Täysin kyllästynyt miehen puhumattomuuteen

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ja naisilla tuntuu olevan todella erilainen ajatusprosessi. Jos nyt vähän kärjistän puolin ja toisin, niin naiset sanovat usein mitä sylki suuhun tuo sen enempää ajattelematta ja miehet ovat hitaita ja joutuvat työstämään yksinkertaisiakin asioita jonkin aikaa ennen kun ovat valmiita ottamaan mitään linjaa.

Tämä johtaa siihen että nainen tosiaan tekee sen päätöksen jo ensimmäisellä kerralla kun asiasta päätetään ja mies saattaa päättää toiseen suuntaan muutaman päivän makustelun jälkeen. Tästä tietysti syntyy konflikteja.

Olenko ihan hakusessa tämän ajatuksen kanssa mielestänne?

Et ole väärässä. Olen nainen, mutta "putkiaivoinen" sellainen. Törmään asiaan varsin usein, kun ystäväni kysyvät mielipidettäni asioista, joita en ole lainkaan edes miettinyt. En mä voi heittää yks kaks mitään mielipidettä. Mun pitää hankkia ensin riittävästi itetoa asiasta ja pohtia asiaa monelta eri kantilta ennenkuin voin muodostaa mielipiteeni.  Samoin ystävissäni on ihmisiä, jotka tekevät - tai tuntuvat tekevän - päätöksiä tosi nopeasti. Oletan kuitenkin, että he ovat jo ehtineet miettiä asiaa ja sen vuoksi päätöksen tekeminen vaikuttaa vain olevan nopea. Mulle taas asia tulee ihan puskista ja mun pitäisi heti tehdä oma päätökseni. Ei onnistu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herranen aika. Onko tuollaisia oikeasti?

Kyllä kuule on, tänäkin herran aikana. Ei vielä nykyäänkään nämä umpimieliset miehet kykene keskustelemaan tai kommunikoimaan. Mutta, ihme kun kykenevät töissä esim. pitämään kokouksia, viemään lounaalle tai kahville seuraa, jolle avautua intiimeistäkin asioista.

Ja tiedän miehen, joka käy työreissuillaan baareissa, seksikaupoissa jne. mutta kun hänen pitäisi oikeasti puhua seksiin liittyvistä asioista vaimonsa kanssa, niin ei kykene, menee mykäksi ja täysin lukkoon tai ainakin heittäytyy radiohiljaiseksi.

Niin mikä miehiä vaivaa?

Alapeukutin. Olen nainen, jos sillä on merkitystä.

Ensinnäkin tuo "mikä miehiä vaivaa" on todella lapsellinen yleistys. Toiseksi, jos jo seurusteluaikana huomaa, että toinen on puhumaton ja umpimielinen, niin silloin pitää vetää johtopäätökset ja erota. Jos puhelias, avoin ihminen yhtäkkiä vuosien tuntemisen jälkeen muuttuu puhumattomaksi, niin siihen tarvitaan joku syy. Masennus, loppuunpalaminen tms. Silloin haetaan apua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herranen aika. Onko tuollaisia oikeasti?

Kyllä kuule on, tänäkin herran aikana. Ei vielä nykyäänkään nämä umpimieliset miehet kykene keskustelemaan tai kommunikoimaan. Mutta, ihme kun kykenevät töissä esim. pitämään kokouksia, viemään lounaalle tai kahville seuraa, jolle avautua intiimeistäkin asioista.

Ja tiedän miehen, joka käy työreissuillaan baareissa, seksikaupoissa jne. mutta kun hänen pitäisi oikeasti puhua seksiin liittyvistä asioista vaimonsa kanssa, niin ei kykene, menee mykäksi ja täysin lukkoon tai ainakin heittäytyy radiohiljaiseksi.

Niin mikä miehiä vaivaa?

No muut naiset kiinnostaa enemmän. Niin se aina menee, paitsi niillä, jotka keskittyy elämässä ihan muihin asioihin kuin sukupuolihommiin.

Nämä narsistit ja luonnevikaiset näyttelee ensin iloista ja osallistuvaa. Sitten alkaa kumma puhumattomuus, oudot oireet ja vahakasvoisuus. Muiden haukkuminen ja apatia, negatiivisuus. Seksin panttaaminen. Nämä tyypit pitää poistaa heti elämästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ja naisilla tuntuu olevan todella erilainen ajatusprosessi. Jos nyt vähän kärjistän puolin ja toisin, niin naiset sanovat usein mitä sylki suuhun tuo sen enempää ajattelematta ja miehet ovat hitaita ja joutuvat työstämään yksinkertaisiakin asioita jonkin aikaa ennen kun ovat valmiita ottamaan mitään linjaa.

