Lue keskustelun säännöt.
Mies ärsyyntyy kaikesta ja provosoi
15.05.2022 |
Jos sanon yhtään mitään ns ohjeita tai mitään sen suuntaista, hän ärsyyntyy. Vaikka sanoisin vaan, että ulkona on aika kylmä tuuli, laitan ikkunan kiinni, niin hän ärsyyntyy tästä. Ja kaikesta vastaavasta. Pitää sitä holhoamisena ja hänen vähättelemisenään, vaikka on kyllä ihan normaalia keskustelua. Kaikki mikä vähänkään kuulostaa neuvomiselta, arvostelulta, kritiikiltä tms, ottaa jotenkin niin, että yritän asettua hänen yläpuolelleen tai en arvosta häntä. Itse kyllä neuvoo ja asettuu mielellään muiden yläpuolelle. Aina tunkee neuvomaan joka asiassa. Miten peruna pitää kuoria jne, eli itse tekee enemmänkin tätä mistä mua syyttää.
Saattaa raivostua ihan älyttömästi pettyessään. Saattaa olla, että rajoittaminen loukkaa häntä. Olen yrittänyt puhua hänen kanssaan, että en tarkoita mitään pahaa, tämä on ajatusten vaihtoa, mutta ei mene perille, uskoo tähän omaan tulkintaansa sinnikkäästi. Ja tuntuu kantavan kaunaa.
Hänen tapansa käsitellä tunteita on, että työntää ne vaan sivuun, eli ei käsittele tunteita mitenkään. Mistään ei halua keskustella tai puhua, mitään asiaa ei saa ottaa esiin, koska se muistuttaa häntä alkuperäisestä tilanteesta ja tulee uudelleen vihaiseksi. Mitään ei siis voi käsitellä ns pois. Ja nää jää jollain tavalla kaunaksi sitten, jonkinlaiseksi katkeruudeksi.
Vihaisena ja ärsyyntyneenä alkaa aina sellainen epäsuora ilkeily ja piikittely ja provosointi. Alkuperäinen tilanne saattaa olla omalta osaltani ihan neutraali tai hänen huono olonsa ei edes liity minuun, niin tekee tätä sitten minulle. Haluaa saada minut huonolle tuulelle ja haluaa kai pahoittaa mieleni.
Myös kokee helposti etten arvosta häntä ja suhtautuu vähän katkeran oloisesti jos jotain toista arvostetaan. Pitkään suhteen alkutaipaleelta alkaen puhui, kuinka pidän itseäni parempana ja olen ylimielinen, vaikka olen oikeasti ihan erilainen, siis ainakin sisimmässäni tiedän, etten ajattele niin, en tiedä miltä käytökseni ja olemukseni sitten ulospäin näyttää. Aloinkin miettiä omaa persoonaani hänen kommenttiensa valossa, ja miettiä, olenko tosiaan sellainen, tunneko kuitenkin niin, tai annanko itsestäni sellaisen kuvan, ja aloin ikään kuin varoa kaikkea kehumiseen viittaavaa, koska tällaiset tulkitsi niin. Enemmänkin olen sellainen, että vähättelen itseäni, ja tänkin otti niin, että oikein haen kehuja vähättelemällä itseäni, että se olisi jotain piilotettua kehujen kalastelua ja piilotettua ylemmyyden tunnetta. No ei ole, olen vaan aika epävarma ihminen ja pelkään just, että joku ajattelee, että käyttäydyn jotenkin huonosti tai ärsyttävästi ja siksi toimin niin.
Olen itse ollut aika hukassa, elämässä on tapahtunut kaikenlaista, ja olen sitten ollut aika sokea joillekin ihmisille, että millaisia piirteitä muissa on. Olen vaan aina tuijottanut omia vikojani, puutteitani, virheitäni ja omaa vastuutani ja tuntenut pitkään häpeää kaikenlaisista asioista, enkä ole katsonut toista osapuolta ollenkaan.
