Lue keskustelun säännöt.
Toisesta ketjusta tuli mieleen, missä ovat perhetyöntekijät joilla on kokemusta erityislapsista? Uskon että heillä olisi todellakin kysyntää! Ihmiset kokevat avun riittämättömäksi kun ongelma on lapsen raivarir, jumiutuminen jne mutta tullaan neuvomaan
Kommentit (295)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.
Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?
Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.
"Vain" aistiyliherkkä?
Kokeilleppa kuule arkea sellaisen lapsen kanssa kun vaatteet sattuu, ruuan koostumus on epämiellyttävä,peitto tuntuu pahalta,hissin ääni kuuluu häiritsevästi omaan huoneeseen..
Tiivistelmä: lapsi joka tahtoi olla alasti,ei syö juuri mitään eikä saa unta.
Joudutte myös muuttamaan taloon jossa hissi ei natise.Heittäisin kakaran viidakkoon ja ajaisin pois. Kammottava kakara.
Tuollaisiahan ne autistin kirjolla ovat. Meillä sijaishuollossa näitä hoidetaan ihan sillä, että tarjotaan sinnikkäästi niitä puhtaita vaatteita, vaikka ne vanhat kolme vikkoa päällä muhineet tuntuisivat pehmeämmille. Tarjotaan terveellistä ruokaa, pikkuhiljaa ne suppeat ruokavaliot avartuvat. Tarjotaan melatoniinia yöksi, niin ei hissin natina pidä hereillä jne. Ei mitään kvanttifysiikkaa.
Olipa kyllä tosi yksinkertaistettu versio autismikirjon lapsen hoidosta ja tuen tarpeesta. Älkää uskoko, että kaikki on totta mitä tänne kirjoitetaan. En usko, että työskentelet autististen lasten kanssa. Jos työskentelet, niin et ole selvästikään ymmärtänyt heidän olennaisimpia haasteitaan (kommunikaatio) ja sinun pitäisi hakeutua koulutuksiin.
Autismikirjon häiriön omaavalla lapsella on aina suuria haasteita nonverbaalisessa kommunikaatiossa ja hyvin usein myös kielen ymmärtämisessä ja tuottamisessa. 8-vuotiaan kielellinen tuotto saattaa olla useamman vuoden ikätasoa jäljessä, vaikka kognitiiviset taidot olisivat ikätasoiset. Tähän lisäksi aistiyliherkkyydet, toistava käytös, ahdistuneisuus/kuormittuneisuus vieraista ihmisistä jne.
Autistisen lapsen vointi hyvin usein romahtaa sijaishuollossa. Sijaishuoltoon saatetaan joutua, koska sairaalasta ei ole osastopaikkaa antaa. Ja osastotarpeeseen on pääsääntöisesti jouduttu, koska koulussa ei ole riittävän pientä ryhmää ja lapsen psyykkinen vointi on alkanut huonontumaan huomattavasti.
Mistään samojen vaatteiden pitämisestä ei tuohon tilanteeseen päädytä, eikä se ole autistisen lapsen suurin ongelma lainkaan. Muille ihmisille se toki voi olla ongelma.
T. Psyk sh, lastenpsykiatrian osastolta
Niin kumpi on muna ja kumpi kana. Se, että on epäonnistuttu siinä, että sairaalapaikkaa ei ole vai, että se, että sijaishuolto yrittää parhaansa, mutta kun se ei ole sairaala, niin ei se voi sairaalaksi muuntuakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?
Edelleen myös kysyn, että miksi niitä tukia pitäisi olla enemmän juuri nepsylapsille? Miksei esim. syöpälapsille tai astmaatikkolapsille?
Syöpää sairastavilla lapsilla on todella hyvät tuet ja hoito Suomessa. Miksi ei pitäisi antaa tukea sellaisille lapsille, jotka eivät sitä saa riittävästi?
Minulla ei ole itselläni kokemusta nepsylapsista, mutta lapsen leukemian olen elänyt läpi ja sitä tukea mitä sain toivoisin kaikille annettavan, jotka sitä tarvitsevat.
Älä käytä minun lastani keppihevosena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?
Monet varmaan kuvittelee, että apu olisi sitä, että jotenkin taiotaan erityispiirre hiljalleen pois ja tilalle tulee normaali ja hyvinkäyttäytyvä lapsi. Ei se vaan toimi niin. Jokaisen pitää itse miettiä ennen lasten tekoa, miten jaksaa jos tulee nepsy tai kehitysvammainen lapsi ja miten suuri todennäköisyys sille on. Meillä on kummallakin miehen kanssa viitteitä erityispiirteisyyteen, joten lapset olisi aika varmasti nepsyjä. Ei olla uskallettu vielä ryhtyä lastentekoon.
