Tutkimus: Suomen lapsiluvut pienenevät selvästi

Vierailija kirjoitti:

Feminismi tekee työtään ja näkyy onnistuvan vuodesta toiseen paremmin ja paremmin.

Kerro toki, että miten feminismi vähentää hedelmällisyyttä, en ymmärrä.

Ei oo varaa perustaa perhettä kun TÖITÄ ei anneta. haloo huhuu..hei haloo.

Mä veikkaan että nykyvanhemmuus on raskasta koska vanhemman pitää käydä sekä töissä että hoitaa jälkikasvua, ennen riitti kun toinen käy töissä ja toinen hoitaa jälkikasvua.

Yksi iso asia myös on se että nykyään yhden ihmisen palkalla perhe ei elä koska nykyään kaikki on niin kallista.

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan että nykyvanhemmuus on raskasta koska vanhemman pitää käydä sekä töissä että hoitaa jälkikasvua, ennen riitti kun toinen käy töissä ja toinen hoitaa jälkikasvua.

Yksi iso asia myös on se että nykyään yhden ihmisen palkalla perhe ei elä koska nykyään kaikki on niin kallista.

Kyllä sellaisia perheitä on ollut jo kauan, joissa molemmat vanhemmat käy töissä kodin ulkopuolella.

Ei ole nykyajan ilmiö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska alemmin koulutetuilla naisilla on tutkitusti enemmän lapsia, olisi ratkaisu ongelmaan se, että rajoitetaan naisten opiskelumahdollisuuksia.

Suomi olisi kehitysmaa alta aikayksikön. Jostain syystä miehet ei kykene ylläpitämään modernia yhteiskuntaa. Siksi naisten koulutukseen panostetaan kehitysmaissa koska miesten koulutuksesta ei ole todettu olevan hyötyä jos halutaan nostaa elintasoa yhteiskunnassa ja vähentää kuolleisuutta

Älä ruoki trollia. Koulutetut naiset saavat Suomessa enemmän lapsia kuin vähemmän koulutetut.

Somalia ei ole kuolemassa sukupuuttoon. Mutta siellä naisten tärkein rooli yhteiskunnassa synnyttämisen lisäksi onkin naisten ympärileikkauksen suorittamisesta huolehtiminen.

Alapeukuista päätellen täällä käy juuri niitä vanhempia jotka eivät edes yritä kasvattaa lapsiaan, vaan antavat lasten pompottaa, häiritä ja vetää showta ihan väärissäkin tilanteissa.

Onpa tosiaan ihme, että on rankkaa.

Älkää sitten ihmetelkö kun lapsenlapsia ei tule, sillä jos lapset saavat noin raskaan ja kaoottisen mallin perhe-elämästä, niin ei ne halua itse sellaiseen passkaan käsiään iskeä.

Ei ole vakituisia työpaikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan että nykyvanhemmuus on raskasta koska vanhemman pitää käydä sekä töissä että hoitaa jälkikasvua, ennen riitti kun toinen käy töissä ja toinen hoitaa jälkikasvua.

Yksi iso asia myös on se että nykyään yhden ihmisen palkalla perhe ei elä koska nykyään kaikki on niin kallista.

Kyllä sellaisia perheitä on ollut jo kauan, joissa molemmat vanhemmat käy töissä kodin ulkopuolella.

Ei ole nykyajan ilmiö.

Noiden lapset on niitä jotka käy koko ajan soittelemassa muiden ovikelloja ja on järkyttävä riesa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan että nykyvanhemmuus on raskasta koska vanhemman pitää käydä sekä töissä että hoitaa jälkikasvua, ennen riitti kun toinen käy töissä ja toinen hoitaa jälkikasvua.

Yksi iso asia myös on se että nykyään yhden ihmisen palkalla perhe ei elä koska nykyään kaikki on niin kallista.

Kyllä sellaisia perheitä on ollut jo kauan, joissa molemmat vanhemmat käy töissä kodin ulkopuolella.

Ei ole nykyajan ilmiö.