Tämä johtaa siihen että nainen tosiaan tekee sen päätöksen jo ensimmäisellä kerralla kun asiasta päätetään ja mies saattaa päättää toiseen suuntaan muutaman päivän makustelun jälkeen. Tästä tietysti syntyy konflikteja.

Olenko ihan hakusessa tämän ajatuksen kanssa mielestänne?

Et ole väärässä. Olen nainen, mutta "putkiaivoinen" sellainen. Törmään asiaan varsin usein, kun ystäväni kysyvät mielipidettäni asioista, joita en ole lainkaan edes miettinyt. En mä voi heittää yks kaks mitään mielipidettä. Mun pitää hankkia ensin riittävästi itetoa asiasta ja pohtia asiaa monelta eri kantilta ennenkuin voin muodostaa mielipiteeni.  Samoin ystävissäni on ihmisiä, jotka tekevät - tai tuntuvat tekevän - päätöksiä tosi nopeasti. Oletan kuitenkin, että he ovat jo ehtineet miettiä asiaa ja sen vuoksi päätöksen tekeminen vaikuttaa vain olevan nopea. Mulle taas asia tulee ihan puskista ja mun pitäisi heti tehdä oma päätökseni. Ei onnistu. 

Jos ei heti ole antaa suoraa vastausta, niin eikö normaalimpaa olis jutella aiheesta? Kysellä toisen perusteluja omaan mielipiteeseensä, käydä asiaa läpi eri kanteilta. Eikä vain heittäytyä tuppisuuksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ja naisilla tuntuu olevan todella erilainen ajatusprosessi. Jos nyt vähän kärjistän puolin ja toisin, niin naiset sanovat usein mitä sylki suuhun tuo sen enempää ajattelematta ja miehet ovat hitaita ja joutuvat työstämään yksinkertaisiakin asioita jonkin aikaa ennen kun ovat valmiita ottamaan mitään linjaa.

Tämä johtaa siihen että nainen tosiaan tekee sen päätöksen jo ensimmäisellä kerralla kun asiasta päätetään ja mies saattaa päättää toiseen suuntaan muutaman päivän makustelun jälkeen. Tästä tietysti syntyy konflikteja.

Olenko ihan hakusessa tämän ajatuksen kanssa mielestänne?

Et ole väärässä. Olen nainen, mutta "putkiaivoinen" sellainen. Törmään asiaan varsin usein, kun ystäväni kysyvät mielipidettäni asioista, joita en ole lainkaan edes miettinyt. En mä voi heittää yks kaks mitään mielipidettä. Mun pitää hankkia ensin riittävästi itetoa asiasta ja pohtia asiaa monelta eri kantilta ennenkuin voin muodostaa mielipiteeni.  Samoin ystävissäni on ihmisiä, jotka tekevät - tai tuntuvat tekevän - päätöksiä tosi nopeasti. Oletan kuitenkin, että he ovat jo ehtineet miettiä asiaa ja sen vuoksi päätöksen tekeminen vaikuttaa vain olevan nopea. Mulle taas asia tulee ihan puskista ja mun pitäisi heti tehdä oma päätökseni. Ei onnistu. 

Jos ei heti ole antaa suoraa vastausta, niin eikö normaalimpaa olis jutella aiheesta? Kysellä toisen perusteluja omaan mielipiteeseensä, käydä asiaa läpi eri kanteilta. Eikä vain heittäytyä tuppisuuksi.

No tässä oli just se pointtina, että toinen saattaa tarvita aikaa miettiä asiaa, hakea tietoa siitä, ennen kuin muodostaa mielipiteen tai kannan. Sitten jos väkisin tivataan jotain ratkaisua, eikä anneta mahdollisuutta pohdintaan, se tuntuu ikävältä.

Mua häiritsi exän kanssa viimeisinä vuosina se, kun hän ei kokenut mitenkään tarpeelliseksi kertoa päivästään, ketä yhteisiä tuttuja oli nähnyt ja mitä niiden kanssa jutellut. Olin sitten ihan pimennossa asioista, ne tutut tietysti luuli, että minäkin tiedän kun kerran olivat miehelleni kertoneet.

Toiseksi, mies ei kuunnellut yhtään mitä minä puhuin. Saatoin jutella monena päivänä jostain tärkeästä menosta, lisänä vielä iso muistilappu jääkaapin ovessa. Silti tuli yllätinä, että pitääkö hänen nyt jäädä lasten kanssa, mitään semmista ei ole sovittu!?