Ei kuvittele. Täyttä potaskaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.
Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?
Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.
"Vain" aistiyliherkkä?
Kokeilleppa kuule arkea sellaisen lapsen kanssa kun vaatteet sattuu, ruuan koostumus on epämiellyttävä,peitto tuntuu pahalta,hissin ääni kuuluu häiritsevästi omaan huoneeseen..
Tiivistelmä: lapsi joka tahtoi olla alasti,ei syö juuri mitään eikä saa unta.
Joudutte myös muuttamaan taloon jossa hissi ei natise.Heittäisin kakaran viidakkoon ja ajaisin pois. Kammottava kakara.
Tuollaisiahan ne autistin kirjolla ovat. Meillä sijaishuollossa näitä hoidetaan ihan sillä, että tarjotaan sinnikkäästi niitä puhtaita vaatteita, vaikka ne vanhat kolme vikkoa päällä muhineet tuntuisivat pehmeämmille. Tarjotaan terveellistä ruokaa, pikkuhiljaa ne suppeat ruokavaliot avartuvat. Tarjotaan melatoniinia yöksi, niin ei hissin natina pidä hereillä jne. Ei mitään kvanttifysiikkaa.
Olipa kyllä tosi yksinkertaistettu versio autismikirjon lapsen hoidosta ja tuen tarpeesta. Älkää uskoko, että kaikki on totta mitä tänne kirjoitetaan. En usko, että työskentelet autististen lasten kanssa. Jos työskentelet, niin et ole selvästikään ymmärtänyt heidän olennaisimpia haasteitaan (kommunikaatio) ja sinun pitäisi hakeutua koulutuksiin.
Autismikirjon häiriön omaavalla lapsella on aina suuria haasteita nonverbaalisessa kommunikaatiossa ja hyvin usein myös kielen ymmärtämisessä ja tuottamisessa. 8-vuotiaan kielellinen tuotto saattaa olla useamman vuoden ikätasoa jäljessä, vaikka kognitiiviset taidot olisivat ikätasoiset. Tähän lisäksi aistiyliherkkyydet, toistava käytös, ahdistuneisuus/kuormittuneisuus vieraista ihmisistä jne.
Autistisen lapsen vointi hyvin usein romahtaa sijaishuollossa. Sijaishuoltoon saatetaan joutua, koska sairaalasta ei ole osastopaikkaa antaa. Ja osastotarpeeseen on pääsääntöisesti jouduttu, koska koulussa ei ole riittävän pientä ryhmää ja lapsen psyykkinen vointi on alkanut huonontumaan huomattavasti.
Mistään samojen vaatteiden pitämisestä ei tuohon tilanteeseen päädytä, eikä se ole autistisen lapsen suurin ongelma lainkaan. Muille ihmisille se toki voi olla ongelma.
T. Psyk sh, lastenpsykiatrian osastolta
Millaisia kotiin tarjottavia palveluita sinun mielestäsi yhteiskunnan pitäisi tarjota näille perheille?
Pienemmät luokat ja omat avustajat tarvittaessa luokkiin mukaan. Vanhemmille hoitoapua, jos sukulaiset eivät auta. Koulun ja päiväkodin henkilökunnalle koulutusta kohdata autistinen lapsi. Ei mitään massiivista, mutta sen verran että esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai vaikkapa koulupsykologi voi käyttää tarvittaessa jonkinlaista kuvatukea. Usein opettajat ovat myös kokeneet hyödyllisenä laittaa kuvastruktuurin tunnin kulusta näkyville. Erityisopettajien tuki luokkiin vahvemmin tai sitten enemmän erityisluokkia. Puhe- ja toimintaterapia niin kauan kuin hoitava taho sitä suosittelee. Se on lopulta melko halpaa vaikuttavuuteen nähden ja voi hyvinkin taata tulevaisuuden työkyvyn. Voisihan tuota jatkaa, joskus ennen näitä kaikkia on ollut paremmin tarjolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?
Monet varmaan kuvittelee, että apu olisi sitä, että jotenkin taiotaan erityispiirre hiljalleen pois ja tilalle tulee normaali ja hyvinkäyttäytyvä lapsi. Ei se vaan toimi niin. Jokaisen pitää itse miettiä ennen lasten tekoa, miten jaksaa jos tulee nepsy tai kehitysvammainen lapsi ja miten suuri todennäköisyys sille on. Meillä on kummallakin miehen kanssa viitteitä erityispiirteisyyteen, joten lapset olisi aika varmasti nepsyjä. Ei olla uskallettu vielä ryhtyä lastentekoon.
Ei kuvittele. Täyttä potaskaa.
