Lue keskustelun säännöt.
Toisesta ketjusta tuli mieleen, missä ovat perhetyöntekijät joilla on kokemusta erityislapsista? Uskon että heillä olisi todellakin kysyntää! Ihmiset kokevat avun riittämättömäksi kun ongelma on lapsen raivarir, jumiutuminen jne mutta tullaan neuvomaan
Kommentit (295)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Jaa jaa, mielenkiitoinen lähtökohta. Juoppovanhemmalle kodinhoitaja, niin kyllä se lapsi pärjää siinä samalla.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi siitä syystä, että lastensuojelu on lasta varten, ei vanhempia. Perhettä varten on eri palvelut ja niin sen pitääkin olla.
Niin. Nythän esimerkiksi Koskelan uhri, Vilja Eerika ja se Vantaan perhesurman uhri olivat kaikki raskaiden lastensuojelutoimenpiteiden piirissä. PALJON AUTTOI!
Ja tuossa lisää täysin metsään menevää ajattelua. Ei se lapsi koskaan irrallinen yksikkö ole. Aina knu autetaan vanhempia, autetaan myös lasta. Aina kun syyllistetään, kyykytetään ja kuormitetaan vanhempaa, aiheutetaan lapselle vahinkoa.
Lastensuojelu ei syyllistä vanhempaa, vanhempi ottaa sen syyllistävänä, jos se ongelmaksi koetaan. Nämä uhrien esiinnostot on aina yhtä typeriä, ihan kuin ne kuvaisivat koko lastensuojelua. Sama kuin sanoisit yhden hometalon rakennuttamisen tarkoittavan koko rakennusalan huonoutta.
Noita ei olisi pitänyt tapahtua, lastensuojelukin on mokannut heidän kohdallaan, mutta pikkasen nyt suhteellisuudentajua.
Huomaatko että taas sinä tässäkin käänsit kaiken vanhempien syyksi.
Vanhemmat ymmärtää väärin, reagoi väärin, toimii väärin.
Ja noilla uhreilla markkinoidaan sitä huoli-ilmoittamista ja kyttäämisen lisäämistä. Lopettakaa te se! Uhrien hyväksikäyttämistä.
En mä sanonut sanaakaan vanhemmista. Huomasitko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etkö yhtään pidempää otsikkoa keksinyt?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Jaa jaa, mielenkiitoinen lähtökohta. Juoppovanhemmalle kodinhoitaja, niin kyllä se lapsi pärjää siinä samalla.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi siitä syystä, että lastensuojelu on lasta varten, ei vanhempia. Perhettä varten on eri palvelut ja niin sen pitääkin olla.
Niin. Nythän esimerkiksi Koskelan uhri, Vilja Eerika ja se Vantaan perhesurman uhri olivat kaikki raskaiden lastensuojelutoimenpiteiden piirissä. PALJON AUTTOI!
Ja tuossa lisää täysin metsään menevää ajattelua. Ei se lapsi koskaan irrallinen yksikkö ole. Aina knu autetaan vanhempia, autetaan myös lasta. Aina kun syyllistetään, kyykytetään ja kuormitetaan vanhempaa, aiheutetaan lapselle vahinkoa.
Lastensuojelu ei syyllistä vanhempaa, vanhempi ottaa sen syyllistävänä, jos se ongelmaksi koetaan. Nämä uhrien esiinnostot on aina yhtä typeriä, ihan kuin ne kuvaisivat koko lastensuojelua. Sama kuin sanoisit yhden hometalon rakennuttamisen tarkoittavan koko rakennusalan huonoutta.
Noita ei olisi pitänyt tapahtua, lastensuojelukin on mokannut heidän kohdallaan, mutta pikkasen nyt suhteellisuudentajua.
Huomaatko että taas sinä tässäkin käänsit kaiken vanhempien syyksi.
Vanhemmat ymmärtää väärin, reagoi väärin, toimii väärin.
Ja noilla uhreilla markkinoidaan sitä huoli-ilmoittamista ja kyttäämisen lisäämistä. Lopettakaa te se! Uhrien hyväksikäyttämistä.
En mä sanonut sanaakaan vanhemmista. Huomasitko?
Mitä tämä sitten on?
Lastensuojelu ei syyllistä vanhempaa, vanhempi ottaa sen syyllistävänä, jos se ongelmaksi koetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä löysin tietoa psorista ihan netin kautta googlamalla. Mitä ihmeen vaikeuksia psori aiheuttaa? Kyllä toi nepsy on tuhat kertaa hankalampi hoitaa.
Juuri tätä asennetta tarkoitan. Nujertavaa ylimielistä paskaa. Ja sitä että ainakin viimeistään kostain pimeästä Afrikasta kaivetaan joku heikko-osaisempi.
Asenne johtunee siitä, että yhä useammat tietävät - kiitos Googlen - jo diagnoosinsakin ennenkuin lääkäri osaa tehdä sen. Tarkoitan, että ihmiset tietävät todella paljon omista ja lastensa sairauksista, koska hakevat kaiken mahdollisen tiedon, mitä vain netistä löytyy. Tästä valitettavasti seuraa, että ihmisiä, jotka eivät tiedä sairaudestaan yhtään mitään, on aika vähän.
- eri
Netti on pullollaan tietoa ja tietoa. En täysin ymmärrä miten se liittyy koko asiaan.
Liittyy siten, että on ihan tavallista, että ihmiset jonkun diagnoosin saatuaan alkavat selvittää, millaisesta sairaudesta on kyse. Tai jo ennenkuin diagnoosi on edes varma. Jos mulla nyt todettaisiin vaikkapa psoriasis, ensimmäisenä laittaisin Googleen hakusanaksi "psoriasis". Tein juuri niin ja eka osuma on Terveyskirjaston sivu ja toka osuma on Psoriasisliiton sivu. Molemmissa näkyy olevan paljon tietoa ko sairaudesta. Koska suurin osa ihmisistä hakee tietoa sairaudestaan, siitä on tullut ikäänkuin oletus, että ihmiset tekevät näin. Eikä niin, että ensimmäisenä soitetaan jollekin ja kysytään asioita, jotka löytyvät helposti Googlestakin.
Olet todella sairas päästäsi.
Ehkä, mutta olen myös realisti. Näin se vaan nykyisin toimii. Toki jos on kyse vanhuksista, kehitysvammaisista tms, joilla ei ole kykyä hakea tietoa itse, tilanne on toinen.
Tuo sinun paskasi ei liity yhtikås mihinkään, haluat vain olla inhottava.
Nyt en lue paskaasi enää. Häiriköi hamaan tappiin yksinäsi.
Sä voit ihan rauhassa kiukutella, koska sulle oltiin sottaessasi ynseitä, kun ei vastattu kysymyksiisi, jotka olisit soittamattakin voinut selvittää Psoriasisliiton sivuilta. Tämä nyt vaan on nykyaikaa, että ihmisten oletetaan selvittävän asioitaan itse ja kysyvän ammattilaisilta vasta sitten, jos ei tietoa löydy.
Mistähän sinä tiedät mitä hän sieltä Psoriasisliitosta kysyit?
Ohis
Jotain hyvin perusasiaa, koska liitosta (kommentin 196 mukaan) vastattiin "..etkö edes tuota tiedä.."
Et sinä sitä tiedä. Sinä vain riehut.
