Lapsen nukkumaanmeno mennyt ihan ranttaliksi

Siis ihan hirveetä luettavaa tää ketju!! Oon vasta 22 ja oon ajatellu että joskus hankin lapsia, mutta jos se on tollasta JOKA ILTA niin täytyy miettiä uudestaan. Ei kai se nyt voi olla niin että 1/8 aikuisen ajasta menee lapsen nukuttamiseen??

n klo 20.00, pesulla käyty ja puuro syöty ja sadun lukemista. 

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan hirveetä luettavaa tää ketju!! Oon vasta 22 ja oon ajatellu että joskus hankin lapsia, mutta jos se on tollasta JOKA ILTA niin täytyy miettiä uudestaan. Ei kai se nyt voi olla niin että 1/8 aikuisen ajasta menee lapsen nukuttamiseen??

Ei se välttämättä ole yhtään tuollaista. Tänne kirjoittaa ne, joilla homma EI mene putkeen ja jotka kaipaavat neuvoja. Riski noin pitkään nukutteluaikaan on varmaan samaa luokkaa kuin koliikkivauvaan.

Mulla on lapsi, joka on just toisesta päästä, hän nukahtaa useimpina iltoina parissa minuutissa ja "pitkinä" unettomina iltoina pyörii sängyssä max vartin. Koskaan ei yritä nousta sängystä pomppimaan. (Toki tiedän, että tää on suunnilleen unelmatilanne ja todennäköisyys tähänkään ei ole iso. :D)

Vierailija kirjoitti:

Siis ihan hirveetä luettavaa tää ketju!! Oon vasta 22 ja oon ajatellu että joskus hankin lapsia, mutta jos se on tollasta JOKA ILTA niin täytyy miettiä uudestaan. Ei kai se nyt voi olla niin että 1/8 aikuisen ajasta menee lapsen nukuttamiseen??

Lapsen kanssa voi olla tällaista kuin ketjussa on kuvailtu. Voi myös hyvin olla helpompaa tai huonolla tuurilla vieläkin työläämpää, jos lapsella esimerkiksi on kehitysvamma tai hän vammautuu vaikka synnytyksen tai tapaturman yhteydessä. Jokainen lapsi on erilainen, ja etukäteen on mahdotonta ennustaa, millainen tuuri elämän arpajaisissa omalle kohdalle sattuu. Jos ketjussa kuvatut asiat kauhistuttaa, kannattaa jättää lapsihaaveet vielä mietintämyssyyn hautumaan ainakin muutamaksi vuodeksi. Olet vasta 22, sinulla ei ole mikään kiire asian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lapsi herää tosi myöhään. ylös viimeistään 0630 niin alkaa illat sujua paremmin. meillä jos 6lta jaksaa nousta niin 21 ollaan unessa. jos annan nukkua 8aan niin hyppivät puoleen yöhön.

Tässä tehdään lapsille univelkaa, jotta varmasti illalla nukahtavat. Saattaa toimia, mutta kaikille neurotyypillisille ihmisille on löydettävissä myös sellainen rytmi, että nukahtavat ilman kikkailua ja vaikka saisivat nukkua niin pitkään kuin nukuttaa.

Jos käydään töissä ja päiväkodissa, niin herätykset voi olla kuudelta, joillain perheillä aikaisemminkin. Ei siinä mitään "univelkaa tehdä", vaan arjen rytmin määrää aikuisten työajat.

Ja jotta elämä olisi helpompaa, rytmi on hyvä pitää samana myös viikonloppuina. Ei tarvi koko ajan kääntää sisäistä kelloa. 

Täällä on kirjoiteltu, että uhkailu ja rangaistukset eivät auta nukahtamaan. Meillä kyllä auttaa. On vilkas lapsi, joka ei ikinä ikinä menisi nukkumaan vapaaehtoisesti. Olisi vielä puolilta öin hereillä, jos annettaisiin (on kokeiltu). Kaikki pehmeämmät keinot tietysti kokeiltu myös. Lapsi tahtoisi vaan härveltää. Hän kyllä ymmärtää jo 3 v, että jos ei yritä nukkua, niin kiva lelu lähtee jäähylle. Tässä on tarpeeksi motivaatiota, että hän pysyy makuulla sängyssä niin kauan, että on edes mahdollista nukahtaa, eikä pyöri kuin hyrrä ympäri taloa. Nykyään illat ovat helppoja. Lapsi sänkyyn ja hyvää yötä ja se on yleensä siinä. En jaksa taistella tuntikausia, vaikka rangaistukset ovat joidenkin mielestä väärä tyyli.

