Toisesta ketjusta tuli mieleen, missä ovat perhetyöntekijät joilla on kokemusta erityislapsista? Uskon että heillä olisi todellakin kysyntää! Ihmiset kokevat avun riittämättömäksi kun ongelma on lapsen raivarir, jumiutuminen jne mutta tullaan neuvomaan

Meillä 9v jolla adhd ja kehitysviivästymä sekä 12v jolla adhd ja masennus. Uskon masennuksen johtuvan sotatilasta joka meillä kotona on päällä. Erosimme  mieheni kanssa  vuosi sitten toivoen tilanteen helpottavan mutta ei, ongelma vain jakautui kahteen kotiin! 

Elämä on aamusta iltaa nuoremman lapsen raivokohtauksia ja vastaan jankkausta sekä esikoisen itkua, että hän tap paa itsensä. Luulen että minäkin olen masentunut, mutta ei tässä nyt ehdi itselleen apua hakea. 

Kun kaksi vuotta sitten romahdin koululääkärillä luulin että saisimme apua. Meillä pidettiin sitten sosiaalihuollon palaveri ja luonamme alkoi käydä kaksi kertaa viikossa perheohjaaja (?)  joka antama apu oli joidenkin sääntötaulujen askartelua. Tai yritystä askarrella,  nuorempihan repi kynät ja paperit  ja meni lopulta siivouskomeroon istumaan ja huutamaan kurkku suorana. Näin naisen silmistä, ettei tiennyt miten toimia. Käyntejä oli muistaakseni neljä.

Rutiinit olisivat nepsylapselle tärkeitä, mutta nuorempi ei halua harrastaa mitään eikä hänellä ole ystäviä. Koulun jälkeen lähinnä syö ja hieroo puhelinta.

Esikoinen oli mukana teatteritoiminnassa mutta lopetti sen eikä harrasta hänkään enää mitään. Paitsi nukkumista ja syömistä.

Mä olin 16 vuotta polttamatta, nyt stressin takia menee taas aski päivässä. Kuolen luultavasti pian sillä tupakka ja uniapnea ei ole hyvä yhdistelmä. 

Olisinko hankkinyt lapsia jos olisin nähnyt tulevan? Totuus? EN.

Ja äidin kannattaa käyttää omaa päätään, eikä kuunnella noita hae apua viranomaisilta. Sieltä ei mitään apua saa!

Vierailija kirjoitti:

Odotanpa mielenkiinnolla mitä annettavaa meidän sosiaaliohjaajalla on. Olen tehnyt kaksi lasua meistä ja päiväkoti pyynnöstäni yhden. Yksi raivoava ADHD esiteini, yksi väkivaltainen oireileva kohta eskarilainen ja minä yksin näiden kahden kanssa joka toinen viikko. Joka toiseksi viikoksi lapset menevät isälleen, missä tapahtuu mitä tapahtuu ja arki on yhtä tulipalojen sammuttelua. Isä kieltää ADHD n ja sen hoidon, isä kieltää nuoremman lapsen toiveen elää enemmän yhdessä kodissa. Isä ei kerro mitään, joka suuntaan sanoo vaan että kaikki on hyvin. Mitä se auttaa, että tänne tulee joku jos syihin ei puututa? Teen itse erityislasten kanssa töitä, ei mulle tartte tulla kertomaan miten toimia. Tartten voimia, väliintuloa ja säännöllisiä lisäkäsiä että selviän näiden lasten kanssa yksin.

No ei niihin syihin voida puuttua ennen selvitystä. Sit tehdään suunnitelma ja aloitetaan tuki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotanpa mielenkiinnolla mitä annettavaa meidän sosiaaliohjaajalla on. Olen tehnyt kaksi lasua meistä ja päiväkoti pyynnöstäni yhden. Yksi raivoava ADHD esiteini, yksi väkivaltainen oireileva kohta eskarilainen ja minä yksin näiden kahden kanssa joka toinen viikko. Joka toiseksi viikoksi lapset menevät isälleen, missä tapahtuu mitä tapahtuu ja arki on yhtä tulipalojen sammuttelua. Isä kieltää ADHD n ja sen hoidon, isä kieltää nuoremman lapsen toiveen elää enemmän yhdessä kodissa. Isä ei kerro mitään, joka suuntaan sanoo vaan että kaikki on hyvin. Mitä se auttaa, että tänne tulee joku jos syihin ei puututa? Teen itse erityislasten kanssa töitä, ei mulle tartte tulla kertomaan miten toimia. Tartten voimia, väliintuloa ja säännöllisiä lisäkäsiä että selviän näiden lasten kanssa yksin.