Ohis
Ei vaan mä taidan arvata, mitä tuo kirjoittaja alunperin olisi halunnut. Myötätuntoa, ymmärrystä ja lohdutusta. Mutta ei ne liitoissa töissä olevat vastaile puhelimeen sellaista varten. Ei heillä välttämättä ole mitään omakohtaista kokemustakaan asiasta. He ovat vain töissä siellä. Vähän sama kuin hakisi myötätuntoa soittamalla Kelaan. Myötätuntoa, ymmärrystä ja lohdutusta saa vertaistukiryhmistä. Liitolta voi kysyä, millaista vertaistukitoimintaa tai sopeutumisvalmennusta liitto järjestää vai järjestääkö mitään. Ja jos järjestää, tarvitaanko B-lääkärilausunto vai mitä tarvitaan, jotta voi osallistua.
Myötätunto, ymmärrys ja lohdutus ovat tärkeitä asioita, mutta pistää kyllä kysymään, että eikö nuo ole jokaisen yksityiselämään kuuluvia asioita, joita ei viranomaiset eivätkä edes erilaiset liitot voi eikä kuulukaan voida tuottaa? Sitä myötätuntoa haetaan ystäviltä, sukulaisilta, omalta puolisolta. Ei sosiaalitoimi voi olla kenenkään puolison korvike.
Ei potilasjärjestö ole sosiaalitointa.
Missä tahansa ammatissa jossa tehdään asiakaspalvelua, pitää olla empaattinen, ystävällinen palveluasenne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?
Monet varmaan kuvittelee, että apu olisi sitä, että jotenkin taiotaan erityispiirre hiljalleen pois ja tilalle tulee normaali ja hyvinkäyttäytyvä lapsi. Ei se vaan toimi niin. Jokaisen pitää itse miettiä ennen lasten tekoa, miten jaksaa jos tulee nepsy tai kehitysvammainen lapsi ja miten suuri todennäköisyys sille on. Meillä on kummallakin miehen kanssa viitteitä erityispiirteisyyteen, joten lapset olisi aika varmasti nepsyjä. Ei olla uskallettu vielä ryhtyä lastentekoon.
Ei kuvittele. Täyttä potaskaa.
Millaista sen avun pitäisi olla? Haetaanko tässä nyt sellaista lastenhoitoapua, jossa lastenhoitajalla on osaamista nepsy-lapsista? Henkilöä, joka vie nepsy-lapsen muutamaksi tunniksi pois kotoa, jotta vanhemmat saavat levätä? Tai joka on nepsy-lapsen kanssa lapsen kotona, jotta vanhemmat voivat mennä vähäksi aikaa pois kotoa? Vai "piikomista" eli kotitöiden tekemistä, koska vanhempi on väsynyt?
Sinä ja sun piikomisesi.
Minulla on astmalapsi jolle puhkesi myös psoriasis.
En ole mitään tukea tai apua hakenut tai saanut mutta se mikä olisi auttanut olisi ollut se että joku vie toisen lapsen ulos kun astmalapsen kanssa en voinut viedä häntäkään.
Tai kun valvottiin yökaudet, olisi saanut joskus nukkua.
Tai joku olisi edes lohduttanut tuon psoriasiksen kanssa.
Ja tällaista apua ja tukea ajattelit kunnan tarjoavan? Puhut toisesta vanhemmasta tai sukulaisesta tai ihan vaan lastenhoitajasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä löysin tietoa psorista ihan netin kautta googlamalla. Mitä ihmeen vaikeuksia psori aiheuttaa? Kyllä toi nepsy on tuhat kertaa hankalampi hoitaa.
Juuri tätä asennetta tarkoitan. Nujertavaa ylimielistä paskaa. Ja sitä että ainakin viimeistään kostain pimeästä Afrikasta kaivetaan joku heikko-osaisempi.
Asenne johtunee siitä, että yhä useammat tietävät - kiitos Googlen - jo diagnoosinsakin ennenkuin lääkäri osaa tehdä sen. Tarkoitan, että ihmiset tietävät todella paljon omista ja lastensa sairauksista, koska hakevat kaiken mahdollisen tiedon, mitä vain netistä löytyy. Tästä valitettavasti seuraa, että ihmisiä, jotka eivät tiedä sairaudestaan yhtään mitään, on aika vähän.
- eri
Netti on pullollaan tietoa ja tietoa. En täysin ymmärrä miten se liittyy koko asiaan.
Liittyy siten, että on ihan tavallista, että ihmiset jonkun diagnoosin saatuaan alkavat selvittää, millaisesta sairaudesta on kyse. Tai jo ennenkuin diagnoosi on edes varma. Jos mulla nyt todettaisiin vaikkapa psoriasis, ensimmäisenä laittaisin Googleen hakusanaksi "psoriasis". Tein juuri niin ja eka osuma on Terveyskirjaston sivu ja toka osuma on Psoriasisliiton sivu. Molemmissa näkyy olevan paljon tietoa ko sairaudesta. Koska suurin osa ihmisistä hakee tietoa sairaudestaan, siitä on tullut ikäänkuin oletus, että ihmiset tekevät näin. Eikä niin, että ensimmäisenä soitetaan jollekin ja kysytään asioita, jotka löytyvät helposti Googlestakin.
Olet todella sairas päästäsi.
Ehkä, mutta olen myös realisti. Näin se vaan nykyisin toimii. Toki jos on kyse vanhuksista, kehitysvammaisista tms, joilla ei ole kykyä hakea tietoa itse, tilanne on toinen.
Tuo sinun paskasi ei liity yhtikås mihinkään, haluat vain olla inhottava.
Nyt en lue paskaasi enää. Häiriköi hamaan tappiin yksinäsi.
Sä voit ihan rauhassa kiukutella, koska sulle oltiin sottaessasi ynseitä, kun ei vastattu kysymyksiisi, jotka olisit soittamattakin voinut selvittää Psoriasisliiton sivuilta. Tämä nyt vaan on nykyaikaa, että ihmisten oletetaan selvittävän asioitaan itse ja kysyvän ammattilaisilta vasta sitten, jos ei tietoa löydy.
Mistähän sinä tiedät mitä hän sieltä Psoriasisliitosta kysyit?
Ohis
Jotain hyvin perusasiaa, koska liitosta (kommentin 196 mukaan) vastattiin "..etkö edes tuota tiedä.."
Et sinä sitä tiedä. Sinä vain riehut.
Ohis
Ei vaan mä taidan arvata, mitä tuo kirjoittaja alunperin olisi halunnut. Myötätuntoa, ymmärrystä ja lohdutusta. Mutta ei ne liitoissa töissä olevat vastaile puhelimeen sellaista varten. Ei heillä välttämättä ole mitään omakohtaista kokemustakaan asiasta. He ovat vain töissä siellä. Vähän sama kuin hakisi myötätuntoa soittamalla Kelaan. Myötätuntoa, ymmärrystä ja lohdutusta saa vertaistukiryhmistä. Liitolta voi kysyä, millaista vertaistukitoimintaa tai sopeutumisvalmennusta liitto järjestää vai järjestääkö mitään. Ja jos järjestää, tarvitaanko B-lääkärilausunto vai mitä tarvitaan, jotta voi osallistua.