Ap
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M45 kirjoitti:
Ainakin tapasi kirjoittaa on mahdottoman rasittava. Jos puhut samalla tavalla ja yhtä paasaavasti en yhtään ihmettele, jos mies on turhautunut.
Ootko sama vai eri, joka sanoi että oon rasittava. Eli onko tää yhden vai useamman mielipide?
Ap
Ap, ollaan samanlaiset.
Joo, olet rasittava(hko). Mutta ota se toisin!
Kun seurustelin hetki sitten, aloin itsekin huomata, että musta kuoriutui hetkittäin rasittava paasaaja (kotihelvettitausta lapsuudesta). No, mies osoittautui narsistipsykopaatiksi.
Pidän rimaa sillä tasolla, että kun huomaan minusta tulevan rasittava paasaaja, ei minun tarvitse alkaa muuttaa itseäni vaan seuraani! Tasapainoisessa ja hyvässä seurassa olen itsekin tasapainoinen ja huumorintajuinen ja mukava. Paasaus on merkki siitä, että vastapuoli sairastuttaa minut.
Okei, ymmärrän (toivottavasti oikein) mitä tarkoitatte. Ensinnäkin, ettei tarvitse ottaa kaikkea niin henkilökohtaisesti itsekään, ja olla niin herkkä.
Ap
Minä en tarkoittanut sitä ollenkaan. Yksi huonon suhteen tuntomerkki on se, ettö päähäsi nousee vellovia ajatuksia (jotka purkautuvat paasauksena). Jos nyt vaan vaiennat itsesi, se on sama kuin laastari märkivän haavan päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinut on lapsesta asti kasvatettu niin, että luulet nykyisten käyttäytymismalliesi olevan ominaisuuksiasi. Ne eivät ole. Tuntosarvesi taitavat olla aika herkät tunnistamaan toisten mielentiloja, ja muutat omaa käytöstäsi, että et vahingossakaan heitä bensaa liekkeihin. Onko näin? Sitä sanotaan munankuorilla kävelyksi.
Siinä vaiheessa, kun suhteessa on enemmän huonoa ja negatiivista, kuin hyvää, se kannattaa joko lopettaa, tai nostaa kissa pöydälle. Se ei ole riittävä perustelu, että hyviäkin hetkiä on. Hyvien hetkien kuuluu olla pääosassa, ja ne huonot tulevat vain harvoin.
Huonossa suhteessa ei kannata kitua, ellei kumpikin osapuoli aidosti halua parantaa sitä. Yksipuolisesti se ei onnistu. Eikä niin, että toinen osapuoli säätää omaa käytöstään, ettei toinen suuttuisi. Lopulta mikään matelu ei riitä pitämään puolisoa hyvällä tuulella.Tää. Lisäks vielä tuo "munankuorilla kävely" voi jossain tapauksissa vaikuttaa niin, että se ärsyttää toista vaan entisestään, eli vaikuttaa päinvastaisesti.
Niin, se voi olla. Mutta en oikein voi olla varomattakaan, koska toinen alkaa raivota, jos asiat ei mene just niinkuin haluaa just silloin kuin haluaa.
Ap
Ja miksi haluat elää tuollaista elämää?
Juu, et halua.
Siksi yrität muuttaa miestä.
Mutta kun ei se muutu.
Itsesi voit vapauttaa kuviosta, jos haluat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M45 kirjoitti:
Ainakin tapasi kirjoittaa on mahdottoman rasittava. Jos puhut samalla tavalla ja yhtä paasaavasti en yhtään ihmettele, jos mies on turhautunut.
Ootko sama vai eri, joka sanoi että oon rasittava. Eli onko tää yhden vai useamman mielipide?
Ap
Ap, ollaan samanlaiset.
Joo, olet rasittava(hko). Mutta ota se toisin!
