Lue keskustelun säännöt.
Mies spektrillä, voimat loppu
10.05.2022 |
Ihan alkuun teen selväksi että tiedän, ettei toista ihmistä voi muuttaa. Mutta olen ihan puhki tähän meidän elämään ja tarvitsisin vertaistukea.
Tiesin alusta asti, että miehelläni on tiettyjä haasteita. On ollut aina sellainen vähän poissaoleva, joka unohtelee asioita ja viihtyy omissa oloissaan. Ja meillä on ollut aina kommunikaatio-ongelmia sekä erirytmisyyttä. Miehen on vaikea sekä pitää omaehtoisesti rutiineista kiinni, että sopeutua muutoksiin. Hän on introvertti eikä kovinkaan proaktiivinen.
Työelämän vaatimukset ja vanhemmuuden (ja parisuhteen) tuomat velvollisuudet ovat alkaneet näkyä niin, että hän ei selvästi voi hyvin. Miehelle kasaantuu erityisesti loppusyksystä ja loppukeväästä voimakasta kuormitusta, ja dominoefektinä hommat ns. kusahtaa. Sitten iskee eskapismi, joka ilmenee yleensä pienenä peliriippuvuutena, bissettelynä tai ahmimisena, jotka sitten taas ruokkivat masennusta. Joulu- ja kesäloma katkaisevat onneksi nämä putket, mutta sitten homma taas toistuu parin kk päästä. Rentoutunut tai iloinen hän on harvoin muulloin kun leikkiessään lasten kanssa.
Olen ollut koko suhteemme ajan sitä mieltä että miehen haasteet johtuvat siitä, että hänellä on neuropsykiatrisia erityispiirteitä - sekä ADD-tyyppistä että autismin kirjoon kuuluvaa käytöstä. Miehellä on minun mielestäni lisäksi traumatausta, joka on ollut oma tekijänsä hänen persoonansa kehittymisessä. Itse hän sanoo ettei juuri muista lapsuudestaan mitään. Hän tarvitsisi ammattilaisen, joka opettaisi itsetuntemusta ja opastaisi erilaisiin arjen tekniikoihin. Diagnoosi, ehkä lääkityskin, voisi olla hyödyksi ja psykoterapia kohdillaan, sillä hänen on todella vaikea ilmaista tunteitaan muuten kuin vihaisena.
Ongelmana on kuitenkin se, että mies ei vain pysty hankkimaan itselleen apua. Kaikki minun aloitteestani lähteneet keinot ovat lopulta kuivuneet kokoon: parisuhdeterapian pääteeksi terapeutti sanoi miehen tarvitsevan oman psykologin, ei lähtenyt siihen; työterveydenhuollossa kävi vain pari kertaa juttelemassa yleislääkärille, kieltäytyi ensikäynnin jälkeen perheelle tarkoitetusta toiminnallisuutta kehittävästä tuesta jne jne jne. Minusta hän pelkää itsensä ja psykohistoriansa kohtaamista.
Koko perhe kärsii miehen ongelmista. Minä teen kaiken metatyön, hoidan sosiaaliset suhteet ja miehen mokailujen jälkipyykit, ja vastaan lasten tunnekasvatuksesta. Pahimmillaan riitelemme joka päivä. Välillä minusta tuntuu, että elämä on jatkuvaa selviytymistä miehen kanssa. Pelkästään viimeisen viikon sisään on mahtunut sekä pienempää harmia (unohti lasten äitienpäivälahjat päiväkotiin, söi lapsen lahjaksi saaman suklaan, jäi perjantaina ylitöihin ilmoittamatta, vaikka oltiin sovittu yhteistä menoa) että isompia haasteita (ei muistanut että oli avannut ja kadottanut ison laskun, jonka löysin sohvan takaa - eräpäivä on ensi viikolla, jätti kertomatta että oli lupautunut kesälomalla viikoksi rakennushommiin veljelleen).
