Yliopistossa aikuisopiskelijaa syrjitään
Opiskelen haluttua, vaativaa alaa. Olen yli 30-vuotias aikuisopiskelija. Menossa on opintojen viimeiset vuodet. Jotkut parikymppiset tytöt eivät edes vastaa tervehdykseen, vaan tuijottavat vihaisina ohi. En kaipaa kenenkään ystävyyttä yliopistolla, mutta yhteistyön pitäisi sujua. Harjoitustöissä jotkut aktiiviset karttelevat ja piiloilkeilevät kyseenalaistaen osaamiseni.
Tälläinen on välillä aika rasittavaa ja olenkin pitkälti erakoitunut suorittamaan tutkintoa omissa oloissani, lukuunottamatta pakollista läsnäolo-opetusta. Millaisia kokemuksia teillä on nuorten aikuisten kanssa opiskelusta?
Kommentit (170)
Vierailija kirjoitti:
Olen myös yli 30v enkä ole törmänny ikäni puolesta ongelmiin kenenkään kanssa. En opinnoissa enkä bileissä.
Teineille bileissä käynti tuo suosiota ja se voi selittää asiaa. Ei yliopistossa voi opiskella aikuisopiskelijana, ainakaan tietyissä strukturoiduimmissa koulutusohjelmissa, joissa on paljon pakollisia kursseja.
Menin kolmekymppisen yliopistoon (2002) ja meininki oli just tuo. Meitä oli kuitenkin useampi kolmekymppinen ja muodostettiin oma porukka.
En osaa sanoa mistä tuo käytös johtuu, mutta itse yritin käyttäytyä normaalisti.
Suoritin viimeiset kurssit kauppakorkeassa 32-vuotiaana ja tuossa vaiheessa jotkut yksittäiset henkilöt olivat aikas säästeliäitä tervehtimisen suhteen vaikka oltiin samoilla, pienillä kielten kursseilla useampi kuukausi.
Pelkäsivät kai että tyhmyys tarttuu xD
Vierailija kirjoitti:
Olen myös yli 30v enkä ole törmänny ikäni puolesta ongelmiin kenenkään kanssa. En opinnoissa enkä bileissä.
Tuntuisi hassulta mennä kolmekymppisenä joidenkin itseään täynnä olevien pikkupimatsujen ja -poikien joukkoon. Eivätkä ne kaipaa sinne vanhoja setiä tai tätejä. Olet niistä korkeintaan vähän huvittava.
Jotenkin voi vielä ymmärtää, että jotkut yhdeksänkymppiset eivät ymmärrä, että eletään elinikäisen oppimisen aikakautta, mutta on huolestuttavaa, että parikymppiset ovat jo niin nuorina ihan pihalla siitä, minkälaisessa yhteiskunnassa elämme.
Onneksi oikiksen voi suorittaa pitkälti tenttimällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös yli 30v enkä ole törmänny ikäni puolesta ongelmiin kenenkään kanssa. En opinnoissa enkä bileissä.
Tuntuisi hassulta mennä kolmekymppisenä joidenkin itseään täynnä olevien pikkupimatsujen ja -poikien joukkoon. Eivätkä ne kaipaa sinne vanhoja setiä tai tätejä. Olet niistä korkeintaan vähän huvittava.
Tuo kertoo ongelmasi. Ehkä jos suhtautuisit heihin tasavertaisina opiskelutovereina, voisi metsä vastata samalla tavalla.
Osa nuorista myös kommentoi, että vanhat vievät nuorilta opiskelupaikan. Vaikka pääsykokeet ovat ihan yhtä vaikeat kaikille ja parhaat pääsevät sisään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen myös yli 30v enkä ole törmänny ikäni puolesta ongelmiin kenenkään kanssa. En opinnoissa enkä bileissä.
Tuntuisi hassulta mennä kolmekymppisenä joidenkin itseään täynnä olevien pikkupimatsujen ja -poikien joukkoon. Eivätkä ne kaipaa sinne vanhoja setiä tai tätejä. Olet niistä korkeintaan vähän huvittava.
