Aiotko olla työelämässä eläkeikään asti?
Itse en aio.
Säästän nyt lähes koko palkkani, että töistä pois jääminen olisi mahdollista.
Kommentit (132)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos työ on koko elämä. Itse jäin 44-vuotiaana pois, eipähän ahdista oravanpyörä enää.
Surulliselta kuulostaa että 44-vuotiaana jäisi pyörittelemään peukaloita.
Miksi ajattelet että hän "pyörittelee peukaloitaan"? Kai ihmisillä on, toivottavasti, muutakin elämänsisältöä kuin työ? Mulla ainakin, en käsitä miten ehtisin käydä töissäkin tässä vielä.
Vierailija kirjoitti:
Ehen. Teen nyt 43-vuotiaana 7-8 kk vuodesta.
Mulla oli sama. Viiskymppisenä kokonaan pois lukuunottamatta keikkatöitä.
Olen ajatellut jäädä pois kokopäivätyöstä kun täytän 50v. Sen jälkeen jatkan harrastuksenomaisesti 1-2 päiväää viikossa tai miten sattuu huvittamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehen. Teen nyt 43-vuotiaana 7-8 kk vuodesta.
Mulla oli sama. Viiskymppisenä kokonaan pois lukuunottamatta keikkatöitä.
Kuulostaa ihanalta, tähtään samaan. -ed.
Juuri kukaan ei ilmeisesti aio olla eläkeikään asti töissä. Koskahan tähän keksitään joku laki tai säädös, mikä estää jäämästä töistä pois.
Olen 50, työssäni vaihtelevat staattiset työasennot ja fyysinen rasitus.
Nyt oikea polvi juonittelee, peukalo- ja ranneniveliin välillä sattuu niin, että huuto pääsee.
En tiedä, kuinka jalsaisin eläkeikään. En usko vaivojeni vuoksi pääseväni eläkkeelle.
Eläkekertymäni nyt on n. 900
Ystäväni erosi pari v sitten. Klassinen, mies löysi nuoremman.
Piti jäädä eläkkeelle vuoden päästä. Erossa omaisuus laitettiin puoliksi. Osti asunnon, joka on ns loppuiän koti. Tajusi eihän omalla palkalla pärjää.
Joutui ottamaan lisälainan ja venyttää siksi töissä olemista pari v.
Kertoi juuri on tehnyt vähän ylitöitä, jotta on mahdollista tehdä lisälyhennyksiä.
Jää eläkkeelle heti, kun lainat on loppu
tienaan vaivaiset 1800 e/kk ni pakkohan se on. eläkkeeni tulee olemaan varmaan jotain 1000 e/kk. nice!
Juuri lähtemässä filppuihin ,pitäkää tunkkinne ja kalliit hinnat ja loskat&pakkaset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen yläkoulun opettaja enkä totisesti jaksa teinien kanssa 67-vuotiaaksi, vaikka työstäni tykkäänkin. Haaveissa jäädä pois töistä kun omat lapset lähtevät omilleen. Siihen on vielä 7-8 vuotta eli viimeistään 55v iässä hyppään pois. Talo on maksettu eli toivon pärjääväni vähällä rahalla. Mies on yrittäjä, joten voin autella häntä ja toteuttaa omia projektejani. Tekemistä kyllä keksin ja paljon. Tälläkin hetkellä työt vähän haittaavat harrastuksia.
Ei kai opettajien eläkeikä noin korkea ole?
Kyllä on.
Olen nyt 51 v. Ja ajattelen että jos 60 v. Asti jaksaa töissä niin saa riittää. En ole pitkä ikäisestä suvusta, meidän suvussa 75 v. pidempään ei ole eletty. Ensin ansiosidonnaista ja sen jälkeen säästöillä elämistä ennen vanhuuseläkettä. Tosin en tiedä miten jaksan tuohon 60 v. kun nykyäänkin en jaksa työpäivän jälkeen yhtään mitään, tuntuu että elän vain viikonloppuisin ja lomilla.
En tiedä. Olen 43-vuotias ja mietin juuri, kannattaako palata työelämään. Ei houkuta yhtään.