Hän eli vaan kuin mua ei olis ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ja naisilla tuntuu olevan todella erilainen ajatusprosessi. Jos nyt vähän kärjistän puolin ja toisin, niin naiset sanovat usein mitä sylki suuhun tuo sen enempää ajattelematta ja miehet ovat hitaita ja joutuvat työstämään yksinkertaisiakin asioita jonkin aikaa ennen kun ovat valmiita ottamaan mitään linjaa.

Tämä johtaa siihen että nainen tosiaan tekee sen päätöksen jo ensimmäisellä kerralla kun asiasta päätetään ja mies saattaa päättää toiseen suuntaan muutaman päivän makustelun jälkeen. Tästä tietysti syntyy konflikteja.

Olenko ihan hakusessa tämän ajatuksen kanssa mielestänne?

Et ole väärässä. Olen nainen, mutta "putkiaivoinen" sellainen. Törmään asiaan varsin usein, kun ystäväni kysyvät mielipidettäni asioista, joita en ole lainkaan edes miettinyt. En mä voi heittää yks kaks mitään mielipidettä. Mun pitää hankkia ensin riittävästi itetoa asiasta ja pohtia asiaa monelta eri kantilta ennenkuin voin muodostaa mielipiteeni.  Samoin ystävissäni on ihmisiä, jotka tekevät - tai tuntuvat tekevän - päätöksiä tosi nopeasti. Oletan kuitenkin, että he ovat jo ehtineet miettiä asiaa ja sen vuoksi päätöksen tekeminen vaikuttaa vain olevan nopea. Mulle taas asia tulee ihan puskista ja mun pitäisi heti tehdä oma päätökseni. Ei onnistu. 

Jos ei heti ole antaa suoraa vastausta, niin eikö normaalimpaa olis jutella aiheesta? Kysellä toisen perusteluja omaan mielipiteeseensä, käydä asiaa läpi eri kanteilta. Eikä vain heittäytyä tuppisuuksi.

Siis en mä tuppisuuksi heittäytykään vaan kuuntelen, mitä toisella on asiasta sanottavaa. Mutta en mä silti toisen ihmisten mielipiteiden tai kertomusten perusteella muodosta omaa mielipidettäni. Ei ole yks eikä kaks kertaa, kun ystäväni on ollut vakuuttunut jostain asiasta, että se on just näin, ja muodostanut oman mielipiteensä sen perusteella. Kun sitten vähän selvittelen asiaa, ystäväni onkin ollut väärässä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ja naisilla tuntuu olevan todella erilainen ajatusprosessi. Jos nyt vähän kärjistän puolin ja toisin, niin naiset sanovat usein mitä sylki suuhun tuo sen enempää ajattelematta ja miehet ovat hitaita ja joutuvat työstämään yksinkertaisiakin asioita jonkin aikaa ennen kun ovat valmiita ottamaan mitään linjaa.

Tämä johtaa siihen että nainen tosiaan tekee sen päätöksen jo ensimmäisellä kerralla kun asiasta päätetään ja mies saattaa päättää toiseen suuntaan muutaman päivän makustelun jälkeen. Tästä tietysti syntyy konflikteja.

Olenko ihan hakusessa tämän ajatuksen kanssa mielestänne?

Et ole väärässä. Olen nainen, mutta "putkiaivoinen" sellainen. Törmään asiaan varsin usein, kun ystäväni kysyvät mielipidettäni asioista, joita en ole lainkaan edes miettinyt. En mä voi heittää yks kaks mitään mielipidettä. Mun pitää hankkia ensin riittävästi itetoa asiasta ja pohtia asiaa monelta eri kantilta ennenkuin voin muodostaa mielipiteeni.  Samoin ystävissäni on ihmisiä, jotka tekevät - tai tuntuvat tekevän - päätöksiä tosi nopeasti. Oletan kuitenkin, että he ovat jo ehtineet miettiä asiaa ja sen vuoksi päätöksen tekeminen vaikuttaa vain olevan nopea. Mulle taas asia tulee ihan puskista ja mun pitäisi heti tehdä oma päätökseni. Ei onnistu. 

Jos ei heti ole antaa suoraa vastausta, niin eikö normaalimpaa olis jutella aiheesta? Kysellä toisen perusteluja omaan mielipiteeseensä, käydä asiaa läpi eri kanteilta. Eikä vain heittäytyä tuppisuuksi.

