Lue keskustelun säännöt.
Miesystävä järkyttyi parisuhdefilosofiastani
17.05.2022 |
Ollaan seurusteltu puoli vuotta ja käytiin nyt viikonloppuna keskustelua siitä mitä molemmat odottavat suhteelta, tulevaisuudelta jne. Olemme hieman eri kartalla...
Mies itse olettaa, että seurustelu itsessään on merkki siitä että suhde on vakava. Hänen mielestään tämän enempää ei tarvitse sitoutua, mutta haluaisi muuttaa yhteen nyt kesän aikana. Itse taas olen vähän eri linjoilla.
Minulle seurustelu on ns. tarkasteluajanjakso, jolloin nautitaan tietty ensihuumasta, mutta myös pidetään ehdollisena että onko tämä nyt ihminen johon on hyvä sitoutua tosissaan.
Otan itse seurustelun aika kevyesti, pettäminen ei tietenkään koskaan tule kuuloonkaan, mutta jos toisesta paljastuu epämiellyttäviä puolia, suhde alkuhuuman laannuttua latistuu liian arkiseksi tms niin seurusteluvaiheessa on sopivaa nostaa niinsanotusti kytkintä matalalla kynnyksellä. Oletan, että seurustellessa ei aktiivisesti etsitä muita, mutta mikäli jotain parempaa kävelee eteen, on ok päättää suhde ja aloittaa uusi. En siis näe seurustelua vielä varsinaisena sitoutumisena, enemmänkin suhteen koeaikana. Seurusteluvaiheessa näen, että kumpikin hoitaa oman kotinsa ja taloutensa, ne pidetään erillään.
Sitten taas jos päätetään sitoutua oikeasti pariskunnaksi, niin sitten sitoudutaan kunnolla ja molemmat panostavat suhteeseen enemmän. Sitten vasta muutetaan yhteen ja aletaan elämään yhteistä elämää johon kuuluu mm naimisiinmeno ja sen jälkeen vasta ollaan siinä oletuksessa että yhdessä pysytään loppuun asti ja ongelmat pyritään ratkaisemaan sen sijaan että lähdetään kävelemään suhteesta.
Jos olen tyttöystävä, otan suhteen kevyesti, jos olen vaimo otan suhteen vakavasti. Mielestäni tämä on hyvä ja selkeä filosofia.
Mies on nyt kiukutellut tuon keskustelun jälkeen, koska oletti saavansa vaimoasteisen sitoutumisen antamalla itse minulle vain poikaystävä-asteisen sitoutumisen. Hän ei osaa sanoa mikä tuossa on niin väärin ja ahdistavaa. Hän ei halua että voin erota hänestä "liian kevyin perustein", mutta hän ei myöskään halua kenties koskaan sitoutua virallisesti enempää kuin se yhteenmuutto, johon hänellä taas tuntuu olevan hirveä kiire. Itsehän siis koen että seurustelun olisi hyvä kestää ainakin se 2-3 vuotta jotta selviää, onko alkuhuuman jälkeen mitään jäljellä.
(Lapsia ei ole tulossa, joten ei biologisia aikarajoja)
Kommentit (562)
Ohimennen huomautettuna: Yhdysvalloissa eron jälkeen voit joutua maksamaan elatusmaksua myös exälle, joten vertaaminen ontuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin näin avioliitossakin vaihdan jos parempi tulee vastaan. Elämä on liian lyhyt huonompaan suhteeseen. Onhan se tyhmää tyytyä nykyiseen jos parempaakin saa. Aivan käsittämätöntä ajattelua. Suurin osa avioliitoista päättyy kuitenkin eroon, joten sehän on jo tyhmää ajatella oikeasti olevansa loppuelämää toisen kanssa.