Tuo kertoo ongelmasi. Ehkä jos suhtautuisit heihin tasavertaisina opiskelutovereina, voisi metsä vastata samalla tavalla.
Ihan käytännössä opittua. Yritin ensin olla ystävällinen kaikille ja aktiivinen, mutta ei siitä tullut mitään, nuoret eivät pidä erilaisista ihmisistä. Alan kontaktit pitää hakea muualta ja jotenkin kärvistellä tutkinto läpi.
Olin yli 40 vuotta, kun aloitin yliopisto-opiskelut. Ensimmäisenä vuonna nuoremmat opiskelijat eivät tervehtineet eivätkä puhuneet mitään, jos ei itse keskustelua aloittanut. Toisena vuotena olivat jo rohkeampia. Itse en asiasta nokkiini ottanut vaan kyse oli heidän nuoruudestaan ja kokemattomuudestaan. Vierastivat olla samassa roolissa äitiensä ikäisen kanssa. Ajattelen olleeni opetusmateriaalia heille. Työelämässä on osattava olla kaiken ikäisten kanssa vuorovaikutuksessa.
Outoa.
Meillä aikoinaan +30 opiskelija oli varsinaisen show-miehen roolissa. Enemmän se oli mukana menoissa kuin moni "normi-ikäisistä".
Vierailija kirjoitti:
Olin yli 40 vuotta, kun aloitin yliopisto-opiskelut. Ensimmäisenä vuonna nuoremmat opiskelijat eivät tervehtineet eivätkä puhuneet mitään, jos ei itse keskustelua aloittanut. Toisena vuotena olivat jo rohkeampia. Itse en asiasta nokkiini ottanut vaan kyse oli heidän nuoruudestaan ja kokemattomuudestaan. Vierastivat olla samassa roolissa äitiensä ikäisen kanssa. Ajattelen olleeni opetusmateriaalia heille. Työelämässä on osattava olla kaiken ikäisten kanssa vuorovaikutuksessa.
Tuo on vielä hyvä vastaanotto. Joissakin paikoissa nimittäin ollaan suorastaan vihamielisiä aikuisia kohtaan
Paljonko siellä on alle 18v ikäisiä opiskelukavereita?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olin yli 40 vuotta, kun aloitin yliopisto-opiskelut. Ensimmäisenä vuonna nuoremmat opiskelijat eivät tervehtineet eivätkä puhuneet mitään, jos ei itse keskustelua aloittanut. Toisena vuotena olivat jo rohkeampia. Itse en asiasta nokkiini ottanut vaan kyse oli heidän nuoruudestaan ja kokemattomuudestaan. Vierastivat olla samassa roolissa äitiensä ikäisen kanssa. Ajattelen olleeni opetusmateriaalia heille. Työelämässä on osattava olla kaiken ikäisten kanssa vuorovaikutuksessa.
Tuo on vielä hyvä vastaanotto. Joissakin paikoissa nimittäin ollaan suorastaan vihamielisiä aikuisia kohtaan
Valmistuttaan oppivat, kun töihin menevät. Kantapään kautta.
Onneksi nyt on ollut paljon etäopetusta, niin nuorison ei ole tarvinnut olla luennoilla erilaisten ihmisten kanssa.
Enemmänkin koko yliopisto on suunnattu nuorille, jotka eivät vielä työelämässä ole olleet. Itä-Suomen yliopisto on tästä iäkkäämpien opiskelijoiden huomiotta jättämisessä oikein mestari.
Yliopistossa opiskelee vain aikuisia. Ei lapsia, eikä teinejä.
Joten, aloituksen mukaan kaikkia opiskelijoita syrjitään. Outoa, todella outoa.
Olen myös yli 30v enkä ole törmänny ikäni puolesta ongelmiin kenenkään kanssa. En opinnoissa enkä bileissä.