Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä järkyttyi parisuhdefilosofiastani
17.05.2022 |
Ollaan seurusteltu puoli vuotta ja käytiin nyt viikonloppuna keskustelua siitä mitä molemmat odottavat suhteelta, tulevaisuudelta jne. Olemme hieman eri kartalla...
Mies itse olettaa, että seurustelu itsessään on merkki siitä että suhde on vakava. Hänen mielestään tämän enempää ei tarvitse sitoutua, mutta haluaisi muuttaa yhteen nyt kesän aikana. Itse taas olen vähän eri linjoilla.
Minulle seurustelu on ns. tarkasteluajanjakso, jolloin nautitaan tietty ensihuumasta, mutta myös pidetään ehdollisena että onko tämä nyt ihminen johon on hyvä sitoutua tosissaan.
Otan itse seurustelun aika kevyesti, pettäminen ei tietenkään koskaan tule kuuloonkaan, mutta jos toisesta paljastuu epämiellyttäviä puolia, suhde alkuhuuman laannuttua latistuu liian arkiseksi tms niin seurusteluvaiheessa on sopivaa nostaa niinsanotusti kytkintä matalalla kynnyksellä. Oletan, että seurustellessa ei aktiivisesti etsitä muita, mutta mikäli jotain parempaa kävelee eteen, on ok päättää suhde ja aloittaa uusi. En siis näe seurustelua vielä varsinaisena sitoutumisena, enemmänkin suhteen koeaikana. Seurusteluvaiheessa näen, että kumpikin hoitaa oman kotinsa ja taloutensa, ne pidetään erillään.
Sitten taas jos päätetään sitoutua oikeasti pariskunnaksi, niin sitten sitoudutaan kunnolla ja molemmat panostavat suhteeseen enemmän. Sitten vasta muutetaan yhteen ja aletaan elämään yhteistä elämää johon kuuluu mm naimisiinmeno ja sen jälkeen vasta ollaan siinä oletuksessa että yhdessä pysytään loppuun asti ja ongelmat pyritään ratkaisemaan sen sijaan että lähdetään kävelemään suhteesta.
Jos olen tyttöystävä, otan suhteen kevyesti, jos olen vaimo otan suhteen vakavasti. Mielestäni tämä on hyvä ja selkeä filosofia.
Mies on nyt kiukutellut tuon keskustelun jälkeen, koska oletti saavansa vaimoasteisen sitoutumisen antamalla itse minulle vain poikaystävä-asteisen sitoutumisen. Hän ei osaa sanoa mikä tuossa on niin väärin ja ahdistavaa. Hän ei halua että voin erota hänestä "liian kevyin perustein", mutta hän ei myöskään halua kenties koskaan sitoutua virallisesti enempää kuin se yhteenmuutto, johon hänellä taas tuntuu olevan hirveä kiire. Itsehän siis koen että seurustelun olisi hyvä kestää ainakin se 2-3 vuotta jotta selviää, onko alkuhuuman jälkeen mitään jäljellä.
(Lapsia ei ole tulossa, joten ei biologisia aikarajoja)
Kommentit (562)
Vierailija kirjoitti:
Olen samoilla linjoillasi kanssa. Ehkä vähän "vakavammin" suhtaudun itse seurusteluun, mutta asia on juuri niin kuin ajattelet, jos haluaa sitoutua, niin sitten sitoudutaan kunnolla. Jotkut miehet eivät kykene antamaan mitään vastineeksi naisen sitoutumisesta. Sitten nainen pyörittää jotain avosuhdeviritystä jossakin läävässä nostaen kelan tukia, koska miehen rahoja ei saa perheen perustamiseksi käyttää mutta miehen pitää silti saada miehen oikeudet, eli säännöllistä seksiä ja paapomista naiselta.
