Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä järkyttyi parisuhdefilosofiastani
17.05.2022 |
Ollaan seurusteltu puoli vuotta ja käytiin nyt viikonloppuna keskustelua siitä mitä molemmat odottavat suhteelta, tulevaisuudelta jne. Olemme hieman eri kartalla...
Mies itse olettaa, että seurustelu itsessään on merkki siitä että suhde on vakava. Hänen mielestään tämän enempää ei tarvitse sitoutua, mutta haluaisi muuttaa yhteen nyt kesän aikana. Itse taas olen vähän eri linjoilla.
Minulle seurustelu on ns. tarkasteluajanjakso, jolloin nautitaan tietty ensihuumasta, mutta myös pidetään ehdollisena että onko tämä nyt ihminen johon on hyvä sitoutua tosissaan.
Otan itse seurustelun aika kevyesti, pettäminen ei tietenkään koskaan tule kuuloonkaan, mutta jos toisesta paljastuu epämiellyttäviä puolia, suhde alkuhuuman laannuttua latistuu liian arkiseksi tms niin seurusteluvaiheessa on sopivaa nostaa niinsanotusti kytkintä matalalla kynnyksellä. Oletan, että seurustellessa ei aktiivisesti etsitä muita, mutta mikäli jotain parempaa kävelee eteen, on ok päättää suhde ja aloittaa uusi. En siis näe seurustelua vielä varsinaisena sitoutumisena, enemmänkin suhteen koeaikana. Seurusteluvaiheessa näen, että kumpikin hoitaa oman kotinsa ja taloutensa, ne pidetään erillään.
Sitten taas jos päätetään sitoutua oikeasti pariskunnaksi, niin sitten sitoudutaan kunnolla ja molemmat panostavat suhteeseen enemmän. Sitten vasta muutetaan yhteen ja aletaan elämään yhteistä elämää johon kuuluu mm naimisiinmeno ja sen jälkeen vasta ollaan siinä oletuksessa että yhdessä pysytään loppuun asti ja ongelmat pyritään ratkaisemaan sen sijaan että lähdetään kävelemään suhteesta.
Jos olen tyttöystävä, otan suhteen kevyesti, jos olen vaimo otan suhteen vakavasti. Mielestäni tämä on hyvä ja selkeä filosofia.
Mies on nyt kiukutellut tuon keskustelun jälkeen, koska oletti saavansa vaimoasteisen sitoutumisen antamalla itse minulle vain poikaystävä-asteisen sitoutumisen. Hän ei osaa sanoa mikä tuossa on niin väärin ja ahdistavaa. Hän ei halua että voin erota hänestä "liian kevyin perustein", mutta hän ei myöskään halua kenties koskaan sitoutua virallisesti enempää kuin se yhteenmuutto, johon hänellä taas tuntuu olevan hirveä kiire. Itsehän siis koen että seurustelun olisi hyvä kestää ainakin se 2-3 vuotta jotta selviää, onko alkuhuuman jälkeen mitään jäljellä.
(Lapsia ei ole tulossa, joten ei biologisia aikarajoja)
Kommentit (562)
Kyllä se parisuhde kumppanuudeksi muuttuu halusit sitä tai et. Lapset, työt harrastukset ja menemiset ei jätä aikaa kauheesti kynttilöille ja hieronnoille.
Settingsien mukaan olet ylemmän keskiluokan perheen lapsi joka on saanut suht pienellä vaivalla asiat elämääsi ja koitat ylläpitää lapsenomaista prinsessa maailmankuvaa. Tekstistäsi huokuu että et ole koskaan joutunut selviytymään. Sinun kaltaiset flippaavat ensimmäisen lapsen yö valvomisista, koska ekaa kertaa elämässä on haasteita.
T:Perheen isä, naimisissa 2 lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan hyvää pohdintaa. Ja sinulla mielenkiintoisia ajatuksia. Arvostan.
Itse sanoisin, että raja menee yhteen muuttamisessa. Joka tapauksessa se on fakta, että toista ei aidosti opi tuntemaan ennen kuin on muuttanut yhteen. Joten kannattaa muuttaa mahdollisimman nopeasti yhteen. Voit olla toisen kanssa vaikka 5 vuotta yhdessä mutta pimeimmät salaisuudet paljastuvat vasta yhteen muuttamisen jälkeen.
