Lue keskustelun säännöt.
Toisesta ketjusta tuli mieleen, missä ovat perhetyöntekijät joilla on kokemusta erityislapsista? Uskon että heillä olisi todellakin kysyntää! Ihmiset kokevat avun riittämättömäksi kun ongelma on lapsen raivarir, jumiutuminen jne mutta tullaan neuvomaan
Kommentit (295)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms.
Ja onkin, johan täälläkin on useampi kuvaus tällaisesta tilanteesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms.
Ei siihen tarvita lastensuojelua, miksi ihmeessä tarvittaisiin jokin sosiaalitanttakuormitus?
Riittää että nykyistä lakia noudatetaan ja perheet saa kunnallista kotiapua lain mukaan.
Ai sä meinaat, että päihdevanhempien tai väkivaltaisten vanhempien lasta kovinkin paljon auttaa, kun joku käy siivoamassa ja pesemässä pyykit?
Paljonko sellaista lasta auttaa että kaffittelijat saa kaffetta ja paljon mapin täytettä?
Koko lastensuojelu pyörii ihan itseään varten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms.
Edelleen meillä on olemassa se tuki lapsiperheiden kotipalveluna ja ääritapauksessa sijoituksessa, jos kotona hoitaminen ei tuettunakaan onnistu.
Niin, sitä ei vain saa. Se "on olemassa" lain kirjaimena, mutta ei käytännössä.
Voi voi, mutta kun meitä on monia sitä saaneita. Oletko hakenut sitä ja saanut kielteisen päätöksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms.
Ja onkin, johan täälläkin on useampi kuvaus tällaisesta tilanteesta.
Ja on myös kerrottu, että aina sitä ei saa, vaikka on miten lakiin kirjattu. Ehkä tuo palvelu pitäisikin siirtää kunnilta valtiolle, jolloin kansalaiset eivät olisi eriarvoisessa asemassa sen mukana, missä kunnassa sattuvat asumaan? Mistä tulikin mieleeni, että siirtyykö palvelu nyt sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueille (joiden rahoituksesta siis vastaa valtio)?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms.
Edelleen meillä on olemassa se tuki lapsiperheiden kotipalveluna ja ääritapauksessa sijoituksessa, jos kotona hoitaminen ei tuettunakaan onnistu.
Niin, sitä ei vain saa. Se "on olemassa" lain kirjaimena, mutta ei käytännössä.
Voi voi, mutta kun meitä on monia sitä saaneita. Oletko hakenut sitä ja saanut kielteisen päätöksen?
Joissain kunnissa saa, joissain ei saa. On tämä asia uutisissakin ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse tilasin jonkun oppaan, että miten kasvatat adhd- tai muuta erityislasta. Siinä oli ihan normaaleja lapsenkasvatusohjeita. Ihmettelin tätä, niin joku ammattilainen sanoi, että no mitä oletit, että eihän voisi olla jotain erityisniksejä, millä joitain lapsia kasvatettaisiin.
Kyllä minä olen kuullut erityisniksinä sen, että osa oirehtivista lapsista ei kykene tsemppaamaan komentamisesta eikä korjaamaan käytöstään moitteista, vaan he tarvitsevat kannustamista ja huomiota vielä tavallisia lapsiakin enemmän.
Testasin, ja toimii käytännössä myös.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms.
Ja onkin, johan täälläkin on useampi kuvaus tällaisesta tilanteesta.
Ja on myös kerrottu, että aina sitä ei saa, vaikka on miten lakiin kirjattu. Ehkä tuo palvelu pitäisikin siirtää kunnilta valtiolle, jolloin kansalaiset eivät olisi eriarvoisessa asemassa sen mukana, missä kunnassa sattuvat asumaan? Mistä tulikin mieleeni, että siirtyykö palvelu nyt sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueille (joiden rahoituksesta siis vastaa valtio)?
Faktahan on, että ei tuohon työhön ole hakijoita jonoksi asti. Pitäisi olla lähihoitajan tutkinto. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen ei juurikaan ketään nappaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms.
Edelleen meillä on olemassa se tuki lapsiperheiden kotipalveluna ja ääritapauksessa sijoituksessa, jos kotona hoitaminen ei tuettunakaan onnistu.
Niin, sitä ei vain saa. Se "on olemassa" lain kirjaimena, mutta ei käytännössä.
Voi voi, mutta kun meitä on monia sitä saaneita. Oletko hakenut sitä ja saanut kielteisen päätöksen?
