Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä järkyttyi parisuhdefilosofiastani
17.05.2022 |
Ollaan seurusteltu puoli vuotta ja käytiin nyt viikonloppuna keskustelua siitä mitä molemmat odottavat suhteelta, tulevaisuudelta jne. Olemme hieman eri kartalla...
Mies itse olettaa, että seurustelu itsessään on merkki siitä että suhde on vakava. Hänen mielestään tämän enempää ei tarvitse sitoutua, mutta haluaisi muuttaa yhteen nyt kesän aikana. Itse taas olen vähän eri linjoilla.
Minulle seurustelu on ns. tarkasteluajanjakso, jolloin nautitaan tietty ensihuumasta, mutta myös pidetään ehdollisena että onko tämä nyt ihminen johon on hyvä sitoutua tosissaan.
Otan itse seurustelun aika kevyesti, pettäminen ei tietenkään koskaan tule kuuloonkaan, mutta jos toisesta paljastuu epämiellyttäviä puolia, suhde alkuhuuman laannuttua latistuu liian arkiseksi tms niin seurusteluvaiheessa on sopivaa nostaa niinsanotusti kytkintä matalalla kynnyksellä. Oletan, että seurustellessa ei aktiivisesti etsitä muita, mutta mikäli jotain parempaa kävelee eteen, on ok päättää suhde ja aloittaa uusi. En siis näe seurustelua vielä varsinaisena sitoutumisena, enemmänkin suhteen koeaikana. Seurusteluvaiheessa näen, että kumpikin hoitaa oman kotinsa ja taloutensa, ne pidetään erillään.
Sitten taas jos päätetään sitoutua oikeasti pariskunnaksi, niin sitten sitoudutaan kunnolla ja molemmat panostavat suhteeseen enemmän. Sitten vasta muutetaan yhteen ja aletaan elämään yhteistä elämää johon kuuluu mm naimisiinmeno ja sen jälkeen vasta ollaan siinä oletuksessa että yhdessä pysytään loppuun asti ja ongelmat pyritään ratkaisemaan sen sijaan että lähdetään kävelemään suhteesta.
Jos olen tyttöystävä, otan suhteen kevyesti, jos olen vaimo otan suhteen vakavasti. Mielestäni tämä on hyvä ja selkeä filosofia.
Mies on nyt kiukutellut tuon keskustelun jälkeen, koska oletti saavansa vaimoasteisen sitoutumisen antamalla itse minulle vain poikaystävä-asteisen sitoutumisen. Hän ei osaa sanoa mikä tuossa on niin väärin ja ahdistavaa. Hän ei halua että voin erota hänestä "liian kevyin perustein", mutta hän ei myöskään halua kenties koskaan sitoutua virallisesti enempää kuin se yhteenmuutto, johon hänellä taas tuntuu olevan hirveä kiire. Itsehän siis koen että seurustelun olisi hyvä kestää ainakin se 2-3 vuotta jotta selviää, onko alkuhuuman jälkeen mitään jäljellä.
(Lapsia ei ole tulossa, joten ei biologisia aikarajoja)
Kommentit (562)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonteva hetki parisuhdefilosofian avaamiselle tulee puolen vuoden jälkeen ja koko sen ajan ap on ollut valmis vaihtamaan parempaan. En ihmettele reaktiota.
Kuka nyt ei parempaan vaihtaisi?
Rakastunut ja rakastava ihminen? Säälin kumppaniasi.
Miksi ihmeessä säälisit, kumppanini on paras minulle.
Jos ei olisi, vaihtaisin toki parempaan. Minä taas säälin sitä että sinulle olisi parempia kumppaneita mutta tyydyt huonompaan. Rakastunut ja rakastava ihminen?
Mitä enemmän selität, sitä vähemmän näyt ymmärtävän rakkaudesta. Nyt voit mennä näyttämään viestisi kumppanillesi. Tule kertomaan, mitä mieltä hän oli.
