Aiotko olla työelämässä eläkeikään asti?
Itse en aio.
Säästän nyt lähes koko palkkani, että töistä pois jääminen olisi mahdollista.
Kommentit (132)
Jään eläkkeelle ensi keväänä, kun täytän 65v. Jos vain olen kunnossa ja työnantaja tarvii, olen valmis heittämään keikkaa noin viikon per kuukausi.
Aina sanotaan, että eläkeikäiset ovat ahneita, eivätkä malta luovuttaa paikkaansa, mutta totuus on se, että jos on matalapalkkainen ja eläke on siitäkin palkasta noin 60%, ja verotus muuttuu kovemmaksi, niin kyllä itse kukin miettii tarkkaan, milloin voi jäädä pois työelämästä.
Vierailija kirjoitti:
En aio. Lopetan työt 50-vuotiaana, minkä jälkeen aloitan masturboinnin.
Eikö sitä voi aloittaa vielä työelämässä ollessa?
Pakko. Niin monta vuotta olin lasten kanssa kotona, ettei eläkettä tule.
On minulla vapaaehtoinen eläke, mutta sitä saa vain viisi vuotta. Ja on sijoitusasuntokin, mutta käytänkö sen elämiseen vain perinnöksi?
Vierailija kirjoitti:
Pakko. Niin monta vuotta olin lasten kanssa kotona, ettei eläkettä tule.
On minulla vapaaehtoinen eläke, mutta sitä saa vain viisi vuotta. Ja on sijoitusasuntokin, mutta käytänkö sen elämiseen vain perinnöksi?
Mikset käyttäisi elämiseen? Opetat vain lapsille taloustaitoja niin he pärjäävät varmasti omillaan loistavasti. Itse ainakin toivon, että sen aikaa minkä omat vanhemmat elävät niin eläisivät siten, että ei murehtisi mitä meille muksuille jää. Hyvin me pärjätään nytkin, joten ei tarvitse vanhempien pihistellä oman elämisensä kanssa vain sen vuoksi että meille sitten jäisi jotain pientä perintöä.
En aio elää yli 70-vuotiaaksi ja pitäisi jossain välissä ehtiä tästä elämästä nauttimaankin, eli pois työelämästä pitää päästä viimeistään 55-vuotiaana. Tietty aiemmin jos hyvin käy. Eli semmoisen parikymmentä vuotta vielä jäljellä. Ja koska talous jatkaa kiihtyvää alamäkeään niin mitään nykyisen kaltaista eläkettä en ikinä edes tulisi saamaan, joten itse ne on kuitenkin tienattava.
Kohta tehdään asuntokaupat ja vaikka 36% asunnosta on täysin oma, on loppuosaan helkkarinmoinen velka. Saan juuri maksettua sen pois ennen eläkkeelle jäämistä, koska ikä kolkuttelee jo nyt. Normaalisti asuntolaina otetaan 20 vuotta nuorempana. Joten joo, töissä ollaan ja miksi ei vaikka eläkeiän jälkeenkin.
N46
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin. Mitä te työelämästä pois tahtovat sitten tekisitte ehkä kymmeniä vuosia kotona maatessanne?
Sitä samaa mitä nykyeläkeläiset.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu tuleeko lottovoittoa tai kuinka paljon saan perintöä.
Et noiden sijaan ajatellut tehdä asian eteen itse mitään? Sijoittamalla rahastoihin/osakkeisiin? Maksamalla asuntolainaa ja nousta asuntohississä ylös? Hankkimalla ehkä sijoituskämppää?
On jotenkin niin suomalaista tuo, että kiroillaan korkeaa eläkeikää ja haaveillaan nuorena työelämästä poisjäännistä, mutta sen eteen ei itse tehdä mitään, vaan laitetaan vaan lotto vetämään ja jatketaan töissä kuhnurointia. Ehkä vielä asutaan vuokrallakin. Kaikki menee mikä tulee.
Vierailija kirjoitti:
69v asti pitäisi jaksaa. En aio olla. 60v on ihan maksimi. Jos en saa riittävästi rahaa säästöön, niin otan karenssin ja siirryn eläkeputkeen.
Eläkeputki poistuu v.1965 ja sen jälkeen syntyneiltä.
Olen firettänyt 21 vuotta jotta voin jäädä aikaisemmin eläkkeelle. Mikäli tämän hetkinen sijoitussuunnitelma menee maaliin jään eläkeelle 2033, 53-vuotiaana.
Mulla olisi vielä 34 vuotta työelämässä jäljellä ennen tämän hetkistä eläkeikää, mikä varmaan vielä nousee, ja voin sanoa että en todellakaan jaksa noin pitkään olla 7,5h 5 päivää viikossa hommissa.
Ja nykyisillä tuloilla eläkkeen määrä on niin pieni, että aika kituuttamista olisi.
Sijoitan rahastoihin joka kuukausi rahaa ja maksan pois asuntolainaa. Tavoitteena on, että viiskymppisenä mulla ois maksettu asunto ja rahastoissa ja sijoituksissa sen verran rahaa, että ois enemmän vapautta.
