Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Aiotko olla työelämässä eläkeikään asti?
15.05.2022 |
Itse en aio.
Säästän nyt lähes koko palkkani, että töistä pois jääminen olisi mahdollista.
Kommentit (132)
Olen ajatellut siirtyä 55-60v nykyisestä asiantuntijatyöstä vaikka osa-aikaiseksi porrassiivoojaksi ja tehdä sitä sen verran kun huvittaa. Eläkeikä 70v kieppeillä tällä hetkellä (nousee varmasti vielä monta kertaa). Kokoaikaisena en aio olla loppuun saakka. Työelämä ottaa reilusti enemmän kuin antaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos työ on koko elämä. Itse jäin 44-vuotiaana pois, eipähän ahdista oravanpyörä enää.
Mulle työ ei ole koko elämä, mutta olen elämäntavoiltani vaatimaton ja kotona viihtyvä. En ole kiipeilemässä Kilomanzarolle, lähdössä reppureisssaamaan Nepaliin tms. Tuollaiset asiat, joihin tarvitsisi kuukausien vapaata, ei ole koskaan kiinnostaneet mua. Tykkään työstäni, teen etätöitä ja työaikani saan päättää aika vapaasti itse. Jos en ole sopinut mitään palaveria, voin lähteä vaikka keskellä päivää käymään jossain.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti en. Ensisijainen tavoite on lyhentää elinikää, plan b on haalua sijoitusasuntoja siinä määrin, että elän pääomatuloilla.
Tuo elinikä on helppo lyhentää mieleisekseen.
Tuskimpa. Jos työantaja ei suostu siihen, että tekisin esim. 3-päiväistä viikkoa, niin sitten varmaan jäisin kokonaan työttömäksi. En todellakaan jaksa täyttä työviikkoa miltei 70-vuotiaaksi asti. Tosin veikkaan, että tämän kyllä huomaa työnantajatkin (siis myös muiden kuin vain minun osalta, ei tuon ikäinen kykene enää samaan tahtiin kuin nuoremmat) ja yt-neuvotteluissa vanhemmat työntekijät saa sopivasti lopputilin.
Olen nyt nelikymppinen ja pärjään aika pienillä menoilla, vaikka taloudessa on nyt lapsetkin. Tuskin tarvitsen kovin isoja summia sitten eläkeiässäkään.
Kuka elättää sinut nyt jos säästät palkkasi?hmm...
En aio olla työelämässä eläkeikään asti. Kun saan lapset omilleen niin mietin millaista elämää haluan ja missä asua ja kuinka kauan pitäisi vielä olla töissä ennen kuin sen saavutan ja sitten jään osa-aikatyöhön tai pois kokonaan töistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
69v asti pitäisi jaksaa. En aio olla. 60v on ihan maksimi. Jos en saa riittävästi rahaa säästöön, niin otan karenssin ja siirryn eläkeputkeen.
Eläkeputkea ei ole enää olemassakaan😂
Nykyhallitus lopetti sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos työ on koko elämä. Itse jäin 44-vuotiaana pois, eipähän ahdista oravanpyörä enää.
Mulle työ ei ole koko elämä, mutta olen elämäntavoiltani vaatimaton ja kotona viihtyvä. En ole kiipeilemässä Kilomanzarolle, lähdössä reppureisssaamaan Nepaliin tms. Tuollaiset asiat, joihin tarvitsisi kuukausien vapaata, ei ole koskaan kiinnostaneet mua. Tykkään työstäni, teen etätöitä ja työaikani saan päättää aika vapaasti itse. Jos en ole sopinut mitään palaveria, voin lähteä vaikka keskellä päivää käymään jossain.
Tollasta työtä varmaan jaksaakin. Itse en jaksa mennä kellokortti kourassa toimistolle 8-16 joka päivä ilman joustoa niin, että joku kyttää ruokatauonkin.
Jos saisin olla yksin kotona ja tehdä töitä silloin kun haluan, voisin harkita
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmaankin joo. Tykkään käydä töissä enkä halua ihan toimettomaksikaan jäädä. Jos terveys sallii niin jatkan töitä varmaan eläkkeelläkin.
Vaimo jää neljän vuoden päästä eläkkeelle. Itse täytän samana vuonna 60 vuotta ja jään myös silloin pois työelämästä.
