Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Suomen lapsiluvut pienenevät selvästi
17.05.2022 |
Pitkin 2010-lukua kokonaishedelmällisyys on laskenut Suomessa voimakkaasti. Vuonna 2010 syntyi keskimäärin 1,87 lasta naista kohden, mutta vuonna 2019 se oli enää vain 1,35. Valtaosa 2010-luvun syntyvyyden laskusta johtuu siitä, että yhä harvemmat naiset saavat ensimmäisen lapsen. Myös toisia ja kolmansia lapsia syntyi 2010-luvulla aiempaa vähemmän.
https://www.verkkouutiset.fi/a/tutkimus-suomen-lapsiluvut-pienenevat-se…
Kommentit (169)
Jos yhteiskunta tukisi lapsiperheitä ja lasta toivovia enemmän, niin lapsia myös syntyisi enemmän. Enkä tarkoita vain rahallista tukea tai palveluita vaan ihan suhtautumistakin. Suomessa ei arvosteta lapsiperheitä eikä vanhemmuutta juuri lainkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei näin vanhana mitään lapsia jaksa. Puoli tuntia riittää veljenpojan seurassa ja olen ihan naatti. Se aika olisi ollut 20 vuotta sitten mutta en ole naisille ikinä kelvannut, vaikka en ihan allun tasoa olekkaan. M37
Ja silti mummot pakotetaan hoitamaan lastenlapsia, ja heitä haukutaan itsekkäiksi jos sanovat etteivät jaksa.
Tämähän nyt on ihan yleinen trendi lähes kaikissa kehittyneissä maissa. Ja ihan hyvä niin, maapallo on ylikansoitettu.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän nyt on ihan yleinen trendi lähes kaikissa kehittyneissä maissa. Ja ihan hyvä niin, maapallo on ylikansoitettu.
Jep. Vielä kun ne lapsettomat aikuisetkin saataisiin vähentämään kulutusta ja nipistämään elintasoaan totutusta.
Pelkkä lapsettomaksi jääminen ei ole riittävä ilmastoteko, jos elintavat on tasoa kuluttamisesta elävä länkkäri.
Vierailija kirjoitti:
Tämähän nyt on ihan yleinen trendi lähes kaikissa kehittyneissä maissa. Ja ihan hyvä niin, maapallo on ylikansoitettu.
KAIKISSA maissa, ei vain kehittyneissä maissa. Kehitysmaissa lapsiluvut ovat pienentyneet enemmän kuin kehittyneissä maissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
PK-seudulla ja etenevästi myös Turussa ja Tampereella alkaa olla se tilanne, että perheasuntoon hyvämaineisella alueella on varaa vasta päälle viisikymppisenä.
Kun tästä asiasta valitetaan esim. täällä AV-palstalla, niin aina ketjuun ryntää näitä selittelijöitä, että ei suuri asunto ole mikään ihmisoikeus, vaan vastuullinen ihminen elää kaurapuurolla ja säästää 30 vuotta, jotta on ansainnut sen omakotitalon. Noh, tässä niitä seurauksia. Kehittyneissä yhteiskunnissa pitkittynyt taloudellinen epävarmuus laskee syntyvyyttä, koska nuoret aikuiset eivät halua omille lapsilleen köyhempää lapsuutta kuin mitä he itse elivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu! Ihmiset elävät miten sattuu, ympäristöstä ei huolehdita eikä lapsia kasvateta kunnolla, joten hyvä vain etteivät kaikki lisäänny.
Nykyisin näkee enenevissä määrin aivan p a s k a a kasvatusta, ja siihen päälle kaikki materialismi, ahneus, pinnallisuus ja tuhlauskulttuuri niin hyi helvetttti.
