Toisesta ketjusta tuli mieleen, missä ovat perhetyöntekijät joilla on kokemusta erityislapsista? Uskon että heillä olisi todellakin kysyntää! Ihmiset kokevat avun riittämättömäksi kun ongelma on lapsen raivarir, jumiutuminen jne mutta tullaan neuvomaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

No kyllä on ja ensimmäisen tapaamisen ei tarvitse olla psykiatrilla vaan esimerkiksi neuropsykologilla. Ja on eri asia itsemaksavana etsiä psykiatrille aikaa kuin yksityiselle lääkäriasemalle lähetteen kautta meneminen. Esim. minun ajanvarauksessani ei näy asiakkaille ne ajat, jotka varataan lääkärikeskuksen tiimin kautta.

Tiedän, että on turhauttavaa etsiä apua, mutta kyllä sitä on saatavilla.

Ja mitä se sitten auttaa, jos se lastensuojelu huohottaa niskassa? ei heille kelpaa edes se itse etsitty apu, vaan pitää mennä virallisen reitin kautta.

Eikä kaikki ole mitään psykologi/psykiatria vailla vaan ihan esimerkiksi apua, että saisi nukkua univelat pois ja joku auttaisi siivoamaan.

Nuo nyt on sellaista apua, jota saa itse hankkimalla tai, jos ei ole varaa, sosiaalitoimen kautta. Ei lastensuojelun.

Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Suomessa on laki siitä, että perheillä on oikeus saada kotiapua. Monet kunnat ei vain tarjoa sitä tai jos tarjoaa, se tulee juurikin vain jos on lastensuojelun asiakas.

Kunnallisen kotiavun käyttämisessä on nykyään omituinen stigma, kun kuitenkin lain mukaan se on ihan normaali kunnallinen palvelu ja ennen sitä käytettiin ihan normaaliin elämään kuuluvana asiana. Meilläkin äiti kävi suonikohjuleikkauksessa ja kunnasta tuli kotiapulainen avuksi.

On se edelleen kunnallinen palvelu, mutta resurssit on kiinni lastensuojelussa, perheille, jotka ovat vaarassa joutua sijoitukseen ilman sitä. Juuri siksi se nykyään haetaan itse ja sossu maksaa, jos itse ei kykene.

Miksi valittaa ihan joka asiasta? Jos kunnalla ei ole antaa sulle kotiapua, onko parempi se etsiä vai valittaa ettei ne nyt sitäkään antaneet?

Miksi sinä alat mollata minua henkilökohtaisesti kun minä puhun yhteiskunnallisesta ongelmasta?

Miksi kunta priorisoi nuo lastensuojelun käsienheiluttelijat sen sijaan että tarjoaisi lakisääteistä oikeaa palvelua?

Sitä kunnan piikomista saa tehdä hamaan tappiin, jos siihen aletaan. Eihän se tarve koskaan miltään perheeltä loppuisi. Perhetyön idea on yrittää saada perheestä itsestään voimavaroja pärjätäkseen omillaan. Että se isäkin pesisi sen vessan joskus ja saisi äiti nukkua yönsä edes joskus. 

Kyllä minä tiedän mikä tämän kaffittelun idea on.

Koko touhu lähtee ihmeellisestä ajatuksesta, että vanhemmat on laiskoja paskoja.

Ja siitä että piiasta on pitänyt saada maisteri, joka ei sitten enää voikaan tehdä oikeasti yhtään mitään.

Ei perheessä ongelma ole se, että isä ei pesisi vessaa, vaan esimerkiksi se että jotain sairautta sairastava lapsi valvottaa niin, että vanhemmat on eläviä kuolleita univelan takia.

Tai että jompikumpi vanhemmista sairastuu tai vaikka katkaisee koipensa ja se arki takkuaa sen takia.

Siihen ei yhtään auta se, että joku tulee kuormittamaan tai syyllistämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

No kyllä on ja ensimmäisen tapaamisen ei tarvitse olla psykiatrilla vaan esimerkiksi neuropsykologilla. Ja on eri asia itsemaksavana etsiä psykiatrille aikaa kuin yksityiselle lääkäriasemalle lähetteen kautta meneminen. Esim. minun ajanvarauksessani ei näy asiakkaille ne ajat, jotka varataan lääkärikeskuksen tiimin kautta.

Tiedän, että on turhauttavaa etsiä apua, mutta kyllä sitä on saatavilla.

Ja mitä se sitten auttaa, jos se lastensuojelu huohottaa niskassa? ei heille kelpaa edes se itse etsitty apu, vaan pitää mennä virallisen reitin kautta.

Eikä kaikki ole mitään psykologi/psykiatria vailla vaan ihan esimerkiksi apua, että saisi nukkua univelat pois ja joku auttaisi siivoamaan.

Nuo nyt on sellaista apua, jota saa itse hankkimalla tai, jos ei ole varaa, sosiaalitoimen kautta. Ei lastensuojelun.

Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Suomessa on laki siitä, että perheillä on oikeus saada kotiapua. Monet kunnat ei vain tarjoa sitä tai jos tarjoaa, se tulee juurikin vain jos on lastensuojelun asiakas.

Kunnallisen kotiavun käyttämisessä on nykyään omituinen stigma, kun kuitenkin lain mukaan se on ihan normaali kunnallinen palvelu ja ennen sitä käytettiin ihan normaaliin elämään kuuluvana asiana. Meilläkin äiti kävi suonikohjuleikkauksessa ja kunnasta tuli kotiapulainen avuksi.

Tuo laki onkin ihan typerä, koska kunnat eivät noudata sitä. Muutama vuosikymmen sitten oli vielä kunnallisia kodinhoitajia, jotka kävivät lapsiperheissä. Siivosivat, kävivät kaupassa, pesivät pyykkiä, laittoivat ruokaa, askartelivat ja leikkivät lasten kanssa, veivät lapsia ulos, auttoivat läksyissä jne. Sitten jossain vaiheessa kodinhoitajat siirtyivät vanhusten hoitoon eli siivosivat, veivät suihkuun, kävivät kaupassa, laittoivat ruokaa jne vanhuksille, kunnes keksittiiin, että kotihoito ( = lähihoitaja) voi hoitaa vanhuksen peseytymisen ja muut palvelut vanhus voi ostaa itse yksityisiltä tai ruuan ateriapalvelun kautta. Taisi loppua koko kodinhoitajien ammattikunta siihen. 

Laki on erittäin järkevä ja jos sitä noudatettaisiin, ei tarvittaisi koko lastensuojelua. Apu tulisi perheen tarpeista lähtien, ajoissa ja olisi oikeaa apua.