Minä rakastan häntä yhä paljon. Se hyvä, mitä miehessä on, on todella hyvää. Mutta ei tämä nyt hyvältä näytä, välillä epäilen että ainoa tapa saada hänet tekemään itsensä eteen jotain, on erota. Olen yrittänyt miehelle puhua, että ehkä hän on onneton minun kanssani, ja siksi hän luuppaa samaa, itseinhoa ruokkivaa epäonnistumisten ja pettymysten ketjua. Jos häneltä puuttuu itseluottamus ja rohkeus ottaa ero. Mutta mies sanoo että syy ei ole minussa, vaan hänessä ja minä tuon hänen elämäänsä eniten iloa. Pelkään, että ero saisi hänet masentumaan vakavasti tai uppoamaan syvälle riippuvuuksiin.
Mitä tässä tilaanteessa voi oikein tehdä?
Kommentit (82)
Ihanaa saada vertaistukea, ja jos yhtään helpottaa, mieti, jos kuvioissa olisi miehen ex lapsen takia ja tämä ex jatkuvasti manipuloisi miestäsi ja saisi hänet aina täysin lapsellisilla valheilla ajattelemaan, että musta onkin valkoinen, kuten että mies saattaisi yhtäkkiä olla allapäin siitä, ettei ole nähnyt lastaan todella pitkään aikaan, kun ex niin sanoisi, vaikka todellisuudessa edellisestä näkemisestä olisi se normaali 6 päivää mikä sopimuksen mukaan aina on ollut..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä on aika monella puurot ja vellit sekaisin. Ap mies lupautunut kesällä auttamaan- news flash monet nepsyt on kilttejä ja auttavaisia (eivät mieti mitä se tarkoittaa käytännössä). Ollut töissä myöhään vaikka menoja- news flash monet nepsyt eivät ymmärrä tiettyjä aikakäsitteitä eli velvollisuus menee kaiken edelle (tässä kohtaa työ piti saada valmiiksi). Voisin jatkaa listaa.
Nämä asiat ei tarkoita, että hän olisi itsekäs mulkku vaan hän elää toisenlaisessa todellisuudessa kuin moni muu. Hän kokee asiat eri tavoin. Ap joko hyväksyy nämä erilaisuudet ja opettaa häntä matkan varrella tai ottaa eron. Minusta tuntuu pahalta, että miestä nyt selkeästi haukutaan koska ei osu normeihin.
Tuo nepsyläisyys on ap:n oma diagnoosi. Itse diagnosoin 90-luvulla eksäni lapsuuden seksuaalisen hyväksikäytön traumatisoimaksi (se oli täysin ilmeistä, ettei ollut päässyt yli). Surin, ettei tajua mennä hoitoon ja tuhlasin elämääni ja menetin terveyttäni hänen kanssaan.
Nykytiedolla tiedän, että hän on narsisti.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika monella puurot ja vellit sekaisin. Ap mies lupautunut kesällä auttamaan- news flash monet nepsyt on kilttejä ja auttavaisia (eivät mieti mitä se tarkoittaa käytännössä). Ollut töissä myöhään vaikka menoja- news flash monet nepsyt eivät ymmärrä tiettyjä aikakäsitteitä eli velvollisuus menee kaiken edelle (tässä kohtaa työ piti saada valmiiksi). Voisin jatkaa listaa.
Nämä asiat ei tarkoita, että hän olisi itsekäs mulkku vaan hän elää toisenlaisessa todellisuudessa kuin moni muu. Hän kokee asiat eri tavoin. Ap joko hyväksyy nämä erilaisuudet ja opettaa häntä matkan varrella tai ottaa eron. Minusta tuntuu pahalta, että miestä nyt selkeästi haukutaan koska ei osu normeihin.
