Tutkimus: Suomen lapsiluvut pienenevät selvästi

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuista päätellen täällä käy juuri niitä vanhempia jotka eivät edes yritä kasvattaa lapsiaan, vaan antavat lasten pompottaa, häiritä ja vetää showta ihan väärissäkin tilanteissa.

Onpa tosiaan ihme, että on rankkaa.

Älkää sitten ihmetelkö kun lapsenlapsia ei tule, sillä jos lapset saavat noin raskaan ja kaoottisen mallin perhe-elämästä, niin ei ne halua itse sellaiseen passkaan käsiään iskeä.

Mitenkähän tämä länkytyksesi oikein edes liittyy ketjun aiheeseen? Syntyvyys on laskussa, koska nykyvanhemmat on niin surkeita vaikka edellinen sukupolvi sentään heitä kasvatti niiiiin paljon paremmin? Hohhoijaa.

No tämä selvitys ei kyllä yllätä mitenkään, kun katsoo länsimaiden kehitystä viimeisen 15 vuoden ajalta. Sosiaalinen media ja sovellukset ovat tehneet tehtävänsä.

Nykyajan vanhemmus on raskaampaa mun mielestä koska:

-Molempien vanhempien pitää olla töissä. Työelämä on raskasta ja sitovaa. Pitää olla kaikessa huippuosaaja ja sitoutua työhön 24/7

-On myös paljon työttömyyttä ja pätkätyötä. Vaihtoehdot on ole rahaton tai anna koko elämäsi työlle

-Vaatimukset vanhemmuudelle ovat kasvaneet kaikinpuolin. Ennen riitti, että lapsella oli ruokaa ja vaatteet päällä. Lapsen sai jättää yksin kotiin, alaikäselle hoitoon, vanhempi sai juhlia tai polttaa sisällä, riitti kun lapsi leikkii nurkassa ja aikuiset puheli keskenään. Nykyään kaikesta tehdään lasu. Lapselle pitäisi nykymittapuun mukaan uhrata koko oma elämä

-Lapset pitää hoitaa yksin. Ennen suku auttoi lapsiperheitä. Monet isovanhemmat ei jaksa osallistua, kun työ vie mehut. Jos haet apua, oot huono vanhempi.

Äkkiähän musut valloittaa.

Synnärillä kohtelu on hyvin brutaalia ja epäasiallista. En halua enää synnyttää suomalaisessa sairaalassa. Kotisynnytys olisi tietysti vaihtoehto , mutta siinäkin on omat riskinsä.

Olisin halunnut auuren perheen, mutta kokemani synnytysväkivalta johti siihen, että lapsiluku jöi yhteen. Mies samalla linjalla.

Hänkin traumatisoitui kokemuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämähän nyt on ihan yleinen trendi lähes kaikissa kehittyneissä maissa. Ja ihan hyvä niin, maapallo on ylikansoitettu.

KAIKISSA maissa, ei vain kehittyneissä maissa. Kehitysmaissa lapsiluvut ovat pienentyneet enemmän kuin kehittyneissä maissa.

Paitsi niissä, joissa tehdään eniten lapsia. Luku ei ole juurikaan pienentynyt. Yksi näistä on muuten Somalia, jonka väestönkasvua Suomi rahoittaa.

Mitä ihmettä höpötät? Ne, joissa tehdään eniten lapsia ovat AINA toisia edellä. Että mitä? Somaliassa lapsiluku on vähentynyt melkein 8 alle 6. Ja se vähenee koko ajan! Sitä paitsi ennen ainakin sodan jälkeen lapsiluku kasvaa ja pysyy korkealla jonkun aikaa, tämä on Somalian tilanne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alapeukuista päätellen täällä käy juuri niitä vanhempia jotka eivät edes yritä kasvattaa lapsiaan, vaan antavat lasten pompottaa, häiritä ja vetää showta ihan väärissäkin tilanteissa.

Onpa tosiaan ihme, että on rankkaa.

Älkää sitten ihmetelkö kun lapsenlapsia ei tule, sillä jos lapset saavat noin raskaan ja kaoottisen mallin perhe-elämästä, niin ei ne halua itse sellaiseen passkaan käsiään iskeä.

Mitenkähän tämä länkytyksesi oikein edes liittyy ketjun aiheeseen? Syntyvyys on laskussa, koska nykyvanhemmat on niin surkeita vaikka edellinen sukupolvi sentään heitä kasvatti niiiiin paljon paremmin? Hohhoijaa.

Nykyvanhemmat näyttävät sen verran raskasta mallia perhe-elämästä, ettei nuoret halua sellaista itselle.

