Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hain yhteishaussa lukioon, nyt kaduttaa
16.05.2022 |
Oon ollu aina suht hyvä koulussa, nyt keskiarvo 9.2. Hain kevään yhteishaussa lukioon, ihan kuin kaikki miun odottikin tekevän. Vasta nyt tajusin, ettei se ookkaan se mitä MINÄ haluan, vaan se mitä muut minulta odottaa. Olen jo valmiiksi uupunut, koska minulla on paljon käsittelemättöämiä ongelmia mm. perheasioissa. Olen nyt 16-vuotta mennyt eteenpäin tyylillä "kun ei pysähdy, ei tarvitse kohdata ja käsitellä ongelmia". Olen ihminen, joka ei jaksa melankolisuutta ja olisin mieluummin iloinen ja pirteä. Nyt tilanne on se, että pitäisi varmaan oikeasti hankkia ammattiapua ja käsitellä nämä ongelmat. Nykyinen arki vaan on sellaista ettei ole varaa tai aikaa masentua, kun se lukiokin alkaa syksyllä. Jos ei olisi pidentynyttä oppivelvollisuutta, pitäisin välivuoden, jolloin käsittelisin ammattilaisen kanssa nämä miun ongelmat ja päättäisin mikä on se tulevaisuus mitä minä haluan.
Voiko kesken lukion vaihtaa amikseen?
Kommentit (74)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millään tavalla ei itseä siis kiinnosta opiskelu varsinkaan lukiossa. Sukulaisislta tulleet paineet sai minut itsenikin ajattelemaan, että lukio on ainoa oikea vaihtoehto. Menetänkö jotakn jos en menekkään lukioon?
Kyllä ja et. Siis periaatteessa ammattikoulusta voi hakea yliopistoonkin, mutta käytännössä vain 1% hakee. Eli kyllä se ammattikoulu yliopiston ovia hieman sulkee. Tästä voi olla haittaa, jos kiinnostut myöhemmin jostain alasta, mihin tarvitaan yliopistokoulutus. Toki aina voi mennä aikuislukioon jne. eli eivät ne ovet koskaan kokonaan sulkeudu, päätit sitten mitä tahansa, mutta opiskeluaika pitenee.
Ei sulje. Minulla on kahden ystävän lapset menneet tuota kautta yliopistoon. Useimmat ammattikoulussa olevat vaan eivät jaksa panostaa opiskeluun. Eivät ole "sen tyyppisiä", että jatkaisivat ainakaan heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi vaihtoehto on myös kaksoistutkinto. Käsittelemättömien asioiden osalta mietin, että voit hakea alkuun apua esim. koulukuraattorilta tai koulupsykologilta ja he tarvittaessa ohjaavat eteenpäin. Välivuosi itsensä terapioimiseksi ei ole fiksua, asioiden käsittely voi viedä vuosia. Ei ole taikanappia, jonka ottamalla saisi kaiken kuntoon. Asioille pitää antaa aikaa ja niitä voi ja on suositeltavaa käsitellä muun elämän rinnalla.
Vierailija kirjoitti:
Lukion jälkeen voi opiskella amk:ssa vaikka yhteisöpedagogiksi. Se on vähän niin kuin nuoriso-ohjaaja, mutta korkeampi koulutus.
Myös amiksen jälkeen.
eli voisiko myös kesken lukion vaihtaa kaksoistutkintoon? Tässä vaihtoehtoja pohdiskellesaa mietin, että jos vaihtaisi kaksoistutkintoon ja kävisi sen lukion neljään vuoteen🤔
Ap
Jos haluat jatkaa yliopistoon, niin mene lukioon. Jos haluat nopeasti töihin ja ammattin niin mene amikseen. Nykyään pääsee amiksen papereilla suoraa todistusvalinnalla ammattikorkeeseen ilman pääsykoetta. Amiksessa arviointi 1-3. Vähälahjainenkin saa sieltä leikkikoulusta kelpopaperit ulos jos vähänkään kiinnostaa käydä koululla ja omaa normaalit käytöstavat opettajia kohtaan. Voit sitten jatkaa tradenomiksi tai insinööriksi, jos haluaa korkeakouluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja siis sen toki tiedän, että miun täytyy käsitellä omat ongelmat ja henkiset esteet, ennen kuin olen valmis opiskelemaan nuoriso-ohjaajaksi. Koska tällä hetkellä olen itse se, joka on kipeästi avun tarpeessa eli vielä en ole valmis auttamaan muita nuoria mahdollisesti hyvin samankaltaisissa ongelmissa, mitä itse käyn tällä hetkellä läpi.
