Lue keskustelun säännöt.
Mies ärsyyntyy kaikesta ja provosoi
15.05.2022 |
Jos sanon yhtään mitään ns ohjeita tai mitään sen suuntaista, hän ärsyyntyy. Vaikka sanoisin vaan, että ulkona on aika kylmä tuuli, laitan ikkunan kiinni, niin hän ärsyyntyy tästä. Ja kaikesta vastaavasta. Pitää sitä holhoamisena ja hänen vähättelemisenään, vaikka on kyllä ihan normaalia keskustelua. Kaikki mikä vähänkään kuulostaa neuvomiselta, arvostelulta, kritiikiltä tms, ottaa jotenkin niin, että yritän asettua hänen yläpuolelleen tai en arvosta häntä. Itse kyllä neuvoo ja asettuu mielellään muiden yläpuolelle. Aina tunkee neuvomaan joka asiassa. Miten peruna pitää kuoria jne, eli itse tekee enemmänkin tätä mistä mua syyttää.
Saattaa raivostua ihan älyttömästi pettyessään. Saattaa olla, että rajoittaminen loukkaa häntä. Olen yrittänyt puhua hänen kanssaan, että en tarkoita mitään pahaa, tämä on ajatusten vaihtoa, mutta ei mene perille, uskoo tähän omaan tulkintaansa sinnikkäästi. Ja tuntuu kantavan kaunaa.
Hänen tapansa käsitellä tunteita on, että työntää ne vaan sivuun, eli ei käsittele tunteita mitenkään. Mistään ei halua keskustella tai puhua, mitään asiaa ei saa ottaa esiin, koska se muistuttaa häntä alkuperäisestä tilanteesta ja tulee uudelleen vihaiseksi. Mitään ei siis voi käsitellä ns pois. Ja nää jää jollain tavalla kaunaksi sitten, jonkinlaiseksi katkeruudeksi.
Vihaisena ja ärsyyntyneenä alkaa aina sellainen epäsuora ilkeily ja piikittely ja provosointi. Alkuperäinen tilanne saattaa olla omalta osaltani ihan neutraali tai hänen huono olonsa ei edes liity minuun, niin tekee tätä sitten minulle. Haluaa saada minut huonolle tuulelle ja haluaa kai pahoittaa mieleni.
Myös kokee helposti etten arvosta häntä ja suhtautuu vähän katkeran oloisesti jos jotain toista arvostetaan. Pitkään suhteen alkutaipaleelta alkaen puhui, kuinka pidän itseäni parempana ja olen ylimielinen, vaikka olen oikeasti ihan erilainen, siis ainakin sisimmässäni tiedän, etten ajattele niin, en tiedä miltä käytökseni ja olemukseni sitten ulospäin näyttää. Aloinkin miettiä omaa persoonaani hänen kommenttiensa valossa, ja miettiä, olenko tosiaan sellainen, tunneko kuitenkin niin, tai annanko itsestäni sellaisen kuvan, ja aloin ikään kuin varoa kaikkea kehumiseen viittaavaa, koska tällaiset tulkitsi niin. Enemmänkin olen sellainen, että vähättelen itseäni, ja tänkin otti niin, että oikein haen kehuja vähättelemällä itseäni, että se olisi jotain piilotettua kehujen kalastelua ja piilotettua ylemmyyden tunnetta. No ei ole, olen vaan aika epävarma ihminen ja pelkään just, että joku ajattelee, että käyttäydyn jotenkin huonosti tai ärsyttävästi ja siksi toimin niin.
Olen itse ollut aika hukassa, elämässä on tapahtunut kaikenlaista, ja olen sitten ollut aika sokea joillekin ihmisille, että millaisia piirteitä muissa on. Olen vaan aina tuijottanut omia vikojani, puutteitani, virheitäni ja omaa vastuutani ja tuntenut pitkään häpeää kaikenlaisista asioista, enkä ole katsonut toista osapuolta ollenkaan.
