Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hain yhteishaussa lukioon, nyt kaduttaa
16.05.2022 |
Oon ollu aina suht hyvä koulussa, nyt keskiarvo 9.2. Hain kevään yhteishaussa lukioon, ihan kuin kaikki miun odottikin tekevän. Vasta nyt tajusin, ettei se ookkaan se mitä MINÄ haluan, vaan se mitä muut minulta odottaa. Olen jo valmiiksi uupunut, koska minulla on paljon käsittelemättöämiä ongelmia mm. perheasioissa. Olen nyt 16-vuotta mennyt eteenpäin tyylillä "kun ei pysähdy, ei tarvitse kohdata ja käsitellä ongelmia". Olen ihminen, joka ei jaksa melankolisuutta ja olisin mieluummin iloinen ja pirteä. Nyt tilanne on se, että pitäisi varmaan oikeasti hankkia ammattiapua ja käsitellä nämä ongelmat. Nykyinen arki vaan on sellaista ettei ole varaa tai aikaa masentua, kun se lukiokin alkaa syksyllä. Jos ei olisi pidentynyttä oppivelvollisuutta, pitäisin välivuoden, jolloin käsittelisin ammattilaisen kanssa nämä miun ongelmat ja päättäisin mikä on se tulevaisuus mitä minä haluan.
Voiko kesken lukion vaihtaa amikseen?
Kommentit (74)
Silläkin on aika paljon merkitystä, että opiskeleeko arvostetussa lukiossa vai vai siinä, johon pääsee sisään kaikki halukkaat. Kurssien vaatimustasoissa on paljon eroja. Korkeatasoisessa lukiossa on aika hikaria porukkaa ja osa opettajista sadisteja. Mutta yllättäen se korkea vaatimustaso valmistaa hyvin kirjoituksiin ja todennäköisesti kirjoitat paremmat paperit kuin päättötodistuksen keskiarvoista olisi voinut päätellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hienoa, että tunnistat että mikä sinua kiinnostaa ja toisaalta myös sen, että olet väsynyt.
Mietin ammattiopiston osalta, että haastaako se älyllisesti sinua tarpeeksi. Kevyempää se varmasti on, mutta onko se älyllisesti riittävää.
Selvittäisiin kyllä opinto-ohjaajan kanssa, olisiko sinulla mahdollisuus kaksoistutkintoon. En voi väittää enää tietäväni, mitä nykypäivän lukio-opetus on, mutta itselleni, heikosti menestyneenä oppilaana se oli tärkeä vaihe, sieltä sai hyvän pohjan jatko-opintoihin.
Lukiosta voi kyllä erota, jos se ei tunnu omalta. Ja ammattiopiston voi käydä myös lukion jälkeen. Tärkeää olisi tunnustella, että eikö lukio-opinnot aidosti kiinnosta vai tuntuuko ne kiinnostavilta, mutta kuormittavilta.
Enemmän olen huolissaan jaksamisestasi. Olisiko sinun mahdollisuus hakeutua koulun terveydenhoitajan luo? Onko sinulla sellaisia aikuisia elämässä, joiden kanssa voit puhua asioista? Voitko puhua äidillesi tai isällesi, että haluaisit mennä jonkun luokse juttelemaan? Hyvä, että tunnistat väsymyksesi, se on taito mitä moni vanhempi ihminenkään ei tunnista ennen kuin tilanne menee liian pitkälle. Paljon voimia ja valoa sinulle!
Kuulostat olevan aika samanlaisessa tilanteessa kun itse olin nuorena, kaaoottinen lapsuus ja paljon selviteltävää. Kuitenkin se, että keskittyisit vain terapiaan ja työstämään ongelmiasi harvoin toimii. Ihminen ei ole kone joka voi suorittaa parantumista kokopäiväisesti. Mielelle on parasta pysyä arjessa kiinni ja käsitellä sitten siellä terapiassa pieniä palasia kerrallaan.
Sinun olisi hyvä myös aidosti pohtia miksi haluat juuri nuoriso-ohjaajaksi. Joskus kun mieli on rikki saattaa tehdä hätäisiä valintoja. Myös se on hyvä muistaa, että kaltaisesi ilmeisen fiksu ihminen voi myöhemmin elämässä kaivata urallaan etenemismahdollisuuksia ja haasteita. Korkeakoulutus joltain ihan muulta alalta voi myöhemmin alkaa kiinnostamaan. Joka tapauksessa lukio on hyvä paikka vähän pohtia mitä haluaa, siinä et häviä mitään ja saat yleissivistystä.
