Yliopistossa aikuisopiskelijaa syrjitään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin asialliset, opinnoissa hyvät ja opetuksessa aktiiviset aikuisopiskelijat koetaan uhaksi. Toki sama jatkuu työelämässä: kokemus, osaaminen ja korkea ikä eivät ole arvossaan.

Ei kyllä vastaa mun kokemusta ollenkaan. Nuorempien kanssa oli ihan mukavaa ja olivat mukavia. Ottivat porukoihin sen mitä pienten lasten äitinä pystyin osallistumaan, olivat joustavia ja ymmärtäväisiä. Puhuttiin paljon opinnoista, harrastuksista ym

Toki pyrin itsekin heitä huomioimaan, en pitänyt heitä jotenkin itseäni typerämpinä tms.

Ne "minä olen aikuinen ja te kakarat ette tajua" - asenteen omaavat ei saakaan mitään kavereita. Koska tuollainen asenne on luotaantyöntävä. Meillä oli muutama muukin aikuinen perheellinen opiskelemassa ja suorastaan halveksivat niitä nuorempia, koska heillä nyt on pelkkää aikaa kun ei ole lasta eikä lammasta.

Alkuun yrittivät mulle samaa, kunnes kävi ilmi että mulla on 3 lasta ja päivätyö opintojen ohessa ja silti kykenen hoitamaan opinnot kitisemättä ja muita halveksimatta.

Se on tosiaan se asenne mikä usein hiertää aikuisopiskelijoissa. Se että sulla on elämänkokemusta ei liity mitenkään siihen, että olet kyllä yhtä pihalla niistä opiskeltavista asioista kuin ne parikymppisetkin. Suurin osa ei tiedä minkä ikäistä porukkaa kursseilla istuu, koska "normiopiskelijoillakin" ikähaarukka on 18-26 kun opinnot alkaa.

Mutta sitten siellä ne 35v tärkeät rouvat ja 70v eläkeläispapat yrittää päteä metodikurssilla jollain elämänkokemuksella. Noi pätijät hiertää myös vaikka olisivat nuorempia, mutta harvalla parikymppisellä on pokkaa väittää että professori opettaa tieteenalan metodeja väärin.

Parikymppisestä vaikuttaa sille, ettei elämänkokemuksesta ole hyötyä. Yli 30v tajuaa jo että on ja vaikka millä mitalla.

Joo, sama hommaa teknillisessä. Onneksi samoilla kursseilla oli muitakin aikuisopiskelijoita, mutta vaikea ymmärtää mistä ihmeestä se ylimielisyys kumpusi.

No onneksi työelämään takaisin päästessä mut lasketaan kokeneeksi ja pari vuotta valmistumisen jälkeen teen director-töitä ja muut näyttävät olevan entry level hommissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös yliopisto-opet saattavat syrjiä aikuisopiskelijaa. Kokemusta Helsingin yliopistosta.

Sama kokemus Tampereelta.

Miksi aikuista kiinnostaisi tällainen pätkiksen vertaa?

Ei ihmisen tunneelämä kuole mihinkään vaikka olisi aikuinen?

Niin, jokainen tavoitteellisesti ja kunnianhimoisesti opintoihinsa suhtautuva kaipaa arvostusta.

Nuorena korkeakouluopiskelijana muistan, että ne vanhemmat äitylit eivät vaan kiinnostaneet. Ei heidän kanssaan ollut mitään yhteistä. Toki normaalin kohtelias olin ja ryhmätyöt tehtiin kuten kuuluu. Nyt itse kolmekymppisenä uudestaan opiskelevana huomaa, että vastaavasti ei ne parikymppisen jutut vaan kiinnosta, ei biletys tai soluelämäasiat. Itsellä ihan muut asiat mielessä ja hyvä opintomenestys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin asialliset, opinnoissa hyvät ja opetuksessa aktiiviset aikuisopiskelijat koetaan uhaksi. Toki sama jatkuu työelämässä: kokemus, osaaminen ja korkea ikä eivät ole arvossaan.