Millaista sen avun pitäisi olla? Haetaanko tässä nyt sellaista lastenhoitoapua, jossa lastenhoitajalla on osaamista nepsy-lapsista? Henkilöä, joka vie nepsy-lapsen muutamaksi tunniksi pois kotoa, jotta vanhemmat saavat levätä? Tai joka on nepsy-lapsen kanssa lapsen kotona, jotta vanhemmat voivat mennä vähäksi aikaa pois kotoa? Vai "piikomista" eli kotitöiden tekemistä, koska vanhempi on väsynyt?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.
Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?
Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.
"Vain" aistiyliherkkä?
Kokeilleppa kuule arkea sellaisen lapsen kanssa kun vaatteet sattuu, ruuan koostumus on epämiellyttävä,peitto tuntuu pahalta,hissin ääni kuuluu häiritsevästi omaan huoneeseen..
Tiivistelmä: lapsi joka tahtoi olla alasti,ei syö juuri mitään eikä saa unta.
Joudutte myös muuttamaan taloon jossa hissi ei natise.Heittäisin kakaran viidakkoon ja ajaisin pois. Kammottava kakara.
Tuollaisiahan ne autistin kirjolla ovat. Meillä sijaishuollossa näitä hoidetaan ihan sillä, että tarjotaan sinnikkäästi niitä puhtaita vaatteita, vaikka ne vanhat kolme vikkoa päällä muhineet tuntuisivat pehmeämmille. Tarjotaan terveellistä ruokaa, pikkuhiljaa ne suppeat ruokavaliot avartuvat. Tarjotaan melatoniinia yöksi, niin ei hissin natina pidä hereillä jne. Ei mitään kvanttifysiikkaa.
Olipa kyllä tosi yksinkertaistettu versio autismikirjon lapsen hoidosta ja tuen tarpeesta. Älkää uskoko, että kaikki on totta mitä tänne kirjoitetaan. En usko, että työskentelet autististen lasten kanssa. Jos työskentelet, niin et ole selvästikään ymmärtänyt heidän olennaisimpia haasteitaan (kommunikaatio) ja sinun pitäisi hakeutua koulutuksiin.
Autismikirjon häiriön omaavalla lapsella on aina suuria haasteita nonverbaalisessa kommunikaatiossa ja hyvin usein myös kielen ymmärtämisessä ja tuottamisessa. 8-vuotiaan kielellinen tuotto saattaa olla useamman vuoden ikätasoa jäljessä, vaikka kognitiiviset taidot olisivat ikätasoiset. Tähän lisäksi aistiyliherkkyydet, toistava käytös, ahdistuneisuus/kuormittuneisuus vieraista ihmisistä jne.
Autistisen lapsen vointi hyvin usein romahtaa sijaishuollossa. Sijaishuoltoon saatetaan joutua, koska sairaalasta ei ole osastopaikkaa antaa. Ja osastotarpeeseen on pääsääntöisesti jouduttu, koska koulussa ei ole riittävän pientä ryhmää ja lapsen psyykkinen vointi on alkanut huonontumaan huomattavasti.
Mistään samojen vaatteiden pitämisestä ei tuohon tilanteeseen päädytä, eikä se ole autistisen lapsen suurin ongelma lainkaan. Muille ihmisille se toki voi olla ongelma.
T. Psyk sh, lastenpsykiatrian osastolta
Millaisia kotiin tarjottavia palveluita sinun mielestäsi yhteiskunnan pitäisi tarjota näille perheille?
Pienemmät luokat ja omat avustajat tarvittaessa luokkiin mukaan. Vanhemmille hoitoapua, jos sukulaiset eivät auta. Koulun ja päiväkodin henkilökunnalle koulutusta kohdata autistinen lapsi. Ei mitään massiivista, mutta sen verran että esimerkiksi kouluterveydenhoitaja tai vaikkapa koulupsykologi voi käyttää tarvittaessa jonkinlaista kuvatukea. Usein opettajat ovat myös kokeneet hyödyllisenä laittaa kuvastruktuurin tunnin kulusta näkyville. Erityisopettajien tuki luokkiin vahvemmin tai sitten enemmän erityisluokkia. Puhe- ja toimintaterapia niin kauan kuin hoitava taho sitä suosittelee. Se on lopulta melko halpaa vaikuttavuuteen nähden ja voi hyvinkin taata tulevaisuuden työkyvyn. Voisihan tuota jatkaa, joskus ennen näitä kaikkia on ollut paremmin tarjolla.
Ehdotuksesi ovat varmaan ihan järkeviä, mutta ketjun aloituksessa puhuttiin perhetyöntekijöistä. Siis sosiaalitoimessa työskentelevistä ihmisistä, jotka käyvät perheen kotona tekemässä jotain. Oletan, että hoitoavulla tarkoitat lastenhoitoapua etkä niinkään kodin hoitamiseen liittyvää apua ts "piikomista". Tarvittaisiin siis lapsenvahteja, joilla on erityisosaamista nepsylapsista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?