No tuosta olen ihan samaa mieltä. Ystävälläni oli aikoinaan kehitysvammainen lapsi ja hänellä kävi kodinhoitaja arkisin joka aamupäivä. Tuli aamuisin klo 8 ja lähti noin klo 13, kun lapset olivat syöneet lounaan. Ystävälläni oli silloin myös pieni vauva, joten hän sai aamupäivät keskittyä vain vauvan kanssa olemiseen ja joutui olemaan lastensa kanssa keskenään iltapäivisin vain muutaman tunnin kunnes miehensä tuli töistä kotiin. Nykyisin kai toimittaisiin siten, että mies veisi kehitysvammaisen aamulla päiväkotiin ja hakisi töistä tullessaan. Siihen aikaan ei kuitenkaan ollut vielä subjektiivista päivähoito-oikeutta eikä lasta saanut päiväkotiin, jos toinen vanhemmista oli kotona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

No kyllä on ja ensimmäisen tapaamisen ei tarvitse olla psykiatrilla vaan esimerkiksi neuropsykologilla. Ja on eri asia itsemaksavana etsiä psykiatrille aikaa kuin yksityiselle lääkäriasemalle lähetteen kautta meneminen. Esim. minun ajanvarauksessani ei näy asiakkaille ne ajat, jotka varataan lääkärikeskuksen tiimin kautta.

Tiedän, että on turhauttavaa etsiä apua, mutta kyllä sitä on saatavilla.

Ja mitä se sitten auttaa, jos se lastensuojelu huohottaa niskassa? ei heille kelpaa edes se itse etsitty apu, vaan pitää mennä virallisen reitin kautta.

Eikä kaikki ole mitään psykologi/psykiatria vailla vaan ihan esimerkiksi apua, että saisi nukkua univelat pois ja joku auttaisi siivoamaan.

Nuo nyt on sellaista apua, jota saa itse hankkimalla tai, jos ei ole varaa, sosiaalitoimen kautta. Ei lastensuojelun.

Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Suomessa on laki siitä, että perheillä on oikeus saada kotiapua. Monet kunnat ei vain tarjoa sitä tai jos tarjoaa, se tulee juurikin vain jos on lastensuojelun asiakas.

Kunnallisen kotiavun käyttämisessä on nykyään omituinen stigma, kun kuitenkin lain mukaan se on ihan normaali kunnallinen palvelu ja ennen sitä käytettiin ihan normaaliin elämään kuuluvana asiana. Meilläkin äiti kävi suonikohjuleikkauksessa ja kunnasta tuli kotiapulainen avuksi.

On se edelleen kunnallinen palvelu, mutta resurssit on kiinni lastensuojelussa, perheille, jotka ovat vaarassa joutua sijoitukseen ilman sitä. Juuri siksi se nykyään haetaan itse ja sossu maksaa, jos itse ei kykene.

Miksi valittaa ihan joka asiasta? Jos kunnalla ei ole antaa sulle kotiapua, onko parempi se etsiä vai valittaa ettei ne nyt sitäkään antaneet?

Miksi sinä alat mollata minua henkilökohtaisesti kun minä puhun yhteiskunnallisesta ongelmasta?

Miksi kunta priorisoi nuo lastensuojelun käsienheiluttelijat sen sijaan että tarjoaisi lakisääteistä oikeaa palvelua?

Sitä kunnan piikomista saa tehdä hamaan tappiin, jos siihen aletaan. Eihän se tarve koskaan miltään perheeltä loppuisi. Perhetyön idea on yrittää saada perheestä itsestään voimavaroja pärjätäkseen omillaan. Että se isäkin pesisi sen vessan joskus ja saisi äiti nukkua yönsä edes joskus. 

Kyllä minä tiedän mikä tämän kaffittelun idea on.

Koko touhu lähtee ihmeellisestä ajatuksesta, että vanhemmat on laiskoja paskoja.

Ja siitä että piiasta on pitänyt saada maisteri, joka ei sitten enää voikaan tehdä oikeasti yhtään mitään.

Ei perheessä ongelma ole se, että isä ei pesisi vessaa, vaan esimerkiksi se että jotain sairautta sairastava lapsi valvottaa niin, että vanhemmat on eläviä kuolleita univelan takia.

Tai että jompikumpi vanhemmista sairastuu tai vaikka katkaisee koipensa ja se arki takkuaa sen takia.

Siihen ei yhtään auta se, että joku tulee kuormittamaan tai syyllistämään.

Katkaisin koipeni muutama vuosi sitten. 12 viikkoa kipsissä. Meillä kävi kunnan kotipalvelu ostopalveluna yhteensä 30 tuntia. Kyllä sitä palvelua saa. Näihin väsyneisiin sitä vaan ei riitä, koska se määrä on valtava. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Miksi ei voi vaatia? Monen perheen ongelmat liittyy nepsyoireisiin, joko lapsen tai vanhemman omiin. Eikö juuri nepsyosaamista kannattaisi olla perhetyössä?

Kannattaisi, mutta siksi ei voi vaatia, että heidän koulutuksessaan sitä ei ole. Sit, jos perhetyöhön palkataan oma psykologi tai nepsyvalmentaja, sit sitä osaamista on, mutta psykologi taas ei tee sit sitä äidin haluamaa lepoajan mahdollistamaa työtä eikä nepsyvalmentajakaan.

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin. Tein itsestäni lasun kun en enää jaksanut, tuloksena meille tuli joku nuori tyttö istumaan ja lepertelemään kiroilevalle ja raivoavalle 8vuotiaalle ettå lähdetään kiikkumaan. Seisoi siinä lasten huoneen ovella ja lässytti,kun toinen raivoaa.

Käynnit lopetettiin hyödyttöminä.

Tuntuu ettå näiden työntekijöiden alaa on hyväntuulisten pikkulasten leikittäminen, jotta äiti saa tehtyä kotitöitä. Eivät he ymmärrä mitään arjesta nepsyperheessä

Se vaan on niin, että asioita ei aina voi muuttaa mieleisellään tavalla. Tämä on sun elämääsi ja sopeudu tai lapsesta luopuminen saattaa olla ainoa vaihtoehto. Laitoksiin on iät ja ajat lapsia ja omaisia laitettu, kun voimat eivät enää riitä. 

Oikein ärsyttää, kun luullaan, että joku toinen voi ratkaista kaiken teidän hyväksi. Eivät lääkäritkään voi parantaa kaikkia sairauksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

No kyllä on ja ensimmäisen tapaamisen ei tarvitse olla psykiatrilla vaan esimerkiksi neuropsykologilla. Ja on eri asia itsemaksavana etsiä psykiatrille aikaa kuin yksityiselle lääkäriasemalle lähetteen kautta meneminen. Esim. minun ajanvarauksessani ei näy asiakkaille ne ajat, jotka varataan lääkärikeskuksen tiimin kautta.