Varmasti nepsyjen puolisot nuo asiat ymmärtävät, mutta silti se on erittäin raskasta selittää jokainen perusasia juurtajaksain ja usein vielä uudestaan ja uudestaan. Ja luonnollisesti käytös on samanlaista kun itsekkään mulkun. Eli niin kauan kun nepsy ei hae apua/myönnä ongelmiaan, läheinen kuormittuu todella paljon tuollaisesta käytöksestä (ja kuormittuu sen jälkeenkin, mutta silloin sille on edes selitys).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika monella puurot ja vellit sekaisin. Ap mies lupautunut kesällä auttamaan- news flash monet nepsyt on kilttejä ja auttavaisia (eivät mieti mitä se tarkoittaa käytännössä). Ollut töissä myöhään vaikka menoja- news flash monet nepsyt eivät ymmärrä tiettyjä aikakäsitteitä eli velvollisuus menee kaiken edelle (tässä kohtaa työ piti saada valmiiksi). Voisin jatkaa listaa.
Nämä asiat ei tarkoita, että hän olisi itsekäs mulkku vaan hän elää toisenlaisessa todellisuudessa kuin moni muu. Hän kokee asiat eri tavoin. Ap joko hyväksyy nämä erilaisuudet ja opettaa häntä matkan varrella tai ottaa eron. Minusta tuntuu pahalta, että miestä nyt selkeästi haukutaan koska ei osu normeihin.
Varmasti nepsyjen puolisot nuo asiat ymmärtävät, mutta silti se on erittäin raskasta selittää jokainen perusasia juurtajaksain ja usein vielä uudestaan ja uudestaan. Ja luonnollisesti käytös on samanlaista kun itsekkään mulkun. Eli niin kauan kun nepsy ei hae apua/myönnä ongelmiaan, läheinen kuormittuu todella paljon tuollaisesta käytöksestä (ja kuormittuu sen jälkeenkin, mutta silloin sille on edes selitys).
Ymmärtää jos ymmärtää. Pitää ymmärtää myös se, että heitä voi opastaa jollain lailla jolloin käytös hieman muuttuu, mutta ei heistä saa koskaan normaalisti käyttäytyvää. Sitä yritän selittää. Ei siinä auta terapiat tms kuin sen vähän. Eri asia on jos ei ole nepsy vaan traumatisoitunut/muita ongelmia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika monella puurot ja vellit sekaisin. Ap mies lupautunut kesällä auttamaan- news flash monet nepsyt on kilttejä ja auttavaisia (eivät mieti mitä se tarkoittaa käytännössä). Ollut töissä myöhään vaikka menoja- news flash monet nepsyt eivät ymmärrä tiettyjä aikakäsitteitä eli velvollisuus menee kaiken edelle (tässä kohtaa työ piti saada valmiiksi). Voisin jatkaa listaa.
Nämä asiat ei tarkoita, että hän olisi itsekäs mulkku vaan hän elää toisenlaisessa todellisuudessa kuin moni muu. Hän kokee asiat eri tavoin. Ap joko hyväksyy nämä erilaisuudet ja opettaa häntä matkan varrella tai ottaa eron. Minusta tuntuu pahalta, että miestä nyt selkeästi haukutaan koska ei osu normeihin.
Varmasti nepsyjen puolisot nuo asiat ymmärtävät, mutta silti se on erittäin raskasta selittää jokainen perusasia juurtajaksain ja usein vielä uudestaan ja uudestaan. Ja luonnollisesti käytös on samanlaista kun itsekkään mulkun. Eli niin kauan kun nepsy ei hae apua/myönnä ongelmiaan, läheinen kuormittuu todella paljon tuollaisesta käytöksestä (ja kuormittuu sen jälkeenkin, mutta silloin sille on edes selitys).
Ymmärtää jos ymmärtää. Pitää ymmärtää myös se, että heitä voi opastaa jollain lailla jolloin käytös hieman muuttuu, mutta ei heistä saa koskaan normaalisti käyttäytyvää. Sitä yritän selittää. Ei siinä auta terapiat tms kuin sen vähän. Eri asia on jos ei ole nepsy vaan traumatisoitunut/muita ongelmia.