Monet varmaan kuvittelee, että apu olisi sitä, että jotenkin taiotaan erityispiirre hiljalleen pois ja tilalle tulee normaali ja hyvinkäyttäytyvä lapsi. Ei se vaan toimi niin. Jokaisen pitää itse miettiä ennen lasten tekoa, miten jaksaa jos tulee nepsy tai kehitysvammainen lapsi ja miten suuri todennäköisyys sille on. Meillä on kummallakin miehen kanssa viitteitä erityispiirteisyyteen, joten lapset olisi aika varmasti nepsyjä. Ei olla uskallettu vielä ryhtyä lastentekoon.
Ei kuvittele. Täyttä potaskaa.
Millaista sen avun pitäisi olla? Haetaanko tässä nyt sellaista lastenhoitoapua, jossa lastenhoitajalla on osaamista nepsy-lapsista? Henkilöä, joka vie nepsy-lapsen muutamaksi tunniksi pois kotoa, jotta vanhemmat saavat levätä? Tai joka on nepsy-lapsen kanssa lapsen kotona, jotta vanhemmat voivat mennä vähäksi aikaa pois kotoa? Vai "piikomista" eli kotitöiden tekemistä, koska vanhempi on väsynyt?
Sinä ja sun piikomisesi.
Minulla on astmalapsi jolle puhkesi myös psoriasis.
En ole mitään tukea tai apua hakenut tai saanut mutta se mikä olisi auttanut olisi ollut se että joku vie toisen lapsen ulos kun astmalapsen kanssa en voinut viedä häntäkään.
Tai kun valvottiin yökaudet, olisi saanut joskus nukkua.
Tai joku olisi edes lohduttanut tuon psoriasiksen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?
Monet varmaan kuvittelee, että apu olisi sitä, että jotenkin taiotaan erityispiirre hiljalleen pois ja tilalle tulee normaali ja hyvinkäyttäytyvä lapsi. Ei se vaan toimi niin. Jokaisen pitää itse miettiä ennen lasten tekoa, miten jaksaa jos tulee nepsy tai kehitysvammainen lapsi ja miten suuri todennäköisyys sille on. Meillä on kummallakin miehen kanssa viitteitä erityispiirteisyyteen, joten lapset olisi aika varmasti nepsyjä. Ei olla uskallettu vielä ryhtyä lastentekoon.
Ei kuvittele. Täyttä potaskaa.
Millaista sen avun pitäisi olla? Haetaanko tässä nyt sellaista lastenhoitoapua, jossa lastenhoitajalla on osaamista nepsy-lapsista? Henkilöä, joka vie nepsy-lapsen muutamaksi tunniksi pois kotoa, jotta vanhemmat saavat levätä? Tai joka on nepsy-lapsen kanssa lapsen kotona, jotta vanhemmat voivat mennä vähäksi aikaa pois kotoa? Vai "piikomista" eli kotitöiden tekemistä, koska vanhempi on väsynyt?
Sinä ja sun piikomisesi.
Minulla on astmalapsi jolle puhkesi myös psoriasis.
En ole mitään tukea tai apua hakenut tai saanut mutta se mikä olisi auttanut olisi ollut se että joku vie toisen lapsen ulos kun astmalapsen kanssa en voinut viedä häntäkään.
Tai kun valvottiin yökaudet, olisi saanut joskus nukkua.
Tai joku olisi edes lohduttanut tuon psoriasiksen kanssa.
Piikominen ei ollut alunperin mun käyttämäni ilmaisu vaan toisen kommentoijan.
Mä kirjoitin jo sivuja sitten, että vielä muutama vuosikymmen sitten oli kodinhoitajia, jotka tekivät juuri noita asioita. Ja olin itsekin sitä mieltä, että entisajan kodinhoitajat pitäisi saada takaisin. Siihen joku tuli kommentoimaan käyttäen termiä piikominen. Ettei kukaan halua pienellä palkalla piikomaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?
Monet varmaan kuvittelee, että apu olisi sitä, että jotenkin taiotaan erityispiirre hiljalleen pois ja tilalle tulee normaali ja hyvinkäyttäytyvä lapsi. Ei se vaan toimi niin. Jokaisen pitää itse miettiä ennen lasten tekoa, miten jaksaa jos tulee nepsy tai kehitysvammainen lapsi ja miten suuri todennäköisyys sille on. Meillä on kummallakin miehen kanssa viitteitä erityispiirteisyyteen, joten lapset olisi aika varmasti nepsyjä. Ei olla uskallettu vielä ryhtyä lastentekoon.