Odottelee muutaman vuoden, eikä sitä teiniä saa millään ylös aamulla, nukkuvat päivät ja kukkuvat yöt. Missä on määrätty, että se vanhemman työnantajan päivärytmi on ainoa oikea? Eläimissäkinneri lajit nukkuu eri aikoina ja eri tavoilla, miksei ihmisetkin? Ei nyt eletä 50-luvulla, jolloin kaikki on tehtaassa 8-16 tms., sunnuntaina lepopäivä, kaikki syö viideltä päivällisen ja kaupat on auki vain arkisin 9-18.

Nykyään voi tehdä mitä vaan milloin vain tai olla tekemättä. Lapsesi on jo aivan uutta sukupolvea, turha koittaa pakottaa historialliseksi olioksi. Yhteiskunta ja maailma ovat muuttuneet, ei nyt mennä jonkun kellonajan mukaan. Eikä tulevaisuudessa.

Käykää mittauttamasta lapselta ferritiini. Pitää olla vähintään +30 vaikka viitearvot on pienemmät. Raudanpuute aiheuttaa levottomuutta ja uniongelmia. Meillä oli nukkumaanlaitto ja myös yöt ihan hirveitä, mutta nyt säännöllisellä rautakuurilla menee illat ihan kohtuullisesti. Eivätkä yölläkään herätä kuin satunnaisesti. Vähensi myös hieman riehumista päivällä.

Mun ystävän lapsi kun aloitti kiukuttelun myöhään illalla sängyssä iltasatujen ym.jälkeen että esim."kuuma!!"

Niin kaveri talutti lapsen parvekkeelle yöasussa, oli pakkasta -20 tai ei.

Siellä sai miettiä että onko enää kuuma vai jo kylmäkö.

Ja kun sama lapsi iltahommien jälkeen aloitti sängystään huudon että "jaaanooo!"

Niin kaverini kävi kylmän rauhallisesti laskemassa vettä lasiin, meni lastenhuoneeseen ja kaatoi vesilasin lapsen päähän ja kysyi "janottaako vielä?"

Ei näiden jälkeen lapsi enää iltatoimien jälkeen kysellyt yhtään mitään.

No, tästä aikaa jo 30 vuotta, mutta silti ajattelen edelleenkin että itse en todellakaan näin toimisi ja olin silloin tosi järkyttynyt 😳.

Lue iltasatuja, laula tuutulauluja.

Meillä on laitettu valot pois. Ei se 3-4-vuotias kauaa halua olohuoneessa pimeässä istua. Jokainen lapsi käy jossain vaiheessa läpi vaiheen, jolloin yrittää päättää itse nukkumaanmenostaan.

Meillä se oli esikoisella n. 10 kk iässä, kun hän ei vaan suostunut alkamaan unille. Ohi sekin vaihe meni. Keskimmäinen lapsi pelkäsi pimeää noin 4-vuotiaana ja siksi tuli välillä yöllä viereen. Minä annoin tulla, koska harvemmin ne enää kouluiässä viereen tulee. Nuorin lapsi on ollut huono nukahtamaan, jos on jotain erikoista ollut päivän aikana. Esim. matkoilla nukkuu surkeasti. Hän ei vaan saa unta, ei tee sitä tahallaan. Pelkään jo ensi syksyn koulun alkua, miten sitten nukahtaa.

Meillä on joskus päiväkotipäivinä tuota härväämistä. Meidän 3v. lapsen kohdalla syy on selkeästi se, että on ihan ylikierroksilla päiväkodin takia eikä oikeasti vain osaa itse rauhoittua. Meillä tähän on auttanut:

1) KAIKKI ruudut ja ruutuaika pois. Kokonaan. Tämä on tärkein ja auttaa heti. Ei pädiä, ei telkkaria, ei mitään.

2) Hyvin rauhallinen ilta riittävän pitkästi. Eli lueskellaan, sylitellään yms. Kotityöt voi hoitaa joskus muulloin... Keskustellaan myös päivästä, sillä lapsella selvästi pyörii tosi vahvasti päiväkodin tapahtumat päässä. Näin hän saa niitä purettua mielestään.

3) Todella jämptit, mutta lempeät otteet. Sängystä ei karkailla, vesihörpyt, pissat yms. ennen sänkyyn menoa ja sitten ei enää. Tosin tässäkin tilanteen mukainen toiminta. Jos lapsi on kaikesta huolimatta ihan kierroksilla, en pakota häntä pyörimään lohduttomana sängyssä vaan otan hetkeksi viereen köllöttämään. Ei ole johtanut siihen, että lapsi alkaisi vaatia tuota ja pelata aikaa, vaan pyytää vain kun on ns. oikea tarve.

