Kolme viikkoa juomatta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä ihmisillä lähtee sellainen käsitys, että raitistumisen jälkeen elämä olisi pelkkää sateenkaaria, vaaleanpunaisia pilviä, jatkuvaa hyvää oloa ja euforiaa, maratonien juoksua ja kuuhun lentämistä? Kun lopettaa juomisen, elämäsi on just sitä mitä se oli ennen lopettamista, et vaan enää sumenna päätäsi alkoholilla. Ei se lopulta ole mitenkään ihmeellistä, ja aika usein on tylsää ja ankeaa. 

No tuo riippuu ihan ihmisestä. Toisilla voi olla ihan radikaali se ero. Siihen kun liittyy se oivallus, miten paljon ajatukset pyörivät naukkailussa ja kun aineen poistaa, kaikki asettuu uuten järjestykseen. IHAN kaikki. Kuten se, että voit olla kaikkialla selvinpäin, reissussa, viikonloppuna, ihmisten seassa (tuo vika on kyllä se vaikein jos muut varsinkin dokaa, mutta siinäpä se seurakin voi vaihtua).

Itse aion osallistua enemmän aktiviteetteihin, nyt kun niitä alkaa taas olla. Mullakin n viikko alla, sitä ennen pari vuotta viikoittaista lipittelyä. Voi miten helppo on seurustella vain sen litkun kanssa, mikäähän ei ole sen vaivattomampaa. Itse en ole polttaja, mutta eiköhän tuossa ole sama automaatio. Mulla on kyllä pidempiä tipattomia koettu ja aina on tuntunut huippuhyvältä se raitis elämä. Vaan jokin piru sai taas tarttumaan. Osin korona, osin ihmissuhdesyyt. Mutta nyt taas haluan olla ilman. Se latkiminenkin on vaan niin tylsää, turruttaa ja väsyttää. Jotain häpeää siihen myös liittyy.

Ihan mahdoton ajatus että olisi täysin samantekevää, juoko vai eikö. Mutta juoposta se on helposti samantekevää. Kuuluu just siihen mielenmaisemaan. Ahdistus voi kyllä hyvinkin vaivata lopettamisen jälkeen, mutta keskimäärin unenlaatu paranee kun raittiutta jatkaa.

Sanot että ajattelet juomista koko ajan, se on liittynyt kaikkeen ja olet ollut vain viikon selvinpäin.

Ja saarnaat muille "juopon mielenmaisemasta" ?

Mikä susta tekee paremman juopon?

Jokainen alkoholisti, tai jostain muusta riippuvainen on mielestään erilainen kun ne kaikki muut riippuvaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivojen välittäjäaineiden tasapaino palautuu hitaasti. Ensimmäiset viikot eivät tarjoa mitään tajuntaa räjäyttävää, mutta silloin tuleekin vähitellen opetella terveitä keinoja saada mielihyvää. Liikuntaa ja uusia muita harrastuksia.

Oman kokemuksen mukaan elämä muuttuu koko ajan hieman paremmaksi.

Varmaa on, että asiat eivät koskaan ole niin huonosti, ettei niitä saisi juomalla huonommiksi.

Edes kuukausien juomattomuus ei parantanut mielialaa yhtään. Humalassa sentään vähäksi aikaa unohtuu kaikki p aska.

Ehkä ongelmasi ei ole alkoholi vaan hoitamaton masennus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivojen välittäjäaineiden tasapaino palautuu hitaasti. Ensimmäiset viikot eivät tarjoa mitään tajuntaa räjäyttävää, mutta silloin tuleekin vähitellen opetella terveitä keinoja saada mielihyvää. Liikuntaa ja uusia muita harrastuksia.

Oman kokemuksen mukaan elämä muuttuu koko ajan hieman paremmaksi.

Varmaa on, että asiat eivät koskaan ole niin huonosti, ettei niitä saisi juomalla huonommiksi.

Edes kuukausien juomattomuus ei parantanut mielialaa yhtään. Humalassa sentään vähäksi aikaa unohtuu kaikki p aska.