Ei kyllä vastaa mun kokemusta ollenkaan. Nuorempien kanssa oli ihan mukavaa ja olivat mukavia. Ottivat porukoihin sen mitä pienten lasten äitinä pystyin osallistumaan, olivat joustavia ja ymmärtäväisiä. Puhuttiin paljon opinnoista, harrastuksista ym

Toki pyrin itsekin heitä huomioimaan, en pitänyt heitä jotenkin itseäni typerämpinä tms.

Ne "minä olen aikuinen ja te kakarat ette tajua" - asenteen omaavat ei saakaan mitään kavereita. Koska tuollainen asenne on luotaantyöntävä. Meillä oli muutama muukin aikuinen perheellinen opiskelemassa ja suorastaan halveksivat niitä nuorempia, koska heillä nyt on pelkkää aikaa kun ei ole lasta eikä lammasta.

Alkuun yrittivät mulle samaa, kunnes kävi ilmi että mulla on 3 lasta ja päivätyö opintojen ohessa ja silti kykenen hoitamaan opinnot kitisemättä ja muita halveksimatta.

Se on tosiaan se asenne mikä usein hiertää aikuisopiskelijoissa. Se että sulla on elämänkokemusta ei liity mitenkään siihen, että olet kyllä yhtä pihalla niistä opiskeltavista asioista kuin ne parikymppisetkin. Suurin osa ei tiedä minkä ikäistä porukkaa kursseilla istuu, koska "normiopiskelijoillakin" ikähaarukka on 18-26 kun opinnot alkaa.

Mutta sitten siellä ne 35v tärkeät rouvat ja 70v eläkeläispapat yrittää päteä metodikurssilla jollain elämänkokemuksella. Noi pätijät hiertää myös vaikka olisivat nuorempia, mutta harvalla parikymppisellä on pokkaa väittää että professori opettaa tieteenalan metodeja väärin.

Parikymppisestä vaikuttaa sille, ettei elämänkokemuksesta ole hyötyä. Yli 30v tajuaa jo että on ja vaikka millä mitalla.

Vanhemmat ihmiset osaavat elämänkokemuksensa, aiemman koulutuksensa ja työkokemuksensa pohjalta suhtautua terveen kriittisesti opetukseen - tätä taitoa suoraan lukiosta yliopistoon siirtyvillä ei useinkaan ole. Yliopiston yksi tärkeimmistä tehtävistä on - tai ainakin pitäisi olla - opettaa kriittistä ajattelua (jota alemmilla koulutusasteilla ei opeteta).

Näkyvää asennevammaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos pidät itseäsi jonain "aikuisopiskelijana" verrattuna kurssitovereihisi, niin taatusti saat pahaa silmää. Kaikki siellä ovat samalla tavalla opiskelemassa eivätkä ne parikymppiset ole millään nuorisolinjalla yhtään sinua enempää. Ns. piireihin et varmaan tahtoisikaan suhahtaa? Kanssaopiskelijoihin suhtaudutaan opiskelutilanteissa asiallisesti, mutta nuiva asenne varmasti saa nuivan vastauksen.

Aikuisopiskelija on neutraali termi. Virallisen määritelmän mukaan 25-64 -vuotiaana opinnot aloittava on aikuisopiskelija.

Itse näkisin termin aikuiisopiskelija käsittävän sellaisten oppilaitosten, joihin yleensä mennään alaikäisinä eli toisen asteen oppilaitosten yli-ikäiset opiskelijat, Yliopistossa tuskin on aikuisopiskelijoitakin, ainakaan tutkintoon johtavissa opinnoissa. Yliopistossa opiskelee täysi-ikäisiä lähes poikkeuksetta, vaikka osa on kyllä vielä melkoisia lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Myös yliopisto-opet saattavat syrjiä aikuisopiskelijaa. Kokemusta Helsingin yliopistosta.

Sama kokemus Tampereelta.

Miksi aikuista kiinnostaisi tällainen pätkiksen vertaa?