Tiedän, että on turhauttavaa etsiä apua, mutta kyllä sitä on saatavilla.

Ja mitä se sitten auttaa, jos se lastensuojelu huohottaa niskassa? ei heille kelpaa edes se itse etsitty apu, vaan pitää mennä virallisen reitin kautta.

Eikä kaikki ole mitään psykologi/psykiatria vailla vaan ihan esimerkiksi apua, että saisi nukkua univelat pois ja joku auttaisi siivoamaan.

Nuo nyt on sellaista apua, jota saa itse hankkimalla tai, jos ei ole varaa, sosiaalitoimen kautta. Ei lastensuojelun.

Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Suomessa on laki siitä, että perheillä on oikeus saada kotiapua. Monet kunnat ei vain tarjoa sitä tai jos tarjoaa, se tulee juurikin vain jos on lastensuojelun asiakas.

Kunnallisen kotiavun käyttämisessä on nykyään omituinen stigma, kun kuitenkin lain mukaan se on ihan normaali kunnallinen palvelu ja ennen sitä käytettiin ihan normaaliin elämään kuuluvana asiana. Meilläkin äiti kävi suonikohjuleikkauksessa ja kunnasta tuli kotiapulainen avuksi.

On se edelleen kunnallinen palvelu, mutta resurssit on kiinni lastensuojelussa, perheille, jotka ovat vaarassa joutua sijoitukseen ilman sitä. Juuri siksi se nykyään haetaan itse ja sossu maksaa, jos itse ei kykene.

Miksi valittaa ihan joka asiasta? Jos kunnalla ei ole antaa sulle kotiapua, onko parempi se etsiä vai valittaa ettei ne nyt sitäkään antaneet?

Miksi sinä alat mollata minua henkilökohtaisesti kun minä puhun yhteiskunnallisesta ongelmasta?

Miksi kunta priorisoi nuo lastensuojelun käsienheiluttelijat sen sijaan että tarjoaisi lakisääteistä oikeaa palvelua?

Sitä kunnan piikomista saa tehdä hamaan tappiin, jos siihen aletaan. Eihän se tarve koskaan miltään perheeltä loppuisi. Perhetyön idea on yrittää saada perheestä itsestään voimavaroja pärjätäkseen omillaan. Että se isäkin pesisi sen vessan joskus ja saisi äiti nukkua yönsä edes joskus. 

Kyllä minä tiedän mikä tämän kaffittelun idea on.

Koko touhu lähtee ihmeellisestä ajatuksesta, että vanhemmat on laiskoja paskoja.

Ja siitä että piiasta on pitänyt saada maisteri, joka ei sitten enää voikaan tehdä oikeasti yhtään mitään.

Ei perheessä ongelma ole se, että isä ei pesisi vessaa, vaan esimerkiksi se että jotain sairautta sairastava lapsi valvottaa niin, että vanhemmat on eläviä kuolleita univelan takia.

Tai että jompikumpi vanhemmista sairastuu tai vaikka katkaisee koipensa ja se arki takkuaa sen takia.

Siihen ei yhtään auta se, että joku tulee kuormittamaan tai syyllistämään.

Katkaisin koipeni muutama vuosi sitten. 12 viikkoa kipsissä. Meillä kävi kunnan kotipalvelu ostopalveluna yhteensä 30 tuntia. Kyllä sitä palvelua saa. Näihin väsyneisiin sitä vaan ei riitä, koska se määrä on valtava. 

Minulta murtui selkä, eikä mitään apua herunut. Naurettiin suorastaan, että "eikö se isä nyt selviä tuon vertaa".

Ihmiset eivät väsyisi niin, jos sitä palvelua saisi silloin kun sitä tarvitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin. Tein itsestäni lasun kun en enää jaksanut, tuloksena meille tuli joku nuori tyttö istumaan ja lepertelemään kiroilevalle ja raivoavalle 8vuotiaalle ettå lähdetään kiikkumaan. Seisoi siinä lasten huoneen ovella ja lässytti,kun toinen raivoaa.

Käynnit lopetettiin hyödyttöminä.

Tuntuu ettå näiden työntekijöiden alaa on hyväntuulisten pikkulasten leikittäminen, jotta äiti saa tehtyä kotitöitä. Eivät he ymmärrä mitään arjesta nepsyperheessä

Se vaan on niin, että asioita ei aina voi muuttaa mieleisellään tavalla. Tämä on sun elämääsi ja sopeudu tai lapsesta luopuminen saattaa olla ainoa vaihtoehto. Laitoksiin on iät ja ajat lapsia ja omaisia laitettu, kun voimat eivät enää riitä. 

Oikein ärsyttää, kun luullaan, että joku toinen voi ratkaista kaiken teidän hyväksi. Eivät lääkäritkään voi parantaa kaikkia sairauksia.

Ja tällaisia "empaattisia" ihania ihmisiä on sote-ala täynnä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

No kyllä on ja ensimmäisen tapaamisen ei tarvitse olla psykiatrilla vaan esimerkiksi neuropsykologilla. Ja on eri asia itsemaksavana etsiä psykiatrille aikaa kuin yksityiselle lääkäriasemalle lähetteen kautta meneminen. Esim. minun ajanvarauksessani ei näy asiakkaille ne ajat, jotka varataan lääkärikeskuksen tiimin kautta.

Tiedän, että on turhauttavaa etsiä apua, mutta kyllä sitä on saatavilla.

Ja mitä se sitten auttaa, jos se lastensuojelu huohottaa niskassa? ei heille kelpaa edes se itse etsitty apu, vaan pitää mennä virallisen reitin kautta.

Eikä kaikki ole mitään psykologi/psykiatria vailla vaan ihan esimerkiksi apua, että saisi nukkua univelat pois ja joku auttaisi siivoamaan.

Nuo nyt on sellaista apua, jota saa itse hankkimalla tai, jos ei ole varaa, sosiaalitoimen kautta. Ei lastensuojelun.

Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Suomessa on laki siitä, että perheillä on oikeus saada kotiapua. Monet kunnat ei vain tarjoa sitä tai jos tarjoaa, se tulee juurikin vain jos on lastensuojelun asiakas.

Kunnallisen kotiavun käyttämisessä on nykyään omituinen stigma, kun kuitenkin lain mukaan se on ihan normaali kunnallinen palvelu ja ennen sitä käytettiin ihan normaaliin elämään kuuluvana asiana. Meilläkin äiti kävi suonikohjuleikkauksessa ja kunnasta tuli kotiapulainen avuksi.

On se edelleen kunnallinen palvelu, mutta resurssit on kiinni lastensuojelussa, perheille, jotka ovat vaarassa joutua sijoitukseen ilman sitä. Juuri siksi se nykyään haetaan itse ja sossu maksaa, jos itse ei kykene.

