Lue keskustelun säännöt.
Bonuslapsessa ärsyttää välillä kaikki, sanoo uusperheen äiti
13.05.2022 |
https://www.hs.fi/perhe/art-2000008773318.html
Sannan pitäisi tajuta, että hän on se ongelma. Ei lapsi.
Kommentit (561)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen yhteinen lapsi reilu vuosi tapaamisesta.
Niinpä.
Juuri näin. Kertoo Sannan heikosta elämänhallinnasta.
Mutta ei hänen miehensä elämänhallinnasta, vaikka monisärmäistä vastuussa myös aiemman lapsensa hyvinvoinnista? Joo joo.
No Sanna tässä valittaa, ei hänen miehensä.
Mutta hänen miehensä lapsi kärsii, eikä mies, isä, tee mitään. Lapsi oli olemassa ennen uutta kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En minäkään tajua. Ilmeisesti se oma lapsi on pakko saada ja silloin paskat välitetään muista ihmisistä? Kuulostaa hirveältä tuo, että aikuinen ajattelee puolisonsa lapsesta, ettei mahdu saman katon alle. Aikuinen voi valita, lapsi ei.
Minulla on kumppani, jolla on teini-ikäiset lapset 50/50-systeemillä. Kumppanini koti on heidänkin kotinsa puolet ajasta, tietenkin. En edes harkitsisi muuttoa yhteen, jos en olisi kiintynyt nuoriin. Tykkään heistä ja arvostan kovasti, ja silti vasta harkitsemme yhdessä asumista. Voi olla, että sen aika on vasta nuorten muutettua omilleen. Näin on hyvä elää.
Lapsella on oikeus kotirauhaan ilman syrjäyttäviä lisäaikuisia.
Inhoan sanaa bonuslapsi.
Lapsi saa 12 vuotiaana valita.
Kaikilla ei ole, mistä valita. Voi olla, että kummallakin vanhemmalla on uudet, lapsen kannalta hankalat kumppanit.
Voi myös olla, että toinen vanhemmista on menehtynyt.
Sanna on yrittänyt puhua miehelleen, että yhteenmuutto kävi liian nopeasti ja ettei hän saa enää miehen lapseen yhteyttä, kun suhde jäi alkuun luomatta. Miestäkin harmittaa, että Sannan ja lapsen välit ovat huonot, mutta hän ei halua ulkopuolista apua, vaan uskoo, että asiat täytyy selvittää omin voimin. Keskustelut huonoista väleistä äityvät yleensä riidaksi.
”Mies sanoo aina, että lapsessa ei ole mitään vikaa. Hänen mielestään minulla on ongelma, joten minun on tilanne myös ratkottava. Olen ehdottanut omia asuntoja, pariterapiaa ja perheneuvolaa, mutta mikään ei käy”, Sanna kertoo.
”Mieheni sanoo, että meidän pitäisi olla yhtä perhettä, mutta sanat eivät muutu teoiksi. Hän ei puutu huonojen välien ratkomiseen, koska ne eivät kosketa häntä.”
---
Kyllä tuossa isässäkin vikaa on. Miksi ihmeessä ei halua hakea apua tilanteeseen??
Aikuismainen taapero on huomattavasti pienempi ongelma kuin lapsellinen äitipuoli.
Vierailija kirjoitti:
Sanna on yrittänyt puhua miehelleen, että yhteenmuutto kävi liian nopeasti ja ettei hän saa enää miehen lapseen yhteyttä, kun suhde jäi alkuun luomatta. Miestäkin harmittaa, että Sannan ja lapsen välit ovat huonot, mutta hän ei halua ulkopuolista apua, vaan uskoo, että asiat täytyy selvittää omin voimin. Keskustelut huonoista väleistä äityvät yleensä riidaksi.
”Mies sanoo aina, että lapsessa ei ole mitään vikaa. Hänen mielestään minulla on ongelma, joten minun on tilanne myös ratkottava. Olen ehdottanut omia asuntoja, pariterapiaa ja perheneuvolaa, mutta mikään ei käy”, Sanna kertoo.
