Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Onnistuneen avioliiton salaisuus?
Kommentit (252)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kärsimys toimii liimana ja vain onnekkaissa tapauksissa se myös erottaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen askel kohti avioeroa on mennä naimisiin. Yhdessä voi olla ilman paperi muodollisuuksia ja kun menee sukset ristiin, sen kun lähtee.
Mitä eroa on avioerolla ja avoerolla? Sattuuko avoero vähemmän?
Ainakin ulkopuolisten antama leima. On vähemmän epäonnistunut yhteiskunnan mielestä jos eroaa vain avoliitosta. Sen purkamisen jälkeen ei esim. virallisissa papereissa lue ikuisuuteen asti "eronnut". Tosin jos on lapsia mennyt hankkimaan siinä suhteessa niin tuomitaan silti, koska ydinperheen rikkominenhan särkee aina lapset.
Erosin avioliitosta kerran, en aio mennä naimisiin enää uudestaan enkä lainkaan hankkia lapsia. En aio altistua enää muiden mielipiteille ja halveksunnalle.
Avioliittolupaus, anteeksianto, empatia, ystävyys ja että molemmat palvelevat toisiaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on kahden hyvän anteeksiantajan liitto. Näin olen kuullut sanottavan.
26v yhdessä eikä vielä ole tarvinnut antaa mitään anteeksi.
Tätä en usko. Tai sitten jokin on pahasti pielessä. Kyllä normaalisti läheisessä ihmissuhteessa tulee ristiriitoja ja loukkaamisia, virheitä ja on paljonkin anteeksiannettavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntemani onnelliset parit on sellaisia, jossa nainen omasta vapaasta halustaan tekee pääosin kaikki kotityöt ja hoitaa lapset ja mies saa puuhailla omiaan.
Harmikseni en ole tuollainen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Avioliittolupaus, anteeksianto, empatia, ystävyys ja että molemmat palvelevat toisiaan.
Etenkin ystävyys, yhteinen harrastus ja että palvellaan toinen toistamme. Pappi sanoi vihkiessään, että kilpailkaa toistenne palvelemisessa. Meillä saattaa mies olla pikkuisen voitolla. Yhdessä 54 vuotta. Kamala ajatus, että kohta tämä loppuu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiihkeä, monipuolinen ja päivittäinen seksi. Kaikki muu tulee kylkiäisenä melkein automaattisesti. Siinä vaiheessa kun seksiä on kerran viikossa, voi jo katsoa eroprosessin alkaneen. Seuraavaksi huomaakin että sitä on enää kuukausiin eikä enää oikeastaan puhuta kotona...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiihkeä, monipuolinen ja päivittäinen seksi. Kaikki muu tulee kylkiäisenä melkein automaattisesti. Siinä vaiheessa kun seksiä on kerran viikossa, voi jo katsoa eroprosessin alkaneen. Seuraavaksi huomaakin että sitä on enää kuukausiin eikä enää oikeastaan puhuta kotona...
Höpö höpöä. Vanhemmillani oli pitkä liitto, jossa ei varmuudella ollut yhtään seksiä viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Ei myöskään liiton ulkopuolella.
Seksi ei ole kaikille tärkeä asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on kahden hyvän anteeksiantajan liitto. Näin olen kuullut sanottavan.
Niin, jos ei koskaan pyydetä anteeksi, ei voi antaa anteeksi. Jos ei koskaan riidellä, ei tule tarvetta pyytää anteeksi. Jos ei koskaan kunnolla puhuta, ei tule riitojakaan...
-6
Hirveää itsepetosta ja pelkuruutta, johon monet kyllä asettuvat, ehkä toistavat mallia. Uskotellaan että kaikki on hyvin, kun ei sohita mitään vaikeaa.
Jossain vaiheessa paine kasvaa sietämättömäksi. Ilman rehellistä puhetta ei ole hyvää, aitoa suhdetta. Toki kaikki eivät edes halua sellaista ja voivat silti juuttua toisiinsa.
Onneksi nykyyän ymmärretään mykkien ihmissuhteiden sairastuttavuus. Eikä tarkoita pakonomaista pälätystä. Hiljaisuutta voi olla mutta siihen ei piilouduta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on kahden hyvän anteeksiantajan liitto. Näin olen kuullut sanottavan.
26v yhdessä eikä vielä ole tarvinnut antaa mitään anteeksi.
