Pitääkö mielestänne paikkansa, että "ystäviä kyllä saa, jos haluaa"?

Kavereita kyllä, mutta ei ystäviä. Ystävyys vaatii huomattavasti enemmän mm. luottamusta ja toisen ymmärtämistä kuin kaveruus.

Minulla on vain silloin ystäviä kun he tarvitsevat jotain muuttoapua, kyytiä, rahaa lainaan tai aamuyöllä kännissä jonkun kuuntelijan kun kukaan muu ei enää jaksa.

Uudetkin tuttavuudet kääntyy aina tähän joten joku vika minussa on oltava.

On paljon ihmisiä, jotka ovat ns. "kaikkien kavereita, mutta eivät kenenkään ystäviä". Ystävyys vaatii huomattavasti enemmän kuin kaveruus.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa. Kuulun facen ystäväryhmiin, olen hakenut netin kaverihausta. Olen aktiivinen. En vain saa ystäviä edes siten, että tavattaisiin, vaan ollut osti viestiä ja loppu. Mitään netti tuttuja en halua, vaan pitää tavata nokatusten. En käsitä yhtään. Olen myös menettänyt ystäviä. Olen paljon aktiivisempi ottamaan yhteyttä kuin ne vähäiset ystävät mitä on ollut.

Me voitais olla kavereita. 😁

Olen sosiaalisesti lahjakas ihminen ja kavereita kyllä löytyy. Tulen helposti juttuun oikeastaan lähes kaikkien kanssa ja ihmiset usein sanovatkin, että minua on helppo lähestyä ja seurani on mukavaa. Silti todella läheisiä ystäviä ei oikein ole. Tuntuu, että ihmiset ovat vain jotenkin todella kiireisiä tai sitten vain itsekkäitä (ottavat yhteyttä vain kun itse tarvitsevat jotain). Ja mitä enemmän ikää tulee, sitä hankalammaksi ystävien löytäminen tulee; tuntuu, että kaikilla on jo ystävät, perhe, harrastukset jne...

No mistä niitä saa?

Olen yrittänyt tutustua mm työpaikalla muihin naisiin. Miehille jos on liian ystävällinen, niin ne ottaa sen parittelukutsuna ja alkavat pokaamaan.

Multa uupuu joku taito tai sit pitävät mua kummallisena.

Oon ollut lapsesta asti yksinäinen, vaikka pidän ihmisistä kovasti ja tykästyn helposti.

Mulla on viimeksi ollut ystäviä yläasteella ja siitä on jo 20 vuotta 😔 he jätti mut pikkuhiljaa pois porukasta.

Kaipaan tosi paljon ihmisiä ympärille.

Hiljainen tosin olen alkuun, enkä meinaa keksiä sanottavaa mutta olen empaattinen, kiltti ja hyvä kuuntelija.

Kyllä varmasti on vaikeampaa toisille, kuten juuri autismin kirjolaisille ja traumataustaisille. Itse olen yksin asuvana koittanut saada mahdollisimman paljon tuttavia/kavereita, jolloin jollakin on yleensä aikaa käydä kahvilla, kävelyllä tms. Perheellisillä ei tosiaan ole usein aikaa ja/tai voimia tavata kovin usein. Ihan ystäväksi asti päätyy minulla ne, joiden kanssa syystä tai toisesta (en oikein tiedä mikä ominaisuus se on) on luontevaa olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa. Kuulun facen ystäväryhmiin, olen hakenut netin kaverihausta. Olen aktiivinen. En vain saa ystäviä edes siten, että tavattaisiin, vaan ollut osti viestiä ja loppu. Mitään netti tuttuja en halua, vaan pitää tavata nokatusten. En käsitä yhtään. Olen myös menettänyt ystäviä. Olen paljon aktiivisempi ottamaan yhteyttä kuin ne vähäiset ystävät mitä on ollut.

Me voitais olla kavereita. 😁

Olen sosiaalisesti lahjakas ihminen ja kavereita kyllä löytyy. Tulen helposti juttuun oikeastaan lähes kaikkien kanssa ja ihmiset usein sanovatkin, että minua on helppo lähestyä ja seurani on mukavaa. Silti todella läheisiä ystäviä ei oikein ole. Tuntuu, että ihmiset ovat vain jotenkin todella kiireisiä tai sitten vain itsekkäitä (ottavat yhteyttä vain kun itse tarvitsevat jotain). Ja mitä enemmän ikää tulee, sitä hankalammaksi ystävien löytäminen tulee; tuntuu, että kaikilla on jo ystävät, perhe, harrastukset jne...

Okei, eli sinä olet hyvä, mutta muut ovat pahoja? Sinä olet sosiaalinen ja kaikkea ihanaa, mutta niin kuin sanoit, muut ovat itsekkäitä, kiireisiä ja muuta ikävää.

Ei tuolla tavalla saa ystäviä. Asennekysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei saa. Kuulun facen ystäväryhmiin, olen hakenut netin kaverihausta. Olen aktiivinen. En vain saa ystäviä edes siten, että tavattaisiin, vaan ollut osti viestiä ja loppu. Mitään netti tuttuja en halua, vaan pitää tavata nokatusten. En käsitä yhtään. Olen myös menettänyt ystäviä. Olen paljon aktiivisempi ottamaan yhteyttä kuin ne vähäiset ystävät mitä on ollut.