”Mieheni sanoo, että meidän pitäisi olla yhtä perhettä, mutta sanat eivät muutu teoiksi. Hän ei puutu huonojen välien ratkomiseen, koska ne eivät kosketa häntä.”
---
Kyllä tuossa isässäkin vikaa on. Miksi ihmeessä ei halua hakea apua tilanteeseen??
Sanna on lapsen tasolle typistetty viaton uhri, eikä toimiva subjekti? Ei aikuinen tarvitse esim lupaa oman asunnon hankkimiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harmi, kun juttua ei pääse lukemaan.
Sehän on normaalia että taaperoikäiset haluavat osallistua kodinhoitoon. Siinä iässä matkitaan vanhempia ja tehdään kaikki perässä. Taitaa äitipuoli olla tässä lapsellinen kun on kateellinen pikkulapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanna on yrittänyt puhua miehelleen, että yhteenmuutto kävi liian nopeasti ja ettei hän saa enää miehen lapseen yhteyttä, kun suhde jäi alkuun luomatta. Miestäkin harmittaa, että Sannan ja lapsen välit ovat huonot, mutta hän ei halua ulkopuolista apua, vaan uskoo, että asiat täytyy selvittää omin voimin. Keskustelut huonoista väleistä äityvät yleensä riidaksi.
”Mies sanoo aina, että lapsessa ei ole mitään vikaa. Hänen mielestään minulla on ongelma, joten minun on tilanne myös ratkottava. Olen ehdottanut omia asuntoja, pariterapiaa ja perheneuvolaa, mutta mikään ei käy”, Sanna kertoo.
”Mieheni sanoo, että meidän pitäisi olla yhtä perhettä, mutta sanat eivät muutu teoiksi. Hän ei puutu huonojen välien ratkomiseen, koska ne eivät kosketa häntä.”
---
Kyllä tuossa isässäkin vikaa on. Miksi ihmeessä ei halua hakea apua tilanteeseen??
Joopa joo, eivät muka kosketa häntä. Koskettavat kuitenkin hänen lastaan, jonka hyvinvoinnista on vastuussa. Ja kumppaniaan, josta myöskin luulisi välittävän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanna on yrittänyt puhua miehelleen, että yhteenmuutto kävi liian nopeasti ja ettei hän saa enää miehen lapseen yhteyttä, kun suhde jäi alkuun luomatta. Miestäkin harmittaa, että Sannan ja lapsen välit ovat huonot, mutta hän ei halua ulkopuolista apua, vaan uskoo, että asiat täytyy selvittää omin voimin. Keskustelut huonoista väleistä äityvät yleensä riidaksi.
”Mies sanoo aina, että lapsessa ei ole mitään vikaa. Hänen mielestään minulla on ongelma, joten minun on tilanne myös ratkottava. Olen ehdottanut omia asuntoja, pariterapiaa ja perheneuvolaa, mutta mikään ei käy”, Sanna kertoo.
”Mieheni sanoo, että meidän pitäisi olla yhtä perhettä, mutta sanat eivät muutu teoiksi. Hän ei puutu huonojen välien ratkomiseen, koska ne eivät kosketa häntä.”
---
Kyllä tuossa isässäkin vikaa on. Miksi ihmeessä ei halua hakea apua tilanteeseen??
Sanna on lapsen tasolle typistetty viaton uhri, eikä toimiva subjekti? Ei aikuinen tarvitse esim lupaa oman asunnon hankkimiseen.
Ei tarvitse ja ehkä kannattaisikin. Ei se silti poista miehen vastuuta omasta perheestään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jätän lapselliset miehet väliin. Näin pitäisi muidenkin lapsettomien naisten tehdä.
Vierailija kirjoitti:
SANNA TAPASI miehensä viitisen vuotta sitten. Molemmilla oli entuudestaan yksi lapsi. Ensimmäinen yhteinen jälkeläinen syntyi reilu vuosi tapaamisen jälkeen, parin vuoden päästä toinen. Kaikki neljä lasta asuvat Sannan ja hänen miehensä luona.
