Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Aiotko olla työelämässä eläkeikään asti?
15.05.2022 |
Itse en aio.
Säästän nyt lähes koko palkkani, että töistä pois jääminen olisi mahdollista.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos työ on koko elämä. Itse jäin 44-vuotiaana pois, eipähän ahdista oravanpyörä enää.
Mulle työ ei ole koko elämä, mutta olen elämäntavoiltani vaatimaton ja kotona viihtyvä. En ole kiipeilemässä Kilomanzarolle, lähdössä reppureisssaamaan Nepaliin tms. Tuollaiset asiat, joihin tarvitsisi kuukausien vapaata, ei ole koskaan kiinnostaneet mua. Tykkään työstäni, teen etätöitä ja työaikani saan päättää aika vapaasti itse. Jos en ole sopinut mitään palaveria, voin lähteä vaikka keskellä päivää käymään jossain.
Eli sun työstä puuttuu oikeastaan kaikki ne asiat, miksi ihmiset ei jaksa töitä.
Juuri näin. Olen kyllä aika onnekas, että vaihdoin aikoinaan alaa (olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja) ja löysin vielä työpaikan, jossa 100% etätyö on ollut sallittua jo pitkään. Ja työ on tosiaan varsin itsenäistä eli saa suunnnitella omat aikataulunsa itse. Toki, kun palavereja sovitaan, pitää huomioida muutkin palaveriin osallistujat. Eli jos joku palaveri ei nyt järjesty muulloin kuin klo 8:00, niin saan mä luuni ylös sängystä siihen mennessä. Kunhan ei ole joka aamu niin aikaisin palavereja.
Mua ei haittaisi vaikka joka aamu olisi palaveri klo 8, kunhan saisin tehdä loppupäivän töitä itselleni sopivasti. Nytkin on lasten harjoitusten takia kauhea stressi. Olisi niin helppo poistua klo 14, viedä lapset harjoituksiin ja tehdä treenien aikana se puuttuva 2h töitä.
Ja myöhemmin varmasti sama, jos pitäisi hoitaa iäkkäitä vanhempia tms. Tuo mahdollistaa niin hyvin työn ja muun ajan yhteensovittamisen.
Tämäpä juuri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan olen eläkkeelle asti työelämässä, jos vain terveyttä riittää.
En kai minä huvikseni käyttänyt useita vuosia yliopisto-opiskeluun, että pääsen haluamaani ammattiin.
Miten se onkin joillekin niin vaikea käsittää ja hyväksyä, että toiset ihmiset viihtyvät työssään ja kokevat vaikeudet haasteiksi, eivätkä vastoinkäymisiksi?
Miksi luulet, että olisi vaikea hyväksyä? Minusta ainakin on hienoa ja kunnioitettavaa jos ihminen jaksaa eläkeikään tai halutessaan ylikin. Minullakin oli tavoitteena, mutta yksinkertaisesti en jaksanut, viimeiset vuodet tuntui olevan suorituskyvyn äärirajoilla (fyysisesti raskas työ). 60-vuotiaana oli pakko lopettaa ja toipumisessa meni 3 vuotta, vasta sitten alkoi kunto palautua ja jaksoin taas harrastaa ja tehdä puutarhatöitä ja kotihommia.
Ja sitten kuvitellaan että nuoremmat ikäluokat menee kepeästi sinne 70v kieppeille töissä. Konttorirotilla hajoaa pää ja fyysistä työtä tekevillä keho.
Sillä erolla vain että vanhemmat ikäluokat aloitti 16 tai 18-vuotiaina niin kerkesivät tehdä 40-45 vuoden työuran, nyt aloitetaan kolmekymppisenä ja keretään tehdä 30 vuotta. Pitäisi nopeuttaa ammattiin valmistumista ja työelämään siirtymistä nykyään ja eläkkeelle pääsisi kun 40 vuotta työuraa tehtynä, oli ikä mikä hyvänsä.
Mieleni on juuri muuttunut. Olen vaihtanut alaa ja nykyisessä työssäni voisin ihan hyvin olla eläkeikään ja ylikin. Alimpaan eläkeikäni on aikaa n 15 vuotta.
Edellisissä työpaikoissa en olisi pystynyt sinne saakka olemaan. Työ ei ole elämäni mutta se on kivaa ja tykkään ihmisten auttamisesta. Olen hoitaja.
Saavutin keväällä alimman eläkeikäni, 64v..Tavoite-eläkeikäni on 65v1kk, ja siihen olen jo tähtäämässä. Oli ihanan vapauttava ajatus, että nyt voin milloin tahansa lyödä hanskat tiskiin. Tämä loppuaika tuntuu kuluvan kuin siivillä.