Niin on ollu mutta ennen se ei ollut kovinkaan yleistä. Ne pariskunnat joissa molemmat vanhemmat käy töissä ovat aina tehneet vähemmän lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä juttu! Ihmiset elävät miten sattuu, ympäristöstä ei huolehdita eikä lapsia kasvateta kunnolla, joten hyvä vain etteivät kaikki lisäänny.

Nykyisin näkee enenevissä määrin aivan p a s k a a kasvatusta, ja siihen päälle kaikki materialismi, ahneus, pinnallisuus ja tuhlauskulttuuri niin hyi helvetttti.

Ns. keskiluokka elää turhasta kuluttamisesta, ja sivistymättömyys on tätä päivää!

Miten niin nykyisin? Tänä päivänä vanhemmilta odotetaan lastenkasvatuksen suhteen enemmän kuin koskaan ennen. Itse ainakin muistelen nähneeni lapsuudessani ja teini-ikäisenä enemmän "p a s k a a" kasvatusta kuin nykyisin. Silloin oli jopa ihan hyväksyttävää olla sellainen vanhempi, jollaisia nykyään pidetään hirveän vastuuttomina. Toki aina on ollut paljon niitäkin jotka yrittävät parhaansa.

Mitä nykyään siis vaaditaan enemmän?

Tunnetaitojen opettamista? Onpa raskasta.

Ja koko kasvatus ja arki olisi kevyempää, jos edelleen pidettäisiin myös ne rajat lapsille, eikä pelättäisi niitä.

Totta, raskasta on juuri ne piirteet nykyvanhemmuudessa jotka kuormittavat henkisesti ja se onkin yksi syy miksi menneiden aikojen vanhemmat laiminlöivät lapsiaan henkisesti (ja usein muutenkin). Raskasta on myös lisääntynyt valvonta ja huolenpito, huoli siitä että lapselle sattuu jotain ja tieto siitä että on sitten itse syytettynä vaikka lapsi mokaisi. Ennen vanhaan oli huomattavasti helpompi antaa lasten touhuta omiaan ja kurittaa jos jäivät kiinni pahanteosta.

En sano etteikö joillain nykyään menisi sanoittamiset yms. ihan överiksi mutta soisin armoa heillekin, sillä tilanne käytännössä on se että olemme vasta siirtymässä toisenlaiseen, lasta ja lapsen tarpeita kunnioittavampaan kasvatustyyliin. Ei ole mitään vuosikymmenten tai vuosisatojen jatkumoa, vaan moni aloittaa vanhempana ihan tyhjästä kun ei itse omassa lapsuudessaan ole saanut kunnollista kasvatusta kuten eivät omat vanhempansakaan, eivätkä heidän vanhemmat jne.

Niin eli mikä se on mikä on nykyään raskasta?

Omat epärealistiset odotukset ja kädettömyys?

Minulla ei riitä sympatiaa näille aivan tavallisille ihmisille joille vanhemmuus on raskasta, kun itse väkisillä hankkivat lapsia vaikka sosiaalinen perintö olisi surkea, ei taitoja kasvattaa, kaikki tehdään oikein tahalleen hankalimman kautta jne.

Ja sitten ollaan vielä jotain ruutu- ja sokeriaddikteja itse, niin onpa ihme kun tavallinen arki lasten kanssa tuntuu rasittavalta.

Omatkin elintavat retuperällä eikä rajoja saada edes itselle, ja siihen sitten hankitaan lapsia koska mähaluuun.

Näen että olet yksi niistä jotka eivät arvosta vanhemmuutta ja perhe-elämää. Kun lähtökohta on tuo niin tätä keskustelua ei minusta ole mielekästä tai hyödyllistä jatkaa.

Voit tietysti vapaasti jatkaa nykyvanhempien väheksymistä mutta suosittelen miettimään vähän: etkö itse muka olisi toivonut, että sinun perhettäsi oltaisiin arvostettu kun olit lapsi? Etkö olisi toivonut hyväksyntää omia vanhempiasi kohtaan? Yhteiskunnan ja lähipiirin suhtautuminen vanhempiin kuitenkin heijastuu suoraan siihen kuinka he taas suhtautuvat lapsiinsa ja rooliinsa vanhempina. Moni tietysti jaksaa taistella negatiivisia oletuksia ja ennakkoluuloja vastaan mutta kaikki eivät jaksa.