Miksi nainen (kuka nainen?) asuu jossain läävässä? Miksi hänellä ei ole kiva, kaunis koti? Miksi hän nostaa Kelan tukia eikä käy töissä? Ap ei halunnut lapsia, joten lapsiperhe-etuuksista ei liene kysymys. Ja jos on puhe jostain muusta naisesta, joka haluaa lapsia, niin miksi hän ei jaa hoitovapaita puoliksi lapsen isän kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä näitä on nähty, kun on muutettu kiireellä yhteen ja pari vuotta saatetaan väkisin elää tuhoisassa suhteessa, kun ei kehtaa myöntää, että epäonnistui eikä se muuttaminen olekaan ihan niin helppoa. Kyllä se niin on, että pitää tuntea kunnolla, jos haluaa jakaa talouden. Sieltä saattaa tulla yllärinä kaikenmaailman ulosottovelkoja, elämänhallinnan ongelmia, väkivaltaa jne. Been there.
Vierailija kirjoitti:
Mä näen seurustelun vakavana, eikä silloin enää "katsella, jos parempi tulee vastaan". Ainahan ihmissuhteessa on silti se mahdollisuus, että toinen pettää tai jättää, mutta tietoisesti paremman odottelu kuulostaa oudolta. Mut mä seurustelenkin vain sellaisten ihmisten kanssa, joihin olen päätä pahkaa rakastunut, en tyydy kenenkään, jota en halua intohimoisesti.
Tässäpä se tuli, suosittelen kaikille parisuhdefilosofiaa jossa ollaan kumppanin kanssa vain silloin, kun halutaan olla sen kumppanin kanssa eikä tee mieli katsella parempaa. Yhteenmuuttoja sun muita ei silloinkaan tarvitse eikä ole aiheellista kiirehtiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samoilla linjoillasi kanssa. Ehkä vähän "vakavammin" suhtaudun itse seurusteluun, mutta asia on juuri niin kuin ajattelet, jos haluaa sitoutua, niin sitten sitoudutaan kunnolla. Jotkut miehet eivät kykene antamaan mitään vastineeksi naisen sitoutumisesta. Sitten nainen pyörittää jotain avosuhdeviritystä jossakin läävässä nostaen kelan tukia, koska miehen rahoja ei saa perheen perustamiseksi käyttää mutta miehen pitää silti saada miehen oikeudet, eli säännöllistä seksiä ja paapomista naiselta.
Miksi nainen (kuka nainen?) asuu jossain läävässä? Miksi hänellä ei ole kiva, kaunis koti? Miksi hän nostaa Kelan tukia eikä käy töissä? Ap ei halunnut lapsia, joten lapsiperhe-etuuksista ei liene kysymys. Ja jos on puhe jostain muusta naisesta, joka haluaa lapsia, niin miksi hän ei jaa hoitovapaita puoliksi lapsen isän kanssa?
ei nainen voi synnytyksen jälkeen heti mennä töihin. silloin mies elättää perheen.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan kannata muuttaa yhteen vasta seurusteluvaiheessa.
Joutuu vain tekemään vaimopalveluksia saamatta vaimouden hyötyjä.
Mitä ihmettä näm pavelukset ja hyödyt on? Kuulostaa todella vanhanaikaiselta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies oletti, että olet vakavasti kiinnostunut, ja pettyi kun et ollutkaan. Tämä on hyvin tavallista, miehet ovat yleensä selvästi romanttisempia kuin naiset edes pystyvät kuvittelemaan. Pidä sitä hyvänä, kyllä se vielä pettymyksestään toipuu.
Missä tämä romanttisuus näkyy? Kun ei ole vielä tullut vastaan. Ei kun, jos mietin omaa pitää avoliittoani, niin kyllä mies osti ulkomailta tuliaisiksi kahvimukit joissa on prinssi ja prinsessa ja lopulta hän ehdotti avioliittoakin kun meillä oli lapsi. Itse asiassa hän taisi sanoa rakastavansa, koska hänellä oli tapana laulaa Ootte kiero, sekä rontti. Minä vain en ottanut sitäkään todesta, koska se ei näkynyt arjessa.
