Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttääkö teitäkin äidit, jotka ovat aivan tolaltaan, kun lapsi muuttaa pois kotoa?
13.05.2022 |
Juhlathan siinä pitäisi järjestää, eikä itkeä perään.
Kommentit (103)
Onko ap:lla minkäikäistä jälkikasvua vai lapseton?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nämä kontrollifriikit pitävät rakkautena jatkuvaa vallan pitämistä huolen varjolla eli samaa ilmiötä kuin parisuhteessa kontrolloivat ihmiset, jotka tuhoavat toisen jatkuvilla syytöksillään ja riidoillaan. Ainoa ero on se, että uhri on lapsi eikä kumppani, mutta moraalitonta ja vahingollista se on kuitenkin.
Omat kaikki kolme lastani muuttivat omilleen alle 20-vuotiaina. Tytär yo vuonna opiskelemaan ja pojat armeijan kautta työelämään.
Pientä haikeutta ilmassa, mutta päällimmäisenä hyvä mieli nuorten aikuisten itsenäistymisestä ja pärjäämisestä. On ollut ilo seurata miten ovat löytäneet paikkansa ja nyt he kaikki jo omat perheetkin perustaneet.
En osaa edes kuvitella jos aikuiset lapset asuisivat vielä kotona "tekopalkkoina".
Oudolta se minusta ja isästäkin varmaan tuntuisi.
Lapsilta kun ollaan kysytty, ovat nauraneet niin hölmölle ajatukselle kuin äidin ja isin luona asumiselle aikuisiällä.
Onnellisimpia nuoria aikuisia ovat ne, joilla ei ole mitään siteitä vanhempiinsa. Valitettavasti he ovat myös niitä, jotka lapsen saatuaan valittavat sitä, että ei ole turvaverkkoa, kun vanhemmat ovat niin etäisiä.
Monelle kolmekymppiselle suhde omiin vanhempiin on puhdas hyötysuhde.
Ei. Se kun lapsen päivähoidon päättyminen kesäksi saa äidit itkemään pistää ihmetyttää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa oudolta ripustautumiselta. Varmaan tosi kivaa sille aikuistuvalle nuorelle kuunnella jotain itkuista ikävöintiä..
Läheltä tulee seurattua erästä äitiä joka asuu yhä aikuisten lastensa kanssa. Nämä pojat ovat 32 ja 33 vuotiaita miehiä. Eivät ole mitenkään kehitysvammaisia, tms. mutta äiti sanoo, että tulee halvemmaksi asua yhdessä. Tosiasiassa napanuora ei ole vieläkään katkennut. Sääliksi käy nuoret miehet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lasten kuuluukin lentää pesästään.
Todellakin huvittavia nämä itkuvirret. Lapsi on lainaa
Jokainen täysijärkinen ymmärtää että lasten kuuluu lentää pesästä. Ei kukaan itke siksi että haluaisi pitää lapsen aina kotona vaan siksi että on haikeaa kun yksi pitkä aikakausi päättyy ja lastaan ei enää välttämättä näe niin usein. Kuinka tyhmä olet kun et tätä ymmärrä? Kuinka kylmä ja tunteeton voi vanhempi olla jos potkii lapsensa vihaisena kotoa pois? Luulen että tuollaiseen perheeseen ei lapsi tule edes kylään pitkään aikaan. Meillä ovi on aina avoin jos elämä kolhii, luo turvaa nuorelle kun tämän tietää, että saa tulla kotiin milloin vain.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kuuluukin lentää pesästään.
Todellakin huvittavia nämä itkuvirret. Lapsi on lainaaJokainen täysijärkinen ymmärtää että lasten kuuluu lentää pesästä. Ei kukaan itke siksi että haluaisi pitää lapsen aina kotona vaan siksi että on haikeaa kun yksi pitkä aikakausi päättyy ja lastaan ei enää välttämättä näe niin usein. Kuinka tyhmä olet kun et tätä ymmärrä? Kuinka kylmä ja tunteeton voi vanhempi olla jos potkii lapsensa vihaisena kotoa pois? Luulen että tuollaiseen perheeseen ei lapsi tule edes kylään pitkään aikaan. Meillä ovi on aina avoin jos elämä kolhii, luo turvaa nuorelle kun tämän tietää, että saa tulla kotiin milloin vain.