On paljon ihmisiä, jotka eivät saa positiivista mallia perhe-elämään mistään, vaan media ja se oma elinpiiri on täynnä nuita negatiivisia esimerkkejä joilla on raskasta ja lapset rasittavia.

Vierailija kirjoitti:

Äkkiähän musut valloittaa.

  muut suloiset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvä juttu! Ihmiset elävät miten sattuu, ympäristöstä ei huolehdita eikä lapsia kasvateta kunnolla, joten hyvä vain etteivät kaikki lisäänny.

Nykyisin näkee enenevissä määrin aivan p a s k a a kasvatusta, ja siihen päälle kaikki materialismi, ahneus, pinnallisuus ja tuhlauskulttuuri niin hyi helvetttti.

Ns. keskiluokka elää turhasta kuluttamisesta, ja sivistymättömyys on tätä päivää!

Miten niin nykyisin? Tänä päivänä vanhemmilta odotetaan lastenkasvatuksen suhteen enemmän kuin koskaan ennen. Itse ainakin muistelen nähneeni lapsuudessani ja teini-ikäisenä enemmän "p a s k a a" kasvatusta kuin nykyisin. Silloin oli jopa ihan hyväksyttävää olla sellainen vanhempi, jollaisia nykyään pidetään hirveän vastuuttomina. Toki aina on ollut paljon niitäkin jotka yrittävät parhaansa.

Mitä nykyään siis vaaditaan enemmän?

Tunnetaitojen opettamista? Onpa raskasta.

Ja koko kasvatus ja arki olisi kevyempää, jos edelleen pidettäisiin myös ne rajat lapsille, eikä pelättäisi niitä.

Totta, raskasta on juuri ne piirteet nykyvanhemmuudessa jotka kuormittavat henkisesti ja se onkin yksi syy miksi menneiden aikojen vanhemmat laiminlöivät lapsiaan henkisesti (ja usein muutenkin). Raskasta on myös lisääntynyt valvonta ja huolenpito, huoli siitä että lapselle sattuu jotain ja tieto siitä että on sitten itse syytettynä vaikka lapsi mokaisi. Ennen vanhaan oli huomattavasti helpompi antaa lasten touhuta omiaan ja kurittaa jos jäivät kiinni pahanteosta.

En sano etteikö joillain nykyään menisi sanoittamiset yms. ihan överiksi mutta soisin armoa heillekin, sillä tilanne käytännössä on se että olemme vasta siirtymässä toisenlaiseen, lasta ja lapsen tarpeita kunnioittavampaan kasvatustyyliin. Ei ole mitään vuosikymmenten tai vuosisatojen jatkumoa, vaan moni aloittaa vanhempana ihan tyhjästä kun ei itse omassa lapsuudessaan ole saanut kunnollista kasvatusta kuten eivät omat vanhempansakaan, eivätkä heidän vanhemmat jne.

Niin eli mikä se on mikä on nykyään raskasta?

Omat epärealistiset odotukset ja kädettömyys?

Minulla ei riitä sympatiaa näille aivan tavallisille ihmisille joille vanhemmuus on raskasta, kun itse väkisillä hankkivat lapsia vaikka sosiaalinen perintö olisi surkea, ei taitoja kasvattaa, kaikki tehdään oikein tahalleen hankalimman kautta jne.

Ja sitten ollaan vielä jotain ruutu- ja sokeriaddikteja itse, niin onpa ihme kun tavallinen arki lasten kanssa tuntuu rasittavalta.

Omatkin elintavat retuperällä eikä rajoja saada edes itselle, ja siihen sitten hankitaan lapsia koska mähaluuun.

Näen että olet yksi niistä jotka eivät arvosta vanhemmuutta ja perhe-elämää. Kun lähtökohta on tuo niin tätä keskustelua ei minusta ole mielekästä tai hyödyllistä jatkaa.

Voit tietysti vapaasti jatkaa nykyvanhempien väheksymistä mutta suosittelen miettimään vähän: etkö itse muka olisi toivonut, että sinun perhettäsi oltaisiin arvostettu kun olit lapsi? Etkö olisi toivonut hyväksyntää omia vanhempiasi kohtaan? Yhteiskunnan ja lähipiirin suhtautuminen vanhempiin kuitenkin heijastuu suoraan siihen kuinka he taas suhtautuvat lapsiinsa ja rooliinsa vanhempina. Moni tietysti jaksaa taistella negatiivisia oletuksia ja ennakkoluuloja vastaan mutta kaikki eivät jaksa.