Ei ihmisen tunneelämä kuole mihinkään vaikka olisi aikuinen?

Niin, jokainen tavoitteellisesti ja kunnianhimoisesti opintoihinsa suhtautuva kaipaa arvostusta.

Mitä ihmettä? 😂

Ei ole tullut sisäistetty sanontaa kissasta ja kiitoksesta?

Nomut, ehkei yliopisto tosiaan ole oikea paikka.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena korkeakouluopiskelijana muistan, että ne vanhemmat äitylit eivät vaan kiinnostaneet. Ei heidän kanssaan ollut mitään yhteistä. Toki normaalin kohtelias olin ja ryhmätyöt tehtiin kuten kuuluu. Nyt itse kolmekymppisenä uudestaan opiskelevana huomaa, että vastaavasti ei ne parikymppisen jutut vaan kiinnosta, ei biletys tai soluelämäasiat. Itsellä ihan muut asiat mielessä ja hyvä opintomenestys.

No niinpä. Miten voi olla syrjintää että lapsettomilla nuorilla ei ole juurikaan mitään puhuttavaa sellaisen ihmisen kanssa, jolla on lapset, uraa takana, eikä enää jaksamista nuorten rientoihin. Vähän valoja tauluun elämänkokemuslaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Varsinkin asialliset, opinnoissa hyvät ja opetuksessa aktiiviset aikuisopiskelijat koetaan uhaksi. Toki sama jatkuu työelämässä: kokemus, osaaminen ja korkea ikä eivät ole arvossaan.

Ei kyllä vastaa mun kokemusta ollenkaan. Nuorempien kanssa oli ihan mukavaa ja olivat mukavia. Ottivat porukoihin sen mitä pienten lasten äitinä pystyin osallistumaan, olivat joustavia ja ymmärtäväisiä. Puhuttiin paljon opinnoista, harrastuksista ym

Toki pyrin itsekin heitä huomioimaan, en pitänyt heitä jotenkin itseäni typerämpinä tms.

Ne "minä olen aikuinen ja te kakarat ette tajua" - asenteen omaavat ei saakaan mitään kavereita. Koska tuollainen asenne on luotaantyöntävä. Meillä oli muutama muukin aikuinen perheellinen opiskelemassa ja suorastaan halveksivat niitä nuorempia, koska heillä nyt on pelkkää aikaa kun ei ole lasta eikä lammasta.

Alkuun yrittivät mulle samaa, kunnes kävi ilmi että mulla on 3 lasta ja päivätyö opintojen ohessa ja silti kykenen hoitamaan opinnot kitisemättä ja muita halveksimatta.

Se on tosiaan se asenne mikä usein hiertää aikuisopiskelijoissa. Se että sulla on elämänkokemusta ei liity mitenkään siihen, että olet kyllä yhtä pihalla niistä opiskeltavista asioista kuin ne parikymppisetkin. Suurin osa ei tiedä minkä ikäistä porukkaa kursseilla istuu, koska "normiopiskelijoillakin" ikähaarukka on 18-26 kun opinnot alkaa.

Mutta sitten siellä ne 35v tärkeät rouvat ja 70v eläkeläispapat yrittää päteä metodikurssilla jollain elämänkokemuksella. Noi pätijät hiertää myös vaikka olisivat nuorempia, mutta harvalla parikymppisellä on pokkaa väittää että professori opettaa tieteenalan metodeja väärin.

Parikymppisestä vaikuttaa sille, ettei elämänkokemuksesta ole hyötyä. Yli 30v tajuaa jo että on ja vaikka millä mitalla.

Ja jos elämänkokemuksen ohella on tullut sosiaalista pelisilmää, muistaa että sitä omaa erinomaisuutta ei tarvitse joka käänteessä tuoda esiin.

Kyllä mä muistan miten aikuinen luulin 20v olevani. Ne nyky 20v on samanlaisia. Ei ne tiedä vielä kuinka keskeneräisiä ne on ja vanhempana ihmisenä suhtaudun heihin ymmärtävästi, en alentuvasti. Yllättäen mulla ei ole parikymppisten kanssa mitään ongelmaa yliopistolla.

