Mitä tekisit yksinäisenä ihmisenä kesälomalla?

Myös mun on paljon vaikeampi rentoutua yksin matkustaessa kuin toisen kanssa. En tiedä, mistä se johtuu. Ehkä siinä tulee joku sosiaalinen paine? Tuleeko teille muille ideoita mistä siinä voi olla kyse? Haluaisin kovasti nauttia yksin reissaamisesta. Kun ei mulla ole seuralaista.

@41 naulan kantaan.

Jos olen jonkun kanssa, vaikka kaverin kanssa reissussa/kaupassa/lenkillä uimassa, aloitan vähän helpommin keskustelua ja heitän enemmän small talkkia randomeille, ketkä tulee vaikka viereen istumaan.

Muutenkin olo on rennompi, ei oo hikikarpaloita otsalla ja olo on tyyni.

Sitten yksin oon ihan erilainen, mikä ihme siinä muka on niin jännää. Ap.

Mun suunnitelma yksinlomailevana heinäkuussa on hoitaa kasvimaata ja kasvihuonetta, kokata kaikkia ihania ruokia joita arkena ei ehdi eikä jaksa, uppoutua lukemaan kirjoja oikein kunnolla keskeytyksettä, tehdä pyöräretkiä ja pysähtyä kahville tai jätskille, muutamana päivänä oikein kunnon suursiivoukset kotona ja turhan roinan karsimista kirppikselle tai kaatopaikalle. Varmaan aloitan myös jonkun isomman neulontaprojektin. 

Vierailija kirjoitti:

Todella monet täällä on kertonut, että matkustelee itsekseen. Uskon, että se on antoisaa, antaa todella paljon itseluottamusta ja muutenkin avartaa, vaikkei menisi edes kauas.

Tätä pitäisi itsekin tehdä. En ymmärrä, miksen uskalla. Joskus olen tosiaan käynyt jossain ihan lähikaupungissa tunnin parin päässä ja voisin väittää päivän olevan kuin fiasko.

Aamulla kun olen lähtenyt ajelemaan ja tarkistanut, mihin auton jättää uudemmassa kaupungissa. Olen todella jännittyneenä koko automatkan, hikikarpalot otsalla ja käsillä, että olen melkein kääntymässä takaisin. Tästä on nautinto sitten kaukana.

Perille päästyäni huojennun, että onnistuin löytämään parkkipaikan. Menen etsimään ruokapaikkaa, ja olen edelleen taas niin jännittynyt, että metsästän tutuhkon ruokapaikan ja ruokahalukin on jännitykseltä pois, joten puolet jää syömättä ja jään miettimään, kuinka hölmöä, kun olen tässä nyt yksin.

Sitten alan miettimään nähtävyyksiä, en meinaa löytää mihinkään ja Google mapsin kanssa naama rutussa menen tutkaamaan, josta en edes muista mitään, koska olen taas niin stressi katossa.

Ihmisiä en katso päinkään, kuljen visusti aurinkolasit silmillä naama rutussa, vauhdikkaalla kävelyvauhdilla, ettei kukaan varmasti jäisi edes juttelemaan kanssani.

Sitten juon äkkiä jossain terassilla kahvin ja menen siitä äkkiä autoon ja ajan takaisin kotiin.

Lopputuloksena tällaisista päivistä on jäänyt mieleen stressi, uskalluksen puute, kauhea itsetehty kiireen tuntu, suorittaminen ja epämukava olo.

Miksi oon tällainen stressiperse? Ap

Mene uudelleen sellaiseen kaupunkiin, jota olet jo kokeillut. Tiedät valmiiksi, mistä sen parkkipaikan, ravintolan ja museon löytää, joten et stressaa. Sitten menet torille, ostat mansikoita ja herneitä ja istut kaikessa rauhassa katselemassa ihmisiä ja puluja ja syöt herkkuja.