Sukset menivät ristiin jo alkumetreillä. Sanna vierasti taaperoikäisen bonuslapsen aikuismaista käytöstä. Hän ei juuri koskaan leikkinyt, vaan teki aikuisten hommia: siivosi, leikkasi nurmikkoa ja yritti laittaa ruokaa.
Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.
Tämän on pakko olla vitsi, onhan??
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus uusperhe-kuvio voi mennä myös hyvin. Muutettiin miehen kanssa yhteen jolla pari esiteiniä, kuten myös itselläni. Saatiin tähän syssyyn vielä yhteinen lapsi. Toki niitä karikoita oli, varsinkin kun talossa samaan aikaan neljä murrosikäistä poikaa ja vauva. Jokatapauksessa nämä teinit (vaikka poikia olivatkin) ihastuivat tähän uuteen pieneen pikkuveljeensä.
Vuodet kuluivat ja isot pojat muuttaneet jo kaikki pois. Pienin nyt jo itsekin teini ja lomailee ja viettää viikonloppuja näillä isoveljillään. Heillä oma wa ryhmä, jossa sopivat kaikenmaailman menoja ihan jatkuvasti.
Toi Hesarin juttu oksettaa mua.
Todella surullinen juttu ja ikävää, että tekstissä ei kyseenalaisteta Sannan lapsellista käytöstä. Aivan sairasta, ettei aikuinen tervehdi alakouluikäistä. Sairasta, että aikuinen oli mustasukkainen auttamishaluiselle taaperolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi tulee koulusta kotiin, jossa äitipuoli ei tervehdi häntä edes. Lapsi menee omaan huoneeseen ja pysyy siellä.
Eikö tämä ole jo aika huolestuttavaa?
Lapsella ei välttämättä ole ollut mitään vaihtoehtoa, oma äiti ei välttämättä sovi äidiksi, tai voi olla kuollut. Tai vielä pahempaa, ei halua tätä lasta luokseen.
Tässä ei ole aikuisen pikkumaisilla tunteilla mitään väliä, sillä tässä pilataan taas yhden lapsen lapsuus. Jos hän on hankala arjessa ja perheessään, se johtuu tasan siitä miten häntä on taaperosta asti kohdeltu. Torjuminen tuottaa tavalla tai toisella "hankalia" lapsia, mutta siitä ei saa puhua, koska aikuiset loukkaantuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanna on yrittänyt puhua miehelleen, että yhteenmuutto kävi liian nopeasti ja ettei hän saa enää miehen lapseen yhteyttä, kun suhde jäi alkuun luomatta. Miestäkin harmittaa, että Sannan ja lapsen välit ovat huonot, mutta hän ei halua ulkopuolista apua, vaan uskoo, että asiat täytyy selvittää omin voimin. Keskustelut huonoista väleistä äityvät yleensä riidaksi.
”Mies sanoo aina, että lapsessa ei ole mitään vikaa. Hänen mielestään minulla on ongelma, joten minun on tilanne myös ratkottava. Olen ehdottanut omia asuntoja, pariterapiaa ja perheneuvolaa, mutta mikään ei käy”, Sanna kertoo.
”Mieheni sanoo, että meidän pitäisi olla yhtä perhettä, mutta sanat eivät muutu teoiksi. Hän ei puutu huonojen välien ratkomiseen, koska ne eivät kosketa häntä.”
---
Kyllä tuossa isässäkin vikaa on. Miksi ihmeessä ei halua hakea apua tilanteeseen??
Joopa joo, eivät muka kosketa häntä. Koskettavat kuitenkin hänen lastaan, jonka hyvinvoinnista on vastuussa. Ja kumppaniaan, josta myöskin luulisi välittävän.
Tuossa näyttää olleen niin kiire siihen rakkauteen ettei siitä välittämisestä voi olla niinkään varma. Mies vain ajautunut tilanteeseensa?
