Täysin kyllästynyt miehen puhumattomuuteen

Sama täällä. Tosin yksipuolisia monologejasn joudun kuunnella

Miksi pitäisi puhua vain puhumisen ilosta ilman asiaa niin kuin monet naiset tekevät?

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. Tosin yksipuolisia monologejasn joudun kuunnella

Mistäköhän johtuu?

Milloin hän muuttui sellaiseksi, tapahtuiko jotain erityistä?

Muuttuiko luonne jossain vaiheessa? 

Ex lopetti puhumisen. Ei suostunut keskustelemaan suhteen tilasta, ei lapsista, ei arkisista asioista. Ei myöskään kuunnellut. Kun kysyin mikä mättää niin vastaus oli "mieti sitä". Erottu on vuosia sitten. Yhdessä ehdimme olla 20 vuotta. Koskaan ei paljoa puhunut, mutta loppui sitten vähäinenkin puhe viimeisten vuosien aikana. Tuli niin ivalliseksi, tympeäksi eikä halunnut ajatella muiden hyvää ollenkaan. Ei myöskään suostunut viettään aikaa kanssani mitenkään.

Veikkaan miehen myös kyllästyneen mahollisuuteesi, hehehe

Vierailija kirjoitti:

Ex lopetti puhumisen. Ei suostunut keskustelemaan suhteen tilasta, ei lapsista, ei arkisista asioista. Ei myöskään kuunnellut. Kun kysyin mikä mättää niin vastaus oli "mieti sitä". Erottu on vuosia sitten. Yhdessä ehdimme olla 20 vuotta. Koskaan ei paljoa puhunut, mutta loppui sitten vähäinenkin puhe viimeisten vuosien aikana. Tuli niin ivalliseksi, tympeäksi eikä halunnut ajatella muiden hyvää ollenkaan. Ei myöskään suostunut viettään aikaa kanssani mitenkään.

Näin kävi meilläkin. Mies rakasti mykkäkouluja ja pisimmän sellaisen saikin 1,5 vuoden mittaiseksi.

Lyhyitä muutaman viikon - kuukauden mykkäkouluja oli tämän tästä.

Tuo teki minut hulluksi ja päädyinkin mielisairaalaan, kun en enää kestänyt.

Olen neljä vuotta seurustellut vähäpuheisen miehen kanssa. Itse olen päinvastoin. Miehen  paras puoli on kuitenkin se, että hän osaa selittää miksi ei halua puhua tai siis miksi ei kykene puhumaan. 

Hän ei vain osaa vastata   ja vaatii oman aikansa miettiä sanojani. Hän ei ole tyhmä tai hidas, vaan on niitä ihmisiä jotka punnitsevat asioita ja pyrkivät antamaan harkitun vastauksensa. 

joskus se on ärsyttää elämän pikku jutuissa ja joskus arvostan kovasti. 

Edellinen mieheni oli myös vähäpuheinen, mutta hänet oli paukuteltu hiljaiseksi jo lapsena. En ollut se, joka taikoisi hänet ihan muuksi ihmiseksi. 

Meillä tilanne toisinpäin. Vaimo ei osaa sanoittaa tunteitaan laisinkaan. Jos käydään esimerkiksi vakavampaa keskustelua jostain molemmille tärkeästä asiasta, joudun suorastaan johdattelemaan häntä omiin ajatuksiinsa. Se on todella työlästä.

Tuntuu että joutuu toimimaan jonain psykologina aina, kun on jotain keskusteltavaa.

Mulla oli sama kokemus. Mies pihtaili kaikessa, myös sanoissaan. Pahinta oli se, että mielipidettä kysyttäessä oli ihan hiljaa, ehkä vähän murahti. Ja sen jälkeen selän takana teki päinvastoin kuin luulin olevan jo sovittu. Oli siis koko ajan eri mieltä, muttei saanut sitä sanottua. Kerran ihan kokeilin kiukuspäissäni ja olin 3pv ihan hiljaa. Niin oli mieskin...

Lähdin pois siitä avioliitosta. Tuntui loppuaikoina siltä, että hänelle oli ihan sama, olinko siinä vai en, ei kaivannut toista ihmistä elämäänsä. Olin jokin kulissivaimo varmaan vaan.

Suomessa on liikaa noita jukolanjusseja! Mulla on saksalainen mies. Ihana. Ei murahtele, ei murjota, ei pidä mykkäkoulua.

Mun mies on tuollainen myös. Mistään vähänkään vaikeammista ja vakavammista asioista ei halua / pysty puhumaan yhtään mitään. Joku aivan käsittämätön tunnelukko ilmeisesti sisällä.

On kyllä muutenkin tosi hiljainen. Yksi ilta ruokapöydässä oikein kiinnitin huomiota siihen, että yritin avata keskustelua erilaisista päivän aiheista, kertoa omasta päivästäni ja niin edelleen, ja mies vastaili "hmm. yhm. öhmmm" - siis ei sanonut sanaakaan, vaan murahteli jotakin. 

En tiedä, onko tämä ihan normaalia. 

Herranen aika. Onko tuollaisia oikeasti?

Mykkäkoulua? Ei luoja. Joko miehesi on narsisti tai autisti. Toisessa tapauksessa saattaa tarvita apua, mutta se ei ole sinun vastuullasi. En ole samassa tilanteessa, mutta jaksamisia sinne.

Vierailija kirjoitti:

Herranen aika. Onko tuollaisia oikeasti?