Ei pystytty pitämään kämppää järjestyksessä vaikka erillään asuessa molemmilla oli siistinpuoleista, kehittelin yritelmiä toimintatavoiksi ja hän sanoi kaikkeen juu eikä noudattanut niitä päivääkään. Koin hänen sabotoivan tahallaan, ja niin hän jälkikäteen tunnustikin tehneensä. Hänellä kun oli toive, että minä olin toiminut juuri tietyllä tavalla joka ei minulle koskaan selvinnyt, ja kaikki mikä hänestä johti siitä ihannekuviosta poispäin oli vastenmielistä ja ärsyttävää, mutta haluamaansa hän ei voinut pyytää koska sittenhän se olisi ollut falskia. Lopulta koin, että olen kummitusjunassa ja naamalle läsähtää hämähäkinseittiä ja joku nauraa häijysti, mutta ketään ei näy. Kauhuromantiikkaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen samoilla linjoillasi kanssa. Ehkä vähän "vakavammin" suhtaudun itse seurusteluun, mutta asia on juuri niin kuin ajattelet, jos haluaa sitoutua, niin sitten sitoudutaan kunnolla. Jotkut miehet eivät kykene antamaan mitään vastineeksi naisen sitoutumisesta. Sitten nainen pyörittää jotain avosuhdeviritystä jossakin läävässä nostaen kelan tukia, koska miehen rahoja ei saa perheen perustamiseksi käyttää mutta miehen pitää silti saada miehen oikeudet, eli säännöllistä seksiä ja paapomista naiselta.
Miksi nainen (kuka nainen?) asuu jossain läävässä? Miksi hänellä ei ole kiva, kaunis koti? Miksi hän nostaa Kelan tukia eikä käy töissä? Ap ei halunnut lapsia, joten lapsiperhe-etuuksista ei liene kysymys. Ja jos on puhe jostain muusta naisesta, joka haluaa lapsia, niin miksi hän ei jaa hoitovapaita puoliksi lapsen isän kanssa?
ei nainen voi synnytyksen jälkeen heti mennä töihin. silloin mies elättää perheen.
Niin? Sitä jaksoa kutsutaankin äitiyslomaksi, ainakin nykyisin, en tiedä mitä uudistus tuo tullessaan. Mutta miksi se äiti tekee Kelan tuilla läävään lapsia? Ja miksi hän ei palaa töihin esimerkiksi 9-12 kk kuluttua jolloin lapsen isä vuorostaan jää kotiin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni oudoksuttaa tuollainen käytös, että seurustelun aikana katsellaan muita. Ei jatkoon.
Valitettavasti aika moni mies haluaa muuttaa yhteen siksi,että saisi jonkun laittamaan ruokaa ja siivoamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n filosofiasta puuttui sellainen keskeinen asia kuin tunteet. Ei se paljon viestinyt alkuhuumasta tai muustakaan huumasta. Tuossa parisuhteen vaiheessa pitäisi olla rakastumisen tunteet syvimmillään ja pää hattarapilvessä (ja juuri siksi, ei kannata sännätä yhteen vaan nauttia yhdessäolon hetkistä ja niistä rakastumisen tunteista). Kesä on tulossa, luulisi, että tuossa vaiheessa päässä pyörisi yhteiset kesäsuunnitelmat ja ensimmäisen yhteisen kesän odotus eikä tuollaiset "filosofiat".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan kannata muuttaa yhteen vasta seurusteluvaiheessa.