Vierailija kirjoitti:
Todella surullinen juttu ja ikävää, että tekstissä ei kyseenalaisteta Sannan lapsellista käytöstä. Aivan sairasta, ettei aikuinen tervehdi alakouluikäistä. Sairasta, että aikuinen oli mustasukkainen auttamishaluiselle taaperolle.
Lapselle ei saa enää asettaa rajoja?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SANNA TAPASI miehensä viitisen vuotta sitten. Molemmilla oli entuudestaan yksi lapsi. Ensimmäinen yhteinen jälkeläinen syntyi reilu vuosi tapaamisen jälkeen, parin vuoden päästä toinen. Kaikki neljä lasta asuvat Sannan ja hänen miehensä luona.
Sukset menivät ristiin jo alkumetreillä. Sanna vierasti taaperoikäisen bonuslapsen aikuismaista käytöstä. Hän ei juuri koskaan leikkinyt, vaan teki aikuisten hommia: siivosi, leikkasi nurmikkoa ja yritti laittaa ruokaa.
Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.
Mitä tuolle lapselle on tapahtunut ENNEN Sannan tuloa mukaan kuvioihin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta on jotenkin sairas ajatus asettaa etenkin lapseton nainen sellaiseen asemaan, että "hänen uusi lapsensa" on joku häntä vihaava mököttäjä, jonka kanssa pitää tehdä vuosia töitä, että saa edes luottamuksen ja neutraalit välit. Ja sanon "uusi lapsi", koska hänen odotetaan toimivan käytännössä sellaisessa roolissa. Kun taas nainen synnyttää lapsen, syntyy side ehkä kuukaudessa eikä se edes rikkoudu vaikka äidillä kuoriutuisi mikä urpo. Jokainen normaali ja hyvä äiti/äitipuoli ansaitsee tulla lapsen rakastavaksi, ei vihaamaksi. Siksi en suosittelelaan uusperhettä, vaikka sellaisessa itse elän. Se vain aiheuttaa traumoja.
Eikös siihen asemaan ihan itse ja innoissaan tungeta? Ei kukaan sinua aseta asemaan missä pitäisi olla lapsen kanssa josta et pidä. Älä itse tunge siihen. Lapsen etu menee aina edelle. Äitipuoli ei ansaitse lapselta yhtään mitään.
Meillä on tällain kasvatettu bonustytteli; äitinsä on antanut ymmärtää että vain osa ihmisistä on tärkeitä ja vain osaa pitää kunnioittaa sen mukaan kuinka tärkeitä nämä ihmiset ovat äidille. Lopputuloksena lapsikin on oppinut valikoimaan milloin pitää kunnioittaa, harmillisesti vain omana erillisenä olentonaan nämä kunnioituksen kohteet valikoituvat lapsentasoisesti. Kuten opettajaa ei tarvitse kunnioittaa, eikä kouluun tarvitse ihan aina mennä. Eikä kotiinkaan tarvitse mennä sovitusti, jos on jotain kivempaa.
En koe että voisin vaatia bonuslapselta kunnioitusta, olen hankkinut sen vuosien kuluessa. Ymmärrän kyllä ajatuksen. Mutta lapsen äiti on tehnyt itselleen ja lapselleen suuren karhunpalveluksen opettaessaan että aikuisia voi laittaa järjestykseen ja osaa voi kohdella kuin ilmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vielä tänäkin päivänä tämä aihe on liian arkaluontoinen vaikka aivan varmasti moni äitipuoli ajattelee näin. Lapsi saa olla vaikka kuinka oksettava kusipää, mutta äitipuolessa aina vika. Olen kokenut tämän itsekin mutta eipä ole asiasta voinut kenellekkään puhua.
Tapahtuuko tämä myös oman lapsen kanssa, että se on täysi hirviö, jonka kanssa ei voi elää? Vai onko tämä ilmiö vain sellaisten lasten kanssa, joita ei itse ole synnyttänyt?
Monesti tuntuu, että mammat puolustaa niitä omia hirviöitä, teki ne mitä tahansa.
Lapsi saa 12 vuotiaana valita.