Paljon tsemppiä, asioilla on tapana järjestyä.
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että tunnistat että mikä sinua kiinnostaa ja toisaalta myös sen, että olet väsynyt.
Mietin ammattiopiston osalta, että haastaako se älyllisesti sinua tarpeeksi. Kevyempää se varmasti on, mutta onko se älyllisesti riittävää.
Selvittäisiin kyllä opinto-ohjaajan kanssa, olisiko sinulla mahdollisuus kaksoistutkintoon. En voi väittää enää tietäväni, mitä nykypäivän lukio-opetus on, mutta itselleni, heikosti menestyneenä oppilaana se oli tärkeä vaihe, sieltä sai hyvän pohjan jatko-opintoihin.
Lukiosta voi kyllä erota, jos se ei tunnu omalta. Ja ammattiopiston voi käydä myös lukion jälkeen. Tärkeää olisi tunnustella, että eikö lukio-opinnot aidosti kiinnosta vai tuntuuko ne kiinnostavilta, mutta kuormittavilta.Enemmän olen huolissaan jaksamisestasi. Olisiko sinun mahdollisuus hakeutua koulun terveydenhoitajan luo? Onko sinulla sellaisia aikuisia elämässä, joiden kanssa voit puhua asioista? Voitko puhua äidillesi tai isällesi, että haluaisit mennä jonkun luokse juttelemaan? Hyvä, että tunnistat väsymyksesi, se on taito mitä moni vanhempi ihminenkään ei tunnista ennen kuin tilanne menee liian pitkälle. Paljon voimia ja valoa sinulle!
Kiitos tosi ihanasta viestistä! Isän kanssa en ole tekemisissä (yksi niistä asioista joka mun täytyisi käsitellä) ja äitille en osaa puhua saatika kertoa että haluan ammattiapua. Mutta ei kai siinä ole muutakaan vaihtoehtoa. Terkkari on poissuljettu vaihtoehto (erittäin ikävä ihminen, joka saa pitää työpaikkansa siksi, ettei ole saatu korvaajaa). Kuraattorilla oon joskus käynyt juttelemassa, mutta sekin tuntu tosi vaikealta, kun ei yhtään henkilökemiat kohdanneet. Näistä nuoriso-ohjaajista löysin sellaiset ihmiset, kenelle on helppo puhua ja avautua. Toki tiedostan, että tarvitsen ihan oikeaa ammattiapua (esim ihan jopa terapia yms). Täytyy ehkä jutella äidin kanssa tästä ja miettiä mistä sitä apua lähtee hakemaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat olevan aika samanlaisessa tilanteessa kun itse olin nuorena, kaaoottinen lapsuus ja paljon selviteltävää. Kuitenkin se, että keskittyisit vain terapiaan ja työstämään ongelmiasi harvoin toimii. Ihminen ei ole kone joka voi suorittaa parantumista kokopäiväisesti. Mielelle on parasta pysyä arjessa kiinni ja käsitellä sitten siellä terapiassa pieniä palasia kerrallaan.
Sinun olisi hyvä myös aidosti pohtia miksi haluat juuri nuoriso-ohjaajaksi. Joskus kun mieli on rikki saattaa tehdä hätäisiä valintoja. Myös se on hyvä muistaa, että kaltaisesi ilmeisen fiksu ihminen voi myöhemmin elämässä kaivata urallaan etenemismahdollisuuksia ja haasteita. Korkeakoulutus joltain ihan muulta alalta voi myöhemmin alkaa kiinnostamaan. Joka tapauksessa lukio on hyvä paikka vähän pohtia mitä haluaa, siinä et häviä mitään ja saat yleissivistystä.
Paljon tsemppiä, asioilla on tapana järjestyä.
Joo, olen samaa mieltä kanssasi, että tätä nuoriso-ohjaaja hommaa täytyy ehdottomasti vielä punnita, kun idea siihen tuli tämän viikonlopun aikana. Koen, etten kaipaa uralleni etenemismahdollisuuksia, koska en ole ikinä nauttinut opiskelusta. Peruskoulusta saa nykyään hyviä numeroita sillä, että käyttäytyy hyvin ja palauttaa tehtävät ajoissa. Opiskelu ei ole ollut se miun juttu ikinä, enkä ole saanut siitä minkäänaista mielihyvää yms. Paitsi silloin, kun kävin lastenhoitokurssin ja opiskelin itselle aidosti ja oikeasti mieluista asiaa. Kiitos tsempeistä, asiat kyllä järjestyy tavalla tai toisella!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hienoa, että tunnistat että mikä sinua kiinnostaa ja toisaalta myös sen, että olet väsynyt.