Suunnitelmat on selvät ja säästöt riittävät mainiosti suunnitelmien toteuttamiseen. Viisi kuukautta Suomessa, reilu kaksi kuukautta Alpeilla ja loppuaika lämpimässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuskimpa. Jos työantaja ei suostu siihen, että tekisin esim. 3-päiväistä viikkoa, niin sitten varmaan jäisin kokonaan työttömäksi. En todellakaan jaksa täyttä työviikkoa miltei 70-vuotiaaksi asti. Tosin veikkaan, että tämän kyllä huomaa työnantajatkin (siis myös muiden kuin vain minun osalta, ei tuon ikäinen kykene enää samaan tahtiin kuin nuoremmat) ja yt-neuvotteluissa vanhemmat työntekijät saa sopivasti lopputilin.
Olen nyt nelikymppinen ja pärjään aika pienillä menoilla, vaikka taloudessa on nyt lapsetkin. Tuskin tarvitsen kovin isoja summia sitten eläkeiässäkään.
Toivottavasti tajuavat. 70v voi olla jo alkavaa Alzheimeria, uuden oppiminen ei enää suju niinkuin ennen ja kaikki vähän hidastuu. Ihan hullu ajatus, että kaikki jaksaisi jonnekin 70v asti tai yli töissä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos työ on koko elämä. Itse jäin 44-vuotiaana pois, eipähän ahdista oravanpyörä enää.
Mulle työ ei ole koko elämä, mutta olen elämäntavoiltani vaatimaton ja kotona viihtyvä. En ole kiipeilemässä Kilomanzarolle, lähdössä reppureisssaamaan Nepaliin tms. Tuollaiset asiat, joihin tarvitsisi kuukausien vapaata, ei ole koskaan kiinnostaneet mua. Tykkään työstäni, teen etätöitä ja työaikani saan päättää aika vapaasti itse. Jos en ole sopinut mitään palaveria, voin lähteä vaikka keskellä päivää käymään jossain.
Eli sun työstä puuttuu oikeastaan kaikki ne asiat, miksi ihmiset ei jaksa töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos työ on koko elämä. Itse jäin 44-vuotiaana pois, eipähän ahdista oravanpyörä enää.
Mulle työ ei ole koko elämä, mutta olen elämäntavoiltani vaatimaton ja kotona viihtyvä. En ole kiipeilemässä Kilomanzarolle, lähdössä reppureisssaamaan Nepaliin tms. Tuollaiset asiat, joihin tarvitsisi kuukausien vapaata, ei ole koskaan kiinnostaneet mua. Tykkään työstäni, teen etätöitä ja työaikani saan päättää aika vapaasti itse. Jos en ole sopinut mitään palaveria, voin lähteä vaikka keskellä päivää käymään jossain.
Tollasta työtä varmaan jaksaakin. Itse en jaksa mennä kellokortti kourassa toimistolle 8-16 joka päivä ilman joustoa niin, että joku kyttää ruokatauonkin.
Jos saisin olla yksin kotona ja tehdä töitä silloin kun haluan, voisin harkita
Olen tehnyt etätöitä jo 10 vuotta ja voin sanoa, että en mäkään jaksaisi joka aamu lähteä bussipysäkille, mennä toimistolle, olla siellä 8-16, sitten tulla taas ruuhkabussissa takaisin. Viikosta ja kuukaudesta samaa. Ei, ei ja ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos työ on koko elämä. Itse jäin 44-vuotiaana pois, eipähän ahdista oravanpyörä enää.
Mulle työ ei ole koko elämä, mutta olen elämäntavoiltani vaatimaton ja kotona viihtyvä. En ole kiipeilemässä Kilomanzarolle, lähdössä reppureisssaamaan Nepaliin tms. Tuollaiset asiat, joihin tarvitsisi kuukausien vapaata, ei ole koskaan kiinnostaneet mua. Tykkään työstäni, teen etätöitä ja työaikani saan päättää aika vapaasti itse. Jos en ole sopinut mitään palaveria, voin lähteä vaikka keskellä päivää käymään jossain.
Tollasta työtä varmaan jaksaakin. Itse en jaksa mennä kellokortti kourassa toimistolle 8-16 joka päivä ilman joustoa niin, että joku kyttää ruokatauonkin.