Joissain kunnissa saa, joissain ei saa. On tämä asia uutisissakin ollut.
Ihan kuten kaikkien palveluiden kohdalla. Sehän ei tarkoita sitä, että koko palvelua ei ole tai se olisi turha.
Kunnissa, joissa palvelut sakkaa, on ongelmia, joita pyritään korjaamaan, mutta sote-sotku on vienyt monessa kunnassa vain huonompaan suuntaan. Ei voi kuin toivoa, muuhun kun ei oikein kykene.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms.
Ja onkin, johan täälläkin on useampi kuvaus tällaisesta tilanteesta.
Ja on myös kerrottu, että aina sitä ei saa, vaikka on miten lakiin kirjattu. Ehkä tuo palvelu pitäisikin siirtää kunnilta valtiolle, jolloin kansalaiset eivät olisi eriarvoisessa asemassa sen mukana, missä kunnassa sattuvat asumaan? Mistä tulikin mieleeni, että siirtyykö palvelu nyt sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueille (joiden rahoituksesta siis vastaa valtio)?
Faktahan on, että ei tuohon työhön ole hakijoita jonoksi asti. Pitäisi olla lähihoitajan tutkinto. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen ei juurikaan ketään nappaa.
Tuosta pitäisikin luopua. 1980-luvulla oli vielä kodinhoitajia ja tutkinnon suorittaminen kesti vuoden. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen (ikävä termi, koska tässäkin ketjussa moni tuntuisi haluavan jonkun nimenomaan piikomaan kotiinsa) ei varmaankaan nappaa suomalaisnuoria, mutta siivoamisessa, pyykinpesussa, ruuanlaitossa yms ei tarvita kuitenkaan kovinkaan kummoista kielitaitoa. Siis paljon kehnompikin kielitaito riittää kuin mitä laitoshoidossa olevien hoitamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms.
Ei siihen tarvita lastensuojelua, miksi ihmeessä tarvittaisiin jokin sosiaalitanttakuormitus?
Riittää että nykyistä lakia noudatetaan ja perheet saa kunnallista kotiapua lain mukaan.
Ai sä meinaat, että päihdevanhempien tai väkivaltaisten vanhempien lasta kovinkin paljon auttaa, kun joku käy siivoamassa ja pesemässä pyykit?
Paljonko sellaista lasta auttaa että kaffittelijat saa kaffetta ja paljon mapin täytettä?
Koko lastensuojelu pyörii ihan itseään varten.
Auttaa siinä vaiheessa, kun se lapsi huostaanotetaan, kun vanhemman asenne on se, että apua en ota vastaan. Se selviää kahvittelulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms.
Edelleen meillä on olemassa se tuki lapsiperheiden kotipalveluna ja ääritapauksessa sijoituksessa, jos kotona hoitaminen ei tuettunakaan onnistu.
Niin, sitä ei vain saa. Se "on olemassa" lain kirjaimena, mutta ei käytännössä.
Voi voi, mutta kun meitä on monia sitä saaneita. Oletko hakenut sitä ja saanut kielteisen päätöksen?
Joissain kunnissa saa, joissain ei saa. On tämä asia uutisissakin ollut.
Ihan kuten kaikkien palveluiden kohdalla. Sehän ei tarkoita sitä, että koko palvelua ei ole tai se olisi turha.
Kunnissa, joissa palvelut sakkaa, on ongelmia, joita pyritään korjaamaan, mutta sote-sotku on vienyt monessa kunnassa vain huonompaan suuntaan. Ei voi kuin toivoa, muuhun kun ei oikein kykene.
Ei se johdu sote-sotkusta vaan siitä että kaikki haluaa olla nyt niitä maistereita.
Kaikki maksaa maltaita, mutta mitään palveluja ei silti ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms.
Ja onkin, johan täälläkin on useampi kuvaus tällaisesta tilanteesta.
Ja on myös kerrottu, että aina sitä ei saa, vaikka on miten lakiin kirjattu. Ehkä tuo palvelu pitäisikin siirtää kunnilta valtiolle, jolloin kansalaiset eivät olisi eriarvoisessa asemassa sen mukana, missä kunnassa sattuvat asumaan? Mistä tulikin mieleeni, että siirtyykö palvelu nyt sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueille (joiden rahoituksesta siis vastaa valtio)?
Faktahan on, että ei tuohon työhön ole hakijoita jonoksi asti. Pitäisi olla lähihoitajan tutkinto. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen ei juurikaan ketään nappaa.