No tässä oli just se pointtina, että toinen saattaa tarvita aikaa miettiä asiaa, hakea tietoa siitä, ennen kuin muodostaa mielipiteen tai kannan. Sitten jos väkisin tivataan jotain ratkaisua, eikä anneta mahdollisuutta pohdintaan, se tuntuu ikävältä.

Riipuu vähän asiastakin. Joillekin ihan yksinkertainen asia on monen jahkailun takana ja sittenkin saattaa mieli muuttua, rasittavia tuollaiset jahkailijat. Esim kaupassa, vihreä vai punainen mekko, vai se toisesta kaupasta, vai tarviinko ollenkaan, eiku sittenkin.

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne toisinpäin. Vaimo ei osaa sanoittaa tunteitaan laisinkaan. Jos käydään esimerkiksi vakavampaa keskustelua jostain molemmille tärkeästä asiasta, joudun suorastaan johdattelemaan häntä omiin ajatuksiinsa. Se on todella työlästä.

Tuntuu että joutuu toimimaan jonain psykologina aina, kun on jotain keskusteltavaa.

Voisin samaistua vaimoosi, olen siis nainen. Olen kasvanut perheessä, jossa minulla ei ollut mitään omaa paikkaa, eikä arvoa, mielipidettään ei saanut ilmaista, eivätkä minun asiani ja murheeni olleet tärkeitä. Asiat, joista pidin, koin myös sellaisiksi, että ne on parempi pitää sisällään, ettei joudu silmätikuksi ja vanhemman ivan kohteeksi.

Pitkään ajattelin, että tämä sisälleen kätkeminen on vain ominaisuuteni, mutta se onkin lapsuuden "kasvatuksen" tulos. Oli mullistavaa ja vapauttavaa huomata se.

Mieheni on täysin toisenlaisesta perheestä, ja on monesti kaivamalla kaivanut minulta omaa mielipidettä asioihin, siihen, mistä pidän, mitä haluan. Jos olen sen ilmaissut, hän on saattanut ymmärtämättömyyttään joitakin asioita naureskella, ja sehän on saanut minut sulkeutumaan uudestaan, enkä vain pysty enää kertomaan asioitani. Muutamia kertoja olen pimahtanut täysin suhteettomasti, hämmästyen itsekin, mistä tämä oikein johtui, ja niin hämmästyi mieskin.

Sittemmin olen opetellut kertomaan hänelle syvimpiä tuntojani, olen kertonut lapsuudestani, siitä, mikä saa sokan totaalisesti irti ja mistä kaikki juontaa. Olen myös kertonut, että pilkkaaminen ja naureskelu on sama, kuin hän heittäisi ojan pohjalla olevalle köyden, mutta katkaisisi sen sitten, kun toinen on pääsemäisillään ylös. Se sattuu pirusti, kun tuntuu, että sama sonta vaan jatkuu, ja arvottomuuden tunne nostaa päätään. Nykyään meillä on jo yhteisymmärrys, mutta kauan siinä meni.

Joo, tiedätkä että parisuhteet perustuu vapaaehtoisuuteen, sä voit erota ihan ilman, että tarvii vauvapalstalla märistä.

Täysin kyllästynyt naisen kälätykseen

Hiljenee vain pureskellessaan ruokaa tai kun käskee pitää sen turvan kiinni.

Nyt pitäisi saada jotenkin itsestä irti suhteesta lähteminen. Enää ei jaksa tätä yhtään. Onko kohtalontovereita ja miten olette jaksaneet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ja naisilla tuntuu olevan todella erilainen ajatusprosessi. Jos nyt vähän kärjistän puolin ja toisin, niin naiset sanovat usein mitä sylki suuhun tuo sen enempää ajattelematta ja miehet ovat hitaita ja joutuvat työstämään yksinkertaisiakin asioita jonkin aikaa ennen kun ovat valmiita ottamaan mitään linjaa.

Tämä johtaa siihen että nainen tosiaan tekee sen päätöksen jo ensimmäisellä kerralla kun asiasta päätetään ja mies saattaa päättää toiseen suuntaan muutaman päivän makustelun jälkeen. Tästä tietysti syntyy konflikteja.

Olenko ihan hakusessa tämän ajatuksen kanssa mielestänne?