En pidä tuosta ajatuksestasi, että "jos vastaan kävelee jotakin parempaa". Jos oma ty sanoisi noin, tulkitsisin sen niin että hän ei ole luotettava ja siksi minulla ei ole mitään syytä itsekään sitoutua häneen. Parempi vain panna ympäriinsä sitoutumatta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se parisuhde kumppanuudeksi muuttuu halusit sitä tai et. Lapset, työt harrastukset ja menemiset ei jätä aikaa kauheesti kynttilöille ja hieronnoille.
Settingsien mukaan olet ylemmän keskiluokan perheen lapsi joka on saanut suht pienellä vaivalla asiat elämääsi ja koitat ylläpitää lapsenomaista prinsessa maailmankuvaa. Tekstistäsi huokuu että et ole koskaan joutunut selviytymään. Sinun kaltaiset flippaavat ensimmäisen lapsen yö valvomisista, koska ekaa kertaa elämässä on haasteita.
T:Perheen isä, naimisissa 2 lasta.
Ap sanoo aloituksessa etteivät he aio lisääntyä.
Mutta uhriutuja-isukilla oli taas kiire päästä marttyyroimaan ja kiillottamaan kuvitteellista kruunuaan. Muista käyttää ehkäisyä jos et jaksa omistasi huolehtia.
Ap, vaikutat aika nuorelta, osunko oikeaan?
Elämässä ei ole takeita mistään. Naimisiin meno ei estä puolisoasi vaihtamasta sinua toiseen, kun parempi kävelee vastaan. Toisaalta joku pari voi olla hyvinkin sitoutunut toisiinsa, vaikka asuvat syystä tai toisesta erillään. Ei ole mitään oikeaa tapaa tai mallia.
Onpa ehdotonta ja mustavalkoista määrittelyä..
Ymmärrän toki, että monille ihmisille on luontaista laittaa asiat tiukasti tiettyihin lokeroihin, jotta asiat hahmottaa päässään paremmin, mutta totaalisen kaavoihin kangistunut ajattelutapa ei tuo eri tavalla ajattelevia ihmisiä ainakaan yhtään lähemmäs toisiaan. Yhteiselämän mutkattomasta sujumisesta puhumattakaan.
En tarkoita, että yhdenlainen suhde olisi toista yhtään sen parempi tai huonompi, vaan että ihmisten pitäisi uskaltaa kohdata toisen erilaiset mielipiteet ja käsitykset ymmärryksellä ja mielenkiinnolla, arvostelun ja ehdottomuuden sijaan.
Minulle itselleni oma parisuhteeni tarkoittaa kahden (täysjärkisen) aikuisen jaettua yhteiselämää, jonka ehdot/pelisäännöt on sovittu yhteisymmärryksessä. Olemme kumpikin sitoutuneita rakastamaan, tukemaan ja ymmärtämään toinen toisiamme, niin elämän ylä- kuin alamäissäkin. Emme ole naimisissa, sillä emme juuri nyt tarvitse juridista vahvistusta suhteellemme (sitähän avioliitto on). Avioliitto itsessään ei minusta määritä suhteen laatua tai sen kestävyyspohjaa millään tasolla, vaikka se tuokin suhteeseen vakavamman vivahteen ollessaan juridisesti pätevä sopimus.
Kumpikin on tässä suhteessa omasta vapaasta tahdostaan. Kumpikin tietää mitä itse haluaa, mitä toinen haluaa, ja kummankin täytyy voida luottaa siihen, että jos näkymykset suhteesta muuttuvat, ajatukset otetaan puheeksi suoraan.