Myötätunto, ymmärrys ja lohdutus ovat tärkeitä asioita, mutta pistää kyllä kysymään, että eikö nuo ole jokaisen yksityiselämään kuuluvia asioita, joita ei viranomaiset eivätkä edes erilaiset liitot voi eikä kuulukaan voida tuottaa? Sitä myötätuntoa haetaan ystäviltä, sukulaisilta, omalta puolisolta. Ei sosiaalitoimi voi olla kenenkään puolison korvike.
Ei potilasjärjestö ole sosiaalitointa.
Missä tahansa ammatissa jossa tehdään asiakaspalvelua, pitää olla empaattinen, ystävällinen palveluasenne.
Yhteiskunnalliset instituutiot kun eivät ole vaatekauppa tai ravintola.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?
Monet varmaan kuvittelee, että apu olisi sitä, että jotenkin taiotaan erityispiirre hiljalleen pois ja tilalle tulee normaali ja hyvinkäyttäytyvä lapsi. Ei se vaan toimi niin. Jokaisen pitää itse miettiä ennen lasten tekoa, miten jaksaa jos tulee nepsy tai kehitysvammainen lapsi ja miten suuri todennäköisyys sille on. Meillä on kummallakin miehen kanssa viitteitä erityispiirteisyyteen, joten lapset olisi aika varmasti nepsyjä. Ei olla uskallettu vielä ryhtyä lastentekoon.
Ei kuvittele. Täyttä potaskaa.
Millaista sen avun pitäisi olla? Haetaanko tässä nyt sellaista lastenhoitoapua, jossa lastenhoitajalla on osaamista nepsy-lapsista? Henkilöä, joka vie nepsy-lapsen muutamaksi tunniksi pois kotoa, jotta vanhemmat saavat levätä? Tai joka on nepsy-lapsen kanssa lapsen kotona, jotta vanhemmat voivat mennä vähäksi aikaa pois kotoa? Vai "piikomista" eli kotitöiden tekemistä, koska vanhempi on väsynyt?
Sinä ja sun piikomisesi.
Minulla on astmalapsi jolle puhkesi myös psoriasis.
En ole mitään tukea tai apua hakenut tai saanut mutta se mikä olisi auttanut olisi ollut se että joku vie toisen lapsen ulos kun astmalapsen kanssa en voinut viedä häntäkään.
Tai kun valvottiin yökaudet, olisi saanut joskus nukkua.
Tai joku olisi edes lohduttanut tuon psoriasiksen kanssa.
Ja tällaista apua ja tukea ajattelit kunnan tarjoavan? Puhut toisesta vanhemmasta tai sukulaisesta tai ihan vaan lastenhoitajasta.
Lukeeko siinä niin? Ei lue.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä löysin tietoa psorista ihan netin kautta googlamalla. Mitä ihmeen vaikeuksia psori aiheuttaa? Kyllä toi nepsy on tuhat kertaa hankalampi hoitaa.
Juuri tätä asennetta tarkoitan. Nujertavaa ylimielistä paskaa. Ja sitä että ainakin viimeistään kostain pimeästä Afrikasta kaivetaan joku heikko-osaisempi.
Asenne johtunee siitä, että yhä useammat tietävät - kiitos Googlen - jo diagnoosinsakin ennenkuin lääkäri osaa tehdä sen. Tarkoitan, että ihmiset tietävät todella paljon omista ja lastensa sairauksista, koska hakevat kaiken mahdollisen tiedon, mitä vain netistä löytyy. Tästä valitettavasti seuraa, että ihmisiä, jotka eivät tiedä sairaudestaan yhtään mitään, on aika vähän.
- eri
Netti on pullollaan tietoa ja tietoa. En täysin ymmärrä miten se liittyy koko asiaan.
Liittyy siten, että on ihan tavallista, että ihmiset jonkun diagnoosin saatuaan alkavat selvittää, millaisesta sairaudesta on kyse. Tai jo ennenkuin diagnoosi on edes varma. Jos mulla nyt todettaisiin vaikkapa psoriasis, ensimmäisenä laittaisin Googleen hakusanaksi "psoriasis". Tein juuri niin ja eka osuma on Terveyskirjaston sivu ja toka osuma on Psoriasisliiton sivu. Molemmissa näkyy olevan paljon tietoa ko sairaudesta. Koska suurin osa ihmisistä hakee tietoa sairaudestaan, siitä on tullut ikäänkuin oletus, että ihmiset tekevät näin. Eikä niin, että ensimmäisenä soitetaan jollekin ja kysytään asioita, jotka löytyvät helposti Googlestakin.
Olet todella sairas päästäsi.
Ehkä, mutta olen myös realisti. Näin se vaan nykyisin toimii. Toki jos on kyse vanhuksista, kehitysvammaisista tms, joilla ei ole kykyä hakea tietoa itse, tilanne on toinen.
Tuo sinun paskasi ei liity yhtikås mihinkään, haluat vain olla inhottava.
Nyt en lue paskaasi enää. Häiriköi hamaan tappiin yksinäsi.
Sä voit ihan rauhassa kiukutella, koska sulle oltiin sottaessasi ynseitä, kun ei vastattu kysymyksiisi, jotka olisit soittamattakin voinut selvittää Psoriasisliiton sivuilta. Tämä nyt vaan on nykyaikaa, että ihmisten oletetaan selvittävän asioitaan itse ja kysyvän ammattilaisilta vasta sitten, jos ei tietoa löydy.
Mistähän sinä tiedät mitä hän sieltä Psoriasisliitosta kysyit?
Ohis
Jotain hyvin perusasiaa, koska liitosta (kommentin 196 mukaan) vastattiin "..etkö edes tuota tiedä.."
Et sinä sitä tiedä. Sinä vain riehut.
Ohis
Ei vaan mä taidan arvata, mitä tuo kirjoittaja alunperin olisi halunnut. Myötätuntoa, ymmärrystä ja lohdutusta. Mutta ei ne liitoissa töissä olevat vastaile puhelimeen sellaista varten. Ei heillä välttämättä ole mitään omakohtaista kokemustakaan asiasta. He ovat vain töissä siellä. Vähän sama kuin hakisi myötätuntoa soittamalla Kelaan. Myötätuntoa, ymmärrystä ja lohdutusta saa vertaistukiryhmistä. Liitolta voi kysyä, millaista vertaistukitoimintaa tai sopeutumisvalmennusta liitto järjestää vai järjestääkö mitään. Ja jos järjestää, tarvitaanko B-lääkärilausunto vai mitä tarvitaan, jotta voi osallistua.
Myötätunto, ymmärrys ja lohdutus ovat tärkeitä asioita, mutta pistää kyllä kysymään, että eikö nuo ole jokaisen yksityiselämään kuuluvia asioita, joita ei viranomaiset eivätkä edes erilaiset liitot voi eikä kuulukaan voida tuottaa? Sitä myötätuntoa haetaan ystäviltä, sukulaisilta, omalta puolisolta. Ei sosiaalitoimi voi olla kenenkään puolison korvike.
Ei potilasjärjestö ole sosiaalitointa.
Missä tahansa ammatissa jossa tehdään asiakaspalvelua, pitää olla empaattinen, ystävällinen palveluasenne.
Yhteiskunnalliset instituutiot kun eivät ole vaatekauppa tai ravintola.
Potilasjärjestö ei ole instituutio.