Ns. keskiluokka elää turhasta kuluttamisesta, ja sivistymättömyys on tätä päivää!Miten niin nykyisin? Tänä päivänä vanhemmilta odotetaan lastenkasvatuksen suhteen enemmän kuin koskaan ennen. Itse ainakin muistelen nähneeni lapsuudessani ja teini-ikäisenä enemmän "p a s k a a" kasvatusta kuin nykyisin. Silloin oli jopa ihan hyväksyttävää olla sellainen vanhempi, jollaisia nykyään pidetään hirveän vastuuttomina. Toki aina on ollut paljon niitäkin jotka yrittävät parhaansa.
Mitä nykyään siis vaaditaan enemmän?
Tunnetaitojen opettamista? Onpa raskasta.
Ja koko kasvatus ja arki olisi kevyempää, jos edelleen pidettäisiin myös ne rajat lapsille, eikä pelättäisi niitä.
Totta, raskasta on juuri ne piirteet nykyvanhemmuudessa jotka kuormittavat henkisesti ja se onkin yksi syy miksi menneiden aikojen vanhemmat laiminlöivät lapsiaan henkisesti (ja usein muutenkin). Raskasta on myös lisääntynyt valvonta ja huolenpito, huoli siitä että lapselle sattuu jotain ja tieto siitä että on sitten itse syytettynä vaikka lapsi mokaisi. Ennen vanhaan oli huomattavasti helpompi antaa lasten touhuta omiaan ja kurittaa jos jäivät kiinni pahanteosta.
En sano etteikö joillain nykyään menisi sanoittamiset yms. ihan överiksi mutta soisin armoa heillekin, sillä tilanne käytännössä on se että olemme vasta siirtymässä toisenlaiseen, lasta ja lapsen tarpeita kunnioittavampaan kasvatustyyliin. Ei ole mitään vuosikymmenten tai vuosisatojen jatkumoa, vaan moni aloittaa vanhempana ihan tyhjästä kun ei itse omassa lapsuudessaan ole saanut kunnollista kasvatusta kuten eivät omat vanhempansakaan, eivätkä heidän vanhemmat jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tasa-arvo ja sen myötä sukupuoliroolien häivettyminen vähentää syntyvyyttä.
Myös parisuhteiden syntymiseen ja parisuhteiden kestoon vaikuttaa nuo asiat.
Ehkäisy myös laskee syntyvyyttä, jos ei olisi ehkäisyä niin lähes jokainen nainen saisi lapsen tai lapsia sekä yh äitien määrä olisi monin kertainen nykyiseen verrattuna.
Täytyy muistaa se että syntyvyys laski heti suurien ikäluokkien jälkeen eli silloin kuin naiset alkoivat käymään töissä. Ehkäisy yleistyi vasta sen jälkeen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu! Ihmiset elävät miten sattuu, ympäristöstä ei huolehdita eikä lapsia kasvateta kunnolla, joten hyvä vain etteivät kaikki lisäänny.
Nykyisin näkee enenevissä määrin aivan p a s k a a kasvatusta, ja siihen päälle kaikki materialismi, ahneus, pinnallisuus ja tuhlauskulttuuri niin hyi helvetttti.
Ns. keskiluokka elää turhasta kuluttamisesta, ja sivistymättömyys on tätä päivää!Miten niin nykyisin? Tänä päivänä vanhemmilta odotetaan lastenkasvatuksen suhteen enemmän kuin koskaan ennen. Itse ainakin muistelen nähneeni lapsuudessani ja teini-ikäisenä enemmän "p a s k a a" kasvatusta kuin nykyisin. Silloin oli jopa ihan hyväksyttävää olla sellainen vanhempi, jollaisia nykyään pidetään hirveän vastuuttomina. Toki aina on ollut paljon niitäkin jotka yrittävät parhaansa.
Mitä nykyään siis vaaditaan enemmän?
Tunnetaitojen opettamista? Onpa raskasta.