Mietin ammattiopiston osalta, että haastaako se älyllisesti sinua tarpeeksi. Kevyempää se varmasti on, mutta onko se älyllisesti riittävää.
Selvittäisiin kyllä opinto-ohjaajan kanssa, olisiko sinulla mahdollisuus kaksoistutkintoon. En voi väittää enää tietäväni, mitä nykypäivän lukio-opetus on, mutta itselleni, heikosti menestyneenä oppilaana se oli tärkeä vaihe, sieltä sai hyvän pohjan jatko-opintoihin.
Lukiosta voi kyllä erota, jos se ei tunnu omalta. Ja ammattiopiston voi käydä myös lukion jälkeen. Tärkeää olisi tunnustella, että eikö lukio-opinnot aidosti kiinnosta vai tuntuuko ne kiinnostavilta, mutta kuormittavilta.Enemmän olen huolissaan jaksamisestasi. Olisiko sinun mahdollisuus hakeutua koulun terveydenhoitajan luo? Onko sinulla sellaisia aikuisia elämässä, joiden kanssa voit puhua asioista? Voitko puhua äidillesi tai isällesi, että haluaisit mennä jonkun luokse juttelemaan? Hyvä, että tunnistat väsymyksesi, se on taito mitä moni vanhempi ihminenkään ei tunnista ennen kuin tilanne menee liian pitkälle. Paljon voimia ja valoa sinulle!
Kiitos tosi ihanasta viestistä! Isän kanssa en ole tekemisissä (yksi niistä asioista joka mun täytyisi käsitellä) ja äitille en osaa puhua saatika kertoa että haluan ammattiapua. Mutta ei kai siinä ole muutakaan vaihtoehtoa. Terkkari on poissuljettu vaihtoehto (erittäin ikävä ihminen, joka saa pitää työpaikkansa siksi, ettei ole saatu korvaajaa). Kuraattorilla oon joskus käynyt juttelemassa, mutta sekin tuntu tosi vaikealta, kun ei yhtään henkilökemiat kohdanneet. Näistä nuoriso-ohjaajista löysin sellaiset ihmiset, kenelle on helppo puhua ja avautua. Toki tiedostan, että tarvitsen ihan oikeaa ammattiapua (esim ihan jopa terapia yms). Täytyy ehkä jutella äidin kanssa tästä ja miettiä mistä sitä apua lähtee hakemaan.
Ap
Hyvä, että pystyt näille ohjaajille puhumaan, se on jo askel eteenpäin.
Olisiko joku tapa, miten äidillesi puhuminen olisi vähän helpompaa? Esim. elokuvaa katsoessa, kävellessä tai auttaisiko jos siskosi olisi mukana? Sinä olet äidillesi rakas ja hän aivan varmasti haluaa tukea sinua ja haluaa sinun parastasi. Se on myös äitien tehtävä auttaa ja etsiä apua, jos lapsella on joku huonosti. Voi olla myös äidillesi kova paikka huomata, että lapsellaan ei ole kaikki hyvin ja hän voi tuntea asiasta syyllisyyttä. Muista kuitenkin, että sinun ei tarvitse suojella äitiäsi, sinä olet lapsi ja hän aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat olevan aika samanlaisessa tilanteessa kun itse olin nuorena, kaaoottinen lapsuus ja paljon selviteltävää. Kuitenkin se, että keskittyisit vain terapiaan ja työstämään ongelmiasi harvoin toimii. Ihminen ei ole kone joka voi suorittaa parantumista kokopäiväisesti. Mielelle on parasta pysyä arjessa kiinni ja käsitellä sitten siellä terapiassa pieniä palasia kerrallaan.
Sinun olisi hyvä myös aidosti pohtia miksi haluat juuri nuoriso-ohjaajaksi. Joskus kun mieli on rikki saattaa tehdä hätäisiä valintoja. Myös se on hyvä muistaa, että kaltaisesi ilmeisen fiksu ihminen voi myöhemmin elämässä kaivata urallaan etenemismahdollisuuksia ja haasteita. Korkeakoulutus joltain ihan muulta alalta voi myöhemmin alkaa kiinnostamaan. Joka tapauksessa lukio on hyvä paikka vähän pohtia mitä haluaa, siinä et häviä mitään ja saat yleissivistystä.