Et vastaa kysymykseen, mikä tarkalleen on nykyään vanhemmuudessa raskasta?

Ja miksihän se ei kaikille ole?

Minä nimenomaan arvostan vanhemmuutta ja perhettä, mutta se ei tarkoita etteikö aihetta saisi kritisoida.

Nähdäkseni ihmiset saavat aivan normaalisti arvostusta ja hyväksyntää, etenkin jos aihetta on.

Yritin jo tuossa aiemmassa viestissä avata asiaa mutta jos pointti meni sinulta ohi niin en jaksa vääntää rautalangasta, etenkin kun selvästi ajattelet että haasteet vanhemmuudessa on itse aiheutettuja ja johtuu vanhemman omasta laiskuudesta ja tyhmyydestä. Mitä tahansa voi tietysti kritisoida mutta näkemyksistäsi paistaa läpi hyvin vahva empatiakyvyttömyys ja halveksunta etkä vaikuta lainkaan siltä että todella olisit kiinnostunut aiheesta. Tuo ei ole kritisointia vaan pelkkää v i t tuilua.

Jos kyse tosiaan on siitä, että tunnetaitojen opettaminen koetaan erityisen kuormittavaksi ja vanhemmuuden raskaaksi tekeväksi, niin en tiedä mitä sanoa.

Miksi niin vähäisillä resursseilla hankitaan lapsia?

No olihan siinä tuon henkisen puolen huomioimisen lisäksi mainittu lisääntynyt huolenpito ja valvonta sekä asennemuutos: ennen syytettiin lasta jos jotain sattui, nykyään vanhempia. Kyllä nuo minusta aika lailla työllistää ja kuormittaa, varsinkin kun ottaa huomioon että minkäänlaisia sallittuja (ja välittömästi toimivia) rangaistuksia ei enää ole. Siitä helposti syntyy ajatus ettei enää osata kasvattaa, kun se kasvatuksen tulos näkyy vasta ajan myötä. Ennen taas lapset yleensä nujerrettiin henkisellä väkivallalla ja laiminlyömisellä syntymästä asti ja kaikenlainen ei-toivottu käytös kitkettiin nopeasti pois kurittamalla. Osa lapsista on tietysti ollut luonnostaan niin kilttejä etteivät tarvinneet kurittamista, mutta siinäkin on saattanut olla taustalla pelko, kun moni heistäkin on kuitenkin tiennyt selkäsaunan tms. mahdollisuudesta. Toisaalta aina on ollut myös vilkkaita ja kokeilunhaluisia lapsia joita mitkään rangaistukset ei pidelleet, eli ei nuo entisaikojenkaan tavat täysin "toimivia" olleet.

Vierailija kirjoitti:

En minä ainakaan ihmettele. Olen ehkä laiska tai jotain, mutta itsekin hankin vain yhden lapsen. Kolmekymppiseksi asti en ollut varma haluanko yhtään, ja missään vaiheessa ei ole tuntunut, että niitä pitäisi olla enemmän.

Päin vastoin ihmettelen, miten jotkut jaksavat hankkia monta lasta. Vaatimukset kaikelle on niin suuret, että yhdessäkin on tekemistä, jos sen lapsuuden meinaa hoitaa ns. kunnolla. Eli käydä vauvauinnit ja muskarit , ruokkia kasviksilla ja pukea nätisti ja kasvattaa ja lukea kirjoja ja opettaa kotitöitä ja käydä vanhempainilloissa, järjestää harrastuksia ja muuta kehittävää ohjelmaa, kysellä kokeisiin, värkätä naamiaisasuja ja järjestää synttäreitä. Murrosiän haasteista en vielä edes tiedä... Yhdessä lapsessa on ihan tarpeeksi.

Varsinkin jos meinaa käydä töissä, laittaa kotia ja pihaa ja haluaisi vielä harrastaa jotain.