Jos saisin olla yksin kotona ja tehdä töitä silloin kun haluan, voisin harkita
Olen tehnyt etätöitä jo 10 vuotta ja voin sanoa, että en mäkään jaksaisi joka aamu lähteä bussipysäkille, mennä toimistolle, olla siellä 8-16, sitten tulla taas ruuhkabussissa takaisin. Viikosta ja kuukaudesta samaa. Ei, ei ja ei.
Ei. Tuollainen turruttaa ja lisäksi on niin joustamatonta, että oikeastaan kaikki on aika vaikeaa. Olisi mahdollista munkin työssä, mutta ei käy pomolle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos työ on koko elämä. Itse jäin 44-vuotiaana pois, eipähän ahdista oravanpyörä enää.
Mulle työ ei ole koko elämä, mutta olen elämäntavoiltani vaatimaton ja kotona viihtyvä. En ole kiipeilemässä Kilomanzarolle, lähdössä reppureisssaamaan Nepaliin tms. Tuollaiset asiat, joihin tarvitsisi kuukausien vapaata, ei ole koskaan kiinnostaneet mua. Tykkään työstäni, teen etätöitä ja työaikani saan päättää aika vapaasti itse. Jos en ole sopinut mitään palaveria, voin lähteä vaikka keskellä päivää käymään jossain.
Eli sun työstä puuttuu oikeastaan kaikki ne asiat, miksi ihmiset ei jaksa töitä.
Juuri näin. Olen kyllä aika onnekas, että vaihdoin aikoinaan alaa (olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja) ja löysin vielä työpaikan, jossa 100% etätyö on ollut sallittua jo pitkään. Ja työ on tosiaan varsin itsenäistä eli saa suunnnitella omat aikataulunsa itse. Toki, kun palavereja sovitaan, pitää huomioida muutkin palaveriin osallistujat. Eli jos joku palaveri ei nyt järjesty muulloin kuin klo 8:00, niin saan mä luuni ylös sängystä siihen mennessä. Kunhan ei ole joka aamu niin aikaisin palavereja.
Vierailija kirjoitti:
Lopetan työt kun täytän 60, olen nyt 57 vuotias ja toistaiseksi terve.
Minulla on sijoituksia ja elelen pääomatuloilla kunnes eläkeikä koittaa.
Työt on aloitettu 17 vuotiaana niin eiköhän 40 vuotta ja risat työntekoa riitä. Työni on melko fyysistä.
Haluaisin nauttia vielä elämästä enkä rikkoa itseäni ennen eläkeikää.
Saako kysyä, millaiset nettotulot arvioit tarvitsevasi kuukaudessa, millä pärjäisit ilman työssäkäyntiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos työ on koko elämä. Itse jäin 44-vuotiaana pois, eipähän ahdista oravanpyörä enää.
Mulle työ ei ole koko elämä, mutta olen elämäntavoiltani vaatimaton ja kotona viihtyvä. En ole kiipeilemässä Kilomanzarolle, lähdössä reppureisssaamaan Nepaliin tms. Tuollaiset asiat, joihin tarvitsisi kuukausien vapaata, ei ole koskaan kiinnostaneet mua. Tykkään työstäni, teen etätöitä ja työaikani saan päättää aika vapaasti itse. Jos en ole sopinut mitään palaveria, voin lähteä vaikka keskellä päivää käymään jossain.
Tollasta työtä varmaan jaksaakin. Itse en jaksa mennä kellokortti kourassa toimistolle 8-16 joka päivä ilman joustoa niin, että joku kyttää ruokatauonkin.
Jos saisin olla yksin kotona ja tehdä töitä silloin kun haluan, voisin harkita
Olen tehnyt etätöitä jo 10 vuotta ja voin sanoa, että en mäkään jaksaisi joka aamu lähteä bussipysäkille, mennä toimistolle, olla siellä 8-16, sitten tulla taas ruuhkabussissa takaisin. Viikosta ja kuukaudesta samaa. Ei, ei ja ei.
Tällaisten töiden piti lisääntyä koronan myötä, kun etätyöt otettiin laajasti käyttöön. Miksi niin ei käynyt?