Olen pahoillani että olet joutunut tyytymään mieheen joka ei ole paras mahdollinen sinulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:lla on siis 2 moodia: seurustelu (joka muille on enemmänkin tapailua) tai avoliitto (=ap:lle avioliitto).
Seurustelu: pitää kestää 2-3 vuotta, saa etsiä parempaa, ei yhteenmuuttoa, kevyttä
Avoliitto: tarkoittaa ap:lle samaa kuin avioliitto vakavuusasteeltaan. Tällöin vasta viitsii selvittää parisuhteessa eteen tulevat haasteet, eikä etsi muita.
Ja mietit että miksi mies on järkyttynyt... Olisin minäkin, jos mieheni olisi parisuhteessa ollessamme laukonut tuollaista
Lainaatko tähän kohdan missä ap sanoo että tällöin hän vasta viitsii selvittää haasteet, tai että hän nyt etsii muita?
No mitäpä jos luet vaikka aloitustekstin ihan ajatuksella läpi. Sieltähän ne löytyy...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh. Useimmille seurustelu on jo vakavampaa. Jos miesystäväni olisi ilmoittanut puolen vuoden tapailun jälkeen kun sovittiin seurustelevamme että joo, ei hän vieläkään ole varma ja saattaa vaihtaa heti jos parempaa tulee eteen, olisin suuttunut ja parisuhde olisi ollut siinä. Toki terveessä suhteessa kyllä tiedostetaan että mitä vaan voi käydä ja että me olemme molemmat suhteessa omasta vapaasta halustamme.
Jos mieheni olisi sanonut yhteenmuuttaessamme että ei ole varma haluaako naimisiin, en olisi kyllä muuttanut yhteenkään. Jos yhteenmuuttaessa ei tuollaisesta vielä ole varma, on syytä vielä jatkaa seurustelua ja tutustumista.
Se on kuule ihan mitä yhdessä sovitaan. Kaikki ei mene naimisiin ollenkaan. Kyse on siitä, miten YHDESSÄ näistä keskustellaan ja YMMÄRRETÄÄNKÖ sitä toista. Nyt ap sanelee hänen vaatimuksiaan ymmärtämättä miehen näkökulmaa, vaikka moni täälläkin pitää miehen näkemyksiä ja tuntemuksia oikeutettuna. Eikö sen pitäisi avata ap:n silmiä edes hitusen? Eikö tule mieleen arvioida asioita vähän laajemmasta perspektiivistä? Ei. Minäminä ja mun perse.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonteva hetki parisuhdefilosofian avaamiselle tulee puolen vuoden jälkeen ja koko sen ajan ap on ollut valmis vaihtamaan parempaan. En ihmettele reaktiota.
Kuka nyt ei parempaan vaihtaisi?
Rakastunut ja rakastava ihminen? Säälin kumppaniasi.
Kukaanhan meisät ei kontrolloi miten palavasti rakastuu johonkuhun. Vaikka olisit suhteessa, niin saata rakastua suhteen ulkopuoliseen henkilöön.
Palveluita, etuja, yms yms ei tule seurusteluita, eikä parisuhteita ikävä. Etuilkoot ja palvelkoot muut toisiansa keskenään. Ei hitsi mihin on nykyaikana mennyt seurustelu, tapaaminen, fwb, ons, mitä kaikkea shittiä näitä nyt olikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:lla on siis 2 moodia: seurustelu (joka muille on enemmänkin tapailua) tai avoliitto (=ap:lle avioliitto).
Seurustelu: pitää kestää 2-3 vuotta, saa etsiä parempaa, ei yhteenmuuttoa, kevyttä
Avoliitto: tarkoittaa ap:lle samaa kuin avioliitto vakavuusasteeltaan. Tällöin vasta viitsii selvittää parisuhteessa eteen tulevat haasteet, eikä etsi muita.
Ja mietit että miksi mies on järkyttynyt... Olisin minäkin, jos mieheni olisi parisuhteessa ollessamme laukonut tuollaista
Lainaatko tähän kohdan missä ap sanoo että tällöin hän vasta viitsii selvittää haasteet, tai että hän nyt etsii muita?