No ei niihin syihin voida puuttua ennen selvitystä. Sit tehdään suunnitelma ja aloitetaan tuki.

Miksi sen pitää mennä noin? Ylhäältä käsin pelkkää teoriaa?

Miksi ei voi kuunnella asiakasta ja tarjota sitä tukea jota tämä toivoo?

Nythän koko järjestelmä pyörii vain ja ainoastaan siksi että kaikki sosionomit yms muut sössöt työllistää itseään ja toisiaan ja paperiteollisuus kiittää kun mapit täyttyy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotanpa mielenkiinnolla mitä annettavaa meidän sosiaaliohjaajalla on. Olen tehnyt kaksi lasua meistä ja päiväkoti pyynnöstäni yhden. Yksi raivoava ADHD esiteini, yksi väkivaltainen oireileva kohta eskarilainen ja minä yksin näiden kahden kanssa joka toinen viikko. Joka toiseksi viikoksi lapset menevät isälleen, missä tapahtuu mitä tapahtuu ja arki on yhtä tulipalojen sammuttelua. Isä kieltää ADHD n ja sen hoidon, isä kieltää nuoremman lapsen toiveen elää enemmän yhdessä kodissa. Isä ei kerro mitään, joka suuntaan sanoo vaan että kaikki on hyvin. Mitä se auttaa, että tänne tulee joku jos syihin ei puututa? Teen itse erityislasten kanssa töitä, ei mulle tartte tulla kertomaan miten toimia. Tartten voimia, väliintuloa ja säännöllisiä lisäkäsiä että selviän näiden lasten kanssa yksin.

Millaista apua toivoisit? Ilmeisesti ongelma on, että sinulla ei ole keinoja lastesi kanssa, mutta isällä on paremmin eivätkä lapset oireile hänen luonaan. 

Lapset oireilevat isällä, mutta isä sanoo että sellaista ei ole. Tämä selviää ihan lasten kanssa juttelemalla sekä päivähoidon kanssa keskustelemalla. Isäviikoilla lapsen väkivaltaisuus päiväkodissa lisääntyy, eikä isä esimerkiksi puutu siihen hakutilanteissa.

Ihan toivoisin olosuhdeselvitystä, sekä edunvalvontaa lapsille lastensuojelusta. Toiselta lapselta on kielletty ilmiselvä diagnoosi ja sen hoito (erikoissairaanhoidon puolelta asetettu, tai asetettaisiin jos saisi asettaa), toisen lapsen lähettäminen psykologille kiellettiin isän toimesta (päivähoidon toive olisi ollut lähete). Myös toisen lapsen vakavan pitkäaikaissairauden hoitoa on laiminlyöty isällä, siitä on kirjauksia terveydenhuollossa.

Näin toimii systeemi "korkean sosiaaliluokan" perheissä. Mitään ongelmia ei myönnetä tai tunnisteta, jos huoltaja kieltää kaiken ja vaikuttaa normaalisti toimivalta, työssä käyvältä ihmiseltä joka pärjää. Todellisuudessa kyseessä on persoonallisuushäiriöinen, sairaudentunnoton mies joka pahoinpiteli minua vuosia ja jatkaa sitä lasten kautta, koska meinasi joutua poliisille vainoamiesesta.

Lastensuojelu ei tee olosuhdeselvityksiä. Käräjäoikeudet tekevät niitä itsenäisesti mikäli haet sieltä huoltajuuteen tai tapaamisiin muutosta. Myöskään edunvalvonnasta ei päätä lastensuojelu vaan maistraatti. 