No joo, traumatisoituneesta tulee helposti narsisti tai muu persoonallisuushäiriö ja kun se menee persoonaan asti, hoidettavuus normaaliksi on heikko. Jos pelkkä hoidettava trauma, ihminen yleensä hakeutuu itse vapaaehtoisesti hoitoon.
Miehen kannattaa ehdottomasti käydä lääkärissä. Taustalla saattaa olla esim. keskivaikeaa masennusta jota ei aina oikein edes itsekkään tiedosta. Tulee vain tuollaisia kuvaamiasi lapsuksia ym. tilanteita ja tuntuu ettei mikään onnistu kuten pitäisi. Kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta saattaa olla apua ilman että joutuu ottamaan lääkkeitä.
Lääkärillä kannattaa käydä siitäkin syytä että tulee varmistetuksi ettei ole fyysisiä sairauksia.
Ainakin verensokeri, insuliinitaso, B ja D vitamiinitasot, raudat, testot, tulehdusarvot jne. kannattaa selvittää. Hyvin luultavasti edessä on ainakin elämäntaparemontti liikunnan lisäämisen ja ruokavalion muutoksen muodossa.
Yhtäkaikki, asiansa osaava lääkäri kyllä ymmärtää "yskän" ja passittaa oikeisiin hoitoihin.
Eroamalla vain pahennat perheesi kokonaistilannetta, lääketieteelliset kivet kannattaa kääntää koska oikeilla peliliikkeillä tilanne voi alkaa muuttumaan jo muutamassa viikossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika monella puurot ja vellit sekaisin. Ap mies lupautunut kesällä auttamaan- news flash monet nepsyt on kilttejä ja auttavaisia (eivät mieti mitä se tarkoittaa käytännössä). Ollut töissä myöhään vaikka menoja- news flash monet nepsyt eivät ymmärrä tiettyjä aikakäsitteitä eli velvollisuus menee kaiken edelle (tässä kohtaa työ piti saada valmiiksi). Voisin jatkaa listaa.
Nämä asiat ei tarkoita, että hän olisi itsekäs mulkku vaan hän elää toisenlaisessa todellisuudessa kuin moni muu. Hän kokee asiat eri tavoin. Ap joko hyväksyy nämä erilaisuudet ja opettaa häntä matkan varrella tai ottaa eron. Minusta tuntuu pahalta, että miestä nyt selkeästi haukutaan koska ei osu normeihin.
Varmasti nepsyjen puolisot nuo asiat ymmärtävät, mutta silti se on erittäin raskasta selittää jokainen perusasia juurtajaksain ja usein vielä uudestaan ja uudestaan. Ja luonnollisesti käytös on samanlaista kun itsekkään mulkun. Eli niin kauan kun nepsy ei hae apua/myönnä ongelmiaan, läheinen kuormittuu todella paljon tuollaisesta käytöksestä (ja kuormittuu sen jälkeenkin, mutta silloin sille on edes selitys).
Ymmärtää jos ymmärtää. Pitää ymmärtää myös se, että heitä voi opastaa jollain lailla jolloin käytös hieman muuttuu, mutta ei heistä saa koskaan normaalisti käyttäytyvää. Sitä yritän selittää. Ei siinä auta terapiat tms kuin sen vähän. Eri asia on jos ei ole nepsy vaan traumatisoitunut/muita ongelmia.
No joo, traumatisoituneesta tulee helposti narsisti tai muu persoonallisuushäiriö ja kun se menee persoonaan asti, hoidettavuus normaaliksi on heikko. Jos pelkkä hoidettava trauma, ihminen yleensä hakeutuu itse vapaaehtoisesti hoitoon.
Just tää. Ap mies on noiden tietojen ehdoilla nepsy -ei traumatisoitunut narsisti. Tosin nämä voi helposti sekoittaa keskenään.