Miksi valittaa ihan joka asiasta? Jos kunnalla ei ole antaa sulle kotiapua, onko parempi se etsiä vai valittaa ettei ne nyt sitäkään antaneet?

Miksi sinä alat mollata minua henkilökohtaisesti kun minä puhun yhteiskunnallisesta ongelmasta?

Miksi kunta priorisoi nuo lastensuojelun käsienheiluttelijat sen sijaan että tarjoaisi lakisääteistä oikeaa palvelua?

Koska se lakisääteinen palvelu tuotetaan, sitä nyt vaan ei ole kaikille antaa. Enkä mollannut sinua vaan käytin ns. sinä-passiivia. Jos haluat puhua yhteiskunnallisesta ongelmasta, senkus puhut, mutta silloin ei voi puhua vain lastensuojelun resursseista. Ja kannattaa tehdä se omassa ketjussa.

Suomessa ei ole olemassakaan sinä-passiivia.

Sinä et määrää mistä täällä puhutaan ja minähän en ole keskustellut lastensuojelun resursseista vaan sinä. Minä puhuin ketjun aiheesta.

No kyllä kuule on. Yksikön 2. persoonan ilmaukset (kuten Kun ajat formulaa, teet vain työtäsi) viittaavat muotonsa puolesta kuulijaan tai lukijaan. Arkisessa tai elämyksellisessä tyylissä niitä käytetään myös viittaamassa yleisesti kehen hyvänsä.

Muodosta käytetään nimitystä sinä-passiivi tai sä-passiivi.

Sinä tässä henk.koht. tasolle keskustelun viet sanomalla Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Ja jos oikein tarkasti katsoo, kukaan ole kieltänyt sinua keskustelemasta, ihan vain sanonut, että resurssikeskustelu laajemmin on kyllä ihan oma keskustelunsa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

No kyllä on ja ensimmäisen tapaamisen ei tarvitse olla psykiatrilla vaan esimerkiksi neuropsykologilla. Ja on eri asia itsemaksavana etsiä psykiatrille aikaa kuin yksityiselle lääkäriasemalle lähetteen kautta meneminen. Esim. minun ajanvarauksessani ei näy asiakkaille ne ajat, jotka varataan lääkärikeskuksen tiimin kautta.

Tiedän, että on turhauttavaa etsiä apua, mutta kyllä sitä on saatavilla.

Ja mitä se sitten auttaa, jos se lastensuojelu huohottaa niskassa? ei heille kelpaa edes se itse etsitty apu, vaan pitää mennä virallisen reitin kautta.

Eikä kaikki ole mitään psykologi/psykiatria vailla vaan ihan esimerkiksi apua, että saisi nukkua univelat pois ja joku auttaisi siivoamaan.

Ei lastensuojelu kiellä mitään apua, tietenkään.

Mutta ei sille myöskään kelpaa mikään muu kuin se jonka se itse määrää "kartoituksensa" jälkeen "suunnitelmassaan" "tuen" muotona.

Puhut ihan paskaa. Siihen suunnitelmaan kirjataan kaikki olemassa oleva, haettu ja haettava tuki. Siitä muodostuu lastensuojelun kokonaiskuva, se kuinka juolissaan ollaan tai ollaan olematta.

Lastensuojelu tasan päättää mikä sinne suunnitelmaan kelpaa. Ja huolihan on toki suuuuuuri koska oma työllisyys.

No eivät päätä. He tasan tekevät oman työnsä, ei muuta. Sulla on todella vääristynyt käsitys lastensuojelun työstä, varmaan olet täältä lukenut heidän saavan bonuksen jokaisesta asiakkaasta. Kannattaisikohan itse ottaa selvää sen sijaan, että jatkaa jonkun aloittamaa provoa?

Tietenkin päättävät, höntti. Sitähän varten se koko kartoitus tehdään ja sen varaan koko prosessi rakentuu.

No eivät päätä. Se kartoitus tuottaa suunnitelman, jolla sen lapsen ksvu ja kehitys pyritään turvaamaan. Jos se lapsi käy kuntoutuksessa, huoli on pienempi kuin ilman sitä. Kuntoutuksen tuottaja taas ei välitä pskan vertaa onko lastensuojelu kirjannut suunnitelmaansa kuntoutusta. Todella outo käsitys, että muut palvelut pohjautuu lastensuojelun suunnitelmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Miksi ei voi vaatia? Monen perheen ongelmat liittyy nepsyoireisiin, joko lapsen tai vanhemman omiin. Eikö juuri nepsyosaamista kannattaisi olla perhetyössä?

Kannattaisi, mutta siksi ei voi vaatia, että heidän koulutuksessaan sitä ei ole. Sit, jos perhetyöhön palkataan oma psykologi tai nepsyvalmentaja, sit sitä osaamista on, mutta psykologi taas ei tee sit sitä äidin haluamaa lepoajan mahdollistamaa työtä eikä nepsyvalmentajakaan.

Se psykologi kannattaisikin palkata perhetyöhön konsultoivaan rooliin eikä asiakastyöhön. Eli hän taustalla ohjaisi ja valmentaisi perheissä käyviä sosionomeja nepsyasioissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin. Tein itsestäni lasun kun en enää jaksanut, tuloksena meille tuli joku nuori tyttö istumaan ja lepertelemään kiroilevalle ja raivoavalle 8vuotiaalle ettå lähdetään kiikkumaan. Seisoi siinä lasten huoneen ovella ja lässytti,kun toinen raivoaa.

Käynnit lopetettiin hyödyttöminä.

Tuntuu ettå näiden työntekijöiden alaa on hyväntuulisten pikkulasten leikittäminen, jotta äiti saa tehtyä kotitöitä. Eivät he ymmärrä mitään arjesta nepsyperheessä

Se vaan on niin, että asioita ei aina voi muuttaa mieleisellään tavalla. Tämä on sun elämääsi ja sopeudu tai lapsesta luopuminen saattaa olla ainoa vaihtoehto. Laitoksiin on iät ja ajat lapsia ja omaisia laitettu, kun voimat eivät enää riitä. 

Oikein ärsyttää, kun luullaan, että joku toinen voi ratkaista kaiken teidän hyväksi. Eivät lääkäritkään voi parantaa kaikkia sairauksia.

Ja tällaisia "empaattisia" ihania ihmisiä on sote-ala täynnä...

Se onkin vain realismia. Mulla on vammainen lapsi (tai siis nyt jo aikuinen) eikä kukaan eikä mikään olisi voinut poistaa hänen vammaansa. Siihen oli vain sopeuduttava. Niin meidän vanhempien, lähisukulaisten kuin lapsen itsensäkin. Fysioterapeutti ja toimintaterapeutti kuntouttivat lasta, mun tehtäväni oli olla vanhempi ja kasvattaa lapseni. Huolehtia siitä, että hänellä on vammastaan huolimatta mahdollisimman hyvät mahdollisuudet itsenäiseen elämään. 