Ap
Kommentit (82)
Jos kaksi ihmistä yhdessä tuo koko ajan toisistaan juuri ne huonoimmat piirteet esiin, on syytä erota. Siinä on turha jäädä jahkailemaan ja analysoimaan. Pitää hyväksyä se, että asetelma ei toimi eikä tule toimimaan, vaikka kuinka haluaisi. Se ei välttämättä ole ns. kummankaan vika; ette vain sovi toisillenne.
Molemmilla on mahdollisuus löytää puoliso, joka tuokin esiin ne parhaat piirteet. Eroa ennen kuin katkeroidutte molemmat!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos kaksi ihmistä yhdessä tuo koko ajan toisistaan juuri ne huonoimmat piirteet esiin, on syytä erota. Siinä on turha jäädä jahkailemaan ja analysoimaan. Pitää hyväksyä se, että asetelma ei toimi eikä tule toimimaan, vaikka kuinka haluaisi. Se ei välttämättä ole ns. kummankaan vika; ette vain sovi toisillenne.
Molemmilla on mahdollisuus löytää puoliso, joka tuokin esiin ne parhaat piirteet. Eroa ennen kuin katkeroidutte molemmat!
Tämä on totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinut on lapsesta asti kasvatettu niin, että luulet nykyisten käyttäytymismalliesi olevan ominaisuuksiasi. Ne eivät ole. Tuntosarvesi taitavat olla aika herkät tunnistamaan toisten mielentiloja, ja muutat omaa käytöstäsi, että et vahingossakaan heitä bensaa liekkeihin. Onko näin? Sitä sanotaan munankuorilla kävelyksi.
Siinä vaiheessa, kun suhteessa on enemmän huonoa ja negatiivista, kuin hyvää, se kannattaa joko lopettaa, tai nostaa kissa pöydälle. Se ei ole riittävä perustelu, että hyviäkin hetkiä on. Hyvien hetkien kuuluu olla pääosassa, ja ne huonot tulevat vain harvoin.
Huonossa suhteessa ei kannata kitua, ellei kumpikin osapuoli aidosti halua parantaa sitä. Yksipuolisesti se ei onnistu. Eikä niin, että toinen osapuoli säätää omaa käytöstään, ettei toinen suuttuisi. Lopulta mikään matelu ei riitä pitämään puolisoa hyvällä tuulella.Tää. Lisäks vielä tuo "munankuorilla kävely" voi jossain tapauksissa vaikuttaa niin, että se ärsyttää toista vaan entisestään, eli vaikuttaa päinvastaisesti.
Niin, se voi olla. Mutta en oikein voi olla varomattakaan, koska toinen alkaa raivota, jos asiat ei mene just niinkuin haluaa just silloin kuin haluaa.
Ap
No onko siittä varomisesta ollut hyötyä? Aloituksen perusteella ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinut on lapsesta asti kasvatettu niin, että luulet nykyisten käyttäytymismalliesi olevan ominaisuuksiasi. Ne eivät ole. Tuntosarvesi taitavat olla aika herkät tunnistamaan toisten mielentiloja, ja muutat omaa käytöstäsi, että et vahingossakaan heitä bensaa liekkeihin. Onko näin? Sitä sanotaan munankuorilla kävelyksi.
Siinä vaiheessa, kun suhteessa on enemmän huonoa ja negatiivista, kuin hyvää, se kannattaa joko lopettaa, tai nostaa kissa pöydälle. Se ei ole riittävä perustelu, että hyviäkin hetkiä on. Hyvien hetkien kuuluu olla pääosassa, ja ne huonot tulevat vain harvoin.
Huonossa suhteessa ei kannata kitua, ellei kumpikin osapuoli aidosti halua parantaa sitä. Yksipuolisesti se ei onnistu. Eikä niin, että toinen osapuoli säätää omaa käytöstään, ettei toinen suuttuisi. Lopulta mikään matelu ei riitä pitämään puolisoa hyvällä tuulella.Tää. Lisäks vielä tuo "munankuorilla kävely" voi jossain tapauksissa vaikuttaa niin, että se ärsyttää toista vaan entisestään, eli vaikuttaa päinvastaisesti.