Vierailija kirjoitti:
Miehen kannattaa ehdottomasti käydä lääkärissä. Taustalla saattaa olla esim. keskivaikeaa masennusta jota ei aina oikein edes itsekkään tiedosta. Tulee vain tuollaisia kuvaamiasi lapsuksia ym. tilanteita ja tuntuu ettei mikään onnistu kuten pitäisi. Kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta saattaa olla apua ilman että joutuu ottamaan lääkkeitä.
Lääkärillä kannattaa käydä siitäkin syytä että tulee varmistetuksi ettei ole fyysisiä sairauksia.
Ainakin verensokeri, insuliinitaso, B ja D vitamiinitasot, raudat, testot, tulehdusarvot jne. kannattaa selvittää. Hyvin luultavasti edessä on ainakin elämäntaparemontti liikunnan lisäämisen ja ruokavalion muutoksen muodossa.Yhtäkaikki, asiansa osaava lääkäri kyllä ymmärtää "yskän" ja passittaa oikeisiin hoitoihin.
Eroamalla vain pahennat perheesi kokonaistilannetta, lääketieteelliset kivet kannattaa kääntää koska oikeilla peliliikkeillä tilanne voi alkaa muuttumaan jo muutamassa viikossa.
Ja sinäkö viet miehen lääkäriin, kun ap yrittänyt jo vuosia saada sitä lääkäriin, tuloksetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika monella puurot ja vellit sekaisin. Ap mies lupautunut kesällä auttamaan- news flash monet nepsyt on kilttejä ja auttavaisia (eivät mieti mitä se tarkoittaa käytännössä). Ollut töissä myöhään vaikka menoja- news flash monet nepsyt eivät ymmärrä tiettyjä aikakäsitteitä eli velvollisuus menee kaiken edelle (tässä kohtaa työ piti saada valmiiksi). Voisin jatkaa listaa.
Nämä asiat ei tarkoita, että hän olisi itsekäs mulkku vaan hän elää toisenlaisessa todellisuudessa kuin moni muu. Hän kokee asiat eri tavoin. Ap joko hyväksyy nämä erilaisuudet ja opettaa häntä matkan varrella tai ottaa eron. Minusta tuntuu pahalta, että miestä nyt selkeästi haukutaan koska ei osu normeihin.
Varmasti nepsyjen puolisot nuo asiat ymmärtävät, mutta silti se on erittäin raskasta selittää jokainen perusasia juurtajaksain ja usein vielä uudestaan ja uudestaan. Ja luonnollisesti käytös on samanlaista kun itsekkään mulkun. Eli niin kauan kun nepsy ei hae apua/myönnä ongelmiaan, läheinen kuormittuu todella paljon tuollaisesta käytöksestä (ja kuormittuu sen jälkeenkin, mutta silloin sille on edes selitys).
Ymmärtää jos ymmärtää. Pitää ymmärtää myös se, että heitä voi opastaa jollain lailla jolloin käytös hieman muuttuu, mutta ei heistä saa koskaan normaalisti käyttäytyvää. Sitä yritän selittää. Ei siinä auta terapiat tms kuin sen vähän. Eri asia on jos ei ole nepsy vaan traumatisoitunut/muita ongelmia.
Nykytiedon valossa ADHD voi itseasiassa olla myös traumapohjaista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä on aika monella puurot ja vellit sekaisin. Ap mies lupautunut kesällä auttamaan- news flash monet nepsyt on kilttejä ja auttavaisia (eivät mieti mitä se tarkoittaa käytännössä). Ollut töissä myöhään vaikka menoja- news flash monet nepsyt eivät ymmärrä tiettyjä aikakäsitteitä eli velvollisuus menee kaiken edelle (tässä kohtaa työ piti saada valmiiksi). Voisin jatkaa listaa.
Nämä asiat ei tarkoita, että hän olisi itsekäs mulkku vaan hän elää toisenlaisessa todellisuudessa kuin moni muu. Hän kokee asiat eri tavoin. Ap joko hyväksyy nämä erilaisuudet ja opettaa häntä matkan varrella tai ottaa eron. Minusta tuntuu pahalta, että miestä nyt selkeästi haukutaan koska ei osu normeihin.