Joutuu vain tekemään vaimopalveluksia saamatta vaimouden hyötyjä.Mitä ovat nämä vaimouden hyödyt? :D
Tai ne vaimopalvelukset? LOLOL!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap tarkentaa tilanteita:
Olen siis ihminen, joka pitää kotinsa siistinä, suhtautuu aika intohimoisesti ruoanlaittoon ja vieläpä suhteellisen seksuaalinen eikä edellisissä pitkissäkään suhteissani ole ollut kuivia kausia. Lisäksi minulla on oikein hyvät tulot ja perintönä saatua omaisuutta (mm. Kaunis kesämökki)
Olin aiemmin kuuden vuoden avosuhteessa jossa olin ns. "Ikuisuustyttöystävä". Haaveilin kosinnasta ja häistä, mutta minun haaveeni (pienemmätkin) olivat aina toissijaisia. Lopulta tajusin että ne ovat toiselle yhdentekeviä koska hän sai "vaimopalvelut" antamatta mitään takaisin. Seksiä oli liki päivittäin, koti siisti, lämmin ruoka pöydässä, poikien kanssa viikonloppuisin minun kesämökkini saunoineen käytössä ilman että edes tarvitsi kysyä ja lisäksi asumiskulut olivat edulliset (minun asuntoni, ex maksoi vain puolikkaan yhtiövastikkeesta ja sähkölaskut, vesimaksut jne maksettiin vuorotellen.
Vastineeksi olisin toivonut romantiikkaa. Että mies olisi vienyt välillä ulos syömään, tuonut joskus kukkia, halunnut vaimokseen. Mutta kaikki nämä olivat liikaa vaadittu. Ex myös järkyttyi kun eropäätös tuli yllättäen ja ilman mitään ns. "Kriisiä". Kyllästyin vain olemaan tyttöystävä. Ex tiesi kyllä toiveeni ja haaveeni mutta vasta kun jätin hänet, alkoi tapahtua. Ja sitten oli liian myöhäistä.
Enää en tuohon ansaan mene. En sitoudu suhteeseen joka on kuin yrityskumppanuus, sitoudun suhteeseen joka on romanttinen parisuhde.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti aika moni mies haluaa muuttaa yhteen siksi,että saisi jonkun laittamaan ruokaa ja siivoamaan.
Yhtä lailla kiire on nykyisin monilla naisillakin. Olen tältäkin palstalta lukenut useampaan kertaan, kuinka vasta saman katon alla oppii tuntemaan toisen eli avoliiton sijaan nähdään yhdessäasuminen kokeiluna. Mikäs siinä, jos on nuori opiskelija, joka asuu jossain opiskelijakämpässä tai vastaavaa, mutta jos on aikuinen ihminen, jolla on viihtyisä, kaunis koti; on asettunut tiettyyn kaupunkiin tai kaupunginosaan; on työpaikka siellä, ystävät jne, silloin on aika hulluutta luopua kaikesta vain päästäkseen äkkiä jonkun kanssa saman katon alle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pidän seurustelua sikäli vakavana, että ei katsella enää muita ja odoteta parempaa ilmestyvän. Toki suhde voi päättyä kumman tahansa ospyolen aloitteesta ja suhteesta on hyväksyttyä lähteä. Mulle seurustelun alussa asutaan erilleen omissa asunnoissa mutta on se silti mulle vakavaa ja yhteisiä suunnitelmia jne. Yhteenmuutto on ollut ehkä parin vuoden jälkeen. Toki jos seurustellessa tulee esiin piirteitä, joista en pidä tai asioita jotka on mulle este niin päätän suhteen. Kutsun tuota sun kuvaamaa katseluvaihetta tapailuksi. Eli silloin voi käydä muiden kanssa treffeillä, tutustua ihmiseen ja viettää rentoa aikaa mutta ei olla vielä pariskunta. Naimisiin meno on mulle suurin sitoumus, jossa on juridisiakin etuja. Itse toivon meneväni naimisiin vain kerran, mutta en tuomitse eroa, jos se on tilanteessa ainoa vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Valitettavasti aika moni mies haluaa muuttaa yhteen siksi,että saisi jonkun laittamaan ruokaa ja siivoamaan.
Juuri näin. Ei ole tavatonta, että edellinen nainen tekee lähtöä ja uusi on jo odottamassa oven takana. Yleensä se menee juuri näin päin, että nainen muuttaa miehen asuntoon ja mies on lähes juuri eronnut. Sitten sillä miehellä onkin ulosottovelkoja eikä osaa edes pesukonetta käyttää ja se tulee naiselle yllätyksenä. Etenkin naisten kannattaa odottaa ja tarkastella mikä se on miehiään ja kuinka pitkä aika erosta on.