Ap
Sulla on 3 kk kesäloma. Paljon aurinkoa ja lepoa. Lukiota ei kannata lykätä, koska asut vieläkin kotona? Joudut vain pidempään selvittämään ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
eli voisiko myös kesken lukion vaihtaa kaksoistutkintoon? Tässä vaihtoehtoja pohdiskellesaa mietin, että jos vaihtaisi kaksoistutkintoon ja kävisi sen lukion neljään vuoteen🤔
Ap
Alkaa kuulostaa ratkaisulta. Sanon samaa kuin muut, että välivuosi ei ratkaisisi itsessään mitään. Siinä ei ehdi saada maailmaa (ja päätä) valmiiksi. Kevyet rutiinit (hidas opiskelu) pitävät sinut mukana menossa, voit aloittaa itsesi kuntouttamisen siinä samalla. Ole lempeä itsellesi.
Vierailija kirjoitti:
Sulla on 3 kk kesäloma. Paljon aurinkoa ja lepoa. Lukiota ei kannata lykätä, koska asut vieläkin kotona? Joudut vain pidempään selvittämään ongelmia.
Joo siis toki, vaikka ei se ihan kolmea kuukautta ole. Se vain, että kesällä on kesätöitä kuukauden verran, eikä viitsisi käyttää koko kesälomaa näiden asioiden käsittelyyn, jolloin olisin vielä väsyneempi lukion alkaessa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eli voisiko myös kesken lukion vaihtaa kaksoistutkintoon? Tässä vaihtoehtoja pohdiskellesaa mietin, että jos vaihtaisi kaksoistutkintoon ja kävisi sen lukion neljään vuoteen🤔
Ap
Alkaa kuulostaa ratkaisulta. Sanon samaa kuin muut, että välivuosi ei ratkaisisi itsessään mitään. Siinä ei ehdi saada maailmaa (ja päätä) valmiiksi. Kevyet rutiinit (hidas opiskelu) pitävät sinut mukana menossa, voit aloittaa itsesi kuntouttamisen siinä samalla. Ole lempeä itsellesi.
Siltähän se vähän alkaa kuulostaa:) Vielä pitäisi ehkä jutella opon kanssa ja kerätä voimia kertoa perheelle ja sukulaisille... Jo nyt olen sukuni musta lammas kun keskiarvo "vain" 9.2 kun isosiskokin valmistui peruskoulusta täyden kympin keskiarvolla (ja uupuneena, vaikkei sitä kenellekkään myöntönyt). Mutta itseänihän varten minä tätä elämää elän, en muiden odotuksia varten?
Ap
Juttele opon kanssa, mutta mieti mitä oikeasti haluat. Minutkn yritti opotkin saada sinne lukioon edes kaksoistutkinnolla, mutta en mennyt. Enkä sitä lukiota tarvinnut, jatkoin kyllä ammattikorkeaan amiksesta. Raskasta on myös tehdä jotain mitä ei halua, tämäkin on nähty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukio on mielestäni hyvä ja vaativa koulutus. Suosittelen siis sitä, jos sinulla on motivaatiota opiskella tavoitteellisesti. Amiksessa on perässävedettävää porukkaa suurin osa ja muutenkin aika heikkoa ihmisainesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
eli voisiko myös kesken lukion vaihtaa kaksoistutkintoon? Tässä vaihtoehtoja pohdiskellesaa mietin, että jos vaihtaisi kaksoistutkintoon ja kävisi sen lukion neljään vuoteen🤔
Ap
Alkaa kuulostaa ratkaisulta. Sanon samaa kuin muut, että välivuosi ei ratkaisisi itsessään mitään. Siinä ei ehdi saada maailmaa (ja päätä) valmiiksi. Kevyet rutiinit (hidas opiskelu) pitävät sinut mukana menossa, voit aloittaa itsesi kuntouttamisen siinä samalla. Ole lempeä itsellesi.
Siltähän se vähän alkaa kuulostaa:) Vielä pitäisi ehkä jutella opon kanssa ja kerätä voimia kertoa perheelle ja sukulaisille... Jo nyt olen sukuni musta lammas kun keskiarvo "vain" 9.2 kun isosiskokin valmistui peruskoulusta täyden kympin keskiarvolla (ja uupuneena, vaikkei sitä kenellekkään myöntönyt). Mutta itseänihän varten minä tätä elämää elän, en muiden odotuksia varten?
