Toisesta ketjusta tuli mieleen, missä ovat perhetyöntekijät joilla on kokemusta erityislapsista? Uskon että heillä olisi todellakin kysyntää! Ihmiset kokevat avun riittämättömäksi kun ongelma on lapsen raivarir, jumiutuminen jne mutta tullaan neuvomaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

No kyllä on ja ensimmäisen tapaamisen ei tarvitse olla psykiatrilla vaan esimerkiksi neuropsykologilla. Ja on eri asia itsemaksavana etsiä psykiatrille aikaa kuin yksityiselle lääkäriasemalle lähetteen kautta meneminen. Esim. minun ajanvarauksessani ei näy asiakkaille ne ajat, jotka varataan lääkärikeskuksen tiimin kautta.

Tiedän, että on turhauttavaa etsiä apua, mutta kyllä sitä on saatavilla.

Ja mitä se sitten auttaa, jos se lastensuojelu huohottaa niskassa? ei heille kelpaa edes se itse etsitty apu, vaan pitää mennä virallisen reitin kautta.

Eikä kaikki ole mitään psykologi/psykiatria vailla vaan ihan esimerkiksi apua, että saisi nukkua univelat pois ja joku auttaisi siivoamaan.

Nuo nyt on sellaista apua, jota saa itse hankkimalla tai, jos ei ole varaa, sosiaalitoimen kautta. Ei lastensuojelun.

Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Suomessa on laki siitä, että perheillä on oikeus saada kotiapua. Monet kunnat ei vain tarjoa sitä tai jos tarjoaa, se tulee juurikin vain jos on lastensuojelun asiakas.

Kunnallisen kotiavun käyttämisessä on nykyään omituinen stigma, kun kuitenkin lain mukaan se on ihan normaali kunnallinen palvelu ja ennen sitä käytettiin ihan normaaliin elämään kuuluvana asiana. Meilläkin äiti kävi suonikohjuleikkauksessa ja kunnasta tuli kotiapulainen avuksi.

On se edelleen kunnallinen palvelu, mutta resurssit on kiinni lastensuojelussa, perheille, jotka ovat vaarassa joutua sijoitukseen ilman sitä. Juuri siksi se nykyään haetaan itse ja sossu maksaa, jos itse ei kykene.

Miksi valittaa ihan joka asiasta? Jos kunnalla ei ole antaa sulle kotiapua, onko parempi se etsiä vai valittaa ettei ne nyt sitäkään antaneet?

Miksi sinä alat mollata minua henkilökohtaisesti kun minä puhun yhteiskunnallisesta ongelmasta?

Miksi kunta priorisoi nuo lastensuojelun käsienheiluttelijat sen sijaan että tarjoaisi lakisääteistä oikeaa palvelua?

Koska se lakisääteinen palvelu tuotetaan, sitä nyt vaan ei ole kaikille antaa. Enkä mollannut sinua vaan käytin ns. sinä-passiivia. Jos haluat puhua yhteiskunnallisesta ongelmasta, senkus puhut, mutta silloin ei voi puhua vain lastensuojelun resursseista. Ja kannattaa tehdä se omassa ketjussa.

Suomessa ei ole olemassakaan sinä-passiivia.

Sinä et määrää mistä täällä puhutaan ja minähän en ole keskustellut lastensuojelun resursseista vaan sinä. Minä puhuin ketjun aiheesta.

No kyllä kuule on. Yksikön 2. persoonan ilmaukset (kuten Kun ajat formulaa, teet vain työtäsi) viittaavat muotonsa puolesta kuulijaan tai lukijaan. Arkisessa tai elämyksellisessä tyylissä niitä käytetään myös viittaamassa yleisesti kehen hyvänsä.

Muodosta käytetään nimitystä sinä-passiivi tai sä-passiivi.

Sinä tässä henk.koht. tasolle keskustelun viet sanomalla Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Ja jos oikein tarkasti katsoo, kukaan ole kieltänyt sinua keskustelemasta, ihan vain sanonut, että resurssikeskustelu laajemmin on kyllä ihan oma keskustelunsa.

Ei ole suomen kielessä sinä-passiivia. Englannin kielessä on.

Sinä nimenomaan määräsit (enkä puhu nyt passiivissa), mitä täällä saisi keskutella ja mitä ei.

Ja sinä otit ihan itse ne resurssit puheeksi. Mene nyt sitten sinä, sinä henk koht, omaan keskusteluun niiden kanssa!

Kielitoimisto on eri mieltä.

Jos tämä mutta silloin ei voi puhua vain lastensuojelun resursseista. Ja kannattaa tehdä se omassa ketjussa. on määräämistä, on se sit voi voi.

Ihmettelit miksi lakisääteistä palvelua ei kaikille anneta (vaan vain sossu käsienheiluttelijoille) ja sinulle siihen vastattiin. Korostit miten kuvaat yhteiskunnallista ongelmaa ja kun sen jälkeen sanotaan, että se on laajempi asia, revit pelihoususi ja alat sättiä.

Jos jonkun pitäisi hillitä itseään tai vaikka poistua, on se kyllä joku ihan muu kuin maalittamasi henkilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

No kyllä on ja ensimmäisen tapaamisen ei tarvitse olla psykiatrilla vaan esimerkiksi neuropsykologilla. Ja on eri asia itsemaksavana etsiä psykiatrille aikaa kuin yksityiselle lääkäriasemalle lähetteen kautta meneminen. Esim. minun ajanvarauksessani ei näy asiakkaille ne ajat, jotka varataan lääkärikeskuksen tiimin kautta.

