Toisesta ketjusta tuli mieleen, missä ovat perhetyöntekijät joilla on kokemusta erityislapsista? Uskon että heillä olisi todellakin kysyntää! Ihmiset kokevat avun riittämättömäksi kun ongelma on lapsen raivarir, jumiutuminen jne mutta tullaan neuvomaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms. 

Ja onkin, johan täälläkin on useampi kuvaus tällaisesta tilanteesta.

Ja on myös kerrottu, että aina sitä ei saa, vaikka on miten lakiin kirjattu. Ehkä tuo palvelu pitäisikin siirtää kunnilta  valtiolle, jolloin kansalaiset eivät olisi eriarvoisessa asemassa sen mukana, missä kunnassa sattuvat asumaan? Mistä tulikin mieleeni, että siirtyykö palvelu nyt sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueille (joiden rahoituksesta siis vastaa valtio)?

Faktahan on, että ei tuohon työhön ole hakijoita jonoksi asti. Pitäisi olla lähihoitajan tutkinto. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen ei juurikaan ketään nappaa. 

Tuosta pitäisikin luopua. 1980-luvulla oli vielä kodinhoitajia ja tutkinnon suorittaminen kesti vuoden. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen (ikävä termi, koska tässäkin ketjussa moni tuntuisi haluavan jonkun nimenomaan piikomaan kotiinsa) ei varmaankaan nappaa suomalaisnuoria, mutta siivoamisessa, pyykinpesussa, ruuanlaitossa yms ei tarvita kuitenkaan kovinkaan kummoista kielitaitoa. Siis paljon kehnompikin kielitaito riittää kuin mitä laitoshoidossa olevien hoitamisessa. 

Miksi puhutaan "piikomisesta"? Kyse on ihan tavallisista kotitöistä. Ei kukaan odota kodinhoitajan vaihtavan renkaita, ajavan nurmikkoa tai siivoavan jätehuonetta. Vaan auttavan siinä, että lapset saa ruokaa, käy pesulla eivätkä tapa itseään siinä kun äidillä on koipi poikki tms.

Minun lapsuudessani se kodinhoitaja laittoi ruoan, tiskasi sen päälle, järjesteli paikkoja keittiössä ja istui pihakeinussa kun me leikittiin.

Sitähän piikominen on, toisten kotitöiden hoitamista. Ennen näistä maksoi isäntäväki palkan, nyt se raha halutaan yhteiskunnalta. 

Jep, ihan itse ihmiset ovat käsittäneet kunnalliset palvelut väärin eivätkä maksa itselleen sitä kotitöiden tekijää.

Meillä olisi puoli kansaa kunnallisia piikoja, jos apua annettaisiin niin paljon kuin sitä haluttaisiin. Lapsiperheiden lisäksi meillä on jättimäinen vanhusväestö, jolla silläkin olisi vessoja pestävänä hyvä tovi. 

Eikä vain lapsiperheet ja vanhukset. Suomessa suurin osa kotitalouksista on yhden hengen talouksia. Jos yksin asuvalta työssäkäyvältä murtuu jalka tms, niin apuahan hänkin tarvitsisi. Mulle on laitettu molempiin polviin tekonivelet enkä mä silloin pystynyt imuroimaan, pesemään vessoja, käymään kaupassa tms. Huusholli sai olla sotkuinen siihen asti, että taas pystyin. Ja kauppareissuihin käytin kotiinkuljetuspalveluita ja maksoin ihan itse. Olin 2 yötä sairaalassa eikä  multa edes kysytty, onko mulla kotona jotain apua. Ei yhteiskunta voi huolehtia jokaiselle apua kaikkeen. 

Aikuisesta voi tehdä huoli-ilmoituksen.

Lapsista pitää yhteiskunnan huolehtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse tilasin jonkun oppaan, että miten kasvatat adhd- tai muuta erityislasta. Siinä oli ihan normaaleja lapsenkasvatusohjeita. Ihmettelin tätä, niin joku ammattilainen sanoi, että no mitä oletit, että eihän voisi olla jotain erityisniksejä, millä joitain lapsia kasvatettaisiin. 

Ehkä ADHD lapsen kanssa näin, mutta autistin kanssa ei kyllä enää mitkään normaalit kasvatus periaatteet päde.

T. Autistin äiti, uupunut.

Kyllä pätee. Sen lisäksi se erityisyys täytyy huomioida. Oletko hakenut alan ammattilaisilta apua vai vaan kunnastasi? Jos kunnasta, kuntoutuksen puolelta vai sosiaalitoimesta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms. 

Ja onkin, johan täälläkin on useampi kuvaus tällaisesta tilanteesta.

Ja on myös kerrottu, että aina sitä ei saa, vaikka on miten lakiin kirjattu. Ehkä tuo palvelu pitäisikin siirtää kunnilta  valtiolle, jolloin kansalaiset eivät olisi eriarvoisessa asemassa sen mukana, missä kunnassa sattuvat asumaan? Mistä tulikin mieleeni, että siirtyykö palvelu nyt sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueille (joiden rahoituksesta siis vastaa valtio)?

Faktahan on, että ei tuohon työhön ole hakijoita jonoksi asti. Pitäisi olla lähihoitajan tutkinto. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen ei juurikaan ketään nappaa. 

Tuosta pitäisikin luopua. 1980-luvulla oli vielä kodinhoitajia ja tutkinnon suorittaminen kesti vuoden. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen (ikävä termi, koska tässäkin ketjussa moni tuntuisi haluavan jonkun nimenomaan piikomaan kotiinsa) ei varmaankaan nappaa suomalaisnuoria, mutta siivoamisessa, pyykinpesussa, ruuanlaitossa yms ei tarvita kuitenkaan kovinkaan kummoista kielitaitoa. Siis paljon kehnompikin kielitaito riittää kuin mitä laitoshoidossa olevien hoitamisessa. 

Miksi puhutaan "piikomisesta"? Kyse on ihan tavallisista kotitöistä. Ei kukaan odota kodinhoitajan vaihtavan renkaita, ajavan nurmikkoa tai siivoavan jätehuonetta. Vaan auttavan siinä, että lapset saa ruokaa, käy pesulla eivätkä tapa itseään siinä kun äidillä on koipi poikki tms.

Minun lapsuudessani se kodinhoitaja laittoi ruoan, tiskasi sen päälle, järjesteli paikkoja keittiössä ja istui pihakeinussa kun me leikittiin.

Sitähän piikominen on, toisten kotitöiden hoitamista. Ennen näistä maksoi isäntäväki palkan, nyt se raha halutaan yhteiskunnalta. 

Jep, ihan itse ihmiset ovat käsittäneet kunnalliset palvelut väärin eivätkä maksa itselleen sitä kotitöiden tekijää.

Meillä olisi puoli kansaa kunnallisia piikoja, jos apua annettaisiin niin paljon kuin sitä haluttaisiin. Lapsiperheiden lisäksi meillä on jättimäinen vanhusväestö, jolla silläkin olisi vessoja pestävänä hyvä tovi. 

Eikä vain lapsiperheet ja vanhukset. Suomessa suurin osa kotitalouksista on yhden hengen talouksia. Jos yksin asuvalta työssäkäyvältä murtuu jalka tms, niin apuahan hänkin tarvitsisi. Mulle on laitettu molempiin polviin tekonivelet enkä mä silloin pystynyt imuroimaan, pesemään vessoja, käymään kaupassa tms. Huusholli sai olla sotkuinen siihen asti, että taas pystyin. Ja kauppareissuihin käytin kotiinkuljetuspalveluita ja maksoin ihan itse. Olin 2 yötä sairaalassa eikä  multa edes kysytty, onko mulla kotona jotain apua. Ei yhteiskunta voi huolehtia jokaiselle apua kaikkeen. 

Aikuisesta voi tehdä huoli-ilmoituksen.

Lapsista pitää yhteiskunnan huolehtia.