Me voitais olla kavereita. 😁

Olen sosiaalisesti lahjakas ihminen ja kavereita kyllä löytyy. Tulen helposti juttuun oikeastaan lähes kaikkien kanssa ja ihmiset usein sanovatkin, että minua on helppo lähestyä ja seurani on mukavaa. Silti todella läheisiä ystäviä ei oikein ole. Tuntuu, että ihmiset ovat vain jotenkin todella kiireisiä tai sitten vain itsekkäitä (ottavat yhteyttä vain kun itse tarvitsevat jotain). Ja mitä enemmän ikää tulee, sitä hankalammaksi ystävien löytäminen tulee; tuntuu, että kaikilla on jo ystävät, perhe, harrastukset jne...

Okei, eli sinä olet hyvä, mutta muut ovat pahoja? Sinä olet sosiaalinen ja kaikkea ihanaa, mutta niin kuin sanoit, muut ovat itsekkäitä, kiireisiä ja muuta ikävää.

Ei tuolla tavalla saa ystäviä. Asennekysymys.

En sanonut, että kaikki muut ovat pahoja tai että itse olisin muita parempi. Olen tehnyt tuollaisia havaintoja, että ihmiset oikeasti ovat kiireisiä, moni on itsekäs ja ottaa yhteyttä toisiin vain silloin kun itse siitä jotain hyötyy. On minussakin puutteita ja vikoja.

Ei. Ystäviä haluavakin voi nimittäin joutua kiusatuksi/syrjityksi/hyljeksityksi.

Voihan moni olla alun perin halunnutkin ystäviä/kavereita, mutta negatiivisten kokemusten vuoksi eivät uskalla enää esim. luottaa muihin ihmisiin.

Mä olen yksinäinen ja kovasti haluaisin tutustua ihmisiin.

Mutta jotkut kahvipöytäkeskustelut on mulle tosi vaikeita, en mä keksi mitään sanottavaa!

Joskus nuorena yritin käydä kahvittelemassa muutamana kertaan ulkona ja menin niin puihin. Ei varmaan ollut kaverillekaan hauskaa kun toinen ei keksi mitään puheenaihetta vaan täytyy kantaa koko keskustelua.

Mulla assi-piirteitä. Tykkäsin kovasti olla osa porukkaa ja kaipaan seuraa, mutta olen vaan niin tuppisuu ja möläyttelen ja töksäyttelen ihmeellisiä.

Minusta on täysin totta, ei toki mikään tule itsestään, vaan pitää hakeutua jonnekin missä voi tutustua, olla itse avoin ja tehdä aloitteita jne.

No ainakin pitää osata nähdä vaivaa sen eteen eikä olettaa, että ystäviä tulee kuin itsestään.

Oikea kunnon ystävä on sellainen jonka kanssa on tapeltu kunnolla jostain joskus ja saatu selvitettyä asiat

Kyllä uskon, että aina saa jotain ystäviä. Se on sitten eri juttu saako niitä haluamiaan.

Vierailija kirjoitti:

Ei saa. Kuulun facen ystäväryhmiin, olen hakenut netin kaverihausta. Olen aktiivinen. En vain saa ystäviä edes siten, että tavattaisiin, vaan ollut osti viestiä ja loppu. Mitään netti tuttuja en halua, vaan pitää tavata nokatusten. En käsitä yhtään. Olen myös menettänyt ystäviä. Olen paljon aktiivisempi ottamaan yhteyttä kuin ne vähäiset ystävät mitä on ollut.

Fb-ryhmistä samaa kokemusta. Jää aika ohueksi se oleminen, mikään ei valmiiksi yhdistä kuin ehkä ikä tai sinkkuus. Ehkä jännitetään avautua. Ei ole ollut itselleni luonteva tapa kohdata ihmisiä.

Jonkun harrastuksen äärellä saattaa toimia paremmin. Tuntuu että moni aikuinen ei oikeasti kaipaa ketään lähelleen. Jokin tässä ajassa on sellaista, että syvemmät suhteet ovat monelle vaikeita, jopa mahdottomia. Baariseuraa voi tilapäisesti netistä löytää.

Myös oma toiminta voi vaikuttaa, esim. liian tunkeileva, joustamaton ja/tai itsekeskeinen käytös karkottaa helposti muita ympäriltä.

Täällä mainitaan perhe syyksi miksi ei ole aikaa. Itselläni oli kiire nuorenakin.

Ja ehtiväthän he tänne kuitenkin.

Kavereita saa varmaan jokalähtöön mutta harvasta tulee kunnon ystävä.

Vaatii aikaa ja joistain voi tullakin

Pitää olla jotain yhdistävää

Vrt biisi mistä tunnet sä ystävän

En vieläkään ole tajunnut mikä siinä toisten seurassa on hienoa. Se tuntuu kuluttavalta.

Tämä ei ilmeisesti näy, koska ihmiset aina pyrkivät seuraani.