen äitinsä kammottava suhtautuminen eläimiin (rouvalla oli ollut ties miten monta koiraa joille kaikille oli käynyt "onnettomuus") ja aina seuraava koira tilalle.

Koskelan pojat selittävät samaa kolmen vuoden päästä, kun seikkailevat tinderin ihmeellisessä maailmassa.  Ennen "olin koukiusaaja, mutta kadun ja päläpälä".

Kannusta häntä etsimään kiusatut, sopimaan tapaaminen tai vähintäänkin puhelimitse pyytämään anteeksi. On erittäin voimaannuttava kokemus niille kiusatuille ja ehkä kiusaajallekin. Tiedä mitä hyvää siitä syntyy. Kenties ystävystyvät vielä ihan oikeasti.

jännä mies. haluttua tavaraa markkinoilla

Vierailija kirjoitti:

Kannusta häntä etsimään kiusatut, sopimaan tapaaminen tai vähintäänkin puhelimitse pyytämään anteeksi. On erittäin voimaannuttava kokemus niille kiusatuille ja ehkä kiusaajallekin. Tiedä mitä hyvää siitä syntyy. Kenties ystävystyvät vielä ihan oikeasti.

Itse en halua kohdata enää ikinä enkä koskaan ainuttakaan niistä "ihmisistä", jotka minua lapsena ja murrosikäisenä kiusasivat.

Ikinä eivät saisi anteeksi mitään niistä asioista, joita minua kohtaan tekivät, koska ne ovat vaikuttaneet jopa tähänastiseen elämääni asti.

Palstahullu vauhdissa. Ajatuksia?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannusta häntä etsimään kiusatut, sopimaan tapaaminen tai vähintäänkin puhelimitse pyytämään anteeksi. On erittäin voimaannuttava kokemus niille kiusatuille ja ehkä kiusaajallekin. Tiedä mitä hyvää siitä syntyy. Kenties ystävystyvät vielä ihan oikeasti.

Itse en halua kohdata enää ikinä enkä koskaan ainuttakaan niistä "ihmisistä", jotka minua lapsena ja murrosikäisenä kiusasivat.

Ikinä eivät saisi anteeksi mitään niistä asioista, joita minua kohtaan tekivät, koska ne ovat vaikuttaneet jopa tähänastiseen elämääni asti.

Minä puolestani olen jo anteeksi antanut, mutta tykkäisin silti jos joku heistä pyytäisi anteeksi.

Minua ei kiusattu rajusti, mutta toki vaikutti monta vuotta.

Teetä niskaan tatuointi "olin koulukiusaaja" huijaat vaan jotenkin.

Uskomatonta, että ihmiset tuomitsevat toisia LAPSUUDEN teoista. Lapsena teet tyhmiä asioita etkä osaa ajatella järkevästi tai pitkäkantoisesti. Olin minäkin lapsena/teininä täysi idiootti, otettiin mm.koko luokan kanssa silmätikuksi meidän luokan lihavampi tyttö ja kiusattiin häntä 5-6 luokkien ajan. Ja tässä oli mukana siis kaikki luokkamme oppilaat. Jo muutaman vuoden jälkeen hävetti ihan hlvetisti ja pyydettiin kyseiseltä tytöltä anteeksi. Hävettää edelleen, kun ajattelee miten kamalaa hänellä on ollut ne pari vuotta ala-asteella.

Ajattelen itseäni siis entisenä koulukiusaajana, kuten koko muutakin luokkaamme, mutta siitä on kasvettu ja viisastuttu. Nykyisin en siedä minkäänlaista syrjintää eikä tulisi mieleenkään kiusata ketään. Mutta kiva, että mammat tuomitsevat muut ihmiset sen takia mitä tekivät lapsena.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin usein ns kiusattu on täysin syypää siihen miten häntä kohdellaan.

Perustele, kuinka kiusattu voi olla syypää??

Esim. minä edelleen joudun kiusatuksi aikuisiässäkin. Pelottaa nytkin mennä työelämään , kun tietää etten olemukseltani miellytä kaikkia. Tätä ennen, olin samassa rakennuksessa öissä, mihin olen nytkin menossa niin siellä jouduin kiusatuksi heti ensimmäisen kahdenviikon aikana erään lievästi kehitysvammaisen ihmisen toimesta ja sen jälkeen siihen yhtyi mukaan muutkin.

Saa nähä mitä ensviikko tuo tullessaan. Onneksi on vain muutaman kuukauden työ.

Jos se kiusattu on päsmäri, asioista kääntää tilanteet toisenlaisiksi kuin onkaan tai ihan mitä vaan millä ärsyttää toista.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, että ihmiset tuomitsevat toisia LAPSUUDEN teoista. Lapsena teet tyhmiä asioita etkä osaa ajatella järkevästi tai pitkäkantoisesti. Olin minäkin lapsena/teininä täysi idiootti, otettiin mm.koko luokan kanssa silmätikuksi meidän luokan lihavampi tyttö ja kiusattiin häntä 5-6 luokkien ajan. Ja tässä oli mukana siis kaikki luokkamme oppilaat. Jo muutaman vuoden jälkeen hävetti ihan hlvetisti ja pyydettiin kyseiseltä tytöltä anteeksi. Hävettää edelleen, kun ajattelee miten kamalaa hänellä on ollut ne pari vuotta ala-asteella.

Ajattelen itseäni siis entisenä koulukiusaajana, kuten koko muutakin luokkaamme, mutta siitä on kasvettu ja viisastuttu. Nykyisin en siedä minkäänlaista syrjintää eikä tulisi mieleenkään kiusata ketään. Mutta kiva, että mammat tuomitsevat muut ihmiset sen takia mitä tekivät lapsena.