Ja koko kasvatus ja arki olisi kevyempää, jos edelleen pidettäisiin myös ne rajat lapsille, eikä pelättäisi niitä.Totta, raskasta on juuri ne piirteet nykyvanhemmuudessa jotka kuormittavat henkisesti ja se onkin yksi syy miksi menneiden aikojen vanhemmat laiminlöivät lapsiaan henkisesti (ja usein muutenkin). Raskasta on myös lisääntynyt valvonta ja huolenpito, huoli siitä että lapselle sattuu jotain ja tieto siitä että on sitten itse syytettynä vaikka lapsi mokaisi. Ennen vanhaan oli huomattavasti helpompi antaa lasten touhuta omiaan ja kurittaa jos jäivät kiinni pahanteosta.
En sano etteikö joillain nykyään menisi sanoittamiset yms. ihan överiksi mutta soisin armoa heillekin, sillä tilanne käytännössä on se että olemme vasta siirtymässä toisenlaiseen, lasta ja lapsen tarpeita kunnioittavampaan kasvatustyyliin. Ei ole mitään vuosikymmenten tai vuosisatojen jatkumoa, vaan moni aloittaa vanhempana ihan tyhjästä kun ei itse omassa lapsuudessaan ole saanut kunnollista kasvatusta kuten eivät omat vanhempansakaan, eivätkä heidän vanhemmat jne.
Niin eli mikä se on mikä on nykyään raskasta?
Omat epärealistiset odotukset ja kädettömyys?
Minulla ei riitä sympatiaa näille aivan tavallisille ihmisille joille vanhemmuus on raskasta, kun itse väkisillä hankkivat lapsia vaikka sosiaalinen perintö olisi surkea, ei taitoja kasvattaa, kaikki tehdään oikein tahalleen hankalimman kautta jne.
Ja sitten ollaan vielä jotain ruutu- ja sokeriaddikteja itse, niin onpa ihme kun tavallinen arki lasten kanssa tuntuu rasittavalta.
Omatkin elintavat retuperällä eikä rajoja saada edes itselle, ja siihen sitten hankitaan lapsia koska mähaluuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhempani laskeskelivat juuri paljonko 80-luvun alussa rakentamansa omakotitalo maksaisi muutettuna nykyrahaan. N. 40 000 .
Silloin tuolla summalla sai yli 200 neliön omakotitalon, nyt ehkä jonkun pienen piharakennuksen.
Polttoaineen hinnasta en edes ala kirjoittamaan.
Ei ihmisillä ole rahaa perustaa useamman lapsen perhettä. Hyvä jos yhteen lapseen on varaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämähän nyt on ihan yleinen trendi lähes kaikissa kehittyneissä maissa. Ja ihan hyvä niin, maapallo on ylikansoitettu.
Jep. Vielä kun ne lapsettomat aikuisetkin saataisiin vähentämään kulutusta ja nipistämään elintasoaan totutusta.
Pelkkä lapsettomaksi jääminen ei ole riittävä ilmastoteko, jos elintavat on tasoa kuluttamisesta elävä länkkäri.
Hyvä huomio. Moni vapaaehtoisesti lapseton mainostaa nimenomaan tuota ympäristönäkökulmaa vaikka omat elintavat olisi kuinka tuhoisat ympäristön kannalta. Tuolloin se lapsettomuuskin vaikuttaa lähinnä itsekkäältä valinnalta, eipä ole lapset tiellä kun lennellään ympäriinsä jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä asun yksin ja bruttopalkkani on 2800 euroa ,nettona saan 2100 euroa kuukaudessa.
Pakollisten kulujen jälkee minulle jää rahaa käteen noin 1000 euroa kuukaudessa josta maksan sitten ruuat,vaatteet ja uudet kodinkoneet rikkoutuneiden tilalle, huollan auton.. jne
Eli miten minulla voisi edes olla varaa lapsiin?
Voisin mä naisen joo siittää raskaaksi mutta elatusmaksuja en pystyisi maksamaan.
Nykyvanhemmilla on usein se, että syy on aina muualla kuin itsessä. Aina.
Yhteiskunta, omat vanhemmat jne. Siellä se syy useimmiten luuraa, oma vika on korkeintaan se kun joskus korotti ihan aiheesta ääntä lapselle, ja sitä sitten masennellaan ja syyllistytään, jonka jälkeen tie käy taas sipsihyllyn ja nettishoppailun kautta entistä suurempaan turtumukseen.
