Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä tekisit yksinäisenä ihmisenä kesälomalla?
Jolla ei ole vielä omaa perhettä, eikä poikaystävää. Ystäviä on, heitäkin näen, mutta mitään suurempia reissuja ei tehdä.
Joten minulla on taas edessä yksinäinen kesäloma, niinkuin yleensä. Jostain syystä joka ikinen vuosi käy niin, että huomaan, että "voi ei, kesäloma on kohta, enkä tiedä, mitä edes teen". Välillä kesälomilla on ollut suorastaan tylsää ja olen lamaantunut siitä, että tunnen itseni vähän yksinäiseksi.
Mitä tekisit, jos olisit yksinäinen sinkkuihminen, tekisit kaikkea kesälomallasi? Voitte antaa ihan konkreettisia vaikka vinkkejä, otan neuvosta vaarin.
Kommentit (582)
Matkustaisin Lontooseen katsomaan musikaaleja.
Tekisin päiväretkiä lähiseudulle: marjatiloille, toreille, luontopoluille, uimarannoille, eläintiloille.
Ajaisin tuttua reittiä eri kaupunkiin vanhemmille tai kavereille, mutta pysähtyisin ja poikkeilisin matkan varrella ennennäkemättömiin paikkoihin: kesäkirppareille, kesäkahviloihin, huoltoasemalounaalle, nähtävyyksiin.
Suunnittelisin ja laittaisin pihaa, pyörisin puutarhakaupoissa.
Sadepäivinä kokkaisin uusia ruokia ja katsoisin leffoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maalaisin keittiön kaapit ja tekisin suursiivouksen (no sen teen muutenkin, vaikka lapsi ja koira sotkee heti kaiken uudelleen, kismittää). Lähtisin Tampereelle ja Helsinkiin ja kiertäisin kaikki museot ja istuisin kaikessa rauhassa kahvilassa katselemassa katuvilinää. Makoilisin jokaisen hellepäivän pihassa tai rannalla ja kuuntelisin rentona silmät kiinni äänikirjoja, kun ei tarvitsisi silmä kovana vahtia herkeämättä lasta. Kävisin parin vanhan opiskelukaverin luona, he asuvat 200 ja 700 km päässä. Menisin festareille (kun ekan kerran olin yksin kaupunkifestareilla, oli vähän orpo olo, mutta sitten huomasin nauttivani kuuntelemisesta, kun ei kukaan ollut häiritsemässä).
Vierailija kirjoitti:
Lähtisin kahdeksi viikoksi Kreikkaan nauttimaan hyvästä ruuasta, lämmöstä ja upeista maisemista.
Ja karvaranteista
Matkustelen. Yleensä parisen viikkoa ulkomailla ja sitten lyhyesti kotimaassa. Tänä vuonna valikoitui poikkeuksellisesti kaksi eri ulkomaan kohdetta kun loma kahdessa osassa. Ensin Portugaliin viikoksi ja myöhemmin Kreikkaan pari viikkoa. Aiemmasta poiketen valitsin lomakohteiksi sellaiset joissa olen aiemminkin käynyt. Kotimaassa matkailu jäänee kokonaan väliin kun parina viime kesänä vain täällä reissannut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mennään puistoon, vaihdetaan vaikka kirjoja tai
siinä opetat minulle jonkun taidon, minä sinulle.
uusi harrastus, itsellä ainakin työarkena jää vähän aikaa harrastaa tai kokeilla jotain uutta harrastusta vaikka kiipeilyä tai yhteislauluiltoja kirjastosta jotakin luettavaa tai lue siellä😁
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hankkisin koiran.
Saisin kumppanin, ystävän, merkityksen, päiväohjelman, liikuntaa, ulkoilua, sosiaalisia suhteita ja uusia kavereita.
Yksin tuli pidettyä lomat osissa ja tosiaan matkoilla enimmäkseen. Saarihyppely Kreikassa, ja pelkkiä ranta/ kaupunkilomia, yksin voi pitää lomat pahimman koulujen loma-ajan ulkopuolella ja pääsee halvalla. Joku viikon loma menee mukavasti myös siinä että päivä järkkäilee rauhassa kotona ja tekee jonkun 1-2 yön reissun kaukana asuvalle kaverille. Ne kaverit ketkä siitä pitää on käynyt vaelluksilla, Lapissa tai sitten ulkomailla. Kesälomasta voi pyytää jättämään talveen ja lähtee vaikka Thaimaahan, tai ottaa Pariisista kuukaudeksi airbnb:n ja pyörii siellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella monet täällä on kertonut, että matkustelee itsekseen. Uskon, että se on antoisaa, antaa todella paljon itseluottamusta ja muutenkin avartaa, vaikkei menisi edes kauas.
Tätä pitäisi itsekin tehdä. En ymmärrä, miksen uskalla. Joskus olen tosiaan käynyt jossain ihan lähikaupungissa tunnin parin päässä ja voisin väittää päivän olevan kuin fiasko.
Aamulla kun olen lähtenyt ajelemaan ja tarkistanut, mihin auton jättää uudemmassa kaupungissa. Olen todella jännittyneenä koko automatkan, hikikarpalot otsalla ja käsillä, että olen melkein kääntymässä takaisin. Tästä on nautinto sitten kaukana.
Perille päästyäni huojennun, että onnistuin löytämään parkkipaikan. Menen etsimään ruokapaikkaa, ja olen edelleen taas niin jännittynyt, että metsästän tutuhkon ruokapaikan ja ruokahalukin on jännitykseltä pois, joten puolet jää syömättä ja jään miettimään, kuinka hölmöä, kun olen tässä nyt yksin.