Vierailija kirjoitti:
69v asti pitäisi jaksaa. En aio olla. 60v on ihan maksimi. Jos en saa riittävästi rahaa säästöön, niin otan karenssin ja siirryn eläkeputkeen.
Samoin pitäs jaksaa siivoojana tuohon ikään. 20 v siivousta takana ja nyt jo kroppa lujilla.
Olen 31v joten oma eläkeikä on myös siellä 70 vuoden tienoilla. Oikeasti ihan järkyttävä ajatus, että 70 vuotiaat vanhukset vielä piiskaa itseään täyspäiväisesti töillä.
Alustavasti olen ajatellut että säästän ja sijoitan tähdäten siihen, että voisin 60 vuotiaana jäädä eläkkeelle. Tai siis "niihin aikoihin". Vielä en pysty noin kauas ennustamaan että miten kroppa ja pää toimii, millaista työelämä ja arki on tuolloin muuten ja onko milloin mielekästä alkaa tekemään lyhennettyä työviikkoa tai downshiftata leppoisampiin töihin.
Melkein 70v asti pitäisi työskennellä? Ei helvetissä!
Tähän on tultu kun joka paikassa tehostetaan ja kiristetään resursseja. Väki palaa loppuun, ei ihminen ole mikään aivoton ja tunteeton kone. Entisajan pitkät työurat on eri asia. Silloin työ oli selväpiirteisempää ja ei tarvinnut revetä joka paikkaan, kaiken aikaa omaksua jotain uutta järjestelmää, säädöstä, multitaskata, olla alituisesti tavoitettavissa. Työ hoitui enemmän rutiinilla. Perhe-elämäkin oli simppelimpää, joka asiaan ei ollut jos jonkin sortin suositusta ja suorituspainetta. Koulu ja päivähoito hoiti lapset työpäivän ajan ja tyytyväisiä oltiin ihan vaan siihen, nykyään sekin kuormittaa eri tavalla kun osallistetaan vanhempia joka mahdolliseen asiaan. Kaikkeen ei vaan ihminen veny palamatta loppuun.
Jään palkkatyöstä pois varmasti joskus päälle viisikymppisenä ja sen jälkeen keskityn täysin minun omaan yritykseeni, joka nyt on sivutoimi. Säästän ja makselen velkoja siihen asti ja sen jälkeen teen yritykseni kanssa juuri sen verran töitä kun haluan. Opiskelen myös jotain omaksi ilokseni siinä sivussa.
Eläkeikäni 65 vuotta. Mutta jos olen näin hyvässä kunnossa vielä silloin, jatkan töitä tai jään eläkkeelle ja teen keikkaa.
Mutta tämä kaikki riippuu siis siitä, pysynkö terveenä. Nyt vielä 58 vuotiaana ei ole vaivoja, eikä sairauksia
Olen nyt 59 ja suunnittelen olevani töissä vielä kahdeksan vuotta. Nykyinen projekti päättyy 2024 lopussa, mutta toivon jo noin vuoden kuluttua siirtyväni urallani eteenpäin; minulla on syytä uskoa, että se tulee onnistumaan. Siinä uudessa tehtävässä toivottavasti pystyn jatkamaan seuraavat seitsemän vuotta. Vaihtoehto on, että alan myydä osaamistani yrittäjänä.
Luokanopettaja olen ja jo nyt jättäytynyt kotiin kolmen lapsen kanssa niin pitkiksi ajoiksi kun vaan mahdollista. Ikää 39. En voi mitenkään kuvitella jatkavani vielä liki 30 vuotta tuota hullunmyllyä, kakofoniaa, sairaita/levottomia/hemmoteltuja lapsia, minä minä vanhempia, loputonta työnmäärän kasvua, silpputyötä. Ja aina vaan hullummaksi menee. Jos ei uutta alaa löydy, jättäydyn kai pois työelämästä n. 45v. Miehen tulot mahdollistavat sen kyllä kunhan ei nyt mitään tuhlailla. Säästöjä onneksi on paljon itselläkin.