41 jatkaa. Jotenkin multa puuttuu jotain itseluottamusta varmaan. Ja myös ehkä - kauheeta myöntää näin aikuisena ihmisenä - vähän pelottaa olla yksin ihmisten ilmoilla. En välttämättä esim uskalla mennä syömään paikkaan, jonne haluaisin vaan teen kompromissin ja menen johonkin "helppoon" paikkaan. Ja syön kiireellä ja sitten pois.

Aikalailla päivälleen vuosi sitten palasin töistä kotiin tyhjään kotiin jossa odotti exän jättämä paperilappu. Edessä oli siis sinkkukesä halusin sitä tai en. Kaverin kanssa pörrättiin terasseilla alkukesä ja sitten oli ladattava Tinder. Sinne kun lähtee heittäytymään, niin tuloksena voi olla kosolti kokemuksia, tuttavuuksia, uusia kaupunkeja, seksiä, tapailuja ja unohtumaton kesä. Kävin viime kesänä toistakymmentä kertaa lämpimillä säillä kahvilla tai drinkillä ihan yksinkin. Koko ajan oli sovelluksen kautta jotain mitä odottaa.

Ja hotelleissa kannattaa yöpyä!

Nyt avoliitossa jossa tosin tällä hetkellä mykkäkoulu päällä..

Vierailija kirjoitti:

Aikalailla päivälleen vuosi sitten palasin töistä kotiin tyhjään kotiin jossa odotti exän jättämä paperilappu. Edessä oli siis sinkkukesä halusin sitä tai en. Kaverin kanssa pörrättiin terasseilla alkukesä ja sitten oli ladattava Tinder. Sinne kun lähtee heittäytymään, niin tuloksena voi olla kosolti kokemuksia, tuttavuuksia, uusia kaupunkeja, seksiä, tapailuja ja unohtumaton kesä. Kävin viime kesänä toistakymmentä kertaa lämpimillä säillä kahvilla tai drinkillä ihan yksinkin. Koko ajan oli sovelluksen kautta jotain mitä odottaa.

Ja hotelleissa kannattaa yöpyä!

Nyt avoliitossa jossa tosin tällä hetkellä mykkäkoulu päällä..

Tässä on ideaa, mutta itse olen sellaisessa vaiheessa elämää, että en halua etsiä seuraa vaan nimenomaan opetella nauttimaan elämästä yksin. Ei ole ollut helppoa tähän asti! Yksin kulkeminen ja matkustelu on haaste. Ei siis siksi, että en osaisi suunnitella ja toteuttaa (olen sitä aiemmin tehnyt vaikka kuinka paljon koko perheen puolesta) vaan nimenomaan se yksin rentoutuminen ja viihtyminen reissussa on vaikeaa. Sitä kohti kuitenkin aion mennä. Tää yksin olemisen opettelu on vaikeimpia asioita mun elämässäni. Ja tarkoitan just sitä siitä nauttimista ja merkityksellisyyden löytämistä yksin.

T. 41

Minä vietin n. 25 v sinkkuna ollessani kesälomat näin (olin eronnut ja introverttiluonteisena en ole koskaan ollut mikään sosiaalinen bilehile):

1. Lähdin autolla ajelemaan ja kiertelin pitkin Suomea. Pysähtelin todella usein ihan vain huvikseni. Kävin pikkupaikkakunnilla. Tykkään kirjakaupoista ja kiertelinkin pikkupaikkakuntien persoonallisia kirja- ja sekatavarakauppoja. Googlasin myös itselleni vieraita uimarantoja ja pysähdyin esim. sateella hiljaisille uimarannoille.