Kyllä se ajatus on niin, että alaikäisistä vastaa heidän huoltajansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Jaa jaa, mielenkiitoinen lähtökohta. Juoppovanhemmalle kodinhoitaja, niin kyllä se lapsi pärjää siinä samalla.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi siitä syystä, että lastensuojelu on lasta varten, ei vanhempia. Perhettä varten on eri palvelut ja niin sen pitääkin olla.

Niin. Nythän esimerkiksi Koskelan uhri, Vilja Eerika ja se Vantaan perhesurman uhri olivat kaikki raskaiden lastensuojelutoimenpiteiden piirissä. PALJON AUTTOI!

Ja tuossa lisää täysin metsään menevää ajattelua. Ei se lapsi koskaan irrallinen yksikkö ole. Aina knu autetaan vanhempia, autetaan myös lasta. Aina kun syyllistetään, kyykytetään ja kuormitetaan vanhempaa, aiheutetaan lapselle vahinkoa.

Niin, kolme lasta, mitä, kymmenessä vuodessa?

Yksikin toki on liikaa, ja pitää tutkia, onko tapauksissa tehty selkeitä virheitä ym. jotta niitä voisi välttää jatkossa, mutta mitäpä lottoat, onko satoja vai tuhansia lapsia, joita vuositasolla "pelastetaan" perheistä, joissa on väkivaltaa, päihteiden käyttöä, riippuvuuksia, pahoja mt-ongelmia? Ja juurikin niin, että ongelmat on just niillä vanhemmilla. Sun mukaan syyllistämisen ja tuomitsemisen pelossa hyshys, ei sossu saa tämmöisiin vanhempiin puuttua, ettei vaan niitä kuormiteta enempää? Että sili-sili vaan aikuista ihmistä päähän, tokihan me mirkku ymmärretään, sulla oli vähän parisuhdedraamaa sen kuudennen lapsen isän kanssa, niin sun rahat meni nettikasinolle ja ryyppäämiseen, ota tosta nyt taas pari tonnia niin jaksat ja pärjäät lasten kanssa nyt sitten. Eiiiii me mitään sohvalleistuskelijaa sulle sinne laiteta pohtimaan vaihtoehtoisia keinoja pelaamiselle ja ryyppäämiselle seuraavaa kriisiä varten, ei tietenkään, sehän voisi syyllistää ja kuormittaa sua lisää! Laitetaanko vielä kotipalvelu vaikka kuusi tuntia päivässä, että ehtisit keskittyä niihin lapsiinkin vähäsen? Uskallat sitten vaikka tehdä seitsemännenkin lapsen uuden ukon kanssa, kun voit luottaa siihen, että kyllä yhteiskunta aina auttaa ja hoitaa lapset kun sä et jaksa.

Joku muistelee ketjussa tuota äidin suonikohjuleikkauksen ajaksi viikkokausiksi saatua kotipalvelua, vaikka lapset olisi ihan hyvin handlanneet tilanteen koululaisina (järjetöntä btw). Jaa miksikä meillä ei yhteiskuntana enää ole sellaisia palveluita. Siksi kun ei ole rahaa, koska kaikki muut ongelmat on räjähtäneet käsiin! Osasyy on toki takkuavat varhaisen tuen palvelut, mutta karu fakta on se, että valtaosa (ei toki kaikki!) perheiden ongelmista juontaa juurensa nykyvanhempien "mä olen täydellinen ja mulla on oikeus"- asenteeseen. Sitä kun saadaan muokattua, se lastenkin tilanne yleensä paranee. Koska nämä perheet kuormittavat systeemiä aivan pirusti, ei vaan jää resursseja "kevyempään" tukemiseen enää.

Toki on perheitä, joissa vanhemmissa ei ole varsinaisesti "vikaa", mutta silloinkin yhteiskunnan apu on, ja pitääkin olla sitä, että autetaan vanhempia ratkomaan ne ongelmat itse ja pärjäämään itse. Koska nykyaikana vaan nyt ei ole mitenkään mahdollista (tai järkevää) maksaa jotain kodinhoitajaa viikkokausiksi passaamaan perhettä, jos homma hoituu parin tunnin "sohvallaistuskelijan" työpanoksen avulla, kun yhdessä ammattilaisen kanssa pohditaan, miten perhe selviytyy kuormittavasta tilanteestaan takaisin normaalitilanteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms. 

Ja onkin, johan täälläkin on useampi kuvaus tällaisesta tilanteesta.

Ja on myös kerrottu, että aina sitä ei saa, vaikka on miten lakiin kirjattu. Ehkä tuo palvelu pitäisikin siirtää kunnilta  valtiolle, jolloin kansalaiset eivät olisi eriarvoisessa asemassa sen mukana, missä kunnassa sattuvat asumaan? Mistä tulikin mieleeni, että siirtyykö palvelu nyt sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueille (joiden rahoituksesta siis vastaa valtio)?

Faktahan on, että ei tuohon työhön ole hakijoita jonoksi asti. Pitäisi olla lähihoitajan tutkinto. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen ei juurikaan ketään nappaa. 

Tuosta pitäisikin luopua. 1980-luvulla oli vielä kodinhoitajia ja tutkinnon suorittaminen kesti vuoden. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen (ikävä termi, koska tässäkin ketjussa moni tuntuisi haluavan jonkun nimenomaan piikomaan kotiinsa) ei varmaankaan nappaa suomalaisnuoria, mutta siivoamisessa, pyykinpesussa, ruuanlaitossa yms ei tarvita kuitenkaan kovinkaan kummoista kielitaitoa. Siis paljon kehnompikin kielitaito riittää kuin mitä laitoshoidossa olevien hoitamisessa. 

Miksi puhutaan "piikomisesta"? Kyse on ihan tavallisista kotitöistä. Ei kukaan odota kodinhoitajan vaihtavan renkaita, ajavan nurmikkoa tai siivoavan jätehuonetta. Vaan auttavan siinä, että lapset saa ruokaa, käy pesulla eivätkä tapa itseään siinä kun äidillä on koipi poikki tms.

Minun lapsuudessani se kodinhoitaja laittoi ruoan, tiskasi sen päälle, järjesteli paikkoja keittiössä ja istui pihakeinussa kun me leikittiin.

Sitähän piikominen on, toisten kotitöiden hoitamista. Ennen näistä maksoi isäntäväki palkan, nyt se raha halutaan yhteiskunnalta. 

Jep, ihan itse ihmiset ovat käsittäneet kunnalliset palvelut väärin eivätkä maksa itselleen sitä kotitöiden tekijää.

Meillä olisi puoli kansaa kunnallisia piikoja, jos apua annettaisiin niin paljon kuin sitä haluttaisiin. Lapsiperheiden lisäksi meillä on jättimäinen vanhusväestö, jolla silläkin olisi vessoja pestävänä hyvä tovi. 

Eikä vain lapsiperheet ja vanhukset. Suomessa suurin osa kotitalouksista on yhden hengen talouksia. Jos yksin asuvalta työssäkäyvältä murtuu jalka tms, niin apuahan hänkin tarvitsisi. Mulle on laitettu molempiin polviin tekonivelet enkä mä silloin pystynyt imuroimaan, pesemään vessoja, käymään kaupassa tms. Huusholli sai olla sotkuinen siihen asti, että taas pystyin. Ja kauppareissuihin käytin kotiinkuljetuspalveluita ja maksoin ihan itse. Olin 2 yötä sairaalassa eikä  multa edes kysytty, onko mulla kotona jotain apua. Ei yhteiskunta voi huolehtia jokaiselle apua kaikkeen. 

Aikuisesta voi tehdä huoli-ilmoituksen.

Lapsista pitää yhteiskunnan huolehtia.