Yleensä ne lapset itsenäistyvät pikkuhiljaa jolloin kotoa muuttaminen ei ole niin dramaattinen muutos. Toki jos olet pitänyt lastasi sisällä 18 vuotta, koska pelkäät tämä kuolevan heti kun pääsee näkökentästäsi pois niin pudotus tulee olemaan kova. Tällainen tynnyrissä kasvattaminen on todella haitallista lapselle ja lopulta koko yhteiskunnalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei, ymmärrän hyvin. Olemme tehneet lapsia, koska halusimme perheen. Kun lapsi muuttaa kotoa, niin tämä ydinperhe rikkoutuu. Kyllä se aiheuttaa surua ja äidillä on aina huoli, miten pärjäävät omillaan.
Olen sanonut, että saa asua kotona vielä, ennenkuin on oikeasti valmis muuttamaan ja ottamaan vastuun itsestään.
Todella paljon kummeksun heitä, jotka vaan odottavat lastensa muuttoa.
t. äiti, lapset 16 v. ja 19 v.
En tarkoita tuollaista. Vaan sitä, että terveesti päästää menemään eikä itke perään. Ja toki on hiukan ylpeä ja hyvilläänkin, että ollaan päästy tähän vaiheeseen. ap
No oiskohan kannattanut noin kirjoittaa jo aloitukseen 😄. Terveesti suurin osa päästää lapsensa maailmalle mutta ei se nyt mitään epätervettä tolaltaan menoa ole jos hetken kyynelehtii ja kaipaa lastansa. Ylpeitä kuitenkin ollaan että lapsesta on tullut aikuinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten kuuluukin lentää pesästään.
Todellakin huvittavia nämä itkuvirret. Lapsi on lainaaJokainen täysijärkinen ymmärtää että lasten kuuluu lentää pesästä. Ei kukaan itke siksi että haluaisi pitää lapsen aina kotona vaan siksi että on haikeaa kun yksi pitkä aikakausi päättyy ja lastaan ei enää välttämättä näe niin usein. Kuinka tyhmä olet kun et tätä ymmärrä? Kuinka kylmä ja tunteeton voi vanhempi olla jos potkii lapsensa vihaisena kotoa pois? Luulen että tuollaiseen perheeseen ei lapsi tule edes kylään pitkään aikaan. Meillä ovi on aina avoin jos elämä kolhii, luo turvaa nuorelle kun tämän tietää, että saa tulla kotiin milloin vain.
Hyvin kirjoitettu! Tästä juuri on kyse. Elämänmuutos ja uusi elämänvaihe kaikille. Siihen voi mahtua kaikenlaisia tunteita; haikeutta, iloa uudesta vaiheesta, huolta, rakkautta. Suhde lapsiin muuttuu erilaiseksi, hyvällä tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse ihmettelen äitejä jotka itkee lapsen ekana koulupäivänä.
Sen sijaan ymmärrän, että tulee valtava haikeus ja tyhjyys, kun lapsi muuttaa omilleen, vaikka se on normaalia.
Vierailija kirjoitti:
Omat kaikki kolme lastani muuttivat omilleen alle 20-vuotiaina. Tytär yo vuonna opiskelemaan ja pojat armeijan kautta työelämään.
Pientä haikeutta ilmassa, mutta päällimmäisenä hyvä mieli nuorten aikuisten itsenäistymisestä ja pärjäämisestä. On ollut ilo seurata miten ovat löytäneet paikkansa ja nyt he kaikki jo omat perheetkin perustaneet.En osaa edes kuvitella jos aikuiset lapset asuisivat vielä kotona "tekopalkkoina".
Oudolta se minusta ja isästäkin varmaan tuntuisi.
Lapsilta kun ollaan kysytty, ovat nauraneet niin hölmölle ajatukselle kuin äidin ja isin luona asumiselle aikuisiällä.
Mun lapsista 3/4 muutti pois alle 20v. Toiseksi vanhin oli 27 kun muutti. Olisi pitänyt hänetkin potkia pois parikymppisenä.
Nuo kolme aikaisin lähtenyttä ovat paikkansa löytäneet ja perheellisiä. Tuo toiseksi vanhin elää kuin sika pellossa, kaikki laskut maksamatta, ei siivoa tai käy töissä ja on kaikin puolin vetämätön. Syytän tietysti itseäni hänen tilanteestaan. Alusta asti on yritetty auttaa, mutta nyt luovutettiin. Vielä on toivo että löytäisi jonkun tomeran vaimon, mutta aika epätoivoiselta näyttää sekin.
