Lue keskustelun säännöt.
Yliopistossa aikuisopiskelijaa syrjitään
14.05.2022 |
Opiskelen haluttua, vaativaa alaa. Olen yli 30-vuotias aikuisopiskelija. Menossa on opintojen viimeiset vuodet. Jotkut parikymppiset tytöt eivät edes vastaa tervehdykseen, vaan tuijottavat vihaisina ohi. En kaipaa kenenkään ystävyyttä yliopistolla, mutta yhteistyön pitäisi sujua. Harjoitustöissä jotkut aktiiviset karttelevat ja piiloilkeilevät kyseenalaistaen osaamiseni.
Tälläinen on välillä aika rasittavaa ja olenkin pitkälti erakoitunut suorittamaan tutkintoa omissa oloissani, lukuunottamatta pakollista läsnäolo-opetusta. Millaisia kokemuksia teillä on nuorten aikuisten kanssa opiskelusta?
Kommentit (170)
En kyllä varsinaisesti huomannut mitään "sukupolvien välistä kuilua" opiskeluaikanani yliopistossa. Toki muodostui porukoita esim. saman fuksiryhmän tyypeistä tai muuten samoille kursseille osuneista. Opiskelijaelämä oli nuorelle itselleni tärkeää ja ne kanssaopiskelijat, joita tapasi iltariennoissa ja excursioilla, tulivat tietysti tutummiksi kuin ne, joita näki vaikka pelkästään luentosaleissa ja hetken salien ulkopuolella. Ja lopulta tietysti tietty samanhenkisyys - ei ikä - yhdisti, jos jossain tuli tilaisuus tutustua sen verran, että asian voi havaita.
Ainoastaan yhden osittain ikään liittyvän (??) vähän ikävän tapauksen muistan. Se oli ekan opiskeluvuoteni alussa, jolloin en ollut vielä edes täyttänyt 19... Meillä oli kurssi, jonka osanottajista suurin osa oli meitä samana vuonna kirjoittaneita tai vuotta vanhempia (yleensä välivuoden pitäneitä), ja naispuolisia. Kurssilla oli kuitenkin eräs mies, muistaakseni silloin 26-vuotias, ja hän aivan yli-innokkaasti oli tunkemassa meidän vähän nuorempien naisten seuraan. Jos hän kuuli sivusta, että jotkut 2-3 tyyppiä tuumivat, että mennäänkö kuppilaan, niin tämä mies hyppäsi esiin ja ehdotti: "Joo! Mennään kaikki!" Siinä oli sitten vähän urpo olo, kun ei oikein ilennyt kieltääkään. Kurssilla oli pari muutakin nuorta miestä, vähän tuota yhtä nuorempia, ja heidän kanssaan oli ihan kiva heittää läppää, mutta tämä yksi vaan kerta kaikkiaan tunki iholle. En tiedä, mitä hän teki kurssin jälkeen. En muista nähneeni häntä enää millään muilla kursseilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suoritin viimeiset kurssit kauppakorkeassa 32-vuotiaana ja tuossa vaiheessa jotkut yksittäiset henkilöt olivat aikas säästeliäitä tervehtimisen suhteen vaikka oltiin samoilla, pienillä kielten kursseilla useampi kuukausi.
Pelkäsivät kai että tyhmyys tarttuu xD
Ei kai nuoret toisiaankaan paljoa tervehdi. Se on minusta keski-ikäisten ja sitä vanhempien juttu että pitää tervehtiä kaikkia joka paikassa.
Tämä. Moikkaan kyllä tutut, mutta jos joku täysin tuntematon ihminen alkaisi tervehtimään innokkaasti niin eka ajatus on kyllä että nyt tuo sekoittaa minut johonkin tuttuunsa. Olen yliopistossa opiskelemassa, en kaveeraamassa kaikkien kanssa. -24v
Jotenkin vaikea ymmärtää sukupolvieroksi 7 vuotta, kun monissa pareilla on aivan hyvä ikäero juuri tuo, ehkä pikkuisen enemmän tai vähemmän. Silloin ikäero on suuri, kun toisen puolison lapset ovat sen nuoremman puolison ikäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa nuorista myös kommentoi, että vanhat vievät nuorilta opiskelupaikan. Vaikka pääsykokeet ovat ihan yhtä vaikeat kaikille ja parhaat pääsevät sisään.
Paitsi, että osa nuorista pääsee jo pelkillä papereilla ja ensikertalaispisteillä.
Ei ensikertalaisuudesta saa pisteitä.
Monessa paikassa on ensikertalaiskiintiöt eli ensikertalainen voi päästä vähemmillä pisteillä kuin rannalle jäänyt aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä opiskelin yliopistossa ikävuosina 26-30 (nyt 34 v) enkä mielestäni tuntenut oloani liian vanhaksi nuorempien joukossa. Elämäntilannekin vaikuttaa, olin itse tuolloin aika samassa tilanteessa kuin parikymppiset opiskelijat. Ei kunnollista työelämää takana, ei lapsia ja tykkäsin käydä baareissa viikonloppuisin. Kotonakin olin asunut 24-vuotiaaksi. Moni luuli nuoremmaksi kun aloitin opinnot.