Ap
Saatika sitten kun kerron, että haluan nuoriso-ohjaajaksi. Koko äitinpuolen suku on akateemisia ja korkeasti kouluttautuneita ja moni kirjoittanut väitöskirjan. Ja ammateiltaan juurikin esim lääkäreitä, yliopisto-opettajia jne... ja sitten tulen minä, nuoriso-ohjaaja:)
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lukio on mielestäni hyvä ja vaativa koulutus. Suosittelen siis sitä, jos sinulla on motivaatiota opiskella tavoitteellisesti. Amiksessa on perässävedettävää porukkaa suurin osa ja muutenkin aika heikkoa ihmisainesta.
En ole perässä vedettävä ihminen saatika heikkoa ihmisainesta, mutta ei ole myöskään motivaatiota opiskella tavoitteellisesti lukiossa.
Ap
Lukio on jo muutenkin raskas ja vaatii usein paljon voimia opiskella ja ennen kaikkea halua opiskella. Vielä raskaampi se on, jos se ei ole sellainen asia mitä haluaa tehdä.
Lukion jälkeen voi mennä myös ammatilliseen koulutukseen (mitä me äiti-ikäiset kutsumme ammattikouluksi) ja silloin tutkinnon saa suoritettua kahdessa vuodessa. Yksi sukulaistyttö teki tämän liikkeen, kun ei vielä lukion jälkeen tiennyt mitä haluaa opiskella. Kävi ammattikoulun ja sai sieltä taitoja, joita voi hyödyntää omassa harrastuksessa ja arjessa muutenkin. En muista pitikö sen jälkeen vielä välivuoden vai lukiko pääsykokeisiin jo ammattikoulun toisena vuotena. Mutta jatkoi yliopistoon, kun oli löytänyt sen oman juttunsa ja sielläkin ovat opinnot edenneet hyvin.
Ei se lukiokaan ole elinkautinen, jos kovasti vastustelee. Jos tuntuu siltä, ettei kiinnosta suorittaa sitä edes leppoisammassa 3,5-4 vuoden tahdissa, niin voihan sen keskeyttää ja mennä opiskelemaan jotain muuta. Yhtä lailla, jos on nuorena käynyt ammatillisen koulutuksen, niin ei sekään estä lukion suorittamista myöhemmin, jos lukion suorittamatta jättäminen on jäänyt kaivelemaan. Mutta kyllä ammatillisistakin opinnoista voi jatkaa ammattikorkeaan, jos kipinä opiskeluun myöhemmin herää.
Tiedän yhden tapauksen, joka kävi ensin sähköalan ammattikoulun, teki asennustöitä, kävi AMK:n, teki suunnittelutöitä ja myöhemmin täydensi tutkintoa vielä DI:ksi. Joskus se ammatillisten opintojen kautta tullut osaaminen on suorastaan eduksi jatkon kannalta. Jos päätyy suunnittelemaan vaikka tehtaita, niin onhan se hyvä, että on ollut myös töissä vaikkapa siellä tehtaan kunnossapidossa. Tai on tehnyt sähköasennuksia rakenteilla oleviin tehtaisiin. Käytännön työn kautta tulee sellaista osaamista, jota ei näillä lukio-DI -polun käyneillä suunnittelijoilla ole, ja josta on oikeasti hyötyä siinä suunnittelutyössä.
Mutta noin muuten, älä murehdi sitä, jos et ihan vielä osaa erottaa mitä itse haluat ja mikä on ulkoa tulevaa painetta. Minä olen jo viisikymppinen ja yritän vieläkin selvitellä tätä itselleni, kun yritän miettiä mitä minun pitäisi elämälläni tehdä. Ja iso peukku sille suunnitelmalle, että yrität työstää ongelmiasi! Sitä samaa on minullakin työn alla, mutta ehdottomasti on parempi puida niitä ongelmia jo nuorena eikä vain nilkuttaa elämässä eteenpäin kantaen niitä mukanaan.
Lukion ei kannata lähteä jos ei jaksa sitä vetää kunnolla läpi ja panostaa kirjoituksiin.
Vierailija kirjoitti:
Lukion ei kannata lähteä jos ei jaksa sitä vetää kunnolla läpi ja panostaa kirjoituksiin.