Et ole väärässä. Olen nainen, mutta "putkiaivoinen" sellainen. Törmään asiaan varsin usein, kun ystäväni kysyvät mielipidettäni asioista, joita en ole lainkaan edes miettinyt. En mä voi heittää yks kaks mitään mielipidettä. Mun pitää hankkia ensin riittävästi itetoa asiasta ja pohtia asiaa monelta eri kantilta ennenkuin voin muodostaa mielipiteeni.  Samoin ystävissäni on ihmisiä, jotka tekevät - tai tuntuvat tekevän - päätöksiä tosi nopeasti. Oletan kuitenkin, että he ovat jo ehtineet miettiä asiaa ja sen vuoksi päätöksen tekeminen vaikuttaa vain olevan nopea. Mulle taas asia tulee ihan puskista ja mun pitäisi heti tehdä oma päätökseni. Ei onnistu. 

Jos ei heti ole antaa suoraa vastausta, niin eikö normaalimpaa olis jutella aiheesta? Kysellä toisen perusteluja omaan mielipiteeseensä, käydä asiaa läpi eri kanteilta. Eikä vain heittäytyä tuppisuuksi.

No tässä oli just se pointtina, että toinen saattaa tarvita aikaa miettiä asiaa, hakea tietoa siitä, ennen kuin muodostaa mielipiteen tai kannan. Sitten jos väkisin tivataan jotain ratkaisua, eikä anneta mahdollisuutta pohdintaan, se tuntuu ikävältä.

Riipuu vähän asiastakin. Joillekin ihan yksinkertainen asia on monen jahkailun takana ja sittenkin saattaa mieli muuttua, rasittavia tuollaiset jahkailijat. Esim kaupassa, vihreä vai punainen mekko, vai se toisesta kaupasta, vai tarviinko ollenkaan, eiku sittenkin.

No en nyt itse puhunut mistään Shoppailusta. Mutta jos haluat niin esitän asian sinulle toisella tavalla.

En tee impulsiivisia ostoksia kaupassa, haluan pohtia tarvitsenko sitä mekkoa lainkaan. En halua että talouteni kärsii mekon ostosta. Tämä on sitä ajatusprosessia, jota tarvitsen, ennen kuin teen päätöksen mekon ostosta.

Tämä prosessi ei nopeudu sillä, jos vieressä joku vaatii minua päättämään punaisen tai vihreän mekon välillä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ja naisilla tuntuu olevan todella erilainen ajatusprosessi. Jos nyt vähän kärjistän puolin ja toisin, niin naiset sanovat usein mitä sylki suuhun tuo sen enempää ajattelematta ja miehet ovat hitaita ja joutuvat työstämään yksinkertaisiakin asioita jonkin aikaa ennen kun ovat valmiita ottamaan mitään linjaa.

Tämä johtaa siihen että nainen tosiaan tekee sen päätöksen jo ensimmäisellä kerralla kun asiasta päätetään ja mies saattaa päättää toiseen suuntaan muutaman päivän makustelun jälkeen. Tästä tietysti syntyy konflikteja.

Olenko ihan hakusessa tämän ajatuksen kanssa mielestänne?

Et ole väärässä. Olen nainen, mutta "putkiaivoinen" sellainen. Törmään asiaan varsin usein, kun ystäväni kysyvät mielipidettäni asioista, joita en ole lainkaan edes miettinyt. En mä voi heittää yks kaks mitään mielipidettä. Mun pitää hankkia ensin riittävästi itetoa asiasta ja pohtia asiaa monelta eri kantilta ennenkuin voin muodostaa mielipiteeni.  Samoin ystävissäni on ihmisiä, jotka tekevät - tai tuntuvat tekevän - päätöksiä tosi nopeasti. Oletan kuitenkin, että he ovat jo ehtineet miettiä asiaa ja sen vuoksi päätöksen tekeminen vaikuttaa vain olevan nopea. Mulle taas asia tulee ihan puskista ja mun pitäisi heti tehdä oma päätökseni. Ei onnistu. 

Jos ei heti ole antaa suoraa vastausta, niin eikö normaalimpaa olis jutella aiheesta? Kysellä toisen perusteluja omaan mielipiteeseensä, käydä asiaa läpi eri kanteilta. Eikä vain heittäytyä tuppisuuksi.

No tässä oli just se pointtina, että toinen saattaa tarvita aikaa miettiä asiaa, hakea tietoa siitä, ennen kuin muodostaa mielipiteen tai kannan. Sitten jos väkisin tivataan jotain ratkaisua, eikä anneta mahdollisuutta pohdintaan, se tuntuu ikävältä.