Paljon tsemppiä, asioilla on tapana järjestyä.Joo, olen samaa mieltä kanssasi, että tätä nuoriso-ohjaaja hommaa täytyy ehdottomasti vielä punnita, kun idea siihen tuli tämän viikonlopun aikana. Koen, etten kaipaa uralleni etenemismahdollisuuksia, koska en ole ikinä nauttinut opiskelusta. Peruskoulusta saa nykyään hyviä numeroita sillä, että käyttäytyy hyvin ja palauttaa tehtävät ajoissa. Opiskelu ei ole ollut se miun juttu ikinä, enkä ole saanut siitä minkäänaista mielihyvää yms. Paitsi silloin, kun kävin lastenhoitokurssin ja opiskelin itselle aidosti ja oikeasti mieluista asiaa. Kiitos tsempeistä, asiat kyllä järjestyy tavalla tai toisella!
Ap
Sinuna lähtisin rohkeasti ja avoimin mielin lukioon haastamaan itseään. Ei siellä lukiossa nyt niin vaikeaa ja haastavaa ole. Normaalilla pienellä panostuksella ja tsemppauksella on mahdollista kirjoittaa M paperit. Lukio tarjoaa paljon oppeja elämään ja siellä on hauskaa sekä motivoituneita opiskelukavereita. Lukio on aivan eri planeetalta, kuin yläaste, jossa häiriköt terrorisoi opetusta. Lukiossa oppii kirjoittamaan pääsääntöisesti hyvää tekstiä sekä kielitaito kohenee. Reaaliaineista saa hyödyllistä ja mielenkiintoista yleistietoa sekä opitaan matematiikan peruslaskut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat olevan aika samanlaisessa tilanteessa kun itse olin nuorena, kaaoottinen lapsuus ja paljon selviteltävää. Kuitenkin se, että keskittyisit vain terapiaan ja työstämään ongelmiasi harvoin toimii. Ihminen ei ole kone joka voi suorittaa parantumista kokopäiväisesti. Mielelle on parasta pysyä arjessa kiinni ja käsitellä sitten siellä terapiassa pieniä palasia kerrallaan.
Sinun olisi hyvä myös aidosti pohtia miksi haluat juuri nuoriso-ohjaajaksi. Joskus kun mieli on rikki saattaa tehdä hätäisiä valintoja. Myös se on hyvä muistaa, että kaltaisesi ilmeisen fiksu ihminen voi myöhemmin elämässä kaivata urallaan etenemismahdollisuuksia ja haasteita. Korkeakoulutus joltain ihan muulta alalta voi myöhemmin alkaa kiinnostamaan. Joka tapauksessa lukio on hyvä paikka vähän pohtia mitä haluaa, siinä et häviä mitään ja saat yleissivistystä.
Paljon tsemppiä, asioilla on tapana järjestyä.Joo, olen samaa mieltä kanssasi, että tätä nuoriso-ohjaaja hommaa täytyy ehdottomasti vielä punnita, kun idea siihen tuli tämän viikonlopun aikana. Koen, etten kaipaa uralleni etenemismahdollisuuksia, koska en ole ikinä nauttinut opiskelusta. Peruskoulusta saa nykyään hyviä numeroita sillä, että käyttäytyy hyvin ja palauttaa tehtävät ajoissa. Opiskelu ei ole ollut se miun juttu ikinä, enkä ole saanut siitä minkäänaista mielihyvää yms. Paitsi silloin, kun kävin lastenhoitokurssin ja opiskelin itselle aidosti ja oikeasti mieluista asiaa. Kiitos tsempeistä, asiat kyllä järjestyy tavalla tai toisella!
Ap
Sinuna lähtisin rohkeasti ja avoimin mielin lukioon haastamaan itseään. Ei siellä lukiossa nyt niin vaikeaa ja haastavaa ole. Normaalilla pienellä panostuksella ja tsemppauksella on mahdollista kirjoittaa M paperit. Lukio tarjoaa paljon oppeja elämään ja siellä on hauskaa sekä motivoituneita opiskelukavereita. Lukio on aivan eri planeetalta, kuin yläaste, jossa häiriköt terrorisoi opetusta. Lukiossa oppii kirjoittamaan pääsääntöisesti hyvää tekstiä sekä kielitaito kohenee. Reaaliaineista saa hyödyllistä ja mielenkiintoista yleistietoa sekä opitaan matematiikan peruslaskut.