Tiedän, että on turhauttavaa etsiä apua, mutta kyllä sitä on saatavilla.

Ja mitä se sitten auttaa, jos se lastensuojelu huohottaa niskassa? ei heille kelpaa edes se itse etsitty apu, vaan pitää mennä virallisen reitin kautta.

Eikä kaikki ole mitään psykologi/psykiatria vailla vaan ihan esimerkiksi apua, että saisi nukkua univelat pois ja joku auttaisi siivoamaan.

Nuo nyt on sellaista apua, jota saa itse hankkimalla tai, jos ei ole varaa, sosiaalitoimen kautta. Ei lastensuojelun.

Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Suomessa on laki siitä, että perheillä on oikeus saada kotiapua. Monet kunnat ei vain tarjoa sitä tai jos tarjoaa, se tulee juurikin vain jos on lastensuojelun asiakas.

Kunnallisen kotiavun käyttämisessä on nykyään omituinen stigma, kun kuitenkin lain mukaan se on ihan normaali kunnallinen palvelu ja ennen sitä käytettiin ihan normaaliin elämään kuuluvana asiana. Meilläkin äiti kävi suonikohjuleikkauksessa ja kunnasta tuli kotiapulainen avuksi.

On se edelleen kunnallinen palvelu, mutta resurssit on kiinni lastensuojelussa, perheille, jotka ovat vaarassa joutua sijoitukseen ilman sitä. Juuri siksi se nykyään haetaan itse ja sossu maksaa, jos itse ei kykene.

Miksi valittaa ihan joka asiasta? Jos kunnalla ei ole antaa sulle kotiapua, onko parempi se etsiä vai valittaa ettei ne nyt sitäkään antaneet?

Miksi sinä alat mollata minua henkilökohtaisesti kun minä puhun yhteiskunnallisesta ongelmasta?

Miksi kunta priorisoi nuo lastensuojelun käsienheiluttelijat sen sijaan että tarjoaisi lakisääteistä oikeaa palvelua?

Koska se lakisääteinen palvelu tuotetaan, sitä nyt vaan ei ole kaikille antaa. Enkä mollannut sinua vaan käytin ns. sinä-passiivia. Jos haluat puhua yhteiskunnallisesta ongelmasta, senkus puhut, mutta silloin ei voi puhua vain lastensuojelun resursseista. Ja kannattaa tehdä se omassa ketjussa.

Suomessa ei ole olemassakaan sinä-passiivia.

Sinä et määrää mistä täällä puhutaan ja minähän en ole keskustellut lastensuojelun resursseista vaan sinä. Minä puhuin ketjun aiheesta.

No kyllä kuule on. Yksikön 2. persoonan ilmaukset (kuten Kun ajat formulaa, teet vain työtäsi) viittaavat muotonsa puolesta kuulijaan tai lukijaan. Arkisessa tai elämyksellisessä tyylissä niitä käytetään myös viittaamassa yleisesti kehen hyvänsä.

Muodosta käytetään nimitystä sinä-passiivi tai sä-passiivi.

Sinä tässä henk.koht. tasolle keskustelun viet sanomalla Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Ja jos oikein tarkasti katsoo, kukaan ole kieltänyt sinua keskustelemasta, ihan vain sanonut, että resurssikeskustelu laajemmin on kyllä ihan oma keskustelunsa.

Ei ole suomen kielessä sinä-passiivia. Englannin kielessä on.

Sinä nimenomaan määräsit (enkä puhu nyt passiivissa), mitä täällä saisi keskutella ja mitä ei.

Ja sinä otit ihan itse ne resurssit puheeksi. Mene nyt sitten sinä, sinä henk koht, omaan keskusteluun niiden kanssa!

Kielitoimisto on eri mieltä.

Jos tämä mutta silloin ei voi puhua vain lastensuojelun resursseista. Ja kannattaa tehdä se omassa ketjussa. on määräämistä, on se sit voi voi.

Ihmettelit miksi lakisääteistä palvelua ei kaikille anneta (vaan vain sossu käsienheiluttelijoille) ja sinulle siihen vastattiin. Korostit miten kuvaat yhteiskunnallista ongelmaa ja kun sen jälkeen sanotaan, että se on laajempi asia, revit pelihoususi ja alat sättiä.

Jos jonkun pitäisi hillitä itseään tai vaikka poistua, on se kyllä joku ihan muu kuin maalittamasi henkilö.

Ei ole suomen kielessä sinä-passiivia.

Muu potaskasi on potaskasi.

Sinä voit mennä paasaamaan muualle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

No kyllä on ja ensimmäisen tapaamisen ei tarvitse olla psykiatrilla vaan esimerkiksi neuropsykologilla. Ja on eri asia itsemaksavana etsiä psykiatrille aikaa kuin yksityiselle lääkäriasemalle lähetteen kautta meneminen. Esim. minun ajanvarauksessani ei näy asiakkaille ne ajat, jotka varataan lääkärikeskuksen tiimin kautta.

Tiedän, että on turhauttavaa etsiä apua, mutta kyllä sitä on saatavilla.

Ja mitä se sitten auttaa, jos se lastensuojelu huohottaa niskassa? ei heille kelpaa edes se itse etsitty apu, vaan pitää mennä virallisen reitin kautta.