Aikuisuus on hukassa, monin tavoin. Niin vanhemmilla, kuin lapsettomillakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvä vaan että pienenevät, maailmassa on jo aivan tarpeeksi ja liikaakin väkeä.
Sipsipussin kanssa mennään sitten sohvanmutkaan puhelin kädessä märisemään ja katselemaan somesta jonkun tuntemattoman elämää, joka vaikuttaisi täydelliseltä.
Siitä voi sitten syyllistyä ja ottaa lisää turhia paineita.
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu! Ihmiset elävät miten sattuu, ympäristöstä ei huolehdita eikä lapsia kasvateta kunnolla, joten hyvä vain etteivät kaikki lisäänny.
Nykyisin näkee enenevissä määrin aivan p a s k a a kasvatusta, ja siihen päälle kaikki materialismi, ahneus, pinnallisuus ja tuhlauskulttuuri niin hyi helvetttti.
Ns. keskiluokka elää turhasta kuluttamisesta, ja sivistymättömyys on tätä päivää!Miten niin nykyisin? Tänä päivänä vanhemmilta odotetaan lastenkasvatuksen suhteen enemmän kuin koskaan ennen. Itse ainakin muistelen nähneeni lapsuudessani ja teini-ikäisenä enemmän "p a s k a a" kasvatusta kuin nykyisin. Silloin oli jopa ihan hyväksyttävää olla sellainen vanhempi, jollaisia nykyään pidetään hirveän vastuuttomina. Toki aina on ollut paljon niitäkin jotka yrittävät parhaansa.
Mitä nykyään siis vaaditaan enemmän?
Tunnetaitojen opettamista? Onpa raskasta.
Ja koko kasvatus ja arki olisi kevyempää, jos edelleen pidettäisiin myös ne rajat lapsille, eikä pelättäisi niitä.Totta, raskasta on juuri ne piirteet nykyvanhemmuudessa jotka kuormittavat henkisesti ja se onkin yksi syy miksi menneiden aikojen vanhemmat laiminlöivät lapsiaan henkisesti (ja usein muutenkin). Raskasta on myös lisääntynyt valvonta ja huolenpito, huoli siitä että lapselle sattuu jotain ja tieto siitä että on sitten itse syytettynä vaikka lapsi mokaisi. Ennen vanhaan oli huomattavasti helpompi antaa lasten touhuta omiaan ja kurittaa jos jäivät kiinni pahanteosta.
En sano etteikö joillain nykyään menisi sanoittamiset yms. ihan överiksi mutta soisin armoa heillekin, sillä tilanne käytännössä on se että olemme vasta siirtymässä toisenlaiseen, lasta ja lapsen tarpeita kunnioittavampaan kasvatustyyliin. Ei ole mitään vuosikymmenten tai vuosisatojen jatkumoa, vaan moni aloittaa vanhempana ihan tyhjästä kun ei itse omassa lapsuudessaan ole saanut kunnollista kasvatusta kuten eivät omat vanhempansakaan, eivätkä heidän vanhemmat jne.
Niin eli mikä se on mikä on nykyään raskasta?
Omat epärealistiset odotukset ja kädettömyys?Minulla ei riitä sympatiaa näille aivan tavallisille ihmisille joille vanhemmuus on raskasta, kun itse väkisillä hankkivat lapsia vaikka sosiaalinen perintö olisi surkea, ei taitoja kasvattaa, kaikki tehdään oikein tahalleen hankalimman kautta jne.
Ja sitten ollaan vielä jotain ruutu- ja sokeriaddikteja itse, niin onpa ihme kun tavallinen arki lasten kanssa tuntuu rasittavalta.
Omatkin elintavat retuperällä eikä rajoja saada edes itselle, ja siihen sitten hankitaan lapsia koska mähaluuun.