Tämä sama tietysti molemmin päin. Miehenä tein laulun sanoin "paskat kaikesta nakkaa, vaihtoi lennosta akkaa". Kyseessä oli siis tapaus jossa miehenä pidin huolta itsestäni, urheillen ja nainen taas sormuksen jälkeen paisui kuin pullataikina. Ei auttanut maanittelut yhteiselle lenkille, ei salille ei mihinkään. Aina oli töissä ollut niin rankkaa että piti sipsipussin kanssa oikaista sohvalle. Vaikka se ulkonäkö ei suhteessa olekaan enää niin tärkeää se yhteinen tekeminen ja harrastaminen on. Nykyisessä suhteessa ei tarvitse maanitella lenkille, tosin välillä vastaehdotus sisäliikunnasta vie voiton. Pitäkää itsestänne huolta, sitä kukaan ei tee teidän puolesta.
Joku kysyi vaimouden hyötyjä. No ihan alkuun tietysti häät ja sormus! Kukapa ei häitä haluaisi. Kyllä se vaan jotain merkitsee tunnustaa sitoutumisensa julkisesti kummankin suvun edessä ja usein vielä Jumalankin. On se eri tason sitoutuminen kuin avoliitto, joka on kahdenvälinen kauppa.
Minulle ainakin olisi tärkeää, että mieheni sitoutuu minuun myös yhteiskunnan tasolla, ei vain meidän välisesti.
Vaimon status on tietyissä piireissä parempi kuin avovaimon. Jos olet vaan tyttöystävä, ei sulle välttämättä edes ilmoiteta sairaalasta jos miehellesi sattuu jotain, kun ei sun nimi ole missään papereissa.
Matkaillessa konservatiivisissa maissa on helpompaa jos on rouva.
Erityisesti, jos on aikomus tehdä lapsia on hullua olla menemättä naimisiin. Jos ei mies uskalla naimisiin, ei se kestä perhe-elämääkään.
No, mies koki, ettei ole sinulle kovinkaan tärkeä, voit tuosta vaan lempata hänet. Hylätyksi tulemisen pelko aktivoitui. Siinä mielessä ymmärrän miestä.
Mutta sinun kantasi sitoutumiseen on kuitenkin paljon järkevämpi ja toimivampi. Et ehkä pelkää hylätyksi tulemista kuten miesystäväsi. Otat asiat realistisesti, jos suhde ei toimi niin erotaan ja tämän takia on hyvä ensin katsoa asiaa jonkin aikaa ennen kuin sitoutuu. Mutta kun sitten sitoudut, sitoudut aidoimmin ja pysyvämmin. Sitoutumiseen on käytetty järkeä, aikaa ja harkintaa eikä rynnittyä sitoutumaan vain hylätyksitulemisen pelosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin, sinä sanoit että kalliimmaksi tulee miehelle. En minä voi sinua omissa epäloogisuuksissasi auttaa, setärakas. Turhaan sinä niitä minuun peilaat.
Ja onko lähdettä tälle että naiset eivät halua liittoa jossa on 2 ihmistä mukana? Ai ei? Sen jo tiesinkin.
Söpö on akka, kun vänkää. :) Kävin ulkona pihassa lepäämässä ja söin jäätelön, vanhan sedän aivot alkaa tekee jo virheitä ihan varmasti. Tiiät itte sitten joskus. Mut minä sanoin, että "miehet maksaa enemmän avioliitosta". Sinä sanoit siihen, että "naiset maksaa enemmän lapsista" haukuit lyttyyn ja käskit googlaamaan pöytäkoneella hitaasti, koska olen vanha setämies. :) Minä sanoin siihen, että en ole koskaan esittänyt sitä väitettä. Kerroin sulle, että edelleen miehet maksaa enemmän, koska ne maksaa talot, sähköt, vedet, autot perinteisesti. Ne on perheen menoja. Sä sanoit, että mä oon väärässä, ja mun olisi pitänyt osata mystisesti osata googlata tällainen asia. Mun mielestä kauheen söpöä. Tykkään epäloogisista naisista. Ootte ihania.