Eikä kaikki ole mitään psykologi/psykiatria vailla vaan ihan esimerkiksi apua, että saisi nukkua univelat pois ja joku auttaisi siivoamaan.

Nuo nyt on sellaista apua, jota saa itse hankkimalla tai, jos ei ole varaa, sosiaalitoimen kautta. Ei lastensuojelun.

Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Suomessa on laki siitä, että perheillä on oikeus saada kotiapua. Monet kunnat ei vain tarjoa sitä tai jos tarjoaa, se tulee juurikin vain jos on lastensuojelun asiakas.

Kunnallisen kotiavun käyttämisessä on nykyään omituinen stigma, kun kuitenkin lain mukaan se on ihan normaali kunnallinen palvelu ja ennen sitä käytettiin ihan normaaliin elämään kuuluvana asiana. Meilläkin äiti kävi suonikohjuleikkauksessa ja kunnasta tuli kotiapulainen avuksi.

On se edelleen kunnallinen palvelu, mutta resurssit on kiinni lastensuojelussa, perheille, jotka ovat vaarassa joutua sijoitukseen ilman sitä. Juuri siksi se nykyään haetaan itse ja sossu maksaa, jos itse ei kykene.

Miksi valittaa ihan joka asiasta? Jos kunnalla ei ole antaa sulle kotiapua, onko parempi se etsiä vai valittaa ettei ne nyt sitäkään antaneet?

Miksi sinä alat mollata minua henkilökohtaisesti kun minä puhun yhteiskunnallisesta ongelmasta?

Miksi kunta priorisoi nuo lastensuojelun käsienheiluttelijat sen sijaan että tarjoaisi lakisääteistä oikeaa palvelua?

Koska se lakisääteinen palvelu tuotetaan, sitä nyt vaan ei ole kaikille antaa. Enkä mollannut sinua vaan käytin ns. sinä-passiivia. Jos haluat puhua yhteiskunnallisesta ongelmasta, senkus puhut, mutta silloin ei voi puhua vain lastensuojelun resursseista. Ja kannattaa tehdä se omassa ketjussa.

Suomessa ei ole olemassakaan sinä-passiivia.

Sinä et määrää mistä täällä puhutaan ja minähän en ole keskustellut lastensuojelun resursseista vaan sinä. Minä puhuin ketjun aiheesta.

No kyllä kuule on. Yksikön 2. persoonan ilmaukset (kuten Kun ajat formulaa, teet vain työtäsi) viittaavat muotonsa puolesta kuulijaan tai lukijaan. Arkisessa tai elämyksellisessä tyylissä niitä käytetään myös viittaamassa yleisesti kehen hyvänsä.

Muodosta käytetään nimitystä sinä-passiivi tai sä-passiivi.

Sinä tässä henk.koht. tasolle keskustelun viet sanomalla Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Ja jos oikein tarkasti katsoo, kukaan ole kieltänyt sinua keskustelemasta, ihan vain sanonut, että resurssikeskustelu laajemmin on kyllä ihan oma keskustelunsa.

Ei ole suomen kielessä sinä-passiivia. Englannin kielessä on.

Sinä nimenomaan määräsit (enkä puhu nyt passiivissa), mitä täällä saisi keskutella ja mitä ei.

Ja sinä otit ihan itse ne resurssit puheeksi. Mene nyt sitten sinä, sinä henk koht, omaan keskusteluun niiden kanssa!

Kielitoimisto on eri mieltä.

Jos tämä mutta silloin ei voi puhua vain lastensuojelun resursseista. Ja kannattaa tehdä se omassa ketjussa. on määräämistä, on se sit voi voi.

Ihmettelit miksi lakisääteistä palvelua ei kaikille anneta (vaan vain sossu käsienheiluttelijoille) ja sinulle siihen vastattiin. Korostit miten kuvaat yhteiskunnallista ongelmaa ja kun sen jälkeen sanotaan, että se on laajempi asia, revit pelihoususi ja alat sättiä.

Jos jonkun pitäisi hillitä itseään tai vaikka poistua, on se kyllä joku ihan muu kuin maalittamasi henkilö.

Ei ole suomen kielessä sinä-passiivia.

Muu potaskasi on potaskasi.

Sinä voit mennä paasaamaan muualle.

http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/354

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

No kyllä on ja ensimmäisen tapaamisen ei tarvitse olla psykiatrilla vaan esimerkiksi neuropsykologilla. Ja on eri asia itsemaksavana etsiä psykiatrille aikaa kuin yksityiselle lääkäriasemalle lähetteen kautta meneminen. Esim. minun ajanvarauksessani ei näy asiakkaille ne ajat, jotka varataan lääkärikeskuksen tiimin kautta.

Tiedän, että on turhauttavaa etsiä apua, mutta kyllä sitä on saatavilla.

Ja mitä se sitten auttaa, jos se lastensuojelu huohottaa niskassa? ei heille kelpaa edes se itse etsitty apu, vaan pitää mennä virallisen reitin kautta.

Eikä kaikki ole mitään psykologi/psykiatria vailla vaan ihan esimerkiksi apua, että saisi nukkua univelat pois ja joku auttaisi siivoamaan.

Nuo nyt on sellaista apua, jota saa itse hankkimalla tai, jos ei ole varaa, sosiaalitoimen kautta. Ei lastensuojelun.

Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Suomessa on laki siitä, että perheillä on oikeus saada kotiapua. Monet kunnat ei vain tarjoa sitä tai jos tarjoaa, se tulee juurikin vain jos on lastensuojelun asiakas.

Kunnallisen kotiavun käyttämisessä on nykyään omituinen stigma, kun kuitenkin lain mukaan se on ihan normaali kunnallinen palvelu ja ennen sitä käytettiin ihan normaaliin elämään kuuluvana asiana. Meilläkin äiti kävi suonikohjuleikkauksessa ja kunnasta tuli kotiapulainen avuksi.

On se edelleen kunnallinen palvelu, mutta resurssit on kiinni lastensuojelussa, perheille, jotka ovat vaarassa joutua sijoitukseen ilman sitä. Juuri siksi se nykyään haetaan itse ja sossu maksaa, jos itse ei kykene.

Miksi valittaa ihan joka asiasta? Jos kunnalla ei ole antaa sulle kotiapua, onko parempi se etsiä vai valittaa ettei ne nyt sitäkään antaneet?

Miksi sinä alat mollata minua henkilökohtaisesti kun minä puhun yhteiskunnallisesta ongelmasta?

Miksi kunta priorisoi nuo lastensuojelun käsienheiluttelijat sen sijaan että tarjoaisi lakisääteistä oikeaa palvelua?

Sitä kunnan piikomista saa tehdä hamaan tappiin, jos siihen aletaan. Eihän se tarve koskaan miltään perheeltä loppuisi. Perhetyön idea on yrittää saada perheestä itsestään voimavaroja pärjätäkseen omillaan. Että se isäkin pesisi sen vessan joskus ja saisi äiti nukkua yönsä edes joskus. 

Kyllä minä tiedän mikä tämän kaffittelun idea on.

Koko touhu lähtee ihmeellisestä ajatuksesta, että vanhemmat on laiskoja paskoja.

Ja siitä että piiasta on pitänyt saada maisteri, joka ei sitten enää voikaan tehdä oikeasti yhtään mitään.

Ei perheessä ongelma ole se, että isä ei pesisi vessaa, vaan esimerkiksi se että jotain sairautta sairastava lapsi valvottaa niin, että vanhemmat on eläviä kuolleita univelan takia.

Tai että jompikumpi vanhemmista sairastuu tai vaikka katkaisee koipensa ja se arki takkuaa sen takia.

Siihen ei yhtään auta se, että joku tulee kuormittamaan tai syyllistämään.

Katkaisin koipeni muutama vuosi sitten. 12 viikkoa kipsissä. Meillä kävi kunnan kotipalvelu ostopalveluna yhteensä 30 tuntia. Kyllä sitä palvelua saa. Näihin väsyneisiin sitä vaan ei riitä, koska se määrä on valtava. 

Minulta murtui selkä, eikä mitään apua herunut. Naurettiin suorastaan, että "eikö se isä nyt selviä tuon vertaa".

Ihmiset eivät väsyisi niin, jos sitä palvelua saisi silloin kun sitä tarvitaan.

Lähtökohta nykyisin on, että yksilö itse palkkaa tarvitsemansa avun. Ei niin, että yhteiskunta tarjoaa avun. Vaikka minkälaisia palveluita on nykyisin saatavilla, mutta ne pitää hankkia ja maksaa itse. Kotiinsa saa hankittua käytännöllisesti katsoen vaikka sairaalapaikan, mutta se maksaa. 

Ei ole tällaista lähtökohtaa. Nykyään on sen sijaan laki siitä että perheillä on tuollaisissa tilanteissa oikeus kunnalliseen kotiapuun.

Joo, okei. Mä jotenkin ajattelin, että kirjoittajalla, jolle vastasin, ei ole pieniä lapsia, joita olisi miehensä työpäivän aikana pitänyt hoitaa, nostaa jne. 

Miksi sinä niin aattelit, kun koko ketju käsittelee lapsiperheiden apuja?

Lauseesta "eikö se isä nyt selviä tuon vertaa". Eihän isä voi selvitä, jos pienet lapset ovat äidin kanssa kotona (eivätkä päiväkodissa), kun isä on töissä. Vähän isompien lasten kanssa kyllä pärjää, jos isä tekee ruuat valmiiksi, siivoaa jne, jolloin sairaana olevan äidin tehtäväksi jää korkeintaan laittaa valmis ruoka mikroon ja lämmittää se lapsille. Kouluikäinen osaa lämmittää jo itsekin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

No kyllä on ja ensimmäisen tapaamisen ei tarvitse olla psykiatrilla vaan esimerkiksi neuropsykologilla. Ja on eri asia itsemaksavana etsiä psykiatrille aikaa kuin yksityiselle lääkäriasemalle lähetteen kautta meneminen. Esim. minun ajanvarauksessani ei näy asiakkaille ne ajat, jotka varataan lääkärikeskuksen tiimin kautta.

Tiedän, että on turhauttavaa etsiä apua, mutta kyllä sitä on saatavilla.

Ja mitä se sitten auttaa, jos se lastensuojelu huohottaa niskassa? ei heille kelpaa edes se itse etsitty apu, vaan pitää mennä virallisen reitin kautta.

Eikä kaikki ole mitään psykologi/psykiatria vailla vaan ihan esimerkiksi apua, että saisi nukkua univelat pois ja joku auttaisi siivoamaan.