Tätä rupesin juuri itsekin miettimään. Siihen tilanteeseen ehkä paras se kaksoistutkinto, mikäli sen lukiotodistuksen kuitenkin haluaa, muttei halua pistää jatko-opintoja niiden ylioppilaskirjoitusten varaan
Vierailija kirjoitti:
Lukion jälkeen voi mennä myös ammatilliseen koulutukseen (mitä me äiti-ikäiset kutsumme ammattikouluksi) ja silloin tutkinnon saa suoritettua kahdessa vuodessa. Yksi sukulaistyttö teki tämän liikkeen, kun ei vielä lukion jälkeen tiennyt mitä haluaa opiskella. Kävi ammattikoulun ja sai sieltä taitoja, joita voi hyödyntää omassa harrastuksessa ja arjessa muutenkin. En muista pitikö sen jälkeen vielä välivuoden vai lukiko pääsykokeisiin jo ammattikoulun toisena vuotena. Mutta jatkoi yliopistoon, kun oli löytänyt sen oman juttunsa ja sielläkin ovat opinnot edenneet hyvin.
Ei se lukiokaan ole elinkautinen, jos kovasti vastustelee. Jos tuntuu siltä, ettei kiinnosta suorittaa sitä edes leppoisammassa 3,5-4 vuoden tahdissa, niin voihan sen keskeyttää ja mennä opiskelemaan jotain muuta. Yhtä lailla, jos on nuorena käynyt ammatillisen koulutuksen, niin ei sekään estä lukion suorittamista myöhemmin, jos lukion suorittamatta jättäminen on jäänyt kaivelemaan. Mutta kyllä ammatillisistakin opinnoista voi jatkaa ammattikorkeaan, jos kipinä opiskeluun myöhemmin herää.
Tiedän yhden tapauksen, joka kävi ensin sähköalan ammattikoulun, teki asennustöitä, kävi AMK:n, teki suunnittelutöitä ja myöhemmin täydensi tutkintoa vielä DI:ksi. Joskus se ammatillisten opintojen kautta tullut osaaminen on suorastaan eduksi jatkon kannalta. Jos päätyy suunnittelemaan vaikka tehtaita, niin onhan se hyvä, että on ollut myös töissä vaikkapa siellä tehtaan kunnossapidossa. Tai on tehnyt sähköasennuksia rakenteilla oleviin tehtaisiin. Käytännön työn kautta tulee sellaista osaamista, jota ei näillä lukio-DI -polun käyneillä suunnittelijoilla ole, ja josta on oikeasti hyötyä siinä suunnittelutyössä.
Mutta noin muuten, älä murehdi sitä, jos et ihan vielä osaa erottaa mitä itse haluat ja mikä on ulkoa tulevaa painetta. Minä olen jo viisikymppinen ja yritän vieläkin selvitellä tätä itselleni, kun yritän miettiä mitä minun pitäisi elämälläni tehdä. Ja iso peukku sille suunnitelmalle, että yrität työstää ongelmiasi! Sitä samaa on minullakin työn alla, mutta ehdottomasti on parempi puida niitä ongelmia jo nuorena eikä vain nilkuttaa elämässä eteenpäin kantaen niitä mukanaan.
Nuoriso-ohjaajat oli nimenomaan ne, jotka sai miut tajuamaan, että tarviin ammattiapua ja että miun täytyy käsitellä nää asia nyt, eikä myöhemmin. Oon kokenut liikaa jo tähän pieneen ikään mennessä, ja oon jo nyt niin räjähdysherkässä tilassa. En voi istua puoleksikaan tunniksi ja olla tekemättä mitään, koska siitä usein seuraa tuntein itku ja ahdistus. Nyt on korkea aika käsitellä nämä ongelmat, vaikka siitä ei tule helppoa.
Ap
Alue: Aihe vapaa
Nojoo, mahdollisesti. Mutta nyt ei välivuosikaan ole mahdollista laajentuneen oppivelvollisuuden takia. Toisaalta sen aikana olisi ollut helppo käsitellä ammattiavun kanssa omat, ilman että jäisi opinnoissa jälkeen. Harkitsen nyt kyllä vakavasti kesken lukion amikseen vaihtamista tai vaihtoehtoisesti käyn sen lukion neljään vuoteen. Kaikkea hyvää myös siulle!
Ap