Eikä ole myöskään sosiaalitoimi, terveyskeskus tms instituutio. Googleta sanojen merkitykset ennen kuin käytät niitä väärin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Jaa jaa, mielenkiitoinen lähtökohta. Juoppovanhemmalle kodinhoitaja, niin kyllä se lapsi pärjää siinä samalla.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi siitä syystä, että lastensuojelu on lasta varten, ei vanhempia. Perhettä varten on eri palvelut ja niin sen pitääkin olla.
Niin. Nythän esimerkiksi Koskelan uhri, Vilja Eerika ja se Vantaan perhesurman uhri olivat kaikki raskaiden lastensuojelutoimenpiteiden piirissä. PALJON AUTTOI!
Ja tuossa lisää täysin metsään menevää ajattelua. Ei se lapsi koskaan irrallinen yksikkö ole. Aina knu autetaan vanhempia, autetaan myös lasta. Aina kun syyllistetään, kyykytetään ja kuormitetaan vanhempaa, aiheutetaan lapselle vahinkoa.
Lastensuojelu ei syyllistä vanhempaa, vanhempi ottaa sen syyllistävänä, jos se ongelmaksi koetaan. Nämä uhrien esiinnostot on aina yhtä typeriä, ihan kuin ne kuvaisivat koko lastensuojelua. Sama kuin sanoisit yhden hometalon rakennuttamisen tarkoittavan koko rakennusalan huonoutta.
Noita ei olisi pitänyt tapahtua, lastensuojelukin on mokannut heidän kohdallaan, mutta pikkasen nyt suhteellisuudentajua.
Huomaatko että taas sinä tässäkin käänsit kaiken vanhempien syyksi.
Vanhemmat ymmärtää väärin, reagoi väärin, toimii väärin.
Ja noilla uhreilla markkinoidaan sitä huoli-ilmoittamista ja kyttäämisen lisäämistä. Lopettakaa te se! Uhrien hyväksikäyttämistä.
En mä sanonut sanaakaan vanhemmista. Huomasitko?
Mitä tämä sitten on?
Lastensuojelu ei syyllistä vanhempaa, vanhempi ottaa sen syyllistävänä, jos se ongelmaksi koetaan.
Öö, missä kohtaa tossa sanotaan, että vanhempi reagoi väärin tai kaikki on vanhempien syy?
Siinä todetaan fakta, se, että jos vanhemmat kokevat ohjeet tai selvityksen syyllistämiseksi, ei se tee siitä syyllistävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?
Monet varmaan kuvittelee, että apu olisi sitä, että jotenkin taiotaan erityispiirre hiljalleen pois ja tilalle tulee normaali ja hyvinkäyttäytyvä lapsi. Ei se vaan toimi niin. Jokaisen pitää itse miettiä ennen lasten tekoa, miten jaksaa jos tulee nepsy tai kehitysvammainen lapsi ja miten suuri todennäköisyys sille on. Meillä on kummallakin miehen kanssa viitteitä erityispiirteisyyteen, joten lapset olisi aika varmasti nepsyjä. Ei olla uskallettu vielä ryhtyä lastentekoon.
Ei kuvittele. Täyttä potaskaa.
Millaista sen avun pitäisi olla? Haetaanko tässä nyt sellaista lastenhoitoapua, jossa lastenhoitajalla on osaamista nepsy-lapsista? Henkilöä, joka vie nepsy-lapsen muutamaksi tunniksi pois kotoa, jotta vanhemmat saavat levätä? Tai joka on nepsy-lapsen kanssa lapsen kotona, jotta vanhemmat voivat mennä vähäksi aikaa pois kotoa? Vai "piikomista" eli kotitöiden tekemistä, koska vanhempi on väsynyt?
Sinä ja sun piikomisesi.
Minulla on astmalapsi jolle puhkesi myös psoriasis.
En ole mitään tukea tai apua hakenut tai saanut mutta se mikä olisi auttanut olisi ollut se että joku vie toisen lapsen ulos kun astmalapsen kanssa en voinut viedä häntäkään.
Tai kun valvottiin yökaudet, olisi saanut joskus nukkua.
Tai joku olisi edes lohduttanut tuon psoriasiksen kanssa.
Ja tällaista apua ja tukea ajattelit kunnan tarjoavan? Puhut toisesta vanhemmasta tai sukulaisesta tai ihan vaan lastenhoitajasta.
Lukeeko siinä niin? Ei lue.
No kommentti yleensä liittyy kontekstiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Jaa jaa, mielenkiitoinen lähtökohta. Juoppovanhemmalle kodinhoitaja, niin kyllä se lapsi pärjää siinä samalla.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi siitä syystä, että lastensuojelu on lasta varten, ei vanhempia. Perhettä varten on eri palvelut ja niin sen pitääkin olla.
Niin. Nythän esimerkiksi Koskelan uhri, Vilja Eerika ja se Vantaan perhesurman uhri olivat kaikki raskaiden lastensuojelutoimenpiteiden piirissä. PALJON AUTTOI!
Ja tuossa lisää täysin metsään menevää ajattelua. Ei se lapsi koskaan irrallinen yksikkö ole. Aina knu autetaan vanhempia, autetaan myös lasta. Aina kun syyllistetään, kyykytetään ja kuormitetaan vanhempaa, aiheutetaan lapselle vahinkoa.
Lastensuojelu ei syyllistä vanhempaa, vanhempi ottaa sen syyllistävänä, jos se ongelmaksi koetaan. Nämä uhrien esiinnostot on aina yhtä typeriä, ihan kuin ne kuvaisivat koko lastensuojelua. Sama kuin sanoisit yhden hometalon rakennuttamisen tarkoittavan koko rakennusalan huonoutta.
Noita ei olisi pitänyt tapahtua, lastensuojelukin on mokannut heidän kohdallaan, mutta pikkasen nyt suhteellisuudentajua.
Huomaatko että taas sinä tässäkin käänsit kaiken vanhempien syyksi.
Vanhemmat ymmärtää väärin, reagoi väärin, toimii väärin.
Ja noilla uhreilla markkinoidaan sitä huoli-ilmoittamista ja kyttäämisen lisäämistä. Lopettakaa te se! Uhrien hyväksikäyttämistä.
En mä sanonut sanaakaan vanhemmista. Huomasitko?
Mitä tämä sitten on?
Lastensuojelu ei syyllistä vanhempaa, vanhempi ottaa sen syyllistävänä, jos se ongelmaksi koetaan.
Öö, missä kohtaa tossa sanotaan, että vanhempi reagoi väärin tai kaikki on vanhempien syy?
Siinä todetaan fakta, se, että jos vanhemmat kokevat ohjeet tai selvityksen syyllistämiseksi, ei se tee siitä syyllistävää.
Ei se ole fakta. Se on ihan vain sinun mielipiteesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä löysin tietoa psorista ihan netin kautta googlamalla. Mitä ihmeen vaikeuksia psori aiheuttaa? Kyllä toi nepsy on tuhat kertaa hankalampi hoitaa.
Juuri tätä asennetta tarkoitan. Nujertavaa ylimielistä paskaa. Ja sitä että ainakin viimeistään kostain pimeästä Afrikasta kaivetaan joku heikko-osaisempi.