Näen että olet yksi niistä jotka eivät arvosta vanhemmuutta ja perhe-elämää. Kun lähtökohta on tuo niin tätä keskustelua ei minusta ole mielekästä tai hyödyllistä jatkaa.
Voit tietysti vapaasti jatkaa nykyvanhempien väheksymistä mutta suosittelen miettimään vähän: etkö itse muka olisi toivonut, että sinun perhettäsi oltaisiin arvostettu kun olit lapsi? Etkö olisi toivonut hyväksyntää omia vanhempiasi kohtaan? Yhteiskunnan ja lähipiirin suhtautuminen vanhempiin kuitenkin heijastuu suoraan siihen kuinka he taas suhtautuvat lapsiinsa ja rooliinsa vanhempina. Moni tietysti jaksaa taistella negatiivisia oletuksia ja ennakkoluuloja vastaan mutta kaikki eivät jaksa.
Vierailija kirjoitti:
kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä juttu! Ihmiset elävät miten sattuu, ympäristöstä ei huolehdita eikä lapsia kasvateta kunnolla, joten hyvä vain etteivät kaikki lisäänny.
Nykyisin näkee enenevissä määrin aivan p a s k a a kasvatusta, ja siihen päälle kaikki materialismi, ahneus, pinnallisuus ja tuhlauskulttuuri niin hyi helvetttti.
Ns. keskiluokka elää turhasta kuluttamisesta, ja sivistymättömyys on tätä päivää!Miten niin nykyisin? Tänä päivänä vanhemmilta odotetaan lastenkasvatuksen suhteen enemmän kuin koskaan ennen. Itse ainakin muistelen nähneeni lapsuudessani ja teini-ikäisenä enemmän "p a s k a a" kasvatusta kuin nykyisin. Silloin oli jopa ihan hyväksyttävää olla sellainen vanhempi, jollaisia nykyään pidetään hirveän vastuuttomina. Toki aina on ollut paljon niitäkin jotka yrittävät parhaansa.
Mitä nykyään siis vaaditaan enemmän?
Tunnetaitojen opettamista? Onpa raskasta.
Ja koko kasvatus ja arki olisi kevyempää, jos edelleen pidettäisiin myös ne rajat lapsille, eikä pelättäisi niitä.Totta, raskasta on juuri ne piirteet nykyvanhemmuudessa jotka kuormittavat henkisesti ja se onkin yksi syy miksi menneiden aikojen vanhemmat laiminlöivät lapsiaan henkisesti (ja usein muutenkin). Raskasta on myös lisääntynyt valvonta ja huolenpito, huoli siitä että lapselle sattuu jotain ja tieto siitä että on sitten itse syytettynä vaikka lapsi mokaisi. Ennen vanhaan oli huomattavasti helpompi antaa lasten touhuta omiaan ja kurittaa jos jäivät kiinni pahanteosta.
En sano etteikö joillain nykyään menisi sanoittamiset yms. ihan överiksi mutta soisin armoa heillekin, sillä tilanne käytännössä on se että olemme vasta siirtymässä toisenlaiseen, lasta ja lapsen tarpeita kunnioittavampaan kasvatustyyliin. Ei ole mitään vuosikymmenten tai vuosisatojen jatkumoa, vaan moni aloittaa vanhempana ihan tyhjästä kun ei itse omassa lapsuudessaan ole saanut kunnollista kasvatusta kuten eivät omat vanhempansakaan, eivätkä heidän vanhemmat jne.
Niin eli mikä se on mikä on nykyään raskasta?
Omat epärealistiset odotukset ja kädettömyys?Minulla ei riitä sympatiaa näille aivan tavallisille ihmisille joille vanhemmuus on raskasta, kun itse väkisillä hankkivat lapsia vaikka sosiaalinen perintö olisi surkea, ei taitoja kasvattaa, kaikki tehdään oikein tahalleen hankalimman kautta jne.