Riipuu vähän asiastakin. Joillekin ihan yksinkertainen asia on monen jahkailun takana ja sittenkin saattaa mieli muuttua, rasittavia tuollaiset jahkailijat. Esim kaupassa, vihreä vai punainen mekko, vai se toisesta kaupasta, vai tarviinko ollenkaan, eiku sittenkin.

Mulla saattaa käydä noin, mutta syy on silloin se, että oiekasti sen paremmin punainen kuin vihreäkään niistä mekoista ei ole just se, mitä haluaisin. Olisin esimerkiksi halunnut sinisen mekon, jolloin mietin, otanko kuitenkin punaisen vai vihreän vai kävisinkö sittenkin muissa kaupoissa etsimässä sinistä mekkoa. Joskus voin tulla siihen lopputulokseen, että kun sinistä mekkoa ei löydy, pärjään sittenkin vanhalla mekollani enkä osta lainkaan uutta mekkoa. Tai palaan otiin ostamatta mitään ja tilaan sinisen mekon netistä.

Sinulla viisas mies. Viisas vaikenee, kun sanonta kertoo. 

Ja sitä paitsi, kuka nyt naisten juttuja jaksaa kuunnella. 

Muakin rasittanut miehen puhumattomuus. Ei ainoastaan minun kanssani vaan ihan yleensäkin, jos vaikka joku on kylässä. Hänellä ei kuulemma ole asiaa eikä osaa smalltalkia. Sen verran voisi opetella, ärsyttää olla itse aina se joka juttelee vieraiden kanssa. Jos joku kysyy niin ei, ei ollut seurusteluaikana noin tuppisuinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ja naisilla tuntuu olevan todella erilainen ajatusprosessi. Jos nyt vähän kärjistän puolin ja toisin, niin naiset sanovat usein mitä sylki suuhun tuo sen enempää ajattelematta ja miehet ovat hitaita ja joutuvat työstämään yksinkertaisiakin asioita jonkin aikaa ennen kun ovat valmiita ottamaan mitään linjaa.

Tämä johtaa siihen että nainen tosiaan tekee sen päätöksen jo ensimmäisellä kerralla kun asiasta päätetään ja mies saattaa päättää toiseen suuntaan muutaman päivän makustelun jälkeen. Tästä tietysti syntyy konflikteja.

Olenko ihan hakusessa tämän ajatuksen kanssa mielestänne?

Et ole väärässä. Olen nainen, mutta "putkiaivoinen" sellainen. Törmään asiaan varsin usein, kun ystäväni kysyvät mielipidettäni asioista, joita en ole lainkaan edes miettinyt. En mä voi heittää yks kaks mitään mielipidettä. Mun pitää hankkia ensin riittävästi itetoa asiasta ja pohtia asiaa monelta eri kantilta ennenkuin voin muodostaa mielipiteeni.  Samoin ystävissäni on ihmisiä, jotka tekevät - tai tuntuvat tekevän - päätöksiä tosi nopeasti. Oletan kuitenkin, että he ovat jo ehtineet miettiä asiaa ja sen vuoksi päätöksen tekeminen vaikuttaa vain olevan nopea. Mulle taas asia tulee ihan puskista ja mun pitäisi heti tehdä oma päätökseni. Ei onnistu. 

Jos ei heti ole antaa suoraa vastausta, niin eikö normaalimpaa olis jutella aiheesta? Kysellä toisen perusteluja omaan mielipiteeseensä, käydä asiaa läpi eri kanteilta. Eikä vain heittäytyä tuppisuuksi.

No tässä oli just se pointtina, että toinen saattaa tarvita aikaa miettiä asiaa, hakea tietoa siitä, ennen kuin muodostaa mielipiteen tai kannan. Sitten jos väkisin tivataan jotain ratkaisua, eikä anneta mahdollisuutta pohdintaan, se tuntuu ikävältä.

Riipuu vähän asiastakin. Joillekin ihan yksinkertainen asia on monen jahkailun takana ja sittenkin saattaa mieli muuttua, rasittavia tuollaiset jahkailijat. Esim kaupassa, vihreä vai punainen mekko, vai se toisesta kaupasta, vai tarviinko ollenkaan, eiku sittenkin.