Omassa parisuhteessani molemmat osapuolet tietävät, ettei kumppani säily muuttumattomana läpi vuosien. Jokainen meistä muuttuu ajan kuluessa ainakin jollakin tasolla, kiinnostuu uusista asioista, jne., joten suhteessa on oltava tilaa ja aikaa sekä omalle että toisen kasvulle. Ja tämä pitää oikeasti ymmärtää ja hyväksyä. Olisi hyvin naiivia olettaa, että asiat säilyisivät ikuisesti sellaisena kuin ne ovat nyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Herranjumala. Mitä vuotta nyt eletäänkään? Avoliitossa nainen hoitaa kodin ja mies saa seksiä? Mies omistaa talon ja puutarhan joita nainen hoitaa, omistamatta niitä itse?
Miten minä elän ihan erilaisessa maailmassa. Sellaisessa, jossa 2 ihmistä omistaa kotinsa yhdessä ja osallistuvat sen ylläpitoon yhdessä. Seksiä saa kyllä elämässä ilman mitään avoliittojakin.
Tämä on tosi mielenkiintoinen näkökulma, ja olen törmännyt tähän ennenkin. Ajatellaan nyt ihan lähtökohtaisesti neutraalia blue pill parisuhdetta. Siinä mies tapailee naista uskollisesti, ja suhde etenee keskustelujen asteelle siihen, että mies ehdottaa yhteistä asumista. Miehellä on paljon rahaa. Nainen saattaa kokea, että tämä omaisuus on eriarvoistava.
Kaikkein paras on mun mielestä se, että nainen saattaa ajatella itsekseen, että tässä miehessä on vikaa, ja parisuhde on huono, koska miehellä on liikaa rahaa, ja se ei ole tasa-arvoista. Sitten nainen vaatii, että asutaan pienessä kopperossa, johon naisella on varaa puoliksi. Suihkuverho liimaantuu ihoon ja keittiössä ei mahdu edes kääntymään, ja kokkailu on mahdotonta isommalle porukalle, eikä voi bileitä pitää. Siis miehen pitäisi pudottaa elintasoaan merkittävästi, jotta suhde olisi "tasa-arvoisempi". On tullut vastaan näitäkin. Se on hämmentävää, että mies on tavallaan jo lähtöruudussa epätasa-arvoinen, jos hänellä on elintasoa.
Miten ihmeessä tää oikein toimii? Jätin yhden naisen heti, kun se alkoi jotain tällaisia horisemaan. Red flag. Yllättäen suomalainen, itsenäinen vahva nainen. Lähti tontilta kiukutellen.
LOL.
Red Pill Uncle
Näissä sun horinoissa ei ole järjen hiventä. Ei ihme ettei parisuhteet kestä.
Saanko kysyä että millainen parisuhdemalli mielestäsi olisi toimiva? Ensin vaahtoat katkerana kommenttikaupalla, miten naiset pakottavat miehet ottamaan lainoja ja rakentamaan itselleen taloja. Sisustukset, häät ja kaiken muukin maksaa mies, ja sehän on väärin ja kylmää hyväksikäyttöä.
Mutta jos nainen haluaa asua omiin tuloihinsa nähden sopivan kokoisessa asunnossa ja maksaa asumisensa itse, sekään ei käy kun arvon herralla takertuu suihkuverho perseeseen.
Mihin olisit tyytyväinen? Miksi edes jaksat jauhaa näitä motkotuksiasi palstalla, jos parisuhde yksinkertaisesti ei voi kanssasi olla toimiva rakennelma?
Oli kyllä sellaista hevonpaskaa, että en jaksanut lukea edes loppuun
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se parisuhde kumppanuudeksi muuttuu halusit sitä tai et. Lapset, työt harrastukset ja menemiset ei jätä aikaa kauheesti kynttilöille ja hieronnoille.
Settingsien mukaan olet ylemmän keskiluokan perheen lapsi joka on saanut suht pienellä vaivalla asiat elämääsi ja koitat ylläpitää lapsenomaista prinsessa maailmankuvaa. Tekstistäsi huokuu että et ole koskaan joutunut selviytymään. Sinun kaltaiset flippaavat ensimmäisen lapsen yö valvomisista, koska ekaa kertaa elämässä on haasteita.
T:Perheen isä, naimisissa 2 lasta.