Kyllä lasten kotiolot pitää selvittää lastensuojelun toimesta jos on tehty lastensuojeluilmoituksia. Ja edunvalvonta raha-asioissa vs lastensuojelun asiakkuudessa ovat eri asiat. Lastensuojelusta voidaan määrätä lapselle oma sosiaalityöntekijä, joka valvoo että esimerkiksi lapsen terveysasiat hoidetaan asianmukaisesti. Tähän ei liity terveysasiat mitenkään. Mutta me ei päästy lastensuojelun asiakkaiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotanpa mielenkiinnolla mitä annettavaa meidän sosiaaliohjaajalla on. Olen tehnyt kaksi lasua meistä ja päiväkoti pyynnöstäni yhden. Yksi raivoava ADHD esiteini, yksi väkivaltainen oireileva kohta eskarilainen ja minä yksin näiden kahden kanssa joka toinen viikko. Joka toiseksi viikoksi lapset menevät isälleen, missä tapahtuu mitä tapahtuu ja arki on yhtä tulipalojen sammuttelua. Isä kieltää ADHD n ja sen hoidon, isä kieltää nuoremman lapsen toiveen elää enemmän yhdessä kodissa. Isä ei kerro mitään, joka suuntaan sanoo vaan että kaikki on hyvin. Mitä se auttaa, että tänne tulee joku jos syihin ei puututa? Teen itse erityislasten kanssa töitä, ei mulle tartte tulla kertomaan miten toimia. Tartten voimia, väliintuloa ja säännöllisiä lisäkäsiä että selviän näiden lasten kanssa yksin.

Millaista apua toivoisit? Ilmeisesti ongelma on, että sinulla ei ole keinoja lastesi kanssa, mutta isällä on paremmin eivätkä lapset oireile hänen luonaan. 

Lapset oireilevat isällä, mutta isä sanoo että sellaista ei ole. Tämä selviää ihan lasten kanssa juttelemalla sekä päivähoidon kanssa keskustelemalla. Isäviikoilla lapsen väkivaltaisuus päiväkodissa lisääntyy, eikä isä esimerkiksi puutu siihen hakutilanteissa.

Ihan toivoisin olosuhdeselvitystä, sekä edunvalvontaa lapsille lastensuojelusta. Toiselta lapselta on kielletty ilmiselvä diagnoosi ja sen hoito (erikoissairaanhoidon puolelta asetettu, tai asetettaisiin jos saisi asettaa), toisen lapsen lähettäminen psykologille kiellettiin isän toimesta (päivähoidon toive olisi ollut lähete). Myös toisen lapsen vakavan pitkäaikaissairauden hoitoa on laiminlyöty isällä, siitä on kirjauksia terveydenhuollossa.

Näin toimii systeemi "korkean sosiaaliluokan" perheissä. Mitään ongelmia ei myönnetä tai tunnisteta, jos huoltaja kieltää kaiken ja vaikuttaa normaalisti toimivalta, työssä käyvältä ihmiseltä joka pärjää. Todellisuudessa kyseessä on persoonallisuushäiriöinen, sairaudentunnoton mies joka pahoinpiteli minua vuosia ja jatkaa sitä lasten kautta, koska meinasi joutua poliisille vainoamiesesta.

Lastensuojelu ei tee olosuhdeselvityksiä. Käräjäoikeudet tekevät niitä itsenäisesti mikäli haet sieltä huoltajuuteen tai tapaamisiin muutosta. Myöskään edunvalvonnasta ei päätä lastensuojelu vaan maistraatti. 

Kyllä lasten kotiolot pitää selvittää lastensuojelun toimesta jos on tehty lastensuojeluilmoituksia. Ja edunvalvonta raha-asioissa vs lastensuojelun asiakkuudessa ovat eri asiat. Lastensuojelusta voidaan määrätä lapselle oma sosiaalityöntekijä, joka valvoo että esimerkiksi lapsen terveysasiat hoidetaan asianmukaisesti. Tähän ei liity terveysasiat mitenkään. Mutta me ei päästy lastensuojelun asiakkaiksi.