Mulle esimerkiksi eräs tälllainen tilanne oli, kun ystäväni oli hyvin tuohtunut tultuaan kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti työpaikallaan. Kertoi, mitä oli tapahtunut ja miksi. Kysyi multa mielipidettäni, ottaisiko hän yhteyttä ammattiliittoon. Olen ihan eri alalla eikä mulla ole tietoa hänen alansa työehtosopimuksista. Enkä myöskään osaa kaikkia työelämään liittyviä lakeja ulkoakaan. Vastasin hänelle vain, että ottaa yhteyttä liittoon, jos hänestä tuntuu siltä. Myöhemmin illalla selvittelin vähän asiaa perehtymällä hänen alansa työehtospimukseen ja asiaan liittyvään lainsäädäntöön. Ei häntä oltu kohdeltu epäoikeudenmukaisesti vaan juuri niinkuin työehtosopimuksessa sanotaan. Hänellä itsellään vaan ei ollut asiasta riittävästi tietoa ja sen vuoksi kuvitteli, että häntä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. 

Vierailija kirjoitti:

Täysin kyllästynyt naisen kälätykseen

Hiljenee vain pureskellessaan ruokaa tai kun käskee pitää sen turvan kiinni.

Nyt pitäisi saada jotenkin itsestä irti suhteesta lähteminen. Enää ei jaksa tätä yhtään. Onko kohtalontovereita ja miten olette jaksaneet?

Tähänkin auttaa puhuminen, eikä vaikeneminen. Nalkuttaminenkin johtuu siitä, että kun sitä vastausta ei tule nätisti kysymällä, pitää kysyä uudestaan ja uudestaan ja vielä kovempaan, kunnes vastaat edes jotain. Tuppisuisuus on ärsyttävää kommunikoinnin välttelemistä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ja naisilla tuntuu olevan todella erilainen ajatusprosessi. Jos nyt vähän kärjistän puolin ja toisin, niin naiset sanovat usein mitä sylki suuhun tuo sen enempää ajattelematta ja miehet ovat hitaita ja joutuvat työstämään yksinkertaisiakin asioita jonkin aikaa ennen kun ovat valmiita ottamaan mitään linjaa.

Tämä johtaa siihen että nainen tosiaan tekee sen päätöksen jo ensimmäisellä kerralla kun asiasta päätetään ja mies saattaa päättää toiseen suuntaan muutaman päivän makustelun jälkeen. Tästä tietysti syntyy konflikteja.

Olenko ihan hakusessa tämän ajatuksen kanssa mielestänne?

Et ole väärässä. Olen nainen, mutta "putkiaivoinen" sellainen. Törmään asiaan varsin usein, kun ystäväni kysyvät mielipidettäni asioista, joita en ole lainkaan edes miettinyt. En mä voi heittää yks kaks mitään mielipidettä. Mun pitää hankkia ensin riittävästi itetoa asiasta ja pohtia asiaa monelta eri kantilta ennenkuin voin muodostaa mielipiteeni.  Samoin ystävissäni on ihmisiä, jotka tekevät - tai tuntuvat tekevän - päätöksiä tosi nopeasti. Oletan kuitenkin, että he ovat jo ehtineet miettiä asiaa ja sen vuoksi päätöksen tekeminen vaikuttaa vain olevan nopea. Mulle taas asia tulee ihan puskista ja mun pitäisi heti tehdä oma päätökseni. Ei onnistu. 

Jos ei heti ole antaa suoraa vastausta, niin eikö normaalimpaa olis jutella aiheesta? Kysellä toisen perusteluja omaan mielipiteeseensä, käydä asiaa läpi eri kanteilta. Eikä vain heittäytyä tuppisuuksi.

No tässä oli just se pointtina, että toinen saattaa tarvita aikaa miettiä asiaa, hakea tietoa siitä, ennen kuin muodostaa mielipiteen tai kannan. Sitten jos väkisin tivataan jotain ratkaisua, eikä anneta mahdollisuutta pohdintaan, se tuntuu ikävältä.

Riipuu vähän asiastakin. Joillekin ihan yksinkertainen asia on monen jahkailun takana ja sittenkin saattaa mieli muuttua, rasittavia tuollaiset jahkailijat. Esim kaupassa, vihreä vai punainen mekko, vai se toisesta kaupasta, vai tarviinko ollenkaan, eiku sittenkin.

Mulle esimerkiksi eräs tälllainen tilanne oli, kun ystäväni oli hyvin tuohtunut tultuaan kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti työpaikallaan. Kertoi, mitä oli tapahtunut ja miksi. Kysyi multa mielipidettäni, ottaisiko hän yhteyttä ammattiliittoon. Olen ihan eri alalla eikä mulla ole tietoa hänen alansa työehtosopimuksista. Enkä myöskään osaa kaikkia työelämään liittyviä lakeja ulkoakaan. Vastasin hänelle vain, että ottaa yhteyttä liittoon, jos hänestä tuntuu siltä. Myöhemmin illalla selvittelin vähän asiaa perehtymällä hänen alansa työehtospimukseen ja asiaan liittyvään lainsäädäntöön. Ei häntä oltu kohdeltu epäoikeudenmukaisesti vaan juuri niinkuin työehtosopimuksessa sanotaan. Hänellä itsellään vaan ei ollut asiasta riittävästi tietoa ja sen vuoksi kuvitteli, että häntä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. 