Vierailija kirjoitti:

Nuorena korkeakouluopiskelijana muistan, että ne vanhemmat äitylit eivät vaan kiinnostaneet. Ei heidän kanssaan ollut mitään yhteistä. Toki normaalin kohtelias olin ja ryhmätyöt tehtiin kuten kuuluu. Nyt itse kolmekymppisenä uudestaan opiskelevana huomaa, että vastaavasti ei ne parikymppisen jutut vaan kiinnosta, ei biletys tai soluelämäasiat. Itsellä ihan muut asiat mielessä ja hyvä opintomenestys.

Tässä huomaa hyvin eron 30+ nais- ja miesopiskelijoiden välillä. Jos bileistä löytyy vähän vanhempaa porukkaa, niin ne ovat aina miehiä, jotka ovat täysillä mukana. Naisilla elämänpolku on jotenkin kapeampi eikä 30+ voi käydä opiskelijabileissä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena korkeakouluopiskelijana muistan, että ne vanhemmat äitylit eivät vaan kiinnostaneet. Ei heidän kanssaan ollut mitään yhteistä. Toki normaalin kohtelias olin ja ryhmätyöt tehtiin kuten kuuluu. Nyt itse kolmekymppisenä uudestaan opiskelevana huomaa, että vastaavasti ei ne parikymppisen jutut vaan kiinnosta, ei biletys tai soluelämäasiat. Itsellä ihan muut asiat mielessä ja hyvä opintomenestys.

No niinpä. Miten voi olla syrjintää että lapsettomilla nuorilla ei ole juurikaan mitään puhuttavaa sellaisen ihmisen kanssa, jolla on lapset, uraa takana, eikä enää jaksamista nuorten rientoihin. Vähän valoja tauluun elämänkokemuslaiset.

Aikamoista yleistystä. Ei kaikilla vanhemmilla opiskelijoilla ole mainitsemiasi asioita. Voi olla jopa intoa osallistua rientoihin. Toisaalta joillain nuorillakin voi olla jo perhettä, töitä eikä kiinnostusta bilettämiseen.

Hain ensimmäistä kertaa yliopistoon nyt keväällä. Tekniikan alaa, joten varmaan suurin osa on miehiä ja itse 35v nainen. En oleta sieltä kavereita löytyvän, kunhan saisin vaan opiskella rauhassa. Vähän toisaalta hirvittää, mikä siellä olisi asenne, kun muutenkin olen kohdannut niin paljon ennakkoluuloja sukupuoleni takia työelämässä.

Vierailija kirjoitti:

Itse kirjoittauduin yliopistoon reilusti päälle 3-kymppisenä, gradusta korkein arvosana, lopulta väitöskirjasta korkein arvosana. Huomasin kaikesta, ettei opinnäytteitäni yliopistolla muuten juuri noteerattu, olinhan ulkopuolinen. Erittäin vähän huomiota on tullut muualtakaan, jos katsoo vaikka netissä julkaistujen opinnäytteiden latausmääriä.

Millaisia hommia teet nyt?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena korkeakouluopiskelijana muistan, että ne vanhemmat äitylit eivät vaan kiinnostaneet. Ei heidän kanssaan ollut mitään yhteistä. Toki normaalin kohtelias olin ja ryhmätyöt tehtiin kuten kuuluu. Nyt itse kolmekymppisenä uudestaan opiskelevana huomaa, että vastaavasti ei ne parikymppisen jutut vaan kiinnosta, ei biletys tai soluelämäasiat. Itsellä ihan muut asiat mielessä ja hyvä opintomenestys.

No niinpä. Miten voi olla syrjintää että lapsettomilla nuorilla ei ole juurikaan mitään puhuttavaa sellaisen ihmisen kanssa, jolla on lapset, uraa takana, eikä enää jaksamista nuorten rientoihin. Vähän valoja tauluun elämänkokemuslaiset.

