Lue keskustelun säännöt.
Bonuslapsessa ärsyttää välillä kaikki, sanoo uusperheen äiti
13.05.2022 |
https://www.hs.fi/perhe/art-2000008773318.html
Sannan pitäisi tajuta, että hän on se ongelma. Ei lapsi.
Kommentit (561)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kokeile itse kahden huonotuulisen ja puhumattoman nepsylapsen kanssa, jotka palvoo isiä ja äitiä ja vihaa kaikkia muita aikuisia, että kuinka hauskaa on. T. Odotan välillä kuin kuuta nousevaa, että lapset aikuistuvat
Miksi aloitit suhteen sellaisen vanhemman kanssa, jolla on erityislapsia?
______________________________________________________________________________
Missään kohtaa tekstiä ei sanottu, että tuo bonuslapsi on erityislapsi, siis Hesarin artikkelissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SANNA TAPASI miehensä viitisen vuotta sitten. Molemmilla oli entuudestaan yksi lapsi. Ensimmäinen yhteinen jälkeläinen syntyi reilu vuosi tapaamisen jälkeen, parin vuoden päästä toinen. Kaikki neljä lasta asuvat Sannan ja hänen miehensä luona.
Sukset menivät ristiin jo alkumetreillä. Sanna vierasti taaperoikäisen bonuslapsen aikuismaista käytöstä. Hän ei juuri koskaan leikkinyt, vaan teki aikuisten hommia: siivosi, leikkasi nurmikkoa ja yritti laittaa ruokaa.
Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.
Mitä tuolle lapselle on tapahtunut ENNEN Sannan tuloa mukaan kuvioihin?
Hän on syntynyt ja kasvanut normaalin lapsen lailla, kaikesta päätellen. Ihan normaali taapero, hemmetti sentään!
Voiko muka olla joku muu kuin Sanna, joka ei tajua tätä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SANNA TAPASI miehensä viitisen vuotta sitten. Molemmilla oli entuudestaan yksi lapsi. Ensimmäinen yhteinen jälkeläinen syntyi reilu vuosi tapaamisen jälkeen, parin vuoden päästä toinen. Kaikki neljä lasta asuvat Sannan ja hänen miehensä luona.
Sukset menivät ristiin jo alkumetreillä. Sanna vierasti taaperoikäisen bonuslapsen aikuismaista käytöstä. Hän ei juuri koskaan leikkinyt, vaan teki aikuisten hommia: siivosi, leikkasi nurmikkoa ja yritti laittaa ruokaa.
Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.
Sivusta:
Miksi tuota kommenttia on noin paljon alapeikutettu,
Se se on suora lainaus Hesarin teksitistä.
Lisäksi tämä Sanna kertoo teksitissä, että uusperheneuvojan vastaanottalla, hän itsekin oppinut ymmärtämään omat virheensä lapsen kanssa.Ja lisäksi, vaikka hän ei tule toimeen tämän bonuslapsen kanssa, hän silti vääntänyt jo toisen lapsen miehen kanssa.
Perheessä on siis yhteensä neljä lasta.Sannan oma lapsi entiseltä mieheltä, uuden miehen lapsi.
Ja lisäksi kaksi yhteistä lasta.
Oisko kannattunut laittaa ensin uusperheen ihmissuhteet kuntoon, ennenkuin väänsi vielä toisenkin lapsen miehelle? Minä kysyn vaan?
Ja nyt Sanna puhuu lopussa jo eroamisesta!
Alapeukut, koska Sannan puheet taaperoikäisestä lainauksessa absurdeja. Häiriintyneitä, sanoi joku aiemmin, ja niin ovatkin.
Siis eikö aikuiset ihmiset ymmärrä seuraavaa kaavaa:
Lasta kohdellaan taaperoiköisestä asti kylmästi ja torjuvasti - lapsesta tulee kylmä ja torjuva bonusvanhempaa kohtaan.
Äitipuolet kuitenkin kilpaa huutaa kuinka lapsi on hirviö. Itse kohtelette lasta niin, ja vaikka ette suoraan olisi kamalia, lapsi vaistoaa teidän inhon silti. Ja sitten kehdataan syyttää lasta tilanteesta.
Lapsi on kuin eläin, hän heijastaa ympäristöään käytöksellään ja olemuksellaan.
Se käy hyvin raskaaksi esittää, että pitää bonuslapsesta. Voin kokemuksesta kertoa. Joudut vetämään roolia ja taistelet niiden tunteiden kanssa. Toisen naisen lapsi, ei sinun ja hän puhuu äidistään!
En suosittele uusperhettä kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se käy hyvin raskaaksi esittää, että pitää bonuslapsesta. Voin kokemuksesta kertoa. Joudut vetämään roolia ja taistelet niiden tunteiden kanssa. Toisen naisen lapsi, ei sinun ja hän puhuu äidistään!
