Lue keskustelun säännöt.
Bonuslapsessa ärsyttää välillä kaikki, sanoo uusperheen äiti
13.05.2022 |
https://www.hs.fi/perhe/art-2000008773318.html
Sannan pitäisi tajuta, että hän on se ongelma. Ei lapsi.
Kommentit (561)
Jos ei tule toimeen puolison lapsen kanssa, ei silloin pidä muuttaa yhteen vaan tavata ainoastaan silloin kun lapsi ei ole kotona. Ihan yksinkertaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatii paljon ihmiseltä, että on kasvanut henkisesti siihen asti, että pystyy puolisonsa lapsen hyväksymään. Itse olisin vasta nyt viisikymppisenä niin vahva, että siihen pystyisin.
Mä liityn tähän kerhoon. Saisi olla todella hyvin kasvatetut että jaksaisin sietää kenenkään toisen lapsia. Toivomme kasvan itsekkin noin mutta epäilen ettei se muutu. Siksi pysyn kaikista perhevirityksistä erossa. Omatkin lapset osaa herättää ärsytyskynnyksen. Se varoituksensana niille jotka siihen hankkii lapsen niin hormonit aiheuttaa kans ärsytystä ihan omiakin lapsia kohtaan kun saat vauvan.
Ja tätä hormonihirmua ihmiset yläpeukuttaa...
Mun kokemukseni on, että vauvan saannin myötä kaikki maailman lapset, omat ja vieraat, ovat jonkin aikaa ihania. Ikävä kyllä tätä ei jatku loputtomiin.
Ei vaan siihen juuri pitäisi muistaa kiinnittää myös huomiota. Jos se elämä ei ole uusioperheessä muutenkaan ollut ruusuista niin se uusi vauva tuo lisähaasteen. Jos sä ärsyynnyt omista biologisista lapsista hormonien myötä, niin miten paljon se jonkun toisen lapsi jaloissa ärsyttää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pieleenmennyt uusperhe, jossa oli hankausta bonuslapsen ja minun välilläni, mutta milloinkaan ei olisi tullut mieleenkään jättää tervehtimättä ja juttelematta lapselle!
Erosimme, koska perhedynamiikka ei toiminut ex-vaimon liian kovan vaikutuksen takia ja osin henkilökemioidenkin yhteensopimattomuus vaikutti, mutta silti tämän Sannan jutut kuulostavat korvaani sairailta.
Juuri tämä Sannan käytös olisi ansainnut kriittisempää käsittelyä jutussa. Nyt vain hymisteltiin, vaikka aikuiselta on todella lapsellista käytöstä olla tervehtimättä lasta.
Sitten tuo myrkyllinen nainen vielä ärsyyntyy, että lapsi hakee tukea isältään. Jutussa olisi ollut hyvä käsitellä sitä, miten vahingollista käytöstä tuollainen avoin vihoittelu, jossa käytöstavatkin unohtuvat on lapselle.
Olen samaa mieltä. Tutkiva journalismi on kadonnut. Muistuu mieleen saman aviisin juttu nuorten kalliista vaatteista. Toimittaja olisi voinut selvittää nuorten tulot ja kysyä, että millä rahalla he kustantavat parin tonnin toppatakit. Sen sijaan netissä alkoi kiertää nuorten verotiedot.
Lapsi ei ole robotti, jonka voisi ohjelmoida mieleisekseen huolimatta siitä, miten itse tätä kohtaan käyttäytyy.
Lapsi ei välttämättä koskaan tule näyttämään tunteitaan, mutta se ei silti tarkoita että aikuisella olisi jokin oikeus osoittaa lapselle mieltään ja todellisia tunteitaan.
Lapsi ei ole vallinnut tilannettaan itse.
Lapsi ei osaa käsitellä tunteitaan yksin.
Lapsi ei osaa tulla automaattisesti kaikkien kanssa toimeen.
Lapsi ei osaa ajatella miksi omasta vanhemmasta puhuminen olisi väärin (kun ei ole).
Lapsi voi olla mielenkiinnonkohteissaan outo. Moni aikuinenkin on. Mutta ei ole oikein arvottaa lasta tämän perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Kai tajuat, että kaikilla ei vaan synkkaa? Se voi olla oma jopa oma lapsikin, aivan sama mitä sen kanssa tekisi.
