Mies ärsyyntyy kaikesta ja provosoi

Jos sanon yhtään mitään ns ohjeita tai mitään sen suuntaista, hän ärsyyntyy. Vaikka sanoisin vaan, että ulkona on aika kylmä tuuli, laitan ikkunan kiinni, niin hän ärsyyntyy tästä. Ja kaikesta vastaavasta. Pitää sitä holhoamisena ja hänen vähättelemisenään, vaikka on kyllä ihan normaalia keskustelua. Kaikki mikä vähänkään kuulostaa neuvomiselta, arvostelulta, kritiikiltä tms, ottaa jotenkin niin, että yritän asettua hänen yläpuolelleen tai en arvosta häntä. Itse kyllä neuvoo ja asettuu mielellään muiden yläpuolelle. Aina tunkee neuvomaan joka asiassa. Miten peruna pitää kuoria jne, eli itse tekee enemmänkin tätä mistä mua syyttää.

Saattaa raivostua ihan älyttömästi pettyessään. Saattaa olla, että rajoittaminen loukkaa häntä. Olen yrittänyt puhua hänen kanssaan, että en tarkoita mitään pahaa, tämä on ajatusten vaihtoa, mutta ei mene perille, uskoo tähän omaan tulkintaansa sinnikkäästi. Ja tuntuu kantavan kaunaa.

Hänen tapansa käsitellä tunteita on, että työntää ne vaan sivuun, eli ei käsittele tunteita mitenkään. Mistään ei halua keskustella tai puhua, mitään asiaa ei saa ottaa esiin, koska se muistuttaa häntä alkuperäisestä tilanteesta ja tulee uudelleen vihaiseksi. Mitään ei siis voi käsitellä ns pois. Ja nää jää jollain tavalla kaunaksi sitten, jonkinlaiseksi katkeruudeksi.

Vihaisena ja ärsyyntyneenä alkaa aina sellainen epäsuora ilkeily ja piikittely ja provosointi. Alkuperäinen tilanne saattaa olla omalta osaltani ihan neutraali tai hänen huono olonsa ei edes liity minuun, niin tekee tätä sitten minulle. Haluaa saada minut huonolle tuulelle ja haluaa kai pahoittaa mieleni.

Myös kokee helposti etten arvosta häntä ja suhtautuu vähän katkeran oloisesti jos jotain toista arvostetaan. Pitkään suhteen alkutaipaleelta alkaen puhui, kuinka pidän itseäni parempana ja olen ylimielinen, vaikka olen oikeasti ihan erilainen, siis ainakin sisimmässäni tiedän, etten ajattele niin, en tiedä miltä käytökseni ja olemukseni sitten ulospäin näyttää. Aloinkin miettiä omaa persoonaani hänen kommenttiensa valossa, ja miettiä, olenko tosiaan sellainen, tunneko kuitenkin niin, tai annanko itsestäni sellaisen kuvan, ja aloin ikään kuin varoa kaikkea kehumiseen viittaavaa, koska tällaiset tulkitsi niin. Enemmänkin olen sellainen, että vähättelen itseäni, ja tänkin otti niin, että oikein haen kehuja vähättelemällä itseäni, että se olisi jotain piilotettua kehujen kalastelua ja piilotettua ylemmyyden tunnetta. No ei ole, olen vaan aika epävarma ihminen ja pelkään just, että joku ajattelee, että käyttäydyn jotenkin huonosti tai ärsyttävästi ja siksi toimin niin.

Olen itse ollut aika hukassa, elämässä on tapahtunut kaikenlaista, ja olen sitten ollut aika sokea joillekin ihmisille, että millaisia piirteitä muissa on. Olen vaan aina tuijottanut omia vikojani, puutteitani, virheitäni ja omaa vastuutani ja tuntenut pitkään häpeää kaikenlaisista asioista, enkä ole katsonut toista osapuolta ollenkaan.

Ap