Lukiosta varmasti olisi hyötyä, sitä en kiellä. Jos ei kuitenkaan koe sitä omaksi jutuksi, ei sinne varmaan kannata mennä? Juuri ne ulkopuolelta tulevat paineet ovat pahoja, kun kaikki ovat sitä mieltä että ehdottomasti kannattaa mennä lukioon, kun siitä olisi hyötyä. Eikö elämässä olisi kuitenkin tärkeintä tehdä niin kuin itsestä tuntuu hyvältä? Ei ne amiksen käyneet ihmiset ole yhtään sen huonompia kuin lukion käyneet ihmiset.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat olevan aika samanlaisessa tilanteessa kun itse olin nuorena, kaaoottinen lapsuus ja paljon selviteltävää. Kuitenkin se, että keskittyisit vain terapiaan ja työstämään ongelmiasi harvoin toimii. Ihminen ei ole kone joka voi suorittaa parantumista kokopäiväisesti. Mielelle on parasta pysyä arjessa kiinni ja käsitellä sitten siellä terapiassa pieniä palasia kerrallaan.
Sinun olisi hyvä myös aidosti pohtia miksi haluat juuri nuoriso-ohjaajaksi. Joskus kun mieli on rikki saattaa tehdä hätäisiä valintoja. Myös se on hyvä muistaa, että kaltaisesi ilmeisen fiksu ihminen voi myöhemmin elämässä kaivata urallaan etenemismahdollisuuksia ja haasteita. Korkeakoulutus joltain ihan muulta alalta voi myöhemmin alkaa kiinnostamaan. Joka tapauksessa lukio on hyvä paikka vähän pohtia mitä haluaa, siinä et häviä mitään ja saat yleissivistystä.
Paljon tsemppiä, asioilla on tapana järjestyä.Joo, olen samaa mieltä kanssasi, että tätä nuoriso-ohjaaja hommaa täytyy ehdottomasti vielä punnita, kun idea siihen tuli tämän viikonlopun aikana. Koen, etten kaipaa uralleni etenemismahdollisuuksia, koska en ole ikinä nauttinut opiskelusta. Peruskoulusta saa nykyään hyviä numeroita sillä, että käyttäytyy hyvin ja palauttaa tehtävät ajoissa. Opiskelu ei ole ollut se miun juttu ikinä, enkä ole saanut siitä minkäänaista mielihyvää yms. Paitsi silloin, kun kävin lastenhoitokurssin ja opiskelin itselle aidosti ja oikeasti mieluista asiaa. Kiitos tsempeistä, asiat kyllä järjestyy tavalla tai toisella!
Ap
Sinuna lähtisin rohkeasti ja avoimin mielin lukioon haastamaan itseään. Ei siellä lukiossa nyt niin vaikeaa ja haastavaa ole. Normaalilla pienellä panostuksella ja tsemppauksella on mahdollista kirjoittaa M paperit. Lukio tarjoaa paljon oppeja elämään ja siellä on hauskaa sekä motivoituneita opiskelukavereita. Lukio on aivan eri planeetalta, kuin yläaste, jossa häiriköt terrorisoi opetusta. Lukiossa oppii kirjoittamaan pääsääntöisesti hyvää tekstiä sekä kielitaito kohenee. Reaaliaineista saa hyödyllistä ja mielenkiintoista yleistietoa sekä opitaan matematiikan peruslaskut.
Minkä huippulukion sie oikeen oot käyny? Kyllä siellä lukiossakin on niitä, jotka häiriköi tunneilla. Lukiossa vieläpä on yleensä ne, jotka eivät tiedä mitä tulevaisuudelta haluavat, joka johtaa siihen häiriköintiin. Ei todellakaan kaikilla ole lukiossa hauskaa, eikä se todellakaan ole täynnä motivoituneita opiskelijoita. Lukio on hyvä, jos tykkää opiskella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos tekisin juuri niinkuin itse haluan, pitäisin välivuoden, jolloin käsittelisin miun ongelmat ja sen jälkeen opiskelisin itseni nuoriso-ohjaajaksi. Ulkopuoliset paineet sai miut kuvittelemaan, että haluan lukioon ja sen jälkeen yliopistoon opiskelemaan varhaiskasvatustieteitä. Nyt on pieni kriisi, kun tajusin ettei se olekkaan se mitä haluan
Ap
Mun luokalla yläasteella oli kympin tyttö, joka aloitti lukion, mutta heti ensimmäisillä viikoilla lopetti sen ja lähti opiskelemaan parturi-kampaajaksi. Teet just niin kuin haluat. Tai sitten valitset kaksoistutkinnon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos tekisin juuri niinkuin itse haluan, pitäisin välivuoden, jolloin käsittelisin miun ongelmat ja sen jälkeen opiskelisin itseni nuoriso-ohjaajaksi. Ulkopuoliset paineet sai miut kuvittelemaan, että haluan lukioon ja sen jälkeen yliopistoon opiskelemaan varhaiskasvatustieteitä. Nyt on pieni kriisi, kun tajusin ettei se olekkaan se mitä haluan
Ap
Mun luokalla yläasteella oli kympin tyttö, joka aloitti lukion, mutta heti ensimmäisillä viikoilla lopetti sen ja lähti opiskelemaan parturi-kampaajaksi. Teet just niin kuin haluat. Tai sitten valitset kaksoistutkinnon.