Entinen naapurini ei voinut sietää esikoispoikaansa, tympeä marisija ja peruskateellinen (lapsikin voi olla, Juho ei kestänyt yhtään, että joku muu lapsi sai vaikkapa uuden pyörän ja hän ei, tuli heti kyselemään hintaa ja uhoamaan, että hän saa vielä paremman) se lapsi olikin. Monta kertaa lenkillä tämä äiti sanoi inhoavansa Juhoa yli kaiken. Minä nuorena äitinä vähän hämmästelin, omat muksut kun ovat minulle niin rakkaita.
Marisija oli kyllä heidän toinenkin poika, olen monesti miettinyt, että miten samaan perheeseen voikin sattua kaksi niin perusnegatiivista lasta. Ihan normiperhe olivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Surullinen olo jäi jutusta. Tämän Sannan pitäisi hakeutua omaan terapiaan asap, ei ole ihan normaalilla tunne-elämällä varustettu aikuinen. Nyt vasta ajoittain on kyennyt tuntemaan empatiaa äitinsä hylkäämää bonuslasta kohtaan. Kyllähän kaikenlaisia tunteita ja vaiheita perheisiin mahtuu, mutta järkytyin kyllä tämän bonusäidin tunnekylmyydestä. Aivan itse on oman helvettinsä luonut, ja kehtaa vielä syyttää siitä lasta. Mieskin kunnon vastuuta pakoileva vässykkä, jos ajattelee tilanteen ratkeavan itsestään eikä tajua kuinka myrkyllisessä perheessä lapset joutuvat kasvamaan.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen bonuslapsi täällä terve. Itse elin arjet vakavasti mt-ongelmaisen äidin kanssa ja olin kaltoinkohtelun uhri. Ne loma-ajat ja joka toinen vklp jotka vietin isäni perheen luona olivat nekin bonusäidilleni liikaa.
Nainen kadehti minua aivan alkumetreiltä asti, sillä isäni rakasti minua. Hänellä ei ollut itselläänkään hyvä lapsuus, ja päätti sitten siirtää sen taakan minulle. Aivan samanlaista käytöstä kuin HS:n jutussa: olin liian aikuismainen ollakseni lapsi, olin liikaa fyysisesti kiinni isässäni, halusin hoivata uutta sisarusta, ilmaisin ääneen jos hänen lapsensa tai bonussisarukseni kohtelivat minua epäreilusti jne.
Nainen tiesi hyvin että minulla ei ole asiat hyvin varsinaisessa kodissani. Hän oli valmiimpi jopa siihen, että minut sijoitettaisiin lastenkotiin kuin että olisin päässyt isälleni asumaan. Niinhän siinä sitten kävi että jäin äitini luo ja vaikenin kodin ongelmista, sillä pelkäsin kuollakseni huostaanottoa. Isäni luona sain ainoana tyttönä nukkua olohuoneen lattialla kun veljillä oli jopa omat huoneet.
Kun olen aikuisena keskustellut hänen kanssaan aiheesta, olen joutunut kuulemaan äitipuolen paineista rakkauden olemuksesta vain biologiaan pohjautuvana ja kamalasta omasta lapsuudesta. Ei vieläkään, edes oman äitini kuoltua, minkäänlaista empatiaa minua kohtaan, ei itsereflektiokykyä siihen että olisi tehnyt virheitä.
Ja isäni, seitsemänkymppinen mies, on yhä sitä mieltä että minun pitäisi kypsempänä ymmärtää miten vaurioituneen lapsuuden hänen vaimonsa oli kokenut. Ja että ongelmana oli myös se, että minä yritin tehdä vaimosta itselleni uutta äitiä. No, en yrittänyt. Minä olisin vain tarvinnut turvallisen aikuisen.
Olen niin pahoillani puolestasi. Kokemassasi näkyy hyvin miksi joillain ihmisillä ei ikinä saisi olla lapsia. Sinuna miettisin haluaisinko olla ollenkaan tekemisissä tuollaisten ihmisten kanssa - jos he vieläkin tuovat sinulle vain pahaa mieltä ja oloa, suosittelen lämpimästi katkaisemaan välit. Ja muista ettet ole heille mitään velkaa jos pyytävät vanhuuttaan apua. Itse olen katkaissut välit väkivaltaiseen isääni, kun kanssakäyminen aina otti enemmän kuin antoi, ja tuntuu kuin iso taakka olisi nostettu harteilta.