Tämä on totta. Itse kun sain ensimmäisen, käytiin jossain vauvamuskarissa ja sitten yht'äkkiä näin sen järjettömyyden, kun piti yksivuotiaan kanssa laulaa ringissä niitä lastenloruja (osa kyllä ihan mukavia) ja yrittää pitää sitä mukulaa paikoillaan ja ohjaaja katsoi kieroonhuonosti kasvatettua yksivuotiasta (!) . Tunsin kyllä itseni niin tyhmäksi. Toisten lasten kanssa en tätä enää tehnyt, vaan olen tietoisesti jättänyt lapset rauhaan aina kun mahdollista. Ovat harrastaneet jotain itse valitsemaansa, kun ovat olleet siinä iässä, että ovat itse sinne harrastukseen päässeet matkustamaan tai ne ovat kävelymatkan päässä. Koulussa olen ottanut mahdollisimman laiskan asenteen, enkä koskaan kannata mitään varainhankkimisia tai muuta. Lasten kanssa yhdessäolo on sitä, että leivotaan, siivotaan, rakennetaan ym. yhdessä. ja sitten kaikki tekee omia hommiaan rauhassa, myös lapset. On kyllä työn takana, että pystyy pysymään erossa näistä nykyajan vaatimuksista. Ymmärrän oikein hyvin, että normaali aikuinen vähän yskii, kun näkee, minkälaista ihme pseudo-pedagogista ruljanssia nykyinen lapsiperhe-elämä pahimmillaan on.

1950-luvulla syntyvyys tipahti sieltä 3,0 lasta per nainen luokkaan 1,5-1,9 lasta per nainen.

2010 syntyvyys tipahti tuolta 1,5-1,9 lasta per nainen luokkaan 1,4-1,5 lasta per nainen.

Todellisuudessa syntyvyys ei ole laskenut kuin hiukan vuosien 1960-2022 välillä, suurin lasku tapahtui sotien aikoina kun ennen sotia syntyvyys luku oli siellä 3,0-4,0 luokkaa ennen sotia ja suurten ikäluokkien jälkeen se painui alle 2,0.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feminismi tekee työtään ja näkyy onnistuvan vuodesta toiseen paremmin ja paremmin.

Mene tekemään tutkimus vaikkapa 25-vuotiaille miehille, kuinka moni haluaa lapsia nyt heti tai parin vuoden sisään.

Ilmeisesti kuvittelet, että miehet suurissa määrin olisivat lisääntymishaluisia, mutta kyllä kulttuuri on ollut jo jonkin aikaa sellainen, ettei isyyttä oikein arvosteta.

Eikö miesten itse pitäisi arvostaa isyyttä? Se jos miehet valitsevat mieluummin uhriutumisen ja kaupallisen seksin ei edistä miesten asemaa yhteiskunnallisesti. Ei maailma pyöri todellisuuspaon voimin, ei miesten eikä naisten.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu todella vaikealta löytää mies, joka haluaisi lapsia. Tapailen noin 30v miehiä, ja heidät voi jakaa aika lailla kahteen ryhmään: ei lapsia ja en tiedä vielä. Siis 30v miehet eivät tiedä, haluatko lapsia... Ilmeisesti kuvittelevat saavansa 40-50-vuotiaina sitten 20-30 vuotiaan naisen hankkimaan perhettä.

Kolmekymppisistä koulutetuista miehistä 35% haluaa lapsia, 2010 sama lukema oli 65%.

Ja hyvä niin, että uskaltavat olla sosiaalista painetta vastaan - "se ei ole mies eikä mikään jolle muijaa ja muksuja". Vaan pitävät fokuksen omassa elämässään, vapaudessa päättää menemisistään, tekemisistään, ajastaan ja rahoistaan. Se tosin voi harmittaa verottajaa, pankkia, autokauppiasta jne jotka ovat tottuneet vetämään välistä perheellistyneen hölmön kustannuksella.

Ydin,perusyksikkö yhteiskunnassa on perhe, isä ,äiti ,lapset.

Vierailija kirjoitti:

Naiset ei jaksa lapsia eikä niitä saa nykyään työnnettyä kenellekään, eikä miehet halua erota ja luopua puolesta omaisuudestaan kun lapset on tehty.

Win - win.

Sinun kannattaa lukea aiheesta avioero ja ositus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu todella vaikealta löytää mies, joka haluaisi lapsia. Tapailen noin 30v miehiä, ja heidät voi jakaa aika lailla kahteen ryhmään: ei lapsia ja en tiedä vielä. Siis 30v miehet eivät tiedä, haluatko lapsia... Ilmeisesti kuvittelevat saavansa 40-50-vuotiaina sitten 20-30 vuotiaan naisen hankkimaan perhettä.

Niin ne kuvittelevat ja tällä palstalla vouhkaaminen vain pahentaa tilannetta.

Vaikka mies periaatteessa voi hankkia lapsia koska vaan, kuka tahansa mies ei saa nuorta vaimoa, joka niitä lapsia tälle miehelle tahtoisi hankkia.

Miehet myös tuntuvat unohtavan, että siittiöiden laatu laskee iän myötä ja vaikka 50-vuotiaana olisikin mahdollista niitä lapsia hankkia, sikiön kehityshäiriöiden mahdollisuus kasvaa. Etenkin, kun sperman laatu on ollut yleisesti laskussa jo pitkän aikaa muutenkin.