Nuo nyt on sellaista apua, jota saa itse hankkimalla tai, jos ei ole varaa, sosiaalitoimen kautta. Ei lastensuojelun.

Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Suomessa on laki siitä, että perheillä on oikeus saada kotiapua. Monet kunnat ei vain tarjoa sitä tai jos tarjoaa, se tulee juurikin vain jos on lastensuojelun asiakas.

Kunnallisen kotiavun käyttämisessä on nykyään omituinen stigma, kun kuitenkin lain mukaan se on ihan normaali kunnallinen palvelu ja ennen sitä käytettiin ihan normaaliin elämään kuuluvana asiana. Meilläkin äiti kävi suonikohjuleikkauksessa ja kunnasta tuli kotiapulainen avuksi.

On se edelleen kunnallinen palvelu, mutta resurssit on kiinni lastensuojelussa, perheille, jotka ovat vaarassa joutua sijoitukseen ilman sitä. Juuri siksi se nykyään haetaan itse ja sossu maksaa, jos itse ei kykene.

Miksi valittaa ihan joka asiasta? Jos kunnalla ei ole antaa sulle kotiapua, onko parempi se etsiä vai valittaa ettei ne nyt sitäkään antaneet?

Miksi sinä alat mollata minua henkilökohtaisesti kun minä puhun yhteiskunnallisesta ongelmasta?

Miksi kunta priorisoi nuo lastensuojelun käsienheiluttelijat sen sijaan että tarjoaisi lakisääteistä oikeaa palvelua?

Koska se lakisääteinen palvelu tuotetaan, sitä nyt vaan ei ole kaikille antaa. Enkä mollannut sinua vaan käytin ns. sinä-passiivia. Jos haluat puhua yhteiskunnallisesta ongelmasta, senkus puhut, mutta silloin ei voi puhua vain lastensuojelun resursseista. Ja kannattaa tehdä se omassa ketjussa.

Suomessa ei ole olemassakaan sinä-passiivia.

Sinä et määrää mistä täällä puhutaan ja minähän en ole keskustellut lastensuojelun resursseista vaan sinä. Minä puhuin ketjun aiheesta.

No kyllä kuule on. Yksikön 2. persoonan ilmaukset (kuten Kun ajat formulaa, teet vain työtäsi) viittaavat muotonsa puolesta kuulijaan tai lukijaan. Arkisessa tai elämyksellisessä tyylissä niitä käytetään myös viittaamassa yleisesti kehen hyvänsä.

Muodosta käytetään nimitystä sinä-passiivi tai sä-passiivi.

Sinä tässä henk.koht. tasolle keskustelun viet sanomalla Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Ja jos oikein tarkasti katsoo, kukaan ole kieltänyt sinua keskustelemasta, ihan vain sanonut, että resurssikeskustelu laajemmin on kyllä ihan oma keskustelunsa.

Ei ole suomen kielessä sinä-passiivia. Englannin kielessä on.

Sinä nimenomaan määräsit (enkä puhu nyt passiivissa), mitä täällä saisi keskutella ja mitä ei.

Ja sinä otit ihan itse ne resurssit puheeksi. Mene nyt sitten sinä, sinä henk koht, omaan keskusteluun niiden kanssa!

Kielitoimisto on eri mieltä.

Jos tämä mutta silloin ei voi puhua vain lastensuojelun resursseista. Ja kannattaa tehdä se omassa ketjussa. on määräämistä, on se sit voi voi.

Ihmettelit miksi lakisääteistä palvelua ei kaikille anneta (vaan vain sossu käsienheiluttelijoille) ja sinulle siihen vastattiin. Korostit miten kuvaat yhteiskunnallista ongelmaa ja kun sen jälkeen sanotaan, että se on laajempi asia, revit pelihoususi ja alat sättiä.

Jos jonkun pitäisi hillitä itseään tai vaikka poistua, on se kyllä joku ihan muu kuin maalittamasi henkilö.

Ei ole suomen kielessä sinä-passiivia.

Muu potaskasi on potaskasi.

Sinä voit mennä paasaamaan muualle.

http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/354

Tuolla lukee että se on "passiivimainen rakenne". Ei että se olisi passiivi. "Sinä-passiivi" on lainausmerkeissä juuri siksi.

Sinä olet kusipää mäntti moukka! (älä toki ota henk koht, passiivissa minä vaan)

Sulta vaan piuttuu se osa lauseesta, joka tekee siitä passiivin. Sinä olet kusipää mäntti moukka, jos auot päätäsi avlle! Parempi onni ensi kerralla.

P.S. lainausmerkit katoaa kirjoittaessa, katso vaikka: sä-passiivi ja sinä-passiivi on ihan sama sana ihan ilman niitä lainausmerkkejä, ihan kuten idiootti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Jaa jaa, mielenkiitoinen lähtökohta. Juoppovanhemmalle kodinhoitaja, niin kyllä se lapsi pärjää siinä samalla.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi siitä syystä, että lastensuojelu on lasta varten, ei vanhempia. Perhettä varten on eri palvelut ja niin sen pitääkin olla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Tuosta sitä voi luea lastensuojelun arkea ja miettiä onko järkevintä laittaa rahoja siihen, että joku on vähän väsynyt ja jättä nämä lapset hoitamatta. 