En suosittele uusperhettä kenellekään.
Minä en suosittele uusperhettä keskenkasvuisille aikuisille, joiden on käsittämättömän vaikeaa nähdä lapsi lapsena, eikä aikuisena äitinsä/isänsä jatkeena.
Totta kai lapsi puhuu äidistään. Ei se ole hänen ex, joka täytyy vaieta kuoliaaksi. Se on hänen äitinsä. Mitä ihmettä?
Vierailija kirjoitti:
Se käy hyvin raskaaksi esittää, että pitää bonuslapsesta. Voin kokemuksesta kertoa. Joudut vetämään roolia ja taistelet niiden tunteiden kanssa. Toisen naisen lapsi, ei sinun ja hän puhuu äidistään!
En suosittele uusperhettä kenellekään.
Mietitkö sekuntiakaan lasta, joka joutuu asumaan naisen kanssa, joka vihaa lasta? Lasta, joka ei ole osaansa valinnut. Nainen on valinnut miehen, jolla on lapsi.
Miten itse olisit lapsena pärjännyt äitipuolen kanssa, joka vihaa sitä että puhut omasta äidistäsi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joskus uusperhe-kuvio voi mennä myös hyvin. Muutettiin miehen kanssa yhteen jolla pari esiteiniä, kuten myös itselläni. Saatiin tähän syssyyn vielä yhteinen lapsi. Toki niitä karikoita oli, varsinkin kun talossa samaan aikaan neljä murrosikäistä poikaa ja vauva. Jokatapauksessa nämä teinit (vaikka poikia olivatkin) ihastuivat tähän uuteen pieneen pikkuveljeensä.
Vuodet kuluivat ja isot pojat muuttaneet jo kaikki pois. Pienin nyt jo itsekin teini ja lomailee ja viettää viikonloppuja näillä isoveljillään. Heillä oma wa ryhmä, jossa sopivat kaikenmaailman menoja ihan jatkuvasti.
Toi Hesarin juttu oksettaa mua.
Ja vielä lisäyksenä, että uusperhekuvio vaatii valtavat lehmänhermot, pohjattoman huumorintajun, pitkää pinnaa, joustamiskykyä ja siis mitä näitä nyt.
Vierailija kirjoitti:
Mulla tuli todella surullinen olo tuon lapsen puolesta. Hän on jo taaperoikäisestä lähtien tullut sekä äitinsä että äitipuolensa hylkäämäksi. Raukka hakenut vaan turvaa, yhteyttä ja halunnut tulla nähdyksi, mutta muut lapset on olleet parempia. Sitten tämä rouva vielä kiukkuaa, että isä antaa tälle lapselle huomiota?! Mä todella toivon, että isän rakkaus on riittänyt pitämään lapsen jotakuinkin ehjänä.
Samat ajatukset täällä. Melkein itku tuli, kun kerrottiin, että lapsi odotti ikkunassa kolme tuntia oikeata äitiään, joka ei tullutkaan. Kyseinen äiti jutun mukaan useinkin peruu lapsensa tapaamisen. Mitä tekee pieni ihminen siinä hirveässä pettymyksesssä, no luonnollisesti tukeutuu isään. Tätä äitipuoli ei tunnu hyväksyvän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli pieleenmennyt uusperhe, jossa oli hankausta bonuslapsen ja minun välilläni, mutta milloinkaan ei olisi tullut mieleenkään jättää tervehtimättä ja juttelematta lapselle!
Erosimme, koska perhedynamiikka ei toiminut ex-vaimon liian kovan vaikutuksen takia ja osin henkilökemioidenkin yhteensopimattomuus vaikutti, mutta silti tämän Sannan jutut kuulostavat korvaani sairailta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
SANNA TAPASI miehensä viitisen vuotta sitten. Molemmilla oli entuudestaan yksi lapsi. Ensimmäinen yhteinen jälkeläinen syntyi reilu vuosi tapaamisen jälkeen, parin vuoden päästä toinen. Kaikki neljä lasta asuvat Sannan ja hänen miehensä luona.
Sukset menivät ristiin jo alkumetreillä. Sanna vierasti taaperoikäisen bonuslapsen aikuismaista käytöstä. Hän ei juuri koskaan leikkinyt, vaan teki aikuisten hommia: siivosi, leikkasi nurmikkoa ja yritti laittaa ruokaa.
Bonus olisi halunnut vaihtaa minun lapselleni vaipat ja nukuttaa tätä. Aivan kuin hänestä olisi tulossa se uusperheen vanhempi. Koin, ettei meille molemmille ole tilaa saman katon alla.
Tämän on pakko olla vitsi, onhan??
Kuinka niin vitsi?