2. Noilla reissuilla kävin muutamien iäkkäämpien sukulaisten luona, joita en ollut nähnyt aikoihin. Juttelimme syvällisiä asioita sukumme historiasta ja olin yötäkin. Nyt nuo sukulaiset ovat niin vanhoja, ettei tuollaiset kyläilyt enää onnistu heidän jaksamisensa takia. Olen todella kiitollinen, että tein nuo kyläilyt tuolloin, jäi ihania muistoja.<3

3. Yksin reissatessa haastavalta tuntui yksin syömään lähteminen esim. ravintolaan. Aika usein teinkin niin, että ostin eväät jonkun huoltoaseman marketista/kaupasta ja söin eväät autossa/ulkona. Sain syödä yksin monilla levähdyspaikoilla tien vieressä, mikä oli mukavaa. En kaivannut juttuseuraa tuntemattomista, vaan halusin pitkälti olla yksin ja sainkin olla.

4. Yksin oli hyvä käydä juuri niissä menoissa, missä itse halusi. Ei tarvinnut neuvotella kenenkään kanssa, että kiinnostaako sinulla tämä. Minä kävin mm. yhden nuoruuden suosikkibändini keikalla toisessa kaupungissa olleessa baarissa, matkustin Helsinkiin kiertelemään nähtävyyksiä kävellen ja lähdin yksin vanhempieni mökille. 

Mukavaa kesää kaikille yksin kesälomaansa viettäville! Nyt jo perheellisenä muistelen lämmöllä sitä, kun reissasin yksin pitkin Suomea ja sai elää ihan vain itseään varten loman. Tottakai eron jälkeen oli paljon surullisia hetkiä, mutta paljon jäi hyviä muistojakin itsekseen lomalla vietetystä ajasta! Rohkaisen lähtemään, vaikka etukäteen jännittäisi. Jännitti minuakin, mutta oli huikeaa matkustaa yksin ja tajuta pärjäävänsä! :)

@48 kuulostipa viestisi ihanalta. Tuollainen kesäloman vietto kuulostaa ihastuttavalta ja itsekseen lähteminen ja ajelu eri pikkupaikkakunnille ja pysähtely pian. Ja eritoten tuo vieraat uimarannat sateella. Ihana muisto toi sukuloimassa käynti.

Jotenkin innostuin tosta sun viestistä ja heti tekee mieli lähteä yksin ajelemaan pikkupaikkakunnille ja pysähdellä tollasiin pikkukauppoihin ja kahviloihin

Jos joskus koskaan tuun saamaan perhettä, niin varmaan sitä kaipaisi yksinoloaikaa ja "miksei sillon sinkkuna tullut yksin lähettyä mihkään". 🤔 Ap

Matkustaisin.

Menisin ehkä aluksi paketti matkoille, mutta sen jälkeen lennot ja hostelli/hotelli. Vkl reissut kaupungeissa tai rantalomaa siellä täällä.

Ja uskalla avata suu tuntemattomille.

Hostelleissa on yhteisöllisempää ja riippuu hostellista, ei ne kaikki ole teineille :)

Vierailija kirjoitti:

@48 kuulostipa viestisi ihanalta. Tuollainen kesäloman vietto kuulostaa ihastuttavalta ja itsekseen lähteminen ja ajelu eri pikkupaikkakunnille ja pysähtely pian. Ja eritoten tuo vieraat uimarannat sateella. Ihana muisto toi sukuloimassa käynti.

Jotenkin innostuin tosta sun viestistä ja heti tekee mieli lähteä yksin ajelemaan pikkupaikkakunnille ja pysähdellä tollasiin pikkukauppoihin ja kahviloihin

Jos joskus koskaan tuun saamaan perhettä, niin varmaan sitä kaipaisi yksinoloaikaa ja "miksei sillon sinkkuna tullut yksin lähettyä mihkään". 🤔 Ap

Kannattaa nauttia omasta ajasta nyt, elämästä kun ei koskaan tiedä. :) Nyt naimisissa olevana pienen lapsen äitinä tuntuu seikkailulta jo se, kun pääsen yksin käymään naapurikunnan ruokakaupassa. :D Mukavaa kesää ja onnellisia kesämuistoja sinulle!