Oikeastiko sä kuvittelet, että huoli-ilmoitus johtaisi työikäisen aikuisen kohdalla yhtään mihinkään? Siis esimerkiksi tekonivelleikkauksen jälkeen? Suomessa tehdään tuhansia tekonivelleikkauksia joka vuosi. Kyllä se on ihmisen ihan itse huolehdittava, että pärjää. Ei voi olettaa, kotiapua aletaan tarjota jokaiselle sitä tarvitsevalle. Tästä syystä on hyvä, että somessa on vertaistukiryhmiä, joista saa neuvoja, miten pitää itse etukäteen varautua siihen, että pärjää. Niissä kerrotaan, millaisia apuvälineitä on olemassa, mistä niitä saa, millaisissa tilanteissa niitä mahdollisesti tarvitsee jne. Ryhmissä, joihin itse kuulun, yksi keskeisin kehotus on tehdä valmiiksi ruokia pakkaseen. Ihan just siksi, kun ei sinne kauppaan oikein pääse ja ruuanlaittokin on hankalaa. Ja siivoaminen kehotetaan jättämään tekemättä, kunnes on toipunut niin, että taas pystyy. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms. 

Ja onkin, johan täälläkin on useampi kuvaus tällaisesta tilanteesta.

Ja on myös kerrottu, että aina sitä ei saa, vaikka on miten lakiin kirjattu. Ehkä tuo palvelu pitäisikin siirtää kunnilta  valtiolle, jolloin kansalaiset eivät olisi eriarvoisessa asemassa sen mukana, missä kunnassa sattuvat asumaan? Mistä tulikin mieleeni, että siirtyykö palvelu nyt sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueille (joiden rahoituksesta siis vastaa valtio)?

Faktahan on, että ei tuohon työhön ole hakijoita jonoksi asti. Pitäisi olla lähihoitajan tutkinto. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen ei juurikaan ketään nappaa. 

Tuosta pitäisikin luopua. 1980-luvulla oli vielä kodinhoitajia ja tutkinnon suorittaminen kesti vuoden. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen (ikävä termi, koska tässäkin ketjussa moni tuntuisi haluavan jonkun nimenomaan piikomaan kotiinsa) ei varmaankaan nappaa suomalaisnuoria, mutta siivoamisessa, pyykinpesussa, ruuanlaitossa yms ei tarvita kuitenkaan kovinkaan kummoista kielitaitoa. Siis paljon kehnompikin kielitaito riittää kuin mitä laitoshoidossa olevien hoitamisessa. 

Miksi puhutaan "piikomisesta"? Kyse on ihan tavallisista kotitöistä. Ei kukaan odota kodinhoitajan vaihtavan renkaita, ajavan nurmikkoa tai siivoavan jätehuonetta. Vaan auttavan siinä, että lapset saa ruokaa, käy pesulla eivätkä tapa itseään siinä kun äidillä on koipi poikki tms.

Minun lapsuudessani se kodinhoitaja laittoi ruoan, tiskasi sen päälle, järjesteli paikkoja keittiössä ja istui pihakeinussa kun me leikittiin.

Sitähän piikominen on, toisten kotitöiden hoitamista. Ennen näistä maksoi isäntäväki palkan, nyt se raha halutaan yhteiskunnalta. 

Jep, ihan itse ihmiset ovat käsittäneet kunnalliset palvelut väärin eivätkä maksa itselleen sitä kotitöiden tekijää.

Meillä olisi puoli kansaa kunnallisia piikoja, jos apua annettaisiin niin paljon kuin sitä haluttaisiin. Lapsiperheiden lisäksi meillä on jättimäinen vanhusväestö, jolla silläkin olisi vessoja pestävänä hyvä tovi. 

Eikä vain lapsiperheet ja vanhukset. Suomessa suurin osa kotitalouksista on yhden hengen talouksia. Jos yksin asuvalta työssäkäyvältä murtuu jalka tms, niin apuahan hänkin tarvitsisi. Mulle on laitettu molempiin polviin tekonivelet enkä mä silloin pystynyt imuroimaan, pesemään vessoja, käymään kaupassa tms. Huusholli sai olla sotkuinen siihen asti, että taas pystyin. Ja kauppareissuihin käytin kotiinkuljetuspalveluita ja maksoin ihan itse. Olin 2 yötä sairaalassa eikä  multa edes kysytty, onko mulla kotona jotain apua. Ei yhteiskunta voi huolehtia jokaiselle apua kaikkeen. 

Aikuisesta voi tehdä huoli-ilmoituksen.

Lapsista pitää yhteiskunnan huolehtia.

Oikeastiko sä kuvittelet, että huoli-ilmoitus johtaisi työikäisen aikuisen kohdalla yhtään mihinkään? Siis esimerkiksi tekonivelleikkauksen jälkeen? Suomessa tehdään tuhansia tekonivelleikkauksia joka vuosi. Kyllä se on ihmisen ihan itse huolehdittava, että pärjää. Ei voi olettaa, kotiapua aletaan tarjota jokaiselle sitä tarvitsevalle. Tästä syystä on hyvä, että somessa on vertaistukiryhmiä, joista saa neuvoja, miten pitää itse etukäteen varautua siihen, että pärjää. Niissä kerrotaan, millaisia apuvälineitä on olemassa, mistä niitä saa, millaisissa tilanteissa niitä mahdollisesti tarvitsee jne. Ryhmissä, joihin itse kuulun, yksi keskeisin kehotus on tehdä valmiiksi ruokia pakkaseen. Ihan just siksi, kun ei sinne kauppaan oikein pääse ja ruuanlaittokin on hankalaa. Ja siivoaminen kehotetaan jättämään tekemättä, kunnes on toipunut niin, että taas pystyy. 

Myös ihan sellaisia vanhanaikaisia selviämiskeinoja voi kokeilla kuten kysyä vaikka sukulaista tai ystvää avuksi. Jos voisi vaikka välillä käydä, heittäisi edes roskat ulos, kun ruokakaupastaan saa kotiinkuljetuksella kyllä sisään. Voi myös säästää etukäteen ja palkata jonkun auttamaan, jos kavereitakaan ei ole. Tekonivelet eivät kenellekään yllätyksenä tule. Jostain syystä suomalaisessa yhteiskunnassa on osa porukasta niin riippuvaisia yhteiskunnan avuista, että oman järjen ja toimeliaisuuden käyttö ei tule mieleen. Itsekin olen ihmetellyt kun asiakas räyhää edessä vaatimassa kotipalvelua, vaikka toinen vanhemmista on kotona ja rahaakin olisi ja mummo naapurikaupungissa, mutta ei vaan pärjätä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Jaa jaa, mielenkiitoinen lähtökohta. Juoppovanhemmalle kodinhoitaja, niin kyllä se lapsi pärjää siinä samalla.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi siitä syystä, että lastensuojelu on lasta varten, ei vanhempia. Perhettä varten on eri palvelut ja niin sen pitääkin olla.

Niin. Nythän esimerkiksi Koskelan uhri, Vilja Eerika ja se Vantaan perhesurman uhri olivat kaikki raskaiden lastensuojelutoimenpiteiden piirissä. PALJON AUTTOI!

Ja tuossa lisää täysin metsään menevää ajattelua. Ei se lapsi koskaan irrallinen yksikkö ole. Aina knu autetaan vanhempia, autetaan myös lasta. Aina kun syyllistetään, kyykytetään ja kuormitetaan vanhempaa, aiheutetaan lapselle vahinkoa.

Lastensuojelu ei syyllistä vanhempaa, vanhempi ottaa sen syyllistävänä, jos se ongelmaksi koetaan. Nämä uhrien esiinnostot on aina yhtä typeriä, ihan kuin ne kuvaisivat koko lastensuojelua. Sama kuin sanoisit yhden hometalon rakennuttamisen tarkoittavan koko rakennusalan huonoutta.

Noita ei olisi pitänyt tapahtua, lastensuojelukin on mokannut heidän kohdallaan, mutta pikkasen nyt suhteellisuudentajua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms. 

Ja onkin, johan täälläkin on useampi kuvaus tällaisesta tilanteesta.

Ja on myös kerrottu, että aina sitä ei saa, vaikka on miten lakiin kirjattu. Ehkä tuo palvelu pitäisikin siirtää kunnilta  valtiolle, jolloin kansalaiset eivät olisi eriarvoisessa asemassa sen mukana, missä kunnassa sattuvat asumaan? Mistä tulikin mieleeni, että siirtyykö palvelu nyt sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueille (joiden rahoituksesta siis vastaa valtio)?