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/meri-itki-peloissaan-sylia-mutta-ai…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monella vanhemmalla auttaisi jos ennen lasta olisi jonkinlainen vanhemmuus-ajokortti. Silloin ehkä miehetkin ymmärtäisi mitä se vanhemmuus on ja mitä kotityöt on ja mitä ne lapseen liittyvät työt ja nainen tajuaa kenen kanssa lapsi kannattaa hankkia.

Ja se kortti auttaa miten kun selviää ettå kymmenen pisteen vauvalla onkin autismi ja adhd?

Moni "erityislapsi" leimautuu erityislapseksi, vaikkei sellainen edes olisi. Ja sen toisen ketjun ns erityislapsi oli ihan vaan aistiyliherkkä. Vanhemmat vain totaalisen kädettömiä.

Ei siinä ketjussa ollut mitään sellaista, jonka mukaan vanhemmat olisi olleet kädettömiä.

Oli. Isä käyttäytyi kuin ei olisi isä ollenkaan ja äiti jauhoi jossain yläpilvessä ihmeellistä teoriaa ja oli pihalla kuin lumiukko kaikesta normaalista.

Oot kyllä keksiny omias. Ei siinä ketjussa kukaan mitään teoriaa jauhanu.

Äiti jauhoi teoriaa.

Mitä teoriaa? Eihän jauhanut. Luin koko ketjun.

Oli jossain etäällä lapsesta, koki että kaiken pitää tulla ulkoa käsin ja haki apua ihan ihmepaikoista.

Ei siis osannut lähestyä ongelmaa ollenkaan itse käytännön tasolla, vaan sen piti tulla teorian kautta ja jonkun toisen tekemänä ja neuvomana. Teki elämästään jotenkin ihan omituisen ongelmavyyhdin jolle levitteli käsiään.

Oot säkin kyllä outo jankkaaja. Ei se ollut hakenut apua ihme paikoista vaan neuvolasta ja perheneuvolasta, juuri niistä paikoista joista neuvotaankin hakemaan apua. Eikä se mitään teoriaa kaivannut, mistä kummasta tuollaista keksit. Eikä siinä ketjussa kerrottu mitä se on itse jo tehnyt. Luki vain että saa siivoukset, ruoanlaitot ja leipomiset hoidettua hyvin.

MIKSI se hakee jaksamiseen apua neuvolasta tai varsinkaan perheneuvolasta? Mitä apua niistä muka saa?

Jos on liikaa kotitöitä, pitää saada apua niihin kotitöihin. Ja niihin on helpointa sitä apua ostaa. Samaten sitä lastenhoitoapua on helppo ostaa.

Jos lapsella on lääketieteellinen ongelma, pitää mennä lääkäriin!

Nyt se juoksi lätisemässä siellä täällä teoriatasolla, kotityöt oli tekemättä ja lapsen ongelma hoitamatta.

Voi että sä oot rasittava. Sehän kirjoitti että koti on siisti ja kotityöt hyvin aina hyvin hoidettu ja että ne ei oo mikään ongelma.

En minä tiedä mitä apua jaksamiseen saa perheneuvolasta mutta kaikkialla kyllä aina sanotaan, että jos olet uupunut äiti niin kerro se neuvolassa ja soita myös perheneuvolaan ja pyydä niistä apua.

Mulla on aistiyliherkkä lapsi. En ole lääkäristä siihen saanut apua.

Teen neuvolassa töitä. Tosiasiassa mitään apua jaksamiseen ei ole tarjolla. Itsekin siis avun tarpeessa ja osaan kyllä etsiä ja vaatia, mutta ei sellaista saa mistään. On perustaso ja sitten on kriisitaso, kun koko paska on levinnyt jo käsiin eikä vanhemmat enää jaksa. Kaunista sanahelinää. Perheneuvolan jonot on meillä päin kuukausia...

Teillä ei muka ole psykologia? Ette saa lähetettä neuropsykiatrian polille? Vaikea uskoa.

Miten se psykologi osaa auttaa?

Ja ainakin Helsingissä on vuosien jonot neuropsykiatriaan.

Espoossa ei otettu lainkaan uusia asiakkaita vastaan yli puoleen vuoteen neuropsykiatriassa. Tiedättekö miksi? Kun niitä psykiatreja ei vaan ole. Eikä ole edes valmistumassa, koska kaikki lääkärit tietävät, että psykiatriassa on valtava hoitovaje ja kuka siihen lähtee, palaa hyvin nopsaan loppuun. 

Espookin ostaa palveluita yksityisiltä ja kolmanneltasektorilta. Palaapas sinne lähettäneeseen tahoon.

Sopii katsoa esim. Mehiläisen sivuilta yksityisten lääkäreiden tietoja, kuinka moni pystyy ottamaan uusia potilaita. Ei niitä psykiatreja vain ole yksityisilläkään. 

No kyllä on ja ensimmäisen tapaamisen ei tarvitse olla psykiatrilla vaan esimerkiksi neuropsykologilla. Ja on eri asia itsemaksavana etsiä psykiatrille aikaa kuin yksityiselle lääkäriasemalle lähetteen kautta meneminen. Esim. minun ajanvarauksessani ei näy asiakkaille ne ajat, jotka varataan lääkärikeskuksen tiimin kautta.

Tiedän, että on turhauttavaa etsiä apua, mutta kyllä sitä on saatavilla.

Ja mitä se sitten auttaa, jos se lastensuojelu huohottaa niskassa? ei heille kelpaa edes se itse etsitty apu, vaan pitää mennä virallisen reitin kautta.