Niin, se voi olla. Mutta en oikein voi olla varomattakaan, koska toinen alkaa raivota, jos asiat ei mene just niinkuin haluaa just silloin kuin haluaa.
Ap
No onko siittä varomisesta ollut hyötyä? Aloituksen perusteella ei.
On ollut hyötyä varomisesta, ettei tule isoja riitoja. Vain ärsyyntymisiä. No oikeastaan, en jaksa enää jatkaa aiheesta keskustelua. Kiitos paljon kaikille jotka antoi rakentavaa kritiikkiä ja hyviä neuvoja.
Ap
Ap etsi facebookista tai youtubesta kanava Narsisti vs Minä.
Eikä sun tarvi tietää mihin haet apua, se on sen ammattilaisen tehtävä huomata se.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinut on lapsesta asti kasvatettu niin, että luulet nykyisten käyttäytymismalliesi olevan ominaisuuksiasi. Ne eivät ole. Tuntosarvesi taitavat olla aika herkät tunnistamaan toisten mielentiloja, ja muutat omaa käytöstäsi, että et vahingossakaan heitä bensaa liekkeihin. Onko näin? Sitä sanotaan munankuorilla kävelyksi.
Siinä vaiheessa, kun suhteessa on enemmän huonoa ja negatiivista, kuin hyvää, se kannattaa joko lopettaa, tai nostaa kissa pöydälle. Se ei ole riittävä perustelu, että hyviäkin hetkiä on. Hyvien hetkien kuuluu olla pääosassa, ja ne huonot tulevat vain harvoin.
Huonossa suhteessa ei kannata kitua, ellei kumpikin osapuoli aidosti halua parantaa sitä. Yksipuolisesti se ei onnistu. Eikä niin, että toinen osapuoli säätää omaa käytöstään, ettei toinen suuttuisi. Lopulta mikään matelu ei riitä pitämään puolisoa hyvällä tuulella.Tää. Lisäks vielä tuo "munankuorilla kävely" voi jossain tapauksissa vaikuttaa niin, että se ärsyttää toista vaan entisestään, eli vaikuttaa päinvastaisesti.
Niin, se voi olla. Mutta en oikein voi olla varomattakaan, koska toinen alkaa raivota, jos asiat ei mene just niinkuin haluaa just silloin kuin haluaa.
Ap
No onko siittä varomisesta ollut hyötyä? Aloituksen perusteella ei.
On ollut hyötyä varomisesta, ettei tule isoja riitoja. Vain ärsyyntymisiä. No oikeastaan, en jaksa enää jatkaa aiheesta keskustelua. Kiitos paljon kaikille jotka antoi rakentavaa kritiikkiä ja hyviä neuvoja.
Ap
Et jaksa enää jatkaa? Joku defenssi iski?
Vierailija kirjoitti:
Ap etsi facebookista tai youtubesta kanava Narsisti vs Minä.
Eikä sun tarvi tietää mihin haet apua, se on sen ammattilaisen tehtävä huomata se.
Kiitos sulle!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinut on lapsesta asti kasvatettu niin, että luulet nykyisten käyttäytymismalliesi olevan ominaisuuksiasi. Ne eivät ole. Tuntosarvesi taitavat olla aika herkät tunnistamaan toisten mielentiloja, ja muutat omaa käytöstäsi, että et vahingossakaan heitä bensaa liekkeihin. Onko näin? Sitä sanotaan munankuorilla kävelyksi.
Siinä vaiheessa, kun suhteessa on enemmän huonoa ja negatiivista, kuin hyvää, se kannattaa joko lopettaa, tai nostaa kissa pöydälle. Se ei ole riittävä perustelu, että hyviäkin hetkiä on. Hyvien hetkien kuuluu olla pääosassa, ja ne huonot tulevat vain harvoin.