No näinpä. Tällä hetkellä kallistun vahvasti kaksoistutkintoon.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakko nyt kiittää kaikkia miuta tsempanneita! Harkitsen nyt todella vahvasti vaihtavani kaksoistutkintoon ja käyväni sen lukion ehkä neljään vuoteen, jos siltä tuntuu. Ja monelta tuli hyvä pointti, että silloin kun käsittelee vaikeita asioita, ei kannata lopettaa normaalia elämistä. Mie aion nyt jutella tästä äitin ja opon kanssa ja lisäks hakeutua sinne ammattiavun piiriin. Kyllä kaikki järjestyy, vaikka aina ei siltä tunnu<3
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä teetkin, älä kuuntele toisten painostusta.
Juuri näin! Tee miten itse haluat, älä niinkuin muut haluaa sun tekevän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat olevan aika samanlaisessa tilanteessa kun itse olin nuorena, kaaoottinen lapsuus ja paljon selviteltävää. Kuitenkin se, että keskittyisit vain terapiaan ja työstämään ongelmiasi harvoin toimii. Ihminen ei ole kone joka voi suorittaa parantumista kokopäiväisesti. Mielelle on parasta pysyä arjessa kiinni ja käsitellä sitten siellä terapiassa pieniä palasia kerrallaan.
Sinun olisi hyvä myös aidosti pohtia miksi haluat juuri nuoriso-ohjaajaksi. Joskus kun mieli on rikki saattaa tehdä hätäisiä valintoja. Myös se on hyvä muistaa, että kaltaisesi ilmeisen fiksu ihminen voi myöhemmin elämässä kaivata urallaan etenemismahdollisuuksia ja haasteita. Korkeakoulutus joltain ihan muulta alalta voi myöhemmin alkaa kiinnostamaan. Joka tapauksessa lukio on hyvä paikka vähän pohtia mitä haluaa, siinä et häviä mitään ja saat yleissivistystä.
Paljon tsemppiä, asioilla on tapana järjestyä.Joo, olen samaa mieltä kanssasi, että tätä nuoriso-ohjaaja hommaa täytyy ehdottomasti vielä punnita, kun idea siihen tuli tämän viikonlopun aikana. Koen, etten kaipaa uralleni etenemismahdollisuuksia, koska en ole ikinä nauttinut opiskelusta. Peruskoulusta saa nykyään hyviä numeroita sillä, että käyttäytyy hyvin ja palauttaa tehtävät ajoissa. Opiskelu ei ole ollut se miun juttu ikinä, enkä ole saanut siitä minkäänaista mielihyvää yms. Paitsi silloin, kun kävin lastenhoitokurssin ja opiskelin itselle aidosti ja oikeasti mieluista asiaa. Kiitos tsempeistä, asiat kyllä järjestyy tavalla tai toisella!
Ap
Sinuna lähtisin rohkeasti ja avoimin mielin lukioon haastamaan itseään. Ei siellä lukiossa nyt niin vaikeaa ja haastavaa ole. Normaalilla pienellä panostuksella ja tsemppauksella on mahdollista kirjoittaa M paperit. Lukio tarjoaa paljon oppeja elämään ja siellä on hauskaa sekä motivoituneita opiskelukavereita. Lukio on aivan eri planeetalta, kuin yläaste, jossa häiriköt terrorisoi opetusta. Lukiossa oppii kirjoittamaan pääsääntöisesti hyvää tekstiä sekä kielitaito kohenee. Reaaliaineista saa hyödyllistä ja mielenkiintoista yleistietoa sekä opitaan matematiikan peruslaskut.