Et vastaa kysymykseen, mikä tarkalleen on nykyään vanhemmuudessa raskasta?

Ja miksihän se ei kaikille ole?

Minä nimenomaan arvostan vanhemmuutta ja perhettä, mutta se ei tarkoita etteikö aihetta saisi kritisoida.

Nähdäkseni ihmiset saavat aivan normaalisti arvostusta ja hyväksyntää, etenkin jos aihetta on.

Yritin jo tuossa aiemmassa viestissä avata asiaa mutta jos pointti meni sinulta ohi niin en jaksa vääntää rautalangasta, etenkin kun selvästi ajattelet että haasteet vanhemmuudessa on itse aiheutettuja ja johtuu vanhemman omasta laiskuudesta ja tyhmyydestä. Mitä tahansa voi tietysti kritisoida mutta näkemyksistäsi paistaa läpi hyvin vahva empatiakyvyttömyys ja halveksunta etkä vaikuta lainkaan siltä että todella olisit kiinnostunut aiheesta. Tuo ei ole kritisointia vaan pelkkää v i t tuilua.

Ympäristötekijät mm.elektromagneettinen säteily, huono ruoka, rokotteet vaikuttavat aiheuttavat hedelmättömyyttä. 

Tässä näemme miksei historiassa ole juuri ollut naisvaltaisia aikoja tai edes tasa-arvoisia aikoja. Kun naiset saa itse päättää(Mikä on hyvä asia) niin he lakkaavat lisääntymästä tarpeeksi(Mikä on huono asia) ja hankkivat sitten lapsenkorvikkeiksi jotain lemmikin rutjakkeita. Siinä ohessa ajavat yhteiskunnan ikärakenteet väärinpäin ja lopulta heikko yhteiskunta hiipuu jonkun elinvoimaisemman ja lisääntyvämmän konservatiivisen kansan tieltä. Että kiitti vaan vi#¤%sti naiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu todella vaikealta löytää mies, joka haluaisi lapsia. Tapailen noin 30v miehiä, ja heidät voi jakaa aika lailla kahteen ryhmään: ei lapsia ja en tiedä vielä. Siis 30v miehet eivät tiedä, haluatko lapsia... Ilmeisesti kuvittelevat saavansa 40-50-vuotiaina sitten 20-30 vuotiaan naisen hankkimaan perhettä.

Niin ne kuvittelevat ja tällä palstalla vouhkaaminen vain pahentaa tilannetta.

Vaikka mies periaatteessa voi hankkia lapsia koska vaan, kuka tahansa mies ei saa nuorta vaimoa, joka niitä lapsia tälle miehelle tahtoisi hankkia.

Eikä kyse ole pelkästään siittämisen onnistumisesta, kuten jotkut tällä palstalla kuvittelevat.

Se on se pienin osuus lisääntymisestä, oikea kysymys miehille olisi JAKSATKO KASVATTAA VANHANA UKKONA LASTA?

Millainen isä olet vanhana miehenä jollekin taaperolle, koululaiselle, murrosikäiselle jne.?

Surullista, jos lapsi ei saa isä-kokemusta, vaan pelkän isoisä-kokemuksen.

Jää se tietty draivi ja potku saamatta.

Jep. Käsi ylös kuka olisi halunnut olla vanhan ukon lapsi?

Muiden isät on energisiä ja vie lapsen lomalla vesipuistoon riehumaan, laskee villinä lapsen mukana ja luo hyviä muistoja, niin sinun isäsi olisi joku raihnainen isoisä-ikäinen mies joka vilkuttelee reunalta.

Kyllä siinä jää herkästi ihan motorisestikin kömpelömmäksi kuin ikätoverit, ja tulee tietyllä tapaa nössömpi lapsi (huono juttu etenkin pojille).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan että nykyvanhemmuus on raskasta koska vanhemman pitää käydä sekä töissä että hoitaa jälkikasvua, ennen riitti kun toinen käy töissä ja toinen hoitaa jälkikasvua.