Juuri noin artikkelissa kirjoitetaan, Sannan kertomana?
Etkö lukenut artikkelia?
Sanna on itse varannut ajan uusperheneuvojalle ja omien sanojensa mukaan, oppinutkin siellä jotain.
Mutta edelleen bonuslapsi tympii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan OT: myös meidän ystäväperheellä on tällainen ei vielä kouluikäinen lapsi joka ei leiki, mutta haluaisi hoitaa meidän vauvaa taukoamatta. Hän on aika rasittava pikkuvanhalla puheellaan ja jatkuvalla roikkumisella vauvassamme kiinni. Haluaisi kantaa, syöttää ja koko ajan häntä joutuu kieltämään ettei saa yrittää nostaa vauvaa. Hän on vielä aika omaehtoinen hoivavietissään ja inttää monesti paljon vastaan olen ennenkin kantanut lapsia, kyllä minä jaksan ym.
Usein koko vierailu menee vain hänen painentamiseen tai hänen narinan kuunteluun jos vauvamme nukkuu. Äitinsä kyllä saattaa kieltää mutta ei ohjaa esim leikkimään tai tarvittaessa auta leikin alkuun mikä minusta olisi tapeellista. Meillä on nukkejakin joiden suuntaan olen välillä yrittänyt vihjata, mutta lapsi ei ota kuuleviin korviinsa.
Outoa?
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli pieleenmennyt uusperhe, jossa oli hankausta bonuslapsen ja minun välilläni, mutta milloinkaan ei olisi tullut mieleenkään jättää tervehtimättä ja juttelematta lapselle!
Erosimme, koska perhedynamiikka ei toiminut ex-vaimon liian kovan vaikutuksen takia ja osin henkilökemioidenkin yhteensopimattomuus vaikutti, mutta silti tämän Sannan jutut kuulostavat korvaani sairailta.
Juuri tämä Sannan käytös olisi ansainnut kriittisempää käsittelyä jutussa. Nyt vain hymisteltiin, vaikka aikuiselta on todella lapsellista käytöstä olla tervehtimättä lasta.
Sitten tuo myrkyllinen nainen vielä ärsyyntyy, että lapsi hakee tukea isältään. Jutussa olisi ollut hyvä käsitellä sitä, miten vahingollista käytöstä tuollainen avoin vihoittelu, jossa käytöstavatkin unohtuvat on lapselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaatii paljon ihmiseltä, että on kasvanut henkisesti siihen asti, että pystyy puolisonsa lapsen hyväksymään. Itse olisin vasta nyt viisikymppisenä niin vahva, että siihen pystyisin.
Mä liityn tähän kerhoon. Saisi olla todella hyvin kasvatetut että jaksaisin sietää kenenkään toisen lapsia. Toivomme kasvan itsekkin noin mutta epäilen ettei se muutu. Siksi pysyn kaikista perhevirityksistä erossa. Omatkin lapset osaa herättää ärsytyskynnyksen. Se varoituksensana niille jotka siihen hankkii lapsen niin hormonit aiheuttaa kans ärsytystä ihan omiakin lapsia kohtaan kun saat vauvan.
Ja tätä hormonihirmua ihmiset yläpeukuttaa...
Mun kokemukseni on, että vauvan saannin myötä kaikki maailman lapset, omat ja vieraat, ovat jonkin aikaa ihania. Ikävä kyllä tätä ei jatku loputtomiin.
Aikuinen bonuslapsi täällä terve. Itse elin arjet vakavasti mt-ongelmaisen äidin kanssa ja olin kaltoinkohtelun uhri. Ne loma-ajat ja joka toinen vklp jotka vietin isäni perheen luona olivat nekin bonusäidilleni liikaa.
Nainen kadehti minua aivan alkumetreiltä asti, sillä isäni rakasti minua. Hänellä ei ollut itselläänkään hyvä lapsuus, ja päätti sitten siirtää sen taakan minulle. Aivan samanlaista käytöstä kuin HS:n jutussa: olin liian aikuismainen ollakseni lapsi, olin liikaa fyysisesti kiinni isässäni, halusin hoivata uutta sisarusta, ilmaisin ääneen jos hänen lapsensa tai bonussisarukseni kohtelivat minua epäreilusti jne.
Nainen tiesi hyvin että minulla ei ole asiat hyvin varsinaisessa kodissani. Hän oli valmiimpi jopa siihen, että minut sijoitettaisiin lastenkotiin kuin että olisin päässyt isälleni asumaan. Niinhän siinä sitten kävi että jäin äitini luo ja vaikenin kodin ongelmista, sillä pelkäsin kuollakseni huostaanottoa. Isäni luona sain ainoana tyttönä nukkua olohuoneen lattialla kun veljillä oli jopa omat huoneet.