Ei kuvittele. Täyttä potaskaa.
Millaista sen avun pitäisi olla? Haetaanko tässä nyt sellaista lastenhoitoapua, jossa lastenhoitajalla on osaamista nepsy-lapsista? Henkilöä, joka vie nepsy-lapsen muutamaksi tunniksi pois kotoa, jotta vanhemmat saavat levätä? Tai joka on nepsy-lapsen kanssa lapsen kotona, jotta vanhemmat voivat mennä vähäksi aikaa pois kotoa? Vai "piikomista" eli kotitöiden tekemistä, koska vanhempi on väsynyt?
Sinä ja sun piikomisesi.
Minulla on astmalapsi jolle puhkesi myös psoriasis.
En ole mitään tukea tai apua hakenut tai saanut mutta se mikä olisi auttanut olisi ollut se että joku vie toisen lapsen ulos kun astmalapsen kanssa en voinut viedä häntäkään.
Tai kun valvottiin yökaudet, olisi saanut joskus nukkua.
Tai joku olisi edes lohduttanut tuon psoriasiksen kanssa.
Eikö tuo ole juuri sitä, mitä sen toisen huoltajan tulisi tehdä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?
Monet varmaan kuvittelee, että apu olisi sitä, että jotenkin taiotaan erityispiirre hiljalleen pois ja tilalle tulee normaali ja hyvinkäyttäytyvä lapsi. Ei se vaan toimi niin. Jokaisen pitää itse miettiä ennen lasten tekoa, miten jaksaa jos tulee nepsy tai kehitysvammainen lapsi ja miten suuri todennäköisyys sille on. Meillä on kummallakin miehen kanssa viitteitä erityispiirteisyyteen, joten lapset olisi aika varmasti nepsyjä. Ei olla uskallettu vielä ryhtyä lastentekoon.
Ei kuvittele. Täyttä potaskaa.
Millaista sen avun pitäisi olla? Haetaanko tässä nyt sellaista lastenhoitoapua, jossa lastenhoitajalla on osaamista nepsy-lapsista? Henkilöä, joka vie nepsy-lapsen muutamaksi tunniksi pois kotoa, jotta vanhemmat saavat levätä? Tai joka on nepsy-lapsen kanssa lapsen kotona, jotta vanhemmat voivat mennä vähäksi aikaa pois kotoa? Vai "piikomista" eli kotitöiden tekemistä, koska vanhempi on väsynyt?
Sinä ja sun piikomisesi.
Minulla on astmalapsi jolle puhkesi myös psoriasis.
En ole mitään tukea tai apua hakenut tai saanut mutta se mikä olisi auttanut olisi ollut se että joku vie toisen lapsen ulos kun astmalapsen kanssa en voinut viedä häntäkään.
Tai kun valvottiin yökaudet, olisi saanut joskus nukkua.
Tai joku olisi edes lohduttanut tuon psoriasiksen kanssa.
Mutta eihän tuo sinänsä vaadi mitään erityisosaamista, jos haluatte vain lastenhoitajan hetkeksi.
Minä nepsyn äitinä tahtoisin jonkun kertovan miten nyt toimitaan,kun omat konstit on loppu. Miten saan lapsen ottamaan lääkkeen,pukemaan ja lähtemään kouluun ilman että pistää puoli kämppää palasiksi kun tyhmä äiti "tuijottaa ja valittaa". Miten arki saataisiin sujumaan ilman että se olisi taistelutanner. Miten minun ei enää tarvitsisi hiipiä kodissani kuin miinakentällä
😭
Se on apu,jota toivoisin. Osaan kyllä pestä lattiat ja leipoa sämpylöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?
Monet varmaan kuvittelee, että apu olisi sitä, että jotenkin taiotaan erityispiirre hiljalleen pois ja tilalle tulee normaali ja hyvinkäyttäytyvä lapsi. Ei se vaan toimi niin. Jokaisen pitää itse miettiä ennen lasten tekoa, miten jaksaa jos tulee nepsy tai kehitysvammainen lapsi ja miten suuri todennäköisyys sille on. Meillä on kummallakin miehen kanssa viitteitä erityispiirteisyyteen, joten lapset olisi aika varmasti nepsyjä. Ei olla uskallettu vielä ryhtyä lastentekoon.
Ei kuvittele. Täyttä potaskaa.
Millaista sen avun pitäisi olla? Haetaanko tässä nyt sellaista lastenhoitoapua, jossa lastenhoitajalla on osaamista nepsy-lapsista? Henkilöä, joka vie nepsy-lapsen muutamaksi tunniksi pois kotoa, jotta vanhemmat saavat levätä? Tai joka on nepsy-lapsen kanssa lapsen kotona, jotta vanhemmat voivat mennä vähäksi aikaa pois kotoa? Vai "piikomista" eli kotitöiden tekemistä, koska vanhempi on väsynyt?