Huonossa suhteessa ei kannata kitua, ellei kumpikin osapuoli aidosti halua parantaa sitä. Yksipuolisesti se ei onnistu. Eikä niin, että toinen osapuoli säätää omaa käytöstään, ettei toinen suuttuisi. Lopulta mikään matelu ei riitä pitämään puolisoa hyvällä tuulella.Tää. Lisäks vielä tuo "munankuorilla kävely" voi jossain tapauksissa vaikuttaa niin, että se ärsyttää toista vaan entisestään, eli vaikuttaa päinvastaisesti.
Niin, se voi olla. Mutta en oikein voi olla varomattakaan, koska toinen alkaa raivota, jos asiat ei mene just niinkuin haluaa just silloin kuin haluaa.
Ap
No onko siittä varomisesta ollut hyötyä? Aloituksen perusteella ei.
On ollut hyötyä varomisesta, ettei tule isoja riitoja. Vain ärsyyntymisiä. No oikeastaan, en jaksa enää jatkaa aiheesta keskustelua. Kiitos paljon kaikille jotka antoi rakentavaa kritiikkiä ja hyviä neuvoja.
Ap
Et jaksa enää jatkaa? Joku defenssi iski?
Joo. Tuli surullinen ja voimaton olo.
Ap
Ap, jos yhtään lohduttaa, niin mä en ymmärrä miksi täällä kutsutaan sua rasittavaksi paasaajaksi. Minusta kerroit tilanteen ihan normaalisti. Ja tilanteeseesi sanoisin, että ei kannata olla tuollaisessa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinut on lapsesta asti kasvatettu niin, että luulet nykyisten käyttäytymismalliesi olevan ominaisuuksiasi. Ne eivät ole. Tuntosarvesi taitavat olla aika herkät tunnistamaan toisten mielentiloja, ja muutat omaa käytöstäsi, että et vahingossakaan heitä bensaa liekkeihin. Onko näin? Sitä sanotaan munankuorilla kävelyksi.
Siinä vaiheessa, kun suhteessa on enemmän huonoa ja negatiivista, kuin hyvää, se kannattaa joko lopettaa, tai nostaa kissa pöydälle. Se ei ole riittävä perustelu, että hyviäkin hetkiä on. Hyvien hetkien kuuluu olla pääosassa, ja ne huonot tulevat vain harvoin.
Huonossa suhteessa ei kannata kitua, ellei kumpikin osapuoli aidosti halua parantaa sitä. Yksipuolisesti se ei onnistu. Eikä niin, että toinen osapuoli säätää omaa käytöstään, ettei toinen suuttuisi. Lopulta mikään matelu ei riitä pitämään puolisoa hyvällä tuulella.Tää. Lisäks vielä tuo "munankuorilla kävely" voi jossain tapauksissa vaikuttaa niin, että se ärsyttää toista vaan entisestään, eli vaikuttaa päinvastaisesti.
Niin, se voi olla. Mutta en oikein voi olla varomattakaan, koska toinen alkaa raivota, jos asiat ei mene just niinkuin haluaa just silloin kuin haluaa.
Ap
No onko siittä varomisesta ollut hyötyä? Aloituksen perusteella ei.
On ollut hyötyä varomisesta, ettei tule isoja riitoja. Vain ärsyyntymisiä. No oikeastaan, en jaksa enää jatkaa aiheesta keskustelua. Kiitos paljon kaikille jotka antoi rakentavaa kritiikkiä ja hyviä neuvoja.
Ap
Et jaksa enää jatkaa? Joku defenssi iski?
Joo. Tuli surullinen ja voimaton olo.
Ap
Aivan varmasti, kun koko elämäsi pyörii vain miehen ympärillä, joka raivoaa ja kohtelee sinua huonosti. Ei sellaista kukaan jaksa, eikä pidäkään jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, jos yhtään lohduttaa, niin mä en ymmärrä miksi täällä kutsutaan sua rasittavaksi paasaajaksi. Minusta kerroit tilanteen ihan normaalisti. Ja tilanteeseesi sanoisin, että ei kannata olla tuollaisessa suhteessa.