Faktahan on, että ei tuohon työhön ole hakijoita jonoksi asti. Pitäisi olla lähihoitajan tutkinto. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen ei juurikaan ketään nappaa. 

Tuosta pitäisikin luopua. 1980-luvulla oli vielä kodinhoitajia ja tutkinnon suorittaminen kesti vuoden. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen (ikävä termi, koska tässäkin ketjussa moni tuntuisi haluavan jonkun nimenomaan piikomaan kotiinsa) ei varmaankaan nappaa suomalaisnuoria, mutta siivoamisessa, pyykinpesussa, ruuanlaitossa yms ei tarvita kuitenkaan kovinkaan kummoista kielitaitoa. Siis paljon kehnompikin kielitaito riittää kuin mitä laitoshoidossa olevien hoitamisessa. 

Miksi puhutaan "piikomisesta"? Kyse on ihan tavallisista kotitöistä. Ei kukaan odota kodinhoitajan vaihtavan renkaita, ajavan nurmikkoa tai siivoavan jätehuonetta. Vaan auttavan siinä, että lapset saa ruokaa, käy pesulla eivätkä tapa itseään siinä kun äidillä on koipi poikki tms.

Minun lapsuudessani se kodinhoitaja laittoi ruoan, tiskasi sen päälle, järjesteli paikkoja keittiössä ja istui pihakeinussa kun me leikittiin.

Sitähän piikominen on, toisten kotitöiden hoitamista. Ennen näistä maksoi isäntäväki palkan, nyt se raha halutaan yhteiskunnalta. 

Jep, ihan itse ihmiset ovat käsittäneet kunnalliset palvelut väärin eivätkä maksa itselleen sitä kotitöiden tekijää.

Meillä olisi puoli kansaa kunnallisia piikoja, jos apua annettaisiin niin paljon kuin sitä haluttaisiin. Lapsiperheiden lisäksi meillä on jättimäinen vanhusväestö, jolla silläkin olisi vessoja pestävänä hyvä tovi. 

Eikä vain lapsiperheet ja vanhukset. Suomessa suurin osa kotitalouksista on yhden hengen talouksia. Jos yksin asuvalta työssäkäyvältä murtuu jalka tms, niin apuahan hänkin tarvitsisi. Mulle on laitettu molempiin polviin tekonivelet enkä mä silloin pystynyt imuroimaan, pesemään vessoja, käymään kaupassa tms. Huusholli sai olla sotkuinen siihen asti, että taas pystyin. Ja kauppareissuihin käytin kotiinkuljetuspalveluita ja maksoin ihan itse. Olin 2 yötä sairaalassa eikä  multa edes kysytty, onko mulla kotona jotain apua. Ei yhteiskunta voi huolehtia jokaiselle apua kaikkeen. 

Aikuisesta voi tehdä huoli-ilmoituksen.

Lapsista pitää yhteiskunnan huolehtia.

Oikeastiko sä kuvittelet, että huoli-ilmoitus johtaisi työikäisen aikuisen kohdalla yhtään mihinkään? Siis esimerkiksi tekonivelleikkauksen jälkeen? Suomessa tehdään tuhansia tekonivelleikkauksia joka vuosi. Kyllä se on ihmisen ihan itse huolehdittava, että pärjää. Ei voi olettaa, kotiapua aletaan tarjota jokaiselle sitä tarvitsevalle. Tästä syystä on hyvä, että somessa on vertaistukiryhmiä, joista saa neuvoja, miten pitää itse etukäteen varautua siihen, että pärjää. Niissä kerrotaan, millaisia apuvälineitä on olemassa, mistä niitä saa, millaisissa tilanteissa niitä mahdollisesti tarvitsee jne. Ryhmissä, joihin itse kuulun, yksi keskeisin kehotus on tehdä valmiiksi ruokia pakkaseen. Ihan just siksi, kun ei sinne kauppaan oikein pääse ja ruuanlaittokin on hankalaa. Ja siivoaminen kehotetaan jättämään tekemättä, kunnes on toipunut niin, että taas pystyy. 

Myös ihan sellaisia vanhanaikaisia selviämiskeinoja voi kokeilla kuten kysyä vaikka sukulaista tai ystvää avuksi. Jos voisi vaikka välillä käydä, heittäisi edes roskat ulos, kun ruokakaupastaan saa kotiinkuljetuksella kyllä sisään. Voi myös säästää etukäteen ja palkata jonkun auttamaan, jos kavereitakaan ei ole. Tekonivelet eivät kenellekään yllätyksenä tule. Jostain syystä suomalaisessa yhteiskunnassa on osa porukasta niin riippuvaisia yhteiskunnan avuista, että oman järjen ja toimeliaisuuden käyttö ei tule mieleen. Itsekin olen ihmetellyt kun asiakas räyhää edessä vaatimassa kotipalvelua, vaikka toinen vanhemmista on kotona ja rahaakin olisi ja mummo naapurikaupungissa, mutta ei vaan pärjätä. 

Juuri näin! Mä ihmettelen, miten nämä kaiken yhteiskunnalta haluavat oikein aikovat pärjätä, kun tulee ikää lisää. Ja se 3 päivän kotivarakin, josta on paljon puhuttu, on erittäin järkevää olla, jos tapahtuukin jotain yllättävää. Siis vaikka just nilkka murtuu. On 3 päivää aikaa selvittää, kuka voisi tulla avuksi. Tai tilata kotiinkuljetuksella, jos ei todellakaan ole ketään auttamaan. Samalle päivälle, kun pääsee sairaalasta kotiin, ei välttämättä saa edes kotiinkuljetusta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Jaa jaa, mielenkiitoinen lähtökohta. Juoppovanhemmalle kodinhoitaja, niin kyllä se lapsi pärjää siinä samalla.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi siitä syystä, että lastensuojelu on lasta varten, ei vanhempia. Perhettä varten on eri palvelut ja niin sen pitääkin olla.

Niin. Nythän esimerkiksi Koskelan uhri, Vilja Eerika ja se Vantaan perhesurman uhri olivat kaikki raskaiden lastensuojelutoimenpiteiden piirissä. PALJON AUTTOI!

Ja tuossa lisää täysin metsään menevää ajattelua. Ei se lapsi koskaan irrallinen yksikkö ole. Aina knu autetaan vanhempia, autetaan myös lasta. Aina kun syyllistetään, kyykytetään ja kuormitetaan vanhempaa, aiheutetaan lapselle vahinkoa.

Lastensuojelu ei syyllistä vanhempaa, vanhempi ottaa sen syyllistävänä, jos se ongelmaksi koetaan. Nämä uhrien esiinnostot on aina yhtä typeriä, ihan kuin ne kuvaisivat koko lastensuojelua. Sama kuin sanoisit yhden hometalon rakennuttamisen tarkoittavan koko rakennusalan huonoutta.

Noita ei olisi pitänyt tapahtua, lastensuojelukin on mokannut heidän kohdallaan, mutta pikkasen nyt suhteellisuudentajua.

Lastensuojelu nimenomaan on sitä että etsitään vikoja vanhemmista. Se koko koulutuskin on jo sitä. Katso vaikka alan lopputöiden otsikoita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms. 

Ja onkin, johan täälläkin on useampi kuvaus tällaisesta tilanteesta.

Ja on myös kerrottu, että aina sitä ei saa, vaikka on miten lakiin kirjattu. Ehkä tuo palvelu pitäisikin siirtää kunnilta  valtiolle, jolloin kansalaiset eivät olisi eriarvoisessa asemassa sen mukana, missä kunnassa sattuvat asumaan? Mistä tulikin mieleeni, että siirtyykö palvelu nyt sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueille (joiden rahoituksesta siis vastaa valtio)?

Faktahan on, että ei tuohon työhön ole hakijoita jonoksi asti. Pitäisi olla lähihoitajan tutkinto. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen ei juurikaan ketään nappaa. 