Aivan loistava kommentti. Hyvä iskä! Tunnistin heti saman, todella hyvännäköinen nainen on kyseessä. Veikkaan 9-10, ikää 25. Kotoa on saatu aivan kaikki. Huomiota on tullut koko nuoruuden miehiltä oikealta, vasemmalta. On tottunut elämässä miesten runsauteen, ja on jo hyödykkeistänyt miehet, saanut vauvaplastalta myrkkyliemen, jota ei voi enää peruuttaa. Tytöt neuvovat, kuinka maksimoida oma etu, ja kaikki on jo menetetty tässä vaiheessa. Mies tulee umpirakastuneena sisään, bait & switch häät, ei minkäänlaista henkistä kasvua. Kun eka lapsi tulee, vauvapalstalta luetaan, että miehen kuuluu. Vaan mies ei pysty, kun mies on mies. Tunteet katoavat, ero, mies maksaa 18 vuotta.
Ihan peruskuvio.
Hauska tää ap, ei "hyväksy" pettämistä, mutta jos komeampi mies tulee sanomaan kaupassa moi, niin nykyisen miehen voi hyvillä mielin jättää kuin nallin kalliolle.
Tulet vanhenemaan katkerana ja yksin. Hommaa se kissa jo samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samoilla linjoillasi kanssa. Ehkä vähän "vakavammin" suhtaudun itse seurusteluun, mutta asia on juuri niin kuin ajattelet, jos haluaa sitoutua, niin sitten sitoudutaan kunnolla. Jotkut miehet eivät kykene antamaan mitään vastineeksi naisen sitoutumisesta. Sitten nainen pyörittää jotain avosuhdeviritystä jossakin läävässä nostaen kelan tukia, koska miehen rahoja ei saa perheen perustamiseksi käyttää mutta miehen pitää silti saada miehen oikeudet, eli säännöllistä seksiä ja paapomista naiselta.
Miksi nainen (kuka nainen?) asuu jossain läävässä? Miksi hänellä ei ole kiva, kaunis koti? Miksi hän nostaa Kelan tukia eikä käy töissä? Ap ei halunnut lapsia, joten lapsiperhe-etuuksista ei liene kysymys. Ja jos on puhe jostain muusta naisesta, joka haluaa lapsia, niin miksi hän ei jaa hoitovapaita puoliksi lapsen isän kanssa?
ei nainen voi synnytyksen jälkeen heti mennä töihin. silloin mies elättää perheen.
Saahan äiti palkkaa äitiysloman ajalta ja äitiyspäivärahan!
Me deittailtiin miehen kanssa puolisen vuotta, ja se oli mulle itsestäänselvyys, että silloin ei olla vielä vakavasti sitouduttu. Mä olin kyllä korviani myöten rakastunut, mutta pidin mölyt mahassani kun mies selvästi halusi ensin katsella.
Noin 6kk jälkeen mies sanoi, että hän haluaisi alkaa seurustelemaan vakavasti ja että hän on rakastunut. Siitä se sitoutunut parisuhde meillä lähti. Naimisiinmenosta ei puhuttu, kumpikaan ei ollut ollut aikaisemmin naimisissa. Mulla ei ollut mitään pakkomiellettä päästä naimisiin. En oikeastaan miettinyt koko asiaa.
Yhteen muutettiin vuoden päästä seurustelun alettua, ihan järkisyistä. Oli typerää maksaa kahta asuntoa. Edelleen olemme yhdessä ja rakastamme, mutta naimisiin ei ole menty. Tuosta seurustelun aloittamisesta on 12 vuotta.
Välillä toinen heittää ilmoille, että pitäiskö mennä naimisiin? No, ei jaksa nyt miettiä. En tiedä mitä "vaimouden hyötyjä" siitä naimsiinmenosta saisin, kun sellainen on täällä mainittu?
Taloudellinen tilanne on ihan ok. Molemmilla suunnilleen sama palkka ja yhteiset rahat meillä on. Ei ole koskaan riidelty rahasta.
Lapsia ei ole eikä tule, mutta sekään ei ole mulle selvinnyt, että mitä turvaa se avioliitto niille lapsille tuo?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näissä sun horinoissa ei ole järjen hiventä. Ei ihme ettei parisuhteet kestä.