Toivottavasti voit nykyään hyvin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen yks tamperelainen puolituttu perhe tästä jutusta. Tiedän heistä enemmän kuin monesta tutusta koska äiti piti blogia aikanaan ja kertoi vuosia täysin julkisesti asioista. Sain vaikutelman että heillä on ongelmia miehen lapsen kanssa vaikka naisen omat lapset olivat noin yleisesti aika paljon raskaampia ja huonommin kasvatettuja.
Näin tätä perhettä käytännössä usein kun asuttiin samalla seudulla ja oltiin samoissa paikoissa muista syistä. Miehen eksällä oli kans pieni vauva kun he odottivat omaansa vasta tavattuaan ja muistan miettineeni miten hankala tilanne mahtaa olla miehen ekalle lapselle, samana vuonna kaksi uutta itseä vanhempaa sisarusta isän uudelta kumppanilta ja äidin vauva ja toinen vauva isän puolelle tulossa.
Edelleen perheen äiti kertoo julkisesti asioita, heillä on tää sama linja kuin monilla että perheen nuorin lapsi on täysin julkisesti esillä kasvoineen ja persoonineen somessa, mutta isompia kuvataan kaukaa ja naamat blurrataan. Hämmentävää valita perheen eniten somessa näkyväksi se pieni lapsi joka ei ymmärrä mistä on kyse.
Ehkä minun pitäisi tutustua uusiin uusperheisiin koska kaikki tietämäni ovat sellaisia että en kestäisi päivääkään niissä, missään roolissa.
Ihan vaan tuosta somesta ja blurrauksesta, niin meillä vanhempia bonuksia ei koskaan näy mun somessa, koska heidän äiti ei halua. Ei edes blurrauksia. En saa edes mainita, että mun lapsella on sisaruksia (asuvat siis meillä joka toisen viikon eli ovat osa perhettä). En jaa julkisesti omastakaan, mutta laajalle rajatulle piirille kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vielä tänäkin päivänä tämä aihe on liian arkaluontoinen vaikka aivan varmasti moni äitipuoli ajattelee näin. Lapsi saa olla vaikka kuinka oksettava kusipää, mutta äitipuolessa aina vika. Olen kokenut tämän itsekin mutta eipä ole asiasta voinut kenellekkään puhua.
Kusipäinen taapero? Oletko nyt ihan tosissasi?
Taaperokin voi olla kusipää, sietämätön räkänokka. Epäsuosittu mielipide, sori siitä.
-eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on mieheni puolelta nyt 6v bonuspoika sekä 1,5v yhteinen lapsi. Tulin mieheni elämään lapsen ollessa 2v. En ikimaailmassa voisi kuvitella niin törkeää käytöstä viatonta lasta kohtaan kuin mitä Sanna kuvaa. Bonuslapsen alun vierastamisen sekä isässä roikkumisen kanssa oli tietysti tunteita käsiteltävänä, mutta vain rakkaudellisella hyväsymisellä ja myötätunnolla ne on kohdattavissa! Näin suuresti vaivaa ansaitakseni bonuksen luottamuksen.
Minusta se ettei lasta tervehditä kotiin tullessa on henkistä väkivaltaa lasta kohtaan ja on aivan järkyttävää jos ei lastensuojelun perhetyö puutu tämän perheen asioihin.
Nykyään kannan molempien lasten kuvia lompakossani ja yritämme kaikkemme jotta lapset tuntisivat mahdollisimman suurta sisarusrakkautta toisiaan kohtaan.
En tiedä onko tämä sitten ollut näin paljon helpompaa itselleni siksi että olin jo oikeasti pitkälle aikuinen (35v) kun tapasin mieheni. En tiedä mainittiinko jutussa Sannan ikää?
Vierailija kirjoitti:
Vielä tänäkin päivänä tämä aihe on liian arkaluontoinen vaikka aivan varmasti moni äitipuoli ajattelee näin. Lapsi saa olla vaikka kuinka oksettava kusipää, mutta äitipuolessa aina vika. Olen kokenut tämän itsekin mutta eipä ole asiasta voinut kenellekkään puhua.