Eikä kaikki ole mitään psykologi/psykiatria vailla vaan ihan esimerkiksi apua, että saisi nukkua univelat pois ja joku auttaisi siivoamaan.

Nuo nyt on sellaista apua, jota saa itse hankkimalla tai, jos ei ole varaa, sosiaalitoimen kautta. Ei lastensuojelun.

Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Suomessa on laki siitä, että perheillä on oikeus saada kotiapua. Monet kunnat ei vain tarjoa sitä tai jos tarjoaa, se tulee juurikin vain jos on lastensuojelun asiakas.

Kunnallisen kotiavun käyttämisessä on nykyään omituinen stigma, kun kuitenkin lain mukaan se on ihan normaali kunnallinen palvelu ja ennen sitä käytettiin ihan normaaliin elämään kuuluvana asiana. Meilläkin äiti kävi suonikohjuleikkauksessa ja kunnasta tuli kotiapulainen avuksi.

On se edelleen kunnallinen palvelu, mutta resurssit on kiinni lastensuojelussa, perheille, jotka ovat vaarassa joutua sijoitukseen ilman sitä. Juuri siksi se nykyään haetaan itse ja sossu maksaa, jos itse ei kykene.

Miksi valittaa ihan joka asiasta? Jos kunnalla ei ole antaa sulle kotiapua, onko parempi se etsiä vai valittaa ettei ne nyt sitäkään antaneet?

Miksi sinä alat mollata minua henkilökohtaisesti kun minä puhun yhteiskunnallisesta ongelmasta?

Miksi kunta priorisoi nuo lastensuojelun käsienheiluttelijat sen sijaan että tarjoaisi lakisääteistä oikeaa palvelua?

Koska se lakisääteinen palvelu tuotetaan, sitä nyt vaan ei ole kaikille antaa. Enkä mollannut sinua vaan käytin ns. sinä-passiivia. Jos haluat puhua yhteiskunnallisesta ongelmasta, senkus puhut, mutta silloin ei voi puhua vain lastensuojelun resursseista. Ja kannattaa tehdä se omassa ketjussa.

Suomessa ei ole olemassakaan sinä-passiivia.

Sinä et määrää mistä täällä puhutaan ja minähän en ole keskustellut lastensuojelun resursseista vaan sinä. Minä puhuin ketjun aiheesta.

No kyllä kuule on. Yksikön 2. persoonan ilmaukset (kuten Kun ajat formulaa, teet vain työtäsi) viittaavat muotonsa puolesta kuulijaan tai lukijaan. Arkisessa tai elämyksellisessä tyylissä niitä käytetään myös viittaamassa yleisesti kehen hyvänsä.

Muodosta käytetään nimitystä sinä-passiivi tai sä-passiivi.

Sinä tässä henk.koht. tasolle keskustelun viet sanomalla Käytännön elämä kutsuu, ohoi! Kuuluuko?

Ja jos oikein tarkasti katsoo, kukaan ole kieltänyt sinua keskustelemasta, ihan vain sanonut, että resurssikeskustelu laajemmin on kyllä ihan oma keskustelunsa.

Ei ole suomen kielessä sinä-passiivia. Englannin kielessä on.

Sinä nimenomaan määräsit (enkä puhu nyt passiivissa), mitä täällä saisi keskutella ja mitä ei.

Ja sinä otit ihan itse ne resurssit puheeksi. Mene nyt sitten sinä, sinä henk koht, omaan keskusteluun niiden kanssa!

Kielitoimisto on eri mieltä.

Jos tämä mutta silloin ei voi puhua vain lastensuojelun resursseista. Ja kannattaa tehdä se omassa ketjussa. on määräämistä, on se sit voi voi.

Ihmettelit miksi lakisääteistä palvelua ei kaikille anneta (vaan vain sossu käsienheiluttelijoille) ja sinulle siihen vastattiin. Korostit miten kuvaat yhteiskunnallista ongelmaa ja kun sen jälkeen sanotaan, että se on laajempi asia, revit pelihoususi ja alat sättiä.

Jos jonkun pitäisi hillitä itseään tai vaikka poistua, on se kyllä joku ihan muu kuin maalittamasi henkilö.

Ei ole suomen kielessä sinä-passiivia.

Muu potaskasi on potaskasi.

Sinä voit mennä paasaamaan muualle.

http://www.kielitoimistonohjepankki.fi/ohje/354

Tuolla lukee että se on "passiivimainen rakenne". Ei että se olisi passiivi. "Sinä-passiivi" on lainausmerkeissä juuri siksi.

Sinä olet kusipää mäntti moukka! (älä toki ota henk koht, passiivissa minä vaan)

Sulta vaan piuttuu se osa lauseesta, joka tekee siitä passiivin. Sinä olet kusipää mäntti moukka, jos auot päätäsi avlle! Parempi onni ensi kerralla.

P.S. lainausmerkit katoaa kirjoittaessa, katso vaikka: sä-passiivi ja sinä-passiivi on ihan sama sana ihan ilman niitä lainausmerkkejä, ihan kuten idiootti.

Minä käytinkin passiivimaista rakennetta.

Sinä olet kusipää moukka! Sinun pitää mennä muualle! Sinä et kuulu asiallisten keskustelijoiden joukkoon!