- eri - 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa mietin. Tein itsestäni lasun kun en enää jaksanut, tuloksena meille tuli joku nuori tyttö istumaan ja lepertelemään kiroilevalle ja raivoavalle 8vuotiaalle ettå lähdetään kiikkumaan. Seisoi siinä lasten huoneen ovella ja lässytti,kun toinen raivoaa.

Käynnit lopetettiin hyödyttöminä.

Tuntuu ettå näiden työntekijöiden alaa on hyväntuulisten pikkulasten leikittäminen, jotta äiti saa tehtyä kotitöitä. Eivät he ymmärrä mitään arjesta nepsyperheessä

Se vaan on niin, että asioita ei aina voi muuttaa mieleisellään tavalla. Tämä on sun elämääsi ja sopeudu tai lapsesta luopuminen saattaa olla ainoa vaihtoehto. Laitoksiin on iät ja ajat lapsia ja omaisia laitettu, kun voimat eivät enää riitä. 

Oikein ärsyttää, kun luullaan, että joku toinen voi ratkaista kaiken teidän hyväksi. Eivät lääkäritkään voi parantaa kaikkia sairauksia.

Ja tällaisia "empaattisia" ihania ihmisiä on sote-ala täynnä...

Kumpihan lopulta on se epäempaattinen meistä kahdesta? Sinäkö, joka tappelet tuulimyllyjä vastaan ja haluat kuuta taivaalta vai minä, joka olen elämää nähnyt ja kokenut itse sen, mistä puhun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Miksi ei voi vaatia? Monen perheen ongelmat liittyy nepsyoireisiin, joko lapsen tai vanhemman omiin. Eikö juuri nepsyosaamista kannattaisi olla perhetyössä?

Kannattaisi, mutta siksi ei voi vaatia, että heidän koulutuksessaan sitä ei ole. Sit, jos perhetyöhön palkataan oma psykologi tai nepsyvalmentaja, sit sitä osaamista on, mutta psykologi taas ei tee sit sitä äidin haluamaa lepoajan mahdollistamaa työtä eikä nepsyvalmentajakaan.

Se psykologi kannattaisikin palkata perhetyöhön konsultoivaan rooliin eikä asiakastyöhön. Eli hän taustalla ohjaisi ja valmentaisi perheissä käyviä sosionomeja nepsyasioissa.

Tätä tehdään ihan koko ajan, mutta ei se perhetyöntekijä silti omaa työnkuvaansa voi nepsyvalmentajaksi muuttaa eikä nepsyosainen voi olla kriteeri perhetyön tekoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

No kyllä on ja ensimmäisen tapaamisen ei tarvitse olla psykiatrilla vaan esimerkiksi neuropsykologilla. Ja on eri asia itsemaksavana etsiä psykiatrille aikaa kuin yksityiselle lääkäriasemalle lähetteen kautta meneminen. Esim. minun ajanvarauksessani ei näy asiakkaille ne ajat, jotka varataan lääkärikeskuksen tiimin kautta.

Tiedän, että on turhauttavaa etsiä apua, mutta kyllä sitä on saatavilla.

Ja mitä se sitten auttaa, jos se lastensuojelu huohottaa niskassa? ei heille kelpaa edes se itse etsitty apu, vaan pitää mennä virallisen reitin kautta.

Eikä kaikki ole mitään psykologi/psykiatria vailla vaan ihan esimerkiksi apua, että saisi nukkua univelat pois ja joku auttaisi siivoamaan.

Nuo nyt on sellaista apua, jota saa itse hankkimalla tai, jos ei ole varaa, sosiaalitoimen kautta. Ei lastensuojelun.

Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Suomessa on laki siitä, että perheillä on oikeus saada kotiapua. Monet kunnat ei vain tarjoa sitä tai jos tarjoaa, se tulee juurikin vain jos on lastensuojelun asiakas.

Kunnallisen kotiavun käyttämisessä on nykyään omituinen stigma, kun kuitenkin lain mukaan se on ihan normaali kunnallinen palvelu ja ennen sitä käytettiin ihan normaaliin elämään kuuluvana asiana. Meilläkin äiti kävi suonikohjuleikkauksessa ja kunnasta tuli kotiapulainen avuksi.

On se edelleen kunnallinen palvelu, mutta resurssit on kiinni lastensuojelussa, perheille, jotka ovat vaarassa joutua sijoitukseen ilman sitä. Juuri siksi se nykyään haetaan itse ja sossu maksaa, jos itse ei kykene.

Miksi valittaa ihan joka asiasta? Jos kunnalla ei ole antaa sulle kotiapua, onko parempi se etsiä vai valittaa ettei ne nyt sitäkään antaneet?

Miksi sinä alat mollata minua henkilökohtaisesti kun minä puhun yhteiskunnallisesta ongelmasta?

Miksi kunta priorisoi nuo lastensuojelun käsienheiluttelijat sen sijaan että tarjoaisi lakisääteistä oikeaa palvelua?

Sitä kunnan piikomista saa tehdä hamaan tappiin, jos siihen aletaan. Eihän se tarve koskaan miltään perheeltä loppuisi. Perhetyön idea on yrittää saada perheestä itsestään voimavaroja pärjätäkseen omillaan. Että se isäkin pesisi sen vessan joskus ja saisi äiti nukkua yönsä edes joskus. 

Kyllä minä tiedän mikä tämän kaffittelun idea on.

Koko touhu lähtee ihmeellisestä ajatuksesta, että vanhemmat on laiskoja paskoja.

Ja siitä että piiasta on pitänyt saada maisteri, joka ei sitten enää voikaan tehdä oikeasti yhtään mitään.

Ei perheessä ongelma ole se, että isä ei pesisi vessaa, vaan esimerkiksi se että jotain sairautta sairastava lapsi valvottaa niin, että vanhemmat on eläviä kuolleita univelan takia.

Tai että jompikumpi vanhemmista sairastuu tai vaikka katkaisee koipensa ja se arki takkuaa sen takia.

Siihen ei yhtään auta se, että joku tulee kuormittamaan tai syyllistämään.

Katkaisin koipeni muutama vuosi sitten. 12 viikkoa kipsissä. Meillä kävi kunnan kotipalvelu ostopalveluna yhteensä 30 tuntia. Kyllä sitä palvelua saa. Näihin väsyneisiin sitä vaan ei riitä, koska se määrä on valtava. 

Minulta murtui selkä, eikä mitään apua herunut. Naurettiin suorastaan, että "eikö se isä nyt selviä tuon vertaa".

Ihmiset eivät väsyisi niin, jos sitä palvelua saisi silloin kun sitä tarvitaan.