4) Valojen himmentäminen hyvissä ajoin.

Näillä keinoilla meillä on illat rauhoittuneet. Ja onneksi on mahdollista, että lapsi on vain 3pv/viikko, sillä päiväkoti selvästi kuormittaa ja on vähän liikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kirjoiteltu, että uhkailu ja rangaistukset eivät auta nukahtamaan. Meillä kyllä auttaa. On vilkas lapsi, joka ei ikinä ikinä menisi nukkumaan vapaaehtoisesti. Olisi vielä puolilta öin hereillä, jos annettaisiin (on kokeiltu). Kaikki pehmeämmät keinot tietysti kokeiltu myös. Lapsi tahtoisi vaan härveltää. Hän kyllä ymmärtää jo 3 v, että jos ei yritä nukkua, niin kiva lelu lähtee jäähylle. Tässä on tarpeeksi motivaatiota, että hän pysyy makuulla sängyssä niin kauan, että on edes mahdollista nukahtaa, eikä pyöri kuin hyrrä ympäri taloa. Nykyään illat ovat helppoja. Lapsi sänkyyn ja hyvää yötä ja se on yleensä siinä. En jaksa taistella tuntikausia, vaikka rangaistukset ovat joidenkin mielestä väärä tyyli.

Rangaistukset ovat pahasta, jos ei ole mitään kauheaa tapahtunut. Uhkailu ja rankaiseminen vaikuttavat sinun ja lapsesi vuorovaikutussuhteeseen. Se on ennemmin negatiivista kuin neutraalia. Myöhemmin lapsi muistelee, että oli pakko mennä nukkumaan, vaikkei nukuttanut tai äiti uhkasi ottaa lempilelun pois. Minä en lapselta uhkaisi ottaa mitään hänelle tärkeää, johon hänellä on muodostunut tunneside. Se voi tuoda menettämisen pelkoa.

Luin kuopuksen kohdalla viitisen vuotta sitten yhden unikirjan, muistaisikohan joku muu nimen? Lapsen lempeästi ohjauksesta uneen. Ja meidän hankalaan nukutettavaan se toimi. Ei oikeastaan mitään ihmeellistä, mutta siis mielessä ensin päätetään, mikä on se nukahtamisaika, ja sitä ennen iltapalan aika, meillä oli silloin iltapala klo 19.30 ja tavoiteaika nukahtamiselle noin 20.00. Ennen iltapalaa viimeinen tunti pyhitetään tylsälle olemiselle, hyvin rauhalliselle leikille. Valoja myös jo sammutetaan. Siinä voi lukea tms. Ei mitään riehumista. Sitten iltapala ja iltapesut. Lapsi sänkyyn, valot pois ja hiljaisuus. Vanhempi saa olla vieressä ja esim. silittää, mutta sängyssä ei enää jutella. Jotenkin näin se meni. Meillä auttoi tuo viimeisen tunnin rauhoittaminen, yllättävää kyllä. Ja samalla myös oma mieli rauhoittui. Jotenkin illat tuntui itsestäkin paljon levollisemmilta. Harmi, kun en muista kirjan nimeä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä on kirjoiteltu, että uhkailu ja rangaistukset eivät auta nukahtamaan. Meillä kyllä auttaa. On vilkas lapsi, joka ei ikinä ikinä menisi nukkumaan vapaaehtoisesti. Olisi vielä puolilta öin hereillä, jos annettaisiin (on kokeiltu). Kaikki pehmeämmät keinot tietysti kokeiltu myös. Lapsi tahtoisi vaan härveltää. Hän kyllä ymmärtää jo 3 v, että jos ei yritä nukkua, niin kiva lelu lähtee jäähylle. Tässä on tarpeeksi motivaatiota, että hän pysyy makuulla sängyssä niin kauan, että on edes mahdollista nukahtaa, eikä pyöri kuin hyrrä ympäri taloa. Nykyään illat ovat helppoja. Lapsi sänkyyn ja hyvää yötä ja se on yleensä siinä. En jaksa taistella tuntikausia, vaikka rangaistukset ovat joidenkin mielestä väärä tyyli.

