Mitä tekisit yksinäisenä ihmisenä kesälomalla?

Tekisin kaikkea sitä, mikä itseä kiinnostaa ja muita ei. Ei tarvitse neuvotella kenenkään kanssa, kun voi tehdä mitä haluaa.

Matkustaminenkaan ei ole kivaa yksin, mutta jos ei mitään muuta keksi, on se parempi vaihtoehto kuin kotona istuminen. Ja onhan niitä järjestettyjä teema- ja ryhmämatkoja, esim. Albatros matkatoimistolla. Jos harrastat tai haluat oppia jonkun uuden taidon, löytyy Suomesta ja ulkomailta valtava määrä leirejä ja kursseja, mihin yksinäinen solahtaa luontevasti, Liikuntaa, urheilua, taidetta, käden taitoja ja vaikka mitä. Tuollaisesta ryhmästä saattaa saada uusia ystäviäkin. Itse voisin lähteä ulkomaille vaikka kielikurssille.

Vierailija kirjoitti:

Todella monet täällä on kertonut, että matkustelee itsekseen. Uskon, että se on antoisaa, antaa todella paljon itseluottamusta ja muutenkin avartaa, vaikkei menisi edes kauas.

Tätä pitäisi itsekin tehdä. En ymmärrä, miksen uskalla. Joskus olen tosiaan käynyt jossain ihan lähikaupungissa tunnin parin päässä ja voisin väittää päivän olevan kuin fiasko.

Aamulla kun olen lähtenyt ajelemaan ja tarkistanut, mihin auton jättää uudemmassa kaupungissa. Olen todella jännittyneenä koko automatkan, hikikarpalot otsalla ja käsillä, että olen melkein kääntymässä takaisin. Tästä on nautinto sitten kaukana.

Perille päästyäni huojennun, että onnistuin löytämään parkkipaikan. Menen etsimään ruokapaikkaa, ja olen edelleen taas niin jännittynyt, että metsästän tutuhkon ruokapaikan ja ruokahalukin on jännitykseltä pois, joten puolet jää syömättä ja jään miettimään, kuinka hölmöä, kun olen tässä nyt yksin.

Sitten alan miettimään nähtävyyksiä, en meinaa löytää mihinkään ja Google mapsin kanssa naama rutussa menen tutkaamaan, josta en edes muista mitään, koska olen taas niin stressi katossa.

Ihmisiä en katso päinkään, kuljen visusti aurinkolasit silmillä naama rutussa, vauhdikkaalla kävelyvauhdilla, ettei kukaan varmasti jäisi edes juttelemaan kanssani.

Sitten juon äkkiä jossain terassilla kahvin ja menen siitä äkkiä autoon ja ajan takaisin kotiin.

Lopputuloksena tällaisista päivistä on jäänyt mieleen stressi, uskalluksen puute, kauhea itsetehty kiireen tuntu, suorittaminen ja epämukava olo.

Miksi oon tällainen stressiperse? Ap

Tee sellainen reissu että jäät yöksi sinne hotelliin niin sulla on siinä ns. turvapaikka. Voit syödä siellä illalla ja aamulla ja vaikka lounaan vielä.

Illalla aulabaarissa drinkki tai kaksi. Siellä huoneessa voit rauhassa tutkia tietoa nähtävyyksistä ja teet sieltä "täsmäiskuja" näihin.

Mä olen ollut nyt koronakesinä eräässä luonnonläheisessä hotellissa, josta on lyhyt matka luontopoluille ja meren rantaa pitkin kävelin kesäkahvilaan josta sai muurinpohjlettuja:). Muuten vain istuskelin meren rannalla ja luin kirjaa.

On ollut niin mukavaa, että en ole yhtään kaivannut ulkomaille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella monet täällä on kertonut, että matkustelee itsekseen. Uskon, että se on antoisaa, antaa todella paljon itseluottamusta ja muutenkin avartaa, vaikkei menisi edes kauas.

Tätä pitäisi itsekin tehdä. En ymmärrä, miksen uskalla. Joskus olen tosiaan käynyt jossain ihan lähikaupungissa tunnin parin päässä ja voisin väittää päivän olevan kuin fiasko.

Aamulla kun olen lähtenyt ajelemaan ja tarkistanut, mihin auton jättää uudemmassa kaupungissa. Olen todella jännittyneenä koko automatkan, hikikarpalot otsalla ja käsillä, että olen melkein kääntymässä takaisin. Tästä on nautinto sitten kaukana.