Kun olen aikuisena keskustellut hänen kanssaan aiheesta, olen joutunut kuulemaan äitipuolen paineista rakkauden olemuksesta vain biologiaan pohjautuvana ja kamalasta omasta lapsuudesta. Ei vieläkään, edes oman äitini kuoltua, minkäänlaista empatiaa minua kohtaan, ei itsereflektiokykyä siihen että olisi tehnyt virheitä.
Ja isäni, seitsemänkymppinen mies, on yhä sitä mieltä että minun pitäisi kypsempänä ymmärtää miten vaurioituneen lapsuuden hänen vaimonsa oli kokenut. Ja että ongelmana oli myös se, että minä yritin tehdä vaimosta itselleni uutta äitiä. No, en yrittänyt. Minä olisin vain tarvinnut turvallisen aikuisen.
Vierailija kirjoitti:
Aikuinen bonuslapsi täällä terve. Itse elin arjet vakavasti mt-ongelmaisen äidin kanssa ja olin kaltoinkohtelun uhri. Ne loma-ajat ja joka toinen vklp jotka vietin isäni perheen luona olivat nekin bonusäidilleni liikaa.
Nainen kadehti minua aivan alkumetreiltä asti, sillä isäni rakasti minua. Hänellä ei ollut itselläänkään hyvä lapsuus, ja päätti sitten siirtää sen taakan minulle. Aivan samanlaista käytöstä kuin HS:n jutussa: olin liian aikuismainen ollakseni lapsi, olin liikaa fyysisesti kiinni isässäni, halusin hoivata uutta sisarusta, ilmaisin ääneen jos hänen lapsensa tai bonussisarukseni kohtelivat minua epäreilusti jne.
Nainen tiesi hyvin että minulla ei ole asiat hyvin varsinaisessa kodissani. Hän oli valmiimpi jopa siihen, että minut sijoitettaisiin lastenkotiin kuin että olisin päässyt isälleni asumaan. Niinhän siinä sitten kävi että jäin äitini luo ja vaikenin kodin ongelmista, sillä pelkäsin kuollakseni huostaanottoa. Isäni luona sain ainoana tyttönä nukkua olohuoneen lattialla kun veljillä oli jopa omat huoneet.
Kun olen aikuisena keskustellut hänen kanssaan aiheesta, olen joutunut kuulemaan äitipuolen paineista rakkauden olemuksesta vain biologiaan pohjautuvana ja kamalasta omasta lapsuudesta. Ei vieläkään, edes oman äitini kuoltua, minkäänlaista empatiaa minua kohtaan, ei itsereflektiokykyä siihen että olisi tehnyt virheitä.
Ja isäni, seitsemänkymppinen mies, on yhä sitä mieltä että minun pitäisi kypsempänä ymmärtää miten vaurioituneen lapsuuden hänen vaimonsa oli kokenut. Ja että ongelmana oli myös se, että minä yritin tehdä vaimosta itselleni uutta äitiä. No, en yrittänyt. Minä olisin vain tarvinnut turvallisen aikuisen.
Näköjään palsta poisteli lainausmerkkejä.
Vierailija kirjoitti:
Se käy hyvin raskaaksi esittää, että pitää bonuslapsesta. Voin kokemuksesta kertoa. Joudut vetämään roolia ja taistelet niiden tunteiden kanssa. Toisen naisen lapsi, ei sinun ja hän puhuu äidistään!
En suosittele uusperhettä kenellekään.
Ei sovi jos itsetunto on olematon.
Miksi pitää mennä yhteen toisen kanssa, jolla on lapsia ennestään ja vielä laittaa yhteisiä lapsia sekaan??? Järkeä kehiin niin, ei tarvii valittaa jälkikäteen.
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä vihervassareiden newspeakia: se on lapsipuoli.
Kenes newspeakia tämä sinun newspeakisi on? Äärioikeiston?
Sivusta:
Miksi tuota kommenttia on noin paljon alapeikutettu,
Se se on suora lainaus Hesarin teksitistä.
Lisäksi tämä Sanna kertoo teksitissä, että uusperheneuvojan vastaanottalla, hän itsekin oppinut ymmärtämään omat virheensä lapsen kanssa.
Ja lisäksi, vaikka hän ei tule toimeen tämän bonuslapsen kanssa, hän silti vääntänyt jo toisen lapsen miehen kanssa.
Perheessä on siis yhteensä neljä lasta.
Sannan oma lapsi entiseltä mieheltä, uuden miehen lapsi.
Ja lisäksi kaksi yhteistä lasta.
Oisko kannattunut laittaa ensin uusperheen ihmissuhteet kuntoon, ennenkuin väänsi vielä toisenkin lapsen miehelle? Minä kysyn vaan?
Ja nyt Sanna puhuu lopussa jo eroamisesta!