-48

Olen N40 ja ennen lapsia matkustin jkv yksin. Alussa se vähän pelotti tai ahdisti. Mutta siihen tottui ja alkoi tykkäämään, ja nyt kaipaan niitä matkoja. Yksin ravintolaan päivälliselle oli sellainen, että pari ekaa kertaa kirpaisi ja tuntui ahdistavalta, mutta sitten ei enää ja siitä oppi nauttimaan. Eli ap, rohkeasti vaan.

Ottaisin projektiksi kiertää Suomen hassuja pieniä museoita. Jos sulla on auto niin kannattaa pysähtyä kaikissa maatilamyymälöissäkin. Tekisin listan paikoista ja "suorittaisin" loman.

Mä vietän kesät koirani kanssa mökilläni. Ah. Välttelen ihmiskontakteja neljä viikkoa. Luen ja lenkkeilen. NAUTIN yksinolosta.

t. asiakaspalvelija

Vierailija kirjoitti:

@48 kuulostipa viestisi ihanalta. Tuollainen kesäloman vietto kuulostaa ihastuttavalta ja itsekseen lähteminen ja ajelu eri pikkupaikkakunnille ja pysähtely pian. Ja eritoten tuo vieraat uimarannat sateella. Ihana muisto toi sukuloimassa käynti.

Jotenkin innostuin tosta sun viestistä ja heti tekee mieli lähteä yksin ajelemaan pikkupaikkakunnille ja pysähdellä tollasiin pikkukauppoihin ja kahviloihin

Jos joskus koskaan tuun saamaan perhettä, niin varmaan sitä kaipaisi yksinoloaikaa ja "miksei sillon sinkkuna tullut yksin lähettyä mihkään". 🤔 Ap

Kyllä juuri niin! Muistan kuinka sinkkuna oli vähän orpo olo jossain konsertissa tai kaupungissa mutta nyt jälkeenpäin ajattelen että ihan hullua kuinka en osannut nauttia siitä vapaudesta :)

Vierailija kirjoitti:

Mä vietän kesät koirani kanssa mökilläni. Ah. Välttelen ihmiskontakteja neljä viikkoa. Luen ja lenkkeilen. NAUTIN yksinolosta.

t. asiakaspalvelija

Ja koiran kansa ei ookkaan yksin vaan sehän on ihan parasta seuraa. Mökkeily koiran kanssa on maailman paras juttu.

Mitä huvittaa. Siitä ei tarvitse neuvotella.

Yksi hauska juttu on kaikenlaiset järvi- ja jokiristeilyt, parin tunnin kierrokset. Kotikaupungistani Kotkasta pääsee myös päiväksi lähisaariin. Yksin kun on liikkeellä on helppo päättää että tänään kun on hyvä ilma lähden saareen!

Kesällä lukisin rannalla varjossa kirjaa. Illalla menisin pitkässä mekossa terassille juomaan lasin valkoviiniä. Katselisin ihmisiä. Kuuntelisin katusoittajia. Kuuntelisin ilmaiskonsertteja, istuskelin torilla. Katselisin kirpputoreja. Sadepäivänä olisin kirjastossa.

Kävisin kesäyliopiston kursseja esim. jostain kielestä. Ovat usein aika intensiivisiä, joka arki-ilta tms.

Toinen vaihtoehto olisi matkustelu.

Kolmas olisi luovat aktiviteetit, jotka voi myös yhdistää kursseihin halutessaan kuten maalaus.

Neljäntenä, mutta tärkeänä pitäisin ulkoilua ja liikuntaa, miten olisi tavoitteellinen treenaus? Entä vaeltaminen kansallispuistossa?

Viimeiseksi, jos haluat, niin kirjoita ja lue.

Näe myös jonkin verran mahdollisia ystäviä ja sukulaisia, jos he ovat vain väleissä kanssasi.