Niin, sen jälkeen kun pystyy olemaan ilman alkoholia, alkaa se omien ongelmien käsittely ja ratkaiseminen. Kaikki se, mitä juomalla on lykätty. Jos edelleen lykkää sitä, ei ole kuin kuiva juoppo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivojen välittäjäaineiden tasapaino palautuu hitaasti. Ensimmäiset viikot eivät tarjoa mitään tajuntaa räjäyttävää, mutta silloin tuleekin vähitellen opetella terveitä keinoja saada mielihyvää. Liikuntaa ja uusia muita harrastuksia.

Oman kokemuksen mukaan elämä muuttuu koko ajan hieman paremmaksi.

Varmaa on, että asiat eivät koskaan ole niin huonosti, ettei niitä saisi juomalla huonommiksi.

Edes kuukausien juomattomuus ei parantanut mielialaa yhtään. Humalassa sentään vähäksi aikaa unohtuu kaikki p aska.

Niin, sen jälkeen kun pystyy olemaan ilman alkoholia, alkaa se omien ongelmien käsittely ja ratkaiseminen. Kaikki se, mitä juomalla on lykätty. Jos edelleen lykkää sitä, ei ole kuin kuiva juoppo.

🤔

Vierailija kirjoitti:

No fap, terveellinen ruoka,kalanmaksaöljy,  8 h tunnin yöunet, ei televisiota, treenaus nyt ensialkuun neuvoiksi.

Jos et pysty niin sun selkäranka on tehty puutarhaletkusta.

kolmen kuukauden juomatta olemisen jälkeen signaali yleensä vasta kirkastuu.

Ps. Elämänmuutos sattuu, kasvu sattuu.

Kuinka tämä sit käytännössä toteutetaan?

Yleensä nuo rytinällä aloitetut elämänmuutokset myös kusee yhtä nopeasti kuin ovat alkaneetkin.

Jos alkoholi on muodostunut ongelmaksi, niin eikö ole parempi ottaa päivä ja viikko kerrallaan?

Up

Vierailija kirjoitti:

Lähde lenkille. Toimii.

Ei toimi.

Toimii. Pyöräillen lenkkeilen. Reilu 3kk olen ollut ilman alkoholia. 20 vuotta olin juoppo töistä huolimatta. Nyt alkaa vasta pää pelaamaan. Ne aivokemiat toipuu hitaasti. Unenlaatu paranee, kun saa asioitaan kuntoon. Stressi vähenee. Mikään muutama viikko ei riitä mihinkään. Parasta on, että rahat ei ole loppu vaan kokoajan säästyy lisää, kun ei tee typeriä päätöksiä humalassa, darrassa tai väsyneenä.

Vierailija kirjoitti:

Toimii. Pyöräillen lenkkeilen. Reilu 3kk olen ollut ilman alkoholia. 20 vuotta olin juoppo töistä huolimatta. Nyt alkaa vasta pää pelaamaan. Ne aivokemiat toipuu hitaasti. Unenlaatu paranee, kun saa asioitaan kuntoon. Stressi vähenee. Mikään muutama viikko ei riitä mihinkään. Parasta on, että rahat ei ole loppu vaan kokoajan säästyy lisää, kun ei tee typeriä päätöksiä humalassa, darrassa tai väsyneenä.

Mulla tosiaan aiemmin noita kuukausien (1-6) tipattomia muutenkin ja urheilu kuuluu arkeen, arkena harvoin olen juonut, lomalla joskus eikä mitään putkia. Välillä kuukausien kausia, että olen juonut tosiaan vaan sen pari annosta pari kertaa kuussa.

Paljon oon saanut tehtyä. Ei vaan mikään tunnu miltään. Tasaisen harmaata tein mitä vaan.

No joo, olin kyllä masentunut jo teininä, vuosia ennenkuin tippaakaan olin juonut.

En nauti mistään, on vaan pärjäämistä ja jaksamista. Kierosti sitä kaipaa sitä krapulaakin, kun tiesi että se loppuu jossain vaiheessa ja sai vaan maata hyvällä omallatunnolla.

Väsynyt olen koko ajan.

Olen aika pettynyt.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivojen välittäjäaineiden tasapaino palautuu hitaasti. Ensimmäiset viikot eivät tarjoa mitään tajuntaa räjäyttävää, mutta silloin tuleekin vähitellen opetella terveitä keinoja saada mielihyvää. Liikuntaa ja uusia muita harrastuksia.