No voi hellanlettas. Et tuntenut oloasi liian vanhaksi, koska olit itsekin parikymppinen ja samaa ikäpolvea. Tarinasi ei liity mitenkään ap:n kertomukseen.
Matematiikka ei taida olla sinun vahvuutesi, jos sinun käsityksesi mukaan 26-30-vuotiaan opiskellut oli parikymppinen, eikä hänen kokemuksensa liity mitenkään toisen 30-vuotiaan kokemukseen.
Ymmärrän kyllä parikymppisen hämmennyksen, jos hän on luullut kaikkein opiskelijoitten olevan nuoria, ja sitten samalle kurssille pöllähtää hän isovanhempiensa ikäisiä ihmisiä. Mutta kolmekymppinen ei voi olla parikymppisen vanhempi eikä siten eri sukupolvea.
Ei kai vanhemmuudella ole mitään tekemistä sukupolven kanssa. Sukupolvelle on useita määritelmiä, mutta yleisemmin sillä tarkoitetaan kai n. 7 vuoden aikahaarukkaa. Silloin kolmekymppinen ja parikymppinen ovat kyllä eri sukupolvea.
Sukupolven mitta on 15 vuotta.
Minkähän määritelmän mukaan? Tuo 7 vuotta, tai itse asiassa 8, on siis Mannheimin sukupolviteorian mukainen määritelmä, joka perustuu ajatukseen siitä, että samaa sukupolvea yhdistää 17-25-vuotiaana koettu avainkokemus. Usein näkee myös määritelmää, jossa sukupolveksi käsitetään 20-30 vuoden ajanjakso, eli suunnilleen ikävuodet, jolloin yksi sukupolvi kasvaa lapsesta aikuisuuteen. Väestötieteessä taas sukupolven mitan määrittää synnyttäneiden naisten keski-ikä. Mutta tuosta 15 vuoden määritelmästä en ole koskaan kuullutkaan.
Entä generation x ja z, ovat kyllä 15 vuoden haarukalla. Jännä, ettet ole kuullut. Aika monella omat lapsetkin olisivat eri sukupolvea ihan tavallisessa ydinperheessäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osa nuorista myös kommentoi, että vanhat vievät nuorilta opiskelupaikan. Vaikka pääsykokeet ovat ihan yhtä vaikeat kaikille ja parhaat pääsevät sisään.
Paitsi, että osa nuorista pääsee jo pelkillä papereilla ja ensikertalaispisteillä.
Ei ensikertalaisuudesta saa pisteitä.
Monessa paikassa on ensikertalaiskiintiöt eli ensikertalainen voi päästä vähemmillä pisteillä kuin rannalle jäänyt aikuinen.
Ei ensikertalaisuuteen ole ikärajaa. Vaikka kuusikymppinen voi olla ensikertalainen, jos ei ole koskaan aikaisemmin opiskellut.
Kun minä aloitin hoitoalan opinnot 19-vuotiaana, oli ryhmässäni kaikenikäisiä, vanhin oli n. 43-vuotias. Mun mielestä kaikki kohteli kaikkia tasavertaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on päinvastainen kokemus : sosionomi opinnoissa koin tulleeni syrjityksi nuoruuden takia. Aloitin opinnot 18 vuotiaana ja suurin osa oli paljon vanhempia. Olen ollut myös työelämässä pahasti syrjitty vaikka valmistuin hyvin arvosanoin ja sain paljon kehuja opettajilta.
N25
Ihan hyvin menee jos ei jaksa kiinnostua muiden mielipiteistä, ja/tai osaa johtaa tilanteita. Nimenomaan osaa, ei pelkästään kykene.
MUTTA. Harvinaisia kykyjä edellä mainitut JA hyvin tyypillistä tuollainen nurkkakuntaisuus on, ihmiselle, suurinta osaa varmasti kaivelee. Syystä.
Eli ei muutago tsemiä ja lisää kalua kurkkuun!
Minkähän määritelmän mukaan? Tuo 7 vuotta, tai itse asiassa 8, on siis Mannheimin sukupolviteorian mukainen määritelmä, joka perustuu ajatukseen siitä, että samaa sukupolvea yhdistää 17-25-vuotiaana koettu avainkokemus. Usein näkee myös määritelmää, jossa sukupolveksi käsitetään 20-30 vuoden ajanjakso, eli suunnilleen ikävuodet, jolloin yksi sukupolvi kasvaa lapsesta aikuisuuteen. Väestötieteessä taas sukupolven mitan määrittää synnyttäneiden naisten keski-ikä. Mutta tuosta 15 vuoden määritelmästä en ole koskaan kuullutkaan.