Lopettaisit jo sinäkin.
Voit aina lopettaa itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luonteva hetki parisuhdefilosofian avaamiselle tulee puolen vuoden jälkeen ja koko sen ajan ap on ollut valmis vaihtamaan parempaan. En ihmettele reaktiota.
Kuka nyt ei parempaan vaihtaisi?
Rakastunut ja rakastava ihminen? Säälin kumppaniasi.
Miksi ihmeessä säälisit, kumppanini on paras minulle.
Jos ei olisi, vaihtaisin toki parempaan. Minä taas säälin sitä että sinulle olisi parempia kumppaneita mutta tyydyt huonompaan. Rakastunut ja rakastava ihminen?
Mitä enemmän selität, sitä vähemmän näyt ymmärtävän rakkaudesta. Nyt voit mennä näyttämään viestisi kumppanillesi. Tule kertomaan, mitä mieltä hän oli.
Olen pahoillani että olet joutunut tyytymään mieheen joka ei ole paras mahdollinen sinulle.
Mitä kumppanisi sanoi siihen että etsit koko ajan parempaa?
Mitä kumppanisi sanoo siihen että etä pidä häntä parhaana mahdollisena kumppanina sinulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:lla on siis 2 moodia: seurustelu (joka muille on enemmänkin tapailua) tai avoliitto (=ap:lle avioliitto).
Seurustelu: pitää kestää 2-3 vuotta, saa etsiä parempaa, ei yhteenmuuttoa, kevyttä
Avoliitto: tarkoittaa ap:lle samaa kuin avioliitto vakavuusasteeltaan. Tällöin vasta viitsii selvittää parisuhteessa eteen tulevat haasteet, eikä etsi muita.
Ja mietit että miksi mies on järkyttynyt... Olisin minäkin, jos mieheni olisi parisuhteessa ollessamme laukonut tuollaista
Lainaatko tähän kohdan missä ap sanoo että tällöin hän vasta viitsii selvittää haasteet, tai että hän nyt etsii muita?
No mitäpä jos luet vaikka aloitustekstin ihan ajatuksella läpi. Sieltähän ne löytyy...
Lainaahan kohta missä näin sanotaan, pitäisi olla helppo tehtävä jos niin kerran on kirjoitettu ;)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
LUE mitä ap kirjoittaa. Hän odottaa selvästi avioliittoa. Ei suostu avoliittoon. Kaiken pitää mennä hänen aikataulussaan, hänen tavallaan, hänen toiveiden mukaisesti.
Luemme. Ihan tyypillinen tapaus. Naisilla on tämä ainutlaatuinen oikeus selata alaspäin puhelimella postauksia. Kuvitellaanpa hetki sitä ensimmäistä miestä, joka pitkän parisuhteen päätteeksi meni yksin mökille, laittoi puut saunaan, katseli järveä, harkitsi ja mietti. Hän oli ollut pitkään aloittajan kanssa parisuhteessa uskollinen, mutta ymmärtää naisen perimmäisen luonteen. Hän pohti pitkään tällä kertaa yksin, ja mietti, että "hän ansaitsee avioliiton", meni pohdittuaan naisen luo ja ilmeisesti teki muuvinsa. "Okei, mennään sit."
Sillä välin nainen oli päättänyt "erota ilman kriisiä". Seuratkaa veljet ihan oikeasti tätä päätöksenteon prosessia. Se eka mies todennäköisesti väisti elämänsä bulletin, mutta kaikkihan me nämä ällät otetaan näiden kottaraisten kanssa. Rakennetaan niille vaatehuoneita nyssykköjä varten. Sinne ne menee pehmolelujen viereen. Kaikki nämä naiset on hemmoteltuja LAPSIA. Niillä ei ole ollu isää elämässä ohjaamassa naista, ja nyt ne tekee "itsenäisten, vahvojen naisten" päätöksiä, vauva palstalta opittiin, että "miehen kuuluu". Ja edelleen löytyy miehiä, jotka ovat aivopestyjä luulemaan, että "miehen kuuluu", ja se taloudellinen uhraus voi olla _vuosikymmeniä_ työtä ja roinaa, mikä laitetaan tällaisen aikuisen lapsen hääkuvasto- ja vaatehuone- ja sisustushaaveisiin.