Vierailija kirjoitti:
Olen samoilla linjoillasi kanssa. Ehkä vähän "vakavammin" suhtaudun itse seurusteluun, mutta asia on juuri niin kuin ajattelet, jos haluaa sitoutua, niin sitten sitoudutaan kunnolla. Jotkut miehet eivät kykene antamaan mitään vastineeksi naisen sitoutumisesta. Sitten nainen pyörittää jotain avosuhdeviritystä jossakin läävässä nostaen kelan tukia, koska miehen rahoja ei saa perheen perustamiseksi käyttää mutta miehen pitää silti saada miehen oikeudet, eli säännöllistä seksiä ja paapomista naiselta.
Häh?
Missä ihmeen läävässä nainen pakotetaan asumaan, kelan tukia nostaen? Oletteko te vähän sekaisin?
Mitä paapomista? Asutteko Afghanistanissa?
Luin aloituksen, eikä siinä ollut mitään filosofiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies oletti, että olet vakavasti kiinnostunut, ja pettyi kun et ollutkaan. Tämä on hyvin tavallista, miehet ovat yleensä selvästi romanttisempia kuin naiset edes pystyvät kuvittelemaan. Pidä sitä hyvänä, kyllä se vielä pettymyksestään toipuu.
Missä tämä romanttisuus näkyy? Kun ei ole vielä tullut vastaan. Ei kun, jos mietin omaa pitää avoliittoani, niin kyllä mies osti ulkomailta tuliaisiksi kahvimukit joissa on prinssi ja prinsessa ja lopulta hän ehdotti avioliittoakin kun meillä oli lapsi. Itse asiassa hän taisi sanoa rakastavansa, koska hänellä oli tapana laulaa Ootte kiero, sekä rontti. Minä vain en ottanut sitäkään todesta, koska se ei näkynyt arjessa.
Ei pystytty pitämään kämppää järjestyksessä vaikka erillään asuessa molemmilla oli siistinpuoleista, kehittelin yritelmiä toimintatavoiksi ja hän sanoi kaikkeen juu eikä noudattanut niitä päivääkään. Koin hänen sabotoivan tahallaan, ja niin hän jälkikäteen tunnustikin tehneensä. Hänellä kun oli toive, että minä olin toiminut juuri tietyllä tavalla joka ei minulle koskaan selvinnyt, ja kaikki mikä hänestä johti siitä ihannekuviosta poispäin oli vastenmielistä ja ärsyttävää, mutta haluamaansa hän ei voinut pyytää koska sittenhän se olisi ollut falskia. Lopulta koin, että olen kummitusjunassa ja naamalle läsähtää hämähäkinseittiä ja joku nauraa häijysti, mutta ketään ei näy. Kauhuromantiikkaa?
Pahoittelut että sinä tyrit kumppaninvalinnan noin pahasti ja jostain jumalan syystä vielä lapsenkin siihen pullautit. Kannattanee napata tuosta ap:n filosofiasta ensi kertaan se vähän pidempi tutustumisjakso ja oikeasti käyttää se mieheen tutustumiseen. Sinun mokasi kun ei kuitenkaan tarkoita, etteikö parempiin valintoihin pystyville ole niitä hyviä ja romanttisiakin miehiä tarjolla.
Kuulostaa siltä, ettet ole rakastunut mieheen ja intohimokin aika latteaa. Ajattelet suhteen hyötynä, et rakkautena.
Ap on on samis minun kanssani. Eli olen täysin samaa mieltä kuin ap.
Pidä pintasi vain, itse en pitänyt vaan ajauduin suhteeseen jossa meillä on yhteinen asuntolaina, mutta häitä ei ole tulossa. Häitä ei siis tule siksi koska minä en niitä enää halua :D