Asenne johtunee siitä, että yhä useammat tietävät - kiitos Googlen - jo diagnoosinsakin ennenkuin lääkäri osaa tehdä sen. Tarkoitan, että ihmiset tietävät todella paljon omista ja lastensa sairauksista, koska hakevat kaiken mahdollisen tiedon, mitä vain netistä löytyy. Tästä valitettavasti seuraa, että ihmisiä, jotka eivät tiedä sairaudestaan yhtään mitään, on aika vähän.
- eri
Netti on pullollaan tietoa ja tietoa. En täysin ymmärrä miten se liittyy koko asiaan.
Liittyy siten, että on ihan tavallista, että ihmiset jonkun diagnoosin saatuaan alkavat selvittää, millaisesta sairaudesta on kyse. Tai jo ennenkuin diagnoosi on edes varma. Jos mulla nyt todettaisiin vaikkapa psoriasis, ensimmäisenä laittaisin Googleen hakusanaksi "psoriasis". Tein juuri niin ja eka osuma on Terveyskirjaston sivu ja toka osuma on Psoriasisliiton sivu. Molemmissa näkyy olevan paljon tietoa ko sairaudesta. Koska suurin osa ihmisistä hakee tietoa sairaudestaan, siitä on tullut ikäänkuin oletus, että ihmiset tekevät näin. Eikä niin, että ensimmäisenä soitetaan jollekin ja kysytään asioita, jotka löytyvät helposti Googlestakin.
Olet todella sairas päästäsi.
Ehkä, mutta olen myös realisti. Näin se vaan nykyisin toimii. Toki jos on kyse vanhuksista, kehitysvammaisista tms, joilla ei ole kykyä hakea tietoa itse, tilanne on toinen.
Tuo sinun paskasi ei liity yhtikås mihinkään, haluat vain olla inhottava.
Nyt en lue paskaasi enää. Häiriköi hamaan tappiin yksinäsi.
Sä voit ihan rauhassa kiukutella, koska sulle oltiin sottaessasi ynseitä, kun ei vastattu kysymyksiisi, jotka olisit soittamattakin voinut selvittää Psoriasisliiton sivuilta. Tämä nyt vaan on nykyaikaa, että ihmisten oletetaan selvittävän asioitaan itse ja kysyvän ammattilaisilta vasta sitten, jos ei tietoa löydy.
Mistähän sinä tiedät mitä hän sieltä Psoriasisliitosta kysyit?
Ohis
Jotain hyvin perusasiaa, koska liitosta (kommentin 196 mukaan) vastattiin "..etkö edes tuota tiedä.."
Et sinä sitä tiedä. Sinä vain riehut.
Ohis
Ei vaan mä taidan arvata, mitä tuo kirjoittaja alunperin olisi halunnut. Myötätuntoa, ymmärrystä ja lohdutusta. Mutta ei ne liitoissa töissä olevat vastaile puhelimeen sellaista varten. Ei heillä välttämättä ole mitään omakohtaista kokemustakaan asiasta. He ovat vain töissä siellä. Vähän sama kuin hakisi myötätuntoa soittamalla Kelaan. Myötätuntoa, ymmärrystä ja lohdutusta saa vertaistukiryhmistä. Liitolta voi kysyä, millaista vertaistukitoimintaa tai sopeutumisvalmennusta liitto järjestää vai järjestääkö mitään. Ja jos järjestää, tarvitaanko B-lääkärilausunto vai mitä tarvitaan, jotta voi osallistua.
Myötätunto, ymmärrys ja lohdutus ovat tärkeitä asioita, mutta pistää kyllä kysymään, että eikö nuo ole jokaisen yksityiselämään kuuluvia asioita, joita ei viranomaiset eivätkä edes erilaiset liitot voi eikä kuulukaan voida tuottaa? Sitä myötätuntoa haetaan ystäviltä, sukulaisilta, omalta puolisolta. Ei sosiaalitoimi voi olla kenenkään puolison korvike.
Niin, juuri näin. Mutta liittojen kautta voi selvittää, mistä löytyisi vertaistukitoimintaa, sopeutumisvalmennuskursseja jne, miten niihin pääsee ja mitä ne edellyttävät. Todennäköisesti missä tahansa vastaavassa liitossa vastaa puhelimeen henkilö, jolla on joko merkonomin tai tradenomin koulutus (ei siis mikään terveydenhuoltoalan koulutus). Henkilö, joka on saattanut olla sitä ennen töissä vaikkapa pankissa tai Kennelliitossa. He ovat siellä toimistotöissä ja osaavat vastata vain liittoa koskeviin asioihin. Eivät itse sairauksiin liittyviin asioihin. Henkilö, joka haluaisi tukea ja apua, närkästyy, kun ei saakaan sellaista soitettuaan liittoon. Jos vielä saa ynseää asiakaspalvelua, se tuntuu entistäkin pahemmalta, jos on oman tai läheisensä sairauden suhteen vasta alussa tai ei muuten ole siihen vielä sopeutunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?
Monet varmaan kuvittelee, että apu olisi sitä, että jotenkin taiotaan erityispiirre hiljalleen pois ja tilalle tulee normaali ja hyvinkäyttäytyvä lapsi. Ei se vaan toimi niin. Jokaisen pitää itse miettiä ennen lasten tekoa, miten jaksaa jos tulee nepsy tai kehitysvammainen lapsi ja miten suuri todennäköisyys sille on. Meillä on kummallakin miehen kanssa viitteitä erityispiirteisyyteen, joten lapset olisi aika varmasti nepsyjä. Ei olla uskallettu vielä ryhtyä lastentekoon.
Ei kuvittele. Täyttä potaskaa.
Millaista sen avun pitäisi olla? Haetaanko tässä nyt sellaista lastenhoitoapua, jossa lastenhoitajalla on osaamista nepsy-lapsista? Henkilöä, joka vie nepsy-lapsen muutamaksi tunniksi pois kotoa, jotta vanhemmat saavat levätä? Tai joka on nepsy-lapsen kanssa lapsen kotona, jotta vanhemmat voivat mennä vähäksi aikaa pois kotoa? Vai "piikomista" eli kotitöiden tekemistä, koska vanhempi on väsynyt?
Sinä ja sun piikomisesi.
Minulla on astmalapsi jolle puhkesi myös psoriasis.
En ole mitään tukea tai apua hakenut tai saanut mutta se mikä olisi auttanut olisi ollut se että joku vie toisen lapsen ulos kun astmalapsen kanssa en voinut viedä häntäkään.
Tai kun valvottiin yökaudet, olisi saanut joskus nukkua.
Tai joku olisi edes lohduttanut tuon psoriasiksen kanssa.
Ja tällaista apua ja tukea ajattelit kunnan tarjoavan? Puhut toisesta vanhemmasta tai sukulaisesta tai ihan vaan lastenhoitajasta.
Lukeeko siinä niin? Ei lue.
No kommentti yleensä liittyy kontekstiin.
Siinä ei lue niin. Sinä vain kuvittelit niin. Hyi sinua!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä tää yks hullu on täällä, joka saa hirveitä kiksejä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä löysin tietoa psorista ihan netin kautta googlamalla. Mitä ihmeen vaikeuksia psori aiheuttaa? Kyllä toi nepsy on tuhat kertaa hankalampi hoitaa.
Juuri tätä asennetta tarkoitan. Nujertavaa ylimielistä paskaa. Ja sitä että ainakin viimeistään kostain pimeästä Afrikasta kaivetaan joku heikko-osaisempi.