Jatkan tämän viimeisen vuoden taloudellisista syistä. Erosin muutama vuosi sitten ja jouduin ottamaan hieman lainaa uuteen elämään. Haluan laittaa talouden siihen malliin, että voin hyvillä mielin eläköityä.
Ehen. Teen nyt 43-vuotiaana 7-8 kk vuodesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole tuo jolta kysyit, mutta itse tulen toimeen noin tonnilla kuussa. Olin jo hommaamassa sijoitusasuntoja, kun tuli korona ja sitten tuo Putinin aivopieru. Ehkä sen aika on nyt.
Kymmenisen vuotta ajattelin olla vielä töissä, aika kivaa hommaa se kuitenkin on. 60:senä jään kyllä kotiin tekemään vielä kivempia hommia, samaan aikaan kun mies jää eläkkeelle. Ja tämä siis sillä varauksella että terveys kestää.
En usko. Todennäköisemmin kuolen ennen kuin ehdin eläkkeelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan olen eläkkeelle asti työelämässä, jos vain terveyttä riittää.
En kai minä huvikseni käyttänyt useita vuosia yliopisto-opiskeluun, että pääsen haluamaani ammattiin.
Miten se onkin joillekin niin vaikea käsittää ja hyväksyä, että toiset ihmiset viihtyvät työssään ja kokevat vaikeudet haasteiksi, eivätkä vastoinkäymisiksi?
Miksi luulet, että olisi vaikea hyväksyä? Minusta ainakin on hienoa ja kunnioitettavaa jos ihminen jaksaa eläkeikään tai halutessaan ylikin. Minullakin oli tavoitteena, mutta yksinkertaisesti en jaksanut, viimeiset vuodet tuntui olevan suorituskyvyn äärirajoilla (fyysisesti raskas työ). 60-vuotiaana oli pakko lopettaa ja toipumisessa meni 3 vuotta, vasta sitten alkoi kunto palautua ja jaksoin taas harrastaa ja tehdä puutarhatöitä ja kotihommia.
Ja sitten kuvitellaan että nuoremmat ikäluokat menee kepeästi sinne 70v kieppeille töissä. Konttorirotilla hajoaa pää ja fyysistä työtä tekevillä keho.
Sillä erolla vain että vanhemmat ikäluokat aloitti 16 tai 18-vuotiaina niin kerkesivät tehdä 40-45 vuoden työuran, nyt aloitetaan kolmekymppisenä ja keretään tehdä 30 vuotta. Pitäisi nopeuttaa ammattiin valmistumista ja työelämään siirtymistä nykyään ja eläkkeelle pääsisi kun 40 vuotta työuraa tehtynä, oli ikä mikä hyvänsä.
Tekeehän nytkin monet (korkeakoulussa olijoista melkein kaikki) osa-aikaa opintojen ohella, osa kokopäiväistä työtäkin. Itsekin aloitin töissä 16v ja olen nyt 30v.
Mutta kyllä pitäisi lyhentää koulussa vietettyä aikaa. Peruskouluun mahdollisuus suorittaa se nopeasti alta pois jos rahkeet riittää, osaan amis aloista ei tarvita 3v koulutusta, ne lyhyemmiksi ja korkeakoulutuksiin pakolliset kurssit tarjolle ainakin 2x vuodessa. Se ei auta että olet reipas, jos niitä kursseja pistetään päällekkäin ja joudut valitsemaan mitä teet ensi vuonna. Itse olisin valmistunut varmaan vuoden nopeammin ilman kokoaikaisia päällekkäisyyksiä pakollisissa kursseissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottahan olen eläkkeelle asti työelämässä, jos vain terveyttä riittää.
En kai minä huvikseni käyttänyt useita vuosia yliopisto-opiskeluun, että pääsen haluamaani ammattiin.
Miten se onkin joillekin niin vaikea käsittää ja hyväksyä, että toiset ihmiset viihtyvät työssään ja kokevat vaikeudet haasteiksi, eivätkä vastoinkäymisiksi?
Miksi luulet, että olisi vaikea hyväksyä? Minusta ainakin on hienoa ja kunnioitettavaa jos ihminen jaksaa eläkeikään tai halutessaan ylikin. Minullakin oli tavoitteena, mutta yksinkertaisesti en jaksanut, viimeiset vuodet tuntui olevan suorituskyvyn äärirajoilla (fyysisesti raskas työ). 60-vuotiaana oli pakko lopettaa ja toipumisessa meni 3 vuotta, vasta sitten alkoi kunto palautua ja jaksoin taas harrastaa ja tehdä puutarhatöitä ja kotihommia.
Ja sitten kuvitellaan että nuoremmat ikäluokat menee kepeästi sinne 70v kieppeille töissä. Konttorirotilla hajoaa pää ja fyysistä työtä tekevillä keho.