Mikä mun väitteistä on epätosi. a. miehet maksaa enemmän. Millä ajatuksenluvulla mun pitäis osata googlata, että naiset maksaa lapsien kuluista enemmän? Ihana nainen. Entäs matkustus tai pysäköinti? Entäs sukkahousut? Niissäkin te maksatte enemmän. Meen googlaan nyt paljonko miehillä menee sukkahousuihin, odota....
Red Pill Uncle
Kerrotko vielä missä haukuin sut lyttyyn ja käskin googlettaa hitaasti? :D Olet jotenkin sympaattinen hahmo.
Jos puhutaan perheen kuluista, naiset maksavat lapsista enemmän. Sitä en tiedä mitä avioliitosta maksaminen tarkoittaa. Suomessa perinteisesti taloihin sun muihin kuluihin osallistuu 2 työssäkäyvää ihmistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin näin avioliitossakin vaihdan jos parempi tulee vastaan. Elämä on liian lyhyt huonompaan suhteeseen. Onhan se tyhmää tyytyä nykyiseen jos parempaakin saa. Aivan käsittämätöntä ajattelua. Suurin osa avioliitoista päättyy kuitenkin eroon, joten sehän on jo tyhmää ajatella oikeasti olevansa loppuelämää toisen kanssa.
Miksi olet mennyt naimisiin muun kuin parhaan kanssa? Otit vaan jonkun, joka oli saatavilla ja suunnilleen samassa elämäntilanteessa? Minä ainakin ajattelen, että puolisoni on se paras. Vaikka hänessä on huonojakin puolia, hän on minulle juuri paras: Paras ystäväni, jonka seurassa minustakin tulee paras versio itsestäni. En mitenkään osaa ajatella, että tulisi parempi vastaan. Tällaisessa suhteessa on vielä vuosien jälkeenkin vaaleanpunaiset lasit silmillä.
Vierailija kirjoitti:
Ei todellakaan kannata muuttaa yhteen vasta seurusteluvaiheessa.
Joutuu vain tekemään vaimopalveluksia saamatta vaimouden hyötyjä.
Kerrotko mitä nuo vaimouden hyödyt ovat? Yhteinen tili jonka mies täyttää, vai?
Olet oikeassa, ei todellakaan kannata mikään, missä tehdään sopimuksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerrotko vielä missä haukuin sut lyttyyn ja käskin googlettaa hitaasti? :D Olet jotenkin sympaattinen hahmo.
Jos puhutaan perheen kuluista, naiset maksavat lapsista enemmän. Sitä en tiedä mitä avioliitosta maksaminen tarkoittaa. Suomessa perinteisesti taloihin sun muihin kuluihin osallistuu 2 työssäkäyvää ihmistä.
Hei taas söpö. :) AvioliitoSSA.
*vänkäystauolla*
Red Pill Uncle
Ei tämä nyt muuttanut mitään, paappo. :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap tarkentaa tilanteita:
Olen siis ihminen, joka pitää kotinsa siistinä, suhtautuu aika intohimoisesti ruoanlaittoon ja vieläpä suhteellisen seksuaalinen eikä edellisissä pitkissäkään suhteissani ole ollut kuivia kausia. Lisäksi minulla on oikein hyvät tulot ja perintönä saatua omaisuutta (mm. Kaunis kesämökki)
Olin aiemmin kuuden vuoden avosuhteessa jossa olin ns. "Ikuisuustyttöystävä". Haaveilin kosinnasta ja häistä, mutta minun haaveeni (pienemmätkin) olivat aina toissijaisia. Lopulta tajusin että ne ovat toiselle yhdentekeviä koska hän sai "vaimopalvelut" antamatta mitään takaisin. Seksiä oli liki päivittäin, koti siisti, lämmin ruoka pöydässä, poikien kanssa viikonloppuisin minun kesämökkini saunoineen käytössä ilman että edes tarvitsi kysyä ja lisäksi asumiskulut olivat edulliset (minun asuntoni, ex maksoi vain puolikkaan yhtiövastikkeesta ja sähkölaskut, vesimaksut jne maksettiin vuorotellen.