Red Pill Uncle
Kuka sua on noin loukannut? Tämän takia nykyinen kertakäyttösuhdekulttuuri on erityisen vahingollinen: se aiheuttaa ennennäkemättömässä laajuudessa sukup ù oli vihaa. Kaikkein suurimpia vastakkaisen sukup vihaajia ovat eronneet ja sinkut.
Kyynisiä, vihaisia, loukattuja, haavoittuneita.
Ei ole hyväksi tämäkään suuntaus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh. Useimmille seurustelu on jo vakavampaa. Jos miesystäväni olisi ilmoittanut puolen vuoden tapailun jälkeen kun sovittiin seurustelevamme että joo, ei hän vieläkään ole varma ja saattaa vaihtaa heti jos parempaa tulee eteen, olisin suuttunut ja parisuhde olisi ollut siinä. Toki terveessä suhteessa kyllä tiedostetaan että mitä vaan voi käydä ja että me olemme molemmat suhteessa omasta vapaasta halustamme.
Jos mieheni olisi sanonut yhteenmuuttaessamme että ei ole varma haluaako naimisiin, en olisi kyllä muuttanut yhteenkään. Jos yhteenmuuttaessa ei tuollaisesta vielä ole varma, on syytä vielä jatkaa seurustelua ja tutustumista.
Se on kuule ihan mitä yhdessä sovitaan. Kaikki ei mene naimisiin ollenkaan. Kyse on siitä, miten YHDESSÄ näistä keskustellaan ja YMMÄRRETÄÄNKÖ sitä toista. Nyt ap sanelee hänen vaatimuksiaan ymmärtämättä miehen näkökulmaa, vaikka moni täälläkin pitää miehen näkemyksiä ja tuntemuksia oikeutettuna. Eikö sen pitäisi avata ap:n silmiä edes hitusen? Eikö tule mieleen arvioida asioita vähän laajemmasta perspektiivistä? Ei. Minäminä ja mun perse.
Ohis
Niinpä, kaikki ei mene, ap haluaa mennä naimisiin kun muuttaa yhteen. Nyt mies sanelee vaatimuksiaan ymmärtämättä ap:n näkökulmaa, eikö sen pitäisi avata silmiä edes hitusen? Eikö tule mieleen arvioida asioita vähän laajemmasta perspektiivistä? Ei. Minäminä ja mun perse.
Ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:lla on siis 2 moodia: seurustelu (joka muille on enemmänkin tapailua) tai avoliitto (=ap:lle avioliitto).
Seurustelu: pitää kestää 2-3 vuotta, saa etsiä parempaa, ei yhteenmuuttoa, kevyttä
Avoliitto: tarkoittaa ap:lle samaa kuin avioliitto vakavuusasteeltaan. Tällöin vasta viitsii selvittää parisuhteessa eteen tulevat haasteet, eikä etsi muita.
Ja mietit että miksi mies on järkyttynyt... Olisin minäkin, jos mieheni olisi parisuhteessa ollessamme laukonut tuollaista
Lainaatko tähän kohdan missä ap sanoo että tällöin hän vasta viitsii selvittää haasteet, tai että hän nyt etsii muita?
No mitäpä jos luet vaikka aloitustekstin ihan ajatuksella läpi. Sieltähän ne löytyy...
Lainaahan kohta missä näin sanotaan, pitäisi olla helppo tehtävä jos niin kerran on kirjoitettu ;)
T. Jaska Pankkaaja ;)
T: Haluan keskustella mielikuvituksestani ja tunteistani ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hän lähtee oma etu edellä.
Yhteen muuttaminen turvaa miehen edut. Hän saa kodinhoidon ja säännöllistä seksiä.
Avioliitto yleensä turvaa naisen edut, koska hän on usein se joka omistaa vähemmän ja pitää huolta sen toisen omaisuudesta (talosta, puutarhasta jne).