Varmasti nepsyjen puolisot nuo asiat ymmärtävät, mutta silti se on erittäin raskasta selittää jokainen perusasia juurtajaksain ja usein vielä uudestaan ja uudestaan. Ja luonnollisesti käytös on samanlaista kun itsekkään mulkun. Eli niin kauan kun nepsy ei hae apua/myönnä ongelmiaan, läheinen kuormittuu todella paljon tuollaisesta käytöksestä (ja kuormittuu sen jälkeenkin, mutta silloin sille on edes selitys).
Ymmärtää jos ymmärtää. Pitää ymmärtää myös se, että heitä voi opastaa jollain lailla jolloin käytös hieman muuttuu, mutta ei heistä saa koskaan normaalisti käyttäytyvää. Sitä yritän selittää. Ei siinä auta terapiat tms kuin sen vähän. Eri asia on jos ei ole nepsy vaan traumatisoitunut/muita ongelmia.
Nykytiedon valossa ADHD voi itseasiassa olla myös traumapohjaista
No siis pointti on se, että on tiloja, joita voi parantaa ja tiloja, joita ei voi parantaa ja aina tarvitaan kohteen oma motivaatio mihinkään tutkimukseen tai kohennukseen.
Ap todennäköisesti odottaa ihmettä, joka ei tule tapahtuvaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En odota ihmeitä, mutta koska lähipiiriini kuuluu useampia nepsy-ihmisiä, niin tiedän että toimintaterapia ja hyvät ohjeet arjen tasapainon hallintaan voivat helpottaa tilannetta paljonkin. Esimerkiksi ihan sellainenkin että pystyy kertomaan esihenkilölle töissä, että minulla on todettu ADHD ja sen tähden kärsin välillä aikasokeudesta voi auttaa paljonkin. Tai terapian myötä vaikka sellaisen tajuaminen, että on työpaikassa joka aiheuttaa ylenpalttista kuormitusta ja itesensä uskominen auttaisi alan vaihtamisessa. Ihan inhimillisellä tasolla avoimuus voi auttaa. Lisäksi mt-ongelmat ja päihdeongelmat ovat yleisempiä diagnosoimattomilla nepsyillä - ja niitä voi kyllä hoitaa vaikka lääkkeilläkin.
Uskon että miehen masennus/ahdistus/burnoutit voisivat vähentyä itsetuntemuksen ja hyvien ohjeiden myötä. Traumataustaa en ole keksinyt omasta päästäni, enkä todellakaan usko mieheni olevan narsisti. Hänellä on omanlaisensa aivot, jota kasvuvuosina hyvinkin julmasti käyttäytyneet aikuiset eivät ole hyväksyneet. On kai ihan tutkittu juttu, että monella aktivoituu lapsuuden traumat siinä kohtaa, kun omat lapset saavuttavat iän jossa traumatisoituminen on tapahtunut ensimmäisen kerran. Ja sitäpaitsi kun lapset vielä kasvavat, sellainen jatkuva asioiden huolehtiminen siirtyy osin lapsille itselleen. Myös oma itsetunto isänä voimistuu, kun huomaa että lapset rakastavat vaikka olisikin vähän erikoinen joskus.
Ehkä oli virhe hankkia kaksi lasta. Sitä ei kuitenkaan voi enää muuttaa.
Osaisi joku kertoa miten omassa vastaavassa tilanteessa kumppani sitten päätyi lopulta hakemaan apua?
- Ap
Ja haluan nyt kuitenkin vielä lisätä, että mies ei ole mikään totaalisen avuton laiminlyöjä. Toisin kuin joku toinen kirjoitti omista kokemuksistaan, mieheni kyllä huomioi minut sekä romanttisesti että seksuaalisesti. Hän on pitkälti hajamielinen ja välillä sietämättömän raivostuttava unohtaessaan asioita. Vaan tosiaan nämä syklisesti toistuvat vaikeammat kaudet (jotka mielestäni johtuvat stressistä, eikä mies osaa ennaltaehkäistä sitä) ovat vain osa elämästämme - paljon on arkea ja elämää, jossa minua ei miehen erilaisuus sieppaa niin.