Vastineeksi olisin toivonut romantiikkaa. Että mies olisi vienyt välillä ulos syömään, tuonut joskus kukkia, halunnut vaimokseen. Mutta kaikki nämä olivat liikaa vaadittu. Ex myös järkyttyi kun eropäätös tuli yllättäen ja ilman mitään ns. "Kriisiä". Kyllästyin vain olemaan tyttöystävä. Ex tiesi kyllä toiveeni ja haaveeni mutta vasta kun jätin hänet, alkoi tapahtua. Ja sitten oli liian myöhäistä.
Enää en tuohon ansaan mene. En sitoudu suhteeseen joka on kuin yrityskumppanuus, sitoudun suhteeseen joka on romanttinen parisuhde.
Eli sen sijaan, että olisit kertonut miehelle kaipaavasi suhteeseenne romantiikkaa, sinä ilmaisit hänelle pitäväsi jatkuvasti silmät auki parempien varalta. Sillä tavallahan sitä romantiikkaa suhteeseen saa...
Ei, kyllä tuossa keskustelussa tuli hyvin selvästi ilmi myös odotukseni romantiikasta. Sitä romantiikkaa on yksinkertaisesti oltava ja sen on oltava pysyvä elementti. Siksi mieluiten 2-3 vuoden seurustelu ennen edes sitä yhteenmuuttoa. Jokainen pystyy feikkaamaan romantiikkaa lyhyen aikaa mutta jos se ei tule luontevasti tai loppuu kuin seinään alkuhuuman jälkeen, niin silloin se oli alusta asti näyteltyä ja siten ihan tyhjän arvoista. Kerron kyllä toiveeni ja odotukseni, mutta en ala ruinaamaan niitä. Jos romantiikka on toiselle vaikea pala nieltäväksi niin seurustelu päättyy. Yksinkertaista ja selkeää mielestäni.
Kyllä minä tavoittelen sitä loppuelämän parisuhdetta, mutta se ei tarkoita siihen että tyytyisin. En myöskään halua enää joutua kokemaan että investoin itse täysillä suhteeseen jossa toinen ei ota minun tarpeitani huomioon ellei ole "ihan pakko".
Mä ymmärrän sua AP, itse kans antanut enemmän kuin saanut ensimmäisessä suhteessa. Kukkia tai muuta ei tuotu koskaan vaikka pyysin, mökille, kylpylään tai matkoille hirveän anelun kautta, tai ei ollenkaan.
Antanut enemmän kuin saanut! Nyt keskity. Et tule koskaan saamaan enemmän jos ajattelet noin. Antaminen tulee lähteä omasta tahdosta, ei toisen vaatimuksista. Jos jälkeenpäin kaduttaa että esim mies on saanut käyttää esimerkiksi kesämökkiä, niin itseähän tästä pitää syyttää, eikä sitä toista. Olisiko hänen sitten pitänyt olla käyttämättä sitä kesämökkiä, niin antaminen ja saaminen menisi tasan ja elämä olisi onnellista ja antoisaa? Niin kauan kun laskette mielessänne tai paperilla mitä saatte ja mitä annatte, ette tule olemaan tyytyväisiä vaikka saisitte enemmän. Silloin tulisi hälyytyskellojen kalkattaa kun toisen ihmisen olemassaolo ei jo yksin kata kaikkea antamaanne, ei hääkellojen.
Mistä hiton toisen vaatimuksista? Antamisells tarkotin kaikenlaista miellyttämisen halua, joustamista ja panostamista kaikessa mahdollisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä nyt muuttanut mitään, paappo. :)
Ei niin, söpö. Oon Brad Pittia 15 vuotta nuorempi. Muuttaako se jotain? ;)
Uncle Red Pill
En osaa sanoa minkälaisen paappomaisen ajatusjatkumon lopputulemana päättelit, että olen kiinnostunut siitä mitä sanot iäksesi. Senkin höpsöliini.