Lisäksi avioliitto turvaa lapsia. Puhukaa lapsista, hän ei varmaan halua niitäkään, kun olette muuttaneet yhteen.
Ja haluat ehkä isomman omistusasunnon perheelle, hän voi haluta vain vuokra-asunnon kahdelle lapsettomalle aikuiselle.
Pidä puolesi niissä asioissa mitkä on sinulle tärkeitä elämässä.
Nuo ovat elämänarvoja, ei vain parisuhdefilosofiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No huh. Useimmille seurustelu on jo vakavampaa. Jos miesystäväni olisi ilmoittanut puolen vuoden tapailun jälkeen kun sovittiin seurustelevamme että joo, ei hän vieläkään ole varma ja saattaa vaihtaa heti jos parempaa tulee eteen, olisin suuttunut ja parisuhde olisi ollut siinä. Toki terveessä suhteessa kyllä tiedostetaan että mitä vaan voi käydä ja että me olemme molemmat suhteessa omasta vapaasta halustamme.
Jos mieheni olisi sanonut yhteenmuuttaessamme että ei ole varma haluaako naimisiin, en olisi kyllä muuttanut yhteenkään. Jos yhteenmuuttaessa ei tuollaisesta vielä ole varma, on syytä vielä jatkaa seurustelua ja tutustumista.
Se on kuule ihan mitä yhdessä sovitaan. Kaikki ei mene naimisiin ollenkaan. Kyse on siitä, miten YHDESSÄ näistä keskustellaan ja YMMÄRRETÄÄNKÖ sitä toista. Nyt ap sanelee hänen vaatimuksiaan ymmärtämättä miehen näkökulmaa, vaikka moni täälläkin pitää miehen näkemyksiä ja tuntemuksia oikeutettuna. Eikö sen pitäisi avata ap:n silmiä edes hitusen? Eikö tule mieleen arvioida asioita vähän laajemmasta perspektiivistä? Ei. Minäminä ja mun perse.
Ohis
Niinpä, kaikki ei mene, ap haluaa mennä naimisiin kun muuttaa yhteen. Nyt mies sanelee vaatimuksiaan ymmärtämättä ap:n näkökulmaa, eikö sen pitäisi avata silmiä edes hitusen? Eikö tule mieleen arvioida asioita vähän laajemmasta perspektiivistä? Ei. Minäminä ja mun perse.
Ohis
Missään ei ole sanottu, että mies vaatii mitään. Miehen näkemys on eri kuin ap:n, mutta eihän mies ole mitään ultimatumeita tässä asettanut. Totta kai miehellä saa olla omat mielipiteensä. Sen nyt pitäisi olla selvää.
Älä ole nyt tyhmä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap ajatukset ihan järkeviä. Haluan itse elämänkumppanin johon aikanaan sitoutua vaikka avioliiton merkeissä. Sitten miettiä vaikka yhteenmuuttoa. Lapsia en halua kuten ei ap..kaan. Ja olen mies. niin ja nykyäänhän ei tarvitse asua yhdessä mutta ehkä se avioliitossa olisi hiukan outoa.
Vierailija kirjoitti:
Ap ajatukset ihan järkeviä. Haluan itse elämänkumppanin johon aikanaan sitoutua vaikka avioliiton merkeissä. Sitten miettiä vaikka yhteenmuuttoa. Lapsia en halua kuten ei ap..kaan. Ja olen mies. niin ja nykyäänhän ei tarvitse asua yhdessä mutta ehkä se avioliitossa olisi hiukan outoa.
Tuossa nyt ei olekaan mitään ihmeellistä, eikä siitä mitään kohua syntynytkään jos kyse olisi ollut vain tuosta avioliitosta.
Aloittajalla on aika looginen ja perusteltu lähestymistapa parisuhteeseen ja se on täysin päinvastainen kuin omani.