Täällä näyttää poistuneen liuta viestejä, joissa oli samanlainen kanta kuin omassa viestissäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Erittäin usein ns kiusattu on täysin syypää siihen miten häntä kohdellaan.

Perustele, kuinka kiusattu voi olla syypää??

Esim. minä edelleen joudun kiusatuksi aikuisiässäkin. Pelottaa nytkin mennä työelämään , kun tietää etten olemukseltani miellytä kaikkia. Tätä ennen, olin samassa rakennuksessa öissä, mihin olen nytkin menossa niin siellä jouduin kiusatuksi heti ensimmäisen kahdenviikon aikana erään lievästi kehitysvammaisen ihmisen toimesta ja sen jälkeen siihen yhtyi mukaan muutkin.

Saa nähä mitä ensviikko tuo tullessaan. Onneksi on vain muutaman kuukauden työ.

Jos se kiusattu on päsmäri, asioista kääntää tilanteet toisenlaisiksi kuin onkaan tai ihan mitä vaan millä ärsyttää toista.

Eri

Tuosta en ymmärtänyt yhtään mitään. Tuo sinun selitys on tyypillistä kiusaajan sepitystä? Entäs , kun asiat eivät ole niin, kuin kuvittelet sen olevan, minkä  puoltavan selityksen sitten annat kiusaamiselle ja kun kiusaaminen ei missään tilanteessa ole hyväksyttävää eikä tervepäisen ihmisen toimintaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä aina ajattelen, että ihmiset voivat kasvaa. Jos on nykyään hyvä ihminen, niin en näe, miksi tuon pitäisi vaikuttaa mitenkään mihinkään. Minäkin olen tehnyt virheitä; sallin sen muillekin.

Niin ajattelin minäkin, mutta olin väärässä.

3

Vähän eri asia. Jos ihminen on oikein YLPEÄ kiusaamistaustastaan, niin eihän silloin mitään kasvamista ole tapahtunut.

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, että ihmiset tuomitsevat toisia LAPSUUDEN teoista. Lapsena teet tyhmiä asioita etkä osaa ajatella järkevästi tai pitkäkantoisesti. Olin minäkin lapsena/teininä täysi idiootti, otettiin mm.koko luokan kanssa silmätikuksi meidän luokan lihavampi tyttö ja kiusattiin häntä 5-6 luokkien ajan. Ja tässä oli mukana siis kaikki luokkamme oppilaat. Jo muutaman vuoden jälkeen hävetti ihan hlvetisti ja pyydettiin kyseiseltä tytöltä anteeksi. Hävettää edelleen, kun ajattelee miten kamalaa hänellä on ollut ne pari vuotta ala-asteella.

Ajattelen itseäni siis entisenä koulukiusaajana, kuten koko muutakin luokkaamme, mutta siitä on kasvettu ja viisastuttu. Nykyisin en siedä minkäänlaista syrjintää eikä tulisi mieleenkään kiusata ketään. Mutta kiva, että mammat tuomitsevat muut ihmiset sen takia mitä tekivät lapsena.

Kuuleppa , kun aikuiset ihmisetkin kiusaavat. Tänäkin päivänä on työyhteisöissä ja kerrostaloyhteisöissä ihmisiä, jotka kiusaavat, aikuisia, iäkkäitä ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomatonta, että ihmiset tuomitsevat toisia LAPSUUDEN teoista. Lapsena teet tyhmiä asioita etkä osaa ajatella järkevästi tai pitkäkantoisesti. Olin minäkin lapsena/teininä täysi idiootti, otettiin mm.koko luokan kanssa silmätikuksi meidän luokan lihavampi tyttö ja kiusattiin häntä 5-6 luokkien ajan. Ja tässä oli mukana siis kaikki luokkamme oppilaat. Jo muutaman vuoden jälkeen hävetti ihan hlvetisti ja pyydettiin kyseiseltä tytöltä anteeksi. Hävettää edelleen, kun ajattelee miten kamalaa hänellä on ollut ne pari vuotta ala-asteella.

Ajattelen itseäni siis entisenä koulukiusaajana, kuten koko muutakin luokkaamme, mutta siitä on kasvettu ja viisastuttu. Nykyisin en siedä minkäänlaista syrjintää eikä tulisi mieleenkään kiusata ketään. Mutta kiva, että mammat tuomitsevat muut ihmiset sen takia mitä tekivät lapsena.

Kuuleppa , kun aikuiset ihmisetkin kiusaavat. Tänäkin päivänä on työyhteisöissä ja kerrostaloyhteisöissä ihmisiä, jotka kiusaavat, aikuisia, iäkkäitä ihmisiä.

Siis tarkoitin, että aikuiset ja iäkkäätkin ihmiset ovat pirullisia kiusaajia.

Miten mies suhtautuu asiaan? Naureskeleeko ja kerskaileeko vai katuuko?

Tekopyhyyden huipentuma taas tämä ketju, voi jestas! Täällä te haukutte toisianne päivät pitkät ja vittuilette menemään päivästä toiseen... Seuratkaa hetki tätä palstaa, niin näette millaisia kiusaajia ihan tavismammat on... Pliis nyt!

Kiusaaminen on niin yleinen ilmiö, et sitä esiintyy jatkuvasti ja joka puolella ihmisten keskuudessa. Mysö kiusaaminen on todella monimuotoista. Se voi olla hyvin lievää tai todella raakaa.