Kun seurustelin hetki sitten, aloin itsekin huomata, että musta kuoriutui hetkittäin rasittava paasaaja (kotihelvettitausta lapsuudesta). No, mies osoittautui narsistipsykopaatiksi.
Pidän rimaa sillä tasolla, että kun huomaan minusta tulevan rasittava paasaaja, ei minun tarvitse alkaa muuttaa itseäni vaan seuraani! Tasapainoisessa ja hyvässä seurassa olen itsekin tasapainoinen ja huumorintajuinen ja mukava. Paasaus on merkki siitä, että vastapuoli sairastuttaa minut.
Luin nää uudelleen. Niin, valittaminen asiasta joka ei muutu valittamalla on turhaa. Pitäisi toimia tai tehdä joku konkreettinen muutos. Totta kyllä, hyvä pointti.
Kun sanoin, että että ehkä pohjimmiltaan meillä on sama ongelma, niin se ongelma on siinä, että miestä ei ole nähty, hän on ollut mitä luultavimmin narsistinen jatke, ja minut taas on nähty, mutta ikään kuin kilpailijana. Kumpaakaan meistä ei ole kasvatettu olemaan omia itsejämme, vaan mies on jotain suhteessa muihin ja minä olen projektioiden kohde.
Olen siis jossain määrin, ns aikuinen minä, on tietoinen näistä, mutta tunne-minä ei ymmärrä millään näitä asioita.
Ap
Voit haaskata elämästäsi mieheen niin monta vuotta kuin haluat antaa, muutosta parempaan ei tule.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi haluat olla kyseisen ihmisen kanssa parisuhteessa ? Mitä SINÄ saat suhteelta ? Vähättelyä, haukkuja jne. ?
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat olla kyseisen ihmisen kanssa parisuhteessa ? Mitä SINÄ saat suhteelta ? Vähättelyä, haukkuja jne. ?
Kuvitelman, että joku rakastaisi häntä. Että he korjautuisivat yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sä olet sen kanssa?
Varmaan pohjimmiltaan meillä on samoja ongelmia. Minulla on elämänmittainen kokemus siitä, että en saa olla mitään enkä saa saada mitään.
Ap
Ja olet nyt suhteessa, jossa et saa olla oma itsesi. Olisiko aika katkaista kierre?
En ole ehkä tajunnut sitä aiemmin. Jos ei ole elänyt niin, että pitää muuttaa itseään, ettei voi olla oma itsensä, sitä on ehkä vaikea ymmärtää miten se vaikuttaa mieleen.
Ap
Miksi oletat etten olisi ollut suhteessa, jossa olen joutunut pienentämään ja muuttamaan itseni selvitäkseni? Sen kokeneena ja irtipäässeenä ainoa neuvoni sinulle on nyt miettiä omia motiivejasi suhteessa oloon. Mitä tarpeita suhde sinulla tyydyttää? Miksi alistut? Miten historiasi vaikuttaa nykyiseen?
Tietysti, jos haluat vain sääliä ja päänsilityksiä kannattaa jatkaa samaa rataa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M45 kirjoitti:
Ainakin tapasi kirjoittaa on mahdottoman rasittava. Jos puhut samalla tavalla ja yhtä paasaavasti en yhtään ihmettele, jos mies on turhautunut.
Ootko sama vai eri, joka sanoi että oon rasittava. Eli onko tää yhden vai useamman mielipide?
Ap
Ap, ollaan samanlaiset.
Joo, olet rasittava(hko). Mutta ota se toisin!
Kun seurustelin hetki sitten, aloin itsekin huomata, että musta kuoriutui hetkittäin rasittava paasaaja (kotihelvettitausta lapsuudesta). No, mies osoittautui narsistipsykopaatiksi.
Pidän rimaa sillä tasolla, että kun huomaan minusta tulevan rasittava paasaaja, ei minun tarvitse alkaa muuttaa itseäni vaan seuraani! Tasapainoisessa ja hyvässä seurassa olen itsekin tasapainoinen ja huumorintajuinen ja mukava. Paasaus on merkki siitä, että vastapuoli sairastuttaa minut.