Saanko kysyä että millainen parisuhdemalli mielestäsi olisi toimiva? Ensin vaahtoat katkerana kommenttikaupalla, miten naiset pakottavat miehet ottamaan lainoja ja rakentamaan itselleen taloja. Sisustukset, häät ja kaiken muukin maksaa mies, ja sehän on väärin ja kylmää hyväksikäyttöä.
Mutta jos nainen haluaa asua omiin tuloihinsa nähden sopivan kokoisessa asunnossa ja maksaa asumisensa itse, sekään ei käy kun arvon herralla takertuu suihkuverho perseeseen.
Mihin olisit tyytyväinen? Miksi edes jaksat jauhaa näitä motkotuksiasi palstalla, jos parisuhde yksinkertaisesti ei voi kanssasi olla toimiva rakennelma?
Älä huuda sedälle. Vastaan rehellisesti. Sellainen parisuhdemalli on hyvä, missä nainen ja mies kiintyy toisiinsa, ja nainen haluaa miehen tosi paljon. On se kylmää hyväksikäyttöä, jos nainen ilman minkäänlaista järkevää syytä päättää jättää miehen siinä vaiheessa, kun kaikki on kasassa, lapset ja trampat. Lähtee "ilman kriisiä", kuten tämä aloittaja vaan, koska pystyy.
Mulla on ihan hyvä naissuhde meneillään, mut se ei liity tähän. Tai tavallaan liittyy. Aasialaistaustainen nainen on kesällä altaalla x-asennossa ja tuon hänelle altaalle mohiton. Hän vaan ymmärtää, on iloinen ja hauska, ja huokuu elämäniloa. Hän ymmärtää, että kyseessä on mun reviiri, ja mulla on sukkia kattokruunussa, jos mä haluan.
Kerroin vaan matkalla vastaan tulleesta itsenäisestä ja vahvasta naisesta, jonka mukaan mun laadukas asuminen on suhdetta eriarvoistava asia. Eli jo lähtöpisteessä alkoi jonkun sortin neuvotteleminen siitä, että mun pitäis myydä mun miljoonan talo, ja alkaa tekeen ruokaa jossain 30-luvun keittokomerossa, missä kyynärpäätä liikutat ja kattilat lentää lattialle varmaankin, ja käydä suihkussa, missä suihkuverho liimaantuu tosiaan persvakoon, koska se on hänen mielestä tasa-arvoisempaa.
WTF? Ei mun omaisuudella ole ajatuksia. A HUGE red flag. Miten näistä asioista saadaan näin vaikeita teidän suomalaisten idioottien kanssa? Totta kai mä hankin järkevän ihmisen tilalle.
Red Pill Uncle
Niin, eli on vääryys jos suomalainen nainen elää miehen rahoilla, ja vääryys jos elää omilla rahoillaan. Aasialainen nainen saa maata reva leviänä sinun rahoillasi, se on oikein.
Ei järjen hiventä, kuten sanoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti mies löytää paremman. Totta kai täällä nyt siskoja kompataan, se on selvä. Mut annas olla, jos mies puhuis noin ku ap: "koeajalla" "poikaystävänä otan suhteen kevyesti, aviomiehenä otan suhteen vakavasti"
Älä yleistä. Olen nainen enkä ymmärrä ap:n "filosofiaa". Siihen ei sisältynyt ollenkaan sellaista pikkuasiaa kuin rakastuminen tai rakastaminen.
Ei rakastuminen riitä siihen että kannattaa sitoutua yhtään keneenkään pitkäksi aikaa. Pitää ajatella myös järkevästi näitä asioita jos haluaa pitkän suhteen saati loppuelämän. Ihminen voi rakastua ja rakastaa vaikka kuinka vahingollista ihmistä,johon ei todellakaan kannata sitoutua kun oppii paremmin tuntemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hauska tää ap, ei "hyväksy" pettämistä, mutta jos komeampi mies tulee sanomaan kaupassa moi, niin nykyisen miehen voi hyvillä mielin jättää kuin nallin kalliolle.
Tulet vanhenemaan katkerana ja yksin. Hommaa se kissa jo samalla.