Kiitos sulle! Lämmin hali sulle!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinut on lapsesta asti kasvatettu niin, että luulet nykyisten käyttäytymismalliesi olevan ominaisuuksiasi. Ne eivät ole. Tuntosarvesi taitavat olla aika herkät tunnistamaan toisten mielentiloja, ja muutat omaa käytöstäsi, että et vahingossakaan heitä bensaa liekkeihin. Onko näin? Sitä sanotaan munankuorilla kävelyksi.
Siinä vaiheessa, kun suhteessa on enemmän huonoa ja negatiivista, kuin hyvää, se kannattaa joko lopettaa, tai nostaa kissa pöydälle. Se ei ole riittävä perustelu, että hyviäkin hetkiä on. Hyvien hetkien kuuluu olla pääosassa, ja ne huonot tulevat vain harvoin.
Huonossa suhteessa ei kannata kitua, ellei kumpikin osapuoli aidosti halua parantaa sitä. Yksipuolisesti se ei onnistu. Eikä niin, että toinen osapuoli säätää omaa käytöstään, ettei toinen suuttuisi. Lopulta mikään matelu ei riitä pitämään puolisoa hyvällä tuulella.Tää. Lisäks vielä tuo "munankuorilla kävely" voi jossain tapauksissa vaikuttaa niin, että se ärsyttää toista vaan entisestään, eli vaikuttaa päinvastaisesti.
Niin, se voi olla. Mutta en oikein voi olla varomattakaan, koska toinen alkaa raivota, jos asiat ei mene just niinkuin haluaa just silloin kuin haluaa.
Ap
No onko siittä varomisesta ollut hyötyä? Aloituksen perusteella ei.
On ollut hyötyä varomisesta, ettei tule isoja riitoja. Vain ärsyyntymisiä. No oikeastaan, en jaksa enää jatkaa aiheesta keskustelua. Kiitos paljon kaikille jotka antoi rakentavaa kritiikkiä ja hyviä neuvoja.
Ap
Et jaksa enää jatkaa? Joku defenssi iski?
Joo. Tuli surullinen ja voimaton olo.
Ap
Nyt on se kohta, kun kuuluu jaksaa ja kuuluu jatkaa eikä antaa periksi.
Anna periksi sen suhteen suhteen, älä itsesi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinut on lapsesta asti kasvatettu niin, että luulet nykyisten käyttäytymismalliesi olevan ominaisuuksiasi. Ne eivät ole. Tuntosarvesi taitavat olla aika herkät tunnistamaan toisten mielentiloja, ja muutat omaa käytöstäsi, että et vahingossakaan heitä bensaa liekkeihin. Onko näin? Sitä sanotaan munankuorilla kävelyksi.
Siinä vaiheessa, kun suhteessa on enemmän huonoa ja negatiivista, kuin hyvää, se kannattaa joko lopettaa, tai nostaa kissa pöydälle. Se ei ole riittävä perustelu, että hyviäkin hetkiä on. Hyvien hetkien kuuluu olla pääosassa, ja ne huonot tulevat vain harvoin.
Huonossa suhteessa ei kannata kitua, ellei kumpikin osapuoli aidosti halua parantaa sitä. Yksipuolisesti se ei onnistu. Eikä niin, että toinen osapuoli säätää omaa käytöstään, ettei toinen suuttuisi. Lopulta mikään matelu ei riitä pitämään puolisoa hyvällä tuulella.Tää. Lisäks vielä tuo "munankuorilla kävely" voi jossain tapauksissa vaikuttaa niin, että se ärsyttää toista vaan entisestään, eli vaikuttaa päinvastaisesti.
Niin, se voi olla. Mutta en oikein voi olla varomattakaan, koska toinen alkaa raivota, jos asiat ei mene just niinkuin haluaa just silloin kuin haluaa.