Okei, ymmärrän (toivottavasti oikein) mitä tarkoitatte. Ensinnäkin, ettei tarvitse ottaa kaikkea niin henkilökohtaisesti itsekään, ja olla niin herkkä.
Ap
Minä en tarkoittanut sitä ollenkaan. Yksi huonon suhteen tuntomerkki on se, ettö päähäsi nousee vellovia ajatuksia (jotka purkautuvat paasauksena). Jos nyt vaan vaiennat itsesi, se on sama kuin laastari märkivän haavan päälle.
Kiitos, ja totta se on. Minun historiani on, että molemmat vanhempani ovat eläneet ns perhehelvetissä, ja minä olen se ns auttaja, ja huolien kuuntelija. Hakeudun tiedostamattani aina samaan rooliin, en ole edes tajunnut tätä aiemmin. Toisella on paha olla ja purkaa sitä, ja minä yritän korjata toisen ongelmia.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi ihmeessä sä olet sen kanssa?
Varmaan pohjimmiltaan meillä on samoja ongelmia. Minulla on elämänmittainen kokemus siitä, että en saa olla mitään enkä saa saada mitään.
Ap
Ja olet nyt suhteessa, jossa et saa olla oma itsesi. Olisiko aika katkaista kierre?
En ole ehkä tajunnut sitä aiemmin. Jos ei ole elänyt niin, että pitää muuttaa itseään, ettei voi olla oma itsensä, sitä on ehkä vaikea ymmärtää miten se vaikuttaa mieleen.
Ap
Miksi oletat etten olisi ollut suhteessa, jossa olen joutunut pienentämään ja muuttamaan itseni selvitäkseni? Sen kokeneena ja irtipäässeenä ainoa neuvoni sinulle on nyt miettiä omia motiivejasi suhteessa oloon. Mitä tarpeita suhde sinulla tyydyttää? Miksi alistut? Miten historiasi vaikuttaa nykyiseen?
Tietysti, jos haluat vain sääliä ja päänsilityksiä kannattaa jatkaa samaa rataa.
En olettanut niin, yritin vaan muotoilla sen, että miksi olen mitä olen, enkä tällä hetkellä paremminkaan osaa itseäni ilmaista. Vastasin useampi kommentti mielessäni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M45 kirjoitti:
Ainakin tapasi kirjoittaa on mahdottoman rasittava. Jos puhut samalla tavalla ja yhtä paasaavasti en yhtään ihmettele, jos mies on turhautunut.
Ootko sama vai eri, joka sanoi että oon rasittava. Eli onko tää yhden vai useamman mielipide?
Ap
Ap, ollaan samanlaiset.
Joo, olet rasittava(hko). Mutta ota se toisin!
Kun seurustelin hetki sitten, aloin itsekin huomata, että musta kuoriutui hetkittäin rasittava paasaaja (kotihelvettitausta lapsuudesta). No, mies osoittautui narsistipsykopaatiksi.
Pidän rimaa sillä tasolla, että kun huomaan minusta tulevan rasittava paasaaja, ei minun tarvitse alkaa muuttaa itseäni vaan seuraani! Tasapainoisessa ja hyvässä seurassa olen itsekin tasapainoinen ja huumorintajuinen ja mukava. Paasaus on merkki siitä, että vastapuoli sairastuttaa minut.
Okei, ymmärrän (toivottavasti oikein) mitä tarkoitatte. Ensinnäkin, ettei tarvitse ottaa kaikkea niin henkilökohtaisesti itsekään, ja olla niin herkkä.
Ap
Minä en tarkoittanut sitä ollenkaan. Yksi huonon suhteen tuntomerkki on se, ettö päähäsi nousee vellovia ajatuksia (jotka purkautuvat paasauksena). Jos nyt vaan vaiennat itsesi, se on sama kuin laastari märkivän haavan päälle.