Tätä en usko. Tai sitten jokin on pahasti pielessä. Kyllä normaalisti läheisessä ihmissuhteessa tulee ristiriitoja ja loukkaamisia, virheitä ja on paljonkin anteeksiannettavaa.
Meillä kyllä riidellään ja kinataan välillä kunnollakin. Mutta koskaan ikinä ei olla menty henkilökohtaisuuksiin tai sanottu pahasti. Asiat riitelee, emme me. Esimerkkinä vaikka 3 talonrakennusprojektiamme - mies kiroilee kuin turkkilainen kun sirkkeli jumittaa, heittää sen lopulta pihalle. Kierrän kerran talon ympäri ja menen kysymään keitänkö kahvit. Siinä se.
Tai ne kerrat kun 4 lapsen kanssa unettomien öiden jälkeen mulla hajoaa pää, itken ja kiukuttelen itsekseni - mies käy kaupassa, hakee lempijäätelöäni ja vie lapset puistoon siksi aikaa kun nautin siitä palan.
Emme myöskään ole koskaan tehneet mitään mitä pitäisi pyytää anteeksi - ei ole tarvetta pettää koska olemme tässä vapaaehtoisesti, emme kännää niin että toinen nolostuu, emme kohtele perheen ulkopuolisia siten että pitäisi jälkikäteen selitellä. Molemmilla on paljon työmatkoja ulkomaille, vaativat työt jne mutta ei niissäkään ole anteeksipyydettävää. Rahat on yhteiset, elämä on yhteinen, unelmat on yhteisiä.
Sori, en nyt keksi mitään näiden vuosien ajalta:D Mun mielestä olisi outoa nöyristellä ja pyydellä anteeksi omalta rakkaalta tekemisiään?? Miksi tekee jotain typerää??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Avioliitto on kahden hyvän anteeksiantajan liitto. Näin olen kuullut sanottavan.
26v yhdessä eikä vielä ole tarvinnut antaa mitään anteeksi.
Tätä en usko. Tai sitten jokin on pahasti pielessä. Kyllä normaalisti läheisessä ihmissuhteessa tulee ristiriitoja ja loukkaamisia, virheitä ja on paljonkin anteeksiannettavaa.
Meillä kyllä riidellään ja kinataan välillä kunnollakin. Mutta koskaan ikinä ei olla menty henkilökohtaisuuksiin tai sanottu pahasti. Asiat riitelee, emme me. Esimerkkinä vaikka 3 talonrakennusprojektiamme - mies kiroilee kuin turkkilainen kun sirkkeli jumittaa, heittää sen lopulta pihalle. Kierrän kerran talon ympäri ja menen kysymään keitänkö kahvit. Siinä se.
Tai ne kerrat kun 4 lapsen kanssa unettomien öiden jälkeen mulla hajoaa pää, itken ja kiukuttelen itsekseni - mies käy kaupassa, hakee lempijäätelöäni ja vie lapset puistoon siksi aikaa kun nautin siitä palan.
Emme myöskään ole koskaan tehneet mitään mitä pitäisi pyytää anteeksi - ei ole tarvetta pettää koska olemme tässä vapaaehtoisesti, emme kännää niin että toinen nolostuu, emme kohtele perheen ulkopuolisia siten että pitäisi jälkikäteen selitellä. Molemmilla on paljon työmatkoja ulkomaille, vaativat työt jne mutta ei niissäkään ole anteeksipyydettävää. Rahat on yhteiset, elämä on yhteinen, unelmat on yhteisiä.
Sori, en nyt keksi mitään näiden vuosien ajalta:D Mun mielestä olisi outoa nöyristellä ja pyydellä anteeksi omalta rakkaalta tekemisiään?? Miksi tekee jotain typerää??
Jatkan vielä
meillä puhutaan paljon. Tunteista, siitä kun on hyvä olla tai on paha olla. Työasioista, rakkaudesta, sitoutumisesta - ihan kaikesta joten puhumattomuuskaan ei ole syynä siihen ettei tarvitse pyytää anteeksi.
Ja olemme aktiivisia joten kotona nyhrääminenkään ei ole syynä:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteen hiileen puhaltaminen. Parisuhde on kuin yritys jossa kummatkin yrittävät. Kumpikaan ei ole itsekäs pitäen huolta toisestaan. Ei vaadita täydellisyyttä. Siedetään ikäkriisit, iän myötä muuttuminen ja sitten korjataan jos tulee kömmähdyksiä. On tullut joitain ihastumisia kummallakin seesteisinä aikoina mutta emme ole niiden vietäviksi ajautuneet tuhoten hyvää suhdettamme.