Oman kokemuksen mukaan elämä muuttuu koko ajan hieman paremmaksi.

Varmaa on, että asiat eivät koskaan ole niin huonosti, ettei niitä saisi juomalla huonommiksi.

Edes kuukausien juomattomuus ei parantanut mielialaa yhtään. Humalassa sentään vähäksi aikaa unohtuu kaikki p aska.

Ehkä ongelmasi ei ole alkoholi vaan hoitamaton masennus?

Voi siinä olla sitäkin mukana. Ahdistus on vaivannut neljä vuotta.

Tilaan kohta lastin viinaa.

Vai tilaanko?

Ap

Onko nyt viides viikko meneillään.

Ensimmäinen oikeasti positiivinen asia nyt. Mulle soiteltiin paikasta, josta kyselin töitä aiemmin ja halusivat tavata, olis töitä tiedossa 🤗

Normaalistihan olisin ollut viikonloppu aamuna niin darrassa etten pystyis edes vastaamaan puhelimeen, olis mennyt ohi kokonaan ja myöhemmin olis vtuttanut ja masentanut.

Vähän kyllä jo tekis mieli edes paria.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kaksi viikkoa ilman tippaakaan. Viikonloppu on vaikeampi, mutta ei mahdoton. Kaipaan myös nousuhumalan pirskahtelevaa tunnetta, että maailma on avoin ja kaikki on mahdollista. Valitettavasti parin tunnin ilon jälkeen astuu kuvaan tumpeys. Tässäkö tämä taas oli viikonlopun kohokohta. Pysyn poissa kotoa ja liikkeessä viikonlopun. Illalla ei enää tee mieli, jos on tarpeeksi väsähtänyt päivän puuhista. Pahin hetki on iltapäivä/ alkuilta.

Tuo hilpeä hiprakka ja sen vallassa illan vietto yksin on syy, miksi on mahdoton tyytyä vain pikkolopulloon tai tölkilliseen.

Toisaalta kun vierottautuu tavasta hoksaam, että ihan hyvin ilta menee ilmankin. Mullakin oli tapana käyttää yksinäisinä viikonloppuina. Olin tuossa jo lähdössä Tallinnaan lastin hakuun, mutta sitten jotenkin taas havahduin.

Ei raittiuden (siis vaikka vuosien mittaisen/loppuelämän) tarvitse lähteä kertalaakista. Ihan hyvä tavoite ensi alkuun kokeilla harventaa juomiskertoja. Toinen sitten se, että on edes muutaman kuukauden tipatta ja koettaa vilpittömästi nähdä syitä alkoholinkäyttötavoilleen. Jos ei sitä tavallaan vähän ikävää osastoa jaksa käydä läpi, ei raitistumisessa olekaan mitään mieltä. Monella kipu on hyvinkin syvemmällä ja sen päällä on vain tyhjä, tylsistynyt, näköalaton tai turhautunut yleisfiilis. Alkoholi vaan passivoi ja velttouttaa entisestään.

Toisaalta ei tarvitse alkaa juosta metriäkään raitistuessaan. Jotain uutta tai vanhaa kivaa voi silti ruokkia ja keksiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aivojen välittäjäaineiden tasapaino palautuu hitaasti. Ensimmäiset viikot eivät tarjoa mitään tajuntaa räjäyttävää, mutta silloin tuleekin vähitellen opetella terveitä keinoja saada mielihyvää. Liikuntaa ja uusia muita harrastuksia.

Oman kokemuksen mukaan elämä muuttuu koko ajan hieman paremmaksi.

Varmaa on, että asiat eivät koskaan ole niin huonosti, ettei niitä saisi juomalla huonommiksi.

Edes kuukausien juomattomuus ei parantanut mielialaa yhtään. Humalassa sentään vähäksi aikaa unohtuu kaikki p aska.

Ehkä ongelmasi ei ole alkoholi vaan hoitamaton masennus?

Voi siinä olla sitäkin mukana. Ahdistus on vaivannut neljä vuotta.

Hirmu yleistä tuo. Moni juo enempi vähempi ahdistus/masennusoireisiin, niin itsekin. Perusturvattomuuteen.

Siksi ei tarvitse ajatella, että pystyisi lopettamaan kertalaakista.