Tuosta pitäisikin luopua. 1980-luvulla oli vielä kodinhoitajia ja tutkinnon suorittaminen kesti vuoden. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen (ikävä termi, koska tässäkin ketjussa moni tuntuisi haluavan jonkun nimenomaan piikomaan kotiinsa) ei varmaankaan nappaa suomalaisnuoria, mutta siivoamisessa, pyykinpesussa, ruuanlaitossa yms ei tarvita kuitenkaan kovinkaan kummoista kielitaitoa. Siis paljon kehnompikin kielitaito riittää kuin mitä laitoshoidossa olevien hoitamisessa. 

Miksi puhutaan "piikomisesta"? Kyse on ihan tavallisista kotitöistä. Ei kukaan odota kodinhoitajan vaihtavan renkaita, ajavan nurmikkoa tai siivoavan jätehuonetta. Vaan auttavan siinä, että lapset saa ruokaa, käy pesulla eivätkä tapa itseään siinä kun äidillä on koipi poikki tms.

Minun lapsuudessani se kodinhoitaja laittoi ruoan, tiskasi sen päälle, järjesteli paikkoja keittiössä ja istui pihakeinussa kun me leikittiin.

Sitähän piikominen on, toisten kotitöiden hoitamista. Ennen näistä maksoi isäntäväki palkan, nyt se raha halutaan yhteiskunnalta. 

Jep, ihan itse ihmiset ovat käsittäneet kunnalliset palvelut väärin eivätkä maksa itselleen sitä kotitöiden tekijää.

Meillä olisi puoli kansaa kunnallisia piikoja, jos apua annettaisiin niin paljon kuin sitä haluttaisiin. Lapsiperheiden lisäksi meillä on jättimäinen vanhusväestö, jolla silläkin olisi vessoja pestävänä hyvä tovi. 

Eikä vain lapsiperheet ja vanhukset. Suomessa suurin osa kotitalouksista on yhden hengen talouksia. Jos yksin asuvalta työssäkäyvältä murtuu jalka tms, niin apuahan hänkin tarvitsisi. Mulle on laitettu molempiin polviin tekonivelet enkä mä silloin pystynyt imuroimaan, pesemään vessoja, käymään kaupassa tms. Huusholli sai olla sotkuinen siihen asti, että taas pystyin. Ja kauppareissuihin käytin kotiinkuljetuspalveluita ja maksoin ihan itse. Olin 2 yötä sairaalassa eikä  multa edes kysytty, onko mulla kotona jotain apua. Ei yhteiskunta voi huolehtia jokaiselle apua kaikkeen. 

Aikuisesta voi tehdä huoli-ilmoituksen.

Lapsista pitää yhteiskunnan huolehtia.

Oikeastiko sä kuvittelet, että huoli-ilmoitus johtaisi työikäisen aikuisen kohdalla yhtään mihinkään? Siis esimerkiksi tekonivelleikkauksen jälkeen? Suomessa tehdään tuhansia tekonivelleikkauksia joka vuosi. Kyllä se on ihmisen ihan itse huolehdittava, että pärjää. Ei voi olettaa, kotiapua aletaan tarjota jokaiselle sitä tarvitsevalle. Tästä syystä on hyvä, että somessa on vertaistukiryhmiä, joista saa neuvoja, miten pitää itse etukäteen varautua siihen, että pärjää. Niissä kerrotaan, millaisia apuvälineitä on olemassa, mistä niitä saa, millaisissa tilanteissa niitä mahdollisesti tarvitsee jne. Ryhmissä, joihin itse kuulun, yksi keskeisin kehotus on tehdä valmiiksi ruokia pakkaseen. Ihan just siksi, kun ei sinne kauppaan oikein pääse ja ruuanlaittokin on hankalaa. Ja siivoaminen kehotetaan jättämään tekemättä, kunnes on toipunut niin, että taas pystyy. 

Myös ihan sellaisia vanhanaikaisia selviämiskeinoja voi kokeilla kuten kysyä vaikka sukulaista tai ystvää avuksi. Jos voisi vaikka välillä käydä, heittäisi edes roskat ulos, kun ruokakaupastaan saa kotiinkuljetuksella kyllä sisään. Voi myös säästää etukäteen ja palkata jonkun auttamaan, jos kavereitakaan ei ole. Tekonivelet eivät kenellekään yllätyksenä tule. Jostain syystä suomalaisessa yhteiskunnassa on osa porukasta niin riippuvaisia yhteiskunnan avuista, että oman järjen ja toimeliaisuuden käyttö ei tule mieleen. Itsekin olen ihmetellyt kun asiakas räyhää edessä vaatimassa kotipalvelua, vaikka toinen vanhemmista on kotona ja rahaakin olisi ja mummo naapurikaupungissa, mutta ei vaan pärjätä. 

Juuri näin! Mä ihmettelen, miten nämä kaiken yhteiskunnalta haluavat oikein aikovat pärjätä, kun tulee ikää lisää. Ja se 3 päivän kotivarakin, josta on paljon puhuttu, on erittäin järkevää olla, jos tapahtuukin jotain yllättävää. Siis vaikka just nilkka murtuu. On 3 päivää aikaa selvittää, kuka voisi tulla avuksi. Tai tilata kotiinkuljetuksella, jos ei todellakaan ole ketään auttamaan. Samalle päivälle, kun pääsee sairaalasta kotiin, ei välttämättä saa edes kotiinkuljetusta. 

Suomessa on LAKI lapsiperheiden kotipalvelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms. 

Ja onkin, johan täälläkin on useampi kuvaus tällaisesta tilanteesta.

Ja on myös kerrottu, että aina sitä ei saa, vaikka on miten lakiin kirjattu. Ehkä tuo palvelu pitäisikin siirtää kunnilta  valtiolle, jolloin kansalaiset eivät olisi eriarvoisessa asemassa sen mukana, missä kunnassa sattuvat asumaan? Mistä tulikin mieleeni, että siirtyykö palvelu nyt sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueille (joiden rahoituksesta siis vastaa valtio)?

Faktahan on, että ei tuohon työhön ole hakijoita jonoksi asti. Pitäisi olla lähihoitajan tutkinto. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen ei juurikaan ketään nappaa. 

Tuosta pitäisikin luopua. 1980-luvulla oli vielä kodinhoitajia ja tutkinnon suorittaminen kesti vuoden. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen (ikävä termi, koska tässäkin ketjussa moni tuntuisi haluavan jonkun nimenomaan piikomaan kotiinsa) ei varmaankaan nappaa suomalaisnuoria, mutta siivoamisessa, pyykinpesussa, ruuanlaitossa yms ei tarvita kuitenkaan kovinkaan kummoista kielitaitoa. Siis paljon kehnompikin kielitaito riittää kuin mitä laitoshoidossa olevien hoitamisessa. 

Miksi puhutaan "piikomisesta"? Kyse on ihan tavallisista kotitöistä. Ei kukaan odota kodinhoitajan vaihtavan renkaita, ajavan nurmikkoa tai siivoavan jätehuonetta. Vaan auttavan siinä, että lapset saa ruokaa, käy pesulla eivätkä tapa itseään siinä kun äidillä on koipi poikki tms.

Minun lapsuudessani se kodinhoitaja laittoi ruoan, tiskasi sen päälle, järjesteli paikkoja keittiössä ja istui pihakeinussa kun me leikittiin.

Sitähän piikominen on, toisten kotitöiden hoitamista. Ennen näistä maksoi isäntäväki palkan, nyt se raha halutaan yhteiskunnalta. 

Jep, ihan itse ihmiset ovat käsittäneet kunnalliset palvelut väärin eivätkä maksa itselleen sitä kotitöiden tekijää.

Meillä olisi puoli kansaa kunnallisia piikoja, jos apua annettaisiin niin paljon kuin sitä haluttaisiin. Lapsiperheiden lisäksi meillä on jättimäinen vanhusväestö, jolla silläkin olisi vessoja pestävänä hyvä tovi. 