Tuosta pitäisikin luopua. 1980-luvulla oli vielä kodinhoitajia ja tutkinnon suorittaminen kesti vuoden. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen (ikävä termi, koska tässäkin ketjussa moni tuntuisi haluavan jonkun nimenomaan piikomaan kotiinsa) ei varmaankaan nappaa suomalaisnuoria, mutta siivoamisessa, pyykinpesussa, ruuanlaitossa yms ei tarvita kuitenkaan kovinkaan kummoista kielitaitoa. Siis paljon kehnompikin kielitaito riittää kuin mitä laitoshoidossa olevien hoitamisessa.
Eikä kaikkialla vaaditakaan lähäritutkintoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms.
Edelleen meillä on olemassa se tuki lapsiperheiden kotipalveluna ja ääritapauksessa sijoituksessa, jos kotona hoitaminen ei tuettunakaan onnistu.
Niin, sitä ei vain saa. Se "on olemassa" lain kirjaimena, mutta ei käytännössä.
Voi voi, mutta kun meitä on monia sitä saaneita. Oletko hakenut sitä ja saanut kielteisen päätöksen?
Joissain kunnissa saa, joissain ei saa. On tämä asia uutisissakin ollut.
Ihan kuten kaikkien palveluiden kohdalla. Sehän ei tarkoita sitä, että koko palvelua ei ole tai se olisi turha.
Kunnissa, joissa palvelut sakkaa, on ongelmia, joita pyritään korjaamaan, mutta sote-sotku on vienyt monessa kunnassa vain huonompaan suuntaan. Ei voi kuin toivoa, muuhun kun ei oikein kykene.
Ei se johdu sote-sotkusta vaan siitä että kaikki haluaa olla nyt niitä maistereita.
Kaikki maksaa maltaita, mutta mitään palveluja ei silti ole.
Kyllä on, sun kunnassa ehkä sit ei, mutta monessa muussa kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms.
Ja onkin, johan täälläkin on useampi kuvaus tällaisesta tilanteesta.
Ja on myös kerrottu, että aina sitä ei saa, vaikka on miten lakiin kirjattu. Ehkä tuo palvelu pitäisikin siirtää kunnilta valtiolle, jolloin kansalaiset eivät olisi eriarvoisessa asemassa sen mukana, missä kunnassa sattuvat asumaan? Mistä tulikin mieleeni, että siirtyykö palvelu nyt sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueille (joiden rahoituksesta siis vastaa valtio)?
Faktahan on, että ei tuohon työhön ole hakijoita jonoksi asti. Pitäisi olla lähihoitajan tutkinto. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen ei juurikaan ketään nappaa.
Tuosta pitäisikin luopua. 1980-luvulla oli vielä kodinhoitajia ja tutkinnon suorittaminen kesti vuoden. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen (ikävä termi, koska tässäkin ketjussa moni tuntuisi haluavan jonkun nimenomaan piikomaan kotiinsa) ei varmaankaan nappaa suomalaisnuoria, mutta siivoamisessa, pyykinpesussa, ruuanlaitossa yms ei tarvita kuitenkaan kovinkaan kummoista kielitaitoa. Siis paljon kehnompikin kielitaito riittää kuin mitä laitoshoidossa olevien hoitamisessa.
Moni asiakasperhe vaatii nimenomaisesti suomenkielisen työntekijän, eivät kelpuuta maahan muuttaeita. t: sossu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms.
Ja onkin, johan täälläkin on useampi kuvaus tällaisesta tilanteesta.
Ja on myös kerrottu, että aina sitä ei saa, vaikka on miten lakiin kirjattu. Ehkä tuo palvelu pitäisikin siirtää kunnilta valtiolle, jolloin kansalaiset eivät olisi eriarvoisessa asemassa sen mukana, missä kunnassa sattuvat asumaan? Mistä tulikin mieleeni, että siirtyykö palvelu nyt sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueille (joiden rahoituksesta siis vastaa valtio)?
Faktahan on, että ei tuohon työhön ole hakijoita jonoksi asti. Pitäisi olla lähihoitajan tutkinto. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen ei juurikaan ketään nappaa.
Tuosta pitäisikin luopua. 1980-luvulla oli vielä kodinhoitajia ja tutkinnon suorittaminen kesti vuoden. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen (ikävä termi, koska tässäkin ketjussa moni tuntuisi haluavan jonkun nimenomaan piikomaan kotiinsa) ei varmaankaan nappaa suomalaisnuoria, mutta siivoamisessa, pyykinpesussa, ruuanlaitossa yms ei tarvita kuitenkaan kovinkaan kummoista kielitaitoa. Siis paljon kehnompikin kielitaito riittää kuin mitä laitoshoidossa olevien hoitamisessa.