Miten tämä liittyy siihen, että toinen on tuppisuu parisuhteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehillä ja naisilla tuntuu olevan todella erilainen ajatusprosessi. Jos nyt vähän kärjistän puolin ja toisin, niin naiset sanovat usein mitä sylki suuhun tuo sen enempää ajattelematta ja miehet ovat hitaita ja joutuvat työstämään yksinkertaisiakin asioita jonkin aikaa ennen kun ovat valmiita ottamaan mitään linjaa.

Tämä johtaa siihen että nainen tosiaan tekee sen päätöksen jo ensimmäisellä kerralla kun asiasta päätetään ja mies saattaa päättää toiseen suuntaan muutaman päivän makustelun jälkeen. Tästä tietysti syntyy konflikteja.

Olenko ihan hakusessa tämän ajatuksen kanssa mielestänne?

Et ole väärässä. Olen nainen, mutta "putkiaivoinen" sellainen. Törmään asiaan varsin usein, kun ystäväni kysyvät mielipidettäni asioista, joita en ole lainkaan edes miettinyt. En mä voi heittää yks kaks mitään mielipidettä. Mun pitää hankkia ensin riittävästi itetoa asiasta ja pohtia asiaa monelta eri kantilta ennenkuin voin muodostaa mielipiteeni.  Samoin ystävissäni on ihmisiä, jotka tekevät - tai tuntuvat tekevän - päätöksiä tosi nopeasti. Oletan kuitenkin, että he ovat jo ehtineet miettiä asiaa ja sen vuoksi päätöksen tekeminen vaikuttaa vain olevan nopea. Mulle taas asia tulee ihan puskista ja mun pitäisi heti tehdä oma päätökseni. Ei onnistu. 

Jos ei heti ole antaa suoraa vastausta, niin eikö normaalimpaa olis jutella aiheesta? Kysellä toisen perusteluja omaan mielipiteeseensä, käydä asiaa läpi eri kanteilta. Eikä vain heittäytyä tuppisuuksi.

No tässä oli just se pointtina, että toinen saattaa tarvita aikaa miettiä asiaa, hakea tietoa siitä, ennen kuin muodostaa mielipiteen tai kannan. Sitten jos väkisin tivataan jotain ratkaisua, eikä anneta mahdollisuutta pohdintaan, se tuntuu ikävältä.

Riipuu vähän asiastakin. Joillekin ihan yksinkertainen asia on monen jahkailun takana ja sittenkin saattaa mieli muuttua, rasittavia tuollaiset jahkailijat. Esim kaupassa, vihreä vai punainen mekko, vai se toisesta kaupasta, vai tarviinko ollenkaan, eiku sittenkin.

Mulle esimerkiksi eräs tälllainen tilanne oli, kun ystäväni oli hyvin tuohtunut tultuaan kohdelluksi epäoikeudenmukaisesti työpaikallaan. Kertoi, mitä oli tapahtunut ja miksi. Kysyi multa mielipidettäni, ottaisiko hän yhteyttä ammattiliittoon. Olen ihan eri alalla eikä mulla ole tietoa hänen alansa työehtosopimuksista. Enkä myöskään osaa kaikkia työelämään liittyviä lakeja ulkoakaan. Vastasin hänelle vain, että ottaa yhteyttä liittoon, jos hänestä tuntuu siltä. Myöhemmin illalla selvittelin vähän asiaa perehtymällä hänen alansa työehtospimukseen ja asiaan liittyvään lainsäädäntöön. Ei häntä oltu kohdeltu epäoikeudenmukaisesti vaan juuri niinkuin työehtosopimuksessa sanotaan. Hänellä itsellään vaan ei ollut asiasta riittävästi tietoa ja sen vuoksi kuvitteli, että häntä on kohdeltu epäoikeudenmukaisesti. 

Miten tämä liittyy siihen, että toinen on tuppisuu parisuhteessa?

No ensimmäinen viesti liittyy. Saatettiin lähteä keskustelussa vähän sivuraiteelle, mutta ei se kai niin vakavaa?