Yksi iso asia myös on se että nykyään yhden ihmisen palkalla perhe ei elä koska nykyään kaikki on niin kallista.

Kyllä sellaisia perheitä on ollut jo kauan, joissa molemmat vanhemmat käy töissä kodin ulkopuolella.

Ei ole nykyajan ilmiö.

Niin on ollu mutta ennen se ei ollut kovinkaan yleistä. Ne pariskunnat joissa molemmat vanhemmat käy töissä ovat aina tehneet vähemmän lapsia.

Kyllä naiset on olleet pääosin työelämässä jo kymmeniä vuosia, ei meillä ole ollut mitään kotirouva-kulttuuria.

Naiset ei jaksa lapsia eikä niitä saa nykyään työnnettyä kenellekään, eikä miehet halua erota ja luopua puolesta omaisuudestaan kun lapset on tehty.

Win - win.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä juttu! Ihmiset elävät miten sattuu, ympäristöstä ei huolehdita eikä lapsia kasvateta kunnolla, joten hyvä vain etteivät kaikki lisäänny.

Nykyisin näkee enenevissä määrin aivan p a s k a a kasvatusta, ja siihen päälle kaikki materialismi, ahneus, pinnallisuus ja tuhlauskulttuuri niin hyi helvetttti.

Ns. keskiluokka elää turhasta kuluttamisesta, ja sivistymättömyys on tätä päivää!

Miten niin nykyisin? Tänä päivänä vanhemmilta odotetaan lastenkasvatuksen suhteen enemmän kuin koskaan ennen. Itse ainakin muistelen nähneeni lapsuudessani ja teini-ikäisenä enemmän "p a s k a a" kasvatusta kuin nykyisin. Silloin oli jopa ihan hyväksyttävää olla sellainen vanhempi, jollaisia nykyään pidetään hirveän vastuuttomina. Toki aina on ollut paljon niitäkin jotka yrittävät parhaansa.

Mitä nykyään siis vaaditaan enemmän?

Tunnetaitojen opettamista? Onpa raskasta.

Ja koko kasvatus ja arki olisi kevyempää, jos edelleen pidettäisiin myös ne rajat lapsille, eikä pelättäisi niitä.

Totta, raskasta on juuri ne piirteet nykyvanhemmuudessa jotka kuormittavat henkisesti ja se onkin yksi syy miksi menneiden aikojen vanhemmat laiminlöivät lapsiaan henkisesti (ja usein muutenkin). Raskasta on myös lisääntynyt valvonta ja huolenpito, huoli siitä että lapselle sattuu jotain ja tieto siitä että on sitten itse syytettynä vaikka lapsi mokaisi. Ennen vanhaan oli huomattavasti helpompi antaa lasten touhuta omiaan ja kurittaa jos jäivät kiinni pahanteosta.

En sano etteikö joillain nykyään menisi sanoittamiset yms. ihan överiksi mutta soisin armoa heillekin, sillä tilanne käytännössä on se että olemme vasta siirtymässä toisenlaiseen, lasta ja lapsen tarpeita kunnioittavampaan kasvatustyyliin. Ei ole mitään vuosikymmenten tai vuosisatojen jatkumoa, vaan moni aloittaa vanhempana ihan tyhjästä kun ei itse omassa lapsuudessaan ole saanut kunnollista kasvatusta kuten eivät omat vanhempansakaan, eivätkä heidän vanhemmat jne.

Niin eli mikä se on mikä on nykyään raskasta?

Omat epärealistiset odotukset ja kädettömyys?

Minulla ei riitä sympatiaa näille aivan tavallisille ihmisille joille vanhemmuus on raskasta, kun itse väkisillä hankkivat lapsia vaikka sosiaalinen perintö olisi surkea, ei taitoja kasvattaa, kaikki tehdään oikein tahalleen hankalimman kautta jne.

Ja sitten ollaan vielä jotain ruutu- ja sokeriaddikteja itse, niin onpa ihme kun tavallinen arki lasten kanssa tuntuu rasittavalta.