Ja sitten ollaan vielä jotain ruutu- ja sokeriaddikteja itse, niin onpa ihme kun tavallinen arki lasten kanssa tuntuu rasittavalta.
Omatkin elintavat retuperällä eikä rajoja saada edes itselle, ja siihen sitten hankitaan lapsia koska mähaluuun.Näen että olet yksi niistä jotka eivät arvosta vanhemmuutta ja perhe-elämää. Kun lähtökohta on tuo niin tätä keskustelua ei minusta ole mielekästä tai hyödyllistä jatkaa.
Voit tietysti vapaasti jatkaa nykyvanhempien väheksymistä mutta suosittelen miettimään vähän: etkö itse muka olisi toivonut, että sinun perhettäsi oltaisiin arvostettu kun olit lapsi? Etkö olisi toivonut hyväksyntää omia vanhempiasi kohtaan? Yhteiskunnan ja lähipiirin suhtautuminen vanhempiin kuitenkin heijastuu suoraan siihen kuinka he taas suhtautuvat lapsiinsa ja rooliinsa vanhempina. Moni tietysti jaksaa taistella negatiivisia oletuksia ja ennakkoluuloja vastaan mutta kaikki eivät jaksa.
Et vastaa kysymykseen, mikä tarkalleen on nykyään vanhemmuudessa raskasta?
Ja miksihän se ei kaikille ole?
Minä nimenomaan arvostan vanhemmuutta ja perhettä, mutta se ei tarkoita etteikö aihetta saisi kritisoida.
Nähdäkseni ihmiset saavat aivan normaalisti arvostusta ja hyväksyntää, etenkin jos aihetta on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei näin vanhana mitään lapsia jaksa. Puoli tuntia riittää veljenpojan seurassa ja olen ihan naatti. Se aika olisi ollut 20 vuotta sitten mutta en ole naisille ikinä kelvannut, vaikka en ihan allun tasoa olekkaan. M37
Ja silti mummot pakotetaan hoitamaan lastenlapsia, ja heitä haukutaan itsekkäiksi jos sanovat etteivät jaksa.
Tuohon ehkä liittyy sekin että on itse omassa lapsuudessaan saattanut olla isovanhemmillaan hoidettavana jopa viikkotolkulla, niin on ehkä ollut oletuksena että omatkin lapset edes joskus pääsisivät mummolaan. Varsinkin jos tuleva mummo on vielä raskausaikana hehkuttanut kuinka odottaa lapsen syntymää, että pääsee auttamaan. Jos sitten lasten synnyttyä mummo katoaakin lähes täysin ehkä moneksi vuodeksi niin kyllä se minusta ihan ymmärrettävästi on iso pettymys.
Olisi mielenkiintoista kuulla, mitkä on ne raskaat palikat nykyvanhemmuudessa, jotka vanhempia kuormittavat?
Vai onko kyse sellaisesta aikuisten omasta vastuuttomuudesta ja suoranaisesta tyhmyydestä, että jäädään esimerkiksi vain selittämään kiukuttelevalle lapselle miksi täytyy lähteä tai mennä vaikka nukkumaan, eikä osata laittaa niitä rajoja eli kantaa sitä lasta autoon tai sänkyyn sen ensimmäisen selityksen jälkeen?
Sellaisissa perheissähän on tietysti raskasta, joissa jopa taaperoikäisen annetaan pompottaa vanhempia.
Itse en jaksa edes kyläillä sellaisilla ihmisillä, se on liian raskasta vieraallekin. Niin voin vaan kuvitella, miten raskasta se on niille aikuisille jotka elää sen lapsen kanssa.
Ei siinä pysty edes keskustelemaan aikuisten kesken, kun lasten annetaan jatkuvasti keskeyttää ja pitää jotain showta siinä koko ajan.
Mitä nykyään siis vaaditaan enemmän?
Tunnetaitojen opettamista? Onpa raskasta.
Ja koko kasvatus ja arki olisi kevyempää, jos edelleen pidettäisiin myös ne rajat lapsille, eikä pelättäisi niitä.