Ap
Antaisin raivota, en ole vastuussa toisen käytöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinut on lapsesta asti kasvatettu niin, että luulet nykyisten käyttäytymismalliesi olevan ominaisuuksiasi. Ne eivät ole. Tuntosarvesi taitavat olla aika herkät tunnistamaan toisten mielentiloja, ja muutat omaa käytöstäsi, että et vahingossakaan heitä bensaa liekkeihin. Onko näin? Sitä sanotaan munankuorilla kävelyksi.
Siinä vaiheessa, kun suhteessa on enemmän huonoa ja negatiivista, kuin hyvää, se kannattaa joko lopettaa, tai nostaa kissa pöydälle. Se ei ole riittävä perustelu, että hyviäkin hetkiä on. Hyvien hetkien kuuluu olla pääosassa, ja ne huonot tulevat vain harvoin.
Huonossa suhteessa ei kannata kitua, ellei kumpikin osapuoli aidosti halua parantaa sitä. Yksipuolisesti se ei onnistu. Eikä niin, että toinen osapuoli säätää omaa käytöstään, ettei toinen suuttuisi. Lopulta mikään matelu ei riitä pitämään puolisoa hyvällä tuulella.Tää. Lisäks vielä tuo "munankuorilla kävely" voi jossain tapauksissa vaikuttaa niin, että se ärsyttää toista vaan entisestään, eli vaikuttaa päinvastaisesti.
Niin, se voi olla. Mutta en oikein voi olla varomattakaan, koska toinen alkaa raivota, jos asiat ei mene just niinkuin haluaa just silloin kuin haluaa.
Ap
No onko siittä varomisesta ollut hyötyä? Aloituksen perusteella ei.
On ollut hyötyä varomisesta, ettei tule isoja riitoja. Vain ärsyyntymisiä. No oikeastaan, en jaksa enää jatkaa aiheesta keskustelua. Kiitos paljon kaikille jotka antoi rakentavaa kritiikkiä ja hyviä neuvoja.
Ap
Et jaksa enää jatkaa? Joku defenssi iski?
Joo. Tuli surullinen ja voimaton olo.
Ap
Nyt on se kohta, kun kuuluu jaksaa ja kuuluu jatkaa eikä antaa periksi.
Anna periksi sen suhteen suhteen, älä itsesi!
Kiitos tsempistä. Sain hyviä näkökulmia, kiitos paljon.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinut on lapsesta asti kasvatettu niin, että luulet nykyisten käyttäytymismalliesi olevan ominaisuuksiasi. Ne eivät ole. Tuntosarvesi taitavat olla aika herkät tunnistamaan toisten mielentiloja, ja muutat omaa käytöstäsi, että et vahingossakaan heitä bensaa liekkeihin. Onko näin? Sitä sanotaan munankuorilla kävelyksi.
Siinä vaiheessa, kun suhteessa on enemmän huonoa ja negatiivista, kuin hyvää, se kannattaa joko lopettaa, tai nostaa kissa pöydälle. Se ei ole riittävä perustelu, että hyviäkin hetkiä on. Hyvien hetkien kuuluu olla pääosassa, ja ne huonot tulevat vain harvoin.
Huonossa suhteessa ei kannata kitua, ellei kumpikin osapuoli aidosti halua parantaa sitä. Yksipuolisesti se ei onnistu. Eikä niin, että toinen osapuoli säätää omaa käytöstään, ettei toinen suuttuisi. Lopulta mikään matelu ei riitä pitämään puolisoa hyvällä tuulella.Tää. Lisäks vielä tuo "munankuorilla kävely" voi jossain tapauksissa vaikuttaa niin, että se ärsyttää toista vaan entisestään, eli vaikuttaa päinvastaisesti.
Niin, se voi olla. Mutta en oikein voi olla varomattakaan, koska toinen alkaa raivota, jos asiat ei mene just niinkuin haluaa just silloin kuin haluaa.
Ap
Antaisin raivota, en ole vastuussa toisen käytöksestä.