Sinä ja sun piikomisesi.
Minulla on astmalapsi jolle puhkesi myös psoriasis.
En ole mitään tukea tai apua hakenut tai saanut mutta se mikä olisi auttanut olisi ollut se että joku vie toisen lapsen ulos kun astmalapsen kanssa en voinut viedä häntäkään.
Tai kun valvottiin yökaudet, olisi saanut joskus nukkua.
Tai joku olisi edes lohduttanut tuon psoriasiksen kanssa.
Eikö tuo ole juuri sitä, mitä sen toisen huoltajan tulisi tehdä?
Niin. Se meidän esikoinen pääsikin ulos iltakuudelta kun työssäkäyvä tuli kotiin.
Ja vaikka kuinka nukkuidi vuorotellen jne, molemmat muuttui vähitellen zombeiksi.
Eikä hän tiennyt psoriasiksesta yhtään sen enempää kuin minäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?
Monet varmaan kuvittelee, että apu olisi sitä, että jotenkin taiotaan erityispiirre hiljalleen pois ja tilalle tulee normaali ja hyvinkäyttäytyvä lapsi. Ei se vaan toimi niin. Jokaisen pitää itse miettiä ennen lasten tekoa, miten jaksaa jos tulee nepsy tai kehitysvammainen lapsi ja miten suuri todennäköisyys sille on. Meillä on kummallakin miehen kanssa viitteitä erityispiirteisyyteen, joten lapset olisi aika varmasti nepsyjä. Ei olla uskallettu vielä ryhtyä lastentekoon.
Ei kuvittele. Täyttä potaskaa.
Millaista sen avun pitäisi olla? Haetaanko tässä nyt sellaista lastenhoitoapua, jossa lastenhoitajalla on osaamista nepsy-lapsista? Henkilöä, joka vie nepsy-lapsen muutamaksi tunniksi pois kotoa, jotta vanhemmat saavat levätä? Tai joka on nepsy-lapsen kanssa lapsen kotona, jotta vanhemmat voivat mennä vähäksi aikaa pois kotoa? Vai "piikomista" eli kotitöiden tekemistä, koska vanhempi on väsynyt?
Sinä ja sun piikomisesi.
Minulla on astmalapsi jolle puhkesi myös psoriasis.
En ole mitään tukea tai apua hakenut tai saanut mutta se mikä olisi auttanut olisi ollut se että joku vie toisen lapsen ulos kun astmalapsen kanssa en voinut viedä häntäkään.
Tai kun valvottiin yökaudet, olisi saanut joskus nukkua.
Tai joku olisi edes lohduttanut tuon psoriasiksen kanssa.
Mutta eihän tuo sinänsä vaadi mitään erityisosaamista, jos haluatte vain lastenhoitajan hetkeksi.
Ei vaadikaan. Suurin osa perheistä hyötyisi ihan perusasioista tai edes ystävällisyydestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?
Monet varmaan kuvittelee, että apu olisi sitä, että jotenkin taiotaan erityispiirre hiljalleen pois ja tilalle tulee normaali ja hyvinkäyttäytyvä lapsi. Ei se vaan toimi niin. Jokaisen pitää itse miettiä ennen lasten tekoa, miten jaksaa jos tulee nepsy tai kehitysvammainen lapsi ja miten suuri todennäköisyys sille on. Meillä on kummallakin miehen kanssa viitteitä erityispiirteisyyteen, joten lapset olisi aika varmasti nepsyjä. Ei olla uskallettu vielä ryhtyä lastentekoon.
Ei kuvittele. Täyttä potaskaa.
Millaista sen avun pitäisi olla? Haetaanko tässä nyt sellaista lastenhoitoapua, jossa lastenhoitajalla on osaamista nepsy-lapsista? Henkilöä, joka vie nepsy-lapsen muutamaksi tunniksi pois kotoa, jotta vanhemmat saavat levätä? Tai joka on nepsy-lapsen kanssa lapsen kotona, jotta vanhemmat voivat mennä vähäksi aikaa pois kotoa? Vai "piikomista" eli kotitöiden tekemistä, koska vanhempi on väsynyt?
Sinä ja sun piikomisesi.
Minulla on astmalapsi jolle puhkesi myös psoriasis.
En ole mitään tukea tai apua hakenut tai saanut mutta se mikä olisi auttanut olisi ollut se että joku vie toisen lapsen ulos kun astmalapsen kanssa en voinut viedä häntäkään.
Tai kun valvottiin yökaudet, olisi saanut joskus nukkua.
Tai joku olisi edes lohduttanut tuon psoriasiksen kanssa.