Miksi puhutaan "piikomisesta"? Kyse on ihan tavallisista kotitöistä. Ei kukaan odota kodinhoitajan vaihtavan renkaita, ajavan nurmikkoa tai siivoavan jätehuonetta. Vaan auttavan siinä, että lapset saa ruokaa, käy pesulla eivätkä tapa itseään siinä kun äidillä on koipi poikki tms.
Minun lapsuudessani se kodinhoitaja laittoi ruoan, tiskasi sen päälle, järjesteli paikkoja keittiössä ja istui pihakeinussa kun me leikittiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms.
Edelleen meillä on olemassa se tuki lapsiperheiden kotipalveluna ja ääritapauksessa sijoituksessa, jos kotona hoitaminen ei tuettunakaan onnistu.
Niin, sitä ei vain saa. Se "on olemassa" lain kirjaimena, mutta ei käytännössä.
Voi voi, mutta kun meitä on monia sitä saaneita. Oletko hakenut sitä ja saanut kielteisen päätöksen?
Joissain kunnissa saa, joissain ei saa. On tämä asia uutisissakin ollut.
Ihan kuten kaikkien palveluiden kohdalla. Sehän ei tarkoita sitä, että koko palvelua ei ole tai se olisi turha.
Kunnissa, joissa palvelut sakkaa, on ongelmia, joita pyritään korjaamaan, mutta sote-sotku on vienyt monessa kunnassa vain huonompaan suuntaan. Ei voi kuin toivoa, muuhun kun ei oikein kykene.
Ei se johdu sote-sotkusta vaan siitä että kaikki haluaa olla nyt niitä maistereita.
Kaikki maksaa maltaita, mutta mitään palveluja ei silti ole.
Kyllä on, sun kunnassa ehkä sit ei, mutta monessa muussa kyllä.
Missähän sitä sitten on? Kun joka paikassa on kuitenkin sama lastensuojelulaki ja kaikkialle koulutetaan maistereita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms.
Ja onkin, johan täälläkin on useampi kuvaus tällaisesta tilanteesta.
Ja on myös kerrottu, että aina sitä ei saa, vaikka on miten lakiin kirjattu. Ehkä tuo palvelu pitäisikin siirtää kunnilta valtiolle, jolloin kansalaiset eivät olisi eriarvoisessa asemassa sen mukana, missä kunnassa sattuvat asumaan? Mistä tulikin mieleeni, että siirtyykö palvelu nyt sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueille (joiden rahoituksesta siis vastaa valtio)?
Faktahan on, että ei tuohon työhön ole hakijoita jonoksi asti. Pitäisi olla lähihoitajan tutkinto. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen ei juurikaan ketään nappaa.
Tuosta pitäisikin luopua. 1980-luvulla oli vielä kodinhoitajia ja tutkinnon suorittaminen kesti vuoden. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen (ikävä termi, koska tässäkin ketjussa moni tuntuisi haluavan jonkun nimenomaan piikomaan kotiinsa) ei varmaankaan nappaa suomalaisnuoria, mutta siivoamisessa, pyykinpesussa, ruuanlaitossa yms ei tarvita kuitenkaan kovinkaan kummoista kielitaitoa. Siis paljon kehnompikin kielitaito riittää kuin mitä laitoshoidossa olevien hoitamisessa.
Moni asiakasperhe vaatii nimenomaisesti suomenkielisen työntekijän, eivät kelpuuta maahan muuttaeita. t: sossu
Tuo on varsin hankala asenne. Koska yhä useammin tulevaisuudessa lastasi, äitiäsi, isääsi ja sinua itseäsi hoitaa maahan muuttanut. Etkä voi edes itse valita, paitsi jos käytät yksityisiä palveluita ja maksat itse. Olen ollut muutaman viime vuoden aikana useamman kerran sairaalassa eikä sille nyt oikein voi mitään, että läheskään kaikki hoitajat eivät ole suomenkielisiä (esivätkä lääkäritkään). Ei auta, vaikka potilas kuinka polkisi jalkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms.
Ja onkin, johan täälläkin on useampi kuvaus tällaisesta tilanteesta.