Hätistäkää ne lapset pesästä, jos eivät muuten meinaa ottaa elämänsyrjästä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen äitejä jotka itkee lapsen ekana koulupäivänä.
Sen sijaan ymmärrän, että tulee valtava haikeus ja tyhjyys, kun lapsi muuttaa omilleen, vaikka se on normaalia.
Se jotenkin konkretisoi sen että lapsi on jo iso. Mua ainakin harmitti silloin ekana päivänä että se lapsuus vähän niinkuin loppui ja lapsesta oli tullut koululainen.
Vierailija kirjoitti:
Läheltä tulee seurattua erästä äitiä joka asuu yhä aikuisten lastensa kanssa. Nämä pojat ovat 32 ja 33 vuotiaita miehiä. Eivät ole mitenkään kehitysvammaisia, tms. mutta äiti sanoo, että tulee halvemmaksi asua yhdessä. Tosiasiassa napanuora ei ole vieläkään katkennut. Sääliksi käy nuoret miehet.
Mikkosten tulevaisuus.
Ennen nykyaikaa ja eläkejärjestelmiä vanhemmat eivät yleensä vanhuksia eläneet yksin vaan yhdessä jälkeläisensä kanssa.
Käytännön pakosta siis.
Suomessakin oli laki 1960-luvulle asti, että lapset huolehtivat vanhempiensa elatuksesta.
Eli on ihmiskunnassa aika uutta tämä yksinäinen vanhuus.
(Ennen saatiin lapsiakin niin kauan kuin niitä tuli, joten aika iäkkäitä vanhemmat oli, kun viimeinen aikuistua. Varsinkin kun rankka elämä oli koetellut.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse ihmettelen äitejä jotka itkee lapsen ekana koulupäivänä.
Sen sijaan ymmärrän, että tulee valtava haikeus ja tyhjyys, kun lapsi muuttaa omilleen, vaikka se on normaalia.
Se jotenkin konkretisoi sen että lapsi on jo iso. Mua ainakin harmitti silloin ekana päivänä että se lapsuus vähän niinkuin loppui ja lapsesta oli tullut koululainen.
Mitä mä just luin? Ekan luokan eka päivä on hieno päivä, kun koulu alkaa. Ei muuta.
En osaa antaa äidin näkökulmaa mutta teinin kyllä.
Muutin ollessani 19 ja ensimmäiset yöt olivat vaikeita, vähän pelottikin ja oli ikävä äitiä.
Olin tietysti ennen sitä ollut yötä monta kertaa leireillä ja muualla, mutta silti tuntui oudolta.
Nolointa tässä on se, että muutin vain 20km päähän kotoa.
Nyt vajaa vuosi tullut tässä asuttua ja viihdyn hyvin, äidin kanssa on välit parantuneet todella paljon ja kiva nähdä vanhempia joka toinen viikonloppu.
Itkin äidin kanssa myös kun isosisko muutti, hän tosin muuttikin sitten satojen kilometrien päähän.
Siskoa on ikävä joka päivä, häntä näkee ehkä kerran kuussa jos sitäkään.
Vierailija kirjoitti:
Ennen nykyaikaa ja eläkejärjestelmiä vanhemmat eivät yleensä vanhuksia eläneet yksin vaan yhdessä jälkeläisensä kanssa.
Käytännön pakosta siis.Suomessakin oli laki 1960-luvulle asti, että lapset huolehtivat vanhempiensa elatuksesta.
Eli on ihmiskunnassa aika uutta tämä
yksinäinen vanhuus.
(Ennen saatiin lapsiakin niin kauan kuin niitä tuli, joten aika iäkkäitä vanhemmat oli, kun viimeinen aikuistua. Varsinkin kun rankka elämä oli koetellut.)
Miksi alanuoli. Tämä on fakta. Suvussani on vanhuksia kierrätetty vuosi kerrallaan asumaan lastensa luona. Tai sitten joku naimaron asunut vanhempansa kanssa.
Yhdelle lapse4 maksoi 24/7 hoitajan ja yhdelle hankkivat maksullisen hoitopaikan (ukkokoti)
On ihan normaalia ja tavallista, että lapsen poismuuttoa kotoa surraan ja totutellaan siihen.