Kiitos, ja totta se on. Minun historiani on, että molemmat vanhempani ovat eläneet ns perhehelvetissä, ja minä olen se ns auttaja, ja huolien kuuntelija. Hakeudun tiedostamattani aina samaan rooliin, en ole edes tajunnut tätä aiemmin. Toisella on paha olla ja purkaa sitä, ja minä yritän korjata toisen ongelmia.
Ap
Mitäs, jos keskittyisit korjaamaan oman itsesi? Tein sen ja olen yksinkin paljon onnellisempi kuin yhdessäkään suhteessa, jossa minun pitää taipua muiden ongelmien alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Parisuhteeseen kuuluu alkuhuuman jälkeen lähinnä kestämistä ja sietämistä. Itse en moisia ohjeita aikoinaan kuunnellut, mutta koitan nyt omaa jälkipolvea saada miettimään tarkemmin ennen minkäänlaisia sitoumuksia.
Itse olen kiikissä nalkuttavassa puolisossa. Avioehtoa ei ole tehty, joten koitetaan selvitä. Naimisissa 30v ja tilanne pahentuu joka päivä. Useampi yhteinen lapsi (eivät asu kotona), joka hankaloittaa lähtöä.
Avioero kaikkine kiemuroineen ei kauheasti houkuta. Ehkä vain jos lähtee, ja antaa ajan tehdä tehtävänsä. Yhteenkään parisuhteeseen en aio enää tämän jälkeen ryhtyä.
Vierailija kirjoitti:
Sinut on lapsesta asti kasvatettu niin, että luulet nykyisten käyttäytymismalliesi olevan ominaisuuksiasi. Ne eivät ole. Tuntosarvesi taitavat olla aika herkät tunnistamaan toisten mielentiloja, ja muutat omaa käytöstäsi, että et vahingossakaan heitä bensaa liekkeihin. Onko näin? Sitä sanotaan munankuorilla kävelyksi.
Siinä vaiheessa, kun suhteessa on enemmän huonoa ja negatiivista, kuin hyvää, se kannattaa joko lopettaa, tai nostaa kissa pöydälle. Se ei ole riittävä perustelu, että hyviäkin hetkiä on. Hyvien hetkien kuuluu olla pääosassa, ja ne huonot tulevat vain harvoin.
Huonossa suhteessa ei kannata kitua, ellei kumpikin osapuoli aidosti halua parantaa sitä. Yksipuolisesti se ei onnistu. Eikä niin, että toinen osapuoli säätää omaa käytöstään, ettei toinen suuttuisi. Lopulta mikään matelu ei riitä pitämään puolisoa hyvällä tuulella.
Kissa on nostettava pöydälle . Sellaisena hetkenä , jona mies ei ole ärtynyt,.
Jos sitten taas ärsyyntyy, on tehtävä selväksi, että asiasta on kuitenkin puhuttava , koska nyt on tosi kysymyksessä.
Että et aio sietää sitä enää ainakaan ilman asian selvittelyä.
Katkaise heti kaikki asiattomalla tyylillä tai äänensävyllä lausutut kommentit ja sanot ettet kuuntele yhtään mitään tuollaista.
Jos sen sijaan kritiikkiä tulee asiallisesti ja ystävällisesti, niin sen kuuntelet tietenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi haluat olla kyseisen ihmisen kanssa parisuhteessa ? Mitä SINÄ saat suhteelta ? Vähättelyä, haukkuja jne. ?
Kuvitelman, että joku rakastaisi häntä. Että he korjautuisivat yhdessä.
Tämä ehkä.
Ap
Ap vaikutat kovin raskaalta tyypiltä. Ärsyynnyn jo ihan tätä viestiketjua lukiessa ja jollain tasolla ymmärrän miksi miehesi ärsyyntyy sinulle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
M45 kirjoitti:
Ainakin tapasi kirjoittaa on mahdottoman rasittava. Jos puhut samalla tavalla ja yhtä paasaavasti en yhtään ihmettele, jos mies on turhautunut.