Eikö tuo ole juuri sitä, mitä sen toisen huoltajan tulisi tehdä?
Niin. Se meidän esikoinen pääsikin ulos iltakuudelta kun työssäkäyvä tuli kotiin.
Ja vaikka kuinka nukkuidi vuorotellen jne, molemmat muuttui vähitellen zombeiksi.
Eikä hän tiennyt psoriasiksesta yhtään sen enempää kuin minäkään.
Eikö Psoriasisliitto järjestänyt mitään sopeutumisvalmennusta? Tai edes vertaistukea? Mä sain 1986 lapsen, jolla on harvinainen vamma (dysmelia). Oli jonkin aikaa hankalaa löytää vertaistukea, kunnes tajusin, että tällainen vamma kuuluu laajemmin ajateltuna Invalidiliiton piiriin. Ja jo kasarilla Invalidiliitto järjesti niin sopeutumisvalmennusta kuin erilaista samalla tavalla vammaisten lasten ja heidän perheidensä yhteistä toimintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?
Monet varmaan kuvittelee, että apu olisi sitä, että jotenkin taiotaan erityispiirre hiljalleen pois ja tilalle tulee normaali ja hyvinkäyttäytyvä lapsi. Ei se vaan toimi niin. Jokaisen pitää itse miettiä ennen lasten tekoa, miten jaksaa jos tulee nepsy tai kehitysvammainen lapsi ja miten suuri todennäköisyys sille on. Meillä on kummallakin miehen kanssa viitteitä erityispiirteisyyteen, joten lapset olisi aika varmasti nepsyjä. Ei olla uskallettu vielä ryhtyä lastentekoon.
Ei kuvittele. Täyttä potaskaa.
Millaista sen avun pitäisi olla? Haetaanko tässä nyt sellaista lastenhoitoapua, jossa lastenhoitajalla on osaamista nepsy-lapsista? Henkilöä, joka vie nepsy-lapsen muutamaksi tunniksi pois kotoa, jotta vanhemmat saavat levätä? Tai joka on nepsy-lapsen kanssa lapsen kotona, jotta vanhemmat voivat mennä vähäksi aikaa pois kotoa? Vai "piikomista" eli kotitöiden tekemistä, koska vanhempi on väsynyt?
Sinä ja sun piikomisesi.
Minulla on astmalapsi jolle puhkesi myös psoriasis.
En ole mitään tukea tai apua hakenut tai saanut mutta se mikä olisi auttanut olisi ollut se että joku vie toisen lapsen ulos kun astmalapsen kanssa en voinut viedä häntäkään.
Tai kun valvottiin yökaudet, olisi saanut joskus nukkua.
Tai joku olisi edes lohduttanut tuon psoriasiksen kanssa.
Eikö tuo ole juuri sitä, mitä sen toisen huoltajan tulisi tehdä?
Niin. Se meidän esikoinen pääsikin ulos iltakuudelta kun työssäkäyvä tuli kotiin.
Ja vaikka kuinka nukkuidi vuorotellen jne, molemmat muuttui vähitellen zombeiksi.
Eikä hän tiennyt psoriasiksesta yhtään sen enempää kuin minäkään.
Eikö Psoriasisliitto järjestänyt mitään sopeutumisvalmennusta? Tai edes vertaistukea? Mä sain 1986 lapsen, jolla on harvinainen vamma (dysmelia). Oli jonkin aikaa hankalaa löytää vertaistukea, kunnes tajusin, että tällainen vamma kuuluu laajemmin ajateltuna Invalidiliiton piiriin. Ja jo kasarilla Invalidiliitto järjesti niin sopeutumisvalmennusta kuin erilaista samalla tavalla vammaisten lasten ja heidän perheidensä yhteistä toimintaa.
Facebookin psoriryhmästä sain tietoa. Liittoon liityin mutta todella ikävä maku jäi heti ekasta yhteydenotosta. Just sellainen epäystävällinen etkö edes tuota tiedä ja väheksyntää ja paasausta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?
Monet varmaan kuvittelee, että apu olisi sitä, että jotenkin taiotaan erityispiirre hiljalleen pois ja tilalle tulee normaali ja hyvinkäyttäytyvä lapsi. Ei se vaan toimi niin. Jokaisen pitää itse miettiä ennen lasten tekoa, miten jaksaa jos tulee nepsy tai kehitysvammainen lapsi ja miten suuri todennäköisyys sille on. Meillä on kummallakin miehen kanssa viitteitä erityispiirteisyyteen, joten lapset olisi aika varmasti nepsyjä. Ei olla uskallettu vielä ryhtyä lastentekoon.
Ei kuvittele. Täyttä potaskaa.