Eikä vain lapsiperheet ja vanhukset. Suomessa suurin osa kotitalouksista on yhden hengen talouksia. Jos yksin asuvalta työssäkäyvältä murtuu jalka tms, niin apuahan hänkin tarvitsisi. Mulle on laitettu molempiin polviin tekonivelet enkä mä silloin pystynyt imuroimaan, pesemään vessoja, käymään kaupassa tms. Huusholli sai olla sotkuinen siihen asti, että taas pystyin. Ja kauppareissuihin käytin kotiinkuljetuspalveluita ja maksoin ihan itse. Olin 2 yötä sairaalassa eikä  multa edes kysytty, onko mulla kotona jotain apua. Ei yhteiskunta voi huolehtia jokaiselle apua kaikkeen. 

Aikuisesta voi tehdä huoli-ilmoituksen.

Lapsista pitää yhteiskunnan huolehtia.

Oikeastiko sä kuvittelet, että huoli-ilmoitus johtaisi työikäisen aikuisen kohdalla yhtään mihinkään? Siis esimerkiksi tekonivelleikkauksen jälkeen? Suomessa tehdään tuhansia tekonivelleikkauksia joka vuosi. Kyllä se on ihmisen ihan itse huolehdittava, että pärjää. Ei voi olettaa, kotiapua aletaan tarjota jokaiselle sitä tarvitsevalle. Tästä syystä on hyvä, että somessa on vertaistukiryhmiä, joista saa neuvoja, miten pitää itse etukäteen varautua siihen, että pärjää. Niissä kerrotaan, millaisia apuvälineitä on olemassa, mistä niitä saa, millaisissa tilanteissa niitä mahdollisesti tarvitsee jne. Ryhmissä, joihin itse kuulun, yksi keskeisin kehotus on tehdä valmiiksi ruokia pakkaseen. Ihan just siksi, kun ei sinne kauppaan oikein pääse ja ruuanlaittokin on hankalaa. Ja siivoaminen kehotetaan jättämään tekemättä, kunnes on toipunut niin, että taas pystyy. 

Myös ihan sellaisia vanhanaikaisia selviämiskeinoja voi kokeilla kuten kysyä vaikka sukulaista tai ystvää avuksi. Jos voisi vaikka välillä käydä, heittäisi edes roskat ulos, kun ruokakaupastaan saa kotiinkuljetuksella kyllä sisään. Voi myös säästää etukäteen ja palkata jonkun auttamaan, jos kavereitakaan ei ole. Tekonivelet eivät kenellekään yllätyksenä tule. Jostain syystä suomalaisessa yhteiskunnassa on osa porukasta niin riippuvaisia yhteiskunnan avuista, että oman järjen ja toimeliaisuuden käyttö ei tule mieleen. Itsekin olen ihmetellyt kun asiakas räyhää edessä vaatimassa kotipalvelua, vaikka toinen vanhemmista on kotona ja rahaakin olisi ja mummo naapurikaupungissa, mutta ei vaan pärjätä. 

Juuri näin! Mä ihmettelen, miten nämä kaiken yhteiskunnalta haluavat oikein aikovat pärjätä, kun tulee ikää lisää. Ja se 3 päivän kotivarakin, josta on paljon puhuttu, on erittäin järkevää olla, jos tapahtuukin jotain yllättävää. Siis vaikka just nilkka murtuu. On 3 päivää aikaa selvittää, kuka voisi tulla avuksi. Tai tilata kotiinkuljetuksella, jos ei todellakaan ole ketään auttamaan. Samalle päivälle, kun pääsee sairaalasta kotiin, ei välttämättä saa edes kotiinkuljetusta. 

Suomessa on LAKI lapsiperheiden kotipalvelusta.

No miksi sitten valitetaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms. 

Ja onkin, johan täälläkin on useampi kuvaus tällaisesta tilanteesta.

Ja on myös kerrottu, että aina sitä ei saa, vaikka on miten lakiin kirjattu. Ehkä tuo palvelu pitäisikin siirtää kunnilta  valtiolle, jolloin kansalaiset eivät olisi eriarvoisessa asemassa sen mukana, missä kunnassa sattuvat asumaan? Mistä tulikin mieleeni, että siirtyykö palvelu nyt sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueille (joiden rahoituksesta siis vastaa valtio)?

Faktahan on, että ei tuohon työhön ole hakijoita jonoksi asti. Pitäisi olla lähihoitajan tutkinto. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen ei juurikaan ketään nappaa. 

Tuosta pitäisikin luopua. 1980-luvulla oli vielä kodinhoitajia ja tutkinnon suorittaminen kesti vuoden. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen (ikävä termi, koska tässäkin ketjussa moni tuntuisi haluavan jonkun nimenomaan piikomaan kotiinsa) ei varmaankaan nappaa suomalaisnuoria, mutta siivoamisessa, pyykinpesussa, ruuanlaitossa yms ei tarvita kuitenkaan kovinkaan kummoista kielitaitoa. Siis paljon kehnompikin kielitaito riittää kuin mitä laitoshoidossa olevien hoitamisessa. 

Miksi puhutaan "piikomisesta"? Kyse on ihan tavallisista kotitöistä. Ei kukaan odota kodinhoitajan vaihtavan renkaita, ajavan nurmikkoa tai siivoavan jätehuonetta. Vaan auttavan siinä, että lapset saa ruokaa, käy pesulla eivätkä tapa itseään siinä kun äidillä on koipi poikki tms.

Minun lapsuudessani se kodinhoitaja laittoi ruoan, tiskasi sen päälle, järjesteli paikkoja keittiössä ja istui pihakeinussa kun me leikittiin.

Sitähän piikominen on, toisten kotitöiden hoitamista. Ennen näistä maksoi isäntäväki palkan, nyt se raha halutaan yhteiskunnalta. 

Jep, ihan itse ihmiset ovat käsittäneet kunnalliset palvelut väärin eivätkä maksa itselleen sitä kotitöiden tekijää.

Meillä olisi puoli kansaa kunnallisia piikoja, jos apua annettaisiin niin paljon kuin sitä haluttaisiin. Lapsiperheiden lisäksi meillä on jättimäinen vanhusväestö, jolla silläkin olisi vessoja pestävänä hyvä tovi. 

Eikä vain lapsiperheet ja vanhukset. Suomessa suurin osa kotitalouksista on yhden hengen talouksia. Jos yksin asuvalta työssäkäyvältä murtuu jalka tms, niin apuahan hänkin tarvitsisi. Mulle on laitettu molempiin polviin tekonivelet enkä mä silloin pystynyt imuroimaan, pesemään vessoja, käymään kaupassa tms. Huusholli sai olla sotkuinen siihen asti, että taas pystyin. Ja kauppareissuihin käytin kotiinkuljetuspalveluita ja maksoin ihan itse. Olin 2 yötä sairaalassa eikä  multa edes kysytty, onko mulla kotona jotain apua. Ei yhteiskunta voi huolehtia jokaiselle apua kaikkeen. 

Aikuisesta voi tehdä huoli-ilmoituksen.

Lapsista pitää yhteiskunnan huolehtia.

Oikeastiko sä kuvittelet, että huoli-ilmoitus johtaisi työikäisen aikuisen kohdalla yhtään mihinkään? Siis esimerkiksi tekonivelleikkauksen jälkeen? Suomessa tehdään tuhansia tekonivelleikkauksia joka vuosi. Kyllä se on ihmisen ihan itse huolehdittava, että pärjää. Ei voi olettaa, kotiapua aletaan tarjota jokaiselle sitä tarvitsevalle. Tästä syystä on hyvä, että somessa on vertaistukiryhmiä, joista saa neuvoja, miten pitää itse etukäteen varautua siihen, että pärjää. Niissä kerrotaan, millaisia apuvälineitä on olemassa, mistä niitä saa, millaisissa tilanteissa niitä mahdollisesti tarvitsee jne. Ryhmissä, joihin itse kuulun, yksi keskeisin kehotus on tehdä valmiiksi ruokia pakkaseen. Ihan just siksi, kun ei sinne kauppaan oikein pääse ja ruuanlaittokin on hankalaa. Ja siivoaminen kehotetaan jättämään tekemättä, kunnes on toipunut niin, että taas pystyy. 