Ettekö voisi ottaa huonetta? Tai edes perustaa uutta ketjua kuhertelullenne? Me muut hsluamme keskustella avauksesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä nyt muuttanut mitään, paappo. :)
Ei niin, söpö. Oon Brad Pittia 15 vuotta nuorempi. Muuttaako se jotain? ;)
Uncle Red Pill
En osaa sanoa minkälaisen paappomaisen ajatusjatkumon lopputulemana päättelit, että olen kiinnostunut siitä mitä sanot iäksesi. Senkin höpsöliini.
Ettekö voisi ottaa huonetta? Tai edes perustaa uutta ketjua kuhertelullenne? Me muut hsluamme keskustella avauksesta.
Annetaan nyt paapon jankata, aivot menevät tuollaiseksi iän myötä. Ja mulla on tylsää duunissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä nyt muuttanut mitään, paappo. :)
Ei niin, söpö. Oon Brad Pittia 15 vuotta nuorempi. Muuttaako se jotain? ;)
Uncle Red Pill
En osaa sanoa minkälaisen paappomaisen ajatusjatkumon lopputulemana päättelit, että olen kiinnostunut siitä mitä sanot iäksesi. Senkin höpsöliini.
Kultsi, se oli reklamaatio paaposta. Sun seurassasi en tunne itseäni sellaiseksi. Tapellaanko välillä taas? Sitten sovintokeksi?
Red Pill Uncle
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä ainakin näin avioliitossakin vaihdan jos parempi tulee vastaan. Elämä on liian lyhyt huonompaan suhteeseen. Onhan se tyhmää tyytyä nykyiseen jos parempaakin saa. Aivan käsittämätöntä ajattelua. Suurin osa avioliitoista päättyy kuitenkin eroon, joten sehän on jo tyhmää ajatella oikeasti olevansa loppuelämää toisen kanssa.
Käsittämätöntä ajattelua, ettet halua sitoutua nykyiseen kumppaniisi niin myötä- kuin vastoinkäymisissä. Moraalitonta. Mistä edes tiedät, että toinen on parempi? Sitä helposti luulee vain, että aina löytyy muka joku "parempi".
Ehkä olet rakastumiskoukussa? Tai sitten olet trolli ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei tämä nyt muuttanut mitään, paappo. :)
Ei niin, söpö. Oon Brad Pittia 15 vuotta nuorempi. Muuttaako se jotain? ;)
Uncle Red Pill
En osaa sanoa minkälaisen paappomaisen ajatusjatkumon lopputulemana päättelit, että olen kiinnostunut siitä mitä sanot iäksesi. Senkin höpsöliini.
Kultsi, se oli reklamaatio paaposta. Sun seurassasi en tunne itseäni sellaiseksi. Tapellaanko välillä taas? Sitten sovintokeksi?
Red Pill Uncle
Paappohan sinä olet. Nuori polvi ei enää noita ajatuskuvioitasi ole toistanut vuosikymmeniin.
Keksin voin ottaa mutta saanko syödä sen yksin?
Vierailija kirjoitti:
Paappohan sinä olet. Nuori polvi ei enää noita ajatuskuvioitasi ole toistanut vuosikymmeniin.
Keksin voin ottaa mutta saanko syödä sen yksin?
Pappaa on shit testattu ennenkin. Mitä sulla on päällä? Jos on yhtään miestä paikalla, näin käännetään pokeritermein bluffiksi. Pillikääntö. Reps.
Vierailija kirjoitti:
Nuorena olin miehesi kannalla, nyt sinun. On ymmärrettävää että mies pöyristyy kun hänen saavutettuihin etuihinsa puututaan.
Voihan olla, että tässä mennään seuraavaksi taas vaiheeseen, jossa joko avoliitosta tehdään uusi avioliitto niin että ihmisiä ei enää tiputeta tyhjän päälle avopuolison kuollessa, oli lapsia tai ei, jos suhde on ollut yhtään pidempi, ja muitakin etuja on pakko tarkistaa. Tai sitten avioliitto palaa takaisin, mikä on tietysti epätodennäköistä niin kauan kuin miehet ovat sitä mieltä, että suhde joko pysyy tai päättyy ja heidän tekemisensä eivät siihen voi vaikuttaa (minua roikottava avopuoliso on ollut vahvasti tämän fatalismin kannattaja).