Vierailija kirjoitti:

Mä veikkaan että nykyvanhemmuus on raskasta koska vanhemman pitää käydä sekä töissä että hoitaa jälkikasvua, ennen riitti kun toinen käy töissä ja toinen hoitaa jälkikasvua.

Yksi iso asia myös on se että nykyään yhden ihmisen palkalla perhe ei elä koska nykyään kaikki on niin kallista.

No se on vähän mihin on tottunut. Omat vanhemmat oli molemmat työttömiä kun olin pieni. Itsekään en töissä ole vielä ollut, vaikka lapsia on. Koskaan ei ole mistään ollut puutetta. En tiedä mihin ihmisillä rahat sitten menee... ja siis tarkoitus on kyllä yrittää työllistyä heti kun lapset isompia, mutta kyllä sitä pärjää jos oikeasti miettii mihin rahat käyttää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Feminismi tekee työtään ja näkyy onnistuvan vuodesta toiseen paremmin ja paremmin.

Hyvä juttu kun syntyy vain haluttuja lapsia oloihin missä on hyvä elää. Kiitos feminismille. Onko miehille lapset jotain aivottomia elukoita joita voi pukata nurkat väärälleen ja jättää sitten pärjäämään jos hengissä selviävät? Lapset on kuule ihmisiä ja kasvatus on raskas työ. Jos ei halua elää raskasta elämää niin ei kannata lasta hankkia.

Taitaa olla kun miehet on niin kovin niitä lapsia panemassa alulle, monia ei näytä omien lasten hoito ja kasvatus kiinnostavan loppupeleissä.

Vierailija kirjoitti:

Synnärillä kohtelu on hyvin brutaalia ja epäasiallista. En halua enää synnyttää suomalaisessa sairaalassa. Kotisynnytys olisi tietysti vaihtoehto , mutta siinäkin on omat riskinsä.

Olisin halunnut auuren perheen, mutta kokemani synnytysväkivalta johti siihen, että lapsiluku jöi yhteen. Mies samalla linjalla.

Hänkin traumatisoitui kokemuksesta.

Sama kokemus täällä. Ei ikinä enää.

Jos Suomi haluaa syntyvyyden nousuun, niin aloittakoon vaikka siitä, että antaa jokaisen naisen päättää itse synnytystapansa niin kuin sivistyneissä maissa on tapana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu todella vaikealta löytää mies, joka haluaisi lapsia. Tapailen noin 30v miehiä, ja heidät voi jakaa aika lailla kahteen ryhmään: ei lapsia ja en tiedä vielä. Siis 30v miehet eivät tiedä, haluatko lapsia... Ilmeisesti kuvittelevat saavansa 40-50-vuotiaina sitten 20-30 vuotiaan naisen hankkimaan perhettä.

Niin ne kuvittelevat ja tällä palstalla vouhkaaminen vain pahentaa tilannetta.

Vaikka mies periaatteessa voi hankkia lapsia koska vaan, kuka tahansa mies ei saa nuorta vaimoa, joka niitä lapsia tälle miehelle tahtoisi hankkia.

Eikä kyse ole pelkästään siittämisen onnistumisesta, kuten jotkut tällä palstalla kuvittelevat.

Se on se pienin osuus lisääntymisestä, oikea kysymys miehille olisi JAKSATKO KASVATTAA VANHANA UKKONA LASTA?

Millainen isä olet vanhana miehenä jollekin taaperolle, koululaiselle, murrosikäiselle jne.?

Surullista, jos lapsi ei saa isä-kokemusta, vaan pelkän isoisä-kokemuksen.

Jää se tietty draivi ja potku saamatta.

Jep. Käsi ylös kuka olisi halunnut olla vanhan ukon lapsi?

Muiden isät on energisiä ja vie lapsen lomalla vesipuistoon riehumaan, laskee villinä lapsen mukana ja luo hyviä muistoja, niin sinun isäsi olisi joku raihnainen isoisä-ikäinen mies joka vilkuttelee reunalta.

Kyllä siinä jää herkästi ihan motorisestikin kömpelömmäksi kuin ikätoverit, ja tulee tietyllä tapaa nössömpi lapsi (huono juttu etenkin pojille).

Eipä ne kaikki nuorien isien lapsetkaan saa kuvailemiasi muistoja. Isää ei välttämättä kiinnosta touhuta lastensa kanssa ja olla heille läsnä. Kokemusta on.