Itse näen, että ihmiseen sitoudutaan yhteisestä sopimuksesta. Alkuun voidaan tunnustustella, mutta kun muutetaan yhteen suhde syvenee ja samalla toista oppii tuntemaan paremmin. Jos sitten päätetään tehdä yhteisiä lapsia, kumppanin pitäisi olla sellainen, jonka kanssa kuvittelisi elävänsä lopun elämäänsä. Naimisiinmeno tai kihlat eivät merkkaa itselleni mitään vaan ovat vain ulkoisia tekijöitä, joilla on aika vähän tekemistä rakkauden tai sitoutumisen kanssa. Mä myös näen, että tarvittaessa kumppanista ja rakastetusta voi erota, jos vuosien aikana kasvetaan erilleen, toista ei tarvitse tuomita elinikäiseen kärsimykseen, jos parisuhde ei toimi. Me olemme vapaita valitsemaan koko elämämme ajan. Naimisiinmeno tai kihlaus ahdistaa itseäni, mutta millekään sille ei ole tarvetta, sillä elätän itseni ja lapseni mainiosti myös itse, jos sellainen tilanne tulee.
t: nainen parisuhteessa yli 10 vuotta ja yksi lapsi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli ap:lla on siis 2 moodia: seurustelu (joka muille on enemmänkin tapailua) tai avoliitto (=ap:lle avioliitto).
Seurustelu: pitää kestää 2-3 vuotta, saa etsiä parempaa, ei yhteenmuuttoa, kevyttä
Avoliitto: tarkoittaa ap:lle samaa kuin avioliitto vakavuusasteeltaan. Tällöin vasta viitsii selvittää parisuhteessa eteen tulevat haasteet, eikä etsi muita.
Ja mietit että miksi mies on järkyttynyt... Olisin minäkin, jos mieheni olisi parisuhteessa ollessamme laukonut tuollaista
Lainaatko tähän kohdan missä ap sanoo että tällöin hän vasta viitsii selvittää haasteet, tai että hän nyt etsii muita?
No mitäpä jos luet vaikka aloitustekstin ihan ajatuksella läpi. Sieltähän ne löytyy...
Lainaahan kohta missä näin sanotaan, pitäisi olla helppo tehtävä jos niin kerran on kirjoitettu ;)
En ole palvelijasi. Koen, että riittää kun kerroin sinulle mistä kaipaamasi tiedot löytyvät. On oma asiasi luetko aloituksen vai et.
Vierailija kirjoitti:
Hän lähtee oma etu edellä.
Yhteen muuttaminen turvaa miehen edut. Hän saa kodinhoidon ja säännöllistä seksiä.
Avioliitto yleensä turvaa naisen edut, koska hän on usein se joka omistaa vähemmän ja pitää huolta sen toisen omaisuudesta (talosta, puutarhasta jne).
Lisäksi avioliitto turvaa lapsia. Puhukaa lapsista, hän ei varmaan halua niitäkään, kun olette muuttaneet yhteen.
Ja haluat ehkä isomman omistusasunnon perheelle, hän voi haluta vain vuokra-asunnon kahdelle lapsettomalle aikuiselle.Pidä puolesi niissä asioissa mitkä on sinulle tärkeitä elämässä.
Nuo ovat elämänarvoja, ei vain parisuhdefilosofiaa.
Herranjumala. Mitä vuotta nyt eletäänkään? Avoliitossa nainen hoitaa kodin ja mies saa seksiä? Mies omistaa talon ja puutarhan joita nainen hoitaa, omistamatta niitä itse?
Miten minä elän ihan erilaisessa maailmassa. Sellaisessa, jossa 2 ihmistä omistaa kotinsa yhdessä ja osallistuvat sen ylläpitoon yhdessä. Seksiä saa kyllä elämässä ilman mitään avoliittojakin.
Ei ap sun "suhde" ole seurustelua vaan tuo on vasta tapailua sun kannalta. Seurustelu on jo vakavaa, tapailu on kevyttä. En kyllä näe tulevaisuutta teidän "suhteella".
Niinpä, ja koska itellä i on paras mahdollinen, ei tätä ongelmaa ole, toisin kuin sinulla, joka voi milloin tahansa löytää paremman.