Asenne johtunee siitä, että yhä useammat tietävät - kiitos Googlen - jo diagnoosinsakin ennenkuin lääkäri osaa tehdä sen. Tarkoitan, että ihmiset tietävät todella paljon omista ja lastensa sairauksista, koska hakevat kaiken mahdollisen tiedon, mitä vain netistä löytyy. Tästä valitettavasti seuraa, että ihmisiä, jotka eivät tiedä sairaudestaan yhtään mitään, on aika vähän.
- eri
Netti on pullollaan tietoa ja tietoa. En täysin ymmärrä miten se liittyy koko asiaan.
Liittyy siten, että on ihan tavallista, että ihmiset jonkun diagnoosin saatuaan alkavat selvittää, millaisesta sairaudesta on kyse. Tai jo ennenkuin diagnoosi on edes varma. Jos mulla nyt todettaisiin vaikkapa psoriasis, ensimmäisenä laittaisin Googleen hakusanaksi "psoriasis". Tein juuri niin ja eka osuma on Terveyskirjaston sivu ja toka osuma on Psoriasisliiton sivu. Molemmissa näkyy olevan paljon tietoa ko sairaudesta. Koska suurin osa ihmisistä hakee tietoa sairaudestaan, siitä on tullut ikäänkuin oletus, että ihmiset tekevät näin. Eikä niin, että ensimmäisenä soitetaan jollekin ja kysytään asioita, jotka löytyvät helposti Googlestakin.
Olet todella sairas päästäsi.
Ehkä, mutta olen myös realisti. Näin se vaan nykyisin toimii. Toki jos on kyse vanhuksista, kehitysvammaisista tms, joilla ei ole kykyä hakea tietoa itse, tilanne on toinen.
Tuo sinun paskasi ei liity yhtikås mihinkään, haluat vain olla inhottava.
Nyt en lue paskaasi enää. Häiriköi hamaan tappiin yksinäsi.
Sä voit ihan rauhassa kiukutella, koska sulle oltiin sottaessasi ynseitä, kun ei vastattu kysymyksiisi, jotka olisit soittamattakin voinut selvittää Psoriasisliiton sivuilta. Tämä nyt vaan on nykyaikaa, että ihmisten oletetaan selvittävän asioitaan itse ja kysyvän ammattilaisilta vasta sitten, jos ei tietoa löydy.
Mistähän sinä tiedät mitä hän sieltä Psoriasisliitosta kysyit?
Ohis
Jotain hyvin perusasiaa, koska liitosta (kommentin 196 mukaan) vastattiin "..etkö edes tuota tiedä.."
Et sinä sitä tiedä. Sinä vain riehut.
Ohis
Ei vaan mä taidan arvata, mitä tuo kirjoittaja alunperin olisi halunnut. Myötätuntoa, ymmärrystä ja lohdutusta. Mutta ei ne liitoissa töissä olevat vastaile puhelimeen sellaista varten. Ei heillä välttämättä ole mitään omakohtaista kokemustakaan asiasta. He ovat vain töissä siellä. Vähän sama kuin hakisi myötätuntoa soittamalla Kelaan. Myötätuntoa, ymmärrystä ja lohdutusta saa vertaistukiryhmistä. Liitolta voi kysyä, millaista vertaistukitoimintaa tai sopeutumisvalmennusta liitto järjestää vai järjestääkö mitään. Ja jos järjestää, tarvitaanko B-lääkärilausunto vai mitä tarvitaan, jotta voi osallistua.
Myötätunto, ymmärrys ja lohdutus ovat tärkeitä asioita, mutta pistää kyllä kysymään, että eikö nuo ole jokaisen yksityiselämään kuuluvia asioita, joita ei viranomaiset eivätkä edes erilaiset liitot voi eikä kuulukaan voida tuottaa? Sitä myötätuntoa haetaan ystäviltä, sukulaisilta, omalta puolisolta. Ei sosiaalitoimi voi olla kenenkään puolison korvike.
Ei potilasjärjestö ole sosiaalitointa.
Missä tahansa ammatissa jossa tehdään asiakaspalvelua, pitää olla empaattinen, ystävällinen palveluasenne.
Yhteiskunnalliset instituutiot kun eivät ole vaatekauppa tai ravintola.
Potilasjärjestö ei ole instituutio.
Eikä ole myöskään sosiaalitoimi, terveyskeskus tms instituutio. Googleta sanojen merkitykset ennen kuin käytät niitä väärin!
Termiä "instituutio" käytetään usein kuvaamaan yhteiskunnalle tärkeitä ja vakiintuneita tapoja sekä käyttäytymismalleja, mutta myös nimenomaisia hallituksen ja julkisen vallan organisaatioita.
Sosiaalitoimi on julkisen vallan organisaatio.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Jaa jaa, mielenkiitoinen lähtökohta. Juoppovanhemmalle kodinhoitaja, niin kyllä se lapsi pärjää siinä samalla.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi siitä syystä, että lastensuojelu on lasta varten, ei vanhempia. Perhettä varten on eri palvelut ja niin sen pitääkin olla.
Niin. Nythän esimerkiksi Koskelan uhri, Vilja Eerika ja se Vantaan perhesurman uhri olivat kaikki raskaiden lastensuojelutoimenpiteiden piirissä. PALJON AUTTOI!
Ja tuossa lisää täysin metsään menevää ajattelua. Ei se lapsi koskaan irrallinen yksikkö ole. Aina knu autetaan vanhempia, autetaan myös lasta. Aina kun syyllistetään, kyykytetään ja kuormitetaan vanhempaa, aiheutetaan lapselle vahinkoa.
Lastensuojelu ei syyllistä vanhempaa, vanhempi ottaa sen syyllistävänä, jos se ongelmaksi koetaan. Nämä uhrien esiinnostot on aina yhtä typeriä, ihan kuin ne kuvaisivat koko lastensuojelua. Sama kuin sanoisit yhden hometalon rakennuttamisen tarkoittavan koko rakennusalan huonoutta.
Noita ei olisi pitänyt tapahtua, lastensuojelukin on mokannut heidän kohdallaan, mutta pikkasen nyt suhteellisuudentajua.
Huomaatko että taas sinä tässäkin käänsit kaiken vanhempien syyksi.
Vanhemmat ymmärtää väärin, reagoi väärin, toimii väärin.
Ja noilla uhreilla markkinoidaan sitä huoli-ilmoittamista ja kyttäämisen lisäämistä. Lopettakaa te se! Uhrien hyväksikäyttämistä.
En mä sanonut sanaakaan vanhemmista. Huomasitko?
Mitä tämä sitten on?
Lastensuojelu ei syyllistä vanhempaa, vanhempi ottaa sen syyllistävänä, jos se ongelmaksi koetaan.
Öö, missä kohtaa tossa sanotaan, että vanhempi reagoi väärin tai kaikki on vanhempien syy?
Siinä todetaan fakta, se, että jos vanhemmat kokevat ohjeet tai selvityksen syyllistämiseksi, ei se tee siitä syyllistävää.
Ei se ole fakta. Se on ihan vain sinun mielipiteesi.
Sosiaalityöntekijä ei ole siellä syyllistämässä ketään, se on fakta ja sillä siisti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä löysin tietoa psorista ihan netin kautta googlamalla. Mitä ihmeen vaikeuksia psori aiheuttaa? Kyllä toi nepsy on tuhat kertaa hankalampi hoitaa.