Tämä lapsi on ollut taapero kun äitipuoli tuli mukaan kuvaan. Äitipuolta oli ärsyttänyt kun lapsi halusi mm. ajaa kesällä ruohoa ärsyttävästi.
Hirveää ajatella millaista tuon pienen lapsen elämä on ollut. Hänhän oli nyt vasta esikoulussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus on hetkiä jolloin ärsyttää omakin lapsi niin ei musta kyllä varmaan ikinä olisi äitipuoleksi.
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen yks tamperelainen puolituttu perhe tästä jutusta. Tiedän heistä enemmän kuin monesta tutusta koska äiti piti blogia aikanaan ja kertoi vuosia täysin julkisesti asioista. Sain vaikutelman että heillä on ongelmia miehen lapsen kanssa vaikka naisen omat lapset olivat noin yleisesti aika paljon raskaampia ja huonommin kasvatettuja.
Näin tätä perhettä käytännössä usein kun asuttiin samalla seudulla ja oltiin samoissa paikoissa muista syistä. Miehen eksällä oli kans pieni vauva kun he odottivat omaansa vasta tavattuaan ja muistan miettineeni miten hankala tilanne mahtaa olla miehen ekalle lapselle, samana vuonna kaksi uutta itseä vanhempaa sisarusta isän uudelta kumppanilta ja äidin vauva ja toinen vauva isän puolelle tulossa.
Edelleen perheen äiti kertoo julkisesti asioita, heillä on tää sama linja kuin monilla että perheen nuorin lapsi on täysin julkisesti esillä kasvoineen ja persoonineen somessa, mutta isompia kuvataan kaukaa ja naamat blurrataan. Hämmentävää valita perheen eniten somessa näkyväksi se pieni lapsi joka ei ymmärrä mistä on kyse.
Ehkä minun pitäisi tutustua uusiin uusperheisiin koska kaikki tietämäni ovat sellaisia että en kestäisi päivääkään niissä, missään roolissa.
Eivät nämä ihmiset ajattele kuin itseään - eikä siinäkään touhussa katse kauas kanna.
Lastensuojelu natisee liitoksissaan ja uutta tulokasta pukataan ristiin rastiin. 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat
Miksi aloitit suhteen sellaisen vanhemman kanssa, jolla on erityislapsia?
Aloitin suhteen miehen kanssa, en lasten. Mies ei ole ihan noin erityinen, joten toki häntä rakastan.
Pitäisi ymmärtää, että lapset kuuluvat samaan pakettiin.
En minä ainakaan valinnut miestäni mistään hyllystä, että minä otat nyt tuon ja rakastun juuri häneen. Juttua en kommentoi pelkän otsikon perusteella. Lukittua juttua, kun ei pääse kaikki lukemaan.
Ai taas näitä että mulle vaan tapahtui näin. Elämänhallinta 0.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pieleenmennyt uusperhe, jossa oli hankausta bonuslapsen ja minun välilläni, mutta milloinkaan ei olisi tullut mieleenkään jättää tervehtimättä ja juttelematta lapselle!
Erosimme, koska perhedynamiikka ei toiminut ex-vaimon liian kovan vaikutuksen takia ja osin henkilökemioidenkin yhteensopimattomuus vaikutti, mutta silti tämän Sannan jutut kuulostavat korvaani sairailta.
Juuri tämä Sannan käytös olisi ansainnut kriittisempää käsittelyä jutussa. Nyt vain hymisteltiin, vaikka aikuiselta on todella lapsellista käytöstä olla tervehtimättä lasta.
Sitten tuo myrkyllinen nainen vielä ärsyyntyy, että lapsi hakee tukea isältään. Jutussa olisi ollut hyvä käsitellä sitä, miten vahingollista käytöstä tuollainen avoin vihoittelu, jossa käytöstavatkin unohtuvat on lapselle.
Olen samaa mieltä. Tutkiva journalismi on kadonnut. Muistuu mieleen saman aviisin juttu nuorten kalliista vaatteista. Toimittaja olisi voinut selvittää nuorten tulot ja kysyä, että millä rahalla he kustantavat parin tonnin toppatakit. Sen sijaan netissä alkoi kiertää nuorten verotiedot.