No et käyttänyt. Siitä puuttuu vain puolet. Kannattaisikohan nyt ihan oikeasti rauhoittua ja mennä vaikka ulos?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Jaa jaa, mielenkiitoinen lähtökohta. Juoppovanhemmalle kodinhoitaja, niin kyllä se lapsi pärjää siinä samalla.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi siitä syystä, että lastensuojelu on lasta varten, ei vanhempia. Perhettä varten on eri palvelut ja niin sen pitääkin olla.

Niin. Nythän esimerkiksi Koskelan uhri, Vilja Eerika ja se Vantaan perhesurman uhri olivat kaikki raskaiden lastensuojelutoimenpiteiden piirissä. PALJON AUTTOI!

Ja tuossa lisää täysin metsään menevää ajattelua. Ei se lapsi koskaan irrallinen yksikkö ole. Aina knu autetaan vanhempia, autetaan myös lasta. Aina kun syyllistetään, kyykytetään ja kuormitetaan vanhempaa, aiheutetaan lapselle vahinkoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms. 

Ei siihen tarvita lastensuojelua, miksi ihmeessä tarvittaisiin jokin sosiaalitanttakuormitus?

Riittää että nykyistä lakia noudatetaan ja perheet saa kunnallista kotiapua lain  mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms. 

Edelleen meillä on olemassa se tuki lapsiperheiden kotipalveluna ja ääritapauksessa sijoituksessa, jos kotona hoitaminen ei tuettunakaan onnistu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Noh. Resursseja on ihan liian vähän. Kauniita suunnitelmia on mutta tekijät puuttui. Ja nepsytietous niillä vähäisillä tekijöillä liian vähäistä.

Nepsyosaamista ei voi vaatia perhetyöhön, jos siellä jollakulla yksilöllä sitä onkin, hyvä homma, mutta palvelu on ihan eri paikassa.

Niin koska se lastensuojelu perustuu kokonaan siihen että vika on vanhemmissa.

No kenessä se vika sit olisi, jos ei vanhemmissa, jos lapsella on kotonaan asiat huonosti?

No esimerkiksi lapsen sairaudessa tai vanhemman tapaturmassa. Jossain joka järkyttää sen perheen elämän ja aiheuttaa tilapäisen avun tarpeen.

Ei silloin lastensuojelun rooli ole ensisijainen, vasta, jos se lapsen tilanne vaarantuu, saattaa se olla lastensuojelun asia. Toki se apu saatetaan hakea lastensuojelun kautta, jos se lapsi on suuremmassa vaarassa kuin vanhemmat.

Minä siis mursin jalkani erittäin pahasti ja olin 12 viikkoa kipsissä ja kävelemättä. Kotipalvelua sai 30 tuntia, lapsi oli tuolloin 2 -vuotias ja isä työssä. Jokainen ymmärtää, että minusta ei ollut lasta hoitamaan eikä ruokkimaan. Itsekin sain olla kotona vain, koska kotona oli muitakin. Käytännön vaihtoehdot tuossa ovat, että a) isä ottaa palkatonta ja jää omaishoitajaksi äidille ja lapselle. b) isovanhemmat tulevat apuun c) ostetaan kotiapua yksityisesti. Jos mikään ei ole mahdollista on lastensuojelulla mahdollisuus sijoittaa lapsi vastaanottoperheeseen, kunnes äiti toipuu. Fakta on kuitenkin se, että vaikka äiti istuisi raaja murtuneena sohvalla, on se lapsi hoidettava ja vastuu siitä hoidosta ja sen järjestämisestä on vanhemmilla. 

Nimenomaan! Eikö me oltukaan eri mieltä? 😅

Mun äitini kävi suonikohjuleikkauksessa kun me kaikki lapset oltiin jo koululaisia, kuopuskin 8.

Meillä kävi täyspäiväinen kodinhoitaja monta viikkoa.

Niin? Tässä puhutaan nyt vastauksena kommenttiin, jossa sanotaan, että lastensuojelu lähtökohtaisesti katsoo visn olevan vanhemmissa. Niin katsoo, tottakai, ei se siinä lapsessakaan ole.

Kodinhoitaja ei ole lastensuojelun tukitoimi.

No se lähtökohta on täysin väärä. Perheellä voi olla vaikka minkälaista ongelmaa ja avuntarvetta ilman että vanhemmissa olisi pienintäkään vikaa.

Koko lastensuojelu on täysin turha ja kallis ja toimimaton instanssi ja se pitäisi lopettaa kokonaan. Ja panna siinä säästetyt rahat perheiden tukemiseen.

Ei lastensuojelua pidä lopettaa. On todellakin lapsia, joiden kohdalla vika on vanhemmissa (esim päihdeongelmat, väkivaltaisuus jne). Mutta lastensuojelun rinnalla pitäisi olla tukitoimia sellaisille perheille, jotka ovat tilapäisesti vaikeassa tilanteessa. Tilanteessa, jossa vanhemmat eivät pysty huolehtimaan lapsistaan kuten vanhemman kuuluu. Esimerkiksi just joku selkämurtuma tms. 

Ei siihen tarvita lastensuojelua, miksi ihmeessä tarvittaisiin jokin sosiaalitanttakuormitus?

Riittää että nykyistä lakia noudatetaan ja perheet saa kunnallista kotiapua lain  mukaan.

Ai sä meinaat, että päihdevanhempien tai väkivaltaisten vanhempien lasta kovinkin paljon auttaa, kun joku käy siivoamassa ja pesemässä pyykit?