Lähtökohta nykyisin on, että yksilö itse palkkaa tarvitsemansa avun. Ei niin, että yhteiskunta tarjoaa avun. Vaikka minkälaisia palveluita on nykyisin saatavilla, mutta ne pitää hankkia ja maksaa itse. Kotiinsa saa hankittua käytännöllisesti katsoen vaikka sairaalapaikan, mutta se maksaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

No kyllä on ja ensimmäisen tapaamisen ei tarvitse olla psykiatrilla vaan esimerkiksi neuropsykologilla. Ja on eri asia itsemaksavana etsiä psykiatrille aikaa kuin yksityiselle lääkäriasemalle lähetteen kautta meneminen. Esim. minun ajanvarauksessani ei näy asiakkaille ne ajat, jotka varataan lääkärikeskuksen tiimin kautta.

Tiedän, että on turhauttavaa etsiä apua, mutta kyllä sitä on saatavilla.

Ja mitä se sitten auttaa, jos se lastensuojelu huohottaa niskassa? ei heille kelpaa edes se itse etsitty apu, vaan pitää mennä virallisen reitin kautta.

Eikä kaikki ole mitään psykologi/psykiatria vailla vaan ihan esimerkiksi apua, että saisi nukkua univelat pois ja joku auttaisi siivoamaan.

Nuo nyt on sellaista apua, jota saa itse hankkimalla tai, jos ei ole varaa, sosiaalitoimen kautta. Ei lastensuojelun.

Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Suomessa on laki siitä, että perheillä on oikeus saada kotiapua. Monet kunnat ei vain tarjoa sitä tai jos tarjoaa, se tulee juurikin vain jos on lastensuojelun asiakas.

Kunnallisen kotiavun käyttämisessä on nykyään omituinen stigma, kun kuitenkin lain mukaan se on ihan normaali kunnallinen palvelu ja ennen sitä käytettiin ihan normaaliin elämään kuuluvana asiana. Meilläkin äiti kävi suonikohjuleikkauksessa ja kunnasta tuli kotiapulainen avuksi.

On se edelleen kunnallinen palvelu, mutta resurssit on kiinni lastensuojelussa, perheille, jotka ovat vaarassa joutua sijoitukseen ilman sitä. Juuri siksi se nykyään haetaan itse ja sossu maksaa, jos itse ei kykene.

Miksi valittaa ihan joka asiasta? Jos kunnalla ei ole antaa sulle kotiapua, onko parempi se etsiä vai valittaa ettei ne nyt sitäkään antaneet?

Miksi sinä alat mollata minua henkilökohtaisesti kun minä puhun yhteiskunnallisesta ongelmasta?

Miksi kunta priorisoi nuo lastensuojelun käsienheiluttelijat sen sijaan että tarjoaisi lakisääteistä oikeaa palvelua?

Koska se lakisääteinen palvelu tuotetaan, sitä nyt vaan ei ole kaikille antaa. Enkä mollannut sinua vaan käytin ns. sinä-passiivia. Jos haluat puhua yhteiskunnallisesta ongelmasta, senkus puhut, mutta silloin ei voi puhua vain lastensuojelun resursseista. Ja kannattaa tehdä se omassa ketjussa.

Suomessa ei ole olemassakaan sinä-passiivia.

Sinä et määrää mistä täällä puhutaan ja minähän en ole keskustellut lastensuojelun resursseista vaan sinä. Minä puhuin ketjun aiheesta.

No kyllä kuule on. Yksikön 2. persoonan ilmaukset (kuten Kun ajat formulaa, teet vain työtäsi) viittaavat muotonsa puolesta kuulijaan tai lukijaan. Arkisessa tai elämyksellisessä tyylissä niitä käytetään myös viittaamassa yleisesti kehen hyvänsä.

Muodosta käytetään nimitystä sinä-passiivi tai sä-passiivi.

Sinä tässä henk.koht. tasolle keskustelun viet sanomalla Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Ja jos oikein tarkasti katsoo, kukaan ole kieltänyt sinua keskustelemasta, ihan vain sanonut, että resurssikeskustelu laajemmin on kyllä ihan oma keskustelunsa.

Ei ole suomen kielessä sinä-passiivia. Englannin kielessä on.

Sinä nimenomaan määräsit (enkä puhu nyt passiivissa), mitä täällä saisi keskutella ja mitä ei.

Ja sinä otit ihan itse ne resurssit puheeksi. Mene nyt sitten sinä, sinä henk koht, omaan keskusteluun niiden kanssa!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

No kyllä on ja ensimmäisen tapaamisen ei tarvitse olla psykiatrilla vaan esimerkiksi neuropsykologilla. Ja on eri asia itsemaksavana etsiä psykiatrille aikaa kuin yksityiselle lääkäriasemalle lähetteen kautta meneminen. Esim. minun ajanvarauksessani ei näy asiakkaille ne ajat, jotka varataan lääkärikeskuksen tiimin kautta.

Tiedän, että on turhauttavaa etsiä apua, mutta kyllä sitä on saatavilla.

Ja mitä se sitten auttaa, jos se lastensuojelu huohottaa niskassa? ei heille kelpaa edes se itse etsitty apu, vaan pitää mennä virallisen reitin kautta.

Eikä kaikki ole mitään psykologi/psykiatria vailla vaan ihan esimerkiksi apua, että saisi nukkua univelat pois ja joku auttaisi siivoamaan.

Nuo nyt on sellaista apua, jota saa itse hankkimalla tai, jos ei ole varaa, sosiaalitoimen kautta. Ei lastensuojelun.

Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Suomessa on laki siitä, että perheillä on oikeus saada kotiapua. Monet kunnat ei vain tarjoa sitä tai jos tarjoaa, se tulee juurikin vain jos on lastensuojelun asiakas.

Kunnallisen kotiavun käyttämisessä on nykyään omituinen stigma, kun kuitenkin lain mukaan se on ihan normaali kunnallinen palvelu ja ennen sitä käytettiin ihan normaaliin elämään kuuluvana asiana. Meilläkin äiti kävi suonikohjuleikkauksessa ja kunnasta tuli kotiapulainen avuksi.

On se edelleen kunnallinen palvelu, mutta resurssit on kiinni lastensuojelussa, perheille, jotka ovat vaarassa joutua sijoitukseen ilman sitä. Juuri siksi se nykyään haetaan itse ja sossu maksaa, jos itse ei kykene.

Miksi valittaa ihan joka asiasta? Jos kunnalla ei ole antaa sulle kotiapua, onko parempi se etsiä vai valittaa ettei ne nyt sitäkään antaneet?

Miksi sinä alat mollata minua henkilökohtaisesti kun minä puhun yhteiskunnallisesta ongelmasta?

