Lue keskustelun säännöt.
Muistatteko kun oli hienoa että oli tietosanakirjasarja kirjahyllyssä
10.05.2022 |
Ja jos oli 12 kirjan sarja vielä se oli hienoa. Meillä oli eikä niitä kukaan juurikaan lukenut/katsonut.
Kommentit (91)
Joo. Siitä on aikaa jotain 40 vuotta. Spectrum löytyi ainakin meidän ruskeasta viiluhirviöstä. Sitten tuli internet ja teki tietosanakirjoista ongelmajätettä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Faijalle oli hyvin tärkeää, että kirjahyllystä löytyy vähintään 1 tietosanakirjasarja. 70-luvulla se hankki ensimmäisen.
Kelataan hieman ajassa eteenpäin. 2020 luvulla, kun siivottiin faijan kuolinpesää, niitä kirjahyllyjä oli 3 ja erilaisia tietosanakirjasarjoja oli 5. Lisäksi vielä valtava määrä erilaisia kirjasarjoja. Niitä ei kukaan halunnut, eikä niitä saanut annettua edes hyväntekeväisyyteen. Mahdoton siivousurakka.
Mielenkiintoista, kuinka aika muuttaa ihmisten ajatusmaailmaa ja asioiden tärkeysjärjestystä.
Nykyään tietosanakirjat joutuu roskiin, eivät kelpaa edes kierrätyskeskuksiin. Sääli, olivat esineinä kauniita. Tieto nyt jo vanhentunutta.
Mutta näkyy vanhoja tietosanakirjasarjoja netissä olevan kaupan 20-50 euron hintaan. Sitä en tiedä, ostaako joku, mutta arvaan, että aina joku,
-Hentunen-
Muistan. Minä luin niitä huvikseni ja käytin koulutehtäviin. Spectrum on vieläkin lapsuuden kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Joo. Siitä on aikaa jotain 40 vuotta. Spectrum löytyi ainakin meidän ruskeasta viiluhirviöstä. Sitten tuli internet ja teki tietosanakirjoista ongelmajätettä.
Mitä kauemmin aikaa, sitä arvokkaampi. Jonain päivänä harvat jäljelle jääneet kirjat ovat arvossaan juuri siksi, että suurin osa on hävitetty ongelmajätteenä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Siitä on aikaa jotain 40 vuotta. Spectrum löytyi ainakin meidän ruskeasta viiluhirviöstä. Sitten tuli internet ja teki tietosanakirjoista ongelmajätettä.
Mitä kauemmin aikaa, sitä arvokkaampi. Jonain päivänä harvat jäljelle jääneet kirjat ovat arvossaan juuri siksi, että suurin osa on hävitetty ongelmajätteenä.
Sano Hentunen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se oli aikaa ennen internettiä ja googlea. Ovelta ovelle kaupattiin. Fokuksen sarja maksoi vähän päälle 4000mk. Pitihän se ostaa, kun naapureillakin oli. Sieltä ei kyllä monta sanaa etsitty, kun tuli google.
1950 1960 luvun taitteessa alkoi ilmestyä uusi tietosanakirja viininpunaisella kannella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään on paljon helpompaa kun ei tarvitse useita kirjoja eikö tarvitse tyytyä yhteen mielipiteeseen kun internetin kautta on kaikki tieto saatavilla ja pystyy muodostamaan oman mielipiteen
Vierailija kirjoitti:
Nykyään on paljon helpompaa kun ei tarvitse useita kirjoja eikö tarvitse tyytyä yhteen mielipiteeseen kun internetin kautta on kaikki tieto saatavilla ja pystyy muodostamaan oman mielipiteen
Tämä ei tietenkään koske Venäjää, koska siellä on tarjolla vain yksi mielipide. Jos jollakin mielipide poikkeaa Kremlin linjasta, kyseinen henkilö luokitellaan ulkomaiseksi agentiksi, ja seurauksena 10-20 vuotta Siperiaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus 15 vuotta sitten mulla oli Gummeruksen Tietojätti tietosanakirja. Tein usein silleen, että avasin tietosanakirjan jostain satunnaisesta kohdasta, ja luin.
Kerran katsoin, että onko jostain aiheesta artikkelia Wikipediassa. Ei ollut. Kopioin tekstin suoraan tuosta tietosanakirjasta, ja julkaisin sen Wikipediassa. Merkitsin lähteeksi kyseisen kirjan.
En yhtään muista, että minkä tekstin kopioin. Olisi mielenkiintoista nähdä, onko artikkelia miten paljon muokattu.
Sain jokunen vuosi sitten vanhemmiltani ennakkoperintönä kaksi tietosanakirjasarjaa - 10-osaisen Factan v:lta 1970 ja WSOY:n 8-osaisen, nahkaselkäisen Suuri tietokirja -sarjan v:lta 1959. (+Olin juuri hiukan aiemmin löytänyt kirppiksen ilmaispöydästä Factaan 11.:n lisäosan aikomuksena antaa se vanhemmilleni, kun he sitten alkoivatkin hävittää = antaa minulle kirjoja, joten lisäosakin sai jäädä itselleni.)
Kyllä minäkin olin nuorena ollut huomaavinani, että isäni arvosti tietosanakirjasarjaa kotona ja kyllä usein jotakin tietoa kirjoista katsoikin. Itse silti taisin olla tietosanakirjojen suurin kuluttaja ja kyllä vieläkin joskus niistä jotakin etsin - netistä ei kuitenkaan aina löydy mitään monista menneistä asioista. Ja eikähän kaikki tieto vanhoissa kirjoissakaan vanhaa ole. On olemassa myös pysyvää tietoa: Jos esim. joku historiallinen henkilö jo tietosanakirjaston ilmestymisen aikoihin oli kuollut, niin eipä hän voinut jälkeenpäin tehdä enää mitään lisää, mikä pitäisi saada uutena tietona kirjaan/nettiin.
Vanhoissa tietosanakirjoissa on myös monia upeita kuvia ja ne ovat siksikin hauskoja katsella. Ja totta on, että kodin muuhun sisustukseen istuessaan ne ovat esineinä kauniita. Esim. Factan ruskealla murrettu hillityn punainen selkämys sopi meille hyvin. (Factoissa oli uutena kiiltävän vaaleankeltainen suojapaperi, jossa oli myös mustaa ja nimi Facta taisi etukannessa lukea punaisella) Ja olenpa käyttänyt kirjasarjaa ihan vain korokkeena muille esineille. - Sisustuselementti siis!
- Hentunen -