Omatkin elintavat retuperällä eikä rajoja saada edes itselle, ja siihen sitten hankitaan lapsia koska mähaluuun.

Näen että olet yksi niistä jotka eivät arvosta vanhemmuutta ja perhe-elämää. Kun lähtökohta on tuo niin tätä keskustelua ei minusta ole mielekästä tai hyödyllistä jatkaa.

Voit tietysti vapaasti jatkaa nykyvanhempien väheksymistä mutta suosittelen miettimään vähän: etkö itse muka olisi toivonut, että sinun perhettäsi oltaisiin arvostettu kun olit lapsi? Etkö olisi toivonut hyväksyntää omia vanhempiasi kohtaan? Yhteiskunnan ja lähipiirin suhtautuminen vanhempiin kuitenkin heijastuu suoraan siihen kuinka he taas suhtautuvat lapsiinsa ja rooliinsa vanhempina. Moni tietysti jaksaa taistella negatiivisia oletuksia ja ennakkoluuloja vastaan mutta kaikki eivät jaksa.

Et vastaa kysymykseen, mikä tarkalleen on nykyään vanhemmuudessa raskasta?

Ja miksihän se ei kaikille ole?

Minä nimenomaan arvostan vanhemmuutta ja perhettä, mutta se ei tarkoita etteikö aihetta saisi kritisoida.

Nähdäkseni ihmiset saavat aivan normaalisti arvostusta ja hyväksyntää, etenkin jos aihetta on.

Yritin jo tuossa aiemmassa viestissä avata asiaa mutta jos pointti meni sinulta ohi niin en jaksa vääntää rautalangasta, etenkin kun selvästi ajattelet että haasteet vanhemmuudessa on itse aiheutettuja ja johtuu vanhemman omasta laiskuudesta ja tyhmyydestä. Mitä tahansa voi tietysti kritisoida mutta näkemyksistäsi paistaa läpi hyvin vahva empatiakyvyttömyys ja halveksunta etkä vaikuta lainkaan siltä että todella olisit kiinnostunut aiheesta. Tuo ei ole kritisointia vaan pelkkää v i t tuilua.

Jos kyse tosiaan on siitä, että tunnetaitojen opettaminen koetaan erityisen kuormittavaksi ja vanhemmuuden raskaaksi tekeväksi, niin en tiedä mitä sanoa.

Miksi niin vähäisillä resursseilla hankitaan lapsia?

Vierailija kirjoitti:

Tässä näemme miksei historiassa ole juuri ollut naisvaltaisia aikoja tai edes tasa-arvoisia aikoja. Kun naiset saa itse päättää(Mikä on hyvä asia) niin he lakkaavat lisääntymästä tarpeeksi(Mikä on huono asia) ja hankkivat sitten lapsenkorvikkeiksi jotain lemmikin rutjakkeita. Siinä ohessa ajavat yhteiskunnan ikärakenteet väärinpäin ja lopulta heikko yhteiskunta hiipuu jonkun elinvoimaisemman ja lisääntyvämmän konservatiivisen kansan tieltä. Että kiitti vaan vi#¤%sti naiset.[/quote

Minun puolestani muslimit saavat rakentaa kalifikaatin Suomeen. Kristityt palaavat 500v takaiseen vääristymärrömään kristinuskoon. Ateistit ym alistuva niin Koraanin kuin Raamatun määräyksiin. Myös näiden naisten on peitettävä hiuksensa ja pukeuduttava kehon muotoja paljastamattomiin vaatteisiin. Naimisissa olevat naiset peittävät mielellään myös kasvonsa. Naisen paikka on joko miespuolisen sukulaisen tai aviomiehen holhouksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan että nykyvanhemmuus on raskasta koska vanhemman pitää käydä sekä töissä että hoitaa jälkikasvua, ennen riitti kun toinen käy töissä ja toinen hoitaa jälkikasvua.

Yksi iso asia myös on se että nykyään yhden ihmisen palkalla perhe ei elä koska nykyään kaikki on niin kallista.

Kyllä sellaisia perheitä on ollut jo kauan, joissa molemmat vanhemmat käy töissä kodin ulkopuolella.