Miksi kunta priorisoi nuo lastensuojelun käsienheiluttelijat sen sijaan että tarjoaisi lakisääteistä oikeaa palvelua?

Sitä kunnan piikomista saa tehdä hamaan tappiin, jos siihen aletaan. Eihän se tarve koskaan miltään perheeltä loppuisi. Perhetyön idea on yrittää saada perheestä itsestään voimavaroja pärjätäkseen omillaan. Että se isäkin pesisi sen vessan joskus ja saisi äiti nukkua yönsä edes joskus. 

Kyllä minä tiedän mikä tämän kaffittelun idea on.

Koko touhu lähtee ihmeellisestä ajatuksesta, että vanhemmat on laiskoja paskoja.

Ja siitä että piiasta on pitänyt saada maisteri, joka ei sitten enää voikaan tehdä oikeasti yhtään mitään.

Ei perheessä ongelma ole se, että isä ei pesisi vessaa, vaan esimerkiksi se että jotain sairautta sairastava lapsi valvottaa niin, että vanhemmat on eläviä kuolleita univelan takia.

Tai että jompikumpi vanhemmista sairastuu tai vaikka katkaisee koipensa ja se arki takkuaa sen takia.

Siihen ei yhtään auta se, että joku tulee kuormittamaan tai syyllistämään.

Katkaisin koipeni muutama vuosi sitten. 12 viikkoa kipsissä. Meillä kävi kunnan kotipalvelu ostopalveluna yhteensä 30 tuntia. Kyllä sitä palvelua saa. Näihin väsyneisiin sitä vaan ei riitä, koska se määrä on valtava. 

Minulta murtui selkä, eikä mitään apua herunut. Naurettiin suorastaan, että "eikö se isä nyt selviä tuon vertaa".

Ihmiset eivät väsyisi niin, jos sitä palvelua saisi silloin kun sitä tarvitaan.

Lähtökohta nykyisin on, että yksilö itse palkkaa tarvitsemansa avun. Ei niin, että yhteiskunta tarjoaa avun. Vaikka minkälaisia palveluita on nykyisin saatavilla, mutta ne pitää hankkia ja maksaa itse. Kotiinsa saa hankittua käytännöllisesti katsoen vaikka sairaalapaikan, mutta se maksaa. 

Ei ole tällaista lähtökohtaa. Nykyään on sen sijaan laki siitä että perheillä on tuollaisissa tilanteissa oikeus kunnalliseen kotiapuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Miksi ei voi vaatia? Monen perheen ongelmat liittyy nepsyoireisiin, joko lapsen tai vanhemman omiin. Eikö juuri nepsyosaamista kannattaisi olla perhetyössä?

Kannattaisi, mutta siksi ei voi vaatia, että heidän koulutuksessaan sitä ei ole. Sit, jos perhetyöhön palkataan oma psykologi tai nepsyvalmentaja, sit sitä osaamista on, mutta psykologi taas ei tee sit sitä äidin haluamaa lepoajan mahdollistamaa työtä eikä nepsyvalmentajakaan.

Se psykologi kannattaisikin palkata perhetyöhön konsultoivaan rooliin eikä asiakastyöhön. Eli hän taustalla ohjaisi ja valmentaisi perheissä käyviä sosionomeja nepsyasioissa.

Tätä tehdään ihan koko ajan, mutta ei se perhetyöntekijä silti omaa työnkuvaansa voi nepsyvalmentajaksi muuttaa eikä nepsyosainen voi olla kriteeri perhetyön tekoon.

Jossain isossa kaupungissa saattaa olla konsultoiva psykologi ohjaamassa sosionomeja perhetyössä, mutta suurimmassa osassa Suomea ei one. Tiedän, koska olen alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

No kyllä on ja ensimmäisen tapaamisen ei tarvitse olla psykiatrilla vaan esimerkiksi neuropsykologilla. Ja on eri asia itsemaksavana etsiä psykiatrille aikaa kuin yksityiselle lääkäriasemalle lähetteen kautta meneminen. Esim. minun ajanvarauksessani ei näy asiakkaille ne ajat, jotka varataan lääkärikeskuksen tiimin kautta.

Tiedän, että on turhauttavaa etsiä apua, mutta kyllä sitä on saatavilla.

Ja mitä se sitten auttaa, jos se lastensuojelu huohottaa niskassa? ei heille kelpaa edes se itse etsitty apu, vaan pitää mennä virallisen reitin kautta.

Eikä kaikki ole mitään psykologi/psykiatria vailla vaan ihan esimerkiksi apua, että saisi nukkua univelat pois ja joku auttaisi siivoamaan.

Nuo nyt on sellaista apua, jota saa itse hankkimalla tai, jos ei ole varaa, sosiaalitoimen kautta. Ei lastensuojelun.

Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Suomessa on laki siitä, että perheillä on oikeus saada kotiapua. Monet kunnat ei vain tarjoa sitä tai jos tarjoaa, se tulee juurikin vain jos on lastensuojelun asiakas.

Kunnallisen kotiavun käyttämisessä on nykyään omituinen stigma, kun kuitenkin lain mukaan se on ihan normaali kunnallinen palvelu ja ennen sitä käytettiin ihan normaaliin elämään kuuluvana asiana. Meilläkin äiti kävi suonikohjuleikkauksessa ja kunnasta tuli kotiapulainen avuksi.

On se edelleen kunnallinen palvelu, mutta resurssit on kiinni lastensuojelussa, perheille, jotka ovat vaarassa joutua sijoitukseen ilman sitä. Juuri siksi se nykyään haetaan itse ja sossu maksaa, jos itse ei kykene.

Miksi valittaa ihan joka asiasta? Jos kunnalla ei ole antaa sulle kotiapua, onko parempi se etsiä vai valittaa ettei ne nyt sitäkään antaneet?

Miksi sinä alat mollata minua henkilökohtaisesti kun minä puhun yhteiskunnallisesta ongelmasta?

Miksi kunta priorisoi nuo lastensuojelun käsienheiluttelijat sen sijaan että tarjoaisi lakisääteistä oikeaa palvelua?

Sitä kunnan piikomista saa tehdä hamaan tappiin, jos siihen aletaan. Eihän se tarve koskaan miltään perheeltä loppuisi. Perhetyön idea on yrittää saada perheestä itsestään voimavaroja pärjätäkseen omillaan. Että se isäkin pesisi sen vessan joskus ja saisi äiti nukkua yönsä edes joskus. 

Kyllä minä tiedän mikä tämän kaffittelun idea on.

Koko touhu lähtee ihmeellisestä ajatuksesta, että vanhemmat on laiskoja paskoja.

Ja siitä että piiasta on pitänyt saada maisteri, joka ei sitten enää voikaan tehdä oikeasti yhtään mitään.