Niin no eihän tuo ole pettämistä jos ei mene seksiä harrastamaan tai muuta intiimiä. Kai se nyt on ihan sallittua vaihtaa parempaan jos sellainen vastaan tulee, parempihan se on kaikille osapuolille niin. Kuka nyt haluaa ikuisesti olla puolisolleen se "paremman puutteessa" vaihtoehto.
Osa on tietysti sitä mieltä että parempaan ei saa koskaan vaihtaa, ainoa hyväksytty tapa erota on niin että jää täysin tyhjän päälle. Eivät kaikki tiedä että oma suhde ei ole "tarpeeksi hyvä" ennen kuin parempi (= itselle sopivampi ihminen) tulee vastaan.
Itselläni oli ns. harjoitustyttöystävä, jonka kanssa opeteltiin asiat, ja siitä sitten hypättiin korkeammalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samoilla linjoillasi kanssa. Ehkä vähän "vakavammin" suhtaudun itse seurusteluun, mutta asia on juuri niin kuin ajattelet, jos haluaa sitoutua, niin sitten sitoudutaan kunnolla. Jotkut miehet eivät kykene antamaan mitään vastineeksi naisen sitoutumisesta. Sitten nainen pyörittää jotain avosuhdeviritystä jossakin läävässä nostaen kelan tukia, koska miehen rahoja ei saa perheen perustamiseksi käyttää mutta miehen pitää silti saada miehen oikeudet, eli säännöllistä seksiä ja paapomista naiselta.
Miksi nainen (kuka nainen?) asuu jossain läävässä? Miksi hänellä ei ole kiva, kaunis koti? Miksi hän nostaa Kelan tukia eikä käy töissä? Ap ei halunnut lapsia, joten lapsiperhe-etuuksista ei liene kysymys. Ja jos on puhe jostain muusta naisesta, joka haluaa lapsia, niin miksi hän ei jaa hoitovapaita puoliksi lapsen isän kanssa?
ei nainen voi synnytyksen jälkeen heti mennä töihin. silloin mies elättää perheen.
Millä vuosituhannella elät? Miten niin mies elättää elättää perheen? Eihän vanhempain- tai hoitovapaalla olla vailla tuloja!
Vierailija kirjoitti:
Me deittailtiin miehen kanssa puolisen vuotta, ja se oli mulle itsestäänselvyys, että silloin ei olla vielä vakavasti sitouduttu. Mä olin kyllä korviani myöten rakastunut, mutta pidin mölyt mahassani kun mies selvästi halusi ensin katsella.
Noin 6kk jälkeen mies sanoi, että hän haluaisi alkaa seurustelemaan vakavasti ja että hän on rakastunut. Siitä se sitoutunut parisuhde meillä lähti. Naimisiinmenosta ei puhuttu, kumpikaan ei ollut ollut aikaisemmin naimisissa. Mulla ei ollut mitään pakkomiellettä päästä naimisiin. En oikeastaan miettinyt koko asiaa.
Yhteen muutettiin vuoden päästä seurustelun alettua, ihan järkisyistä. Oli typerää maksaa kahta asuntoa. Edelleen olemme yhdessä ja rakastamme, mutta naimisiin ei ole menty. Tuosta seurustelun aloittamisesta on 12 vuotta.
Välillä toinen heittää ilmoille, että pitäiskö mennä naimisiin? No, ei jaksa nyt miettiä. En tiedä mitä "vaimouden hyötyjä" siitä naimsiinmenosta saisin, kun sellainen on täällä mainittu?
Taloudellinen tilanne on ihan ok. Molemmilla suunnilleen sama palkka ja yhteiset rahat meillä on. Ei ole koskaan riidelty rahasta.
Lapsia ei ole eikä tule, mutta sekään ei ole mulle selvinnyt, että mitä turvaa se avioliitto niille lapsille tuo?