Ei ole nykyajan ilmiö.

Niin on ollu mutta ennen se ei ollut kovinkaan yleistä. Ne pariskunnat joissa molemmat vanhemmat käy töissä ovat aina tehneet vähemmän lapsia.

Kyllä naiset on olleet pääosin työelämässä jo kymmeniä vuosia, ei meillä ole ollut mitään kotirouva-kulttuuria.

Ehkä työelämä ja lastenkasvatus-suositukset oli sellaisia, että ne on helpommin saanut sovitettua yhteen? Hoitopaikkoja ei ehkä ollut mutta ei katsottu pahalla jos lapset keskenään juoksenteli pitkin kyliä päivät pitkät ja isommat lapset hoiti pienempiä, tyyliin 6-vuotias katsoi 3-vuotiaan perään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan että nykyvanhemmuus on raskasta koska vanhemman pitää käydä sekä töissä että hoitaa jälkikasvua, ennen riitti kun toinen käy töissä ja toinen hoitaa jälkikasvua.

Yksi iso asia myös on se että nykyään yhden ihmisen palkalla perhe ei elä koska nykyään kaikki on niin kallista.

Kyllä sellaisia perheitä on ollut jo kauan, joissa molemmat vanhemmat käy töissä kodin ulkopuolella.

Ei ole nykyajan ilmiö.

Niin on ollu mutta ennen se ei ollut kovinkaan yleistä. Ne pariskunnat joissa molemmat vanhemmat käy töissä ovat aina tehneet vähemmän lapsia.

Kyllä naiset on olleet pääosin työelämässä jo kymmeniä vuosia, ei meillä ole ollut mitään kotirouva-kulttuuria.

Kotirouva-kulttuuri ja kotiäiti-kulttuuri on täysin eri asia, ennen oli varsin yleistä että äiti on kotona vuosia kun lapsia tehtiin ja hän palasi takaisin työelämään kun lapset pärjäävät omineen.

Nykyisin tämä ei ole mahdollista koska yhdellä palkalla ei perhe elä ja yhteiskunta patistaa äitejä töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan että nykyvanhemmuus on raskasta koska vanhemman pitää käydä sekä töissä että hoitaa jälkikasvua, ennen riitti kun toinen käy töissä ja toinen hoitaa jälkikasvua.

Yksi iso asia myös on se että nykyään yhden ihmisen palkalla perhe ei elä koska nykyään kaikki on niin kallista.

Kyllä sellaisia perheitä on ollut jo kauan, joissa molemmat vanhemmat käy töissä kodin ulkopuolella.

Ei ole nykyajan ilmiö.

Niin on ollu mutta ennen se ei ollut kovinkaan yleistä. Ne pariskunnat joissa molemmat vanhemmat käy töissä ovat aina tehneet vähemmän lapsia.

Kyllä naiset on olleet pääosin työelämässä jo kymmeniä vuosia, ei meillä ole ollut mitään kotirouva-kulttuuria.

Ehkä työelämä ja lastenkasvatus-suositukset oli sellaisia, että ne on helpommin saanut sovitettua yhteen? Hoitopaikkoja ei ehkä ollut mutta ei katsottu pahalla jos lapset keskenään juoksenteli pitkin kyliä päivät pitkät ja isommat lapset hoiti pienempiä, tyyliin 6-vuotias katsoi 3-vuotiaan perään.

Tuossa tulee jo kaksi huonoa ääripäätä; ei katsota lasten perään ja alle kouluikäiset juoksentelee pitkin kyliä (vähän asuinympäristöstä riippuen tietty tuo ulkona juoksentelu, joissain ympäristöissä se voi olla ok) ja tämän päivän kotiin tuleva työelämä yhdistettynä kasvatussuosituksien orjalliseen noudattamiseen ja epävarmuuteen vanhempana.

Intensiivinen vanhemmuus ja intensiivinen 100% työelämä ei oikein onnistu, jostain täytyy joustaa.

Ja tuo täysin huoleton malli taas on herkästi turvaton lapselle, ainakin niille herkemmille yksilöille.