On tullut ja tulee alamäkiäkin ja niistäkin selviydytään yhdessä. Meillä aika samanlaiset luonteet, samaa ikää, sama siisteystaso, samanlainen alkoholin käyttö, arki rullaa, nautitaan ihan arkisista asioista ja ymmärretään helposti toisiamme ilman mitään ihme keskusteluja emmekä ole kumpikaan kovin romantiikkaa kaipaavia luonteita. Ja meillä on 36v yhteiseloa takana. Ei olla virallistettu suhdetta paperilla. Ei ole ollut mitään tarvetta.
Pitkässä suhteessa on parhainta kun on tuntenut puolisonsa nuoresta asti, kuinka hän on muuttunut iän myötä, vanhenemme samaan aikaan ja on vanhana paljon yhteisiä muistoja.
Nöyrtyminen. Ei pidä kuvitella, että on kaikessa oikeassa, vaan pitää ymmärtää toisen näkökulmaa. Periksiantamattomuus. Ongelmia käsitellään ja annetaan asioille aikaa, ei luovuteta heti isomman kriisin edessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiihkeä, monipuolinen ja päivittäinen seksi. Kaikki muu tulee kylkiäisenä melkein automaattisesti. Siinä vaiheessa kun seksiä on kerran viikossa, voi jo katsoa eroprosessin alkaneen. Seuraavaksi huomaakin että sitä on enää kuukausiin eikä enää oikeastaan puhuta kotona...
Höpö höpöä. Vanhemmillani oli pitkä liitto, jossa ei varmuudella ollut yhtään seksiä viimeisten parinkymmenen vuoden aikana. Ei myöskään liiton ulkopuolella.
Seksi ei ole kaikille tärkeä asia.
Seksi on ihan liian ylikorostettua. Seksi on korvien välissä ja on muutakin seksiä kuin vain se itse sisään ja ulos veto. Rakastaa voi ilman värkkien liittämistä yhteen.
Vierailija kirjoitti:
Pitää valita kumppani, jolla on pitkälle samanlaiset arvot ja elämäntyyli ja joka haluaa samoja asioita elämältä. Lisäksi pitää olla aluksi oikeasti rakastunut.
Peräänkuulutan minäkin tuota aitoa rakkautta. Pitää olla oikein kunnolla molempien rakastuneita siinä alkuhuumassa.
Itse en koskaan kokenut, että mieheni olisi ollut minuun tulenpalavasti rakastunut.
Avioliittoa kesti kuitenkin 15 vuotta, jonka mies päätti äkkierolla ja syyksi, ettei hän rakasta. Jotenkin aina sen vaistosinkin. Jos rakkautta ei ole, se ei vain kestä.
Eli ei riitä, että olet itse umpirakastunut. Sen toisen pitää olla myös umpirakastunut siinä alussa, jotta sitten jaksetaan ne vuosikymmenten vastoinkäymiset, mitä elämä väistämättä tuo kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää valita kumppani, jolla on pitkälle samanlaiset arvot ja elämäntyyli ja joka haluaa samoja asioita elämältä. Lisäksi pitää olla aluksi oikeasti rakastunut.
Peräänkuulutan minäkin tuota aitoa rakkautta. Pitää olla oikein kunnolla molempien rakastuneita siinä alkuhuumassa.
Itse en koskaan kokenut, että mieheni olisi ollut minuun tulenpalavasti rakastunut.
Avioliittoa kesti kuitenkin 15 vuotta, jonka mies päätti äkkierolla ja syyksi, ettei hän rakasta. Jotenkin aina sen vaistosinkin. Jos rakkautta ei ole, se ei vain kestä.
Eli ei riitä, että olet itse umpirakastunut. Sen toisen pitää olla myös umpirakastunut siinä alussa, jotta sitten jaksetaan ne vuosikymmenten vastoinkäymiset, mitä elämä väistämättä tuo kaikille.
Meillä mies oli rakastuneempi kuin minä, mulla kesti kai parikin vuotta ennenkuin tajusin että vaikkei rakastumista ollut niin rakkaus puolestaan on vahva. Se on kantanut ja myös hyvä seksi. Meille molemmille ehdottoman tärkeää olla lähellä myös fyysisesti
18/33/34
Alue: Aihe vapaa
Arjensietokyky