Ei perheessä ongelma ole se, että isä ei pesisi vessaa, vaan esimerkiksi se että jotain sairautta sairastava lapsi valvottaa niin, että vanhemmat on eläviä kuolleita univelan takia.

Tai että jompikumpi vanhemmista sairastuu tai vaikka katkaisee koipensa ja se arki takkuaa sen takia.

Siihen ei yhtään auta se, että joku tulee kuormittamaan tai syyllistämään.

Katkaisin koipeni muutama vuosi sitten. 12 viikkoa kipsissä. Meillä kävi kunnan kotipalvelu ostopalveluna yhteensä 30 tuntia. Kyllä sitä palvelua saa. Näihin väsyneisiin sitä vaan ei riitä, koska se määrä on valtava. 

Minulta murtui selkä, eikä mitään apua herunut. Naurettiin suorastaan, että "eikö se isä nyt selviä tuon vertaa".

Ihmiset eivät väsyisi niin, jos sitä palvelua saisi silloin kun sitä tarvitaan.

Lähtökohta nykyisin on, että yksilö itse palkkaa tarvitsemansa avun. Ei niin, että yhteiskunta tarjoaa avun. Vaikka minkälaisia palveluita on nykyisin saatavilla, mutta ne pitää hankkia ja maksaa itse. Kotiinsa saa hankittua käytännöllisesti katsoen vaikka sairaalapaikan, mutta se maksaa. 

Ei ole tällaista lähtökohtaa. Nykyään on sen sijaan laki siitä että perheillä on tuollaisissa tilanteissa oikeus kunnalliseen kotiapuun.

Joo, okei. Mä jotenkin ajattelin, että kirjoittajalla, jolle vastasin, ei ole pieniä lapsia, joita olisi miehensä työpäivän aikana pitänyt hoitaa, nostaa jne. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

No kyllä on ja ensimmäisen tapaamisen ei tarvitse olla psykiatrilla vaan esimerkiksi neuropsykologilla. Ja on eri asia itsemaksavana etsiä psykiatrille aikaa kuin yksityiselle lääkäriasemalle lähetteen kautta meneminen. Esim. minun ajanvarauksessani ei näy asiakkaille ne ajat, jotka varataan lääkärikeskuksen tiimin kautta.

Tiedän, että on turhauttavaa etsiä apua, mutta kyllä sitä on saatavilla.

Ja mitä se sitten auttaa, jos se lastensuojelu huohottaa niskassa? ei heille kelpaa edes se itse etsitty apu, vaan pitää mennä virallisen reitin kautta.

Eikä kaikki ole mitään psykologi/psykiatria vailla vaan ihan esimerkiksi apua, että saisi nukkua univelat pois ja joku auttaisi siivoamaan.

Nuo nyt on sellaista apua, jota saa itse hankkimalla tai, jos ei ole varaa, sosiaalitoimen kautta. Ei lastensuojelun.

Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Suomessa on laki siitä, että perheillä on oikeus saada kotiapua. Monet kunnat ei vain tarjoa sitä tai jos tarjoaa, se tulee juurikin vain jos on lastensuojelun asiakas.

Kunnallisen kotiavun käyttämisessä on nykyään omituinen stigma, kun kuitenkin lain mukaan se on ihan normaali kunnallinen palvelu ja ennen sitä käytettiin ihan normaaliin elämään kuuluvana asiana. Meilläkin äiti kävi suonikohjuleikkauksessa ja kunnasta tuli kotiapulainen avuksi.

On se edelleen kunnallinen palvelu, mutta resurssit on kiinni lastensuojelussa, perheille, jotka ovat vaarassa joutua sijoitukseen ilman sitä. Juuri siksi se nykyään haetaan itse ja sossu maksaa, jos itse ei kykene.

Miksi valittaa ihan joka asiasta? Jos kunnalla ei ole antaa sulle kotiapua, onko parempi se etsiä vai valittaa ettei ne nyt sitäkään antaneet?

Miksi sinä alat mollata minua henkilökohtaisesti kun minä puhun yhteiskunnallisesta ongelmasta?

Miksi kunta priorisoi nuo lastensuojelun käsienheiluttelijat sen sijaan että tarjoaisi lakisääteistä oikeaa palvelua?

Sitä kunnan piikomista saa tehdä hamaan tappiin, jos siihen aletaan. Eihän se tarve koskaan miltään perheeltä loppuisi. Perhetyön idea on yrittää saada perheestä itsestään voimavaroja pärjätäkseen omillaan. Että se isäkin pesisi sen vessan joskus ja saisi äiti nukkua yönsä edes joskus. 

Kyllä minä tiedän mikä tämän kaffittelun idea on.

Koko touhu lähtee ihmeellisestä ajatuksesta, että vanhemmat on laiskoja paskoja.

Ja siitä että piiasta on pitänyt saada maisteri, joka ei sitten enää voikaan tehdä oikeasti yhtään mitään.

Ei perheessä ongelma ole se, että isä ei pesisi vessaa, vaan esimerkiksi se että jotain sairautta sairastava lapsi valvottaa niin, että vanhemmat on eläviä kuolleita univelan takia.

Tai että jompikumpi vanhemmista sairastuu tai vaikka katkaisee koipensa ja se arki takkuaa sen takia.

Siihen ei yhtään auta se, että joku tulee kuormittamaan tai syyllistämään.

Katkaisin koipeni muutama vuosi sitten. 12 viikkoa kipsissä. Meillä kävi kunnan kotipalvelu ostopalveluna yhteensä 30 tuntia. Kyllä sitä palvelua saa. Näihin väsyneisiin sitä vaan ei riitä, koska se määrä on valtava. 

Minulta murtui selkä, eikä mitään apua herunut. Naurettiin suorastaan, että "eikö se isä nyt selviä tuon vertaa".

Ihmiset eivät väsyisi niin, jos sitä palvelua saisi silloin kun sitä tarvitaan.

Lähtökohta nykyisin on, että yksilö itse palkkaa tarvitsemansa avun. Ei niin, että yhteiskunta tarjoaa avun. Vaikka minkälaisia palveluita on nykyisin saatavilla, mutta ne pitää hankkia ja maksaa itse. Kotiinsa saa hankittua käytännöllisesti katsoen vaikka sairaalapaikan, mutta se maksaa. 

Ei ole tällaista lähtökohtaa. Nykyään on sen sijaan laki siitä että perheillä on tuollaisissa tilanteissa oikeus kunnalliseen kotiapuun.

Joo, okei. Mä jotenkin ajattelin, että kirjoittajalla, jolle vastasin, ei ole pieniä lapsia, joita olisi miehensä työpäivän aikana pitänyt hoitaa, nostaa jne. 

Miksi sinä niin aattelit, kun koko ketju käsittelee lapsiperheiden apuja?