Rangaistukset ovat pahasta, jos ei ole mitään kauheaa tapahtunut. Uhkailu ja rankaiseminen vaikuttavat sinun ja lapsesi vuorovaikutussuhteeseen. Se on ennemmin negatiivista kuin neutraalia. Myöhemmin lapsi muistelee, että oli pakko mennä nukkumaan, vaikkei nukuttanut tai äiti uhkasi ottaa lempilelun pois. Minä en lapselta uhkaisi ottaa mitään hänelle tärkeää, johon hänellä on muodostunut tunneside. Se voi tuoda menettämisen pelkoa.

Mun äiti olo just tuollainen, että uhkaili ottavansa pois barbit tai nallet. Päätin jo lapsena, etten mihinkään kiinny niin että sen menetys sattuu lujaa. Olen ihmissuhteissa kuitenkin opetellut vähän jo kiintymään.

Saako lapsi tarpeeksi liikuntaa. Ei pelaamisia sun muita härveleitä. Rauhallista menoa hyvissä ajlin ennen nukkumaanmenoa. Pesu ja iltapala ja satu tietenkin.

Meillä tenavat on käsketty maata. Mitään iltasatuja tai silityksiä ei ole enää illalla tehty. Päivät on vietetty päiväkodissa ja illat perheenä yhdessä. Ite aikuiset mentiin maata ja jos ralli alkoi vessaan ja vesilasille, karjaisu riitti että takaasi sänkyyn. Jos ei nukuttanut niin sitte valvoivat, kyllä seuraavana yönä jo nukutti. Kaikki kolme lasta on saaneet tulla aina viereen ja väliin jos on alkoi pelottaa. Ostimme sen takia 180 leveän sängynkin. Päätimme lasten ollessa pieniä että tulevat viereen niin kauan kun tarvitsevat ettei se kauan kestä. Näin se on ollut. Lapset ovat nyt teini-ikäisiä ja osaavat mennä nukkumaan ajoissa vaikka aikaa vietetään kavereiden kanssa verkossa pelaten. Jos meinaa venyä niin edelleen riittää komento, nyt maata. Jos puhe ei mee ihan perille, napsauttaa päävirtakytkimestä virrat pois.

Säännöllinen päivärytmi ja ruokailut, riittävä liikunta ja muu toiminta päivällä ja joka ilta samanlaiset iltarutiinit auttavat helpottamaan nukahtamista. Siitäkin voi sopia, että illalla himmennetään valoja jo vähän ennen nukkumaanmenoa, ja silloin voi käydä vielä juomassa tai pissalla. Yöllisillä asioilla hiippaillaan sitten pimeässä, on epäinhimillistä kieltää vessassa käyntiä tai juomista koskaan. Illalla ei enää lueta pitkiä tarinoita, vaan lukemisten aika on päivällä. Iltasatu on lyhyt tarina tai laulu, mielellään joku tuttu, joka ei virkistä mieltä liikaa. Kesken uuden jännän tarinan ei malta nukahtaa! Suosi mahdollisimman yksinkertaisia, seljeitä rutiineita iltatoimissa, ei liian monimutkaisia pokkurointeja! Lapsi osaa kyllä vedättää niin halutessaan, että esim. Unilelub valinta kestää ja kestää, ja sen jälkeen on kolmesti vessahätä ja neljästi janottaa. Sano jämäkästi stoppi pompottelulle.

Tiedättekö kun tätä ketjua lukee niin ymmärtää miksi (meillä) iltavirkuilla, vähän rennommin ottavilla ihmisillä on Suomessa niin ahtaat oltavat. On varmasti lapsia jotka luonnostaan tai erityisyyden takia tarvitsevat jämptit rutiinit, mutta tämä tuntuu oikeasti mahdottomalta! Omani on jo teini ja olen kiitollinen siitä että sain jo sairaalasta (Kätilöopisto) neuvot lapsentahtisuuteen. Vauva nukkuu kun nukuttaa, syö kun on nälkä ja äiti pitää sylissä ja vaihtaa välillä vaippaa ja kylvettää. Siitä sitten muotoutuu pikkuhiljaa se lapsen oma tapa tehdä asiat jota vanhempi tukee. Voimia kaikille vanhemmille!

Vierailija kirjoitti:

Mun äiti olo just tuollainen, että uhkaili ottavansa pois barbit tai nallet. Päätin jo lapsena, etten mihinkään kiinny niin että sen menetys sattuu lujaa. Olen ihmissuhteissa kuitenkin opetellut vähän jo kiintymään.

Ei barbiet ja nallet ole kiintymyssuhteita, ne ovat vain tavaraa. Ei tavaraan kannatakaan kiintyä.

Sinulla on mennyt jokin pieleen kiintymyssuhteessa sinun ja äitisi välillä. Siksi et luota ihmisiin.