En mä ihan mitään tekemättä voi olla, mutta sellainen ois kivaa että vois tehdä keikkaduuneja silloin tällöin ja ois enemmän vapaata.
Jos pysyn työkykyisenä ja en voita mitään arvontaa niin luultavasti.
Tarkoitus tietysti olisi olla eläkeikään asti töissä. Toivon mukaan terveyttä riittäisi sinne asti. Tätä kyllä vähän epäilen, kun selkä on ollut jo pari vuotta joka päivä kipeä. Parikymmentä vuotta on oirehtinut välillä enemmän, välillä vähemmän. Töissä olen kuitenkin pystynyt olemaan, viikon olen ollut noin 10v aikana sairaslomalla selän takia, kun veti melkein kävelykyvyttömäksi.
Enemmän itseäni kyllä huolettaa se, että jos eläkeikään asti pääsee työelämässä, niin mikä terveydentila on silloin..onko sitä viimeisillä voimillaan töissä ja sitten kun saisi nauttia eläkkeellä olosta, niin koko kroppa on ihan sökönä ja loppuelämä menee kituen.
Jos työ tuntuu epämielekkäältä ja raskaalta, opiskelkaa lisää tai kokonaan uusi ammatti, hyvänen aika. Omituista, etteivät 40-50-vuotiaat tajua sitä mahdollisuutta. Voihkitaan vain ja jäädään tuleen makaamaan. Tai jos paikat ovat kipeät, hakekaa Kelan kuntoutuksiin. Kuuskymppisenä niihin ei enää pääse. Hoitakaa itseänne tai teillä on todella vaikeaa viimeiset vuodet.
Monella jää eläkepäivistä nauttiminen lyhyeksi, kun viimein vapauden koittaessa iskeekin jokin kauhea sairaus tai äkkikuolema. Entisistä työkavereistani yksi kuoli sydäriin marjametsään, toiselta löytyi aivokasvain (on vielä hengissä), kolmannelta löytyi suusyöpä tavallisen hammaslääkäri käynnin yhteydessä, ja hän kuoli lopulta siihen syöpään, neljäs selvisi syöpähoidoista, mutta kuoli tapaturmaisesti. Onhan näitä ollut ja tuntuu niin kamalalta, kun nämä ihmiset ovat rehkineet ylimääräistä aikaa, ja sitten muutaman kuukauden päästä matto vedetään alta.
No huhhuh, joo kiva olla joku liki 70 vuotias vanhustenhoitaja. Menee pian asiakkaat ja hoitajat sekaisin, samoja tabuja ainakin napsitaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos työ tuntuu epämielekkäältä ja raskaalta, opiskelkaa lisää tai kokonaan uusi ammatti, hyvänen aika. Omituista, etteivät 40-50-vuotiaat tajua sitä mahdollisuutta. Voihkitaan vain ja jäädään tuleen makaamaan. Tai jos paikat ovat kipeät, hakekaa Kelan kuntoutuksiin. Kuuskymppisenä niihin ei enää pääse. Hoitakaa itseänne tai teillä on todella vaikeaa viimeiset vuodet.
Työn raskaus ja epämielekkyys ei nyt aina ole alasta tai ammatista kiinni. Kyllä siihen vaikuttaa johtaminen, yrityksen ideologia, asiakkaat, työkaverit yms.
Nykypäivänä työssä kuin työssä vaaditaan yksittäiseltä tekijältä yhä enemmän ja enemmän.
Saman alan sisällä töiden laatu ja mielekkyys vaihtelee hurjasti eri työnantajilla.
Ei se aina ole niin helppoa että tuosta vaan opiskellaan uusi ammatti ja kaikki on paremmin.
Vierailija kirjoitti:
Mieleni on juuri muuttunut. Olen vaihtanut alaa ja nykyisessä työssäni voisin ihan hyvin olla eläkeikään ja ylikin. Alimpaan eläkeikäni on aikaa n 15 vuotta.
Edellisissä työpaikoissa en olisi pystynyt sinne saakka olemaan. Työ ei ole elämäni mutta se on kivaa ja tykkään ihmisten auttamisesta. Olen hoitaja.
Ihana kuulla!! mitä teet ja miten paljon?
En ole nytkään kovin voimakkaasti työelämässä. Olen sitä 50v jengiä, joka sai kenkää, kun firma vaihtoi omistajaa. Olin kuvitellut jääväni eläkkeelle siitä paikasta. Aluksi kuvittelin saavani alani töitä ja oli haastattelujakin. Sitten pääsin opiskelemaan; tosin opinnot eivät kovin edisty. Mutta olen täyttänyt pätkillä työssäoloehdon uudelleen ja kuvittelen saavani olla 500pv tyött.turvalla ja pääseväni lisäpäivillekin nippa nappa. Opiskeluoikeuden loputtua menen työkkäriin. En enää usko saavani töitä, ikää +60v.
Mulle sopisi kaatua saappaat jalassa, mutten usko siihen. Elän pitkään, mutta olen täysi höperö lopussa, mikäli äitiini tulen.