Ei ole *tutkivaa journalismia* ottaa kantaa haastateltavaan. Eiköhän toimituksessa tajuta, että juttu poikii palautevyöryn ja mielipidekirjoitusta ja lisää uutisjuttuja on tulossa.
Asteriskit, koska lainausmerkit eivät tule läpi.
Vierailija kirjoitti:
Vielä tänäkin päivänä tämä aihe on liian arkaluontoinen vaikka aivan varmasti moni äitipuoli ajattelee näin. Lapsi saa olla vaikka kuinka oksettava kusipää, mutta äitipuolessa aina vika. Olen kokenut tämän itsekin mutta eipä ole asiasta voinut kenellekkään puhua.
Lapsi oireilee aina jostain vanhempien virheistä PISTE
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin sairas ajatus asettaa etenkin lapseton nainen sellaiseen asemaan, että "hänen uusi lapsensa" on joku häntä vihaava mököttäjä, jonka kanssa pitää tehdä vuosia töitä, että saa edes luottamuksen ja neutraalit välit. Ja sanon "uusi lapsi", koska hänen odotetaan toimivan käytännössä sellaisessa roolissa. Kun taas nainen synnyttää lapsen, syntyy side ehkä kuukaudessa eikä se edes rikkoudu vaikka äidillä kuoriutuisi mikä urpo. Jokainen normaali ja hyvä äiti/äitipuoli ansaitsee tulla lapsen rakastavaksi, ei vihaamaksi. Siksi en suosittelelaan uusperhettä, vaikka sellaisessa itse elän. Se vain aiheuttaa traumoja.
Eikös siihen asemaan ihan itse ja innoissaan tungeta? Ei kukaan sinua aseta asemaan missä pitäisi olla lapsen kanssa josta et pidä. Älä itse tunge siihen. Lapsen etu menee aina edelle. Äitipuoli ei ansaitse lapselta yhtään mitään.
Meillä on tällain kasvatettu bonustytteli; äitinsä on antanut ymmärtää että vain osa ihmisistä on tärkeitä ja vain osaa pitää kunnioittaa sen mukaan kuinka tärkeitä nämä ihmiset ovat äidille. Lopputuloksena lapsikin on oppinut valikoimaan milloin pitää kunnioittaa, harmillisesti vain omana erillisenä olentonaan nämä kunnioituksen kohteet valikoituvat lapsentasoisesti. Kuten opettajaa ei tarvitse kunnioittaa, eikä kouluun tarvitse ihan aina mennä. Eikä kotiinkaan tarvitse mennä sovitusti, jos on jotain kivempaa.
En koe että voisin vaatia bonuslapselta kunnioitusta, olen hankkinut sen vuosien kuluessa. Ymmärrän kyllä ajatuksen. Mutta lapsen äiti on tehnyt itselleen ja lapselleen suuren karhunpalveluksen opettaessaan että aikuisia voi laittaa järjestykseen ja osaa voi kohdella kuin ilmaa.
No edelleenkään ei ole pakko tunkea kuvioihin joissa on sinun mielestä huonosti kasvatettu lapsi ja typerä
äiti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen yhteinen lapsi reilu vuosi tapaamisesta.
Niinpä.
Juuri näin. Kertoo Sannan heikosta elämänhallinnasta.
Eli Sanna teki lapsen yksin? Mies ei osallistunut siihen mitenkään?
Vierailija kirjoitti:
Se käy hyvin raskaaksi esittää, että pitää bonuslapsesta. Voin kokemuksesta kertoa. Joudut vetämään roolia ja taistelet niiden tunteiden kanssa. Toisen naisen lapsi, ei sinun ja hän puhuu äidistään!
En suosittele uusperhettä kenellekään.
Älä. Sitten. Tunge. Toisten. Perheisiin.
Ei luoja! Ei ole tervettä olla reagoimatta lapseen, joka tulee koulusta kotiin. Sillä ei ole mitään väliä vastaako lapsi koskaan tervehdykseen, mutta kyllähän lapsen saapuminen pitää jotenkin huomioida. Vaikka huikkaamalla sille suljetulle ovelle moikat. Lapsi kaipaa huomiota ja rakkautta, vaikka hän ei itse osaisi antaa sitä takaisin.