Juuri tätä asennetta tarkoitan. Nujertavaa ylimielistä paskaa. Ja sitä että ainakin viimeistään kostain pimeästä Afrikasta kaivetaan joku heikko-osaisempi.
Asenne johtunee siitä, että yhä useammat tietävät - kiitos Googlen - jo diagnoosinsakin ennenkuin lääkäri osaa tehdä sen. Tarkoitan, että ihmiset tietävät todella paljon omista ja lastensa sairauksista, koska hakevat kaiken mahdollisen tiedon, mitä vain netistä löytyy. Tästä valitettavasti seuraa, että ihmisiä, jotka eivät tiedä sairaudestaan yhtään mitään, on aika vähän.
- eri
Netti on pullollaan tietoa ja tietoa. En täysin ymmärrä miten se liittyy koko asiaan.
Liittyy siten, että on ihan tavallista, että ihmiset jonkun diagnoosin saatuaan alkavat selvittää, millaisesta sairaudesta on kyse. Tai jo ennenkuin diagnoosi on edes varma. Jos mulla nyt todettaisiin vaikkapa psoriasis, ensimmäisenä laittaisin Googleen hakusanaksi "psoriasis". Tein juuri niin ja eka osuma on Terveyskirjaston sivu ja toka osuma on Psoriasisliiton sivu. Molemmissa näkyy olevan paljon tietoa ko sairaudesta. Koska suurin osa ihmisistä hakee tietoa sairaudestaan, siitä on tullut ikäänkuin oletus, että ihmiset tekevät näin. Eikä niin, että ensimmäisenä soitetaan jollekin ja kysytään asioita, jotka löytyvät helposti Googlestakin.
Olet todella sairas päästäsi.
Ehkä, mutta olen myös realisti. Näin se vaan nykyisin toimii. Toki jos on kyse vanhuksista, kehitysvammaisista tms, joilla ei ole kykyä hakea tietoa itse, tilanne on toinen.
Tuo sinun paskasi ei liity yhtikås mihinkään, haluat vain olla inhottava.
Nyt en lue paskaasi enää. Häiriköi hamaan tappiin yksinäsi.
Sä voit ihan rauhassa kiukutella, koska sulle oltiin sottaessasi ynseitä, kun ei vastattu kysymyksiisi, jotka olisit soittamattakin voinut selvittää Psoriasisliiton sivuilta. Tämä nyt vaan on nykyaikaa, että ihmisten oletetaan selvittävän asioitaan itse ja kysyvän ammattilaisilta vasta sitten, jos ei tietoa löydy.
Mistähän sinä tiedät mitä hän sieltä Psoriasisliitosta kysyit?
Ohis
Jotain hyvin perusasiaa, koska liitosta (kommentin 196 mukaan) vastattiin "..etkö edes tuota tiedä.."
Et sinä sitä tiedä. Sinä vain riehut.
Ohis
Ei vaan mä taidan arvata, mitä tuo kirjoittaja alunperin olisi halunnut. Myötätuntoa, ymmärrystä ja lohdutusta. Mutta ei ne liitoissa töissä olevat vastaile puhelimeen sellaista varten. Ei heillä välttämättä ole mitään omakohtaista kokemustakaan asiasta. He ovat vain töissä siellä. Vähän sama kuin hakisi myötätuntoa soittamalla Kelaan. Myötätuntoa, ymmärrystä ja lohdutusta saa vertaistukiryhmistä. Liitolta voi kysyä, millaista vertaistukitoimintaa tai sopeutumisvalmennusta liitto järjestää vai järjestääkö mitään. Ja jos järjestää, tarvitaanko B-lääkärilausunto vai mitä tarvitaan, jotta voi osallistua.
Myötätunto, ymmärrys ja lohdutus ovat tärkeitä asioita, mutta pistää kyllä kysymään, että eikö nuo ole jokaisen yksityiselämään kuuluvia asioita, joita ei viranomaiset eivätkä edes erilaiset liitot voi eikä kuulukaan voida tuottaa? Sitä myötätuntoa haetaan ystäviltä, sukulaisilta, omalta puolisolta. Ei sosiaalitoimi voi olla kenenkään puolison korvike.
Niin, juuri näin. Mutta liittojen kautta voi selvittää, mistä löytyisi vertaistukitoimintaa, sopeutumisvalmennuskursseja jne, miten niihin pääsee ja mitä ne edellyttävät. Todennäköisesti missä tahansa vastaavassa liitossa vastaa puhelimeen henkilö, jolla on joko merkonomin tai tradenomin koulutus (ei siis mikään terveydenhuoltoalan koulutus). Henkilö, joka on saattanut olla sitä ennen töissä vaikkapa pankissa tai Kennelliitossa. He ovat siellä toimistotöissä ja osaavat vastata vain liittoa koskeviin asioihin. Eivät itse sairauksiin liittyviin asioihin. Henkilö, joka haluaisi tukea ja apua, närkästyy, kun ei saakaan sellaista soitettuaan liittoon. Jos vielä saa ynseää asiakaspalvelua, se tuntuu entistäkin pahemmalta, jos on oman tai läheisensä sairauden suhteen vasta alussa tai ei muuten ole siihen vielä sopeutunut.
Psoriasisliitossa on neuvontayhteystiedot. Kysyin sieltä kuka liitossa osaisi vastata asiaan ja sieltä annettiin erikseen sen ihmisen yhteystiedot, jolle asia kuului. Tämä sitten lyttäsi, kyykytti ja mitätöi. En tiedä mikä lie motiivinsa.
Psoriasis on tyypillisesti sairaus, joka "kulkee suvussa" eli moni jonka lapsi siihen sairastuu, sairastaa sitä itsekin tai puoliso tai sukulainen sairastaa. En tiedä sitten olettaako ne siellä sen takia että kaikki tietävät automaattisesti sadan vuoden historian jne mutta meille tupsahti tauti täysin puskista, emmekä tienneet siitä mitään.
Ja kaikkea tietoa ei todellakaan löydä vaikka kuinka googlettaisi. Sen sijaan löytää valtavan määrän ihan huuhaata ja keskenään ristiriitaista tietoa ja vanhentunutta tietoa ja ohjeita jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Jaa jaa, mielenkiitoinen lähtökohta. Juoppovanhemmalle kodinhoitaja, niin kyllä se lapsi pärjää siinä samalla.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi siitä syystä, että lastensuojelu on lasta varten, ei vanhempia. Perhettä varten on eri palvelut ja niin sen pitääkin olla.
Niin. Nythän esimerkiksi Koskelan uhri, Vilja Eerika ja se Vantaan perhesurman uhri olivat kaikki raskaiden lastensuojelutoimenpiteiden piirissä. PALJON AUTTOI!
Ja tuossa lisää täysin metsään menevää ajattelua. Ei se lapsi koskaan irrallinen yksikkö ole. Aina knu autetaan vanhempia, autetaan myös lasta. Aina kun syyllistetään, kyykytetään ja kuormitetaan vanhempaa, aiheutetaan lapselle vahinkoa.
Lastensuojelu ei syyllistä vanhempaa, vanhempi ottaa sen syyllistävänä, jos se ongelmaksi koetaan. Nämä uhrien esiinnostot on aina yhtä typeriä, ihan kuin ne kuvaisivat koko lastensuojelua. Sama kuin sanoisit yhden hometalon rakennuttamisen tarkoittavan koko rakennusalan huonoutta.