Perille päästyäni huojennun, että onnistuin löytämään parkkipaikan. Menen etsimään ruokapaikkaa, ja olen edelleen taas niin jännittynyt, että metsästän tutuhkon ruokapaikan ja ruokahalukin on jännitykseltä pois, joten puolet jää syömättä ja jään miettimään, kuinka hölmöä, kun olen tässä nyt yksin.

Sitten alan miettimään nähtävyyksiä, en meinaa löytää mihinkään ja Google mapsin kanssa naama rutussa menen tutkaamaan, josta en edes muista mitään, koska olen taas niin stressi katossa.

Ihmisiä en katso päinkään, kuljen visusti aurinkolasit silmillä naama rutussa, vauhdikkaalla kävelyvauhdilla, ettei kukaan varmasti jäisi edes juttelemaan kanssani.

Sitten juon äkkiä jossain terassilla kahvin ja menen siitä äkkiä autoon ja ajan takaisin kotiin.

Lopputuloksena tällaisista päivistä on jäänyt mieleen stressi, uskalluksen puute, kauhea itsetehty kiireen tuntu, suorittaminen ja epämukava olo.

Miksi oon tällainen stressiperse? Ap

Tee sellainen reissu että jäät yöksi sinne hotelliin niin sulla on siinä ns. turvapaikka. Voit syödä siellä illalla ja aamulla ja vaikka lounaan vielä.

Illalla aulabaarissa drinkki tai kaksi. Siellä huoneessa voit rauhassa tutkia tietoa nähtävyyksistä ja teet sieltä "täsmäiskuja" näihin.

Mä olen ollut nyt koronakesinä eräässä luonnonläheisessä hotellissa, josta on lyhyt matka luontopoluille ja meren rantaa pitkin kävelin kesäkahvilaan josta sai muurinpohjlettuja:). Muuten vain istuskelin meren rannalla ja luin kirjaa.

On ollut niin mukavaa, että en ole yhtään kaivannut ulkomaille.

Kuulostaa ihanalta! Täällä on monet laittanu tällaisia viestejä, että ihan odotan nyt kesälomaa. Ap

Vierailija kirjoitti:

Matkustaminenkaan ei ole kivaa yksin, mutta jos ei mitään muuta keksi, on se parempi vaihtoehto kuin kotona istuminen. Ja onhan niitä järjestettyjä teema- ja ryhmämatkoja, esim. Albatros matkatoimistolla. Jos harrastat tai haluat oppia jonkun uuden taidon, löytyy Suomesta ja ulkomailta valtava määrä leirejä ja kursseja, mihin yksinäinen solahtaa luontevasti, Liikuntaa, urheilua, taidetta, käden taitoja ja vaikka mitä. Tuollaisesta ryhmästä saattaa saada uusia ystäviäkin. Itse voisin lähteä ulkomaille vaikka kielikurssille.

Joo tuo on totta, ja ite oon sellanen arkajalka, et yksin matkustaessa ite en ainakaan oikein tutustu kehenkään. En ole kovin suupaltti enkä hakeudu muiden seuraan, päinvastoin yritän päästä helpolla ja turvallisella ja tutulla. Jotkut yksin matkustavat voivat olla paljon elämyshakuisempia ja varmaan löytävät juttuseuraa saman henkisistä, joten nauttivat varmaan enemmän myös yksin matkustamisesta.🤔

Miettisin sisustuksen päivittämistä, ideoisin itselleni mieluisia tulevaisuuden matkoja, kävisin välillä kahviloissa ja ravintoloissa, tutustuisin oman paikkakunnan nähtävyyksiin, lähtisin kävelylle eri paikkoihin kuin normaalisti, yöpyisin eri paikkakunnan hotellissa ja kävisin sieltä käsin nähtävyyksissä, matkustaisin ulkomaille, kävisin tapahtumissa

Miksi lomalla pitäisi tutustua kehenkään? Minä ainakin nimenomaan nautin siitä, että sain olla yksin. Ei Suomessa matkustellessa ihmiset yleensä tule juttelemaan, vaan saa olla aika rauhassa Kalevauvaa lainatakseni. 

Mä etsisin toisen yhtä yksinäisen vastakkaisen sukupuolen edustajan ja viettäisin sen kanssa parhaan seksihellekesän ikinä. Jäis kiikkutuoliin muisteltavaa. M40

Pakkaat mukaan pinon kirjoja. Kaivat kirjan esiin siellä kahviossa, torin penkillä, uimarannalla. Kirjan lukeminen vie pois sen kiireen tunnun. Siemailet kahvia omassa rauhassa. Välillä voit pitää taukoa ja katselle ihmisiä.

Nauttisin.