Niin. Tärkeintähän on täyttää mappeja eikä kuunnella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotanpa mielenkiinnolla mitä annettavaa meidän sosiaaliohjaajalla on. Olen tehnyt kaksi lasua meistä ja päiväkoti pyynnöstäni yhden. Yksi raivoava ADHD esiteini, yksi väkivaltainen oireileva kohta eskarilainen ja minä yksin näiden kahden kanssa joka toinen viikko. Joka toiseksi viikoksi lapset menevät isälleen, missä tapahtuu mitä tapahtuu ja arki on yhtä tulipalojen sammuttelua. Isä kieltää ADHD n ja sen hoidon, isä kieltää nuoremman lapsen toiveen elää enemmän yhdessä kodissa. Isä ei kerro mitään, joka suuntaan sanoo vaan että kaikki on hyvin. Mitä se auttaa, että tänne tulee joku jos syihin ei puututa? Teen itse erityislasten kanssa töitä, ei mulle tartte tulla kertomaan miten toimia. Tartten voimia, väliintuloa ja säännöllisiä lisäkäsiä että selviän näiden lasten kanssa yksin.

No ei niihin syihin voida puuttua ennen selvitystä. Sit tehdään suunnitelma ja aloitetaan tuki.

Miksi sen pitää mennä noin? Ylhäältä käsin pelkkää teoriaa?

Miksi ei voi kuunnella asiakasta ja tarjota sitä tukea jota tämä toivoo?

Nythän koko järjestelmä pyörii vain ja ainoastaan siksi että kaikki sosionomit yms muut sössöt työllistää itseään ja toisiaan ja paperiteollisuus kiittää kun mapit täyttyy.

Koska se tuki mitä toivotaan, on usein sellaista mitä ei noista palveluista ole mahdollista edes saada ja ei tuki voi perustua siihen, että annetaan kun pyydetään, koska asiakas itsekään tiedä ennen kuin selvitetään.

Mitä sä nyt esim. haluat? Lisäkäsiä, miksi et hanki niitä? Väliintuloa; keltä, millaista? Lapset pois? Isä ruotuun?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotanpa mielenkiinnolla mitä annettavaa meidän sosiaaliohjaajalla on. Olen tehnyt kaksi lasua meistä ja päiväkoti pyynnöstäni yhden. Yksi raivoava ADHD esiteini, yksi väkivaltainen oireileva kohta eskarilainen ja minä yksin näiden kahden kanssa joka toinen viikko. Joka toiseksi viikoksi lapset menevät isälleen, missä tapahtuu mitä tapahtuu ja arki on yhtä tulipalojen sammuttelua. Isä kieltää ADHD n ja sen hoidon, isä kieltää nuoremman lapsen toiveen elää enemmän yhdessä kodissa. Isä ei kerro mitään, joka suuntaan sanoo vaan että kaikki on hyvin. Mitä se auttaa, että tänne tulee joku jos syihin ei puututa? Teen itse erityislasten kanssa töitä, ei mulle tartte tulla kertomaan miten toimia. Tartten voimia, väliintuloa ja säännöllisiä lisäkäsiä että selviän näiden lasten kanssa yksin.

Millaista apua toivoisit? Ilmeisesti ongelma on, että sinulla ei ole keinoja lastesi kanssa, mutta isällä on paremmin eivätkä lapset oireile hänen luonaan. 

Lapset oireilevat isällä, mutta isä sanoo että sellaista ei ole. Tämä selviää ihan lasten kanssa juttelemalla sekä päivähoidon kanssa keskustelemalla. Isäviikoilla lapsen väkivaltaisuus päiväkodissa lisääntyy, eikä isä esimerkiksi puutu siihen hakutilanteissa.

Ihan toivoisin olosuhdeselvitystä, sekä edunvalvontaa lapsille lastensuojelusta. Toiselta lapselta on kielletty ilmiselvä diagnoosi ja sen hoito (erikoissairaanhoidon puolelta asetettu, tai asetettaisiin jos saisi asettaa), toisen lapsen lähettäminen psykologille kiellettiin isän toimesta (päivähoidon toive olisi ollut lähete). Myös toisen lapsen vakavan pitkäaikaissairauden hoitoa on laiminlyöty isällä, siitä on kirjauksia terveydenhuollossa.

Näin toimii systeemi "korkean sosiaaliluokan" perheissä. Mitään ongelmia ei myönnetä tai tunnisteta, jos huoltaja kieltää kaiken ja vaikuttaa normaalisti toimivalta, työssä käyvältä ihmiseltä joka pärjää. Todellisuudessa kyseessä on persoonallisuushäiriöinen, sairaudentunnoton mies joka pahoinpiteli minua vuosia ja jatkaa sitä lasten kautta, koska meinasi joutua poliisille vainoamiesesta.