Millaista sen avun pitäisi olla? Haetaanko tässä nyt sellaista lastenhoitoapua, jossa lastenhoitajalla on osaamista nepsy-lapsista? Henkilöä, joka vie nepsy-lapsen muutamaksi tunniksi pois kotoa, jotta vanhemmat saavat levätä? Tai joka on nepsy-lapsen kanssa lapsen kotona, jotta vanhemmat voivat mennä vähäksi aikaa pois kotoa? Vai "piikomista" eli kotitöiden tekemistä, koska vanhempi on väsynyt?
Sinä ja sun piikomisesi.
Minulla on astmalapsi jolle puhkesi myös psoriasis.
En ole mitään tukea tai apua hakenut tai saanut mutta se mikä olisi auttanut olisi ollut se että joku vie toisen lapsen ulos kun astmalapsen kanssa en voinut viedä häntäkään.
Tai kun valvottiin yökaudet, olisi saanut joskus nukkua.
Tai joku olisi edes lohduttanut tuon psoriasiksen kanssa.
Eikö tuo ole juuri sitä, mitä sen toisen huoltajan tulisi tehdä?
Niin. Se meidän esikoinen pääsikin ulos iltakuudelta kun työssäkäyvä tuli kotiin.
Ja vaikka kuinka nukkuidi vuorotellen jne, molemmat muuttui vähitellen zombeiksi.
Eikä hän tiennyt psoriasiksesta yhtään sen enempää kuin minäkään.
Eikö Psoriasisliitto järjestänyt mitään sopeutumisvalmennusta? Tai edes vertaistukea? Mä sain 1986 lapsen, jolla on harvinainen vamma (dysmelia). Oli jonkin aikaa hankalaa löytää vertaistukea, kunnes tajusin, että tällainen vamma kuuluu laajemmin ajateltuna Invalidiliiton piiriin. Ja jo kasarilla Invalidiliitto järjesti niin sopeutumisvalmennusta kuin erilaista samalla tavalla vammaisten lasten ja heidän perheidensä yhteistä toimintaa.
Facebookin psoriryhmästä sain tietoa. Liittoon liityin mutta todella ikävä maku jäi heti ekasta yhteydenotosta. Just sellainen epäystävällinen etkö edes tuota tiedä ja väheksyntää ja paasausta.
Ikävää, ett sulla oli tuollainen kokemus. Invalidiliitto hoiti aikoinaan asiat mielestäni erittäin hienosti. Paikallinen yhdistys järjesti dysmelialapsille mm poniratsastuskursseja ja kaikkea muutakin mukavaa. Ja vanhemmille erilaisia luentoja yms. Voi tietty ehkä vaikuttaa sekin, että dysmelia on aika harvinainen ja ennen nettiaikaa ei oikein mistään löytynyt edes tietoa koko vammasta.
Vierailija kirjoitti:
Minä nepsyn äitinä tahtoisin jonkun kertovan miten nyt toimitaan,kun omat konstit on loppu. Miten saan lapsen ottamaan lääkkeen,pukemaan ja lähtemään kouluun ilman että pistää puoli kämppää palasiksi kun tyhmä äiti "tuijottaa ja valittaa". Miten arki saataisiin sujumaan ilman että se olisi taistelutanner. Miten minun ei enää tarvitsisi hiipiä kodissani kuin miinakentällä
😭
Se on apu,jota toivoisin. Osaan kyllä pestä lattiat ja leipoa sämpylöitä.
Mä jäin miettimään, että tietääköhän kukaan muukaan? Ja jos tietää, luulisi tällaisista olevan jo kirjoitettu kirjojakin.
Mä löysin tietoa psorista ihan netin kautta googlamalla. Mitä ihmeen vaikeuksia psori aiheuttaa? Kyllä toi nepsy on tuhat kertaa hankalampi hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä nepsyn äitinä tahtoisin jonkun kertovan miten nyt toimitaan,kun omat konstit on loppu. Miten saan lapsen ottamaan lääkkeen,pukemaan ja lähtemään kouluun ilman että pistää puoli kämppää palasiksi kun tyhmä äiti "tuijottaa ja valittaa". Miten arki saataisiin sujumaan ilman että se olisi taistelutanner. Miten minun ei enää tarvitsisi hiipiä kodissani kuin miinakentällä
😭
Se on apu,jota toivoisin. Osaan kyllä pestä lattiat ja leipoa sämpylöitä.Mä jäin miettimään, että tietääköhän kukaan muukaan? Ja jos tietää, luulisi tällaisista olevan jo kirjoitettu kirjojakin.
https://sites.utu.fi/ihmeellisetvuodet/ Kursseja järjestävät esim. perheneuvolat.
Millaisia kotiin tarjottavia palveluita sinun mielestäsi yhteiskunnan pitäisi tarjota näille perheille?