Ja on myös kerrottu, että aina sitä ei saa, vaikka on miten lakiin kirjattu. Ehkä tuo palvelu pitäisikin siirtää kunnilta valtiolle, jolloin kansalaiset eivät olisi eriarvoisessa asemassa sen mukana, missä kunnassa sattuvat asumaan? Mistä tulikin mieleeni, että siirtyykö palvelu nyt sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueille (joiden rahoituksesta siis vastaa valtio)?
Faktahan on, että ei tuohon työhön ole hakijoita jonoksi asti. Pitäisi olla lähihoitajan tutkinto. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen ei juurikaan ketään nappaa.
Tuosta pitäisikin luopua. 1980-luvulla oli vielä kodinhoitajia ja tutkinnon suorittaminen kesti vuoden. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen (ikävä termi, koska tässäkin ketjussa moni tuntuisi haluavan jonkun nimenomaan piikomaan kotiinsa) ei varmaankaan nappaa suomalaisnuoria, mutta siivoamisessa, pyykinpesussa, ruuanlaitossa yms ei tarvita kuitenkaan kovinkaan kummoista kielitaitoa. Siis paljon kehnompikin kielitaito riittää kuin mitä laitoshoidossa olevien hoitamisessa.
Miksi puhutaan "piikomisesta"? Kyse on ihan tavallisista kotitöistä. Ei kukaan odota kodinhoitajan vaihtavan renkaita, ajavan nurmikkoa tai siivoavan jätehuonetta. Vaan auttavan siinä, että lapset saa ruokaa, käy pesulla eivätkä tapa itseään siinä kun äidillä on koipi poikki tms.
Minun lapsuudessani se kodinhoitaja laittoi ruoan, tiskasi sen päälle, järjesteli paikkoja keittiössä ja istui pihakeinussa kun me leikittiin.
No jos tätäkin ketjua luet, luulerko ettei useampikin vaatisi nimenomaan kaiken puolesta tekemistä? Perhetyö on opettamassa perhettä, ei hoitamassa puolesta. Kotihoito on tekemässä puolesta sen osan mikä on välttämätöntä, esim. siihen asti, että toinen vanhempi tulee kotiin.
Piian voi sit hankkia omalla rahalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.
Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.
Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.
No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?
No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.
Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.
Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla.
Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅
Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.
Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.
Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.
Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.
No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.
Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.
Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms.
Ja onkin, johan täälläkin on useampi kuvaus tällaisesta tilanteesta.
Ja on myös kerrottu, että aina sitä ei saa, vaikka on miten lakiin kirjattu. Ehkä tuo palvelu pitäisikin siirtää kunnilta valtiolle, jolloin kansalaiset eivät olisi eriarvoisessa asemassa sen mukana, missä kunnassa sattuvat asumaan? Mistä tulikin mieleeni, että siirtyykö palvelu nyt sote-uudistuksen myötä kunnilta hyvinvointialueille (joiden rahoituksesta siis vastaa valtio)?
Faktahan on, että ei tuohon työhön ole hakijoita jonoksi asti. Pitäisi olla lähihoitajan tutkinto. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen ei juurikaan ketään nappaa.
Tuosta pitäisikin luopua. 1980-luvulla oli vielä kodinhoitajia ja tutkinnon suorittaminen kesti vuoden. Pieni palkka ja toisten kodeissa piikominen (ikävä termi, koska tässäkin ketjussa moni tuntuisi haluavan jonkun nimenomaan piikomaan kotiinsa) ei varmaankaan nappaa suomalaisnuoria, mutta siivoamisessa, pyykinpesussa, ruuanlaitossa yms ei tarvita kuitenkaan kovinkaan kummoista kielitaitoa. Siis paljon kehnompikin kielitaito riittää kuin mitä laitoshoidossa olevien hoitamisessa.
Miksi puhutaan "piikomisesta"? Kyse on ihan tavallisista kotitöistä. Ei kukaan odota kodinhoitajan vaihtavan renkaita, ajavan nurmikkoa tai siivoavan jätehuonetta. Vaan auttavan siinä, että lapset saa ruokaa, käy pesulla eivätkä tapa itseään siinä kun äidillä on koipi poikki tms.
Minun lapsuudessani se kodinhoitaja laittoi ruoan, tiskasi sen päälle, järjesteli paikkoja keittiössä ja istui pihakeinussa kun me leikittiin.
Sitähän piikominen on, toisten kotitöiden hoitamista. Ennen näistä maksoi isäntäväki palkan, nyt se raha halutaan yhteiskunnalta.
Niin, sitä ei vain saa. Se "on olemassa" lain kirjaimena, mutta ei käytännössä.