Sitten alan miettimään nähtävyyksiä, en meinaa löytää mihinkään ja Google mapsin kanssa naama rutussa menen tutkaamaan, josta en edes muista mitään, koska olen taas niin stressi katossa.
Ihmisiä en katso päinkään, kuljen visusti aurinkolasit silmillä naama rutussa, vauhdikkaalla kävelyvauhdilla, ettei kukaan varmasti jäisi edes juttelemaan kanssani.
Sitten juon äkkiä jossain terassilla kahvin ja menen siitä äkkiä autoon ja ajan takaisin kotiin.
Lopputuloksena tällaisista päivistä on jäänyt mieleen stressi, uskalluksen puute, kauhea itsetehty kiireen tuntu, suorittaminen ja epämukava olo.
Miksi oon tällainen stressiperse? Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoitaisin mehiläisiä. Se on siitä hauska harrastus että sitä tehdään pääsääntöisesti kesällä. Ottaa kesälomat sadonkorjuun kohalle niin ei ole tekemisestä pulaa koko lomana.
Alkaisin tukihenkilöksi lapselle. Viettäisimme aikaa yhdessä ulkoillen, leipoen, käytäis huvipuistossa, rannalla...
Voisin myös lähteä ohjatulle leirille, esim. jooga-aiheiselle.
Kotikaupungissa tai miksei muussakin kävisin kirpputoreilla.
Kävisin kasvo-,jalka- ja käsihoidossa, hierojalla.
Menisin marjatilalle poimimaan mansikoita, vadelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Matkustelin. Kävin kaupunkilomilla Keski-Euroopassa; tutustuin Skotlannin saaristoon (Hebridit) ja Huippuvuoriin; vietin monta viikonloppua ja myös pari kesälomaa Englannissa ja Walesissa.
Ihan ensimmäinen ilman vanhempieni tekemäni ulkomaanmatka oli kolmen viikon interrail yksin ulkomailla 19-vuotiaana.
Menisin jollekin kesäkurssille, ainakin tanssista kesällä usein intensiivikursseja.
Koettaisin suunnitella eri kavereiden, kaveripariskuntien tai -perheiden kanssa kesälle menoja, esim. joku parin yön pyöräretki jonkun kaverin kanssa.
Ohjattuja vaellus/retkeilymatkoja järjestetään, voisin lähteä sellaiselle.
Lähtisin interrail-lipulla kiertämään pari Euroopan kaupunkia. (Kallista, mutta tosi kivaa.)
Tämä vähän ehkä myöhäistä tälle kesälle, mutta itse vietän viikon kesäisin vetäen nuorten leiriä. Todella palkitsevaa ja etenkin, kun et tarvitse koko lomaa palautumiseen, saa tällä lomaan hyvin äksöniä.
Lähtisin jonnekin itseä kiinnostaville festareille Suomessa tai Euroopassa.
Itse olen menossa Kööpenhaminaan ja sitten pariksi päiväksi Turkuun.
@37 yövytkö siellä Turussa jossain hotellissa vai onko jotain ystäviä, kellä yövyt?
Vierailija kirjoitti:
Todella monet täällä on kertonut, että matkustelee itsekseen. Uskon, että se on antoisaa, antaa todella paljon itseluottamusta ja muutenkin avartaa, vaikkei menisi edes kauas.
Tätä pitäisi itsekin tehdä. En ymmärrä, miksen uskalla. Joskus olen tosiaan käynyt jossain ihan lähikaupungissa tunnin parin päässä ja voisin väittää päivän olevan kuin fiasko.
Aamulla kun olen lähtenyt ajelemaan ja tarkistanut, mihin auton jättää uudemmassa kaupungissa. Olen todella jännittyneenä koko automatkan, hikikarpalot otsalla ja käsillä, että olen melkein kääntymässä takaisin. Tästä on nautinto sitten kaukana.
Perille päästyäni huojennun, että onnistuin löytämään parkkipaikan. Menen etsimään ruokapaikkaa, ja olen edelleen taas niin jännittynyt, että metsästän tutuhkon ruokapaikan ja ruokahalukin on jännitykseltä pois, joten puolet jää syömättä ja jään miettimään, kuinka hölmöä, kun olen tässä nyt yksin.
Sitten alan miettimään nähtävyyksiä, en meinaa löytää mihinkään ja Google mapsin kanssa naama rutussa menen tutkaamaan, josta en edes muista mitään, koska olen taas niin stressi katossa.
Ihmisiä en katso päinkään, kuljen visusti aurinkolasit silmillä naama rutussa, vauhdikkaalla kävelyvauhdilla, ettei kukaan varmasti jäisi edes juttelemaan kanssani.
Sitten juon äkkiä jossain terassilla kahvin ja menen siitä äkkiä autoon ja ajan takaisin kotiin.
Lopputuloksena tällaisista päivistä on jäänyt mieleen stressi, uskalluksen puute, kauhea itsetehty kiireen tuntu, suorittaminen ja epämukava olo.
Miksi oon tällainen stressiperse? Ap
Jospa jäät yöksi johkin hotelliin ja nautit hieman alkoholia että rentoudut. Pienessä nousuhumalassa jutun iskeminen on helpompaa. Ja ne nähtävyydet kandee tsekata jo ajoissa kotona, ni ei tarvii pingottaa.
Mukavaa kesää sulle!
Kiitos @39! Samoin sinulle. Tosiaan hotelliyö itsekseen voisi olla ihan kivaa vaihtelua. Täytyy miettiä, mikä voisi olla kohteena.
Alue: Aihe vapaa
Minä sopisin nyt mahdollisimman pian tapaamiset ystävien kanssa, etsisin hyvän seksiseuralaisen, varaisin muutaman kaupunkiloman ja kirjoittaisin kirjan tai ainakin osan siitä.