Noita ei olisi pitänyt tapahtua, lastensuojelukin on mokannut heidän kohdallaan, mutta pikkasen nyt suhteellisuudentajua.
Huomaatko että taas sinä tässäkin käänsit kaiken vanhempien syyksi.
Vanhemmat ymmärtää väärin, reagoi väärin, toimii väärin.
Ja noilla uhreilla markkinoidaan sitä huoli-ilmoittamista ja kyttäämisen lisäämistä. Lopettakaa te se! Uhrien hyväksikäyttämistä.
En mä sanonut sanaakaan vanhemmista. Huomasitko?
Mitä tämä sitten on?
Lastensuojelu ei syyllistä vanhempaa, vanhempi ottaa sen syyllistävänä, jos se ongelmaksi koetaan.
Öö, missä kohtaa tossa sanotaan, että vanhempi reagoi väärin tai kaikki on vanhempien syy?
Siinä todetaan fakta, se, että jos vanhemmat kokevat ohjeet tai selvityksen syyllistämiseksi, ei se tee siitä syyllistävää.
Ei se ole fakta. Se on ihan vain sinun mielipiteesi.
Sosiaalityöntekijä ei ole siellä syyllistämässä ketään, se on fakta ja sillä siisti.
Ei ehkä kaikki mielestään ole, mutta syyllistää silti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä löysin tietoa psorista ihan netin kautta googlamalla. Mitä ihmeen vaikeuksia psori aiheuttaa? Kyllä toi nepsy on tuhat kertaa hankalampi hoitaa.
Juuri tätä asennetta tarkoitan. Nujertavaa ylimielistä paskaa. Ja sitä että ainakin viimeistään kostain pimeästä Afrikasta kaivetaan joku heikko-osaisempi.
Asenne johtunee siitä, että yhä useammat tietävät - kiitos Googlen - jo diagnoosinsakin ennenkuin lääkäri osaa tehdä sen. Tarkoitan, että ihmiset tietävät todella paljon omista ja lastensa sairauksista, koska hakevat kaiken mahdollisen tiedon, mitä vain netistä löytyy. Tästä valitettavasti seuraa, että ihmisiä, jotka eivät tiedä sairaudestaan yhtään mitään, on aika vähän.
- eri
Netti on pullollaan tietoa ja tietoa. En täysin ymmärrä miten se liittyy koko asiaan.
Liittyy siten, että on ihan tavallista, että ihmiset jonkun diagnoosin saatuaan alkavat selvittää, millaisesta sairaudesta on kyse. Tai jo ennenkuin diagnoosi on edes varma. Jos mulla nyt todettaisiin vaikkapa psoriasis, ensimmäisenä laittaisin Googleen hakusanaksi "psoriasis". Tein juuri niin ja eka osuma on Terveyskirjaston sivu ja toka osuma on Psoriasisliiton sivu. Molemmissa näkyy olevan paljon tietoa ko sairaudesta. Koska suurin osa ihmisistä hakee tietoa sairaudestaan, siitä on tullut ikäänkuin oletus, että ihmiset tekevät näin. Eikä niin, että ensimmäisenä soitetaan jollekin ja kysytään asioita, jotka löytyvät helposti Googlestakin.
Olet todella sairas päästäsi.
Ehkä, mutta olen myös realisti. Näin se vaan nykyisin toimii. Toki jos on kyse vanhuksista, kehitysvammaisista tms, joilla ei ole kykyä hakea tietoa itse, tilanne on toinen.
Tuo sinun paskasi ei liity yhtikås mihinkään, haluat vain olla inhottava.
Nyt en lue paskaasi enää. Häiriköi hamaan tappiin yksinäsi.
Sä voit ihan rauhassa kiukutella, koska sulle oltiin sottaessasi ynseitä, kun ei vastattu kysymyksiisi, jotka olisit soittamattakin voinut selvittää Psoriasisliiton sivuilta. Tämä nyt vaan on nykyaikaa, että ihmisten oletetaan selvittävän asioitaan itse ja kysyvän ammattilaisilta vasta sitten, jos ei tietoa löydy.
Mistähän sinä tiedät mitä hän sieltä Psoriasisliitosta kysyit?
Ohis
Jotain hyvin perusasiaa, koska liitosta (kommentin 196 mukaan) vastattiin "..etkö edes tuota tiedä.."
Et sinä sitä tiedä. Sinä vain riehut.
Ohis
Ei vaan mä taidan arvata, mitä tuo kirjoittaja alunperin olisi halunnut. Myötätuntoa, ymmärrystä ja lohdutusta. Mutta ei ne liitoissa töissä olevat vastaile puhelimeen sellaista varten. Ei heillä välttämättä ole mitään omakohtaista kokemustakaan asiasta. He ovat vain töissä siellä. Vähän sama kuin hakisi myötätuntoa soittamalla Kelaan. Myötätuntoa, ymmärrystä ja lohdutusta saa vertaistukiryhmistä. Liitolta voi kysyä, millaista vertaistukitoimintaa tai sopeutumisvalmennusta liitto järjestää vai järjestääkö mitään. Ja jos järjestää, tarvitaanko B-lääkärilausunto vai mitä tarvitaan, jotta voi osallistua.
Myötätunto, ymmärrys ja lohdutus ovat tärkeitä asioita, mutta pistää kyllä kysymään, että eikö nuo ole jokaisen yksityiselämään kuuluvia asioita, joita ei viranomaiset eivätkä edes erilaiset liitot voi eikä kuulukaan voida tuottaa? Sitä myötätuntoa haetaan ystäviltä, sukulaisilta, omalta puolisolta. Ei sosiaalitoimi voi olla kenenkään puolison korvike.
Ei potilasjärjestö ole sosiaalitointa.
Missä tahansa ammatissa jossa tehdään asiakaspalvelua, pitää olla empaattinen, ystävällinen palveluasenne.
Yhteiskunnalliset instituutiot kun eivät ole vaatekauppa tai ravintola.
Potilasjärjestö ei ole instituutio.
Eikä ole myöskään sosiaalitoimi, terveyskeskus tms instituutio. Googleta sanojen merkitykset ennen kuin käytät niitä väärin!
Termiä "instituutio" käytetään usein kuvaamaan yhteiskunnalle tärkeitä ja vakiintuneita tapoja sekä käyttäytymismalleja, mutta myös nimenomaisia hallituksen ja julkisen vallan organisaatioita.
Sosiaalitoimi on julkisen vallan organisaatio.
Termiä instituutio ei käytetä noin, eikä sosiaalitoimi ole instituutio, kuten ei ole potilasjärjestötkään. Hyi mitä epätarkkuutta! GOOGLETA PAREMMIN!
Myötätunto, ymmärrys ja lohdutus ovat tärkeitä asioita, mutta pistää kyllä kysymään, että eikö nuo ole jokaisen yksityiselämään kuuluvia asioita, joita ei viranomaiset eivätkä edes erilaiset liitot voi eikä kuulukaan voida tuottaa? Sitä myötätuntoa haetaan ystäviltä, sukulaisilta, omalta puolisolta. Ei sosiaalitoimi voi olla kenenkään puolison korvike.