Itse olen aina löytänyt puhuttavaa lähes kaikenlaisten ja -ikäisten ihmisten kanssa. Olen sosiaalinen ja kiinnostunut tutustumaan ihmisiin.

Useimmat ihmiset ovat ihan erilaisia 20-vuotiaana kuin esim. 30-50-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena korkeakouluopiskelijana muistan, että ne vanhemmat äitylit eivät vaan kiinnostaneet. Ei heidän kanssaan ollut mitään yhteistä. Toki normaalin kohtelias olin ja ryhmätyöt tehtiin kuten kuuluu. Nyt itse kolmekymppisenä uudestaan opiskelevana huomaa, että vastaavasti ei ne parikymppisen jutut vaan kiinnosta, ei biletys tai soluelämäasiat. Itsellä ihan muut asiat mielessä ja hyvä opintomenestys.

Tässä huomaa hyvin eron 30+ nais- ja miesopiskelijoiden välillä. Jos bileistä löytyy vähän vanhempaa porukkaa, niin ne ovat aina miehiä, jotka ovat täysillä mukana. Naisilla elämänpolku on jotenkin kapeampi eikä 30+ voi käydä opiskelijabileissä.

Mutta ei nekään varmaan yleisimmin ole niitä perheen isiä joilla on pieniä lapsia? Kyllä meidänkin opiskelijapiireissä aikoinaan bileissä kävivät myös kolmekymppiset sinkkunaiset ja/tai parisuhteessa olevat. Perheelliset eivät kyllä käyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorena korkeakouluopiskelijana muistan, että ne vanhemmat äitylit eivät vaan kiinnostaneet. Ei heidän kanssaan ollut mitään yhteistä. Toki normaalin kohtelias olin ja ryhmätyöt tehtiin kuten kuuluu. Nyt itse kolmekymppisenä uudestaan opiskelevana huomaa, että vastaavasti ei ne parikymppisen jutut vaan kiinnosta, ei biletys tai soluelämäasiat. Itsellä ihan muut asiat mielessä ja hyvä opintomenestys.

Tässä huomaa hyvin eron 30+ nais- ja miesopiskelijoiden välillä. Jos bileistä löytyy vähän vanhempaa porukkaa, niin ne ovat aina miehiä, jotka ovat täysillä mukana. Naisilla elämänpolku on jotenkin kapeampi eikä 30+ voi käydä opiskelijabileissä.

Riippuu kyllä paljon ihmisestä. Meidän piireissä yksi eniten bilettävistä oli 35v nainen. Eikä todellakaan ollut ainoa +30 nainen opiskelijabileissä. 

Mitä ihmettä sinä opiskelet, jos nyt sinä viimeisinä vuosina opiskelevana niin kovasti kiusaannut parikymppisten "syrjimisestä"? Hyvin harva parikymppinen ennättää viimeisiä vuosia opiskelevaksi.

Sinä taidat olla kuitenkin kovin nuori "aikuisopiskelija". Me viisikymppiset emme piittaa pätkääkään siitä, että jäämme sivulliseksi nuorison riennoissa, sillä meidän ainoa tavoite on valmistua ennen eläkeikää.

Miten sitten vanhemmat opiskelijat suhtautuvat aloittajaan?

Vierailija kirjoitti:

Myös yliopisto-opet saattavat syrjiä aikuisopiskelijaa. Kokemusta Helsingin yliopistosta.

Aikuisopiskelijana olo oli välillä kuin laiskana kotiäitinä nähtynä. Minulla ei ole lapsia enkä ollut laiskotellut, vaan ollut työelämässä ja tein toista maisteria. Eivät toki olettaneet, että juuri minä olisin ollut kotiäiti, mutta älyä todennäköisesti vähättelivät rankasti.

Kiinnostavaa ettei kukaan opettaja myöskään kohdellut kaltaistani toista maisteria tehnyttä ja työelämässä ollutta naista mitenkään parempana tai tutustuttavana.