Eniten olen huolissani kuitenkin epämääräisestä pahasta olosta, joka pahentaa miehen oireita. Ja koska rakastan häntä, ajattelen että hänellä on oikeus myös vapautua edes jostain. Ei spektrillä olo myöskään selitä ja tee tyhjäksi kaikkea, ei vaikkapa sitä että on tullut pahasti kaltoinkohdelluksi lapsena ja siihen auttaisi terapia. Eikä se, että ajattelee vain olevansa toivoton tapaus ja huono ihminen. Parempaa käytöstä myös minua kohtaan olisi helpompi alkaa rakentamaan, jos uskoisi itse olevansa rakkauden arvoinen.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos oikeasti adhd,niin ne tekee juuri nuita metatöitä kokojan,ainakun hereillä, sen 10 kertaa enempi kuin muut.
Mutta kato joku etälekuri miehelles,jos ei muuten onnistu, se vois toimia?
Ainaki jonkunlainen alku.
Mitä ihmeen metatyötä? Taas joku naisen keksimä termi itsensä nostamiseksi jalustalle.
Viha on tunteista voimakkain, joten ei mikään ihme, jos se tunkee ensimmäisenä pintaan.
Kaverin ex oli kans juuri tuollainen, että kehitteli mielessään kaiken maailman tunnelukkoja ja projisoi niitä mieheensä.
Eipä ihme, että on nykyään ex.
Vierailija kirjoitti:
Mitä ihmeen metatyötä? Taas joku naisen keksimä termi itsensä nostamiseksi jalustalle.
Pitäisi jättää huomioimatta, mutta jos kumpikaan vanhemmista ei osaa tai jaksa aikatauluttaa töistä pääsemisiä, lasten hakemista hoidosta, ruokailuja ja kaupassakäyntiä, suunnitella ostoslistaa, pitää huolta monipuolisesta ruokavaliosta, huomioida päiväkodin, koulun ja harrastusten vaatimia tavaroita, logistiikkaa ja muuttuvia aikatualuja, varata lomamatkoille majoitusta ajoissa jne niin kyllä se arki on aika haastavaa. Sitten jos vain toinen joutuu yksin tämän kaiken tekemään, niin kyllä se alkaa uuvuttaa.
Sanoisin että kestä nyt muutama vuosi vielä kun lapset ovat pieniä. Kun voit laskea sen varaan että osaavat katsoa itsensä perään myös isänsä luona, otat eron.
AP - Tilanteenne kuulostaa hyvin samalta kuin lähipiirissäni. Toiselta osapuolella epäillään hyvin vahvasti ADHD:ta ja hänellä on kokeilussa lääke siihen. On juuri muistamisongelmaa, vajoamista välillä tuohon synkkyyteen ja aloitekyvyttömyyttä.
On käsitykseni mukaan saanut apua lääkkeestä, joskin se ei tietenkään poista kaikkia ongelmia eikä korjaa tapahtumia, joita on menneisyydessä syntynyt.
Tärkeää on ymmärtää että kumppanisi ei toimi tarkoituksella huonosti. Hänellä kuitenkin kuulostaa olevan paljon ongelmia, jotka heijastuu myös sinuun ja perheeseesi. Hänen olisi tärkeä päästä avunpiiriin, eikä jäädä yksin. Hänen tilansa vaikuttaa kroonistuneen, joka vaikeuttaa avun hakemista ja hänellä on varmaan melko pinttynyt uskomus että häntä ei voida auttaa.
Muista kuitenkin että loputtomiin toista ei voi ymmärtää ja auttaa, jos toinen ei apua halua. Jaksamista!