Minkä huippulukion sie oikeen oot käyny? Kyllä siellä lukiossakin on niitä, jotka häiriköi tunneilla. Lukiossa vieläpä on yleensä ne, jotka eivät tiedä mitä tulevaisuudelta haluavat, joka johtaa siihen häiriköintiin. Ei todellakaan kaikilla ole lukiossa hauskaa, eikä se todellakaan ole täynnä motivoituneita opiskelijoita. Lukio on hyvä, jos tykkää opiskella.
Minä tietysti puhun vain omista kokemuksistani lukiosta. Ja siellä ei todellakaan ollut häirikköjä luokassa toisin kuin yläasteella. Opiskelijoiden motivaatiosta on tietysti vaikea sanoa mitään, mutta ei siellä pilattu muiden opiskelumahdollisuuksia häiriköimällä. Kyseessä oli Hyvinkään kahdesta lukiosta se parempi. Sinne hakeutui opiskeluhalukasta porukkaa, kun sisäänpääsyn keskiarvoraja oli korkeampi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostat olevan aika samanlaisessa tilanteessa kun itse olin nuorena, kaaoottinen lapsuus ja paljon selviteltävää. Kuitenkin se, että keskittyisit vain terapiaan ja työstämään ongelmiasi harvoin toimii. Ihminen ei ole kone joka voi suorittaa parantumista kokopäiväisesti. Mielelle on parasta pysyä arjessa kiinni ja käsitellä sitten siellä terapiassa pieniä palasia kerrallaan.
Sinun olisi hyvä myös aidosti pohtia miksi haluat juuri nuoriso-ohjaajaksi. Joskus kun mieli on rikki saattaa tehdä hätäisiä valintoja. Myös se on hyvä muistaa, että kaltaisesi ilmeisen fiksu ihminen voi myöhemmin elämässä kaivata urallaan etenemismahdollisuuksia ja haasteita. Korkeakoulutus joltain ihan muulta alalta voi myöhemmin alkaa kiinnostamaan. Joka tapauksessa lukio on hyvä paikka vähän pohtia mitä haluaa, siinä et häviä mitään ja saat yleissivistystä.
Paljon tsemppiä, asioilla on tapana järjestyä.Joo, olen samaa mieltä kanssasi, että tätä nuoriso-ohjaaja hommaa täytyy ehdottomasti vielä punnita, kun idea siihen tuli tämän viikonlopun aikana. Koen, etten kaipaa uralleni etenemismahdollisuuksia, koska en ole ikinä nauttinut opiskelusta. Peruskoulusta saa nykyään hyviä numeroita sillä, että käyttäytyy hyvin ja palauttaa tehtävät ajoissa. Opiskelu ei ole ollut se miun juttu ikinä, enkä ole saanut siitä minkäänaista mielihyvää yms. Paitsi silloin, kun kävin lastenhoitokurssin ja opiskelin itselle aidosti ja oikeasti mieluista asiaa. Kiitos tsempeistä, asiat kyllä järjestyy tavalla tai toisella!
Ap
Sinuna lähtisin rohkeasti ja avoimin mielin lukioon haastamaan itseään. Ei siellä lukiossa nyt niin vaikeaa ja haastavaa ole. Normaalilla pienellä panostuksella ja tsemppauksella on mahdollista kirjoittaa M paperit. Lukio tarjoaa paljon oppeja elämään ja siellä on hauskaa sekä motivoituneita opiskelukavereita. Lukio on aivan eri planeetalta, kuin yläaste, jossa häiriköt terrorisoi opetusta. Lukiossa oppii kirjoittamaan pääsääntöisesti hyvää tekstiä sekä kielitaito kohenee. Reaaliaineista saa hyödyllistä ja mielenkiintoista yleistietoa sekä opitaan matematiikan peruslaskut.
Minkä huippulukion sie oikeen oot käyny? Kyllä siellä lukiossakin on niitä, jotka häiriköi tunneilla. Lukiossa vieläpä on yleensä ne, jotka eivät tiedä mitä tulevaisuudelta haluavat, joka johtaa siihen häiriköintiin. Ei todellakaan kaikilla ole lukiossa hauskaa, eikä se todellakaan ole täynnä motivoituneita opiskelijoita. Lukio on hyvä, jos tykkää opiskella.
