Millainen ihminen on lapseton vielä 33v? Välttämättä ei ole miestäkään.

Tietää mitä haluaa, luoda uraa, matkustella, tavata ystäviä, tekee mitä haluaa. Sisustaa oman kodin niinkuin tahtoo.

Ei tarvitse muiden mielipiteitä siitä mitä pitäisi tehdä jne...



Voisin kuvitella itseni tuohon asemaan, jos en olisi tullut 18v raskaaksi.

Olen onnellinen näinkin, mutta joskus mielessä käy millaista elämäni nyt olisi ollut ellen olisi lastani saanut.

Takana kariutunut avioliitto alkoholistin kanssa ja onneksi en hänen kanssaan tehnyt lapsia.



Nyt uusi avioliitto ja lapsi.

ovat pinnallisia,joille on tärkeintä materia. Miehen pitäisi olla joku ylijumala joka palvoisi heitä.

Saattaa vierouksua normaalia parisuhdetta,tapailee varattuja miehiä taikka on helposti se toinen nainen.

Korkeasti koulutettuja menestyjiä, useimmilla kranttu miesmaku.

Mahdollisesti useiden vuosien seurustelusuhde takana parikymppisenä, mutta miehestä ei ollut isäksi.

30-vuotiaana uuden kriteerit täyttävän miehen löytyminen ei enää olekaan helppoa.



Elämä täyttyy matkoilla ja muilla elämyksillä, jotkut haikailevat perheen perään, mutta ei suinkaan kaikki.

huono onni miessuhteissa

Saattaa vierouksua normaalia parisuhdetta,tapailee varattuja miehiä taikka on helposti se toinen nainen.

hankkii korkeakoulututkinnon ja haluaa olla pari vuotta töissä ennen perhevapaita, saadakseen edes kohtuullisen toimeentulon äitiyslomalla ja varmistaakseen työpaikan, johon palata sittten perhevapaiden jälkeen. Useimmiten se mieskin löytyy siellä opiskelujen aikana eikä useimmat halua hankkia lapsia vielä opiskelijana. Toki poikkeuksiakin on mutta ei tuo 33-v. lapseton ole nykyään mikään friikki. Kas kun ensisynnyttäjien keski-ikäkin on nykyään 29 vai onko jo 30 vuotta.

kunnes yli 4-vuotiaana huomaa olevansa lapseton.

Saattaa vierouksua normaalia parisuhdetta,tapailee varattuja miehiä taikka on helposti se toinen nainen.

isäksi ryhtymistä.

kunnes yli 4-vuotiaana huomaa olevansa lapseton.

Eikä tarvitse edes olla mitenkään kranttu ettei sitä miestä löydy. Joillakin ei vain yksinkertaisesti käy tuuri.

Eli sanoisin: akateeminen, pääkaupunkiseudulla (tai muualla suuressa kaupungissa) asuva.

Ttakana parikymppisenä solmittu 6 vuotta kestänyt avoliitto. Sen jälkeen ei sopivaa kunnon miestä ole tullut vastaan, sillä miehet pelästyvät kun nainen on LIIAN menestynyt (30-vuotiaana väitellyt tohtoriksi, todella hyvässä asemassa työelämässä ym)



Sitten tapahtui ihme ja tapasi 35-vuotiaana nykyisen miehensä, nyt hän on 37 ja odottaa esikoistaan.

Täysi kummastus av-palstalla, jossa jokaisella pyörii lauma muksuja jaloissa, niistä ekat tulleet maailmaan ennenkuin äiti on ajokorttiinkaan ollut oikeutettu.



Nyt ne sitten miettii, että korkeakoulutettu? Hääääh....? Siis sil on varmaan huono itsetunto! Siit sen täytyy johtuu, kun ei oo tahtonu äidiks!

Jolla sitten kymmenen vuoden päästä onkin se mies ja neljä lasta.

ihmiselle tulee edes mieleen kysyä moista?

Ensin opiskelin sitten tein töitä, asuin ulkomailla ja harrastin mitä mieleen tuli. Ja sopiva mieskin löytyi vasta kolmekymppisenä. Onneksi en erehtynyt lapsentekoon niiden aikaisempien kanssa!



Ei kaikkien elämän ole pakko mennä samalla tavalla. Lapsen/lapsia ehtii hyvin saada vielä sen kolmenkympin jälkeenkin. Nyt 36-vuotiaana minullakin on niitä kaksi.

Todennäköisesti suht varakas akateeminen sinkku. Lapsiperheet ovat uusi köyhälistö.