Sillä erolla vain että vanhemmat ikäluokat aloitti 16 tai 18-vuotiaina niin kerkesivät tehdä 40-45 vuoden työuran, nyt aloitetaan kolmekymppisenä ja keretään tehdä 30 vuotta. Pitäisi nopeuttaa ammattiin valmistumista ja työelämään siirtymistä nykyään ja eläkkeelle pääsisi kun 40 vuotta työuraa tehtynä, oli ikä mikä hyvänsä.
Se ei liity siihen, että nuoremmat ikäluokat on jo aika raihnaisia kun pääsevät eläkkeelle. He eläköityvät nyt n. 70v. 40-50v eteenpäin, niin se onkin jo 80v.
Sehän tässä on pointti: nuoret ikäluokat ei ehdi elää, koska ikävuodet 1-6 ollaan päiväkodissa 7-25 jossain koulutuksessa ja 25/30v-70/80v töissä. Siinä jää onnekkaille 5-10v aikaa oikeasti elää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen yläkoulun opettaja enkä totisesti jaksa teinien kanssa 67-vuotiaaksi, vaikka työstäni tykkäänkin. Haaveissa jäädä pois töistä kun omat lapset lähtevät omilleen. Siihen on vielä 7-8 vuotta eli viimeistään 55v iässä hyppään pois. Talo on maksettu eli toivon pärjääväni vähällä rahalla. Mies on yrittäjä, joten voin autella häntä ja toteuttaa omia projektejani. Tekemistä kyllä keksin ja paljon. Tälläkin hetkellä työt vähän haittaavat harrastuksia.
Olen ainakin työmarkkinoiden käytettävissä. Minä en töitä kaipaa mutta jos työt kaipaavat minua niin neuvotellaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmasti. Eläkeikä ehtii nousta vielä vaikka kuinka korkealle, joten säästän jo nyt mahdollisimman paljon. N28
Vierailija kirjoitti:
Olen yläkoulun opettaja enkä totisesti jaksa teinien kanssa 67-vuotiaaksi, vaikka työstäni tykkäänkin. Haaveissa jäädä pois töistä kun omat lapset lähtevät omilleen. Siihen on vielä 7-8 vuotta eli viimeistään 55v iässä hyppään pois. Talo on maksettu eli toivon pärjääväni vähällä rahalla. Mies on yrittäjä, joten voin autella häntä ja toteuttaa omia projektejani. Tekemistä kyllä keksin ja paljon. Tälläkin hetkellä työt vähän haittaavat harrastuksia.
Ei kai opettajien eläkeikä noin korkea ole?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos työ on koko elämä. Itse jäin 44-vuotiaana pois, eipähän ahdista oravanpyörä enää.
Surulliselta kuulostaa että 44-vuotiaana jäisi pyörittelemään peukaloita.
75 vuotiaaksi ajattelin työntää menemään. Sitten jos 10 v saisi elää eläkkeellä olisi jees jossain lämpimämmässä maassa. Palkka on pieni ja eläkkeen määrä vitsi eli suunnilleen sama kuin elämäntapa työttömällä. Turhaa suunnitella tuollaista kovin vakavasti, kun esim. syöpään voi kuolla kuukausien aikana milloin vain. Isä kuoli syöpään 52 vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lopetan työt kun täytän 60, olen nyt 57 vuotias ja toistaiseksi terve.
Minulla on sijoituksia ja elelen pääomatuloilla kunnes eläkeikä koittaa.
Työt on aloitettu 17 vuotiaana niin eiköhän 40 vuotta ja risat työntekoa riitä. Työni on melko fyysistä.
Haluaisin nauttia vielä elämästä enkä rikkoa itseäni ennen eläkeikää.Saako kysyä, millaiset nettotulot arvioit tarvitsevasi kuukaudessa, millä pärjäisit ilman työssäkäyntiä?
Noin 1500/kk, jos myyn osakkeita tai sijoitusasunnon niin enemmän.
En tietenkään aio. 55-vuotiaana viimeistään jään pois. Kaikki järjestelyt on tehty sitä varten ja voisin periaatteessa vaikka nyt heti lopettaa. Nyt olen 44-vuotias.
Kyllä olin ajatellut olla.
Vaan saas nähdä kuin tässä käy.
Suottaa se olla ettei työpanostani enää kohta tarvita, olen kurttu ja vanhanaikainen vaikka päivitin osaamiseni juuri ja kuntoilen päivittäin.
N50
En. Olen nyt 58 ja jättäytynyt pois töistä, odottelen että alan saada varhennettua eläkettä.
Mäkin tykkään mun työstä, mutta olen jo nyt 30v ihan loppuunpalanut juuri kuvailemistasi syistä johtuen. En todellakaan jaksa olla vielä liki 40v töissä. Ei mun pää tule kestämään.