Lastensuojelu ei tee olosuhdeselvityksiä. Käräjäoikeudet tekevät niitä itsenäisesti mikäli haet sieltä huoltajuuteen tai tapaamisiin muutosta. Myöskään edunvalvonnasta ei päätä lastensuojelu vaan maistraatti. 

Kyllä lasten kotiolot pitää selvittää lastensuojelun toimesta jos on tehty lastensuojeluilmoituksia. Ja edunvalvonta raha-asioissa vs lastensuojelun asiakkuudessa ovat eri asiat. Lastensuojelusta voidaan määrätä lapselle oma sosiaalityöntekijä, joka valvoo että esimerkiksi lapsen terveysasiat hoidetaan asianmukaisesti. Tähän ei liity terveysasiat mitenkään. Mutta me ei päästy lastensuojelun asiakkaiksi.

Ette pääse niin, koska ongelmanne eivät ole lastensuojelun toimivallan piirissä. Jos ongelma on, että isän luona ei asiat ole kunnossa, haetaan muutoksia tapaamissopimuksiin ja huoltajuuteen. Jos halutaan edunvalvontaa, sen päättää maistraatti. Jos vanhemmat eivät hoida lapsen terveydenhuollon tarpeita, ei oikein voi muuta tehdä kuin sijoittaa lapsi. Sekö se toivottu toimenpide on? Ei lastensuojelusta saa palvelua, jolla isät pantaisiin äitien vaatimaan ruotuun, jos on erottukin jo. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Psykologi on paitsi kasvatuksen ammattilainen, myös terapiaopintoja käynyt. Ja tiedän, jonot on pitkät, mutta tarkoittaako se sitä, että apua ei edes hae ja kuvittelee sossun tai perhettön neuropsykiatriseksi avuksi? Nepsyille on myös kolmassektori paikkaamassa, senkin avun piiriin pääsee lähetteellä.

Ei itseäni kiinnosta. Totuus on, että tietyt ominaisuudet on ja pysyy. Niitä ei voi paraskaan asiantuntija neuvoillaan poistaa ja hienot keinot ei välttämättä toimi naps kas näin kun teet niin ei tuollaista ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Odotanpa mielenkiinnolla mitä annettavaa meidän sosiaaliohjaajalla on. Olen tehnyt kaksi lasua meistä ja päiväkoti pyynnöstäni yhden. Yksi raivoava ADHD esiteini, yksi väkivaltainen oireileva kohta eskarilainen ja minä yksin näiden kahden kanssa joka toinen viikko. Joka toiseksi viikoksi lapset menevät isälleen, missä tapahtuu mitä tapahtuu ja arki on yhtä tulipalojen sammuttelua. Isä kieltää ADHD n ja sen hoidon, isä kieltää nuoremman lapsen toiveen elää enemmän yhdessä kodissa. Isä ei kerro mitään, joka suuntaan sanoo vaan että kaikki on hyvin. Mitä se auttaa, että tänne tulee joku jos syihin ei puututa? Teen itse erityislasten kanssa töitä, ei mulle tartte tulla kertomaan miten toimia. Tartten voimia, väliintuloa ja säännöllisiä lisäkäsiä että selviän näiden lasten kanssa yksin.

Millaista apua toivoisit? Ilmeisesti ongelma on, että sinulla ei ole keinoja lastesi kanssa, mutta isällä on paremmin eivätkä lapset oireile hänen luonaan. 

Lapset oireilevat isällä, mutta isä sanoo että sellaista ei ole. Tämä selviää ihan lasten kanssa juttelemalla sekä päivähoidon kanssa keskustelemalla. Isäviikoilla lapsen väkivaltaisuus päiväkodissa lisääntyy, eikä isä esimerkiksi puutu siihen hakutilanteissa.

Ihan toivoisin olosuhdeselvitystä, sekä edunvalvontaa lapsille lastensuojelusta. Toiselta lapselta on kielletty ilmiselvä diagnoosi ja sen hoito (erikoissairaanhoidon puolelta asetettu, tai asetettaisiin jos saisi asettaa), toisen lapsen lähettäminen psykologille kiellettiin isän toimesta (päivähoidon toive olisi ollut lähete). Myös toisen lapsen vakavan pitkäaikaissairauden hoitoa on laiminlyöty isällä, siitä on kirjauksia terveydenhuollossa.