Kyllä kuule on, tänäkin herran aikana. Ei vielä nykyäänkään nämä umpimieliset miehet kykene keskustelemaan tai kommunikoimaan. Mutta, ihme kun kykenevät töissä esim. pitämään kokouksia, viemään lounaalle tai kahville seuraa, jolle avautua intiimeistäkin asioista.

Ja tiedän miehen, joka käy työreissuillaan baareissa, seksikaupoissa jne. mutta kun hänen pitäisi oikeasti puhua seksiin liittyvistä asioista vaimonsa kanssa, niin ei kykene, menee mykäksi ja täysin lukkoon tai ainakin heittäytyy radiohiljaiseksi.

Niin mikä miehiä vaivaa?

Miehillä ja naisilla tuntuu olevan todella erilainen ajatusprosessi. Jos nyt vähän kärjistän puolin ja toisin, niin naiset sanovat usein mitä sylki suuhun tuo sen enempää ajattelematta ja miehet ovat hitaita ja joutuvat työstämään yksinkertaisiakin asioita jonkin aikaa ennen kun ovat valmiita ottamaan mitään linjaa.

Tämä johtaa siihen että nainen tosiaan tekee sen päätöksen jo ensimmäisellä kerralla kun asiasta päätetään ja mies saattaa päättää toiseen suuntaan muutaman päivän makustelun jälkeen. Tästä tietysti syntyy konflikteja.

Olenko ihan hakusessa tämän ajatuksen kanssa mielestänne?

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne toisinpäin. Vaimo ei osaa sanoittaa tunteitaan laisinkaan. Jos käydään esimerkiksi vakavampaa keskustelua jostain molemmille tärkeästä asiasta, joudun suorastaan johdattelemaan häntä omiin ajatuksiinsa. Se on todella työlästä.

Tuntuu että joutuu toimimaan jonain psykologina aina, kun on jotain keskusteltavaa.

Oletko varma, että "joudut"? Onko vaimo pyytänyt sinua puhumaan puolestaan?

Minä olen hitaampi prosesseissani ja mies hyppää heti omassa epävarmuuden sietämättömyydessään selittämään ja mänspleinaamaan, miltä minusta täytyy tuntua. Se on turhauttavaa. Toivoisin, että mies olisi hiljaa ja antaisi minun löytää oman itseilmaisuni. Mutta koskaan ei ole tilaa ja aikaa oppia.

Ihan vaan siltä varalta, jos satut olemaan mun mies :)

6 jatkaa

Itse ajattelen nyt, että ex oli jonkinlainen narsisti. Mykkäkoulua, ihme syyllistämistä ja kaikkea vaikeaa oli suhteessa. Unohdin välillä itseni täysin, kun yritin vain olla miehelle mieliksi. Niin sairasta näin jälkeen ajateltuna.

Useita mykkäkouluja oli pitkän liittomme aikana. Viimeiset kaksi vuotta oli avioliitossa sellaista, että hädin tuskin puhuimme. Enhän yksin voinut puhua. Exällä ei kiinnostanut asiani pätkääkään eikä hän halunnut jakaa asioitaan minulle.

Yhteiset lapset meillä on, eikä ex heidän elämässään ole mukana nyt eron jälkeen. En tiedä mitä hän ajattelee, aikoo, haluaa eikä kiinnostakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä tilanne toisinpäin. Vaimo ei osaa sanoittaa tunteitaan laisinkaan. Jos käydään esimerkiksi vakavampaa keskustelua jostain molemmille tärkeästä asiasta, joudun suorastaan johdattelemaan häntä omiin ajatuksiinsa. Se on todella työlästä.

Tuntuu että joutuu toimimaan jonain psykologina aina, kun on jotain keskusteltavaa.

Oletko varma, että "joudut"? Onko vaimo pyytänyt sinua puhumaan puolestaan?

Minä olen hitaampi prosesseissani ja mies hyppää heti omassa epävarmuuden sietämättömyydessään selittämään ja mänspleinaamaan, miltä minusta täytyy tuntua. Se on turhauttavaa. Toivoisin, että mies olisi hiljaa ja antaisi minun löytää oman itseilmaisuni. Mutta koskaan ei ole tilaa ja aikaa oppia.

Ihan vaan siltä varalta, jos satut olemaan mun mies :)

No siis keskustelu ei etene mihinkään. Ensin on joku ongelma, sitten mietitään siihen ratkaisua, hänellä ei ole ehdotuksia tai tai oikeastaan edes tiedä mitä haluaisi tehdä asialle, se vain on ongelma. Sitten alan auttamaan häntä ajatuksessa juuritasolta. En missään nimessä yritä tuputtaa omaa ehdotustani, vaan ikäänkuin kaivan hänen kanssaan ajatuksia, joita hänellä on. Pitkän kaivelun jälkeen alan saamaan hänestä irti, että mikä se varsinainen ongelma on ja myös hänen ratkaisujaan asiaan, mutta se kaikki on todella työlästä.

Mun vaimolle ei kyllä tarvitse selittää tai "mansplainaa" asioita. Hän ei ole tyhmä, ei vaan osaa sanoa mikä jossain asiassa tuntuu ikävältä, se vain tuntuu. Kun asiaa lähdetään tosiaan purkamaan, niin kyllä ne syyt aina löytyy ja ovat ihan päteviä syitä. Meillä on hyvä suhde ja ei tässä mitään eroa harkita asian takia. Kerroin vain että se on todella työlästä.