Myös ihan sellaisia vanhanaikaisia selviämiskeinoja voi kokeilla kuten kysyä vaikka sukulaista tai ystvää avuksi. Jos voisi vaikka välillä käydä, heittäisi edes roskat ulos, kun ruokakaupastaan saa kotiinkuljetuksella kyllä sisään. Voi myös säästää etukäteen ja palkata jonkun auttamaan, jos kavereitakaan ei ole. Tekonivelet eivät kenellekään yllätyksenä tule. Jostain syystä suomalaisessa yhteiskunnassa on osa porukasta niin riippuvaisia yhteiskunnan avuista, että oman järjen ja toimeliaisuuden käyttö ei tule mieleen. Itsekin olen ihmetellyt kun asiakas räyhää edessä vaatimassa kotipalvelua, vaikka toinen vanhemmista on kotona ja rahaakin olisi ja mummo naapurikaupungissa, mutta ei vaan pärjätä. 

Juuri näin! Mä ihmettelen, miten nämä kaiken yhteiskunnalta haluavat oikein aikovat pärjätä, kun tulee ikää lisää. Ja se 3 päivän kotivarakin, josta on paljon puhuttu, on erittäin järkevää olla, jos tapahtuukin jotain yllättävää. Siis vaikka just nilkka murtuu. On 3 päivää aikaa selvittää, kuka voisi tulla avuksi. Tai tilata kotiinkuljetuksella, jos ei todellakaan ole ketään auttamaan. Samalle päivälle, kun pääsee sairaalasta kotiin, ei välttämättä saa edes kotiinkuljetusta. 

Suomessa on LAKI lapsiperheiden kotipalvelusta.

Suomessa on laki myös terveydenhuollon hoitotakuusta, mutta siihenkään eivät resurssit riitä ja takarajat paukkuvat kaikilla terveydenhuollon osa-alueilla. Jos ei ole työntekijöitä, niitä ei tyhjästä taiota vain koska joku huutaa, että on laki. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Jaa jaa, mielenkiitoinen lähtökohta. Juoppovanhemmalle kodinhoitaja, niin kyllä se lapsi pärjää siinä samalla.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi siitä syystä, että lastensuojelu on lasta varten, ei vanhempia. Perhettä varten on eri palvelut ja niin sen pitääkin olla.

Niin. Nythän esimerkiksi Koskelan uhri, Vilja Eerika ja se Vantaan perhesurman uhri olivat kaikki raskaiden lastensuojelutoimenpiteiden piirissä. PALJON AUTTOI!

Ja tuossa lisää täysin metsään menevää ajattelua. Ei se lapsi koskaan irrallinen yksikkö ole. Aina knu autetaan vanhempia, autetaan myös lasta. Aina kun syyllistetään, kyykytetään ja kuormitetaan vanhempaa, aiheutetaan lapselle vahinkoa.

Lastensuojelu ei syyllistä vanhempaa, vanhempi ottaa sen syyllistävänä, jos se ongelmaksi koetaan. Nämä uhrien esiinnostot on aina yhtä typeriä, ihan kuin ne kuvaisivat koko lastensuojelua. Sama kuin sanoisit yhden hometalon rakennuttamisen tarkoittavan koko rakennusalan huonoutta.

Noita ei olisi pitänyt tapahtua, lastensuojelukin on mokannut heidän kohdallaan, mutta pikkasen nyt suhteellisuudentajua.

Huomaatko että taas sinä tässäkin käänsit kaiken vanhempien syyksi.

Vanhemmat ymmärtää väärin, reagoi väärin, toimii väärin.

Ja noilla uhreilla markkinoidaan sitä huoli-ilmoittamista ja kyttäämisen lisäämistä. Lopettakaa te se! Uhrien hyväksikäyttämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms. 

Ja onkin, johan täälläkin on useampi kuvaus tällaisesta tilanteesta.

Ja on myös kerrottu, että aina sitä ei saa, vaikka on miten lakiin kirjattu. Ehkä tuo palvelu pitäisikin siirtää kunnilta  valtiolle, jolloin kansalaiset eivät olisi eriarvoisessa asemassa sen mukana, missä kunnassa sattuvat asumaan? Mistä tulikin mieleeni, että siirtyykö palvelu nyt sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueille (joiden rahoituksesta siis vastaa valtio)?

Faktahan on, että ei tuohon työhön ole hakijoita jonoksi asti. Pitäisi olla lähihoitajan tutkinto. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen ei juurikaan ketään nappaa. 

Tuosta pitäisikin luopua. 1980-luvulla oli vielä kodinhoitajia ja tutkinnon suorittaminen kesti vuoden. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen (ikävä termi, koska tässäkin ketjussa moni tuntuisi haluavan jonkun nimenomaan piikomaan kotiinsa) ei varmaankaan nappaa suomalaisnuoria, mutta siivoamisessa, pyykinpesussa, ruuanlaitossa yms ei tarvita kuitenkaan kovinkaan kummoista kielitaitoa. Siis paljon kehnompikin kielitaito riittää kuin mitä laitoshoidossa olevien hoitamisessa. 

Miksi puhutaan "piikomisesta"? Kyse on ihan tavallisista kotitöistä. Ei kukaan odota kodinhoitajan vaihtavan renkaita, ajavan nurmikkoa tai siivoavan jätehuonetta. Vaan auttavan siinä, että lapset saa ruokaa, käy pesulla eivätkä tapa itseään siinä kun äidillä on koipi poikki tms.

Minun lapsuudessani se kodinhoitaja laittoi ruoan, tiskasi sen päälle, järjesteli paikkoja keittiössä ja istui pihakeinussa kun me leikittiin.

Sitähän piikominen on, toisten kotitöiden hoitamista. Ennen näistä maksoi isäntäväki palkan, nyt se raha halutaan yhteiskunnalta. 

Jep, ihan itse ihmiset ovat käsittäneet kunnalliset palvelut väärin eivätkä maksa itselleen sitä kotitöiden tekijää.

Meillä olisi puoli kansaa kunnallisia piikoja, jos apua annettaisiin niin paljon kuin sitä haluttaisiin. Lapsiperheiden lisäksi meillä on jättimäinen vanhusväestö, jolla silläkin olisi vessoja pestävänä hyvä tovi. 

Eikä vain lapsiperheet ja vanhukset. Suomessa suurin osa kotitalouksista on yhden hengen talouksia. Jos yksin asuvalta työssäkäyvältä murtuu jalka tms, niin apuahan hänkin tarvitsisi. Mulle on laitettu molempiin polviin tekonivelet enkä mä silloin pystynyt imuroimaan, pesemään vessoja, käymään kaupassa tms. Huusholli sai olla sotkuinen siihen asti, että taas pystyin. Ja kauppareissuihin käytin kotiinkuljetuspalveluita ja maksoin ihan itse. Olin 2 yötä sairaalassa eikä  multa edes kysytty, onko mulla kotona jotain apua. Ei yhteiskunta voi huolehtia jokaiselle apua kaikkeen. 

Aikuisesta voi tehdä huoli-ilmoituksen.

Lapsista pitää yhteiskunnan huolehtia.

Oikeastiko sä kuvittelet, että huoli-ilmoitus johtaisi työikäisen aikuisen kohdalla yhtään mihinkään? Siis esimerkiksi tekonivelleikkauksen jälkeen? Suomessa tehdään tuhansia tekonivelleikkauksia joka vuosi. Kyllä se on ihmisen ihan itse huolehdittava, että pärjää. Ei voi olettaa, kotiapua aletaan tarjota jokaiselle sitä tarvitsevalle. Tästä syystä on hyvä, että somessa on vertaistukiryhmiä, joista saa neuvoja, miten pitää itse etukäteen varautua siihen, että pärjää. Niissä kerrotaan, millaisia apuvälineitä on olemassa, mistä niitä saa, millaisissa tilanteissa niitä mahdollisesti tarvitsee jne. Ryhmissä, joihin itse kuulun, yksi keskeisin kehotus on tehdä valmiiksi ruokia pakkaseen. Ihan just siksi, kun ei sinne kauppaan oikein pääse ja ruuanlaittokin on hankalaa. Ja siivoaminen kehotetaan jättämään tekemättä, kunnes on toipunut niin, että taas pystyy. 