Ootko sama vai eri, joka sanoi että oon rasittava. Eli onko tää yhden vai useamman mielipide?
Ap
Ap, ollaan samanlaiset.
Joo, olet rasittava(hko). Mutta ota se toisin!
Kun seurustelin hetki sitten, aloin itsekin huomata, että musta kuoriutui hetkittäin rasittava paasaaja (kotihelvettitausta lapsuudesta). No, mies osoittautui narsistipsykopaatiksi.
Pidän rimaa sillä tasolla, että kun huomaan minusta tulevan rasittava paasaaja, ei minun tarvitse alkaa muuttaa itseäni vaan seuraani! Tasapainoisessa ja hyvässä seurassa olen itsekin tasapainoinen ja huumorintajuinen ja mukava. Paasaus on merkki siitä, että vastapuoli sairastuttaa minut.
Okei, ymmärrän (toivottavasti oikein) mitä tarkoitatte. Ensinnäkin, ettei tarvitse ottaa kaikkea niin henkilökohtaisesti itsekään, ja olla niin herkkä.
Ap
Minä en tarkoittanut sitä ollenkaan. Yksi huonon suhteen tuntomerkki on se, ettö päähäsi nousee vellovia ajatuksia (jotka purkautuvat paasauksena). Jos nyt vaan vaiennat itsesi, se on sama kuin laastari märkivän haavan päälle.
Kiitos, ja totta se on. Minun historiani on, että molemmat vanhempani ovat eläneet ns perhehelvetissä, ja minä olen se ns auttaja, ja huolien kuuntelija. Hakeudun tiedostamattani aina samaan rooliin, en ole edes tajunnut tätä aiemmin. Toisella on paha olla ja purkaa sitä, ja minä yritän korjata toisen ongelmia.
Ap
Mitäs, jos keskittyisit korjaamaan oman itsesi? Tein sen ja olen yksinkin paljon onnellisempi kuin yhdessäkään suhteessa, jossa minun pitää taipua muiden ongelmien alla.
Pitäisi, mutta kun en tiedä mikä ongelma on. Jos jollain on joku selkeä juttu, niin ihminen voi olla asiasta vihainen tai puhua asiasta jollekin, mutta minulla ei ole mitään selkeää ja silti jotain on pielessä.
Olen tosiaan ollut lähinnä siinä roolissa, että kuuntelen muiden huolia, yritän auttaa, muut projisoi omia ongelmiaan ja tunteidensa syitä muhun, joka häivyttää rajoja, mutta ei silti tapahdu mitään sen kummempaa,
ja toisaalta myös siinä roolissa, että ihmiset jotka on jäänyt vaille, ei ehkä kestä sitä nähdä, jos muut saa asioita joita vaille on jäänyt. Mikä on mun ongelma, kun tää on se ongelma? En tiedä mitä sanoisin, mihin tarvitsen apua?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikutat kovin raskaalta tyypiltä. Ärsyynnyn jo ihan tätä viestiketjua lukiessa ja jollain tasolla ymmärrän miksi miehesi ärsyyntyy sinulle.
No älä lue sitten. En jaksa nyt. Ei olisi pitänyt kirjoittaa tänne mitään.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap vaikutat kovin raskaalta tyypiltä. Ärsyynnyn jo ihan tätä viestiketjua lukiessa ja jollain tasolla ymmärrän miksi miehesi ärsyyntyy sinulle.
Ootko joku yksi sairas ihminen, joka trollaa pitkin ketjua, että oot rasittava, raskas, jne. Kuulostat itse psykopaattiselta.
Niin, se voi olla. Mutta en oikein voi olla varomattakaan, koska toinen alkaa raivota, jos asiat ei mene just niinkuin haluaa just silloin kuin haluaa.
Ap