Minä tietysti puhun vain omista kokemuksistani lukiosta. Ja siellä ei todellakaan ollut häirikköjä luokassa toisin kuin yläasteella. Opiskelijoiden motivaatiosta on tietysti vaikea sanoa mitään, mutta ei siellä pilattu muiden opiskelumahdollisuuksia häiriköimällä. Kyseessä oli Hyvinkään kahdesta lukiosta se parempi. Sinne hakeutui opiskeluhalukasta porukkaa, kun sisäänpääsyn keskiarvoraja oli korkeampi.
Itse hain tähän lähimpään lukioon, jossa keskiarvoraja 7, jotta olisi mahdollisuus asua vielä kotona. Se maineeltaankin sellainen, ettei mitään super tasokasta porukkaa ole.
ap
Tuolla todistuksella turhaudut amiksessa. Minulla oli vain 8,0 keskiarvo ja kyllästytti se alhainen vaatimustaso ja lorvailu. Vaihdoin sitten lukioon ja motivaatio nousi taas uudelle tasolle. Myös lukion jälkeen voi hakea ammattikouluun, jolloin kestää vähemmän ja voi olla aikuisryhmä.
Lukio kannattaa käydä sen sivistävän vaikutuksen vuoksi. Ei ammattikoulussa ole esimerkiksi niin laajaa kieli- ja kurssivalikoimaa. Kaksoistutkinnossa teet vain pakollisten kirjoitettavien aineiden pakolliset kurssit ja menet kirjoittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Tuolla todistuksella turhaudut amiksessa. Minulla oli vain 8,0 keskiarvo ja kyllästytti se alhainen vaatimustaso ja lorvailu. Vaihdoin sitten lukioon ja motivaatio nousi taas uudelle tasolle. Myös lukion jälkeen voi hakea ammattikouluun, jolloin kestää vähemmän ja voi olla aikuisryhmä.
Minua ei alhainen vaatimustaso haittaa tai kyllästytä. Ilman ulkopuolelta tulevia paineita olisin vetänyt peruskoulun läpi juurikin jollain kasin keskiarvolla ja nauttinut elämästä enemmän ja uupunut vähemmän.
ap
Alue: Aihe vapaa
Miten se ammattikoulu niitä yliopiston ovia hieman sulkee, kun yliopistoon voi hakea suoraan peruskoulustakin?
Harvinaisia tapauksia ovat kumpikin - se, että hakee yliopistoon suoraan ammattikoulusta tai se, että hakee suoraan peruskoulusta. Tavallisempia polkuja ovat ammattikoulu - AMK - yliopisto tai lukio - yliopisto.
Ei mikään 16-vuotiaana tehty valinta sulje mitään ovia loppuelämäksi. Kaikki eivät tuon ikäisenä tiedä, mitä haluavat opiskella ja toisaalta tuon ikäisten pitää vähän varautuakin siihen, että elämän aikana opiskellaan 2-3 eri ammattia, koska maailma muuttuu. Ja vaikka onkin niin, että opinnot on helpompi suorittaa alta pois ennen kuin on kuvioissa perhe, pari lasta ja 300000€ asuntolainaa, niin ei se silti tarkoita, etteikö se lisäopiskelu olisi myöhemminkin mahdollista. Monia opintoja voi suorittaa iltaisin ja voihan sitä opiskella myös pienempiä kokonaisuuksia, ei sen aina tarvitse kokonainen tutkinto olla.
Hurjimmat opiskelevat vielä eläkkeelläkin. Luin juuri artikkelin 84-vuotiaana tohtoriksi väitelleestä miehestä. Hän toki oli työelämässäkin jatkanut 75-vuotiaaksi, mutta silti. Koskaan ei ole liian myöhäistä opiskella, jos pää vain pelaa.
Oma äitini suoritti yliopistotutkinnon, vaikka pohjalla oli mikä lie emäntäkoulu. Myöhemmällä aikuisiällä häntä harmitti, ettei ollut lukiota käynyt ja siitä hän haaveili. Hän joutui aloittamaan peruskoulun puolelta, koska sen suorittaminen ilmeisesti oli edellytys lukio-opinnoille. Hänelle opiskelu tuotti valtavaa iloa, vaikka hänellä oli siinä myös vaikeuksia. Kuulolaite piti hankkia ja kuuntelunymmärtämiskokeissa istua luokan etuosassa, että kuuli hyvin. Peruskoulun hän sai suoritettua ja lukiotakin hyvän matkaa, ennen kuin muistisairaus teki opinnoista liian vaikeita. Ylioppilaslakki jäi häneltä saamatta, mutta siitäkin huolimatta hän sai opinnoista iloa viimeisinä työvuosinaan ja eläkepäiviensä alussa.