Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Oletko saanut manifestoimalla jotain
Kommentit (20)
Eikö tämä mystinen "saan sen jos oikein oikein kovasti toivon" ajattelu jää normaalisti kehittyvillä lapsilla viimeistään sinne 6-7 vuoden tienoille?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Manifestoin pukille pääsyä nuorena ja kun pääsin, tuloksena oli satiaiset.
Manifestoin tietämättäni itselleni satiaiset.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tämä mystinen "saan sen jos oikein oikein kovasti toivon" ajattelu jää normaalisti kehittyvillä lapsilla viimeistään sinne 6-7 vuoden tienoille?
Ehkä ei kannattaisi kirjoittaa aihealueesta, josta ei mitään tiedä :)
Manifestoiminen ei ole mitään mystiikkaa. Vaan oman alitajuntansa muokkaamista. Sitähän tehdään myös aivopesemällä ja propagandalla, miksei sitten itse tietoisesti ja positiiviseen suuntaan. Tälläkin palstalla tämä yksi tyyppi käyttää toistoa ja yrittää sillä tuottaa huonoa oloa naisille. Silkkaa aivopesua, negatiivista manifestoimista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Manifestoiminen ei ole mitään mystiikkaa. Vaan oman alitajuntansa muokkaamista. Sitähän tehdään myös aivopesemällä ja propagandalla, miksei sitten itse tietoisesti ja positiiviseen suuntaan. Tälläkin palstalla tämä yksi tyyppi käyttää toistoa ja yrittää sillä tuottaa huonoa oloa naisille. Silkkaa aivopesua, negatiivista manifestoimista.
Suomalaisille naisille, koska on naapurimyönteinen trolli.
Yhden miehen.
Tosin lähinnä halusin tavata hänet. Hän tahtoikin romanssin. Win-win.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Unelma-asunnon ja unelmatyöpaikan, molemmat parikin kertaa. Unelmakropan manifestointi ei ole onnistunut.
Unelmieni puolison, lapsen (raskaaksi tulemisen ei pitänyt olla mahdollista), kodin juuri siellä missä haluan asua vaikkei senkään pitäisi mitenkään olla taloudellisesti mahdollista. Plus pienempiä juttuja (tavaroita, matkoja yms)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käytännössä en.
En ole oikein osannut koskaan edes toivoa sillä tavalla, olen ollut liian skeptinen uskoakseni sellaiseen vaikka tiedän että ihmeitäkin tapahtuu ja olen nähnyt ihmisiä siunattavan erilaisin tavoin.
Olen kyllä toivonut onnistuvani asioissa, saavuttavani asioita ja pärjääväni mutta olen tehnyt paljon työtä asioiden eteen.
Moni asia on ollut työn ja tuskan sekä mokien ja kokeiluidenkin takana vasta mutta tämä tyyli on sopinut minulle.
Toivoin kyllä jo lapsena saavani henkimaailmasta merkkejä ja päätin olla utelias sekä avoin.
Myöhemmin aikuisiällä aloin toivomaan merkkejä isältäni henkimaailmasta ja tähän aikaan tulivat enkelitkin eteeni kun tutkin pitkästä aikaa lisää henkimaailman asioita.
Tein tutkimus- ja kehitystyötäni tarkkaavaisesti ja huomasin saavani lisää tukea henkimaailmasta.
Opin kanavoimaan tietoa automaattikirjoituksella ja sain myös tiedon siitä että tulevaisuudessa saisin kuulla isäni ja enkelini puhuvan minulle. Olin skeptinen mutta tutkiskelin asioita lisää.
Myöhemmin täysin yllättäen sainkin tämän kuuloyhteyden vaikka en ihan täysin jaksanutkaan enää edes uskoa koko lupaukseen sillä aikaakin oli jo vierähtänyt hyvin paljon. Aloin jo luovuttamaan koko asian suhteen. Kyllä se sitten tapahtui ja täyttikin enemmän kuin kaikki odotukseni yhteensä.
Tavallaan ei ihan suoraan aiheeseen mutta osittain nyt kuitenkin.
Kannattaa unelmoida ja haaveilla mutta joskus kannattaa ehdottomasti nähdä hieman vaivaakin eikä luottaa vain siihen että asiat saavuttavat meidät.
"Tärkeintä on matka, ei päämäärä."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole. En työpaikkaa enkä puolisoa vaikka olen kuinka mielikuvaharjoitellut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eikö tämä mystinen "saan sen jos oikein oikein kovasti toivon" ajattelu jää normaalisti kehittyvillä lapsilla viimeistään sinne 6-7 vuoden tienoille?
Tuollainen kuva manifestoinnista minullakin oli, kunnes luin yhden manifestointia käsittelevän kirjan, jossa tuolla tavalla ymmärrettyä "vetovoiman lain" ajatusta kritisoitiin.
Vierailija kirjoitti:
Eikö tämä mystinen "saan sen jos oikein oikein kovasti toivon" ajattelu jää normaalisti kehittyvillä lapsilla viimeistään sinne 6-7 vuoden tienoille?
Oliko sinulla lapsena tuollainen vaihe ajattelussa? Koitko silloin lapsena, että kova toivominen olisi auttanut? Esimerkiksi, että aikuiset lopettaisi riitelyn ja perhe nukkuisi rauhassa.
Omakotitalon. Lähtötilanteeni ei ollut ollenkaan helppo, koska olin rutiköyhä ja luottotiedoton. Eihän se hetkessä tapahtunut, mutta mä uskoin 100% että se on mahdollista. Paljon vaati työtä, kun palkkanikaan ei ole iso. Sain rahaa yllättävistä lähteistä useaan kertaan ja näin kerrytin omarahoitusta. Talokaupat tein viime keväänä ja vieläkin pitää joskus nipistää itseään uskoakseen että tämä on totta.
Alue: Aihe vapaa
Esim. akateemisen koulutuksen. Ei se toki taivaasta se tutkinto pudonnut kunhan vain manifestoin, mutta manifestointi lisäsi itsevarmuuttani hakea edes ja valmistautua pääsykokeisiin ilman ajatusta "en minä kuitenkään pääse, enkä varmaan pärjäisi jos pääsisinkin" joka oli ennen vaivannut. Samoin opiskeluaikana käytin koko ajan manifestointia selvitäkseni, kun lähtökohdat oli vaikeat eli lyhyen matematiikan pohjalta lukemassa erittäin matemaattista oppiainetta.