Oma raitistelu alkoi kymmenen vuotta sitten, olen ollut pitkiä jaksoja tipatta (n vuosi ilman kahdesti) ja käyttänyt muuten tyypillisesti n pullon viiniä viikonloppuisin. Yksinäisille alkoholi on houkutteleva ja helppo lohtu, ei sitä edes mieti. Paitsi siinä kohtaa kun tajuaa miten vaikea on jättää pullo välistä. Jotain nöyryyttävää ihan kaikissa riippuvuuksissa on.

Tunteiden sietoon alkon käyttö liittyy. Jotain ikävää sen avulla väistelee, jos on tuskallista irrottautua lähes automaatioksi muodostuneesta tavasta, jonka tavoite on selkeästi päihtyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi viikkoa ilman tippaakaan. Viikonloppu on vaikeampi, mutta ei mahdoton. Kaipaan myös nousuhumalan pirskahtelevaa tunnetta, että maailma on avoin ja kaikki on mahdollista. Valitettavasti parin tunnin ilon jälkeen astuu kuvaan tumpeys. Tässäkö tämä taas oli viikonlopun kohokohta. Pysyn poissa kotoa ja liikkeessä viikonlopun. Illalla ei enää tee mieli, jos on tarpeeksi väsähtänyt päivän puuhista. Pahin hetki on iltapäivä/ alkuilta.

Tuo hilpeä hiprakka ja sen vallassa illan vietto yksin on syy, miksi on mahdoton tyytyä vain pikkolopulloon tai tölkilliseen.

Toisaalta kun vierottautuu tavasta hoksaam, että ihan hyvin ilta menee ilmankin. Mullakin oli tapana käyttää yksinäisinä viikonloppuina. Olin tuossa jo lähdössä Tallinnaan lastin hakuun, mutta sitten jotenkin taas havahduin.

Ei raittiuden (siis vaikka vuosien mittaisen/loppuelämän) tarvitse lähteä kertalaakista. Ihan hyvä tavoite ensi alkuun kokeilla harventaa juomiskertoja. Toinen sitten se, että on edes muutaman kuukauden tipatta ja koettaa vilpittömästi nähdä syitä alkoholinkäyttötavoilleen. Jos ei sitä tavallaan vähän ikävää osastoa jaksa käydä läpi, ei raitistumisessa olekaan mitään mieltä. Monella kipu on hyvinkin syvemmällä ja sen päällä on vain tyhjä, tylsistynyt, näköalaton tai turhautunut yleisfiilis. Alkoholi vaan passivoi ja velttouttaa entisestään.

Toisaalta ei tarvitse alkaa juosta metriäkään raitistuessaan. Jotain uutta tai vanhaa kivaa voi silti ruokkia ja keksiä.

Kuulostaa tosi kivalta tuo "edes muutama kuukausi juomatta" kun on tottunut juomaan joka viikko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaksi viikkoa ilman tippaakaan. Viikonloppu on vaikeampi, mutta ei mahdoton. Kaipaan myös nousuhumalan pirskahtelevaa tunnetta, että maailma on avoin ja kaikki on mahdollista. Valitettavasti parin tunnin ilon jälkeen astuu kuvaan tumpeys. Tässäkö tämä taas oli viikonlopun kohokohta. Pysyn poissa kotoa ja liikkeessä viikonlopun. Illalla ei enää tee mieli, jos on tarpeeksi väsähtänyt päivän puuhista. Pahin hetki on iltapäivä/ alkuilta.

Tuo hilpeä hiprakka ja sen vallassa illan vietto yksin on syy, miksi on mahdoton tyytyä vain pikkolopulloon tai tölkilliseen.

Toisaalta kun vierottautuu tavasta hoksaam, että ihan hyvin ilta menee ilmankin. Mullakin oli tapana käyttää yksinäisinä viikonloppuina. Olin tuossa jo lähdössä Tallinnaan lastin hakuun, mutta sitten jotenkin taas havahduin.