Naimisiinmenossahan on kyse käytännössä ainoastaan juridiikasta ja sekin realisoituu suurimmaksi osaksi vasta sitten kun liitto päättyy. Me esimerkiksi menimme naimisiin koska siten perintöasiat saadaan järjestettyä selkeimmin tahtomme mukaisesti - ja onhan plussana perintöverokin pienempi kuin testamentin kanssa sumpliessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:lla on siis 2 moodia: seurustelu (joka muille on enemmänkin tapailua) tai avoliitto (=ap:lle avioliitto).
Seurustelu: pitää kestää 2-3 vuotta, saa etsiä parempaa, ei yhteenmuuttoa, kevyttä
Avoliitto: tarkoittaa ap:lle samaa kuin avioliitto vakavuusasteeltaan. Tällöin vasta viitsii selvittää parisuhteessa eteen tulevat haasteet, eikä etsi muita.
Ja mietit että miksi mies on järkyttynyt... Olisin minäkin, jos mieheni olisi parisuhteessa ollessamme laukonut tuollaista
Lainaatko tähän kohdan missä ap sanoo että tällöin hän vasta viitsii selvittää haasteet, tai että hän nyt etsii muita?
No mitäpä jos luet vaikka aloitustekstin ihan ajatuksella läpi. Sieltähän ne löytyy...
Lainaahan kohta missä näin sanotaan, pitäisi olla helppo tehtävä jos niin kerran on kirjoitettu ;)
AP olisi varmasti kieltänyt tämän tulkinnan jos olisi ollut eri mieltä, mutta näin hän ei ole tehnyt eli jäit yksin mielipiteesi kanssa. Koita kestää.
Ei vaan ap on fiksu eikä lähde jankkaamaan teidän kanssanne teidän tunteistanne, vaan pitäytyy asiassa. Jos on jotain lainattavaa, sen voi lainata kyllä suoraan tekstistä, mutta kun kyseessä on oma milikuvuttelu, niin sieltäpä ei pystykään ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh. Useimmille seurustelu on jo vakavampaa. Jos miesystäväni olisi ilmoittanut puolen vuoden tapailun jälkeen kun sovittiin seurustelevamme että joo, ei hän vieläkään ole varma ja saattaa vaihtaa heti jos parempaa tulee eteen, olisin suuttunut ja parisuhde olisi ollut siinä. Toki terveessä suhteessa kyllä tiedostetaan että mitä vaan voi käydä ja että me olemme molemmat suhteessa omasta vapaasta halustamme.
Jos mieheni olisi sanonut yhteenmuuttaessamme että ei ole varma haluaako naimisiin, en olisi kyllä muuttanut yhteenkään. Jos yhteenmuuttaessa ei tuollaisesta vielä ole varma, on syytä vielä jatkaa seurustelua ja tutustumista.
Se on kuule ihan mitä yhdessä sovitaan. Kaikki ei mene naimisiin ollenkaan. Kyse on siitä, miten YHDESSÄ näistä keskustellaan ja YMMÄRRETÄÄNKÖ sitä toista. Nyt ap sanelee hänen vaatimuksiaan ymmärtämättä miehen näkökulmaa, vaikka moni täälläkin pitää miehen näkemyksiä ja tuntemuksia oikeutettuna. Eikö sen pitäisi avata ap:n silmiä edes hitusen? Eikö tule mieleen arvioida asioita vähän laajemmasta perspektiivistä? Ei. Minäminä ja mun perse.
Ohis
Niinpä, kaikki ei mene, ap haluaa mennä naimisiin kun muuttaa yhteen. Nyt mies sanelee vaatimuksiaan ymmärtämättä ap:n näkökulmaa, eikö sen pitäisi avata silmiä edes hitusen? Eikö tule mieleen arvioida asioita vähän laajemmasta perspektiivistä? Ei. Minäminä ja mun perse.
Ohis
Missään ei ole sanottu, että mies vaatii mitään. Miehen näkemys on eri kuin ap:n, mutta eihän mies ole mitään ultimatumeita tässä asettanut. Totta kai miehellä saa olla omat mielipiteensä. Sen nyt pitäisi olla selvää.
Älä ole nyt tyhmä.
Eipä ole nainenkaan vaatinut, joten älä viitsi olla noin tyhmä.
Miten avioliitto turvaa lapset? Joku tuolla aiemmin kirjoitti tuollaista.