Ei varmaan kunto kestä 67 v näin aivoille vaativassa hommassa. Vaikka olen opintoja vastaavassa mielekkäässä työssä. Mutta työelämä on nykyään niin valtavan vaativaa, stressaavaa ja kuluttavaa, että minut on käytetty loppuun noin 62 v. Siitä jos pari vuotta vielä pystyn sinnittelemään, niin katsotaan miten käy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos työ on koko elämä. Itse jäin 44-vuotiaana pois, eipähän ahdista oravanpyörä enää.
Mulle työ ei ole koko elämä, mutta olen elämäntavoiltani vaatimaton ja kotona viihtyvä. En ole kiipeilemässä Kilomanzarolle, lähdössä reppureisssaamaan Nepaliin tms. Tuollaiset asiat, joihin tarvitsisi kuukausien vapaata, ei ole koskaan kiinnostaneet mua. Tykkään työstäni, teen etätöitä ja työaikani saan päättää aika vapaasti itse. Jos en ole sopinut mitään palaveria, voin lähteä vaikka keskellä päivää käymään jossain.
Tollasta työtä varmaan jaksaakin. Itse en jaksa mennä kellokortti kourassa toimistolle 8-16 joka päivä ilman joustoa niin, että joku kyttää ruokatauonkin.
Jos saisin olla yksin kotona ja tehdä töitä silloin kun haluan, voisin harkita
Olen tehnyt etätöitä jo 10 vuotta ja voin sanoa, että en mäkään jaksaisi joka aamu lähteä bussipysäkille, mennä toimistolle, olla siellä 8-16, sitten tulla taas ruuhkabussissa takaisin. Viikosta ja kuukaudesta samaa. Ei, ei ja ei.
Tällaisten töiden piti lisääntyä koronan myötä, kun etätyöt otettiin laajasti käyttöön. Miksi niin ei käynyt?
En osaa sanoa. Mulla on kaksi työkaveria, joilla on talvikoti Espanjanssa ja asuvat talvet siellä. Onnistuu etätyö sieltäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Surullista, jos työ on koko elämä. Itse jäin 44-vuotiaana pois, eipähän ahdista oravanpyörä enää.
Mulle työ ei ole koko elämä, mutta olen elämäntavoiltani vaatimaton ja kotona viihtyvä. En ole kiipeilemässä Kilomanzarolle, lähdössä reppureisssaamaan Nepaliin tms. Tuollaiset asiat, joihin tarvitsisi kuukausien vapaata, ei ole koskaan kiinnostaneet mua. Tykkään työstäni, teen etätöitä ja työaikani saan päättää aika vapaasti itse. Jos en ole sopinut mitään palaveria, voin lähteä vaikka keskellä päivää käymään jossain.
Eli sun työstä puuttuu oikeastaan kaikki ne asiat, miksi ihmiset ei jaksa töitä.
Juuri näin. Olen kyllä aika onnekas, että vaihdoin aikoinaan alaa (olen aiemmalta ammatiltani sairaanhoitaja) ja löysin vielä työpaikan, jossa 100% etätyö on ollut sallittua jo pitkään. Ja työ on tosiaan varsin itsenäistä eli saa suunnnitella omat aikataulunsa itse. Toki, kun palavereja sovitaan, pitää huomioida muutkin palaveriin osallistujat. Eli jos joku palaveri ei nyt järjesty muulloin kuin klo 8:00, niin saan mä luuni ylös sängystä siihen mennessä. Kunhan ei ole joka aamu niin aikaisin palavereja.
Mua ei haittaisi vaikka joka aamu olisi palaveri klo 8, kunhan saisin tehdä loppupäivän töitä itselleni sopivasti. Nytkin on lasten harjoitusten takia kauhea stressi. Olisi niin helppo poistua klo 14, viedä lapset harjoituksiin ja tehdä treenien aikana se puuttuva 2h töitä.
Ja myöhemmin varmasti sama, jos pitäisi hoitaa iäkkäitä vanhempia tms. Tuo mahdollistaa niin hyvin työn ja muun ajan yhteensovittamisen.
Jätän työt heti kun olen taloudellisesti riippumaton. En tiedä olenko koskaan.
Todennäköisesti ei ole itsestä kiinni teenkö töitä eläkeikään asti. Näin reilu neljäkymppisenä pitäisi kohta vaihtaa työpaikkaa, ellei tässä nykyisessä aio sinnitellä työuran loppuun asti.