Ei raittiuden (siis vaikka vuosien mittaisen/loppuelämän) tarvitse lähteä kertalaakista. Ihan hyvä tavoite ensi alkuun kokeilla harventaa juomiskertoja. Toinen sitten se, että on edes muutaman kuukauden tipatta ja koettaa vilpittömästi nähdä syitä alkoholinkäyttötavoilleen. Jos ei sitä tavallaan vähän ikävää osastoa jaksa käydä läpi, ei raitistumisessa olekaan mitään mieltä. Monella kipu on hyvinkin syvemmällä ja sen päällä on vain tyhjä, tylsistynyt, näköalaton tai turhautunut yleisfiilis. Alkoholi vaan passivoi ja velttouttaa entisestään.

Toisaalta ei tarvitse alkaa juosta metriäkään raitistuessaan. Jotain uutta tai vanhaa kivaa voi silti ruokkia ja keksiä.

Kuulostaa tosi kivalta tuo "edes muutama kuukausi juomatta" kun on tottunut juomaan joka viikko.

Kovalta, ei kivalta 😬

Up

5,5 päivää tipatta. Tiukkaa tekee kyllä. On niin älyttömän monta asiaa, joihin yhdistän viinin/lonkeron/huikan jotain.

Miten kauan kestää, että pääsee irti noista pakkofiiliksistä, että otan lasillisen?

Ei tarvitse kuin katsoa telkkarista jotain ruokaohjelmaa, jossa hyvän ruuan valmistuttua maistelelevat viileitä juomia

Tai kävelen kaupungilla ruokakassien kanssa kotiin ja terasseilla kylmät valkoviinilasit kimaltelevat auringossa.

Tai mennään rantasaunalle laittamaan sauna lämpiämään, ja hamuilen kylmää lonkeroa ja suu kuivuu kun huomaan että eipä ole tänään semmoista.

Kävelen suorastaan automaattina baarikaapille, jääkaapille ja otan jotain.

Käsittämätöntä.

Koska tästä pääsee irti??

Vierailija kirjoitti:

5,5 päivää tipatta. Tiukkaa tekee kyllä. On niin älyttömän monta asiaa, joihin yhdistän viinin/lonkeron/huikan jotain.

Miten kauan kestää, että pääsee irti noista pakkofiiliksistä, että otan lasillisen?

Ei tarvitse kuin katsoa telkkarista jotain ruokaohjelmaa, jossa hyvän ruuan valmistuttua maistelelevat viileitä juomia

Tai kävelen kaupungilla ruokakassien kanssa kotiin ja terasseilla kylmät valkoviinilasit kimaltelevat auringossa.

Tai mennään rantasaunalle laittamaan sauna lämpiämään, ja hamuilen kylmää lonkeroa ja suu kuivuu kun huomaan että eipä ole tänään semmoista.

Kävelen suorastaan automaattina baarikaapille, jääkaapille ja otan jotain.

Käsittämätöntä.

Koska tästä pääsee irti??

Lasket päiviä. Oletko siis juonut päivittäin?

Jos varsinaista fyysistä riippuvuutta ei ole kehittynyt, niin muutama viikko menee.

Mulla nyt puoltoista kuukautta juomatta. Välillä tekee mieli mutta se menee ohi.

Mä aina kysyn itseltäni "haluanko sitä oikeasti vai tekeekö vaan mieli?". Mieliteolla ja aidolla halulla on eroa. Ihan hyvä kysymys itselleen pohdittavaksi muissakin asioissa, kuten ihmissuhteissa.

Itsellä tuo ex palasi sekoittamaan asioita. Halusi takasin yhteen, mutta kertoi jo olleensa sängyssä ja yrittäneensä muitakin. Oon ihan palasina. Tekisi mieli alkaa juomaan, mutta en sitä kuitenkaan loppujen lopuksi halua. En alennu sille tasolle vaikka sattuu ja haluais helpotusta edes hetkeksi.

Ap

Mulla terveyssyyt sai lopettelemaan, nyt ilman lähes 7 kuukautta. Vaikka on kiva herätä krapulatta, niin silti on useinkin hetkiä jolloin kaipaan kylmää olutta ja sitä nousuhumalaa. Olen ajatellutkin, että varmasti otan jonain päivänä, mutta siihen ottamiseen on tullut kyllä hirveän iso kynnys!! En kertakaikkiaan halua lopettaa näiden alkottomien päivien keräilyä, kun tiedän sen vitutuksen määrän, mikä sen tuloksena on. Joten jatketaan toistaiseksi ilman alkoa. Ja join siis vuosia päivittäin..