Tai sitten mennään avioehtokäytäntöihin, joissa liiton pidetessä ehto lievenee. Minä teen avopuolisoni eteen töitä, hän hankkii omaisuutta ja puhuu siitä sanalla meidän, vaikka näin ei ole. Se nosti vihaa, nyt lannistusta, ja jonkinlainen radikaali ratkaisu on edessä. Vaikea ymmärtää miten heikosti monilla naisilla menee nykyään, ja että olen yksi heistä.
Kannattaa olla perillä hyötyajattelusta. Onko jonkun liikkeen takana hyötyä ja kummalle. Esim. yhteenmuutto, kustannusten puolitus, asunnon omistus, kodin- ja puolisonhoito, eli kumman velvollisuus, kumman oikeus. Erillään asuminen antaa tilaa hengittää ja vapautta jos ei voi olla varma toisen sitoutumisesta.
Juuri aloittajan asenteen vuoksi en edes jaksa alkaa mihinkään suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Juuri aloittajan asenteen vuoksi en edes jaksa alkaa mihinkään suhteeseen.
Ap vaikuttaa liian järkevältä pikku tyttöystävän rooliin.
Vierailija kirjoitti:
Joku kysyi vaimouden hyötyjä. No ihan alkuun tietysti häät ja sormus! Kukapa ei häitä haluaisi. Kyllä se vaan jotain merkitsee tunnustaa sitoutumisensa julkisesti kummankin suvun edessä ja usein vielä Jumalankin. On se eri tason sitoutuminen kuin avoliitto, joka on kahdenvälinen kauppa.
Minulle ainakin olisi tärkeää, että mieheni sitoutuu minuun myös yhteiskunnan tasolla, ei vain meidän välisesti.
Vaimon status on tietyissä piireissä parempi kuin avovaimon. Jos olet vaan tyttöystävä, ei sulle välttämättä edes ilmoiteta sairaalasta jos miehellesi sattuu jotain, kun ei sun nimi ole missään papereissa.
Matkaillessa konservatiivisissa maissa on helpompaa jos on rouva.
Erityisesti, jos on aikomus tehdä lapsia on hullua olla menemättä naimisiin. Jos ei mies uskalla naimisiin, ei se kestä perhe-elämääkään.
En minä ainakaan halua häitä. Jotenkin hassu ajatuskin pistää hirveä määrä massia siihen, että ihmiset kerääntyvät juhlimaan minun ja mieheni suhdetta. Ehkä se sopii enemmän niille jotka nauttivat huomion keskipisteenä olemisesta.
Ollaan kyllä tunnustettu sitoutumisemme julkisesti niille, joita asia vähääkään kiinnostaa. Suurinta osaa ei tietenkään kiinnosta, vaikka jotkut häähullut muuta kuvittelevatkin etenkin häitä valmistellessaan.
Sairaalasta ilmoitetaan sille henkilölle, jonka olet itse ilmoittanut yhteyshenkilöksesi. Minulla lukee mieheni numero myös kännykän lukitusnäytöllä.
Lapsien tekemiseen ei missään kohtaa tarvita avioliittoa, eikä myöskään lapsiin liittyvien raha-asioiden hoidossa. Konservatiivisiin maihin matkustaessa avioliitosta saattaa olla hyötyä esim. kidnappaustilanteessa, mutta kuka sellaisiin maihin haluaa edes matkustaa?
Muutama avovaimon ajatus kommentistasi.
Rakkaudesta tai ihastumisesta ei sanaakaan aloituksessa. Toivon, että aloittaja on kertonut miehelle nostavansa kytkintä, jos "jotain parempaa kävelee eteen" ja mies voi tosiaan tehdä omat johtopäätöksensä.