Näin toimii systeemi "korkean sosiaaliluokan" perheissä. Mitään ongelmia ei myönnetä tai tunnisteta, jos huoltaja kieltää kaiken ja vaikuttaa normaalisti toimivalta, työssä käyvältä ihmiseltä joka pärjää. Todellisuudessa kyseessä on persoonallisuushäiriöinen, sairaudentunnoton mies joka pahoinpiteli minua vuosia ja jatkaa sitä lasten kautta, koska meinasi joutua poliisille vainoamiesesta.

Lastensuojelu ei tee olosuhdeselvityksiä. Käräjäoikeudet tekevät niitä itsenäisesti mikäli haet sieltä huoltajuuteen tai tapaamisiin muutosta. Myöskään edunvalvonnasta ei päätä lastensuojelu vaan maistraatti. 

Kyllä lasten kotiolot pitää selvittää lastensuojelun toimesta jos on tehty lastensuojeluilmoituksia. Ja edunvalvonta raha-asioissa vs lastensuojelun asiakkuudessa ovat eri asiat. Lastensuojelusta voidaan määrätä lapselle oma sosiaalityöntekijä, joka valvoo että esimerkiksi lapsen terveysasiat hoidetaan asianmukaisesti. Tähän ei liity terveysasiat mitenkään. Mutta me ei päästy lastensuojelun asiakkaiksi.

Niin. Tärkeintähän on täyttää mappeja eikä kuunnella.

Miten niin ei ole kuunneltu? Vain lapsi kuvittelee, että kun mä nyt sanon mitä teette niin sit ne sen tekee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

No kyllä on ja ensimmäisen tapaamisen ei tarvitse olla psykiatrilla vaan esimerkiksi neuropsykologilla. Ja on eri asia itsemaksavana etsiä psykiatrille aikaa kuin yksityiselle lääkäriasemalle lähetteen kautta meneminen. Esim. minun ajanvarauksessani ei näy asiakkaille ne ajat, jotka varataan lääkärikeskuksen tiimin kautta.

Tiedän, että on turhauttavaa etsiä apua, mutta kyllä sitä on saatavilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

No kyllä on ja ensimmäisen tapaamisen ei tarvitse olla psykiatrilla vaan esimerkiksi neuropsykologilla. Ja on eri asia itsemaksavana etsiä psykiatrille aikaa kuin yksityiselle lääkäriasemalle lähetteen kautta meneminen. Esim. minun ajanvarauksessani ei näy asiakkaille ne ajat, jotka varataan lääkärikeskuksen tiimin kautta.

Tiedän, että on turhauttavaa etsiä apua, mutta kyllä sitä on saatavilla.

Ja mitä se sitten auttaa, jos se lastensuojelu huohottaa niskassa? ei heille kelpaa edes se itse etsitty apu, vaan pitää mennä virallisen reitin kautta.

Eikä kaikki ole mitään psykologi/psykiatria vailla vaan ihan esimerkiksi apua, että saisi nukkua univelat pois ja joku auttaisi siivoamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

No kyllä on ja ensimmäisen tapaamisen ei tarvitse olla psykiatrilla vaan esimerkiksi neuropsykologilla. Ja on eri asia itsemaksavana etsiä psykiatrille aikaa kuin yksityiselle lääkäriasemalle lähetteen kautta meneminen. Esim. minun ajanvarauksessani ei näy asiakkaille ne ajat, jotka varataan lääkärikeskuksen tiimin kautta.

Tiedän, että on turhauttavaa etsiä apua, mutta kyllä sitä on saatavilla.

Ja mitä se sitten auttaa, jos se lastensuojelu huohottaa niskassa? ei heille kelpaa edes se itse etsitty apu, vaan pitää mennä virallisen reitin kautta.

Eikä kaikki ole mitään psykologi/psykiatria vailla vaan ihan esimerkiksi apua, että saisi nukkua univelat pois ja joku auttaisi siivoamaan.

Nuo nyt on sellaista apua, jota saa itse hankkimalla tai, jos ei ole varaa, sosiaalitoimen kautta. Ei lastensuojelun.