Joka aamu heräisin siihen tietoisuuteen että taas on yksi kokonainen päivä täynnä mahdollisuuksia.

Kukaan ei sido eikä vaadi mitään eikä mihinkään. Voin tehdä ihan mitä lystään.

Tekisin asioita eks tempore. Lähtisin käymään jossain missä en koskaan ennen ole ollut, ei sen tarvitse edes kaukana olla, kunhan on paikka tai tapahtuma tms. jota ei koskaan ol tullut edes ajatelleeksi.

Voisin heittäytyä seikkailuihin. Isua vaikka bussiin ja ajaa jollekin paikkakunnalle missä en koskaan ole käynyt. Bussit ajaa usein kiertoteitä, mielenkiintoista nähtävää.

Ottaisin polkupyörän alleni ja ajelisin syrjäisempiä tietä tutkimassa mihin ne menee ja mitä periltä löytyy.

Pakkaisin kassin ja lähtisin koko päiväksi uimarannalle. 

Mahdollisuuksia on loputtomiin, ei muuta kuin seikkailumieltä ja avoimin silmin katsomaan mitä löytyy!

Matkustelusta, sen tavoista ja sosiaalisesta paineesta:

Ainahan voi käyttää mielikuvitusta matkustustapojen ja kohteiden suhteen.

Olisiko se enemmän suora lento kohteeseen ja kiertelyä siellä vai matkantekoa junalla ja lautoilla paikasta toiseen? Lepääkö mielesi enemmän liikkeessä maisemien vaihtuessa vai uudessa paikassa ja siellä rentoutuen?

Jos et kaipaa sosiaalista painetta, niin mikset menisi kohteeseen, jossa yksin olo, hiljaisuus ja oma tila on ok? Ja toisaalta päinvastoin, sosiaalista kanssakäymistä kaipaava voi valita myös kohteen osittain sen mukaan. Toki ihmiset ovat keskenään hyvin erilaisia eri puolilla, mutta yleisesti ottaen, tarkoitan kulttuurisia koodeja.

Toinen asiaan vaikuttava seikka on se, miten matkustat, menetkö omia polkujasi jne. (Vähimmäis)kohteliaisuutta enemmän ei kenenkään seuraan ole pakko lyöttäytyä.

Up

Kiertelisin Suomea ympäri, kävisin patikoimassa, museoissa, kiertelemässä kaupunkeja, laivalla, kävisin treffeillä.

Vierailija kirjoitti:

Kiertelisin Suomea ympäri, kävisin patikoimassa, museoissa, kiertelemässä kaupunkeja, laivalla, kävisin treffeillä.

Yksinkö siis ilman kavereita? Siis kaikki hyviä vaihtoehtoja kyllä. Yksinolevalle kuin kaverin kanssakin.

Menisin ohjatulle liikuntalomalle esim. Vierumäelle.

Huvittelujen lisäksi auttelisin jotain iäkästä sukulaista ja tekisin jonkun siivous/sisustushomman tms. homman, jota olen pitkään aikonut.

Itseä myös harmittaa sinkkuna,kun perheelliset tuttavat voivat lähteä reissuun yhdessä ja onhan se paljon kivempi lomailla jonkun kanssa tai isommassa porukassa,jakaa kokemukset ja nähtävyydet yhdessä. Itse sinkkuna lomalla saa ainakin nukuttua paremmin,nään ystäviä,käyn kylässä.

Liity semmoseen veneklubiin missä pääsee vähintään kerran viikossa seilaamaan vuokraveneellä, yleensä jollain pienellä pulpettiveneellä.

Tai sit osta oma raato, fiksaa se nopee ja käyt sillä seilaamassa, veneily on aina kivaa oli yksin tai jonkun seurassa.

Tekisin kotimaan kierroksen. Osallistuisin erilaisiin talkoisiin, joihin enää perheellisenä ei ehdi. Esim. Suomen luonnonsuojeluliitto järjestää niittyjen niittotalkoita. Siellä voisi olla myös vastuullisia ja aikaansaavia puolisoehdokkaita.

Suomessa on paljon kivoja paikkoja, joissa tavata ihmisiä, vaikkapa Ystävyyden majatalo.

Mulla taitaa olla samat ideat kuin muillaki mutta tässä mistä itse pidän: matkustaminen vaikka kotimaassa (suosittelen airbnb!), kirjan kanssa kahvilaan tai puistoon eväiden ja sen kirjan kanssa, lyhytkurssit kiinnostavista aiheista, pidä kekkerit ystäville, käy teatterissa tai leffassa, vuokraa viljelypalsta jos pidät puutarhahommista, tee pientä pintaremppaa kotona jne jne