Myös ihan sellaisia vanhanaikaisia selviämiskeinoja voi kokeilla kuten kysyä vaikka sukulaista tai ystvää avuksi. Jos voisi vaikka välillä käydä, heittäisi edes roskat ulos, kun ruokakaupastaan saa kotiinkuljetuksella kyllä sisään. Voi myös säästää etukäteen ja palkata jonkun auttamaan, jos kavereitakaan ei ole. Tekonivelet eivät kenellekään yllätyksenä tule. Jostain syystä suomalaisessa yhteiskunnassa on osa porukasta niin riippuvaisia yhteiskunnan avuista, että oman järjen ja toimeliaisuuden käyttö ei tule mieleen. Itsekin olen ihmetellyt kun asiakas räyhää edessä vaatimassa kotipalvelua, vaikka toinen vanhemmista on kotona ja rahaakin olisi ja mummo naapurikaupungissa, mutta ei vaan pärjätä. 

Juuri näin! Mä ihmettelen, miten nämä kaiken yhteiskunnalta haluavat oikein aikovat pärjätä, kun tulee ikää lisää. Ja se 3 päivän kotivarakin, josta on paljon puhuttu, on erittäin järkevää olla, jos tapahtuukin jotain yllättävää. Siis vaikka just nilkka murtuu. On 3 päivää aikaa selvittää, kuka voisi tulla avuksi. Tai tilata kotiinkuljetuksella, jos ei todellakaan ole ketään auttamaan. Samalle päivälle, kun pääsee sairaalasta kotiin, ei välttämättä saa edes kotiinkuljetusta. 

Suomessa on LAKI lapsiperheiden kotipalvelusta.

Suomessa on laki myös terveydenhuollon hoitotakuusta, mutta siihenkään eivät resurssit riitä ja takarajat paukkuvat kaikilla terveydenhuollon osa-alueilla. Jos ei ole työntekijöitä, niitä ei tyhjästä taiota vain koska joku huutaa, että on laki. 

Suomessa koulutetaan armeijakaupalla turhia sossumaistereita. Lopetetaan se ja lastensuojelu niin saadaan kotipalvelu.

Terveydenhuollon puolella voi lopettaa ne maisterikoulutulset ja lisätä kolminkertaisiksi lääkärien koulutus niin saadaan lääkärien palkat alas.

Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?

Edelleen myös kysyn, että miksi niitä tukia pitäisi olla enemmän juuri nepsylapsille? Miksei esim. syöpälapsille tai astmaatikkolapsille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?

Edelleen myös kysyn, että miksi niitä tukia pitäisi olla enemmän juuri nepsylapsille? Miksei esim. syöpälapsille tai astmaatikkolapsille?

Toki nuokin, mutta koko tämä ketju sai alkunsa toisesta ketjusta, joka liittyi nimenomaan nepsy-lapsiin. Syöpää ja astmaa sairastavat eivät niiden sairauksiensa vuoksi yleensä raivoa, lyö vanhempiaan ja sisaruksiaan jne. Ovat muuten ihan tavallisia lapsia, joilla nyt vaan on sairaus, jota pitää hoitaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?

Monet varmaan kuvittelee, että apu olisi sitä, että jotenkin taiotaan erityispiirre hiljalleen pois ja tilalle tulee normaali ja hyvinkäyttäytyvä lapsi. Ei se vaan toimi niin. Jokaisen pitää itse miettiä ennen lasten tekoa, miten jaksaa jos tulee nepsy tai kehitysvammainen lapsi ja miten suuri todennäköisyys sille on. Meillä on kummallakin miehen kanssa viitteitä erityispiirteisyyteen, joten lapset olisi aika varmasti nepsyjä. Ei olla uskallettu vielä ryhtyä lastentekoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

"Vain" aistiyliherkkä?

Kokeilleppa kuule arkea sellaisen lapsen kanssa kun vaatteet sattuu, ruuan koostumus on epämiellyttävä,peitto tuntuu pahalta,hissin ääni kuuluu häiritsevästi omaan huoneeseen..

Tiivistelmä: lapsi joka tahtoi olla alasti,ei syö juuri mitään eikä saa unta.

Joudutte myös muuttamaan taloon jossa hissi ei natise.

Heittäisin kakaran viidakkoon ja ajaisin pois. Kammottava kakara.

Tuollaisiahan ne autistin kirjolla ovat. Meillä sijaishuollossa näitä hoidetaan ihan sillä, että tarjotaan sinnikkäästi niitä puhtaita vaatteita, vaikka ne vanhat kolme vikkoa päällä muhineet tuntuisivat pehmeämmille. Tarjotaan terveellistä ruokaa, pikkuhiljaa ne suppeat ruokavaliot avartuvat. Tarjotaan melatoniinia yöksi, niin ei hissin natina pidä hereillä jne. Ei mitään kvanttifysiikkaa. 

Olipa kyllä tosi yksinkertaistettu versio autismikirjon lapsen hoidosta ja tuen tarpeesta. Älkää uskoko, että kaikki on totta mitä tänne kirjoitetaan. En usko, että työskentelet autististen lasten kanssa. Jos työskentelet, niin et ole selvästikään ymmärtänyt heidän olennaisimpia haasteitaan (kommunikaatio) ja sinun pitäisi hakeutua koulutuksiin.

Autismikirjon häiriön omaavalla lapsella on aina suuria haasteita nonverbaalisessa kommunikaatiossa ja hyvin usein myös kielen ymmärtämisessä ja tuottamisessa. 8-vuotiaan kielellinen tuotto saattaa olla useamman vuoden ikätasoa jäljessä, vaikka kognitiiviset taidot olisivat ikätasoiset. Tähän lisäksi aistiyliherkkyydet, toistava käytös, ahdistuneisuus/kuormittuneisuus vieraista ihmisistä jne.

Autistisen lapsen vointi hyvin usein romahtaa sijaishuollossa. Sijaishuoltoon saatetaan joutua, koska sairaalasta ei ole osastopaikkaa antaa. Ja osastotarpeeseen on pääsääntöisesti jouduttu, koska koulussa ei ole riittävän pientä ryhmää ja lapsen psyykkinen vointi on alkanut huonontumaan huomattavasti.

Mistään samojen vaatteiden pitämisestä ei tuohon tilanteeseen päädytä, eikä se ole autistisen lapsen suurin ongelma lainkaan. Muille ihmisille se toki voi olla ongelma.

T. Psyk sh, lastenpsykiatrian osastolta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos nyt palataan nepsy-lapsiin, niin millaista yhteiskunnan tarjoaman tuen pitäisi olla? Mitä konkreettista avun pitäisi olla? Siivousta, ruuanlaittoa yms? Eli jonkun maninitsemaan "piikomista"? Jotain muuta? Mitä?

Monet varmaan kuvittelee, että apu olisi sitä, että jotenkin taiotaan erityispiirre hiljalleen pois ja tilalle tulee normaali ja hyvinkäyttäytyvä lapsi. Ei se vaan toimi niin. Jokaisen pitää itse miettiä ennen lasten tekoa, miten jaksaa jos tulee nepsy tai kehitysvammainen lapsi ja miten suuri todennäköisyys sille on. Meillä on kummallakin miehen kanssa viitteitä erityispiirteisyyteen, joten lapset olisi aika varmasti nepsyjä. Ei olla uskallettu vielä ryhtyä lastentekoon.

Juu ei katoa, ei ole hoidettavissa oleva asia. Lääkityksellä voi rauhoittaa, jos ei muuten muut kestä nepsyn menoa ja jos se mukula on silti liian raskas hoidettava, niin sen voi sijoittaa laitokseen. Kotiin kun vaan ei tekohengitetä loputtomiin.