Mieleen tulee uhkia. Toisen voimakas suuttuminen ja raivostuminen aiheuttaa uhkan tunteen ja voimakkaan ahdistuksen. Siksi varmaan välttelen sitä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinut on lapsesta asti kasvatettu niin, että luulet nykyisten käyttäytymismalliesi olevan ominaisuuksiasi. Ne eivät ole. Tuntosarvesi taitavat olla aika herkät tunnistamaan toisten mielentiloja, ja muutat omaa käytöstäsi, että et vahingossakaan heitä bensaa liekkeihin. Onko näin? Sitä sanotaan munankuorilla kävelyksi.
Siinä vaiheessa, kun suhteessa on enemmän huonoa ja negatiivista, kuin hyvää, se kannattaa joko lopettaa, tai nostaa kissa pöydälle. Se ei ole riittävä perustelu, että hyviäkin hetkiä on. Hyvien hetkien kuuluu olla pääosassa, ja ne huonot tulevat vain harvoin.
Huonossa suhteessa ei kannata kitua, ellei kumpikin osapuoli aidosti halua parantaa sitä. Yksipuolisesti se ei onnistu. Eikä niin, että toinen osapuoli säätää omaa käytöstään, ettei toinen suuttuisi. Lopulta mikään matelu ei riitä pitämään puolisoa hyvällä tuulella.Tää. Lisäks vielä tuo "munankuorilla kävely" voi jossain tapauksissa vaikuttaa niin, että se ärsyttää toista vaan entisestään, eli vaikuttaa päinvastaisesti.
Niin, se voi olla. Mutta en oikein voi olla varomattakaan, koska toinen alkaa raivota, jos asiat ei mene just niinkuin haluaa just silloin kuin haluaa.
Ap
Antaisin raivota, en ole vastuussa toisen käytöksestä.
Mieleen tulee uhkia. Toisen voimakas suuttuminen ja raivostuminen aiheuttaa uhkan tunteen ja voimakkaan ahdistuksen. Siksi varmaan välttelen sitä.
Ap
Lapsena et ole voinut vältellä vanhempiasi vaan sinun on ollut pakko alistua. Tänään olet aikuinen, vaikka miehen käytös herättää sinussa vanhat ahdistukset ja tunnet itsesi jälleen lapseksi. Et ole enää lapsi. Sinun ei ole pakko alistua, sinä voit poistaa haittatekijän elämästäsi.
Saman tyyppinen mies minullakin. Olen vuosien saatossa huomannut, että on oppinut isältään ikävän käytöstyyliin. Kummatkin vähättelevät muita, tiuskivat ja ärsyyntyvät monista asioista.
Ap, heivaa kaikki itsetuntoasi laskevat ja kaikki muut haitalliset ihmset. Keskity omaan kasvuusi ja hyviin ihmissuhteisiin.
On itsellekin karvas pilleri nieltäväksi, että 45-vuotiaana vanhempani tai yksikään miessuhde ei ole rakastanut minua aidosti. Kaikki ovat olleet haitallisia ihmisiä, jotka eivät ole hyväksyneet minua itsenäni, tarvitsevana yksilönä. Minun tehtäväni on ollut muiden oikkuihin ja saneluun sopeutuminen. Se on loppu. En suostu siihen enää.
Nyt tässä maailmassa on edes yksi ihminen, joka aidosti rakastaa minua ja katsoo parastani, reilusti ja tasapainoisesti, ei muiden kustannuksella, se olen minä itse. Bonuksena muutama hyvä ystävä, joiden kanssa on terve ja läheinen suhde. Asioita voidaan jakaa ja antaa toisillemme tukea. Jos joskus löydän parisuhteen, kiva niin, mutta rima on asetettu. Sen riman nimi on terveys ja tasapaino.
Kirjan voi ladata myös täältä ilmaiseksi. Valitse sinisestä valikosta PDF.
https://1lib.sk/book/4512237/eb9bec